Must love dogs

Sisustuskoiran päivät ovat muuttuneet merkittävästi vauhdikkaammiksi, kun beibe konttaa, seisoo ja tapailee ensiaskeliaan. Koiran ruokakupit ovat kodin kiinnostavinta antia äidin meikkipussin ja käsilaukkujen ohella. Vesikuppi kääntyy taaperolta silmänräpäyksessä nurin ja mikä onkaan hauskempaa kuin kontata lammikon yli. Voi sitä kikatusta, kun on tajunnut tekevänsä jotain pöllöä ja kurkistelee kulman takaa lattioita luuttuavaa äitiä. Ruokakupista on käyty maistelemassa koiran lammasmuonaa ja todettu se syötäväksi. Niin äidin kuin koirankin huumorintaju on koetuksella.

syyskuunkuudes_westie1

Alkushokista selvittyään sisustuskoira on ottanut hyvin vastaan perheen uuden tulokkaan. Aamulla Ida tulee iloisesti tervehtimään meitä ja vauvan itku huolestuttaa koiraa silmin nähden, vaikka rakkaus on välillä rakoillutkin. Koiralla ja beibellä näyttää olevan ihan omat leikit ja Ida kantaa sujuvasti omia lelujaan myös pikkudaamille. Pienen ihmisen elämässä on tuskin mitään niin ilahduttavaa kuin pieni valkoinen koira ja välillä pienet nyrkit nappaavat vähän liiankin lujaa koiran turkista. Tässä ei auta kuin napakka ei ja väliin puuttuminen. Ihmistaimen on edelleenkin vaikea arvostaa muiden unta, eikä koirakaan ole tässä poikkeus. Tämä on napakoiden nipistysten lisäksi ainoa tilanne, jossa koira on (aiheesta) murahtanut beibelle. Ei siis ihme, että koiruus on kiivennyt lattiatasoa korkeammalle päiväunosille.

syyskuunkuudes_westie4

syyskuunkuudes_westie2

Kohta yhdeksänvuotias Ida on ansainnut extrahuomiota ja paijausta, muutos vauvaa edeltävään arkeen on kuitenkin suuri. Tätä me on pyritty hänelle antamaan, mutta iso merkitys on ollut myös meidän koirarakkailla hoitajilla, joiden luokse Ida on päässyt muistelemaan eloa ilman beibeä. Suoranaista lomailua ylämaanköllijälle.

Olen huomannut, että omat kulmat nousevat pykälän verran, kun kohtaan koiria vierastavan ihmisen. Näennäisen mukava ihminen muuttuu epäilyttäväksi ja alitajuisesti kyseenalaistan henkilön luotettavuutta. Aivan kuin koiria vierastava henkilö salailisi jotain. Tiedän ei saisi tuomita ihmistä tämän takia, mutta se on se tunne mikä itselle jää päälimmäiseksi. Ymmärrän toki, ettei kaikki yksinkertaisesti pidä koirista ja osa suorastaan pelkää koiria. Makes sense. Ymmärrän tämän, on minullakin asioita, joita pelkään ja välttelen. Siltikin koiraihmiseen on helpompi luottaa ja tämä johtuu vain ja ainoastaan omista kokemuksistani. Koirat, kun ovat olleet osa minun elämääni lapsesta saakka ja Ida puolestaan on todellinen sielunsisko. Jos et hyväksy mun koiraa, et varmaan ymmärrä minuakaan? Kenties tämä on ajatus epäilykseni taustalla.

Viimeksi kohtasin tällaisen tilanteen, kun meillä vieraili lastenhoitajaehdokas. Hän on erinomainen lapsenhoitaja ja tulikin beiben kanssa juttuun hyvin. Koira sen sijaan epäilytti ja myös pelotti häntä. Tämän aavistaessaan koira aloitti intensiivisen väsytys-kyttäyksen eli kiersi hoitajakandidaattia kuin kuumaa puuroa, tuijotti liikuttavasti, heilutti häntää, kantoi leluja ja teki mitä vain saadakseen hyväksynnän. Sinnikäs nappisilmä ei vaan voinut ymmärtää, ettei hän saa osakseen kaipaamaansa huomiota ja ihailua. Mikä tyrmäys.

syyskuunkuudes_westie3

Tilanne oli piinaava niin koiralle kuin hoitajallekin ja hoitajan oli vaikea keskittyä tehtäväänsä eli lapsen vahtimiseen. Näinpä lopulta vein koiran toiselle hoitajalle oman kampaamokäynnin ajaksi ja seuraavaan hoitajahakemukseen lisätään määre ”must love dogs”. Kun tämä nappisilmä lukee meitä perheenjäseniä kuin avointa kirjaa ja on niin monen monta kertaa käpertynyt syliin lohduttamaan tai käynyt nykäisemässä vauvaa piristääkseen tätä, ansaitsee hän hoitajan, joka ymmärtää katsoa nappisilmien taakse.

Kuvaustilanne tuli sen verran yllättäen, että jätin keittiön siivoilut kesken ja riensin kamera kourassa tallentamaan westirouvan päiväunet. Pahoittelen siis taustalla siintävää kaaosta.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *