Konmarin opit

Kerroin keväällä, että minäkin menin lankaan ja haksahdin Konmarin pauloihin. Elämäntilanteeni puolesta olen otollisessa tilanteessa kääntymään Konmari-uskoon. Yhden pienen tyypin tutkiessa maailmaa syntyy sotkua ja minä puolestani kaipaan järjestystä elämään. Hallittu kaaos onkin kotimme nykytila. En kuitenkaan tyhjentänyt kovalevyäni täysin ja korvannut sitä Konmari-opilla, vaan poimin parhaat palat käytäntöön.

Ilman Konmariakin olen pidempään miettinyt tavaran merkitystä elämässä ja suhtautunut omaan kuluttamiseen kriittisemmin. En halua, että tavarani kertovat kuka olen tai, että ostamisesta tulee pakkomielle. Panostan laatuun ja klassisuuteen, oli sitten kyseessä sisustaminen tai muoti. Sanotaan, ettei köyhällä ole varaa ostaa huonoa, ja sen olen huomannut monen monta kertaa. Teen hankintoja harkiten etenkin nyt, kun kotimme toiminnot alkavat olla uomissaan ja suuret hankinnat on tehty. Muodin ja vaatteiden suhteen olen vielä harkitsevampi. En usko käsilaukun olevan sijoitus, enkä keräile kenkiä harrastuksenani. Vaikka olen ollut harkitseva ostaja jo vuosia, en ole osannut luopua tavaroista ja niinpä suurin Konmari-oppi on kasvaa jemmaajasta luopujaksi.

Luin kirjan pääsiäislomalla ja sormet syyhyten palasin kotiin lomalta. Järjestelyhinku oli kova ja kaksi vuotta sitten olleesta muutosta lähtien olen tuntenut velvollisuudekseni käydä täikammalla lävitse talouden jokaisen kaapin.

Muuttaessamme tänne asuntoon kannettiin sata muuttolaatikollista tavaraa ja nopeasti ynnättynä se on aivan liikaan silloin vielä kahden hengen taloudelle. Muistan hyvin epätoivon tunteen, kun muuttolaatikoista puolet oli purettu nätisti kaappeihin ja jäljellä oli vielä yhden huoneen verran muuttolaatikoita. Itketti. Ihan totta, kannettiinko me kaikki tämä niska vääränä tänne uuteen kotiin? Kuinka tavarasta voi tulla näin paha olo. Osa tavaroista heitettiin jo muuton yhteydessä pois, mutta muuten tämä tauhka jemmattiin kaappeihin. Tuntui mahdottomalta heittää roskikseen itselle arvotonta, mutta käyttökelpoista tavaraa roskiin. Huh.

Tavarataivas on ollut jemmattuna kaappien perille kuin tikittävä aikapommi, odottamassa hetkellistä energiapuuskaa. Konmarin innostus tuli siis juuri sopivaan aikaan. Tähän postaukseen olen koonnut minulle olennaisimmat opit Konmarilta.

syyskuunkuudes_konmari_opit1-1-9

syyskuunkuudes_konmari_opit1-2

Osa-alue kerrallaan

Kirjalle uskollisena aloitin järjestelyn osa-alue kerrallaan. Ensimmäisenä kävin läpi keittiönkaapit, koska niiden sisältöön liittyy kaikista vähiten tunteita. Parhaat päivänsä nähneiden jauhojen äärellä ei vetistellä, eikä urakka tuntunut mahdottomalta. Pois heitettävää oli melko vähän ja kaapit kaipasivat lähinnä organisointia. Kuiva-aineet saivat uudet laatikot, pikkutilpehööri sai lähdöt laatikoista ja käyttämätön astiasto laitettiin myyntiin.

Suurimmat tunnekuohut liittyivät astioista luopumiseen. Tuntui turhalta säilyttää kaapeissa sellaista astiastoa, joka ei koskaan tuntunut omalta. Siltikään en ole tottunut siihen, että ehjiä astioita annettaisi pois. Onhan se vielä käyttökelpoinen, vaikka kaihertaakin silmää joka kerta kaapin ovi avatessa. Tähän asti astiastoa oli säilytetty kaapissa lähinnä brändin takia ja toiveekkaana pohdittu, jos se joskus tulisi takaisin muotiin. Vaikka astiasto tulisi muotiin jo ensi keväänä, se tuskin herättäisi meidän perheessä Konmarin kuvaamaa ”spark of joy”-läikehdintää. Nopeasti astiasto saikin uuden onnellisen omistajan kaupunginosan Facebook-kirpputorin kautta. Saman kirpputori-käskyn saivat lasisarjojen jämäparit, irtolautaset ja ylimääräiset tuikun poltteluhimmelit. Myös kynttilänjalat omalta blingbling-aikakaudelta pääsivät kiiltelemään paremmille ikkunalaudoille.

Keittiön järjestely on helppoa, koska poistojen teko ei ihmeemmin kirpaise. Kyse on enemmänkin funktioista ja arjen flow’sta, jota täytyy pohtia. Keittiön osalta kaappien järjestely on vielä vaiheessa, puhdistuksen jälkeen astiat ovat vielä etsineet paikkaansa ja samalla keittiön alakaapit järjestyvät varsin orgaanisesti. Pieni apulainen tyhjentää tehokkaasti kaappeja ja näinpä kaappeja tulee väkisin käytyä lävitse. Samalla se flow alkaa solahtamaan uomiinsa. Keittiössä, jos missä se flow’n tunne on tärkeää ja sujuvuus nopeuttaa arkea, samalla idealla kuin se aamiaiskaappi, josta taannoin kirjoittelin.

Pukeudu niin kuin olet

Keittiön jälkeen siirryin oman vaatekaappini ääreen, joka on alueena henkilökohtaisempi ja luopuminen tällä sektorilla oli hankalampaa. Ensi vilkaisulta tilanne ei vaikuttanut kovinkaan pahalta, kaapissa oli tilaa ja vaatteet olivat hyvässä järjestyksessä. Ei pursuilevia hyllyjä tai tukkoon tungettuja tankoja. Tein karsintaa vähän kerrallaan ja viimeisimmän poiston kaapista tein viime viikolla. Alkuun silmään tarttui pari vaatetta, pikku hiljaa kävin kriittisesti läpi koko vaatekaapin.

Vaatekaapin, jos minkä pitäisi heijastella omistajaansa. Tällä hetkellä vaatekaapissani on paljon vaatteita, joilla ei ole mitään tekemistä nykyisen elämäni kanssa. Kotiäidin ja toimistokiitäjän garderobit näyttävät kovin erilaisilta. On tiettyjä perusvaatteita, kuten silkkipaidat, hyvälaatuiset neuletakit, tummansiniset farkut ja asusteet, jotka palvelevat kummassakin roolissa. Jakuille, kotelomekoille, mustille ja tummansinisille asukokonaisuuksille ei ole käyttöä nyt, ja muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta ne eivät suuresti myös lämmitä sydäntä. Tyyli on muuttunut vuosien varrella. Konmari pistäisi moiset koltut kiertoon kaikkineen.

Ilman Konmaria en olisi edes harkinnut, että voisin luopua työvaatteesta, jos ne ovat vielä ehjiä ja käyttökelpoisia. Olihan ne hankittu suurella vaivalla ja monet vaatteista oli vielä arvokkaita. Mutta työvaatteiden joukkoon mahtui niitäkin leninkejä, jotka ankeana hoitivat virkansa ja pienellä vaivalla saattoivat erottautua seinävaatteesta. Oma lukunsa ovat hätäpäissä hankitut rutiinivaatteet. Vaatteita, jotka huomaamattani siirtelin rekissä toiseen päähän suosikkimekoistani ja hienoimmista silkkipaidoista. Niistä ei ole klassisen vaatekaapin kulmakiviksi tai edes perustukseksi, tuskin ne eksyisivät päälleni.

Kiitos Konmarin, tajusin näissäkin vaatteissa piilevän potentiaalin ja se ei todellakaan ollut minun vaatekaapissani. Vaikka ne eivät enää palvele minua, niin kenties niille on paikka jonkun toisen garderobissa. Kiitos muutamalle tarkkaan valitulle kirpputorille nämä vaatteet löysivät uuden omistajan ja minä nettosin muutaman satasen.

syyskuunkuudes_muoti2_trenssi

syyskuunkuudes_muoti_coccinelle_laukku_pucket_pack

Vanha pois uuden tilalta

Äitiyslomalaisena ei ole suojassa uusilta hankinnoilta tai mieliteoilta. Keväällä vaihdoin kameran ja ostin uuden käsilaukun. Käsilaukun kohdalla tunnistin laukkuhimotuksen olevan puhtaasti esteettistä ja kyllästymistä hoitolaukku elämään. Mietin, että hankinta täytyy rahoittaa kuukausitulojen tai säästöjen ulkopuolelta. Kaappeja siivotessa katselin vanhoja laukkujani. Jälleen kerran päällimmäisenä mieleen tuli, etten voisi luopua näistä, vaikka en ole osannut käyttää näitä vuosiin. Nämä ovat melko arvokkaita laatulaukkuja ja hankittu kestämään iän. Jätin ajatuksen hautumaan ja mielessäni hinnoittelin laukun kerrallaan. Kolmella vanhalla laukulla kattaisin yhden uuden laukun. Yksi kolmen hinnalla ei kuulosta järin hyvältä diililtä, mutta kaapissa seisoskelevan valuutan realisointi houkutteli. Niinpä pistin laukut myyntiin ja kirpparituotot kattoivat laukun sekä pari muuta hankintaa. Samalla kaappeihin tuli lisää tilaa.

Ennen kuin säntäsin kamerakauppaan möin kaksi vanhaa kameraa ja objektiivit. Vanha pois uuden tilalta ajattelutapa on iskostunut myös pienempiin hankintoihin ja toisinaan olen huomannut, ettei uudelle hankinnalle ole mitään tarvetta. Huomasin myös, että kun olin pohtinut jokaisen tuotteen hankintaa tarkkaan, olen huomioinut paremmin sen miten säilytän tavaroitani. Konmarissa sukkien viikkaamisesta oli omat lukunsa. Minun kaapissani sukat ovat edelleen rullalla, mutta pinojen sijaan suuri osa vaatteista on rekillä tai lomittain viikattuja kuten kerroin taannoin vaatesäilytystä koskevassa postauksessa. Viikkausopit on otettu käytäntöön myös pikku fashionistan vaatelipastossa. Käytössä olevat käsilaukut saavat puolestaan huokaista päivän päätteeksi, niille on oma hylly vaatekaapissa ja laitan niihin täytteet, jotta ne pitävät muotonsa paremmin.

Kestävämpää kuluttamista

Tähän asti ajatus kestävästä kuluttamisesta on pyörinyt mielessä lähinnä ajatuksen tasolla, Konmarin luettua tietyt tavat ovat iskostuneet selkärankaan. En varmasti ole vieläkään ekologisin kuluttaja, mutta järjestelmällisempi ja harkitseva. Lasken arvon myös säilytystilalle, enkä jemmaa tavaroita siinä toivossa, että niistä tulisi jonakin päivänä tarpeellisia. Tavaroiden käyttöarvo on luonnollisesti korkeampi silloin, kun ne ovat käytössä ja parempi siis pistään itsellä käyttämätön tavara eteenpäin. Kaapit eivät ole enää arkistointiin vaan säilyttämiseen. Säilytystilat ovat sitä varten, että käyttötavaroille on paikkansa silloin, kun ne eivät ole käytössä. Vauvan vaatteista ja tarvikkeista olen säilyttänyt ensimmäiseltä vuodelta sen verran kuin sain mahtumaan äitiyspakkauksen laatikkoon. Muut olen myynyt. Tulevaa on vaikea ennustaa ja etenkin, kun joukossa on paljon vaatteita, jotka ovat sidoksissa sukupuoleen, vuodenaikaan ja sesonkiin epävarmuus niiden käytöstä kasvaa. Monilla lastenvaatteilla on lisäksi hyvä jälleenmyyntiarvo ja on fiksuinta pitää raha kierrossa, koska hankintoja täytyy tehdä jatkuvasti. Samalla olen oppinut hankkimaan itsekin käytettyjä vaatteita ja löytänyt helmiä muiden hutiostoksista.


Laskin, että huhti-elokuun välillä olin myynyt 1500 euroa arvosta vaatteita, laukkuja ja tavaroita kodistamme. Toki kamerat nostavat tulosta, mutta enpä arvannut, että minulla olisi ollut yhden ulkomaan matkan verran rahaa kaapeissani pölyyntymässä. Tämä inventaario olisi jäänyt tekemättä ilman Konmaria. Eli suosittelen lukemaan kirjan ja tekemään omat taiat.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *