Sisustuksen ensimmäiset x 5

Ajattomuus on ollut minulle tärkeää sisustamisessa ja useimmat hankinnat on tehty meille pitkällä aikatähtäimellä. Vaikka kotien tyylit ovat vaihdelleet on meilläkin esineitä, jotka on hankittu ensimmäiseen kotiin. Valkoisen Harjamajan Suvin postauksen innoittamana, päätin katsastaa meidän ensimmäiset merkittävät hankinnat.

Ensimmäinen valaisin

Ensimmäinen valaisinhankinta on tämä lasinen lampunjalka, jonka ostin ensimmäiseen omaan kotiin vuonna 2007. Tätä ennen valaisimet olivat pääosin Ikeaa, joten lasken tämän Stockmannilta hankitun valaisimen olevan ensimmäinen hieman arvokkaampi hankinta. Lasinen lampunjalka sopi täydellisesti sen aikaiseen tyyliini ja erottui edukseen ajalle tyypillisestä bling-bling -tarjonnasta. Silloin 58 euroa maksanut lampunjalka oli merkittävän kokoinen hankinta ja ihan alussa ostin siihen varjostimen Ikeasta, koska budjetti loppui kangasvarjostimen kohdalla. Edelleenkin pidän lasisen lampunjalan klassisen modernista ilmeestä ja valaisin on kiertänyt kodissamme huoneesta toiseen.


Ensimmäinen blogihitti

Hayn Stand Loop oli muutama vuosi sitten yksi blogi-tuotteista, joita näki blogissa jos toisessa. Melko pitkään kiersin tietoisesti nämä tuotteet, kunnes päätin tehdä elämästäni helpompaa ja olla stressaamatta moisesta. Tämän naulakon taisin ostaa about 2010. Monen blogi-tuotteen taustalla on erinomainen hintalaatusuhde ja design, johon on varaa pienemmälläkin budjetilla. Naulakko on ollut alusta saakka makuuhuoneessa käyttövaatteiden säilytyspaikkana ja varanaulakkona juhlien aikaan. Ostin siihen Köpiksen reissulta Hayn omat mattamustat ja ohuet kuparin väriset ripustimet. Tuossa vaiheessa kupari oli vasta tekemässä tuloaan ja minusta nämä ovat edelleenkin oiva yhdistelmä.

Ensimmäinen oikea sohva

Interfacen Mango on ensimmäinen oikea sohvahankinta, joka tehtiin edelliseen kotiimme vuonna 2012. Tätä edelsi mieheni ensimmäiseen kotiin Askosta hankittu sohva. Sohvan hankintaan säästettiin kärsivällisesti ja useammasta vaihtoehdosta valitsimme ajattoman ja siron moduulisohvan. Alkuperäisessä kokoonpanossa sohva oli divaanimallissa, mutta divaanin kätisyys ei istunut nykyisen kotiimme. Onneksi saimme tilattua Interfacelta lyhyen jatkopalan ja toinen sohvan puolikas täydentyi kolmen istuttavaksi sohvaksi ja toinen osa on puolestaan on erillisenä divaanina. Kotimaisen sohvan ajaton muotoilu on kestänyt hyvin aikaa ja helmenharmaa kangas on puolestaan pitänyt puolensa lapsiperhearjessa.




Ensimmäinen design-valaisin

Flosin 2097 on ollut haaveideni valaisin jo teinitytöstä ja kuvittelin sellaisen unelmieni kodin eteisaulaan. Tätä haaveideni eteisaulaa meillä ei vielä ole, mutta valaisin löytyy ruokailuhuoneesta. Sain valaisimen lahjaksi vanhemmiltani muutama vuosi sitten, kun täytin 30-vuotta. Isäni oli pohtinut lahjaksi arvokasta korua ja neuvottelin voisiko valaisin olla koru? Tätä korua ihailen nyt joka päivä. Siinä vaiheessa kun olin valaisimen hankkinut, alkoi niitä ilmestymään useampaan blogiin ja hetken aikaa mietin näinkö se unelmien valaisin kärsii huikean inflaation blogilamppuna. No ei sen loisto ainakaan omaan silmään ole hiipunut.


Ensimmäinen astiasto
Omalla kotiseudullani on ollut tapana ”kerätä” nuorelle astiat ja liinavaatteet jo varhain, jotta ne olisivat valmiina kotoa muuttoa varten. Kun minulta tiedusteltiin 15-vuotiaana, että minkälaista astiastoa ja kahvikuppia minulle kerättäisiin rippilahjaksi, vastasin että Egoa kiitos. Stefan Lindforsin suunnittelemat Ego-kupit olivat kesällä 1999 varsin uusi tulokas ja muistan, kuinka kahvikuppien suurta kokoa ja epäsymmetristä muotoilua ihmeteltiin. Tämä muotoilu on osoittautunut arjessa varsin toimivaksi ja vielä tänäänkin lähes kahdenkymmen vuoden jälkeen kupin muotoilu miellyttää omaa silmää. Toivoin aikanaan myös kaikkien astioiden olevan valkoisia, mikä oli siihen aikaa trendeistä poikkeava toive. Edelleenkin Egot ovat meillä arkikäytössä milloin teekuppeina, keittoastioina tai yrttiruukkuna. Muutama kuppi on kokenut mallille tyypillisen haverin ja kahva on jäänyt matkan varrelle.

Näitä postauksia on ollut hauska lukea ja Valkoisen Harmajan ohella ainakin Pihkalan Maija kirjoitteli omista ensimmäisistä sisustushankinnoistaan. Tätä kirjoittaessa tuli pohdittua sitäkin, kuinka pienellä tavaramäärällä tähän kotiin muutettiin ja miten aikanaan tästä asunnosta muutto on huomattavasti isompi logistinen ponnistus kuin aikaisemmat muutot.

Blogikeskustelun nujertama sisustusinspiraatio

Viime aikoina on käyty keskustelua siitä, että onko blogiskene hiljalleen hiipumassa ja mitä blogit ylipäätään tarjoavat tänä päivänä lukijoilleen? Taistelu lukijoiden mielenkiinnosta käy kiivaana, uusia kanavia syntyy vauhdilla ja some-vaikuttajien kirjo kasvaa. Samaan aikaan rinnalla porskuttavat perinteiset mediat ja laajemmin ajateltuna on kyse kilpailusta ihmisten arvokkaasta vapaa-ajasta. Monen kohdalla tämä tarkoittaa blogin lukijamäärän laskua. En ole aivan varma onko suuri lukijamäärä lopulta sen arvokkaampi kuin hieman pienempi, mutta vahvemmin blogiin ja sen kirjoittajaan sitoutunut lukijajoukko?

Oman työurani aikana olen kuullut, jos jonkinlaista digijulistajaa ja tuomiopäivän saarnaajaa. Vuodet elokuva-alalla opettivat sen, että muutokset mediankäytössä voivat hyvin nopeasti muuttaa koko liiketoiminnan ansaintalogiikkaa. Sinänsä puheet jonkin kanavan hiipumisesta eivät siis yllätä minua. Itse kuitenkin vannon korkealaatuisen sisällön ja tarinoiden nimeen. Oli kyseessä kirja, elokuva, lehti, blogi tai Youtube-kanava, ihmisiä kiinnostaa hyvä sisältö ja tarinat. Tämän takia uskon, että myös blogeilla on paikkansa mediakentässä, koska hyviä tarinoita ja niiden kertojia tarvitaan aina.

Mikä sitten tekee blogista hyvän alustan tarinoille? Minusta vastaus tähän löytyy blogien juurilta, jolloin blogit olivat hivenen kotikutoisempia ja päiväkirjamaisempia kuin tänä päivänä. Snapchat ja Instastories tarjoavat tänä päivänä nopeamman kanavan päiväkirjatyyppisten sisältöjen jakamiseen, ja blogeissa nähdään viimeistellympiä kuvia ja harkittua sisältöä. Joidenkin mielestä tämä saattaa taas olla liian kiiltokuvamaista, minusta viimeistelty visual diary voi olla aito ja tarinallinen.

Mikä sitten on aitoa ja mitä tarinallisuus tarkoittaa? Aitous on mielestäni bloggaajan määritelmä siitä, minkä verran hän haluaa jakaa omasta arjestaan ja mihin vetää rajan. Tarinan toimivuuden päättää puolestaan lukijakunta ja jokaisella blogilla on omanlaisensa lukijajoukko. Itseäni ei juurikaan kiinnosta toisten pyykkivuoret tai se onko kuvassa näkyvä asetelma täysin lavastettu tilanne. Haen blogeista inspiraatiota, niitä pyykkikasoja voin ihmetellä kotonani. Toki lukijoilla on erilaisia tarpeita. Minua kiinnostaa kauniit kuvat, hyvin kirjoitettu teksti, jossa on joku koukku. Tämä koukku voi olla, että persoonallinen kirjoitustyyli tai tapa rakentaa juttu.


Miten tämä kaikki keskustelu liittyy sitten kadotettuun sisustusintoon?
Blogeja on arvosteltu lukijoiden ja sisustusalan ammattilaisten puolelta siitä, etteivät ne pysty tarjoamaan lukijoilleen mitään uutta, vaan ”kaikissa” blogeissa vilisevät samat paimentolaismatot, Eames-tuolit, String-hyllyt, harmaa-musta-valkoinen värimaailma, valkoinen keittiö marmori yksityiskohdin ja kokonaisuuden kruunavat trendikkäästi rypistellyt valkoiset pellavalakanat ja tuoksukynttilä yöpöydällä. Check, check. Onpa tuhansien eurojen Flosin 2097 –kruunua on tituleerattu blogi-ilmiöksi. Kaikki nämä ovat näkyneet tässäkin blogissa, tarkemmin meidän kodissa. Näinpä tulee miettineeksi sitä, mitä pystyy tarjoamaan lukijoilleen, jos kaikki tämä on jo nähty ja loppuun kaluttu? Omalla kohdalla keskustelu on ollut omiaan nujertamaan sisustusinspiraatiotaa. Näinpä tähän asti arjen henkireikänä ollut harrastus on jäänyt vähemmälle huomiolle eikä ole oikein riittänyt intoa osallistua sisustussiskojen keskusteluun.


Sisällöntuottajana haluaisin toki tarjota lukijoille inspiraatiota, innostusta ja ehkäpä sisustajan vertaistukea laadukkaan tekstin sekä kuvien muodossa. Kun sisällön pääasiallisena lähteenä on oma koti ja sisällöntuotanto painottuu viikonloppuihin tai arkisin keskelle yötä, ollaan ongelman ytimessä. Väsyneenä on vaikea olla inspiroiva ja luova. Juuri, kun olet keksinyt jonkun mahtavan juttuaiheen huomaat, että sama aihe on kaluttu edeltävällä viikolla jo useamman blogin toimesta.


Oman kotini sisustus ei ehkä uudistu riittävän nopeasti ja harvoin niitä läkähdyttävän upeita asetelmiakaan syntyy keskellä yötä. Tällä hetkellä saan omassa kodissa sietää jonkin verran keskeneräisyyttä sisustuksen suhteen. Asunto on ensisijassa perheeni koti, eikä koelaboratorio blogilleni. Ne parjatut blogikliseet ovat ihan oikeasti osa meidän kotia. Meillä ne blogimatot jäävät lattioille useammaksi vuodeksi ja sisutuksen tyyliäkin hiotaan vuosia. Minulla ei ole myöskään mahdollisuutta toteuttaa kaikkia sisustushaaveitani kertaheitolla ja monet haaveet toteutuvat pitkällä jänteellä säästäen, jos silloinkaan. Ei olisi myöskään arvojeni mukaista tehdä kertakäyttöhankintoja tai haalia nurkat täyteen tavaraa. Tämän takia sisustus uusiutuu meillä melko verkkaisesti ja välillä on näinpä ajoittain olen tilanteessa, jossa oma tyyli menee pitkällä toteutuksen edellä.



Joku voisi tuumata, että olisi jo aika sammuttaa viimeinenkin valo blogista ja keskittyä elämään muuta elämää. Pitää huolta vaikkapa kunnostaan, tavata ystäviä tai nukkua. Vaikka aikataulupaineet ovat tällä hetkellä melkoiset ja sisällöntuotanto ontuu, on tämä minulle edelleen kovin rakas harrastus ja minun tapani osallistua alan keskusteluun. Harrastuksen kautta olen tutustunut upeisiin ihmisiin ja löytänyt oman paikkani sisustusharrastajien joukossa. Kaikki tai ei mitään -tyyppinä nyt on hetki, jolloin vain täytyy hieman laskea omaa rimaa ja löytää itselle sekä omiin resursseihin sopivat tavat toteuttaa tätä harrastusta. Ilman blogiakin sisustaisin ja valokuvaus on puolestaan asian, jonka kanssa haluan kehittyä vielä roimasti. Postaukseen on koottu kuvia vuosien varrella ja monet niistäkin on osoitus siitä, kuinka matkan varrella kehittyy. Blogini ei tule varmasti koskaan olemaan tyylin edelläkävijä tai selkeä esimerkki modernin tai klassisen sisustamisen saralta, vaan enemmänkin arkea tavallisessa suomalaisessa kodissa. Kodissa, jossa eletään, ollaan välillä hukassa oman tyylin kanssa. Tämä on koti, jossa blogikliseetkin ovat arvokas osa kotia.

Ja koska elämään mahtuu muita asioita kuin sisustaminen saattaa olla, että blogiinkin tulee jatkossa vähän enemmän muuta sisältöä kuin sisustaminen.

Uusi matto olohuoneeseen

Huomasin, että olohuoneessa uskollisesti palvellut Asko-matto on pesun tarpeessa ja samassa tulin katselleeksi uutta mattoja vaihtelun vuoksi. Jos seinien maalaaminen hieman jännittää muuttuu tilan ilme ja tunnelma nopeasti matolla. Tummat värit tuovat tilaan intensiivistä tunnelmaa ja vaaleat värit tuovat luonnollisesti tilan tuntua. Paksuilla villa- ja ryijymatoilla saa tilaan lämpöisempää ja kodikkaampaa tunnelmaa, mikä on ajankohtaista pimeän ja kylmän vuoden ajan koittaessa. Nyt trendikkäät viskoosimatot ovat tunnultaan ylellisiä.

Anno – Pandoran seuraajia

Kokosin suosikkimattojani eri valmistajilta. Annon paluu on ollut syksyn merkkitapahtumia suomalaisten sisustajien keskuudessa. Meilläkin on ollut aikanaan huippusuosion saavuttanut Pandora-matto ja uudesta mallistoja löytyy monia vaihtoehtoja tähän päivään.

Oma suosikkini on Duuri-villamatto valkoisella pohjalla. Selkeä kuvio on raikas, villan ja puuvillan yhdistelmä on puolestaan helppohoitoinen. Toisena vaihtoehtona tälle kuosille on samanhenkinen Doris-matto, josta ihastuin kovasti nougat-sävyyn. Olohuoneen värimaailma on ollut melko harmoninen alusta asti ja olisi kiva kokeilla jotain muuta väriä turvallisen valkoharmaan rinnalla. Annon mattojen ongelma on mattojen koko, isossa olohuoneessa 160×230 on aivan liian pieni etenkin kun tähän asti matto on toiminut hajanaisen ryhmän kokoajana. Tätä ongelmaa voisi toki ratkoa modernisti kahdella matolla, jossa kuosi mattojen rinnalle voisi lisätä vaikkapa Rae-puuvillanukkamaton.



1.Doris villamatto 2. Duuri-villamatto 3. Doris-villamatto 4. Rae-puuvillanukkamatto

Linie Design – värien ja materiaalien kirjo

Nykyinen olohuoneen matto on blogiklassikkonakin tunnettu Linie Designin Asko, jonka hintalaatusuhde on ollut huippu. Matto ei ihmeemmin pölise, eikä siinä näy juuri kulumaa. Mixed-sävy on armollinen koiran ja pienen lapsen kanssa, eikä pienet elämisen jäljet juuri näy. Linie Designin laajasta valikoista löytyy mattoja, joka lähtöön ja mallistoa katsellessa herää ajatus, mitä jos matto olisi oikeasti jonkun värinen? Vai mitä mieltä olette näistä?


1. Combination -viskoosimatossa murretut värit vaihtuvat liukuvärjättynä 2. Graduation -matto on villa-viskoosisekoitetta ja ylellisen tuntuisessa matossa värit vaihtelevat nimensä mukaisesti asteittain.


1. Rainbow -villamatto on raikas esimerkki siitä, että matolla voisi tuoda helposti väriä olohuoneeseen.
2. Elliot – villamatossa on puolestaan reipas graafinen kuosi

Ellos – blogimaton uusi väri

Linie Desigin lisäksi Elloksen valikoimasta löytyy paljon mattoja, joissa on reilusti kokoa. Ellokselta olen tilannut aikaisemmin villamaton ruokailutilaan ja mökille. Monissa kodeissa onkin nähty jo vuosia sitten Tanger-matto ja täytyy myöntää, että olen harkinnut sitä meillekin jonkun kerran. Nukkamatto toisi pehmeyttä ja lämpöä talvisin melko viileään olohuoneeseen. Klassisen valko-ruskean tai valko-harmaan Tangerin vaihtoehtona mietin myös murretun roosan-okran väristä mattoa. Jos nukkamaton käytännöllisyys koiran kanssa mietityttää löytyy myös Ellokselta sileämpää villamattoa.


1. Tanger -ryijymatto 2. Jaipur-ryijymatto 3. Abilene-villamatto

Carpetvista – klassinen Nain-matto

Mustana hevosena mattopohdintoihin itämainen matto, joista olen ihastunut klassiseen Nain-kuosiin vaaleana tai tummansinisenä. Itämaisen maton tunnelma veisi sisustusta hivenen klassisempaan suuntaan ja toisi roimasti lisää tunnelmaa meille. Ehkä hieman pohdin toisiko tämä mattovalinta jo liikaakin itämaista tunnelmaa ja tulisiko siitä kiinakaapin kanssa jo liian dominoiva yhdistelmä? Hidasteena tämän maton kohdalla on myös maton hinta. Yläkulmassa oleva täydellinen Iranissa käsinsolmittu matto maksaa lähes 2 500 euroa. Muut vaihtoehdot ovat koneellisesti valmistettuja ja toki edullisempia.


Carpetvistalla on uskomattoman laaja valikoima erilaisia itämaisia mattoja ja näissä matoissahan on se hyvä puoli, että kahta samanlaista kuosia on vaikea löytää, jokainen on omannäköisensä taideteos.

Saapa nähdä millainen talviloimi meidän olohuoneeseen saadaan. Millaisia mattomietteitä ruudun sillä puolen on?

Päivitettyjä haaveita asumisesta

Viimeisen vuoden aikana omat asumiseen liittyvät haaveet ovat jäsentyneet uudella tavalla ja haaveista on tullut realistisempia. Aikaisemmin haaveet vaikkapa omasta talosta ja elämästä omassa unelmakodissa ovat olleet varsin irrallaan meidän omasta arjesta. Myös budjettimielessä haaveet ovat nyt oikeassa suhteessa. Haaveissa ei ole enää se parisataa neliöinen kivitalo merenrannalla kaukana naapureissa, vaan kompakti esikaupunkitalo.

Minä en kaipaa kotiini kuntosalia, jacuzzia, golf-kentän suuruista pihaa tai askarteluhuonetta, enkä usko avioliitossamme olevan tarvetta man gavelle. Oma tyyli on myös selkiytynyt ja hektisessä elämänvaiheessa kaipaan ympärilleni selkeyttä sekä rauhallisuutta. Näin ollen oma haavekuvastoni tämän hetken unelmakodista on varsin pelkistetty.

Talohaaveista puhuessa täytyy valmistautua ottamaan täyslaidallinen siitä, kuinka rakentaminen on kallista, talon hoitaminen vaivaloista ja ei todellakaan sovi tähän elämänvaiheeseen, kaikkineen talo on yksi loputon rahanreikä. Ihmisillä on aika vakiintuneita mielipiteitä omakotitaloasumisesta ja yleensä ne esitetään suoraan ilman sen suurempaa suodatinta. Minun mielestä olisi aika päivittää koko asumisen konseptia.

Suuret omakotitalot eivät ole realismia keskivertoperheelle pääkaupunkiseudulla – ei rakentamisen eikä ylläpidon näkökulmasta. Home via Lauran blogikirjoitus aiheesta kiteytti hyvin omatkin ajatukset asumishaaveiden päivittämisestä. Mä en halua käyttää kaikkea liikeneviä euroja asumiseen, vaan käyttää osan tuloista elämästä nauttimiseen ja säästää vielä jonkin verran. Korkotason ollessa matala en myöskään halua venyttää lainahanoja tappiin, vaan ennemminkin miettiä mitä tällä nykyisellä summalla saisi muualla. Näinpä oli hyvä aika päivittää omia talohaaveita ja etsiä vaihtoehtoja, kun tietyt reunaehdot on päätetty.

Periaatteessa voisimme asua nykyisessä kodissa tällä kokoonpanolla eläkeikään saakka, mutta omakotitalon kasvatteina kaipaamme tiettyjä asioita omasta talosta. Pihaa, saunaa, takkaa, tähän päivään suunniteltua pohjaratkaisua ja omaa rauhaa. Tietyllä tapaa kaipaan sitä elämäntapaa, joka taloon liittyy ja nyt, kun olen vuoden verran seurannut energistä tytärtäni, uskon vilpittömästi oman pihamaan jopa helpottavan elämäämme. Haluaisin myös uskoa, että hyvällä suunnittelulla on mahdollista tehdä suht’ helppohoitoinen piha.


Olemme jonkin verran katsoneet markkinoilla olevia erillis-, rivi- ja paritaloja. Kaikissa vaan tuntuu olevan, joku kivi kengässä ja lopulta remonttikustannukset kasvavat niin suureksi, että rakentaminen olisi kaikessa haastavuudessaan varteenotettava vaihtoehto. Etenkin vanhemmissa kohteissa mahdolliset kosteus- ja ilmanvaihto-ongelmat eivät houkuttele ottamaan riskiä, etenkin kun kohteet eivät täysin vastaa omaa unelmakuvastoa.

Oman unelmakodin visuaalinen maailma on myös päivittynyt selkeämpään suuntaan. Isoja ikkunoita, luonnonmateriaaleja ja avaraa tilan käyttöä, siinä olisi reseptini yksinkertaisimmillaan. Mikäli päädymme rakentamaan oman talon, toivoisin sen olevan ajaton ja muotoilultaan aikaa kestävä. Jos budjetti olisi rajaton talon rakenteissa yhdistyisi kivi- ja massiivipuu. Lattiassa olisi tammiparketti, ikkunoihin ilmettä toisi mustat pokat ja terassi jatkaisi oleskelualuetta suojaiselle sisäpihalle. Yhtenäisiä tiloja voisi jakaa kevyemmillä lasiseinillä ja meidän sosiaaliselle perheelle yhtenäinen olohuone-keittiö ratkaisu sopisi hyvin. Sisustus puolestaan pehmentäisi talon ilmettä ja viimeistelisi kodikkaan kokonaisuuden.

Asuntomessujen eri kohteet näyttivät hyvin sen, kuinka pohjaratkaisulla on suuri vaikutus tilan tuntuun ja toimivuuteen. 140 neliötä voi tuntua ahtaalta ja vastaavasti alle 120 neliötä yllättävän tilavalta. Itse olen tykästynyt moniin Kannustalon pohjiin, niiden selkeyden ja monipuolisten toiminallisuuksien ansiosta. 70-luvun taloista saa myös paljon ideoita tehokkaaseen tilan käyttöön.

Koska Suomessa tilasta on harvoin puuteetta, kansainväliset sivustot ovat tarjonneet minulle inspiroivia ideoita tiiviimpään rakentamiseen ja tilan käyttöön. Dezeen.com sivusto on tarjonnut minulle samanlaisia ahaa-elämyksiä kuin Grand Designs aikoinaan. Kuvat on poimittu Dezeen-sivustolta ja The Local Project -sivustolta.

Sisustusteema: budjettisisustamista viherkasvein

Sisustusrintamalla on ollut varsin lamaantunut meininki. En ole vielä elämässäni kohdannut parempaa sisustusinnon nujertajaa kuin lapsiperhearki. Kaaoksenhallinnan ytimessä on vaikea olla luova ja ylipäätään haaveilla muusta kuin koko huushollin kattavasta siivouksesta, jonka tuloksista saisi nauttia edes kokonaisen viikonlopun ajan.Verrattuna kolmen vuoden takaiseen elämään yksi lapsiperhearjen rajoitteista on hieman niukempi budjetti. Se summa mikä ennen jäi palkasta sisustamiseen ja vaatteisiin tai muuten vain mukavan elämäntavan rahoittamiseen, hupenee nykyään päiväkotimaksuihin ja gore-texiin. Näinpä varsin innoissani otin vastaan Suvin antaman haasteen, pohtia edullisia vinkkejä kodin sisustamiseen.

Asiaa voi lähestyä monelta kantilta ja sanoisin, että oman tyylin löytäminen on säästänyt itseltäni budjettia. Hutiostosten määrä laskee huomattavasti, kun tuntee oman tyylinsä ja tietää mitä tahtoo. Silloin kun on varmempi olo omasta tyylistään uskaltaa käyttää isompia summia hankintoihin ja säästää niihin pitkäjänteisesti. Uskon itse, että harkitsevuus auttaa säästämään budjettia pitkällä jänteellä. Suunnitelmallisuushan on A ja O kaikessa budjetoinnissa.

Nyt elämän kaaosvuosia eläessä olen oppinut arvostamaan suunnattomasti siisteyttä. Silloin kun sotkut kaihertavat silmään ei pysty nauttimaan oman kodin hyvistä puolista. Näinpä täysin ilmainen sisustusvinkkini on siivous. Siivous pätee myös sisustustekstiileihin, sohvatyynyjen pesu ja prässäys tuo niihin uutta ryhtiä ja raikastaa niitä. Mattojen pesu on Suomessa aivan liian kallista, mutta siltikin pesu tulee halvemmaksi kuin uuden osto.

Entä mikä sitten olisi hieman konkreettisempi pienen budjetin sisustusvinkki? Postauksen kuvitus antaakin tähän jo hieman osviittaa ja tähän vastaan, että viherkasvit. Meillä on saavutettu yksi etappi lapsenkasvatuksessa – kukkamullat pysyvät jälleen ruukussa. Tämän innostamana hankin meille hieman uusia viherkasveja raikastamaan kodin ilmettä. Viherkasveilla saa vähän väriä ja eloa kotiin.

Alun perin lähdin puutarhaliikkeeseen hankemaan peikonlehteä Aallon tarjoiluvaunuun, kun siinä pari vuotta paistellut rahapuu kyllästyi meihin ja tiputti lehtensä. Peikonlehti kasvattelee nyt lehtiään keittiön tasolla ja katsotaan kuinka suuri ryökäle siitä vielä kasvaa. Minua on peloteltu peikonlehden runsaalla kasvulla, joten katsotaan mitä saan aikaiseksi tämän kanssa.

Samalta reissulta peikonlehti sai kaverikseen varjoviikunan ja klusian. Klusia istuu täydellisesti tarjoiluvaunuun ja on hyvä pari Muuton valaisimen kanssa. Olin myös varsin vaikuttunut tämän vehkan hoito-ohjeesta – uskomattoman helppohoitoinen ja viihtyy melkein missä vain. Ruokailutila on valoisa ja olen onnistunut kuivattamaan siinä pari kentianpalmua, joten suosin kestäviä ja kiiltävälehtisiä kasvia tässä kohdassa.

Mysteeriostoksena mukaan lähti myös varjoviikuna, joka on vain yksinkertaisesti niin kaunis. Arvelin, että valoisassa viihtyvällä kasville olisi riittävästi valoa olohuoneessa. Jonkin verran vehka on tiputtanut lehtiään ja kerran olen siirtänyt sitä jo lähemmäs ikkunaa. Tuossa kiinakaapin vieressä olisi täydellinen paikka sille, joten toivotaan että lehtien tippuminen rauhoittuu tuosta.

Mä uskon, että noiden vehkojen hoidosta saa silmänilon lisäksi hyvän mielen itselleen. Tuo peikonlehti maksoi noin viisitoista euroa, klusia parikymppiä ja joukon arvokkain ostos oli kolmenkympin varjoviikuna. Kun näistä huolehtii, on niistä (toivottavasti) iloa pitkäksi aikaa ja hankintahinta vielä pienenee ajan saatossa.