Yksi uusiksi mennyt Vappu ja pihasuunnitelmia

Saimme vapuksi yllätysvieraan. Rotan. Ei siis sitä jyrsijää, vaan sen viruksen. Vieras saapui juuri parahiksi työviikon loppuun ja allekirjoittanut poti sitä koko vappuviikonlopun. Onneksi perheen nuorin näyttää välttävän tämän taudin, kiitos rokotteen tai uteliaan luonteen vahvistaman vastustuskyvyn. Skumpat vaihtui tänä vappuna veteen ja kylpyläloma Netflixiin ja kotiin. Pienen lapsen kanssa tosin sairastaminenkaan ei ole ennallaan, sohvalla makoilun sijaan täytyy säilyttää oma aktiivisuus ja pitää asiat pyörimässä. Onneksi legoilla voi rakentaa myös lattialla köllötellen.

Syyskuun kuudes puutarhasuunnitelmia

Syyskuun kuudes Sukat makkaralla Marimekko

Tiedättekö sen projektiraivon, mikä iskee siinä vaiheessa, kun olo alkaa helpottamaan taudin hellittäessä otettaan? Pölyisät pinnat iskee silmään, lakanat ja pyyhkeet täytyy vaihtaa, samalla siivota kaikki kodin pinnat ja käynnistää muut kesäprojektit. Ero normaalin ja sairaan välillä on niin suuri, että energia purkautuu kaikkeen järjestämiseen ja rymsteeraukseen. Tähän projektiraivoon, kun yhdistetään kevään ensimmäinen lämmin päivä, alkaa mökin pihasuunnitelmat kiinnostelemaan kovasti.

Ehkä muistattekin, että viime kesänä meille rakennettiin mökille oma yöpymispaikka. Viime kesänä emme päässeet vielä yöpymään siellä ja tänä kesänä ohjelmassa on viimeistellä sisustus sekä mökin ympäristö. Sisustuksen viimeistely syntyy parissa päivässä, mutta ympäristön viimeistely vie hieman enemmän aikaa. Suunnitelmissa on rakentaa mökin edustalle terassi ja sen jatkeeksi hiekkaranta pienen merenneidon leikkipaikaksi. Tämän lisäksi täytyy pohtia polut ja niiden ympäristön istutukset. Haasteena suunnittelutyölle on rajalliset taidot ja aikaresurssit.

Puutarhalle täytyy antaa aikaa kasvaa, joten en usko näkeväni lopputulosta parhaassa kukoistuksessaan tänä vuona, mutta mieluusti tekisin suuren osan urakasta valmiiksi ennen kesäloman viimeistä päivää. Olen kovin innostunut puutarha-asioista, mutta auttamattoman taidoton. Tunnistan hyvin heikosti eri lajit perennapenkistä, vaikka innokkaasti kitkenkin penkkiä muutaman kerran suvessa. Omasta mielestäni osaan sommitella istutukset, aina en ole kuitenkaan varma viihtyvätkö matchaamani kasvit keskenään. Näistä lähtökohdista olen selaillut puutarhakirjoja ja yrittänyt ammentaa oppia.

Syyskuunkuudes puutarhasuunnitelmia

Haaveideni puutarha olisi tunnelmallinen ja monikerroksinen kuin Hanna Sumarin upea pihamaa, joka vilahtaa tuon tuosta Suomen Kauneimpien Kotien loppukohtauksissa. Lajien kirjo olisi kattava ja piha täydentäisi talon arkkitehtuuria. Kukkivia puita ja runsaita perennapenkkejä, vähän huollettavaa nurmikkoa. Piha, jossa alppiruusu, omenapuut ja syreeni aloittaisivat kukkivan kesän ja hortensiat päättäisivät sen. Sellainen puutarha kuin Suomisen perheellä Suomifilmissä.

Se, että pystyisin huolehtimaan tuollaisesta pihasta on aivan absurdi idea omassa arjessa, ja kaukana se on myös siitä todellisuudesta, mitä vapaa-ajankodissa elämme. Helppohoitoisuus on lähtökohta suunnitteluun ja metsäiselle tontille sopii mielestäni hyvin havuistutus terassia reunustamaan. Pelkästään havuistutuksen toteuttaminen edellyttää melkoisia pohjatöitä ja täytyy vielä huolellisesti piirtää istutusalue sekä pohtia paikkaan sopivat kasvit. Omalla listalla vilisee sellaisia kasveja kuin tuivio, laakakataja, pallotuija ja kääpiövuorimänty. Mitäs matalia ja helppohoitoisia kasveja te matchaisitte noiden seuraksi?

Kaikki ideat ja vinkit havuistutuksen tekoon otetaan mielellään vastaan aloittelijana, kun tässä hommaa suunnitellaan. Aikaakaan ei ole ihan mahdottomasti, kun olisi kiva saada jotain työn alle jo ennen lomakautta. Joko siellä puolella ruutua on vihervimma ja multasormi heränneet?

Still alive

Reilu kuukausi tasapainoilua työn ja perhe-elämän välillä. Aika todellakin tuntuu lentävän ja niinpä tähänkin kuukauteen on mahtunut monenlaista. Päiväkotiharjoittelua, koko perheen sairastama flunssa, sitä seurannut korvatulehdus, töihinpaluun iloa, ruuhkabussissa tuskailua, muutama ympäripyöreä työpäivä ja niin monta iloista jälleennäkemistä päiväkodin pihalla.

Vihaan sanaa ruuhkavuodet. Se menee minun sanakirjassa samaan kategoriaan kuin voimaantuminen, itseään alleviivaavana, hivenen liioittelevana ja voivottelevana terminä. Siltikin nyt juoksujalkaa kiitäessä paikasta toiseen, ymmärrän täysin mitä tuolla termillä tarkoitetaan. Sitäpä tämä vaihe elämässä on, kiiruhtamista tukka pystyssä. Elämää tämäkin.

Syyskuun kuudes tulppaanit1
Syyskuun kuudes tulppaanit 2
Syyskuun kuudes olohuone

Sairasteluista huolimatta alku on mennyt melko hyvin. Töissä olen saanut hyvän vastaanoton ja olen iloinen, että olen tavallaan päässyt jatkamaan siitä mihin jäin reilu vuosi sitten. Ilokseni saan tehdä työtä fiksujen ihmisten kanssa ja oppia uutta. Mutta on ilo huomata, että omaan osaamiseen löytyy luottoa. Aikaisemmin olin tottunut venyttämään työpäiviä tuon tuosta, joten oma henkinen taistonsa on löytää tasapaino töiden ja perhe-elämän välillä. Haasteena on tunnistaa rajat mikä on tarpeeksi ja koska työ on riittävän hyvin tehty. Tytöllä oli puolestaan nyt hyvät valmiudet päiväkodin aloittamiseen ja jääkin hyvillä mielin hoitajien huomaan. Alkuun muutosta toki protestoitiin kovasti, mutta se oli odotettavaa ja kuuluu asiaan. Tässä kohtaa olen iloinen, että olin vielä syksyn kotona.

Kun työ ja arjen pyöritys haukkaa leijonan osan päivästä, niin jostakin se aika on pois. Jos aikoo nukkua öisin. Omalla kohdalla harrastukset ja ylipäätään omasta hyvinvoinnista huolehtiminen ovat jääneet täysin vailla huomiota. Enkä ole tästä kovin iloinen. Aktiiviseen arkeen, viikottaiseen pilatekseen ja salitreenin tottunut ranka on ihmeissään melko staattisesta toimistoelämästä. Kuukaudessa Buranaa on kulunut yhtä paljon kuin viime vuona yhteensä, mikä toki kertoo myös hyvästä lähtötilanteesta. Alkushokin ja talven sairastelujen jälkeen, on vain löydettävä aika liikkumiseen. Toivon, että tässä avuksi tulee kevät ja valoisat aamut. Oma haasteensa on toki se, miten aamuntorkku taipuu aamutreenaajaksi.

Ymmärtänette varmaan myös sen, että tässä yhtälössä myös blogi on jäänyt heitteille. En missään tapauksessa halua sulkea blogia, joten on löydettävä uusia tapoja sen päivittämiseen. Rimaa on hieman laskettava. En väitä, että rima olisi ollut aikaisemminkaan pökerryttävän korkealla, mutta suodattimeen on jäänyt melkoisesti kuvia ja postauksia. Esimerkiksi valotusongelmien takia nämä kuvat olisi jääneet julkaisematta.

Välillä liika kriittisyys kasvattaa kynnystä julkaista yhtään mitään ja silloin ei saa aikaiseksi yhtään mitään. Jos elämäkään ei ole nyt täydellistä, niin ei bloginkaan tarvitse olla kiiltokuva täydellisestä elämästä. Luvassa siis lyhyempiä postauksia ja ei niin täydellisiä kuvia.

Katsellaan siis tulppaaneja ei niin täydellisessä valossa. Hyvää viikonloppua, toivottavasti teidän vuosi on alkanut hyvin!

Iltapäivätee

Lumi tuli ja suli. Kiitos pikaisen etutalven sain varaslähdön joulufiilistelyihin ja sain jopa hankittua tarvikkeet joulukalenterin askarteluun. Onnistuin kuitenkin kätkemään tarvikkeet sen verran hyvin lapselta, etten löydän niitä nyt itsekään. Luoja. Toivon, että pää palaa pian kotiäitimoodista, muuten tammikuussa on mielenkiintoiset ajat töihin palatessa.

Hoitovapaan loppusuora taitaa olla paras pala tätä elämänvaihetta. Äitiysloma on nimenä varsin harhaan johtava. Ensimmäisinä kuukausina loma on kaukana todellisuudesta, niin kauan kuin lomailuun kuuluu vaikkapa säädyllisen mittaiset yöunet, rauhassa syödyt ateriat ja stressivapaus.

Nyt kun tyttö on puolitoistavuotias on arki huomattavasti rennompaa kuin vuosi sitten. Kun ymmärtää, ettei tätä tällaista arkea ole jäljellä kuin pitkän kesäloman mittainen pätkä, tajuaa vihdoinkin nauttia näistä joutilaista hetkistä, kun neiti nukkuu päiväuniaan. Kodin siivoilun olen todennut olevan täysin turhaa, jos edessä on vielä illallinen ja iltapuuro, ruokaa voi puolestaan valmistaa yhdessä ja se onkin ihan kiva ohjelmanumero. Mutta ainoa hetki nautiskella mukillinen teetä ja pala suklaata on päiväuniaikaan. Näitä päiviä tytön kanssa tulee kyllä ikävä. Vuosi on ollut välillä rankka, mutta pääpiirteissään jäädään reippaasti plussan puolelle ja viimeisinä kuukausina vauvasta on kasvanut ihanan huumorintajuinen pikkuneiti. Lisäksi arki on sen verran liikkuvaa, että paikallaan istuminen toimistotuolisssa vaatii varmasti myös totuttelua. Aika aikansa kutakin ja niin se paluu arkeen koittaa tammikuussa.

syyskuunkuudes_hygge1

Teerintamalla suosittelen lämpimästi kokeilemaan Teministerietin teetä. Tämän ihanan seljan ja sampanjan makumaailmaa yhdistelevän valkoisen teen sain ystävältä ja aikaisemmin meillä on ollut kyseisen merkin vihreää teetä. Maut ovat ihanan pehmeitä ja vivahteisia, ei lainkaan kitkeriä tai pistäviä.

Jouluvalmistelut ovat meillä vasta alussa ja tonttupolkkaa meillä ei nähdä tänäkään vuona. Joulukuusen lasipallojen kohdalla luovutan ja yleisen turvallisuuden sekä stressivapauden takia vaihdan ne hajoamattomiin versioihin. Jotain muutakin askarteluja on luvassa joulukalenterin lisäksi. Käykää muuten kurkkaamassa aivan ihana Himassa.fi –sivusto ja hakemassa sieltä ideoita DIY-projekteihin. Mä luulen, että joulun kohdalla olen enemmänkin pimeän ajan sisustaja kuin joulun sisustaja. Tunnelmaa tuovat kynttilät, pehmeät tekstiilit ja tuoksuvat ruoat.

Kirppis, Facebook vai Emmy?

syyskuunkuudestaaperokuvaus0002

syyskuunkuudestaaperokuvaus0003

Konmari-postauksessa kerroin, että vaatekaapissa on meneillään tuuletusviikot. Emily Gilmore saa väistyä garderobista raikkaamman ja suora viivaisen tyylin edestä. Preppy chic ei kokonaan väisty takavasemmalle, mutta kaipaan jotain ihan muuta. Palmikkoneuleet, raidalliset kauluspaidat ja söpöt jakut saavat minut näyttämään ikäistäni vanhemmalta ja jotenkin tytöltä, jolla on äitinsä vaatteet päällä. Ah lookki on yhtä rento kuin Emily Gilmorella perjantai-illallisella. Jos et tässä vaiheessa tunnista Emily Gilmorea nimeltä, niin Googlaahan Gilmoren tytöt ja Lorelain äiti. Tiedät mitä tarkoitan ja ehkä ymmärrät miksi madame saa siirtyä pois kaapistani kotvaseksi. Tyyli uusiutuu vaiheittain ja kirjoittelen myöhemmin siitä millaiseksi koen oman tyylini nyt niin kotona kuin vaatteissa. Sisustajan koti muistuttaa helposti omaa asua, ehkä jonakin päivänä Emily ja tähtityynyt saavat palata meille.

Vaatekaapin tuuletuksen myötä rekeiltä ja hyllyiltä vapautuu kummasti tilaa. Aikuisen vaatteet eivät kulu ihmeemmin käytössä, niinpä ne ovat käyttökelpoisia seuraavalle käyttäjälle. Preppy chic, kun ei saa kaikkia meistä näyttämään hienostorouvalta. Näinpä muutama mekko, jakku ja neule ovat löytäneet uuden kodin verkon kautta. Laadukkaampien ja kalliimpien vaatteiden kohdalla itsepalvelukirpputorit eivät houkuttele, koska tuotteiden likaantuminen ja päätyminen pitkäkyntisten koriin arveluttaa. Omalla asuinalueella Facebook-kirppis on osoittautunut hyväksi ja nopeaksi kanavaksi myydä vaatteita sekä kodin tarvikkeista. Kalliimmat vaatteet ovat puolestaan löytäneet hyvän myyntikanavan brändien omilta Facebook-kirpputoreilta.

syyskuunkuudestaaperokuvaus0001
syyskuunkuudestaaperokuvaus0005

Some-kanavat ovat siis olleet näppärä myyntipaikka vaatteille, mutta onhan tuossa vaatteiden kuvaamisessa, kauppaamisessa ja postittamisessa puuhaa. En koskaan kuvitellut, että harrastuspohjalta pyörittäisin verkkokauppaa, eikä tämä ole kiireisen ihmisen puuhaa. Kotona ollessa ennättää pyörittämään rättejä omistajalta toiselle, mutta ei töissä ollessa. Tämän takia Emmy kuulostaa varteenotettavalta vaihtoehdolta vaatteiden myymiseen.

Emmy on Suomen suurin käytettyjen vaatteiden myymiseen erikoistunut verkkokauppa. Ideana on, että myyjä kokoaa myytävät vaatteet Emmyn-myyjäpakettiin. Luonnollisesti vaatteiden tulee olla ehjiä, puhtaita ja hajuttomia. Emmy puolestaan lajittelee, hinnoittelee, kuvaa, myy ja postittaa vaatteet puolestasi. Emmy tilittää myynnit pari kertaa kuukaudesta ja ottaa oman osuutensa kaupoista. Tuotteen hinnasta riippuen myyntiprovisiot vaihtelevat 41 – 60 % välillä. Vaatteiden myymisestä on tehty todellakin helppoa ja Emmy vaikuttaa kokeilun arvoiselta.

syyskuunkuudestaaperokuvaus0004

Muutama seikka Emmyssä mietityttää minua. Ovatko ostajat löytäneet Emmyn ja käykö vaatteet kaupaksi siellä? Entäpä myyntiprovisiot, välillä tuntuu että juuri kalliimmat tuotteet löytävät helpommin ostajan ja niiden myyminen on helpompaa, kannattaako niitä antaa Emmylle myyntiin?

Onko teillä kokemuksia Emmystä?

PS. Kuvan vaatteet ovat vailla uutta kotia, jos kaipaat kipeästi kaappiisi tylliä, ruutua ja villakangasta laitathan nopeasti viestiä Facebookin kautta.

Konmarin opit

Kerroin keväällä, että minäkin menin lankaan ja haksahdin Konmarin pauloihin. Elämäntilanteeni puolesta olen otollisessa tilanteessa kääntymään Konmari-uskoon. Yhden pienen tyypin tutkiessa maailmaa syntyy sotkua ja minä puolestani kaipaan järjestystä elämään. Hallittu kaaos onkin kotimme nykytila. En kuitenkaan tyhjentänyt kovalevyäni täysin ja korvannut sitä Konmari-opilla, vaan poimin parhaat palat käytäntöön.

Ilman Konmariakin olen pidempään miettinyt tavaran merkitystä elämässä ja suhtautunut omaan kuluttamiseen kriittisemmin. En halua, että tavarani kertovat kuka olen tai, että ostamisesta tulee pakkomielle. Panostan laatuun ja klassisuuteen, oli sitten kyseessä sisustaminen tai muoti. Sanotaan, ettei köyhällä ole varaa ostaa huonoa, ja sen olen huomannut monen monta kertaa. Teen hankintoja harkiten etenkin nyt, kun kotimme toiminnot alkavat olla uomissaan ja suuret hankinnat on tehty. Muodin ja vaatteiden suhteen olen vielä harkitsevampi. En usko käsilaukun olevan sijoitus, enkä keräile kenkiä harrastuksenani. Vaikka olen ollut harkitseva ostaja jo vuosia, en ole osannut luopua tavaroista ja niinpä suurin Konmari-oppi on kasvaa jemmaajasta luopujaksi.

Luin kirjan pääsiäislomalla ja sormet syyhyten palasin kotiin lomalta. Järjestelyhinku oli kova ja kaksi vuotta sitten olleesta muutosta lähtien olen tuntenut velvollisuudekseni käydä täikammalla lävitse talouden jokaisen kaapin.

Muuttaessamme tänne asuntoon kannettiin sata muuttolaatikollista tavaraa ja nopeasti ynnättynä se on aivan liikaan silloin vielä kahden hengen taloudelle. Muistan hyvin epätoivon tunteen, kun muuttolaatikoista puolet oli purettu nätisti kaappeihin ja jäljellä oli vielä yhden huoneen verran muuttolaatikoita. Itketti. Ihan totta, kannettiinko me kaikki tämä niska vääränä tänne uuteen kotiin? Kuinka tavarasta voi tulla näin paha olo. Osa tavaroista heitettiin jo muuton yhteydessä pois, mutta muuten tämä tauhka jemmattiin kaappeihin. Tuntui mahdottomalta heittää roskikseen itselle arvotonta, mutta käyttökelpoista tavaraa roskiin. Huh.

Tavarataivas on ollut jemmattuna kaappien perille kuin tikittävä aikapommi, odottamassa hetkellistä energiapuuskaa. Konmarin innostus tuli siis juuri sopivaan aikaan. Tähän postaukseen olen koonnut minulle olennaisimmat opit Konmarilta.

syyskuunkuudes_konmari_opit1-1-9

syyskuunkuudes_konmari_opit1-2

Osa-alue kerrallaan

Kirjalle uskollisena aloitin järjestelyn osa-alue kerrallaan. Ensimmäisenä kävin läpi keittiönkaapit, koska niiden sisältöön liittyy kaikista vähiten tunteita. Parhaat päivänsä nähneiden jauhojen äärellä ei vetistellä, eikä urakka tuntunut mahdottomalta. Pois heitettävää oli melko vähän ja kaapit kaipasivat lähinnä organisointia. Kuiva-aineet saivat uudet laatikot, pikkutilpehööri sai lähdöt laatikoista ja käyttämätön astiasto laitettiin myyntiin.

Suurimmat tunnekuohut liittyivät astioista luopumiseen. Tuntui turhalta säilyttää kaapeissa sellaista astiastoa, joka ei koskaan tuntunut omalta. Siltikään en ole tottunut siihen, että ehjiä astioita annettaisi pois. Onhan se vielä käyttökelpoinen, vaikka kaihertaakin silmää joka kerta kaapin ovi avatessa. Tähän asti astiastoa oli säilytetty kaapissa lähinnä brändin takia ja toiveekkaana pohdittu, jos se joskus tulisi takaisin muotiin. Vaikka astiasto tulisi muotiin jo ensi keväänä, se tuskin herättäisi meidän perheessä Konmarin kuvaamaa ”spark of joy”-läikehdintää. Nopeasti astiasto saikin uuden onnellisen omistajan kaupunginosan Facebook-kirpputorin kautta. Saman kirpputori-käskyn saivat lasisarjojen jämäparit, irtolautaset ja ylimääräiset tuikun poltteluhimmelit. Myös kynttilänjalat omalta blingbling-aikakaudelta pääsivät kiiltelemään paremmille ikkunalaudoille.

Keittiön järjestely on helppoa, koska poistojen teko ei ihmeemmin kirpaise. Kyse on enemmänkin funktioista ja arjen flow’sta, jota täytyy pohtia. Keittiön osalta kaappien järjestely on vielä vaiheessa, puhdistuksen jälkeen astiat ovat vielä etsineet paikkaansa ja samalla keittiön alakaapit järjestyvät varsin orgaanisesti. Pieni apulainen tyhjentää tehokkaasti kaappeja ja näinpä kaappeja tulee väkisin käytyä lävitse. Samalla se flow alkaa solahtamaan uomiinsa. Keittiössä, jos missä se flow’n tunne on tärkeää ja sujuvuus nopeuttaa arkea, samalla idealla kuin se aamiaiskaappi, josta taannoin kirjoittelin.

Pukeudu niin kuin olet

Keittiön jälkeen siirryin oman vaatekaappini ääreen, joka on alueena henkilökohtaisempi ja luopuminen tällä sektorilla oli hankalampaa. Ensi vilkaisulta tilanne ei vaikuttanut kovinkaan pahalta, kaapissa oli tilaa ja vaatteet olivat hyvässä järjestyksessä. Ei pursuilevia hyllyjä tai tukkoon tungettuja tankoja. Tein karsintaa vähän kerrallaan ja viimeisimmän poiston kaapista tein viime viikolla. Alkuun silmään tarttui pari vaatetta, pikku hiljaa kävin kriittisesti läpi koko vaatekaapin.

Vaatekaapin, jos minkä pitäisi heijastella omistajaansa. Tällä hetkellä vaatekaapissani on paljon vaatteita, joilla ei ole mitään tekemistä nykyisen elämäni kanssa. Kotiäidin ja toimistokiitäjän garderobit näyttävät kovin erilaisilta. On tiettyjä perusvaatteita, kuten silkkipaidat, hyvälaatuiset neuletakit, tummansiniset farkut ja asusteet, jotka palvelevat kummassakin roolissa. Jakuille, kotelomekoille, mustille ja tummansinisille asukokonaisuuksille ei ole käyttöä nyt, ja muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta ne eivät suuresti myös lämmitä sydäntä. Tyyli on muuttunut vuosien varrella. Konmari pistäisi moiset koltut kiertoon kaikkineen.

Ilman Konmaria en olisi edes harkinnut, että voisin luopua työvaatteesta, jos ne ovat vielä ehjiä ja käyttökelpoisia. Olihan ne hankittu suurella vaivalla ja monet vaatteista oli vielä arvokkaita. Mutta työvaatteiden joukkoon mahtui niitäkin leninkejä, jotka ankeana hoitivat virkansa ja pienellä vaivalla saattoivat erottautua seinävaatteesta. Oma lukunsa ovat hätäpäissä hankitut rutiinivaatteet. Vaatteita, jotka huomaamattani siirtelin rekissä toiseen päähän suosikkimekoistani ja hienoimmista silkkipaidoista. Niistä ei ole klassisen vaatekaapin kulmakiviksi tai edes perustukseksi, tuskin ne eksyisivät päälleni.

Kiitos Konmarin, tajusin näissäkin vaatteissa piilevän potentiaalin ja se ei todellakaan ollut minun vaatekaapissani. Vaikka ne eivät enää palvele minua, niin kenties niille on paikka jonkun toisen garderobissa. Kiitos muutamalle tarkkaan valitulle kirpputorille nämä vaatteet löysivät uuden omistajan ja minä nettosin muutaman satasen.

syyskuunkuudes_muoti2_trenssi

syyskuunkuudes_muoti_coccinelle_laukku_pucket_pack

Vanha pois uuden tilalta

Äitiyslomalaisena ei ole suojassa uusilta hankinnoilta tai mieliteoilta. Keväällä vaihdoin kameran ja ostin uuden käsilaukun. Käsilaukun kohdalla tunnistin laukkuhimotuksen olevan puhtaasti esteettistä ja kyllästymistä hoitolaukku elämään. Mietin, että hankinta täytyy rahoittaa kuukausitulojen tai säästöjen ulkopuolelta. Kaappeja siivotessa katselin vanhoja laukkujani. Jälleen kerran päällimmäisenä mieleen tuli, etten voisi luopua näistä, vaikka en ole osannut käyttää näitä vuosiin. Nämä ovat melko arvokkaita laatulaukkuja ja hankittu kestämään iän. Jätin ajatuksen hautumaan ja mielessäni hinnoittelin laukun kerrallaan. Kolmella vanhalla laukulla kattaisin yhden uuden laukun. Yksi kolmen hinnalla ei kuulosta järin hyvältä diililtä, mutta kaapissa seisoskelevan valuutan realisointi houkutteli. Niinpä pistin laukut myyntiin ja kirpparituotot kattoivat laukun sekä pari muuta hankintaa. Samalla kaappeihin tuli lisää tilaa.

Ennen kuin säntäsin kamerakauppaan möin kaksi vanhaa kameraa ja objektiivit. Vanha pois uuden tilalta ajattelutapa on iskostunut myös pienempiin hankintoihin ja toisinaan olen huomannut, ettei uudelle hankinnalle ole mitään tarvetta. Huomasin myös, että kun olin pohtinut jokaisen tuotteen hankintaa tarkkaan, olen huomioinut paremmin sen miten säilytän tavaroitani. Konmarissa sukkien viikkaamisesta oli omat lukunsa. Minun kaapissani sukat ovat edelleen rullalla, mutta pinojen sijaan suuri osa vaatteista on rekillä tai lomittain viikattuja kuten kerroin taannoin vaatesäilytystä koskevassa postauksessa. Viikkausopit on otettu käytäntöön myös pikku fashionistan vaatelipastossa. Käytössä olevat käsilaukut saavat puolestaan huokaista päivän päätteeksi, niille on oma hylly vaatekaapissa ja laitan niihin täytteet, jotta ne pitävät muotonsa paremmin.

Kestävämpää kuluttamista

Tähän asti ajatus kestävästä kuluttamisesta on pyörinyt mielessä lähinnä ajatuksen tasolla, Konmarin luettua tietyt tavat ovat iskostuneet selkärankaan. En varmasti ole vieläkään ekologisin kuluttaja, mutta järjestelmällisempi ja harkitseva. Lasken arvon myös säilytystilalle, enkä jemmaa tavaroita siinä toivossa, että niistä tulisi jonakin päivänä tarpeellisia. Tavaroiden käyttöarvo on luonnollisesti korkeampi silloin, kun ne ovat käytössä ja parempi siis pistään itsellä käyttämätön tavara eteenpäin. Kaapit eivät ole enää arkistointiin vaan säilyttämiseen. Säilytystilat ovat sitä varten, että käyttötavaroille on paikkansa silloin, kun ne eivät ole käytössä. Vauvan vaatteista ja tarvikkeista olen säilyttänyt ensimmäiseltä vuodelta sen verran kuin sain mahtumaan äitiyspakkauksen laatikkoon. Muut olen myynyt. Tulevaa on vaikea ennustaa ja etenkin, kun joukossa on paljon vaatteita, jotka ovat sidoksissa sukupuoleen, vuodenaikaan ja sesonkiin epävarmuus niiden käytöstä kasvaa. Monilla lastenvaatteilla on lisäksi hyvä jälleenmyyntiarvo ja on fiksuinta pitää raha kierrossa, koska hankintoja täytyy tehdä jatkuvasti. Samalla olen oppinut hankkimaan itsekin käytettyjä vaatteita ja löytänyt helmiä muiden hutiostoksista.


Laskin, että huhti-elokuun välillä olin myynyt 1500 euroa arvosta vaatteita, laukkuja ja tavaroita kodistamme. Toki kamerat nostavat tulosta, mutta enpä arvannut, että minulla olisi ollut yhden ulkomaan matkan verran rahaa kaapeissani pölyyntymässä. Tämä inventaario olisi jäänyt tekemättä ilman Konmaria. Eli suosittelen lukemaan kirjan ja tekemään omat taiat.