Uusi matto olohuoneeseen

Huomasin, että olohuoneessa uskollisesti palvellut Asko-matto on pesun tarpeessa ja samassa tulin katselleeksi uutta mattoja vaihtelun vuoksi. Jos seinien maalaaminen hieman jännittää muuttuu tilan ilme ja tunnelma nopeasti matolla. Tummat värit tuovat tilaan intensiivistä tunnelmaa ja vaaleat värit tuovat luonnollisesti tilan tuntua. Paksuilla villa- ja ryijymatoilla saa tilaan lämpöisempää ja kodikkaampaa tunnelmaa, mikä on ajankohtaista pimeän ja kylmän vuoden ajan koittaessa. Nyt trendikkäät viskoosimatot ovat tunnultaan ylellisiä.

Anno – Pandoran seuraajia

Kokosin suosikkimattojani eri valmistajilta. Annon paluu on ollut syksyn merkkitapahtumia suomalaisten sisustajien keskuudessa. Meilläkin on ollut aikanaan huippusuosion saavuttanut Pandora-matto ja uudesta mallistoja löytyy monia vaihtoehtoja tähän päivään.

Oma suosikkini on Duuri-villamatto valkoisella pohjalla. Selkeä kuvio on raikas, villan ja puuvillan yhdistelmä on puolestaan helppohoitoinen. Toisena vaihtoehtona tälle kuosille on samanhenkinen Doris-matto, josta ihastuin kovasti nougat-sävyyn. Olohuoneen värimaailma on ollut melko harmoninen alusta asti ja olisi kiva kokeilla jotain muuta väriä turvallisen valkoharmaan rinnalla. Annon mattojen ongelma on mattojen koko, isossa olohuoneessa 160×230 on aivan liian pieni etenkin kun tähän asti matto on toiminut hajanaisen ryhmän kokoajana. Tätä ongelmaa voisi toki ratkoa modernisti kahdella matolla, jossa kuosi mattojen rinnalle voisi lisätä vaikkapa Rae-puuvillanukkamaton.



1.Doris villamatto 2. Duuri-villamatto 3. Doris-villamatto 4. Rae-puuvillanukkamatto

Linie Design – värien ja materiaalien kirjo

Nykyinen olohuoneen matto on blogiklassikkonakin tunnettu Linie Designin Asko, jonka hintalaatusuhde on ollut huippu. Matto ei ihmeemmin pölise, eikä siinä näy juuri kulumaa. Mixed-sävy on armollinen koiran ja pienen lapsen kanssa, eikä pienet elämisen jäljet juuri näy. Linie Designin laajasta valikoista löytyy mattoja, joka lähtöön ja mallistoa katsellessa herää ajatus, mitä jos matto olisi oikeasti jonkun värinen? Vai mitä mieltä olette näistä?


1. Combination -viskoosimatossa murretut värit vaihtuvat liukuvärjättynä 2. Graduation -matto on villa-viskoosisekoitetta ja ylellisen tuntuisessa matossa värit vaihtelevat nimensä mukaisesti asteittain.


1. Rainbow -villamatto on raikas esimerkki siitä, että matolla voisi tuoda helposti väriä olohuoneeseen.
2. Elliot – villamatossa on puolestaan reipas graafinen kuosi

Ellos – blogimaton uusi väri

Linie Desigin lisäksi Elloksen valikoimasta löytyy paljon mattoja, joissa on reilusti kokoa. Ellokselta olen tilannut aikaisemmin villamaton ruokailutilaan ja mökille. Monissa kodeissa onkin nähty jo vuosia sitten Tanger-matto ja täytyy myöntää, että olen harkinnut sitä meillekin jonkun kerran. Nukkamatto toisi pehmeyttä ja lämpöä talvisin melko viileään olohuoneeseen. Klassisen valko-ruskean tai valko-harmaan Tangerin vaihtoehtona mietin myös murretun roosan-okran väristä mattoa. Jos nukkamaton käytännöllisyys koiran kanssa mietityttää löytyy myös Ellokselta sileämpää villamattoa.


1. Tanger -ryijymatto 2. Jaipur-ryijymatto 3. Abilene-villamatto

Carpetvista – klassinen Nain-matto

Mustana hevosena mattopohdintoihin itämainen matto, joista olen ihastunut klassiseen Nain-kuosiin vaaleana tai tummansinisenä. Itämaisen maton tunnelma veisi sisustusta hivenen klassisempaan suuntaan ja toisi roimasti lisää tunnelmaa meille. Ehkä hieman pohdin toisiko tämä mattovalinta jo liikaakin itämaista tunnelmaa ja tulisiko siitä kiinakaapin kanssa jo liian dominoiva yhdistelmä? Hidasteena tämän maton kohdalla on myös maton hinta. Yläkulmassa oleva täydellinen Iranissa käsinsolmittu matto maksaa lähes 2 500 euroa. Muut vaihtoehdot ovat koneellisesti valmistettuja ja toki edullisempia.


Carpetvistalla on uskomattoman laaja valikoima erilaisia itämaisia mattoja ja näissä matoissahan on se hyvä puoli, että kahta samanlaista kuosia on vaikea löytää, jokainen on omannäköisensä taideteos.

Saapa nähdä millainen talviloimi meidän olohuoneeseen saadaan. Millaisia mattomietteitä ruudun sillä puolen on?

Päivitettyjä haaveita asumisesta

Viimeisen vuoden aikana omat asumiseen liittyvät haaveet ovat jäsentyneet uudella tavalla ja haaveista on tullut realistisempia. Aikaisemmin haaveet vaikkapa omasta talosta ja elämästä omassa unelmakodissa ovat olleet varsin irrallaan meidän omasta arjesta. Myös budjettimielessä haaveet ovat nyt oikeassa suhteessa. Haaveissa ei ole enää se parisataa neliöinen kivitalo merenrannalla kaukana naapureissa, vaan kompakti esikaupunkitalo.

Minä en kaipaa kotiini kuntosalia, jacuzzia, golf-kentän suuruista pihaa tai askarteluhuonetta, enkä usko avioliitossamme olevan tarvetta man gavelle. Oma tyyli on myös selkiytynyt ja hektisessä elämänvaiheessa kaipaan ympärilleni selkeyttä sekä rauhallisuutta. Näin ollen oma haavekuvastoni tämän hetken unelmakodista on varsin pelkistetty.

Talohaaveista puhuessa täytyy valmistautua ottamaan täyslaidallinen siitä, kuinka rakentaminen on kallista, talon hoitaminen vaivaloista ja ei todellakaan sovi tähän elämänvaiheeseen, kaikkineen talo on yksi loputon rahanreikä. Ihmisillä on aika vakiintuneita mielipiteitä omakotitaloasumisesta ja yleensä ne esitetään suoraan ilman sen suurempaa suodatinta. Minun mielestä olisi aika päivittää koko asumisen konseptia.

Suuret omakotitalot eivät ole realismia keskivertoperheelle pääkaupunkiseudulla – ei rakentamisen eikä ylläpidon näkökulmasta. Home via Lauran blogikirjoitus aiheesta kiteytti hyvin omatkin ajatukset asumishaaveiden päivittämisestä. Mä en halua käyttää kaikkea liikeneviä euroja asumiseen, vaan käyttää osan tuloista elämästä nauttimiseen ja säästää vielä jonkin verran. Korkotason ollessa matala en myöskään halua venyttää lainahanoja tappiin, vaan ennemminkin miettiä mitä tällä nykyisellä summalla saisi muualla. Näinpä oli hyvä aika päivittää omia talohaaveita ja etsiä vaihtoehtoja, kun tietyt reunaehdot on päätetty.

Periaatteessa voisimme asua nykyisessä kodissa tällä kokoonpanolla eläkeikään saakka, mutta omakotitalon kasvatteina kaipaamme tiettyjä asioita omasta talosta. Pihaa, saunaa, takkaa, tähän päivään suunniteltua pohjaratkaisua ja omaa rauhaa. Tietyllä tapaa kaipaan sitä elämäntapaa, joka taloon liittyy ja nyt, kun olen vuoden verran seurannut energistä tytärtäni, uskon vilpittömästi oman pihamaan jopa helpottavan elämäämme. Haluaisin myös uskoa, että hyvällä suunnittelulla on mahdollista tehdä suht’ helppohoitoinen piha.


Olemme jonkin verran katsoneet markkinoilla olevia erillis-, rivi- ja paritaloja. Kaikissa vaan tuntuu olevan, joku kivi kengässä ja lopulta remonttikustannukset kasvavat niin suureksi, että rakentaminen olisi kaikessa haastavuudessaan varteenotettava vaihtoehto. Etenkin vanhemmissa kohteissa mahdolliset kosteus- ja ilmanvaihto-ongelmat eivät houkuttele ottamaan riskiä, etenkin kun kohteet eivät täysin vastaa omaa unelmakuvastoa.

Oman unelmakodin visuaalinen maailma on myös päivittynyt selkeämpään suuntaan. Isoja ikkunoita, luonnonmateriaaleja ja avaraa tilan käyttöä, siinä olisi reseptini yksinkertaisimmillaan. Mikäli päädymme rakentamaan oman talon, toivoisin sen olevan ajaton ja muotoilultaan aikaa kestävä. Jos budjetti olisi rajaton talon rakenteissa yhdistyisi kivi- ja massiivipuu. Lattiassa olisi tammiparketti, ikkunoihin ilmettä toisi mustat pokat ja terassi jatkaisi oleskelualuetta suojaiselle sisäpihalle. Yhtenäisiä tiloja voisi jakaa kevyemmillä lasiseinillä ja meidän sosiaaliselle perheelle yhtenäinen olohuone-keittiö ratkaisu sopisi hyvin. Sisustus puolestaan pehmentäisi talon ilmettä ja viimeistelisi kodikkaan kokonaisuuden.

Asuntomessujen eri kohteet näyttivät hyvin sen, kuinka pohjaratkaisulla on suuri vaikutus tilan tuntuun ja toimivuuteen. 140 neliötä voi tuntua ahtaalta ja vastaavasti alle 120 neliötä yllättävän tilavalta. Itse olen tykästynyt moniin Kannustalon pohjiin, niiden selkeyden ja monipuolisten toiminallisuuksien ansiosta. 70-luvun taloista saa myös paljon ideoita tehokkaaseen tilan käyttöön.

Koska Suomessa tilasta on harvoin puuteetta, kansainväliset sivustot ovat tarjonneet minulle inspiroivia ideoita tiiviimpään rakentamiseen ja tilan käyttöön. Dezeen.com sivusto on tarjonnut minulle samanlaisia ahaa-elämyksiä kuin Grand Designs aikoinaan. Kuvat on poimittu Dezeen-sivustolta ja The Local Project -sivustolta.

Sisustusteema: budjettisisustamista viherkasvein

Sisustusrintamalla on ollut varsin lamaantunut meininki. En ole vielä elämässäni kohdannut parempaa sisustusinnon nujertajaa kuin lapsiperhearki. Kaaoksenhallinnan ytimessä on vaikea olla luova ja ylipäätään haaveilla muusta kuin koko huushollin kattavasta siivouksesta, jonka tuloksista saisi nauttia edes kokonaisen viikonlopun ajan.Verrattuna kolmen vuoden takaiseen elämään yksi lapsiperhearjen rajoitteista on hieman niukempi budjetti. Se summa mikä ennen jäi palkasta sisustamiseen ja vaatteisiin tai muuten vain mukavan elämäntavan rahoittamiseen, hupenee nykyään päiväkotimaksuihin ja gore-texiin. Näinpä varsin innoissani otin vastaan Suvin antaman haasteen, pohtia edullisia vinkkejä kodin sisustamiseen.

Asiaa voi lähestyä monelta kantilta ja sanoisin, että oman tyylin löytäminen on säästänyt itseltäni budjettia. Hutiostosten määrä laskee huomattavasti, kun tuntee oman tyylinsä ja tietää mitä tahtoo. Silloin kun on varmempi olo omasta tyylistään uskaltaa käyttää isompia summia hankintoihin ja säästää niihin pitkäjänteisesti. Uskon itse, että harkitsevuus auttaa säästämään budjettia pitkällä jänteellä. Suunnitelmallisuushan on A ja O kaikessa budjetoinnissa.

Nyt elämän kaaosvuosia eläessä olen oppinut arvostamaan suunnattomasti siisteyttä. Silloin kun sotkut kaihertavat silmään ei pysty nauttimaan oman kodin hyvistä puolista. Näinpä täysin ilmainen sisustusvinkkini on siivous. Siivous pätee myös sisustustekstiileihin, sohvatyynyjen pesu ja prässäys tuo niihin uutta ryhtiä ja raikastaa niitä. Mattojen pesu on Suomessa aivan liian kallista, mutta siltikin pesu tulee halvemmaksi kuin uuden osto.

Entä mikä sitten olisi hieman konkreettisempi pienen budjetin sisustusvinkki? Postauksen kuvitus antaakin tähän jo hieman osviittaa ja tähän vastaan, että viherkasvit. Meillä on saavutettu yksi etappi lapsenkasvatuksessa – kukkamullat pysyvät jälleen ruukussa. Tämän innostamana hankin meille hieman uusia viherkasveja raikastamaan kodin ilmettä. Viherkasveilla saa vähän väriä ja eloa kotiin.

Alun perin lähdin puutarhaliikkeeseen hankemaan peikonlehteä Aallon tarjoiluvaunuun, kun siinä pari vuotta paistellut rahapuu kyllästyi meihin ja tiputti lehtensä. Peikonlehti kasvattelee nyt lehtiään keittiön tasolla ja katsotaan kuinka suuri ryökäle siitä vielä kasvaa. Minua on peloteltu peikonlehden runsaalla kasvulla, joten katsotaan mitä saan aikaiseksi tämän kanssa.

Samalta reissulta peikonlehti sai kaverikseen varjoviikunan ja klusian. Klusia istuu täydellisesti tarjoiluvaunuun ja on hyvä pari Muuton valaisimen kanssa. Olin myös varsin vaikuttunut tämän vehkan hoito-ohjeesta – uskomattoman helppohoitoinen ja viihtyy melkein missä vain. Ruokailutila on valoisa ja olen onnistunut kuivattamaan siinä pari kentianpalmua, joten suosin kestäviä ja kiiltävälehtisiä kasvia tässä kohdassa.

Mysteeriostoksena mukaan lähti myös varjoviikuna, joka on vain yksinkertaisesti niin kaunis. Arvelin, että valoisassa viihtyvällä kasville olisi riittävästi valoa olohuoneessa. Jonkin verran vehka on tiputtanut lehtiään ja kerran olen siirtänyt sitä jo lähemmäs ikkunaa. Tuossa kiinakaapin vieressä olisi täydellinen paikka sille, joten toivotaan että lehtien tippuminen rauhoittuu tuosta.

Mä uskon, että noiden vehkojen hoidosta saa silmänilon lisäksi hyvän mielen itselleen. Tuo peikonlehti maksoi noin viisitoista euroa, klusia parikymppiä ja joukon arvokkain ostos oli kolmenkympin varjoviikuna. Kun näistä huolehtii, on niistä (toivottavasti) iloa pitkäksi aikaa ja hankintahinta vielä pienenee ajan saatossa.

Lähisisustamista – Punkalive Ruuhi moduuli

Jos rantamökki olisi rakennettu vuosia sitten, olisin todennäköisesti sisustanut sen Hamptons henkeen ehdaksi beach houseksi. Tuonut Saimaan rannalle valkoista valkoisella, tähtikuoseja ja purjevenetauluja. Vuosien aikana maku on muuttunut tämänkin suhteen ja nyt mielin minimalistisempaa tyyliä sekä tuotteita, jotka sopivat suomalaiseen mökkityyliin. Siitä mikä on suomalainen mökkityyli, voidaan olla montaa mieltä. Minulle se on ajatonta, selkeää ja luonnollista tyyliä. Vaaleaan hirsimökkiin sopii mielestäni hyvin luonnonmateriaalit puu, rottinki ja aidot tekstiilit.

Uusi tila on kuin tyhjä paperi, välillä sen täyttäminen ja ensimmäisen viivan piirtäminen pelottaa. Mitä jos yksi väärä hankinta sotkee koko kokonaisuuden? Puisiin kalusteisiin olen suhtautunut hieman varauksella, koska en ole halunnut tilaan liian ”pirttimäistä” tunnelmaa. Ilahduinkin, kun Punkaliven showroomin ikkunassa näin vaalean Ruuhi-moduulin. Muotoilultaan moderni kaluste on monikäyttöinen ja kokonaisuudesta ei tule liian ”puiseva”, kun erilaiset pinnat kohtaavat seinissä ja kalusteissa. Ihastuin Punkaliven tuotteiden elävään pintaan jo viime vuonna, kun ostin pari peiliä mökille.

Ruuhi-moduuli etsii vielä paikkaansa ja niitä saattaa hyvinkin tulla meille vielä toinen. Hankin sen alun perin yöpöydäksi, mutta se istuikin hienosti myös sivupöydäksi. Yöpöytien suhteen kokonaisuutta täytyy vielä hahmotella, kun valaisimetkin ovat vielä hakusessa.

Tähän hankintaan liittyi hitunen myös aatteellisuutta. Punkaliven tuotteet on suunniteltu ja valmistettu nimensä mukaisesti Punkaharjulla eli melkein mökkinaapurissa. Jos tyttäreni tulee joskus perimään mökin sisustuksineen, onhan se kiva, että näillä asioilla on tarina. Se kelpaako äidin tyyli tyttärelle on ihan toinen juttu.

Käy tutustumassa Punkaliven tarinaan ja tuotteisiin täällä.

Rantamökin maalaus ja täydellinen kompromissin sävy

Palataan tällä viikolla vielä hetkeksi mökkirannoille ja lomatunnelmiin. Blogin puolelle en ennättänyt kesäloman aikana raportoimaan sen kummemmin, kuinka rantamökin ulkotyöt ovat edistyneet. Viime kesänä siis pystytettiin rakennus ja tehtiin sisätyöt maalauksineen. Näinpä tälle kesälle jäi ulkotyöt. Tämän kesän projektit olivat siitä mukavia, että valmista jälkeä syntyi suht’ nopeasti.

Huvila & Huussin –uusintoja katsellessa ihmettelin, kuinka nopeasti remonttiryhmä saa valmista jälkeä aikaiseksi ja kuinka piha valmistuu yhdessä viikossa. Mökkiremontoija toteuttaa projektia pitkien viikonloppujen ja loma-aikataulujen puitteissa. Tänä kesänä meitä odotti mökillä terassin teko, ulkomaalaus ja kivisora- sekä hiekkakasat pihamaalle leviteltäväksi sekä istutustyömaa. Hiekkakasat siirtyvät miesvoimin hieman hitaammin kuin kaivinkoneella ja nurmikon vihertämiseen menee tovin pidempään, kun se itää sieministä eikä rullata siirtonurmikkona valmiiksi viheriöksi.

Terassi naputeltiin kokoon helatorstaina ja viimeisteltiin juhannuksena vesisateessa. Tai mieheni ja isäni tekivät sen minun potiessa armotonta flunssa. Hiekkaa ja soraa leviteltiin ympäri mökkitonttia, samalla raivattiin rantoja ja tehtiin pienelle neidille leikkipaikkaa sekä uimaranta.

Loman lopulla sateisiin tuli sopiva tauko maalausta varten ja uusi rakennus käsiteltiin Tikkurilan Valtti Colorilla. Puupinnasta haluttiin luonnollinen ja kuultava, jonka takia valitsimme öljypohjaisen kuulloteen, joka imeytyy puuhun eikä muodosta ensikäsittelyn jälkeen yhtenäistä kalvoa. Väriksi valittiin pitkän pohdinnan jälkeen Deco Grey –värikartasta tumman harmaa sävy 5153. Sävy vaihtelee väriä valon mukaan näyttäen jossakin valossa lähes mustikan siniseltä ja välillä harmaalta. Itse kuvailisin sitä ukkosensiniseksi. Pahoittelen, että kuvat ovat melkoisen hämäriä, tietokone taitaa vetää viimeisiään ja näyttö ei nyt toimi ihanteellisesti.

Värivaihtoehtojen äärilaidat olivat tässä kohteessa melkoiset, keskustelimme myös rakennuksen maalaamisesta valkoiseksi tai mustaksi. Lopulta teimme kompromissin ja valitsimme tumman harmaan. Siniharmaa istuu parhaiten maisemaan ja pihapiirin muihin rakennuksiin. Viime kesänä värilastuja katseltiin eri valoissa ympäri tonttia, mutta siltikin lopputulos hieman jännitti. Lopulta tämä valinta osoittautui olevan paras ratkaisu ja sopii hyvin ympäristöön.

Valtin tyyppinen ohut kuullote on varsin juoksevaa ja kannattaa huomioida, että puu imee eri määrän maalia eri kohdissa. Tikkurilan verkkosivuille kerrotaan, että lopulliseen väriin vaikuttavat puun oma väri ja huokoisuus sekä sivelykertojen määrä että käytetty tuote. Jos haluaa varmistaa oikean sävyn, kannattaa testata väriä johonkin pieneen kohtaan ennen varsinaista seinäpintaa. Pohjakäsittelyn lisäksi on hyvä muistaa myös pintojen huolellinen puhdistus ja tarvittaessa esikäsittely.

Ikkunan pielet maalattiin jo viime kesänä klassisen valkoiseksi ja yhdistelmästä tuli mielestäni raikas. Ensi kesälle jää terassin käsittely, jonka osalta pohdin tumman harmaan ja lähes värittömän puuöljyn välillä. Rakennuksen sokkeliin on tulossa vielä rimoitus, josta tulee asteen tummempi kuin seinistä ja todennäköisesti terassilaudoitus saa saman sävyn.

Tänä kesänä alkukesä meni tiiviisti töiden parissa ja pihaprojektien painaessa päälle jäi kesäkukat istuttamatta. Sen sijaan tein uuden rakennuksen ympärille havuistukset, joista kerron myöhemmin lisää omassa postauksessaan.

Terassin sisustus saa muutenkin odottaa ensi kesää. Tänä kesänä mallailimme kalustoa vanhoilla aurinkotuoleilla ja kaupunkikodin vanhalla parvekepöytä-setillä. Aurinkotuolit vaihtunevat johonkin paremmin ympäristöön sopivaan malliin ja mökin edustan rantahiekalle suunnittelemme jonkinlaista pientä tulipaikkaa. Ne saavat kuitenkin odottaa ensi kevättä.