Vaaleanpunaisia pelargoneja ja piha-ajatuksia vaaleanpunaisin lasein

Viipyilevä alkukesän ansiosta päätin jo kerran, etten laita parvekkeelle ollenkaan kukkia alkukesäksi. Viikot menevät niin nopeasti, että kesälomaan on yksi silmän räpäys ja loman aikana tulee vähemmän katseltua oman parvekkeen kukkia. No kuinka kävikään. Kevätauringon pehmittämänä nappasin Stockmannilta kassillisen pelargoneja parveketta kaunistamaan.

Siinä missä ensimmäisenä vuotena suunnittelin parvekkeen vihersisustukset viimeistä piirtoa myöten, nyt kympin kukkakassi ajaa asian vallan mainiosti. Aikaisempina vuosina olen hankkinut parvekkeelle pääasiassa valkoisia kukkia, mutta olen huomannut mokomien muuttuvan viherkasveiksi kuumalla parvekkeella. Naapurin vaaleanpunaiset pelargoniat sen sijaan kukoistavat. Helsingin keskustan ravintoloiden edustalla olen törmännyt kauniisiin asetelmiin, joissa hailakan vaaleanpunainen pelargoni hakee kontrastia vihreistä reunaköynöksistä ja syvyyttä laventelin sinisistä kanssakukkijoista. Kokeillaan siis vaaleanpunaista alkuun ja hankitaan sille vihreitä kavereita kesän edetessä. Ensimmäisenä vuotena parveekkeella viihtyi hyvin myös oliivipuu, joka teki myös muutaman oikean oliivin. Puun siitepölykausi sai kuitenkin epäilemään moisen hankintaa ja luulen, että säästän puuhankinnat syksyyn ja ostan pienen sypressin.

Parvekkeelle kaksi vuotta sitten ostetut Lechuza altakasteluruukut ovat olleet hintansa väärtit. Altakastelu pelastaa hajamielisen kukkien kastelijan ja onpa kukat selvinneet hengissä lomakaudestakin. Valkoiset ruukut ovat puolestaan kestäneet paahdetta kellastumatta. Pienissä ruukuissa kukat taas tahtovat väsähtää näin kuumassa paikassa, joten jätin ne suosiolla pois tämän kesän istutuksista. Toisessa altakasteluruukussa meillä on ollut yrttejä. Ensimmäisen vuoden persilja sadosta kuivattuja yrttejä löytyy vieläkin kuivattuna maustekaapista. Minttu ja basilica ovat myös viihtyneet tässä paikassa hyvin, niitä kokeillaan tänäkin kesänä.

Jos kevät herättää viherpeukalon, ei se varsinaisesti rauhoita talopohdintaa. Kevät ja kesä ovat sitä aikaa, jolloin tuskastun kerrostaloelämään. Aurinkoisena päivänä olisin mieluusti koko päivän ulkosalla ja kerrostalon asukkaana tässä tuntuu olevan ihan oma vaivansa. Sen sijaan, että kipaisisin omalle terassille pakkaan pyyhkeen, kirjat, eväät, juomat, koiran kupin ja lapsen lelut, ja vasta sen jälkeen lähden etsimään rauhallista paikkaa rannasta. Kun ensimmäiselle tulee vessahätä, pakataan kamat ja lähdetään kotiin. Nopeasti ynnäiltynä pakkaaminen ja matkaaminen kohteeseen vie enemmän aikaa kuin itse kohteessa paistattelu.

Ulkoilmassa viihtyvä lapsi ei varsinaisesti helpota asiaa. Neidin ensimmäinen sana aamulla on ”kiikaa” ja aamupalan jälkeen lähdetään heti ulos. Meillä on lähistöllä ihana merenranta ja siellä suojaisat metsäpolut. Mutta vaikka omassa pihassa on hyvin varusteltu leikkipaikka, tulee välillä mietittyä homman miellekyyttä. Sisä- ja ulkotilojen mutkattomampi yhdistely ja sujuvampi logistiikka puoltaa omaa pihaa, vaikka toki tuo tulleessaan roimasti huoltotöitä ja kokonaan uuden elämäntyylin.

Huoltotyötkin on asia mikä tässä elämänvaiheessa mietityttää pientalossa. Jos nykyisellään aika ei meinaa riittää pyykkivuoren madaltamiseen ja sisätilojen siistinä pitämiseen, mistä sitä aikaa löytyisi pihalle? Optimisti toki ajattelee, että omalla pihalla vietettäisi enemmän aikaa ja siinähän ne kukkapenkit tulisi kitkettyä lasta leikittäessä. Ja kai pihansuunnittelussa voi huomioida helppohoitoisuuden? Kuinka nopeasti pihaan kyllästyy, jos parvekekin on kokenut inflaation kolmeen vuoteen? Vai voisiko parvekkeen inflaatio johtua siitä, ettei näissä puitteissa satumaisia taikapuutarhoja luoda? Ehkä tämä elämäntyyli on kohdallani tullut tiensä päähän.

Taloa pohtiessa on tullut mietittyä omaa tyyliä. Tuntuu, että moderniklassisuus saa vuosi vuodelta entistä minimalistisempia piirteitä. Tälläkin hetkellä pyrin karsimaan yksityiskohtia omasta kodista ja monesti silmä tarttuu sisustuslehdissäkin kodikkaisiin ja selkeisiin kokonaisuuksiin, jossa on yksi selkeä katseenvangitsija. Vauhdikas arki ja ajoittain hektinen työ kaipaavat vastaparikseen rauhoittavia puitteita. Lohduttavaa on kuitenkin huomata, että vuodesta toiseen tietyt asiat ovat omia suosikkeja – Y-tuoli, vaaleat puupinnat, valkoinen, mudanharmaa, ukkosen sininen, luonnonmateriaalit ja metallipinnat yksityiskohdissa.

Lämpimänä päivänä on hyvä nautiskella auringosta edes tällä parvekkeenpläntillä kera ison nipun sisustuslehtiä. Nuo kuvissa patsastelevat sivut on muuten tyylikkäästä Asun-lehdestä. Asiat järjestyvät aina.

One thought on “Vaaleanpunaisia pelargoneja ja piha-ajatuksia vaaleanpunaisin lasein

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *