Se aika vuodesta

On se aika vuodesta, kun on tehty lupauksia ruokavalion noudattamisesta, kuntokuureista ja tipattomuudesta. Kirmataan hikipäässä salille uudet trikoot hohtaen ja vannotaan ikuista uskollisuutta salikortille. Omalla kohdallani olen menettänyt uskon uudenvuodenlupauksiin jo vuosia sitten. Kovin monesti olen joulun jälkeen kiitänyt lenkkarit vinossa salille neljä kertaa viikolla ja suorittanut tunnollisesti uudenlaista ruokavaliota, kunnes talven ensimmäisen flunssan tullen luopunut lupauksista yksi kerrallaan.

Vaikka en ole tehnyt virallisia uudenvuoden lupauksia, hyvinvoinnin priorisoinnin tarvetta kuvaa hyvin se, että tämän postauksen julkaisu venähti lähes parilla viikolla lapsen sairastumisen takia. Viikon kestävä flunssa pistää elämän pahimmillaan sekaisin pariksi viikoksi, kun yrittää sairastumista seuraavalla viikolla kiriä töissä kiinni ne hommat, jotka jäivät tekemättä sairastupaa päivystäessä. Oma hyvinvointi jää helposti huomiotta ja usein venytys työ- ja lapsiperhe-elämän yhdistämisessä tapahtuu juuri oman hyvinvoinnin kustannuksella. Olisi siis naiivia tehdä lupauksia viikoittaisista salikäynneistä, ellei taivaasta tipahda vaihtarina ylimääräisiä tunteja vuorokausiin tai lapsenhoitajaa.

Käsitys hyvinvoinnista ja sen ylläpidosta on muuttunut täysin lapsen myötä. Ennen lasta hyvinvointikuuri tarkoitti kalorinpolttojumppaa viisi kertaa viikossa ja ruokavalion trimmaamista. Ryhmäliikuntatunneille menin suorittamaan oman leiviskäni ja kanssaliikkujilla ei ollut suuresti merkitystä. Nyt ei tulisi mieleenkään hypätä spinning-pyörän selkään, koska liikunta on niin paljon muuta kuin energian kulutusta. Raskaus opetti arvostamaan omaa kehoa ja tekemään asioita, jotka on hyväksi omalle hyvinvoinnille. Kun koko kehon sai rakentaa uusiksi ja ymmärsin mitä liikunta tarkoittaa minulle – parhaimmillaan se antaa energiaa, eikä vie energiaa.

Myös tavoitteet liikunnan suhteen ovat muuttuneet, jos aikaisemmin motivaatiota oli painonhallinta, olen nyt kuopannut puntarin mutaan ja tavoitteena on jäntevä keho. Innostuin HIIT-tyyppisestä treenaamisesta yhdistettynä pilatekseen ja koin, että näiden kahden yhdistelmällä tasapainoilla sen mukaan mitä keho milloinkin haluaa – rivakkatahtista kehonpainotreeniä energisiin päiviin ja pilatesta silloin, kun myös mieli kaipaa myös rauhoittumista.

Kuinka ollakaan viime vuoden myötä säännölliset liikuntarutiinit katosivat tuhkana tuuleen ja nyt ollaan jälleen pisteessä nolla. On aika katkeraa kalkkia aloittaa alusta uudestaan, kun on jo kerran koonnut itsensä kuntoon. Nyt lähtökohta on toinen, työn ja lapsiperhearjen yhdistäminen on melko kuluttavaa ja näinpä ennen kuntokuuria täytyy saada palautumispuoli kuntoon. Tätä silmällä pitäen ostin itselleni jo kesällä Fitbit Alta 2 HR –aktiivisuuskellon. Sitä seuraamalla olen ymmärtänyt yhtä jos toista omasta hyvinvoinnista ja kauhistuneena katsonut kellon datasta yöunien mittaa ja öiden katkonaisuutta. Kun nukkuu keskimäärin 6,5 tuntia yössä ja senkin kolmessa osassa, täytyy uni nostaa hyvinvointilistan kärkeen. Pitkään jatkunut univaje, kun lisää riskiä sairastua moniin autoimmuunisairauksiin, vaikuttaa aineenvaihduntaan sekä aivojen toimintaan ja kukapaa sitä olisi parhaimmiin tokkuraisena.

Uudenvuoden lupausten sijaan olen tehnyt pieniä päätöksiä, joilla uskon olevan merkitystä oman hyvinvoinnin kannalta. Kun palautuminen on kunnossa, voi taas miettiä kunnianhimoisempia liikuntatavoitteita.

Aikaisemmin nukkumaan
Olen laittanut aktiivisuusrannekkeen muistutuksen nukkumaan menosta, kun yököypelinä nukkumaan meno on tahtonut venähtää yhteentoista. Nyt aktiivisuusranneke surisee muistutuksensa yhdeksän jälkeen, jolloin lähden valmistautumaan yöunille ja rauhoittumaan kirjan pariin. Kun nukkumaan menoaika on aikaistunut, on syvän unen määrä kasvanut lähes samassa suhteessa kuin kokonaisunen määrä. Pienen neidin yöunia täytyy vielä vähän justeerata, hänellä kun nukkumaan meno meinaa venyä myös kymmeneen eli silloin kun on oma vuoro laittaa tyttö nukkumaan meinaa illat venyä yhteentoista.


Herätys aikaisemmin

Kunhan yöunineen on saatu kunnon rytmi ja pieni neiti nukkuu yönsä hivenen rauhallisemmin, hivutan herätyskelloa hieman aikaisemmaksi. Silloin aamuihin jää aikaa lyhyelle treenille ja aamiaisen valmisteluun rauhassa. Pieni jumppa aamulla herättelee kehon päivään ja, kun päivän jumpat on tehty aamusta ei tarvitse suotta ressailla liikkumisesta päivällä . Tämän toteutuminen edellyttää sitä, että nukkumispuoli on kunnossa – väsyneenä aamutoimissa ja lapsen pakkaamisessa päiväkotiin on riittävästi jumppaa.

Lyhyitä treenejä useamman kerran viikossa
Oli treeni sitten joogaa tai kahvakuulaa, ei jokaiselle treenille tarvitse raivata kalenterista parin tunnin pätkää. Itse ainakin huomasin, että ilman lapsenhoitajan apua ryhmäliikuntatunneille ja saleille lähtö oli lähes mahdotonta, kun taas nopeampia jumppahetkiä pystyy ripottelemaan ympäri viikkoa (jos vaan jumppailtua lapsen ja koiran pyöriessä kintereillä). Kahdessa kymmenessä minuutissa ennättää saada sykkeet ylös ja hien pintaan tai vaihtoehtoisesti venyttelemään kehon vetreäksi. Pieni hyppyjumppa on myös hauskaa tekemistä lapsen kanssa.

Perheen yhteiset harrastukset
Tytär alkaa olla siinä iässä, että kaipaa iltoihin erilaista tekemistä ja onneksi on tarjolla vanhemman ja lapsen temppujumppaa sekä muuta aktiviteettejä, joissa tulee liikuttua huomaamatta. Uskon myös, että oma esimerkki antaa terveen kuvan myös lapselle ja kannustaa liikkumaan. Meiltä löytyy naapurista urheilupuisto, jossa on kiva käydä liikkumassa yhdessä ja jos nuo lumet nyt pysyisi maassa, niin pulkkamäki löytyy ihan kodin vierestä.

Perjantain viinilasillinen, ei kiitos
En toki ennenkään pitänyt viiniä varsinaisena palautusjuomana, mutta Fitbitin myötä tämä on vain vahvistunut. Omaan korvaan rankan viikon jälkeen ”ansaitut” viinilasilliset ovat kuulostaneet aikaisemmin hieman oudolta konseptilta. Viini kuuluu juhlaan, hyvään ruokaan ja elämästä nautiskeluun, mutta ei niinkään rankasta arjesta palautumiseen. Käytännössä Fitbin data näytti hyvin selkeästi, että unesta tuli huomattavasti levottomampaa ja katkonaisempaa, jos olin illalla nauttinut pienenkin määrän alkoholia. Miksi juuri perjantai-illan lasilliset ovat joutuneet tarkempaan syyniin? Olen huomannut, että juuri perjantain ja lauantain välisen yön unet ovat koko viikon sikeimmät ja näinpä haluan maksimoida näiden unien palauttavan vaikutuksen. Absolutiksi en ole heittäytymässä ja edelleenkin uskon juhlan parantavan hyvinvointia, vaikka siihen joskus tärvääntyykin omat yöunet.

Seura tekee kaltaisekseen.
Vuoden aikana olen kuullut useamman kertovan, kuinka valitsevat seuransa sen mukaan keneltä saavat energiaa ja priorisoivat sen perusteella menojaan. Hieno juttu heille, mutta ruuhkavuosia elävä uraäiti ei ole kovin korkealla näissä arpajaisissa, kun sitä energiaa ei aina ole muille annettavaksi. Vaikka olen kohauttanut kulmiani seuraan liittyvälle energia-ROI:lle, niin joku totuuden siemen tässä ajatuksessa on. Itse olen pyrkinyt vähentämään lukuisissa some-kanavissa käytävää keskustelua, sen sijaan tapaamaan ihmisiä kasvokkain. Kommunikaation laatu korvaa mennen tullen määrän ja enpä tiedä, ehkä sitä sitten tulee tavattua niitä ihmisiä, joilta saa virtaa ja joiden kanssa tuntee olonsa mutkattomaksi. Hyvät ihmissuhteet tekevät hyvää omalle jaksamiselle.

Paikka avoinna treenikaverille
Edelliseen viitaten, sosiaalisista suhteista saa virtaa ja hyvät ystävät ovat hyväksi hyvinvoinnille. Jos kalenteriin on vaikea saada samalla viikolla tilaa treeneille ja treffeille, niin miksipä ei yhdistäisi niitä? Hoitaisi kuntoaan ja sieluaan palkkaamalla ystävän kanssa yhteisen PT:n tai tennisvalmentajan. Elämässäni olisi ehdottomasti paikka samanhenkiselle reippaalle, positiiviselle ja ei-kulmat-rutussa treenaavalle kaverille.

Muista haaveilla
Haaveet eivät kuulu vain nuoruuden haahuiluun, vaan suurista haaveista tulee parhaimmillaan konkreettisia tavoitteita. Niinpä olen yrittänyt muistuttaa itseäni mahdottomienkin asioiden haaveiluista. Mitä tekisin jos voittaisin Lotossa, entä mikä estää minua tekemästä noita asioita jo nyt? Jos elää näköistänsä elämää, voi varmastikin myös hyvin.

Muistakaa siis haaveilla isosti ja pienesti.

Kiitos, jos jaksoit lukea tänne asti. Kuvituksena olevat tulppaanit sopivat myös hyvin tähän vuoden aikaan samanlaisena kausi-ilmiönä kuin uudenvuoden lupaukset. Pidetään huoli itsestämme, niin jaksetaan kukoistaa vielä kevätauringin sulatellessa hankia.

Ihan tavallinen viikonloppu

Mä olen tehnyt koko syksyn melkoisen pitkiä työpäiviä tai oikeastaan työviikkoja. Taustalla on useampi haastava ja hyvin kiinnostava työprojekti, joissa olen saanut olla mukana. Hienoista projekteista ja niiden tuomista mahdollisuuksista huolimatta, vuorokaudessa on edelleen vain ja ainoastaan 24 tuntia. Kun sen jakaa parhaan taitonsa mukaan työlle, lapselle ja nukkumiseen, ei ihmeitä jää jäljelle. Nekin jäljelle jäävät tunnit kuluvat bussimatkoilla ruuhkaa katsellen tai taaperon kanssa nukkumattia odotellen. Senpä takia blogi on viettänyt syksyn hiljaiseloa ja valitettavasti myös sosiaaliset suhteet ovat jääneet hunningolle.



Silloin kun työkalenteri pullistelee ja päiviä venytetään yön puolelle, on helppo laiminlyödä omaa jaksamista, vapaa-aikaa ja kodinhoitoa. Työn ulkopuolella keskittyy vain selviytymään. Silloin tulee harvoin luotua mitään uutta ja niinpä kodin sarallakaan ei ole tapahtunut sen kummempia, eikä projektit täällä ole edenneet juuri lainkaan. Imuriin tarttuminen on ollut riittävä iltapuhde kahdeksan pintaan, joten neidin huoneen tapetointi on saanut odottaa vuoroaan.

Vapaa viikonloppu tuli siis tarpeeseen. On ollut ihana viettää rauhallista viikonloppua kotona ihan vain tavallisten juttujen parissa. Käydä puistossa, potkia palloa, rakentaa hiekkakakkuja, tehdä ruokaa ja rymsteerata kotia. Siistimpi koti näyttää tarvitsevan huomattavasti vähemmän freesausta sisustukseen kuin sotkuinen. Olen vakaasti sitä mieltä, että seuraava kotimme investointi on siivooja. Siistissä kodissa arki on huomattavasti helpompaa ja rennompaa, kun silmässä ei kaiherra vaatekasat tai pinnoille laskeutunut pölykerros.



Pidempien työputkien jälkeen olen todennut hyväksi ideaksi katkaista kiireen parilla hyvin rauhallisella viikonlopulla, jolloin ei tarvitse säntäillä paikasta toiseen vaan voi tehdä sellaisia asioita mitä huvittaa ja heräillä päiviin kaikessa rauhassa. Kiire jää nimittäin helposti päälle ja pian sitä huomaa jankkaavan samaa mollivoittoista virttänsä päivästä toiseen, joka taas heikentää työmotivaatiota ja toisaalta saa oman elämän näyttämään ankeammalta kuin se onkaan. Rauhoittuessa olen myös miettinyt niitä asioita ja ihmisiä, joista itse saan virtaa ja mitkä asiat elämässä puolestaan veroittavat jaksamista. Välillä on hyvä miettiä itsekkäästi sitä, mihin kaikkeen voimavaransa jakaa.

Niinpä tänäänkin on aloitettu aamu katsomalla viltin alla kainalokkain Viirua ja Pesosta, nuuhkittu syysilmaa, tehty yhdessä lounas ja nyt kuunnellaan hiljaisuudessa hurisevaa pyykkikonetta päiväunia odotelleen. Neiti tuli tänään kuvausassarikseni tarkkailemaan ruoanvalmistuspuuhia. Niin ne akut latautuu ja tuntuu, että on valmis tulevaan viikkoon.

Toivottavasti myös sinulla on hyvä viikko edessä ja viikonloppu on ollut rentouttava.

Sisustusteema: budjettisisustamista viherkasvein

Sisustusrintamalla on ollut varsin lamaantunut meininki. En ole vielä elämässäni kohdannut parempaa sisustusinnon nujertajaa kuin lapsiperhearki. Kaaoksenhallinnan ytimessä on vaikea olla luova ja ylipäätään haaveilla muusta kuin koko huushollin kattavasta siivouksesta, jonka tuloksista saisi nauttia edes kokonaisen viikonlopun ajan.Verrattuna kolmen vuoden takaiseen elämään yksi lapsiperhearjen rajoitteista on hieman niukempi budjetti. Se summa mikä ennen jäi palkasta sisustamiseen ja vaatteisiin tai muuten vain mukavan elämäntavan rahoittamiseen, hupenee nykyään päiväkotimaksuihin ja gore-texiin. Näinpä varsin innoissani otin vastaan Suvin antaman haasteen, pohtia edullisia vinkkejä kodin sisustamiseen.

Asiaa voi lähestyä monelta kantilta ja sanoisin, että oman tyylin löytäminen on säästänyt itseltäni budjettia. Hutiostosten määrä laskee huomattavasti, kun tuntee oman tyylinsä ja tietää mitä tahtoo. Silloin kun on varmempi olo omasta tyylistään uskaltaa käyttää isompia summia hankintoihin ja säästää niihin pitkäjänteisesti. Uskon itse, että harkitsevuus auttaa säästämään budjettia pitkällä jänteellä. Suunnitelmallisuushan on A ja O kaikessa budjetoinnissa.

Nyt elämän kaaosvuosia eläessä olen oppinut arvostamaan suunnattomasti siisteyttä. Silloin kun sotkut kaihertavat silmään ei pysty nauttimaan oman kodin hyvistä puolista. Näinpä täysin ilmainen sisustusvinkkini on siivous. Siivous pätee myös sisustustekstiileihin, sohvatyynyjen pesu ja prässäys tuo niihin uutta ryhtiä ja raikastaa niitä. Mattojen pesu on Suomessa aivan liian kallista, mutta siltikin pesu tulee halvemmaksi kuin uuden osto.

Entä mikä sitten olisi hieman konkreettisempi pienen budjetin sisustusvinkki? Postauksen kuvitus antaakin tähän jo hieman osviittaa ja tähän vastaan, että viherkasvit. Meillä on saavutettu yksi etappi lapsenkasvatuksessa – kukkamullat pysyvät jälleen ruukussa. Tämän innostamana hankin meille hieman uusia viherkasveja raikastamaan kodin ilmettä. Viherkasveilla saa vähän väriä ja eloa kotiin.

Alun perin lähdin puutarhaliikkeeseen hankemaan peikonlehteä Aallon tarjoiluvaunuun, kun siinä pari vuotta paistellut rahapuu kyllästyi meihin ja tiputti lehtensä. Peikonlehti kasvattelee nyt lehtiään keittiön tasolla ja katsotaan kuinka suuri ryökäle siitä vielä kasvaa. Minua on peloteltu peikonlehden runsaalla kasvulla, joten katsotaan mitä saan aikaiseksi tämän kanssa.

Samalta reissulta peikonlehti sai kaverikseen varjoviikunan ja klusian. Klusia istuu täydellisesti tarjoiluvaunuun ja on hyvä pari Muuton valaisimen kanssa. Olin myös varsin vaikuttunut tämän vehkan hoito-ohjeesta – uskomattoman helppohoitoinen ja viihtyy melkein missä vain. Ruokailutila on valoisa ja olen onnistunut kuivattamaan siinä pari kentianpalmua, joten suosin kestäviä ja kiiltävälehtisiä kasvia tässä kohdassa.

Mysteeriostoksena mukaan lähti myös varjoviikuna, joka on vain yksinkertaisesti niin kaunis. Arvelin, että valoisassa viihtyvällä kasville olisi riittävästi valoa olohuoneessa. Jonkin verran vehka on tiputtanut lehtiään ja kerran olen siirtänyt sitä jo lähemmäs ikkunaa. Tuossa kiinakaapin vieressä olisi täydellinen paikka sille, joten toivotaan että lehtien tippuminen rauhoittuu tuosta.

Mä uskon, että noiden vehkojen hoidosta saa silmänilon lisäksi hyvän mielen itselleen. Tuo peikonlehti maksoi noin viisitoista euroa, klusia parikymppiä ja joukon arvokkain ostos oli kolmenkympin varjoviikuna. Kun näistä huolehtii, on niistä (toivottavasti) iloa pitkäksi aikaa ja hankintahinta vielä pienenee ajan saatossa.

Treffit Punkaharjulla

Muistelin, että viimeisen kahden vuoden aikana olemme käyneet kahdestaan ulkona mieheni kanssa kaksi kertaa. Kerran viime kesänä ja puolitoista vuotta sitten hääpäivänä. Edellisen hääpäivän kuittasimme Whatsup-viestein. Jotta liitossamme juhlitaan neljättä hääpäivää, oli jo aika istahtaa saman pöydän ääreen.

Loman lopuksi tyttö jäikin illaksi isoäidin hoitoon ja suuntasimme mieheni kanssa Hotelli Punkaharjun antimien ääreen. Punkaharju on minulle lapsuudelta tuttu maisema ja vielä muutama vuosi sitten kesälomaretkiin kuului vierailu upeille harjuille ja Retrettiin.

Jos paikka ei ole sinulle vielä tuttu, suosittelen ehdottomasti tutustumista alueeseen. Puruveden kirkkaat vedet ja niitä halkova harju on upea kokonaisuus. Minusta tämä on yksi kauneimmista paikoista Suomessa. Aikaisemmin Valtionhotellina tunnetussa hotelli Punkaharjussa on juhlittu monien ystäviemme häitä ja niinpä oli kiva palata tuttuun paikkaan, joka on herännyt uuteen eloon. Saimi Hoyerin käsissä hotelli on herännyt uudestaan henkiin ja tilojen sisustus miellyttää esteetikon silmää. Täällä on tyylikkään rento tunnelma ja alue on kuin tehty rauhoittumiseen. Ikkunoista avautuu maisema harjuille ja mäntyjen välissä kimmeltää järvi.


Jos miljöö on upea, ei ravintolan tarjoiluissa ollut myöskään mitään moitittavaa. Annokset olivat herkullisia ja uskaltaisin väittää, että ravintola on alueen tasokkain. Tarjolla on niin kolmen että viiden ruokalajin yllätysmenu sekä niihin sointuvat viinit. Meillä oli selkeät sävelet menun suhteen ja yllätysten sijaan valitsimme kasvis-, kala- ja liha-annoksista suosikkimme. Jälleen kerran omalle lautaselleni päätyi kalaruokia. Alkuun sokerikraavattua siikaa ja pääruoaksi kuhaa.

Kummankin annoksen kohdalla täytyy antaa erityisesti kiitosta annoksen viimeisteleville lisukkeille. Upeaa, kuinka Saimin sieniharrastus näkyy ja maistuu lautasella. Keittiön tervehdys oli suussa sulava sieni macaron, jonka suussa sulavaa täytettä olisi maistellut enemmänkin cavan kanssa. Pääruokien kyljessä maistui puolestaan tatit ja muut metsäsienet, joita en valitettavasti omalla sienituntemuksellani tunnistanut.

Hyvin sujuva arki tekee varmasti onnellisemmaksi kuin yksittäiset treffi-illat, mutta etenkin kun takana on vuosikymmen yhteistä elämää tuntuu aika ajoin haikealta, että yhteinen aika on ollut viime aikoina kortilla. Siinä missä ennen käytiin tuon tuosta elokuvissa, viikonloppumatkoilla ja ravintolaillallisilla, nykyisin yhteiset keskustelut koskevat yhteisen arjen logistiikkaa ja kalenteripolitiikkaa. Olen kiristellyt hampaitani, kun lauantai-iltaisin some-feedit laulavat treffi-päivityksistä ja pariskuntaillallisista. Itsellä kun nämä treffi-illat ovat olleet kiven takana, eikä se ole ollut täysin oma valintani. Tämä elämän realiteetti ei tullut yllätyksenä lapsen syntyessä, mutta siltikin toisinaan kaipaan yhteistä rauhallista aikaa ja sitä, ettei tarvitse huolehtia siitä minkä esineen perheen pienin sinkoaa pöydältä viereiseen pöytään.

Treffi-iltojen sijaan olen yrittänyt luoda uusia tapoja – kutsua ystäviä kylään meille ja mikään ei estä kynttiläillallisia omassa kodissa. Tavallaan lastenvahtikuvioiden haasteet, ovat kannustaneet alusta asti lähtemään liikkeelle lapsen kanssa. Muutoinkin pyristelen vastaan ajatukselle, että sosiaalinen elämä päättyy, kun perhe kasvaa. Ei se pääty, vaan muuttaa muotoaan. Näinpä tehdään kotona hyvää ruokaa ja yritetään järjestää niissä puitteissa kynttiläillalliset aina silloin, kun meidän vaihtelevat työaikataulut antavat periksi.

Vaikka sen oman arjen saisi pyörimään ja pidettyä välit puolison kanssa kohtalaisena pikkulapsiarjessa, olen sitä mieltä, siihen yhteiseen aikaan tulisi panostaa. Laskea lapsenvahdin kulu investoinniksi tulevaisuuteen ja ottaa omaa aika. Meillä ei ole Suomessa vanhempien treffailukulttuuria ja näin ollen kukaan ei tule tarjoamaan lapsenvahtiapua, jos et sitä itse järjestä. En myöskään usko, että yksi iltapäivän leffanäytös tai illallinen kerran kuukaudessa on pois lapselta. Päinvastoin, pienet piipahdukset arjen ulkopuolella auttavat jaksamaan ja eiköhän se vanhempien toimiva suhde ole myös lapsen etu. Tästä aiheesta osuvasti on kirjoittanut useampaan kertaan myös Chez Helena.

Näinpä tulevan vuoden agendalla on edes joka toinen kuukausi tehdä jotain yhdessä puolison kanssa. Onhan hän paljon huikeampi heppu kuin arkena muistankaan. Mun mielestä tässä on yksi pieni juttu, jolla lapsiperhe-elämästä voi tehdä aavistuksen helpompaa.

Mites muut pikkulapsiarjen keskellä suhaavat, käydäänkö teillä treffeillä?

Turrena resortissa

Kun reissaa harvakseltaan, kerran pari vuodessa, saattavat odotukset matkojen suhteen paisua saavuttamattomiksi. Rantalomailijana olen aivan onneton. Olen aikuisiällä tehnyt ensimmäiset matkat Euroopan lomarannoille ja lähes joka reissun jälkeen käteen on jäänyt ihmetys matkan annista. Mitä täällä rannalla tehdään, maksavatko ihmiset todellakin siitä, että voivat maata rantatuolissa altaan laidalla, miten täällä voi olla näin sotkuista? Ehkä olen vain eksynyt väärille rannoille. Tähän saakka olen kaivannut lomiltani seikkailuja uusiin kaupunkeihin, tutustumista alueen historiaan, ostoksia putiikeissa, kapuamista vuorille ja uimaretkiä puhtaisiin vesiin sekä pitkiä ravintolaillallisia. Kun kahden aikuisen matkaan liittyy kohtalaisen energinen taapero oman loma-agendansa kanssa, saa äitikin miettiä lomareissun funktion uudestaan. Nyt lomalla levätään ja ollaan yhdessä kaikessa rauhassa tai niin rauhassa kuin taaperon kanssa voi olla. Vielä viime kesänä kapusimme beibe rinkassa Alppien rinteitä, nyt täytyi etsiä uudenlainen vaihtoehto, joka palvelee jokaisen perheenjäsenen tarpeita.


Nyt Kroatiaan lähtiessä asetelma oli huomattavasti selkeämpi kuin aikaisemmilla kesälomilla Helsinki-Vantaalle rynnistäessä. Ei to do-listoja, ravintolavarauksia tai tuntien taustatyötä Tripadvisorin ja Googlen äärellä. Sen sijaan haussa oli lepoa, aurinkoa, kirkkaita merivesiä, ruokaa ja etenkin yhdessä oloa koko perheelle mahdollisimman helpossa paketissa. Omatoimimatkailun sijaan helppo paketti löytyi lopulta Tjäreborgilta, jonka kautta varasimme Splitistä tasokkaan majoituksen Le Meridien Havista.

Siinä missä ennen olen kiertänyt kansainvälisten ketjujen resortit kaukaa, palveli konsepti meitä nyt todella hyvin. Lyhyen reilun parin tunnin lentomatkan päässä meitä odotti tilava ja laadukas hotellihuone, jossa on kaikki palvelut äärellä. Hotellia valitessa kiinnitän huomiota huoneiden sisustukseen ja ympäristön suunnitteluun. Omaa silmää miellyttävä ympäristö auttaa rentoutumaan. Jos hotellihuoneen Gantia henkivä sisustus oli hivenen pömpöösi, niin resortin lähiaikoina remontoidut ravintolat yllättivät modernilla ja raikkaalla ilmeellä.

Uimaranta oli hissimatkan päässä ja rannassa seepiapuiden katveessa odotti rantatuoli pyyhkeineen. Helpottaa huomattavasti, ettei tarvitse lähteä kantamaan pyyhkeitä, ranta-alustoja ja auringonsuojia lähimmälle rannalle huomatakseen, että jollakin seurueen jäsenellä on vessahätä. Alueelle oli juuri valmistumassa uusi rantaklubi, jossa rantatuolit oli aseteltu kaislavarjojen alle hivenen väljemmin kuin hotellin edustalla ja ravintolassa tarjoiltiin street kitchen henkisiä annoksia. Resortin koko ravintolatarjonta oli muutoinkin iloinen yllätys meille. Runsas aamiais-buffet täytti vaativimmankin herkkusuun vatsan ja tarjosi hyvän startin päivään. Meitä oli etukäteen varoiteltu kroatialaisesta ruoasta ja ravintoloiden tarjonta yllätti positiivisesti. Omiksi suosikeiksemme muodostui modernin ravintolan hampurilaiset ja muut grillin antimet sekä tasokas italialainen ravintola. Jälkimmäisestä kävimme hakemassa myös pizzat hotellihuoneeseen parina iltana, kun pikku matkaajalta loppui kärsivällisyys kolmenkymmenen asteen helteeseen. Ravintoloiden henkilökunta huomioi erinomaisesti lapsen. Oikein ajoitettu yläfemma tai ajatuksen nopeudella toimitettu vilvoittava juoma härpäkkeineen, saattaa pelastaa koko illallisen. Kun lapsi tuntee itsensä tervetulleet, koko perheellä on rennompi meininki.

Kohtelemalla pientä tyttöä kuin prinsessaa, luodaan muistoja ja pitkiä asiakassuhteita. Le Meridien Havissa sai sen vaikutelman, että henkilökunta on todellakin paikalla asiakkaita varten ja tekemässä parhaansa onnistuneen lomakokemuksen eteen. Turistisesongin ollessa kuumimmillaan hotellissa oli jonkin verran ketjun kulta- ja platinatason asiakkaita, jotka osasivat vaatia erikoispalvelua itselleen, mutta siltikin nämä pienet matkaajat taisivat saada aidoimman vastaanoton henkilökunnalta.

Hieman sääliksi kävi resorttiin spa-lomalle rantautuneet nuoret ja hieman varttuneemmat pariskunnat. Lapsiystävälliseksi tunnustautunut hotelli oli kerännyt huomiinsa erimittaisia vipeltäjiä ympäri pallon, ja hetkittäin pariskuntien kasvoilta pystyi lukemaan kurjistuneen katseen, kun viereiseen illallispöytään juoksuaskeleella saapui nuoremman turrepolven edustaja.

Oma huvittava ilmiönsä resortissa olivat suomalaiset kanssaturistit. Siinä missä jenkkien ja ruotsalaisten kanssa vaihdettiin hississä kuulumiset ja lasten iät, suomalaiset katsahtivat kiireesti varpaisiin toisen suomalaisen kohdatessaan. Tunnistan itsekin ne pelonsekaiset tunteet, kun kuulen suomenkielen kantautuvan korviini oman maan rajojen ulkopuolella. Mutta olisiko jo aika jättää traumat vyölaukkuun sonnustautuneista Suomi-karaoken metsästäjistä kultaiselle 80-luvuille? Suurella todennäköisyydellä kohtaat resortissa jonkun kaltaisesi loman tarpeessa olevan perheenäidin, jonka kanssa voit huoletta vaihtaa sanan tai pari.

Jälkikäteen olen oikein iloinen, että annoin pakettimatkalle resortissa mahdollisuuden. Luulenpa, että minusta ei tule resorttien platina-asiakasta, mutta tässä elämänvaiheessa tämän kaltaiset paketit tarjoavat sitä helppoutta, jota arvostan. Silloin, kun perheen pienimmän on helppo lomailla, löytyy muidenkin lomafiilis helposti. Säätämiset ja seikkailut odottavat vielä, totuuden nimessä aidon Kroatian kokee jossakin muualla kuin resortissa.

Matkakuume ei varsinaisesti helpota reissusta palatessa, takaraivoon jäi itämään ajatus saariseikkailusta Splitin lähisaarille ja kaunis meri herätti haaveet purjehduslomasta. Tai onnistuisikohan jo ensi vuonna matka Toscanaan ja villan vuokraus isommalla porukalla?

Reissussa yhteydet ovat sen verran heikot, että lataan teille myöhemmin lisää kuvia reisustaja ja kerron Kroatian parhaista paloista vielä omassa postauksessaan.