Oispa puutarha kuin Strömsössä

syyskuunkuudes_stromsso11

Pari viikkoa sitten teimme pienen tyttöjen reissun Vaasaan kummien tykö. Samalla kun pistimme isäntäväen lasitavaroita palasiksi ihan urakalla, tutustuimme myös idylliseen merenranta kaupunkiin. Tunnelma kaupungissa oli jotenkin mannermaisempi kuin monessa muussa suomalaisessa pikkukaupungissa. Aivan kuin Tukholman tuulet näkyisivät katukuvassa. Puodit ja kahvilat olivat viehättävän skandinaavisia sekä tunnelmallisia. Näin kesäaikaan Vaasasta oli vaikea olla pitämättä. Piipahdimme päiväkävelyllä myös Strömsön kuvauspaikoilla ja pääsin minäkin kurkistelemaan miltä ohjelman puitteet ja puutarha näyttävät.

syyskuunkuudes_stromsso1
syyskuunkuudes_stromsso8
syyskuunkuudes_stromsso4
syyskuunkuudes_stromsso7

Aikanaan Strömsö oli sunnuntai-iltapäivien rentoutushetki, joka vei mielikuvitus matkalle sympaattiseen kartanomiljööseen, jossa takka tuli loimuaa, ompelukone surraa, sukan kutimet kilisee ja liedellä valmistuu täydellinen bouillabaisse. Ei huolia tai murheita, kun saa kotoilla sydämensä kyllyydestä ja kaikki menee niin kuin Strömsössä. Omalla kohdalla tuo kotoilu on vuoden sisällä menettänyt hohtoaan, eikä niitä neulepuikkojakaan ole tullut kilisteltyä pariin vuoteen.

syyskuunkuudes_stromsso2

Jos rauhaisa kotoilu oli joskus eksootista, niin tällä hetkellä samalla lailla eksoottisia minusta ovat puutarhat. Tietämykseni puutarhoista on pyöreä nolla, mutta kiinnostusta on sitäkin enemmän. On vaarallista päästää minut kitkemään kukkapenkkejä, koska alkukeväästä kaikki kasvintyngät näyttävät minun silmään rikkaruohoilta.

Katselen istutuksia ja yritän tutkailla mitkä kukat kukkivat mihinkin aikaan vuodesta, millaiseen rytmiin lajit on aseteltu, kuinka epätäydellisestä on tehty täydellistä. Ihmettelen eri värisiä angervoja ja yritän jäljittää laventelin henkisiä lajeja. Puutarhan ja talon kohdalla haaveeni ovat varsin ristiriitaiset. Jos unelmien talo olisi puitteiltaan moderni puutalo, niin puutarha puolestaan olisi runsaan lajikirjon omaava kartanon piha. Piha, joka kukkisi läpi kesän, jonka omenapuut kukkisivat keväällä ja tarjoaisivat satoa syksyllä. Unelmapuutarhassa viihdyttäisi ja kaikessa kauneudessaan se ei olisi pikkusievä. Strömsön pihassa oli sitä jotakin, mitä pihalta kaipaan. Isoja puita, muotoon viljelty kasvimaa, lasinen kasvihuone ja riittävän suuria istutusalueita. Vaasassa näitä hyvin hoidettuja unelmapihoja kyllä näkyi muutenkin.

syyskuunkuudes_stromsso5

syyskuunkuudes_stromsso6
syyskuunkuudes_stromsso8
syyskuunkuudes_stromsso10

Kuten kotoilun niin myös puutarhan suhteen haaveeni ovat vahvasti hattaraiset. En osaa arvioida miten paljon työtä tuollainen puutarha vaatii ja toisaalta mistä ne ylimääräiset tunnit sen hoitoon ottaisin, yöunistako? Mutta siltikin keväällä jokaisen Suomen kaunein koti –jakson päätteeksi huokasin, kun raati kokoontui kaiketi Hanna Sumarin kodin terassille ja kävelivät upean puutarhan halki. Tuolla sitä olisi ihmisen hyvä olla.

Ehkä olisi hyvä hetki skarpata omia asumishaaveita, onko se moderni talo vai sittenkin se Suomisen perheen kartanoa muistuttava nostalgiaa henkivä Villa. Muistatteko, kun vuosia sitten blogeissa kiersi Unelmakodin aakkoset –haaste? Itsekin silloin kirjoittelin omat aakkoseni ja kokosin Pinterestiin tämän kansion. Kansio on hyvin pätevä vielä tänäänkin, mutta keskittyy enemmän haaveideni kerrostalokotiin. Olisikohan aika päivittää haaveista toinen versio pientaloasumista ajatellen?

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *