Se aika vuodesta

On se aika vuodesta, kun on tehty lupauksia ruokavalion noudattamisesta, kuntokuureista ja tipattomuudesta. Kirmataan hikipäässä salille uudet trikoot hohtaen ja vannotaan ikuista uskollisuutta salikortille. Omalla kohdallani olen menettänyt uskon uudenvuodenlupauksiin jo vuosia sitten. Kovin monesti olen joulun jälkeen kiitänyt lenkkarit vinossa salille neljä kertaa viikolla ja suorittanut tunnollisesti uudenlaista ruokavaliota, kunnes talven ensimmäisen flunssan tullen luopunut lupauksista yksi kerrallaan.

Vaikka en ole tehnyt virallisia uudenvuoden lupauksia, hyvinvoinnin priorisoinnin tarvetta kuvaa hyvin se, että tämän postauksen julkaisu venähti lähes parilla viikolla lapsen sairastumisen takia. Viikon kestävä flunssa pistää elämän pahimmillaan sekaisin pariksi viikoksi, kun yrittää sairastumista seuraavalla viikolla kiriä töissä kiinni ne hommat, jotka jäivät tekemättä sairastupaa päivystäessä. Oma hyvinvointi jää helposti huomiotta ja usein venytys työ- ja lapsiperhe-elämän yhdistämisessä tapahtuu juuri oman hyvinvoinnin kustannuksella. Olisi siis naiivia tehdä lupauksia viikoittaisista salikäynneistä, ellei taivaasta tipahda vaihtarina ylimääräisiä tunteja vuorokausiin tai lapsenhoitajaa.

Käsitys hyvinvoinnista ja sen ylläpidosta on muuttunut täysin lapsen myötä. Ennen lasta hyvinvointikuuri tarkoitti kalorinpolttojumppaa viisi kertaa viikossa ja ruokavalion trimmaamista. Ryhmäliikuntatunneille menin suorittamaan oman leiviskäni ja kanssaliikkujilla ei ollut suuresti merkitystä. Nyt ei tulisi mieleenkään hypätä spinning-pyörän selkään, koska liikunta on niin paljon muuta kuin energian kulutusta. Raskaus opetti arvostamaan omaa kehoa ja tekemään asioita, jotka on hyväksi omalle hyvinvoinnille. Kun koko kehon sai rakentaa uusiksi ja ymmärsin mitä liikunta tarkoittaa minulle – parhaimmillaan se antaa energiaa, eikä vie energiaa.

Myös tavoitteet liikunnan suhteen ovat muuttuneet, jos aikaisemmin motivaatiota oli painonhallinta, olen nyt kuopannut puntarin mutaan ja tavoitteena on jäntevä keho. Innostuin HIIT-tyyppisestä treenaamisesta yhdistettynä pilatekseen ja koin, että näiden kahden yhdistelmällä tasapainoilla sen mukaan mitä keho milloinkin haluaa – rivakkatahtista kehonpainotreeniä energisiin päiviin ja pilatesta silloin, kun myös mieli kaipaa myös rauhoittumista.

Kuinka ollakaan viime vuoden myötä säännölliset liikuntarutiinit katosivat tuhkana tuuleen ja nyt ollaan jälleen pisteessä nolla. On aika katkeraa kalkkia aloittaa alusta uudestaan, kun on jo kerran koonnut itsensä kuntoon. Nyt lähtökohta on toinen, työn ja lapsiperhearjen yhdistäminen on melko kuluttavaa ja näinpä ennen kuntokuuria täytyy saada palautumispuoli kuntoon. Tätä silmällä pitäen ostin itselleni jo kesällä Fitbit Alta 2 HR –aktiivisuuskellon. Sitä seuraamalla olen ymmärtänyt yhtä jos toista omasta hyvinvoinnista ja kauhistuneena katsonut kellon datasta yöunien mittaa ja öiden katkonaisuutta. Kun nukkuu keskimäärin 6,5 tuntia yössä ja senkin kolmessa osassa, täytyy uni nostaa hyvinvointilistan kärkeen. Pitkään jatkunut univaje, kun lisää riskiä sairastua moniin autoimmuunisairauksiin, vaikuttaa aineenvaihduntaan sekä aivojen toimintaan ja kukapaa sitä olisi parhaimmiin tokkuraisena.

Uudenvuoden lupausten sijaan olen tehnyt pieniä päätöksiä, joilla uskon olevan merkitystä oman hyvinvoinnin kannalta. Kun palautuminen on kunnossa, voi taas miettiä kunnianhimoisempia liikuntatavoitteita.

Aikaisemmin nukkumaan
Olen laittanut aktiivisuusrannekkeen muistutuksen nukkumaan menosta, kun yököypelinä nukkumaan meno on tahtonut venähtää yhteentoista. Nyt aktiivisuusranneke surisee muistutuksensa yhdeksän jälkeen, jolloin lähden valmistautumaan yöunille ja rauhoittumaan kirjan pariin. Kun nukkumaan menoaika on aikaistunut, on syvän unen määrä kasvanut lähes samassa suhteessa kuin kokonaisunen määrä. Pienen neidin yöunia täytyy vielä vähän justeerata, hänellä kun nukkumaan meno meinaa venyä myös kymmeneen eli silloin kun on oma vuoro laittaa tyttö nukkumaan meinaa illat venyä yhteentoista.


Herätys aikaisemmin

Kunhan yöunineen on saatu kunnon rytmi ja pieni neiti nukkuu yönsä hivenen rauhallisemmin, hivutan herätyskelloa hieman aikaisemmaksi. Silloin aamuihin jää aikaa lyhyelle treenille ja aamiaisen valmisteluun rauhassa. Pieni jumppa aamulla herättelee kehon päivään ja, kun päivän jumpat on tehty aamusta ei tarvitse suotta ressailla liikkumisesta päivällä . Tämän toteutuminen edellyttää sitä, että nukkumispuoli on kunnossa – väsyneenä aamutoimissa ja lapsen pakkaamisessa päiväkotiin on riittävästi jumppaa.

Lyhyitä treenejä useamman kerran viikossa
Oli treeni sitten joogaa tai kahvakuulaa, ei jokaiselle treenille tarvitse raivata kalenterista parin tunnin pätkää. Itse ainakin huomasin, että ilman lapsenhoitajan apua ryhmäliikuntatunneille ja saleille lähtö oli lähes mahdotonta, kun taas nopeampia jumppahetkiä pystyy ripottelemaan ympäri viikkoa (jos vaan jumppailtua lapsen ja koiran pyöriessä kintereillä). Kahdessa kymmenessä minuutissa ennättää saada sykkeet ylös ja hien pintaan tai vaihtoehtoisesti venyttelemään kehon vetreäksi. Pieni hyppyjumppa on myös hauskaa tekemistä lapsen kanssa.

Perheen yhteiset harrastukset
Tytär alkaa olla siinä iässä, että kaipaa iltoihin erilaista tekemistä ja onneksi on tarjolla vanhemman ja lapsen temppujumppaa sekä muuta aktiviteettejä, joissa tulee liikuttua huomaamatta. Uskon myös, että oma esimerkki antaa terveen kuvan myös lapselle ja kannustaa liikkumaan. Meiltä löytyy naapurista urheilupuisto, jossa on kiva käydä liikkumassa yhdessä ja jos nuo lumet nyt pysyisi maassa, niin pulkkamäki löytyy ihan kodin vierestä.

Perjantain viinilasillinen, ei kiitos
En toki ennenkään pitänyt viiniä varsinaisena palautusjuomana, mutta Fitbitin myötä tämä on vain vahvistunut. Omaan korvaan rankan viikon jälkeen ”ansaitut” viinilasilliset ovat kuulostaneet aikaisemmin hieman oudolta konseptilta. Viini kuuluu juhlaan, hyvään ruokaan ja elämästä nautiskeluun, mutta ei niinkään rankasta arjesta palautumiseen. Käytännössä Fitbin data näytti hyvin selkeästi, että unesta tuli huomattavasti levottomampaa ja katkonaisempaa, jos olin illalla nauttinut pienenkin määrän alkoholia. Miksi juuri perjantai-illan lasilliset ovat joutuneet tarkempaan syyniin? Olen huomannut, että juuri perjantain ja lauantain välisen yön unet ovat koko viikon sikeimmät ja näinpä haluan maksimoida näiden unien palauttavan vaikutuksen. Absolutiksi en ole heittäytymässä ja edelleenkin uskon juhlan parantavan hyvinvointia, vaikka siihen joskus tärvääntyykin omat yöunet.

Seura tekee kaltaisekseen.
Vuoden aikana olen kuullut useamman kertovan, kuinka valitsevat seuransa sen mukaan keneltä saavat energiaa ja priorisoivat sen perusteella menojaan. Hieno juttu heille, mutta ruuhkavuosia elävä uraäiti ei ole kovin korkealla näissä arpajaisissa, kun sitä energiaa ei aina ole muille annettavaksi. Vaikka olen kohauttanut kulmiani seuraan liittyvälle energia-ROI:lle, niin joku totuuden siemen tässä ajatuksessa on. Itse olen pyrkinyt vähentämään lukuisissa some-kanavissa käytävää keskustelua, sen sijaan tapaamaan ihmisiä kasvokkain. Kommunikaation laatu korvaa mennen tullen määrän ja enpä tiedä, ehkä sitä sitten tulee tavattua niitä ihmisiä, joilta saa virtaa ja joiden kanssa tuntee olonsa mutkattomaksi. Hyvät ihmissuhteet tekevät hyvää omalle jaksamiselle.

Paikka avoinna treenikaverille
Edelliseen viitaten, sosiaalisista suhteista saa virtaa ja hyvät ystävät ovat hyväksi hyvinvoinnille. Jos kalenteriin on vaikea saada samalla viikolla tilaa treeneille ja treffeille, niin miksipä ei yhdistäisi niitä? Hoitaisi kuntoaan ja sieluaan palkkaamalla ystävän kanssa yhteisen PT:n tai tennisvalmentajan. Elämässäni olisi ehdottomasti paikka samanhenkiselle reippaalle, positiiviselle ja ei-kulmat-rutussa treenaavalle kaverille.

Muista haaveilla
Haaveet eivät kuulu vain nuoruuden haahuiluun, vaan suurista haaveista tulee parhaimmillaan konkreettisia tavoitteita. Niinpä olen yrittänyt muistuttaa itseäni mahdottomienkin asioiden haaveiluista. Mitä tekisin jos voittaisin Lotossa, entä mikä estää minua tekemästä noita asioita jo nyt? Jos elää näköistänsä elämää, voi varmastikin myös hyvin.

Muistakaa siis haaveilla isosti ja pienesti.

Kiitos, jos jaksoit lukea tänne asti. Kuvituksena olevat tulppaanit sopivat myös hyvin tähän vuoden aikaan samanlaisena kausi-ilmiönä kuin uudenvuoden lupaukset. Pidetään huoli itsestämme, niin jaksetaan kukoistaa vielä kevätauringin sulatellessa hankia.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *