Pienen tytön huoneeseen

Kesälomasuunnitelmat alkavat olla ajankohtaisia, kun loman alkuun on enää kolmisen viikkoa. Minne nämä viikot katoavat, kovasti on vielä töitä ennen kuin loma alkaa, mutta tässä vaiheessa on hyvä miettiä mitä sitä lomallaan tekisi? Tavallisesti ollaan lähdetty matkoille heti loman alkaessa, mutta nyt porrastellaan lomia, jotta pieni neiti saa mahdollisimman pitkä kesäloman.

Oman lomani alkuun ajattelin ottaa työn alle tytön huoneen sisustamisen. Tämä kun on asia, jota ei saa rauhassa ja stressivapaasti toteuttaa arkena. Maalaus ja tapetointi ovat olleet suunnitelmissa jo pidemmän aikaa. Optimistina kuvittelin, että homma onnistuu tuosta noin vaan joku talviviikonloppu. Hah. Kuinka väärässä olinkaan, maalitelan varteen tarttumiseen ei ole ollut juuri paukkuja.

Ajankohta on huoneen freesaukselle on oikein hyvä nyt. Tyttö on alkanut viime kuukausina viihtymään paremmin huoneessaan ja oikeasti myös nukkuu yönsä siellä. Ihan lyhyen ajan sisällä olen liikutuksesta pyyhkinyt silmäkulmia, kun päiväkotipäivän jälkeen beibe on mennyt omaan huoneeseensa lukemaan rakkaita kirjoja tai leikkimään nalleillaan. Huoneesta kuuluu keittiöön asti suloinen pospotus leluille ja kirjanlukukaveriksi tarjoutuva vanhempi saa kysyvän katseen ”voisitko antaa mun olla hetken rauhassa?”. En ole sen kummemmin tuputtanut paikkaa hänelle, vaan antanut hänen itse valita paikkansa. Vaikka leikit leviävätkin ympäri asuntoa, on oman huone löytänyt ainakin funktion rauhoittumispaikkana.

Siinä missä vauvan sielun elämää ja mieltymyksiä on vaikea arvailla, taaperon kohdalla tietää jo vähän paremmin mitä tarpeita omalle tilalle on. Modernisti Kodikkaan Kerttu kirjoitti taannoin osuvasti siitä, että vauva ei ihmeemmin omaa huonetta kaipaa, vaan sisustelun kanssa kannattaa malttaa kunnes lapsi on hieman isompi. Meillä eloisa tyttö kaipaa oman tilan paitsi leikeille myös rauhoittumiseen. Kiikkua tai kiipeilyseinää huoneeseen ei sijoiteta, koska epäilen niiden pidentävän entisestään yöpuulle rauhoittumista. Myöskin värimaailma saisi olla melkoisen rauhallinen. Olenkin kovasti ihastunut Tikkurilan tämän vuoden pastellin pehmeään angora-sävyyn ja sen kanssa samaa maailmaa on Bårastapeterin Wonderland malliston Molntuss-kuosi. Puuteriin taittava sävy sopii hyvin meidän parketin sävyihin ja kuosi on samaan aikaan graafinen että romanttinen. Toki tämä on huomattavasti kesympi versio aikaisemmista pohdinnoistani.


1. Inspiraatiokuva Bloomingvilleltä 2. OYOY:n Dot-pussilakanasetti 3. Ferm Livingin Dots-juutimatto 4. Bloomingvillen harmaa pöytä 5. Bloomingvillen vaaleanpunainen jakkara 6. Tellkiddon Bearface-paperipussi 7. Bårastapeter Molntuss -tapetti 8. Leander juniorisänky 9. OYOY Norsutyyny

Piirustuspöydälle on ihan selkeä tilaus ja Bloomingvillen pöydän löysin Jollyroomista. Pieniä pyöreitä pöytiä ei ole ollut ihan valtavasti tarjolla ja Homevialauran Lauralta sain vinkin kurkistaa Jollyroomin valikoimaa. Pöytä ei näytä liikaa lastenhuoneen pöydältä ja se voisi jatkossa palvella vaikkapa yöpöytänä, saman sarjan soma vaaleanpunainen jakkara sopisi hyvin settiin. Täytyy sanoa, että muutenkin Bloomingdavillen mallisto istuu täydellisesti haaveisiini tytön huoneen ilmeestä.

Meidän pieni tyttö on tähän asti mahtunut hyvin Stokken pinnasänkyyn. Nyt tuntuu, että korkeat pinnat käyvät aivan liian ahtaaksi tytölle ja eihän hän enää ole pinnasänkyiässäkään. Juniorisänkyjen valikoima om melko lannistavaa katseltavaa sisustajalle. On kuin lastenhuoneiden sisustuksessa olisi jääty nostalgiakuplaan ja monissa sängyissä on kerrassaan hämmentävää uusromantiikka vivahdetta. Miksi? Toinen vaihtoehto näille on kolhot sairaalasängyn näköiset ratkaisut. Olenkin ihastunut Leanderin siroon ja yksinkertaiseen sänkyyn, jonka muotoilu sopii hyvin moderniin kotiin. Tässä vaihtoehdossa kauhistuttaa ainoastaan lähes 600 euron hintalappu. Sängyssä on toki hyvä patja ja se on ollut kovin suosittu Suomessa, jolloin sen jälleenmyyntiarvo lienee hyvä. Mittaa pedillä on 150 senttimetriä, jolloin sillä on käyttöikää reippaasti. Siltikin mietin tuota hintaa.

Samalla kun huone muokataan lopulta taaperon huoneeksi, saa siellä oleva Ikean vieraspeti siirtyä muualle ja näinpä meidän kodista uupuu jatkossa vierashuonefunktio. Vieraiden lisäksi tuossa evakkovuoteessa on välillä nukkunut toinen vanhemmista, jotta joku perheenjäsenistä on saanut nukkua rauhassa hulinaöinä ja viime talvena yskän kiusatessa vuorollaan jokaista meistä. Kovasti kiinnostaisi joku nojatuoli, josta saa tarvittaessa tehtyä vuoteen. Otan mielelläni vastaan ideoita tällaisista tuoleista, jos jollakin teistä on sellainen mielessä.

PS. Linkit ovat sinun iloksesi, eivät yhteistyötarkoituksiin.

Elämisen merkkejä vapaapäivänä


Mitä äiti tekee, kun on ensimmäistä kertaa lähes kahteen vuoteen päivän yksin? Jollekin tulisi ehkä mieleen päiväunet, kirjan lukeminen tai rauhassa ruokailu. Nope. Poppi päälle ja luuttu kouraan siinä oli agendaa päivälle. Tuntuu oudolta olla ensimmäinen yö eri paikassa beben kanssa, mutta toisaalta samaan aikaan on kiva rauhoittua. Mun ulospäin suuntautunut meininki kaipaa välillä vastapainoksi rauhoittumista ihan yksikseen. Näinpä se tämä päivä hurahti kotia siivotessa, töitä tehden, pyykkejä pesten ja niitä silitellessä asioita fundeeraten. Nämä on asioita, joihin on vaikea keskittyä silloin, kun jaloissa häärii joutuisa apulainen. Enkä mä raaski käyttää yhteistä aikaa vaikkapa pyykkien silittämiseen.

Siivotessa tuli jynsättyä lattiasta irti banaania, seinästä pyyhitty värikynän jälkiä ja lajiteltua legot laatikoihinsa. Elämänjälkiä. Niitä on ilmaantunut tähän asuntoon, vaikka yleisnäkymä olisi suht’ siisti. Lattiassa näkyy naarmuja ja iskeymiä pöydältä pudonneista ruokailuvälineistä, sohvassa pari kädenjälkeä, seinässä kolhuja taaperokärrystä… Jälkiä, jotka kuuluvat elämään. Bebe on ollut aina varsin liikkuvaa sorttia ja omatoiminen, joten sisämopedeita tai soivia leikkiheppoja meillä ei ole ollut. Touhukas tyyppi muita jälkiä jättää temmeltäessään ilman apuvälineitäkin, eikä niiden takia kannata yöuniaan menettää.


Aika paljon kovemmalle kulutukselle ovat joutuneet myös sohvat ja vaikkapa olohuoneen pöytä. Sohvan pinnassa on viehko patina, joka on peräisin koiran päiväunista ja ruokapöydästä kylpyhuoneeseen kiitävän beiben käsistä. Enää en hankkisi sohvaa ilman irroitettavaa päällistä. Olohuoneen pöytä suorastaan anelee hankkimaan luovalle taitelijalle piirustuspöydän omaan huoneeseen.

Olohuoneen kalustus on tässä tilassa vähän kompromissi, suurin osa kalusteista on tuotu edellisestä kodista ja jotenkuten soviteltu tähän tilaan. Menetteleehän tämä näin, mutta lopputulos olisi varmasti erilainen, jos systeemit olisi hankittu tähän tilaan. Orastavaa sohvahinkua pitää tehokkaasti taka-alalla bebe. Joutuisa tyttö kun todellakin jättää elämisen jälkiä kiitäessään, en halua pistää likoon tuhansia euroja kohteeseen, jota näiltä elämisen jäljiltä olisi varjeltava. Käytetään loppuun tämä nykyinen.

Ai niin siinä, nukkumisesta typötyhjässä asunnossa ei tullut yhtään mitään. Niin sitä vain on tottunut siihen, että kaikki tärkeät tyypit ovat lähellä. Ikävähän heitä tulee.

Voisikohan olla, että saisin ensi viikolla ihmisten aikaan jotain inspiroivempaa ja räväkämpää sisältöä tänne blogin puolelle. Ei tätä tajunnan virtaa tolkkua ilman sanakirjaa edes kirjoittaja itsekään.

Vaaleanpunaisia pelargoneja ja piha-ajatuksia vaaleanpunaisin lasein

Viipyilevä alkukesän ansiosta päätin jo kerran, etten laita parvekkeelle ollenkaan kukkia alkukesäksi. Viikot menevät niin nopeasti, että kesälomaan on yksi silmän räpäys ja loman aikana tulee vähemmän katseltua oman parvekkeen kukkia. No kuinka kävikään. Kevätauringon pehmittämänä nappasin Stockmannilta kassillisen pelargoneja parveketta kaunistamaan.

Siinä missä ensimmäisenä vuotena suunnittelin parvekkeen vihersisustukset viimeistä piirtoa myöten, nyt kympin kukkakassi ajaa asian vallan mainiosti. Aikaisempina vuosina olen hankkinut parvekkeelle pääasiassa valkoisia kukkia, mutta olen huomannut mokomien muuttuvan viherkasveiksi kuumalla parvekkeella. Naapurin vaaleanpunaiset pelargoniat sen sijaan kukoistavat. Helsingin keskustan ravintoloiden edustalla olen törmännyt kauniisiin asetelmiin, joissa hailakan vaaleanpunainen pelargoni hakee kontrastia vihreistä reunaköynöksistä ja syvyyttä laventelin sinisistä kanssakukkijoista. Kokeillaan siis vaaleanpunaista alkuun ja hankitaan sille vihreitä kavereita kesän edetessä. Ensimmäisenä vuotena parveekkeella viihtyi hyvin myös oliivipuu, joka teki myös muutaman oikean oliivin. Puun siitepölykausi sai kuitenkin epäilemään moisen hankintaa ja luulen, että säästän puuhankinnat syksyyn ja ostan pienen sypressin.

Parvekkeelle kaksi vuotta sitten ostetut Lechuza altakasteluruukut ovat olleet hintansa väärtit. Altakastelu pelastaa hajamielisen kukkien kastelijan ja onpa kukat selvinneet hengissä lomakaudestakin. Valkoiset ruukut ovat puolestaan kestäneet paahdetta kellastumatta. Pienissä ruukuissa kukat taas tahtovat väsähtää näin kuumassa paikassa, joten jätin ne suosiolla pois tämän kesän istutuksista. Toisessa altakasteluruukussa meillä on ollut yrttejä. Ensimmäisen vuoden persilja sadosta kuivattuja yrttejä löytyy vieläkin kuivattuna maustekaapista. Minttu ja basilica ovat myös viihtyneet tässä paikassa hyvin, niitä kokeillaan tänäkin kesänä.

Jos kevät herättää viherpeukalon, ei se varsinaisesti rauhoita talopohdintaa. Kevät ja kesä ovat sitä aikaa, jolloin tuskastun kerrostaloelämään. Aurinkoisena päivänä olisin mieluusti koko päivän ulkosalla ja kerrostalon asukkaana tässä tuntuu olevan ihan oma vaivansa. Sen sijaan, että kipaisisin omalle terassille pakkaan pyyhkeen, kirjat, eväät, juomat, koiran kupin ja lapsen lelut, ja vasta sen jälkeen lähden etsimään rauhallista paikkaa rannasta. Kun ensimmäiselle tulee vessahätä, pakataan kamat ja lähdetään kotiin. Nopeasti ynnäiltynä pakkaaminen ja matkaaminen kohteeseen vie enemmän aikaa kuin itse kohteessa paistattelu.

Ulkoilmassa viihtyvä lapsi ei varsinaisesti helpota asiaa. Neidin ensimmäinen sana aamulla on ”kiikaa” ja aamupalan jälkeen lähdetään heti ulos. Meillä on lähistöllä ihana merenranta ja siellä suojaisat metsäpolut. Mutta vaikka omassa pihassa on hyvin varusteltu leikkipaikka, tulee välillä mietittyä homman miellekyyttä. Sisä- ja ulkotilojen mutkattomampi yhdistely ja sujuvampi logistiikka puoltaa omaa pihaa, vaikka toki tuo tulleessaan roimasti huoltotöitä ja kokonaan uuden elämäntyylin.

Huoltotyötkin on asia mikä tässä elämänvaiheessa mietityttää pientalossa. Jos nykyisellään aika ei meinaa riittää pyykkivuoren madaltamiseen ja sisätilojen siistinä pitämiseen, mistä sitä aikaa löytyisi pihalle? Optimisti toki ajattelee, että omalla pihalla vietettäisi enemmän aikaa ja siinähän ne kukkapenkit tulisi kitkettyä lasta leikittäessä. Ja kai pihansuunnittelussa voi huomioida helppohoitoisuuden? Kuinka nopeasti pihaan kyllästyy, jos parvekekin on kokenut inflaation kolmeen vuoteen? Vai voisiko parvekkeen inflaatio johtua siitä, ettei näissä puitteissa satumaisia taikapuutarhoja luoda? Ehkä tämä elämäntyyli on kohdallani tullut tiensä päähän.

Taloa pohtiessa on tullut mietittyä omaa tyyliä. Tuntuu, että moderniklassisuus saa vuosi vuodelta entistä minimalistisempia piirteitä. Tälläkin hetkellä pyrin karsimaan yksityiskohtia omasta kodista ja monesti silmä tarttuu sisustuslehdissäkin kodikkaisiin ja selkeisiin kokonaisuuksiin, jossa on yksi selkeä katseenvangitsija. Vauhdikas arki ja ajoittain hektinen työ kaipaavat vastaparikseen rauhoittavia puitteita. Lohduttavaa on kuitenkin huomata, että vuodesta toiseen tietyt asiat ovat omia suosikkeja – Y-tuoli, vaaleat puupinnat, valkoinen, mudanharmaa, ukkosen sininen, luonnonmateriaalit ja metallipinnat yksityiskohdissa.

Lämpimänä päivänä on hyvä nautiskella auringosta edes tällä parvekkeenpläntillä kera ison nipun sisustuslehtiä. Nuo kuvissa patsastelevat sivut on muuten tyylikkäästä Asun-lehdestä. Asiat järjestyvät aina.

Yksi uusiksi mennyt Vappu ja pihasuunnitelmia

Saimme vapuksi yllätysvieraan. Rotan. Ei siis sitä jyrsijää, vaan sen viruksen. Vieras saapui juuri parahiksi työviikon loppuun ja allekirjoittanut poti sitä koko vappuviikonlopun. Onneksi perheen nuorin näyttää välttävän tämän taudin, kiitos rokotteen tai uteliaan luonteen vahvistaman vastustuskyvyn. Skumpat vaihtui tänä vappuna veteen ja kylpyläloma Netflixiin ja kotiin. Pienen lapsen kanssa tosin sairastaminenkaan ei ole ennallaan, sohvalla makoilun sijaan täytyy säilyttää oma aktiivisuus ja pitää asiat pyörimässä. Onneksi legoilla voi rakentaa myös lattialla köllötellen.

Syyskuun kuudes puutarhasuunnitelmia

Syyskuun kuudes Sukat makkaralla Marimekko

Tiedättekö sen projektiraivon, mikä iskee siinä vaiheessa, kun olo alkaa helpottamaan taudin hellittäessä otettaan? Pölyisät pinnat iskee silmään, lakanat ja pyyhkeet täytyy vaihtaa, samalla siivota kaikki kodin pinnat ja käynnistää muut kesäprojektit. Ero normaalin ja sairaan välillä on niin suuri, että energia purkautuu kaikkeen järjestämiseen ja rymsteeraukseen. Tähän projektiraivoon, kun yhdistetään kevään ensimmäinen lämmin päivä, alkaa mökin pihasuunnitelmat kiinnostelemaan kovasti.

Ehkä muistattekin, että viime kesänä meille rakennettiin mökille oma yöpymispaikka. Viime kesänä emme päässeet vielä yöpymään siellä ja tänä kesänä ohjelmassa on viimeistellä sisustus sekä mökin ympäristö. Sisustuksen viimeistely syntyy parissa päivässä, mutta ympäristön viimeistely vie hieman enemmän aikaa. Suunnitelmissa on rakentaa mökin edustalle terassi ja sen jatkeeksi hiekkaranta pienen merenneidon leikkipaikaksi. Tämän lisäksi täytyy pohtia polut ja niiden ympäristön istutukset. Haasteena suunnittelutyölle on rajalliset taidot ja aikaresurssit.

Puutarhalle täytyy antaa aikaa kasvaa, joten en usko näkeväni lopputulosta parhaassa kukoistuksessaan tänä vuona, mutta mieluusti tekisin suuren osan urakasta valmiiksi ennen kesäloman viimeistä päivää. Olen kovin innostunut puutarha-asioista, mutta auttamattoman taidoton. Tunnistan hyvin heikosti eri lajit perennapenkistä, vaikka innokkaasti kitkenkin penkkiä muutaman kerran suvessa. Omasta mielestäni osaan sommitella istutukset, aina en ole kuitenkaan varma viihtyvätkö matchaamani kasvit keskenään. Näistä lähtökohdista olen selaillut puutarhakirjoja ja yrittänyt ammentaa oppia.

Syyskuunkuudes puutarhasuunnitelmia

Haaveideni puutarha olisi tunnelmallinen ja monikerroksinen kuin Hanna Sumarin upea pihamaa, joka vilahtaa tuon tuosta Suomen Kauneimpien Kotien loppukohtauksissa. Lajien kirjo olisi kattava ja piha täydentäisi talon arkkitehtuuria. Kukkivia puita ja runsaita perennapenkkejä, vähän huollettavaa nurmikkoa. Piha, jossa alppiruusu, omenapuut ja syreeni aloittaisivat kukkivan kesän ja hortensiat päättäisivät sen. Sellainen puutarha kuin Suomisen perheellä Suomifilmissä.

Se, että pystyisin huolehtimaan tuollaisesta pihasta on aivan absurdi idea omassa arjessa, ja kaukana se on myös siitä todellisuudesta, mitä vapaa-ajankodissa elämme. Helppohoitoisuus on lähtökohta suunnitteluun ja metsäiselle tontille sopii mielestäni hyvin havuistutus terassia reunustamaan. Pelkästään havuistutuksen toteuttaminen edellyttää melkoisia pohjatöitä ja täytyy vielä huolellisesti piirtää istutusalue sekä pohtia paikkaan sopivat kasvit. Omalla listalla vilisee sellaisia kasveja kuin tuivio, laakakataja, pallotuija ja kääpiövuorimänty. Mitäs matalia ja helppohoitoisia kasveja te matchaisitte noiden seuraksi?

Kaikki ideat ja vinkit havuistutuksen tekoon otetaan mielellään vastaan aloittelijana, kun tässä hommaa suunnitellaan. Aikaakaan ei ole ihan mahdottomasti, kun olisi kiva saada jotain työn alle jo ennen lomakautta. Joko siellä puolella ruutua on vihervimma ja multasormi heränneet?

Sisustushaaste – suunnittelijana Hanna Karikoski

Pienellä Sisustusbloggaaja-porukalla olemme pohtineen erilaisia teemoja sisustukseen, kotiin ja muotoiluun liittyen. Maaliskuussa oli minun vuoroni pohtia teemaa ja haastoin seuraavalla saatteella kanssasisustajat pohtimaan suomalaisia suunnittelijoita:

”Jokaisen tuotteen, palvelun ja esineen takana on suunnittelija, jonka luovuudesta ja pitkäjänteisestä työstä syntyy kauneutta ja toimivuutta meidän arkeen. Maaliskuun sisustushaasteena on tuoda esille nämä taitajat tuotemerkkien ja tuotteiden takana. Kerro siis suosikkisuunnittelijastasi tai henkilöstä jonka osaamista haluat tuoda esille.”

Omana missionani on ollut jo jonkin aikaa suosia suomalaisia muotoilijoita ja yrittäjiä aina kuin se on mahdollista. Taustalla on ajatus siitä, että suosimalla kotimaisia merkkejä tuemme alan kasvua Suomessa ja varmistamme, että meillä on myös jatkossa muotoilun osaajia kotimaassa, jotka voivat välittää osaamistaan seuraaville sukupolville. Päätös ei toki ole ainoastaan aatteellinen, vaan suomalainen muotoilu kiinnostaa minua ja sopii tyyliini.

Suomalainen muotoilu ei ole myöskään jäänyt Alvar Aallon vuosikymmenille, vaan tälläkin hetkellä monet nuoret suunnittelijat tekevät oman näköistä suunnittelutyötä ja kiehtovia tuotteita, mitkä kestävät kansainvälistä vertailua. Tämän tulette huomaamaan, kun koostan kanssabloggaajien kokoaman suunnittelijajoukkion yhteen postaukseen.

Itse valitsin suunnittelijaksi Hanna Karikosken, joka on suunnitellut kiehtovan Loimu-valaisin kokoelman. Olen tavannut Hannan työni puolesta ja täytyy sanoa, että tämän suunnittelijan luovuus ja päämäärätietoisuus teki minuun suuren vaikutuksen. Juuri tällaista tahtoa ja pitkäjänteisyyttä tarvitaan, kun muotoilee oman visionsa koivuvanerista tunnelmalliseksi valaisimeksi.

syyskuunkuudes_designkarikoski4

Syyskuunkuudes_designkarikoski

Loimu-valaisimet ovat upean tunnelmallinen valaisin sarja, jossa valo ja varjo leikittelevät poulsenmaisesti. Eri kokoisia valaisimia voi käyttää yksin tai useamman valaisimen sarjassa. Omaa silmää miellyttää useamman valaisimen sarja, jossa lamppujen muodot keskustelevat toisensa kanssa ja kokonaisuus on leijailevan kepeä. Tällainen olisi kuin tehty moderniin suomalaiseen kotiin, jossa taustana on ikkunoista avautuvat järvimaisema.

syyskuunkuudes_designkarikoski2

DesignKarikoski_asuntomessut2016

Hannaa on suunnittelijana inspiroinut orgaaniset muodot ja suunnittelija on kertonut olevansa omillaan juuri selkeiden abstraktien kuvioiden ja kolmiulotteisten kappaleiden kanssa. Koivuvanerista valmistetuissa valaisimissa tämä näkyy kiehtovina kolmiulotteisina muotoina ja ammattitaitoa vaativina liitoskohtina. Valaisimet valmistetaan suomalaisten ammattilaisten hyppysissä kotimaisesta puusta, kannattaa käydä verkkosivuilla vilkaisemassa upea video, jossa näkyy myös eri tuotannonvaiheita.

Tässä suunnittelija, jolla on ollut rohkeutta kulkea omaa tietään ja toteuttaa tinkimättömästi omaa visiotaan. Odotan innolla, mitä tulevaisuus tuo tullessaan tälle suunnittelijalle.

Kuvat Karikoski