Vastarannan kiisken valkoinen koti

Sisustusintoilija törmää tasaisin välin ajoin kahteen punaiseen vaatteeseen, jotka jakavat alan harrastajienkin mielipiteet. Nämä ovat design-tuotteet ja valkoinen väri. Nyt aion avata sanaisen arkkuni jälkimmäisestä, koska kuluneen syksyn olen saanut vastailla erikoisiin kysymyksiin ja toteamuksiin koskien kotimme vaaleaa väritystä. Itse en ole koskaan ajatellut asuvani valkoisessa kodissa, mutta kovin monelle tämä on ”sellainen valkoinen koti”. Alusta asti kotimme vaaleus ja siihen liittyvä avaruus ovat jakaneet mielipiteitä.

”Onpa täällä vaaleaa.”

”Kyllähän kaksi aikuista voi asua näin, mutta ei tämä ole lapsiperheenkoti.”

”Kaunista, mutta todella arkaa, kyllä täällä saa olla kokoajan siivoamassa”.

”Ei toimisi meillä näin vaaleat materiaalit, mutta jotkin ne jaksaa kokoajan olla siivoamassa..”


Kuten Habitaren tunnelmallisilla messuosastoilla totesimme, valkoinen ei ole enää muodissa. Näinpä ihmiset saa rauhassa laukoa totuuksia näinkin vaalean kodin värityksestä. Tämä on ollut minulle melkoinen yllätys, en ollut ajatellut kotini herättävän niin paljon tunteita. Entäpä jos vaaleus ei olekaan muotivalinta, vaan klassinen omaa tyyliä ilmentävä ratkaisu.

Kun muutimme tähän kotiin, kaipasin elämääni paikkaa, jossa rauhoittua ja ladata akkuja. Monella tapaa uusi koti oli uuden alku. Rauhoittumista varten karsin näköpiiristä ylimääräiset sisustuselementit ja tarpeettoman tilpehöörin. Tätä merkityksettömien asioiden karsimista olen jatkanut edelleenkin, kuten Konmari-postauksessa kerroin. En kaivannut visuaalisia ärsykkeitä tilanteessa, jossa elämä töineen ja harrastuksineen oli hektistä. Näinpä suunnittelin kodistamme vaalean. Otin kaiken irti asuntoon tulvivasta valosta ja isoista ikkunoista. Näin sain kodista seesteisen kokonaisuuden, josta lähdin hiljalleen tekemään kodikkaampaa tekstiilien, taulujen ja kasvien avulla. Kaksi vuotta sitten meillä oli verhot yhdessä huoneessa ja nyt jokaisessa ikkunassa on verhot.


Nuorempana toivotin tervetulleeksi kaikki sateenkaaren värit, mutta iän myötä minusta on kasvanut jonkin sortin värikonservatiivi ja olen halunnut pitää kodin väripaletin maltillisena, edelleenkin tämä on paikka rauhoittumiselle. Siltikään kotimme ei ole niin valkoinen kuin se monille näyttäytyy. Lämpimän värinen puulattia tekee kodista jo kaikkea muuta kuin kokovalkoisen. Vaaleaa puuta, harmaata tekstiiliä, eri valkoisen sävyjä, mustaa, sinistä, lilaa, vaaleanpunaista ja metallinsävyjä. Vaikka syvät tummat murretut värit ovat vallanneet sisustuslehdet ja samat aviisit huutavat valkoisen olevan out, en ole kaivannut niitä kotiini isoina seinäpintoina tai kokenut kotini olevan trendien aallon pohjalla.


Muutenkin ajatus siitä, että koti olisi trendihautomo ja vaihtaisi asuaan joka sesonki, tuntuu minusta vieraalle. Niin paljon kuin ihailenkin muiden rohkeutta ja muutosintoa, en koe sitä omaksi jutukseni. Kaipaan kotiini pysyvyyttä ja tällä hetkellä pidän tästä kodista tällaisena, näin minä sisustan ja täällä perheeni viihtyy. En ole katunut valintaani keittiön valkoisista mattapintaisista ovista, vaikka meillä on yksi alle metrin mittainen tahmatassu. Samat pienet kädet jättävät jälkiä eteisen ja makuuhuoneen lasipinnoille, enkä kadu niitäkään. Vaikka olen maalaamassa eteisestä seinän tummansiniseksi, en tunne maailman tuskaa siitä, että asuntomme oleskelualueet ovat valkoiset.

Jos tänä päivänä suunnittelisin kotimme uudestaan, todennäköisesti valitsisin edelleen valkoisen keittiön ja seiniin vaalean aavistuksen sävytetyn vaalean harmaan. Vaikka ruskea olisi kuinka muodissa, minun kotini on tänäkin sesonkina vaalea. Ja elämänjäljet, niin kuin pienet kädenjäljet peilissä, kuuluvat tällä hetkellä meidän elämään. Näinpä tällä kertaa kuvasin kuvat, niin etten rätillä puunannut jokaista kuvattavaa kohtaa kodistamme putipuhtaaksi.

4 thoughts on “Vastarannan kiisken valkoinen koti

  1. Hei! Ihana koti ja olin saman jutun äärellä omassa postauksessani onko pakko olla väriä. Käy lukemassa ja juu meillä on vielä koirakin parin pienen lapsen ja parin isomman lapsen lisäksi. Tykkään kovasti ja juuri niin moni kirjoitteli että koti sisustetaan itseä ja perhettä.varten. juuri niin kuin itse haluaa, itse en trendeistä välitä.

    1. Hei Marika, kiitos kommentista ja täytyypä käydä lukemassa sun ajatuksesta aiheesta, kiva kun vinkkasit. Ja toden totta koti tehdään itselle ja omalle perheelle. Teillä onkin melkoinen katras, meillä on yksi taapero ja koira, siinäkin on melkoinen show ajoittain 🙂

  2. En kyllä mitenkään näe teidän kotia valkoisena! Siellähän oli paljon sävyjä -puunvärinen lattia, puupöytä, harmaa sohva ja matto, mustaa terästämässä… En nähnyt valkoista kuin tuon string-hyllyn ja ruokapöydän tuolien verran. Ihmisillä on outo käsitys valkoisesta kodista kyllä. Meilläkin on vain valkoinen ruokapöytä ja sohva ja puf! Kotimme on valkoinen… no ei edes ole! 😀 Itse toin ruskeaa kotiini lähinnä yhden maljakon, taitetun seinän sävyn jne. muodossa, trendien perässä ei kannatakaan juosta vaan omien mieltymyksien.

    1. Apua, tämä kommentti oli solahtanut roskaposteihin. Senpä takia vastaus tulee viiveellä.

      Mustakaan tämä ei ole valkoinen koti, vaalea ja valoisa mutta ei valkoinen. Seinät ovat valkoiset ja keittiön kaapinovet, mutta muuten juuri kuten luettelit. Enkä mä tosiaan teidänkään kotia valkoista valkoisella kotina pitäisi, enemmänkin kokonaisuudessaan todella tyylikkäänä ja modernin klassisena.

      Mä luulen, että jos näin harkitseva tyyppi kuin minä alkaa juosta trendien perässä, ollaan kokoajan hieman jäljessä 😛

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *