Mökkikauden päätös

Syksyisen sateenropinan herätellessä tähän aamuun, mietin hetken mennyttä kesää. Lepoa, lomaa ja lämpöä, kaikki niin tarpeeseen tulleita. Mökistä on tullut koko perheen rauhoittumispaikka ja rantamökki elää nykyisen elämäntilanteemme mukaisesti.

Kunhan perheen pienimmät kasvavat olisi mukava viettää viikonloppuja vielä syksymmällä mökillä. Päivät ovat lämpimät vielä lomakauden jälkeen ja hämärtyvissä syysilloissa on tunnelmaa – sellaista tähtitaivasta ei näe kaupungissa kuin maalla. Tänä syksynä lähestyvä laskettu aika päätti meidän mökkisesongin varhain.

Rantamökin ensimmäiset kesät ovat menneet kalusteita pyöritellen ja seinillekään en ole uskaltautunut vielä ripustella tauluja, koska aurinko jättää vaaleaan puupintaan nopeasti jäljet ja palapeli elää vielä. Nyt näiden ensimmäisten kesien ajan pelkistetty ilme on riittänyt ja tuoretta vaaleaa puuta on ollut ihana ihailla ilman sen suurempia koristuksia.

Inspired by Love –blogissa hirsimökkiin on saatu raikasta tunnelmaa tauluasetelmien avulla ja jotain tämän tyylistä minullakin on mielessä, kunhan ensin selviän tyhjän seinän kammosta. Seuraan muutenkin innolla Sannan mökkiprojektia, jossa suomalainen hirsimökki uudistuu Slettvoll henkeen. Uskon, että lopputuloksesta upean tunnemallinen.

Rantamökin toinen puoli on ollut käytännössä sisustamatta lukuun ottamatta vaaterekkiä, josta kirjoittelin aikaisemmin ja pienen neidin sänkyä. Ensi kesänä sille puolelle on tulossa pieni kerrossänky ja kenties kamina.

Kaminan hankinta on todellinen on-off-projekti. Tämän kesän jälkeen kaminalle ei ole mitään tarvetta, mutta kaksi edellistä sadekesää huutavat kaminan lämpöä.Eli ensi keväänä haastatellaan sääsammakkoa ja analysoidaan pitkän aikajänteen sääennustusta, jonka jälkeen katsotaan uudestaan kamina-asiaa.

Kerrossängyn oheen on tarkoituksena tehdä kevyt väliseinä vanerista, jotta kaikilla on oma rauha. Rantamökin osalta palapeli jatkuu vielä, lapsetkaan ei ikuisesti jaksa jakaa huonetta meidän kanssa ja silloin huoneen järjestys elää uudestaan.


Pohditaan talven aikana mikä on mökin ensi kesän asetelma, nyt toivotetaan hyvät talviunet mökille.

Habitare 2018 – makupaloja

Eilen hurahti viisi tuntia Habitaressa ihmetellen ja syksyn sisustustuulia fiilistellen. Tunnelmallinen messukattaus jätti hieman ristiriitaiset fiilikset. Luonnonläheiset esillepanot, materiaalien ja värien kirjo vastaavat lähes täydellisesti omaan sisustusmakuun tällä hetkellä. Messuilla nähty kerroksellisuus on sitä mitä kotiini kaipaan, mutta aivan kuin olisin ihastunut näihin samoihin asioihin jo viime tai toissavuoden messuilla.

Olisin odottanut messuilta vahvempaa inspiraatiota ja eteenpäin katsomista. Tässä kohtaa kehitystoiveeni kohdistuu messukonseptia ja järjestäjää kohtaan, sillä näytteilleasettajat ovat nostaneet tasoa vuosi vuodelta. Kaipasin vahvempaa visuaalista ilmettä ja luovempaa otetta etenkin Ahead-alueen rakentamiseen. Muutama vuosi nähdyt sateenvarjo- ja muut tilainstallaatiot tai näyttävä alueen läpi kulkeva keskikäytävä loistivat poissaolollaan. Jonkin wau-efektin Messukeskus tarvitsisi.

Tämän vuoden messuilla vierailijoille vinkkini on kiinnittää huomiota messuosastojen yksityiskohtiin, asetelmiin ja kattauksiin. Heinien ja luonnonmateriaalien koristamista asetelmista löytyy ihanaa kerroksellisuutta. Lapuan Kankureiden osastolla pellavat kohtasivat vuodenaikaan nähden ajankohtaisen sadonkorjuu-teemaan ja rosoisen keramiikan.

Monella osastolla on aidosti mietitty brändin tarinaa, joka näkyy nimenomaan yksityiskohdissa. Sametti, heinät, ruskean ja konjakin sävyt näyttävät messujen perusteella olevan syksyn trendikkäimmät valinnat. Kokosin muutaman osastokohtaisen huomion oheen.

Asun
Allekirjoitan monen muunkin bloggaajan näkemyksen siitä, että Ahead –alueen paraatipaikalla sijaitseva Asun –osasto on messujen parasta antia. Esillepano oli selkeä ja yhdisti eri brändien kautta kattavan katsauksen tämän päivän sisustustrendeihin. Itse koin oloni varsin kotoisaksi osaston vaaleassa ja luonnonsävyisessä huoneessa. Tällä osastolla kannattaa viettää tovin verran pidempään ja tutkia osaston rakentumista sekä eri materiaalien leikkiä.

Anno
Tyylikäs osasto jatkoi Asunin luonnonläheistä linjaa. Tänä vuonna matot olivat osaston keskiössä ja kuinka kauniita vaaleita sekä luonnonvärisiä mattoja onkaan Annon tämän vuoden mallistossa. Ilahduin myös kuullessani, että mallistossa on tarjolla entistä enemmän isompia 2*3 metrin koon mattoja. Mielenkiintoa osastoon toi sympaattinen sohvaryhmä ja heinistä tehty suuren suuri asetelma.

Hakola
Hakola on ollut viime vuosina yksi messusuosikeistani ja karamellin värinen osasto oli ihana väripilkku Habitaressa. Osasto tuntui olevan myös muiden messuvierailijoiden suosiossa ja jo ammattilaisaamun aikana osasto täyttyi vieraista. Itse kävin testaamassa Day–tuolia ja Moon-rahia, joille löytyisi paikka meidän olohuoneesta. Hakolalla on tällä hetkellä aivan upea meno ja on hieno huomata, kuinka he ovat löytäneet paikkansa monen tyylisen sisustajan kotoa.

Klassikkobrändit – Lundia ja Marimekko
Suomisisustuksen klassikot Marimekko ja Lundia olivat messuilla mukana trendikkäillä esillepanoilla. Lundian kalusteet ovat saaneet uutta särmää messinginvärisistä ja nahkaisista vetimistä. Marimekon osastolla kokeiltiin puolestaan yleisön sietokykyä klassikkokuosi Unikolle. Vieraita kuunnellessa Unikko jakaa edelleenkin mielipiteet, omaan silmään kuosi näyttää jo raikkaalta. Sen sijaan sinapinkeltainen seinä tuntuu värinä hivenen liian retrolta omaan makuun. Saa nähdä koska noita lapsuuden päiväkotien ja koulujen värejä pystyy ottamaan vakavasti suurempina pintoina.

Signals
Signals-osasto luotaa tulevia asumiseen ja sisustamiseen vaikuttavia trendejä. Tämän osalta olisin kaivannut jotain uutta, osastoa kierrellessä tuli vahvasti fiilis, että olen nähnyt tämän ennenkin. Kukkatapetteja, pastellivärejä, messinkiä, samettia ja persoonallisia kaakeleita. Megatrendit vaihtuvat toki hiljalleen, mutta kenties niiden visualisointia voisi hieman päivittää.


Matri

Kierroksen päätteeksi olisin voinut heittäytyä pitkäkseni johonkin näistä Matrin pedeistä. Matrin klassinen mallisto on kasvanut rottinkisella ja pyöreäkulmaisella päädyllä. Kangas vaihtoehdoissa on saatavilla myös trendikästä samettia, jota näkyikin osastolla okran sävyissä.

Tässäpä minun poimintani tämän vuoden Habitaresta, viikonlopun aikana julkaisen Instagramin ja Facebookin puolella suosikkejani, jotka eivät mahtuneet tähän joukkoon.

Oli ihana tavata messuilla kavereita, työtuttuja ja harrastuksen kautta tutuksi tulleita kanssasisustajia. Kiitos teille!

#loveoriginal

Nyt vietetään Helsinki Design Weekiä, joka on suomalaisen muotoilun, muodin, sisustuksen ja arkkitehtuurin juhlaa. Inspiroitumisen lisäksi, nyt on oiva hetki keskustella myös vakavammista aiheista muotoiluun liittyen, nimittäin tekijänoikeuksista ja niiden kunnioittamisesta.

Muotoilualan asiantuntijajärjestö Ornamo ja yli 20 suomalaista yritystä kampanjoivat aitojen design-tuotteiden puolesta. Kampanjan taustalla on yritysten havainto siitä, että alkuperäisten tuotteiden kopiointi on kasvava ongelma. Kampanjassa mukana olevat toimijat kannustavat suomalaisia jakamaan kuvia alkuperäisistä tuotteista #loveorginal-tunnisteella. Omaan silmääni tarttui keittiön pöydällä olleet Raaka Rå –vadit, eikä mieleeni tullut tähän kampanjaan sopivampaa tuotetta. Vatien riisuttu ilme ja Leena Kouhian kädenjälki lopputuotteessa, ovat mielestäni paras symboli alkuperäisyydelle.

Kampanjan takana on alan ongelmat, joista yksi konkreettinen esimerkki on viime viikonvaihteessa Helsingin Sanomissa uutisoitu Saanan ja Ollin tapaus, jossa Kievari-mattoa muistuttavia tuotteita on ilmestynyt niin Jyskin kuin Tokmannin valikoimiin.

Miksi tekijänoikeusloukkaukset nostavat omat sykkeet pilviin?

Siksi koska kyseessä on varkaus. Designkopioiden myyminen ja ostaminen rikkoo tuotteen alkuperäisen suunnittelijan tekijänoikeuksia sekä lakia. Jos tuotteella ei ole tekijänoikeussuojaa, on tuotteiden kopiointi tai designkopioiden myynti yritykseltä mielestäni vastuutonta toimintaa. Jo teini-ikäisenä opin tunnistamaan aidot Levikset kopioista ja laskin Adidaksen verkkareiden raitojen välin tarkasti. Jos ei ollut varaa aitoihin, ei ostettu myöskään kopioita. Samaa pätee myös tänä päivänä niin sisustus- kuin muotiostoksilla.

Saanan ja Ollin tapauksesta törkeämmän tekee se, että tämän kokoluokan suomalaisilla yrityksillä ei ole Adidaksen tai Leviksen kaltaisia resursseja seurata tekijänoikeuksien toteutumista. Kärjistetysti voidaan myös sanoa, että kopiointi on suoraan pois heidän kassastaan. Luova suunnittelutyö on merkittävä osa suomalaisten design-tuotteiden hinnasta ja näin ollen jokaisesta kopiotuotteesta jää suunnittelupalkkio maksamatta tuotteen suunnittelijalle. Pahimmillaan nämä kopiotuotteet on valmistettu halpatuontimaissa, kun taas alkuperäinen Suomessa. Jos siis haluat tukea suomalaista muotoilua ja alan työllisyyttä, et osta kopioita.


Nytkaikkimulleheti –asenne ja tietämättömyys

Itse ajattelen, että suurin vastuu kopioinnin kitkemisellä on yrityksillä, joiden ei pitäisi ottaa kopiotuotteita valikoimiinsa ja valvoa omia prosessejaan niin, että kopiointivirheet vältetään. Tämän tulisi olla osa vastuullisen yrityksen toimintatapoja. Samaan hengen vetoon totean, ettei yrityksiin vetoa mikään muu yhtä tehokkaasti kuin markkinat ja se, mistä asiakkaat ovat valmiita maksamaan. Jos kopiotuotteille ei löydy ostajia, ei niitä myöskään valmisteta.

Miksi kuluttajat sitten ostavat kopiotuotteita? Osin syynä on varmasti tietämättömyys. Kuluttajat eivät ehkä tiedosta ostavansa kopiotuotetta vaan hankkivat kotiinsa silmää miellyttävän esineen tai tuotteen, jonka tyyppisiä ovat ehkä nähneet sisustuslehdissä tai –blogeissa. Eräässä Facebook-ryhmässä käyty keskustelu todistaa, että joillekin tekijänoikeudet ovat aika saman tekeviä. Ratkaisevaa on hinta, joka mahdollistaa ”design-tuotteiden” ostamisen hetken mielijohteesta ja itselle hankintaa perusteellaan vaikkapa pienillä tuloilla – onhan pienituloisellakin oikeus saada designiä kotiinsa. Tämä ajattelutapa ärsyttää itseäni. Olen jättänyt monta design-hankintaa tekemättä tai lykännyt niiden tekoa, kunnes minulla on ollut varaa hankintojen tekoon. Mitenköhän monta ostosta on jäänyt parin vuoden aikana välistä, koska on täytynyt hankkia lapselle coretexiä tai duunijakku on kaivannut päivitystä. Joidenkin haaveiden toteuttaminen edellyttää pitkääkin säästämistä ja malttamaton ihminen ei meinaa pysyä nahoissaan.

Vaikka itse pyrin tekemään sisustushankinnat harkiten, monilla tuntuu olevan ajatus kulutustavaroiden ja sisustuksen kertakäyttöisyydestä. On tärkeämpää saada haaveilemansa esine itselle nopeasti sen sijaan, että edes tavoittelisi pitkäaikaisia hankintoja. Tämän tyyppinen kuluttaminen sotii omaa arvomaailmaani vastaan.

Kopiointia vai inspiroitumista?

Saanan ja Ollin tapaus on hyvin selkeä – kuosi on otettu luvatta käyttöön kaupallisissa tarkoituksissa ja vieläpä samassa tuotekategoriassa. Paljon häilyvämpi kopioinnin muoto on vaikutteiden ja inspiraation ottaminen. Tietyllä tavalla designklassikot ovat määrittäneet muotoiluun ihanteita, joiden uusia ilmentymiä lanseerataan tuon tuosta. Näitä tapauksia kuluttajan on vaikea tunnistaa ja en usko, että vaikutteiden ottaminen on aina ihan selvä asia suunnittelupöydälläkään. Tämän takia tekijänoikeuksista on syytä keskustella.

Mitäs mieltä te olette designkopioista?

Habitare 2018 lippuarvonta

Syksy on minulle inspiroivinta aikaa sisustaa ja rymsteerata kotona. Kesän jälkeen mieli on avoinna uusille ideoille ja väreille. Itse koen olevani luovimmillani sisustajana juurikin syksyllä.

Vaikka inspiraatiota ja ideoita voi ammentaa ihan jokapäiväisestä elämästä, arjesta tai vaikkapa luonnosta, syksyllä sisustajaa hemmotellaan erilaisilla tapahtumilla ja tilaisuuksilla. Ensi viikolla Helsingissä järjestetään Suomen suurin huonekalu-, design ja sisustustapahtuma Habitare, joka pidetään tuttuun tapaan Messukeskuksessa 12.-16.9.2018.

Tämän vuoden Habitaren teema on Roots – pintaa syvemmälle, joka näkyy niin osastoilla kuin messuohjelmassakin.

”Suunnittelussa aitous ja totuudellisuus näkyvät viimeistelemättömyytenä, keskeneräisyytenä, eriparisuutena ja sattumanvaraisuutena. Luovuus vie voiton annettujen sääntöjen mukaan toimimiselta.”

Itse odotan messuilta suomalaisten brändien osastoja ja uutuuksiin tutustumista sekä sitä millaisia kokonaisuuksia messuosastoille on koottu – onko tämän vuoden osastot värikylläisiä vai ajattoman luonnonläheisiä kuten vuosi sitten? Millaisia asumisen suuntaviivoja piirtää Signals –alue, entä miltä näyttävät tulevaisuuden muotoiluklassikot Talentshopissa?

Odotan myös sitä, että saan kierrellä messuilla rauhakseen, tarkastella ympäristöä ja toivottavasti tavata myös kanssasisustajia.

Mikä parasta minulla on ilo arpoa kahden hengen lippupaketti (arvo 32-38 euroa) teille lukijoille. Kerrothan kommenttiboksiin, mitä odotat tämän vuoden messuilta ja jätäthän yhteystietosi sähköpostiruutuun, niin saan yhteyden sinuun. Arvonta on käynnissä 9.9. saakka.

Viidentoista euron säilytysratkaisu mökille

Sama pää kesät talvet. Kuinka ollakaan haasteet kesän valokuvien suhteen eivät päättyneet laturin jäämiseen kaupunkiin, vaan muistikortti teki katoamistempun kaupunkiin palattuamme. Katsellaan siis vielä tovi kesäisiä kuvia, vaikka syyskuulla ollaankin.

Joka kesäinen päänvaiva kesäkodilla on säilytystilan puute. Jos on uskominen Huvilaan ja Huussiin sama vika on monella suomalaisella mökillä. Monilla mökeillä vaatekaappeja ei ole priorisoitu mökin suunnittelussa listan kärkeen. Vaatteet säilötään varsinaisten säilytyskalusteiden sijaan reissukasseihin ja matkalaukkuihin, joista sitten kaivetaan puhdasta vaatetta hivenen ryttääntyneenä. Pakaaseista vaatteet leviävät pitkin lattioita ja pelkästään kahden hengen lomagarderobien räjäytys ympäri mökkiä luo tilaan melkoisen basaaritunnelman.

Uudessa rantamökissä tavarat ja toiminnot etsivät vielä paikkaansa, eikä sopivaa kohtaa tai ratkaisua vaatesäilytykseen ole vielä löytynyt. Tuntuu, että vaatteiden keräily lattioilta on jokailtainen jumppa. Vierastan hieman ajatusta kiinteästä vaatekaapista tähän tilaan ja loma-aikataulu ei antanut myöden uusille projekteille – parisängyn uusi runko ja vaneriset säilytyslaatikot saavat odottaa ensi kesään.

Tänä kesänä päätin hankkia tilaan eleettömän rekin. Koska periaatteeni on tehdä laadukkaita, esteettisiä ja kestäviä ratkaisuja, etsin vaihtoehtoja designtalojen valikoimista. Löysin monta ihanaa vaihtoehtoa, mutta monien sattumusten ja pitkien toimitusaikojen takia kävimme hakemassa Ikean Mulig-rekin ja siihen sopivat valkoiset hengarit mökkimatkalla.



Huteraksi ja heppoisaksi haukuttu Ikean Mulig –rekki olikin mitä mainioin löytö. Alle kymmenen euron rekki on kantanut hyvin hellekesän kevyet leningit, eikä lasten leikitkään ole kaataneet rekkiä nurin. Tilapäisratkaisuksi tämä on varsin mainio.

Naulakkoa ja muita kesäkodin yksityiskohtia kuvaillessa tulin napanneeksi kuvan myös vatsasta – tuossa kohtaa oltiin jossakin viikkojen 27-28 paikkeilla.

Mites sitten ne todelliset mökkivaatteet? Tarkoitan nyt niitä useamman vuosikymmenen elämää nähneitä oman aikakautensa helmiä, jotka viedään mökille työvaatteiksi. Totuuden nimessä mökkivaatteet eivät istu avonaulakkoon, en tosin ole varma istuvatko ne muuhunkaan käyttöön.

Putiikkihenkistä värikoordinoitua esilleapanoa meillä ei varmastikaan nähdä, koska tässä perheessä kukin pukeutuu omiin väreihinsä. Mutta ihan somastihan nämä äidin ja tyttären kesämekot sointuivat yhteen.