Blogikeskustelun nujertama sisustusinspiraatio

Viime aikoina on käyty keskustelua siitä, että onko blogiskene hiljalleen hiipumassa ja mitä blogit ylipäätään tarjoavat tänä päivänä lukijoilleen? Taistelu lukijoiden mielenkiinnosta käy kiivaana, uusia kanavia syntyy vauhdilla ja some-vaikuttajien kirjo kasvaa. Samaan aikaan rinnalla porskuttavat perinteiset mediat ja laajemmin ajateltuna on kyse kilpailusta ihmisten arvokkaasta vapaa-ajasta. Monen kohdalla tämä tarkoittaa blogin lukijamäärän laskua. En ole aivan varma onko suuri lukijamäärä lopulta sen arvokkaampi kuin hieman pienempi, mutta vahvemmin blogiin ja sen kirjoittajaan sitoutunut lukijajoukko?

Oman työurani aikana olen kuullut, jos jonkinlaista digijulistajaa ja tuomiopäivän saarnaajaa. Vuodet elokuva-alalla opettivat sen, että muutokset mediankäytössä voivat hyvin nopeasti muuttaa koko liiketoiminnan ansaintalogiikkaa. Sinänsä puheet jonkin kanavan hiipumisesta eivät siis yllätä minua. Itse kuitenkin vannon korkealaatuisen sisällön ja tarinoiden nimeen. Oli kyseessä kirja, elokuva, lehti, blogi tai Youtube-kanava, ihmisiä kiinnostaa hyvä sisältö ja tarinat. Tämän takia uskon, että myös blogeilla on paikkansa mediakentässä, koska hyviä tarinoita ja niiden kertojia tarvitaan aina.

Mikä sitten tekee blogista hyvän alustan tarinoille? Minusta vastaus tähän löytyy blogien juurilta, jolloin blogit olivat hivenen kotikutoisempia ja päiväkirjamaisempia kuin tänä päivänä. Snapchat ja Instastories tarjoavat tänä päivänä nopeamman kanavan päiväkirjatyyppisten sisältöjen jakamiseen, ja blogeissa nähdään viimeistellympiä kuvia ja harkittua sisältöä. Joidenkin mielestä tämä saattaa taas olla liian kiiltokuvamaista, minusta viimeistelty visual diary voi olla aito ja tarinallinen.

Mikä sitten on aitoa ja mitä tarinallisuus tarkoittaa? Aitous on mielestäni bloggaajan määritelmä siitä, minkä verran hän haluaa jakaa omasta arjestaan ja mihin vetää rajan. Tarinan toimivuuden päättää puolestaan lukijakunta ja jokaisella blogilla on omanlaisensa lukijajoukko. Itseäni ei juurikaan kiinnosta toisten pyykkivuoret tai se onko kuvassa näkyvä asetelma täysin lavastettu tilanne. Haen blogeista inspiraatiota, niitä pyykkikasoja voin ihmetellä kotonani. Toki lukijoilla on erilaisia tarpeita. Minua kiinnostaa kauniit kuvat, hyvin kirjoitettu teksti, jossa on joku koukku. Tämä koukku voi olla, että persoonallinen kirjoitustyyli tai tapa rakentaa juttu.


Miten tämä kaikki keskustelu liittyy sitten kadotettuun sisustusintoon?
Blogeja on arvosteltu lukijoiden ja sisustusalan ammattilaisten puolelta siitä, etteivät ne pysty tarjoamaan lukijoilleen mitään uutta, vaan ”kaikissa” blogeissa vilisevät samat paimentolaismatot, Eames-tuolit, String-hyllyt, harmaa-musta-valkoinen värimaailma, valkoinen keittiö marmori yksityiskohdin ja kokonaisuuden kruunavat trendikkäästi rypistellyt valkoiset pellavalakanat ja tuoksukynttilä yöpöydällä. Check, check. Onpa tuhansien eurojen Flosin 2097 –kruunua on tituleerattu blogi-ilmiöksi. Kaikki nämä ovat näkyneet tässäkin blogissa, tarkemmin meidän kodissa. Näinpä tulee miettineeksi sitä, mitä pystyy tarjoamaan lukijoilleen, jos kaikki tämä on jo nähty ja loppuun kaluttu? Omalla kohdalla keskustelu on ollut omiaan nujertamaan sisustusinspiraatiotaa. Näinpä tähän asti arjen henkireikänä ollut harrastus on jäänyt vähemmälle huomiolle eikä ole oikein riittänyt intoa osallistua sisustussiskojen keskusteluun.


Sisällöntuottajana haluaisin toki tarjota lukijoille inspiraatiota, innostusta ja ehkäpä sisustajan vertaistukea laadukkaan tekstin sekä kuvien muodossa. Kun sisällön pääasiallisena lähteenä on oma koti ja sisällöntuotanto painottuu viikonloppuihin tai arkisin keskelle yötä, ollaan ongelman ytimessä. Väsyneenä on vaikea olla inspiroiva ja luova. Juuri, kun olet keksinyt jonkun mahtavan juttuaiheen huomaat, että sama aihe on kaluttu edeltävällä viikolla jo useamman blogin toimesta.


Oman kotini sisustus ei ehkä uudistu riittävän nopeasti ja harvoin niitä läkähdyttävän upeita asetelmiakaan syntyy keskellä yötä. Tällä hetkellä saan omassa kodissa sietää jonkin verran keskeneräisyyttä sisustuksen suhteen. Asunto on ensisijassa perheeni koti, eikä koelaboratorio blogilleni. Ne parjatut blogikliseet ovat ihan oikeasti osa meidän kotia. Meillä ne blogimatot jäävät lattioille useammaksi vuodeksi ja sisutuksen tyyliäkin hiotaan vuosia. Minulla ei ole myöskään mahdollisuutta toteuttaa kaikkia sisustushaaveitani kertaheitolla ja monet haaveet toteutuvat pitkällä jänteellä säästäen, jos silloinkaan. Ei olisi myöskään arvojeni mukaista tehdä kertakäyttöhankintoja tai haalia nurkat täyteen tavaraa. Tämän takia sisustus uusiutuu meillä melko verkkaisesti ja välillä on näinpä ajoittain olen tilanteessa, jossa oma tyyli menee pitkällä toteutuksen edellä.



Joku voisi tuumata, että olisi jo aika sammuttaa viimeinenkin valo blogista ja keskittyä elämään muuta elämää. Pitää huolta vaikkapa kunnostaan, tavata ystäviä tai nukkua. Vaikka aikataulupaineet ovat tällä hetkellä melkoiset ja sisällöntuotanto ontuu, on tämä minulle edelleen kovin rakas harrastus ja minun tapani osallistua alan keskusteluun. Harrastuksen kautta olen tutustunut upeisiin ihmisiin ja löytänyt oman paikkani sisustusharrastajien joukossa. Kaikki tai ei mitään -tyyppinä nyt on hetki, jolloin vain täytyy hieman laskea omaa rimaa ja löytää itselle sekä omiin resursseihin sopivat tavat toteuttaa tätä harrastusta. Ilman blogiakin sisustaisin ja valokuvaus on puolestaan asian, jonka kanssa haluan kehittyä vielä roimasti. Postaukseen on koottu kuvia vuosien varrella ja monet niistäkin on osoitus siitä, kuinka matkan varrella kehittyy. Blogini ei tule varmasti koskaan olemaan tyylin edelläkävijä tai selkeä esimerkki modernin tai klassisen sisustamisen saralta, vaan enemmänkin arkea tavallisessa suomalaisessa kodissa. Kodissa, jossa eletään, ollaan välillä hukassa oman tyylin kanssa. Tämä on koti, jossa blogikliseetkin ovat arvokas osa kotia.

Ja koska elämään mahtuu muita asioita kuin sisustaminen saattaa olla, että blogiinkin tulee jatkossa vähän enemmän muuta sisältöä kuin sisustaminen.

4 thoughts on “Blogikeskustelun nujertama sisustusinspiraatio

  1. Moi! Älä anna keskustelun lannistaa 🙂 Kuten mainitsit, niin jokaisella blogilla on oma lukijakuntansa ja varmasti on paljon niitäkin lukijoita, jotka haluavat nähdä ihan tavallisen perheen kodin sisustusta blogikliseineenkin ja ilman niitä pyykkivuoria. Teillä on kaunis koti ja blogisi on mielenkiintoinen. Arvostan myös kauniiden kuvien lisäksi hyvin kirjoitettua tekstiä ja siinä sinä olet hyvin onnistunut 🙂

    1. Kiitos paljon Ansku 🙂 Hyvin kirjoitetun tekstin laatu taitaa välillä sekin hieman ontua, koska nämä luovat aikataulut ovat mitä ovat. Ihana kuulla, että olet tykännyt ja täytyypä käydä katsomassa myös sun blogi. Kivaa viikkoa!

  2. Hei, olen seurannut blogi-keskustelua ko aiheesta. Minusta se on terveellistä. Palautetta, kritiikkiä ja toiveita toki pitää saada esittää. Jos avoimesti somessa bloggaa on outoa, jos luulisi että säilyisi jonkinlainen immuniteetti mm.”arvostelulle”, jos syntyneen keskustelun haluaa niin ymmärtää. Tokihan sitä laittaa tietoisesti itsensä alttiiksi kaikenlaiselle. En tiedä, miksi blogit jäisivät arvioinnin ulkopuolelle ja kyllä minun mielestäni olisi outoa, jos ne eivät ottaisi lukijoiden/seuraajien toiveita huomioon. Olen kai ymmärtänyt sitten väärin, että blogeja kirjoitetaan jotta niitä seurattaisi ja luettaisi, tarkoituksen osalla ainakin on kasvattaa lukijakuntaa.
    En niinkään seuraa juttuja tai tekstejä, enemmänkin olen katsellut kauniita koteja, kuvia ja saanut inspiraatiota omaan kotiin. Yksi tai no kaksi asiaa kuitenkin ärsytti yhdessä blogissa niin että otin osaa myös tänne kirjoittaen ja ylipäätään osallistuin blogi-keskusteluun. Bloggari kysyi avoimesti sivullaan, mitä hänen blogista ajatellaan ja mitä toiveita olisi jatkoa ajatellen, koska halusi kuulla sen ja myös tavallaan uudistua tai sitten ei, palautteen perusteella. Toki osa sanoi, että” pidä toi”, mutta jos sitten ehdotti uudistumista ja miten sen tekisi, ko bloggaaja otti pahasti nokkiinsa. Mitä sitten edes kysyy, jos haluaa vain kuulla suitsutusta kuinka iiihana blogi on sellaisenaan. Todella ärsytti. Sihen loppui sen blogin seuraaminen. Varmasti löytyy kaikille sopivia blogeja, mutta liian herkkänahkainenkaan ei voi olla jos julkisesti kirjoittaa ja kuviaan jakaa. Ja kun nyt pääsin vauhtiin, niin ihmettelen kyllä sitä, että yllättävän minissa blogeissa, joissa minusta on tosi kauniita kuvia ja niitä on mukava katsoa ihan näin harastajavalokuvaajan näkökulmasta, niin juttu tai kuva-aiheiden puutteessa yhteen postaukseen kuvataan vaina ja ainoastaan samaa kohtaa kuvakaupalla. Kerran laskin yhdessä postauksessa 10 kuvaa samasta kohtaa olkkaria!?! MItä! Se on jo blogia seuraavien aliarvioimista. Kaikkea hyvää jatkossa. Sinun blogiisi en ole aiemmin törmännyt kuin tämän keskusteluaiheen perusteella 🙂

    1. Hei ja kiitos paljon pitkästä kommentista. Varmasti jokainen bloggaaja kuuntelee lukijoidensa mielipiteitä ja pyrkii niitä kunnioittamaan, juuri siksihän niitä mielipiteitä välillä kysellään. Ei ole blogia ilman yleisöä ja parastahan on juuri keskustelu lukijoiden kanssa, vaikka ne suuret lukijamäärät yksin motivoisi.
      Palautetta on kuitenkin monenlaista, toisinaan nimimerkin suojista on helppo antaa myös asiatonta palautetta, kaikki ei välttämättä punnitse sanojaan kovin harkiten. Minusta on luonnollista, että tällainen palaute voi loukata, vaikka onkin tällaisen julkisen harrastuksen valinnut. Uskon, että itse olet antanut rakentavaa palautetta. Yleinen keskustelu on puolestaan käsitellyt aiheellisestikin blogien kykyä uudistua, mutta rönsyissään se on ollut myös hieman lannistavaa. Jos blogeja syytetään hyssyttelystä, päätin osaltani sanoa kantani. Harrastelijana sitä välillä muutoinkin tuskailee, kuinka ammentaa luovuutta ja vaikkapa valokuvauksen suhteen voisi aina olla parempi. Ihminen se bloggaajakin on 😉 Hyvää syksyä sinulle.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *