Yksinkertainen hytteliv

Lomalla on aikaa asioihin, joita ei arjessaan tavallisesti tee. Pitkiin aamukahveihin, iltapäiväkävelyihin, souturetkiin ja päiväuniin. Eräänä päivänä päiväunilta herätessä ja kainalossa nukkuvan tyttären heräämistä odotellessa katselin ympärilleni. Mietin, kuinka pieni rantamökkimme on tuonut omiin lomiini kaivattua rauhaa.

Meille oma rantamökki tarkoittaa etenkin omaa tilaa meidän perheelle. Pienellä omalla tilalla on ollut suuri merkitys koko mökkikunnan viihtyvyyteen. Pienen tilan tuoman rauhan myötä olen pohtinut suomalaisten mökkimessujen esittelemiä täysin varusteltuja omakotitaloja ja toisaalta norjalaisia hyttejä, pieniä muutaman kymmenen neliön mökkejä luonnon rauhassa. Mitä tarvitaan rentoutumiseen, omaa huvilaa vai riittääkö pienempi oma tila luonnon helmassa? Voisiko tässäkin toimia ajatus ”less is more”?

Oma tila mökkirannalla tarkoittaa omaa rauhaa, mutta myös tilaa, josta on saanut tehdä oman näköisensä. Miltä se oma tila sitten näyttää? Luonnolliselta, rauhalliselta, väripaletiltaan niukalta. Tämä paikka on rauhoittumista varten ja järvimaiseman huomaan olen kaivannut vaaleaa puuta ja klassista valkoista. Luonnonmateriaaleja, lämmittäviä taljoja ja villavilttejä, joille ei tosin ole ollut juuri käyttöä tänä suvena. Pidän kontrasteista, mutta olen varonut tuomasta tilaan vaalean puun kanssa riiteleviä värejä. Puu tummuu ajan mittaan, joten nautitaan nyt kaikesta vaaleudesta.

Ekstroverttikin tarvitsee kerran vuodessa pari päivää, jolloin voi vain olla omissa mietteissään. Loman alussa huomaan sen, että en jaksa vastailla kysymyksiin, hermostun melusta ja silmiä kaihertaa rikkaruohot, lattialle tiputetut vaatteet tai rutussa olevat matot. Tämä selittäneen myöskin sitä, miksi haluan vapaa-ajankodin olevan visuaaliselta maailmaltaan hyvin selkeä. Vähän yksityiskohtia ja niukalti värejä. Luonto antaa minulle riittävästi virikkeitä, enkä tarvitse niitä sisustukselta. Väreillä revitellään kotona syksyn tullen.

Ennen lapsiperhe-elämän tuomaa vilinää osasin nauttia mökkielämän tarjoamisesta pysähtymisestä perusasioiden äärelle. Astioiden kilinä tiskatessa tai veden pumppaus ei juuri stressannut. Sadepäivänä otettiin kirja käteen ja laitettiin kynttilät tunnelmallisesti palamaan. Nykyisin tuntuu, että kaikki mökkipäivät menevät näitä perusasioita organisoiden ja välillä tulee ikävä astianpesukonetta tai kauniita kertakäyttöastioita.

Olen kuitenkin sitä mieltä, että pysähtyminen ja arjen yksinkertaistaminen kerran vuodessa tekee hyvää. Sadepäivät pistävät miettimään omaa energian ja resurssien kulutusta laajemmassa mittakaavassa, koska ilman aurinkoa ei aurinkopaneelit kerää virtaa jääkaappiin, valoihin tai televisioon. Konkreettisemmin tulee myös mietittyä sitä mitä kemikaaleja luontoon pääsee likavesien mukana ja muutoinkin suihkulla läträilyn sijaan virkistystä tarjoaa pulahdus järveen. Kun roskis on ajomatkan päättää, syntyy jätteitäkin vähemmän kuin kaupungissa. Se, ettei saa kaikkea valmiina sormia napauttamalla tekee varmasti hyvää.

Pidetään mökkirannan yksinkertaiset opit ja rauha mielessä myös kotiinpalatessa.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *