Hormonihyrränä asuntomarkkinoilla

Kun on pyörinyt puoli vuotta hormonihyrränä asuntomarkkinoilla ja pohtinut vaihtoehtoja asumiseen taivaan ja maan väliltä, on aika hengähtää hetkeksi. Asuntopyörityksen keskellä olen kaivannut hieman inhimillisyyttä ja kohtuullisuutta koko asumista koskevaan keskusteluun. Lisäksi viime viikkojen blogikeskustelut ovat myös herättäneet miettimään sitä, mikä asumisessa on oikeasti tärkeää ja mitkä asiat tekevät minulle kodin.

Kodin tunne on hyvin henkilökohtainen ja abstrakti, niinpä tämän postauksen sanoittaminen on ollut hivenen haastavaa. Toivottavasti saatte kiinni ajatuksesta. Omat kokemukseni perustuvat asunnon etsimiseen pääkaupunkiseudulla, mutta varmastikin samoja haasteita on muissa suuremmissa kaupungeissa.

Tällä hetkellä tuntuu, että olen saanut tarpeekseni asuntonäytöistä, mukamakeista remontoiduista kohteista, monien mahdollisuuksien loukoista tai ostajaehdokasta tytöttelevistä välittäjistä. En enää jaksa etsiä mahdollisuuksien kohdetta Oikotien hakuvahdeista ja tällä hetkellä koen, että asunnon etsimisen suhteen olemme jonkinlaisessa pattitilanteessa. En siis tule kertomaan postauksen lopussa ratkaisua asumiskuvioihimme, koska sellaista ei ole.

Viimeisen puolen vuoden aikana me olemme käyneet haistelemassa 60- ja 70-luvun kohteissa maakellarin tuoksua, tavaamassa satojen tuhansien eurojen hintaista korjauslistaa huonosti hoidetuissa taloyhtiöissä, kyselemässä salaojien kuntoa ja kuuntelemassa kuinka välittäjä myy mätää kultana. Olemme myös nähneet miten 2000-luvun alussa maalisudin nähnyt kohde muuttuu hiljattain remontoiduksi ja väärin asennettua parkettia kutsutaan ensiluokkaiseksi.

Olen koputellut kymmeniä seiniä tosimielellä purkua suunnitellen avaruuden toivossa ja olen oppinut millainen pommi on valesokkeli. Olen myös tavannut erittäin heikkoja ja vastaavasti erittäin hyviä välittäjiä. Näistä jälkimmäiset ovat auttaneet minua hahmottamaan koko asuntomarkkinan tilannetta ja toisaalta miettimään myös oman perheeni tarpeita.

Tällä hetkellä tuntuu, että unelmakoti tai sitä edes etäisesti muistuttava kohde lipuu jatkuvasti kauemmas omista hyppysistä. Vaikka yleistunnelma teeman suhteen on lannistunut, on asunnon etsimiseen käytetty aika myös opettanut meitä siitä mikä asumisessa on tärkeää.

Toimivuus

Tämä on syy, miksi ylipäätään etsimme uutta kotia. Nykyinen vajaan sadan neliön kotimme on riittävän kokoinen meille, vaikka perhe kasvaakin. Ongelma on kylpyhuoneen pienet neliöt, jotka pitävät sisällään vessan, suihkun ja pyykkihuollon. Kiitos näiden tehoneliöiden aamut alkavat vessa- ja suihkujonolla ja pyykinkuivausteline on osa olohuoneen sisustusta. Tämä ratkaisu ei yksinkertaisesti toimi ja kiristää tunnelmaa arkipäivinä aivan turhaan. Etsimme nyt toiminnoiltaan nykyaikaista kohdetta, kuitenkin estetiikasta tinkimättä.Toki yksi huone lisää, sauna ja pieni piha tai iso parveke olisivat tervetulleita.

Esteettisyys ja tunnelma

Vaikka olen valmis tekemään kompromissejä, on yksi kompastuskivi ollut kohteen yleisestetiikka. Lieneekö taustalla iän myötä oireileva hämäränäkö, mutta kaipaan kotiini valoa ja avaruutta. Ihastun selkeisiin pohjiin, jossa toiminnot seuraavat loogisesti toisiaan ja asunnon flow on hyvä. Vastaavasti matala huonekorkeus, pienet ikkunat ja sokkeloiset huoneet ahdistavat minua – kaipaan hieman tilan tuntua ympärilleni.

En ihan hevin myöskään tingi remontista ja materiaaleista, joilla se toteutetaan. Mieluummin pienemmät neliöt kuin huono laatu. Kauniisiin puitteisiin voi sitten ajan kanssa koota sisustusta. Kun nykyisessä kodissa on tottunut kauniiseen lattiaan ja tilavaan keittiöön, on niistä tinkiminen melko vaikeaa. Remontointi ja korkeaan tasoon pyrkiminen ei toki aina tarkoita huikeaa budjettia, mutta nämä ovat asioita jotka täytyy huomioida myös asunnon kokonaishinnassa. Valitettavasti tällä hetkellä pääkaupunkiseudulla on myynnissä kohteita, joissa edes kalliita taloyhtiöremontteja ei ole huomioitu riittävällä tasolla hinnassa.

Järkevät neliöt

Pääkaupunkiseudulla asuntojen keskineliöhinta on noin 4 200 euroa eli karkeasti laskettuna 50 lisäneliön hinta on 200 000 euroa. Sillä erotuksella saisi kotikaupungistani kokonaisen talon. Kun mittavan remonttia kaipaavien asuntojen myyntihinnat pyörivät yli puolessa miljoonassa, tuntee kohtalaisella omalla rahoituksella varustettu pariskunta itsensä varsin pers’aukiseksi ja on sanomattakin selvää, että kompromissejä täytyy tehdä.

Meillä ei ole tarvetta 180 neliölle, etenkin jos kohteen lämmitys nojaa vuosikymmeniä vanhaan tekniikkaan ja sähkölämmitykseen. Pelkään, että näissä kohteissa iso jälkilasku tule vuosien päästä korkeampina ylläpitokustannuksina. Neliöiden tuplaantuminen tarkoittaa myös remontoitavien ja sisustettavien neliöiden kasvua, emmekä lähtökohtaisesti halua hankkia lisää tavaroita vain tavaroiden takia. Tästä hyvän muistutuksen antoi viikonlopun Hesarissa myös Tomi Kouvola, joka muistutti suomalaisia siitä, ettei tavaroita hamstrattaisi suotta, vaan uuden hankinnan myötä laitettaisi vanha kiertoon.

Sijainti

Jos budjetti olisi rajaton, voisi tämän kohdan yliviivata listalta. Silloin kun mielessä on suuremmat neliöt, tehdään kompromissit juurikin sijainnin suhteen. Tunnin ajomatkan päähän Helsingin keskustasta saisimme kyllä rakennettua unelmatalomme, mutta suurempi kysymys on se viihtyisimmekö siellä? Aikaa on rajallisesti ja itse koen, etten halua pidentää työpäiviä parin tunnin työmatkoilla auton ratissa.

Pohjimmiltani olen pienen kaupungin tyttö ja ympäristön täytyy tuntua omalta, jotta saan hyvän hyggen myös kodin seinien sisäpuolelle. Nyt kun etsimme mukavaa aluetta koko perheelle, täytyy asiaa tarkastella myös lasten näkökulmasta. Millaiset koulut alueella on, onko päiväkoti lähellä, entäpä harrastukset ja kaverit? Minulle on todella tärkeää, että voin kasvattaa lapseni turvallisessa ympäristössä ja tarjota hänelle helpon arjen. Esikoinen aloittaa koulun neljän vuoden päästä. Koska vuodet kuluvat yhdessä silmän räpäyksessä, pitäisi meidänkin kyetä sitoutumaan seuraavaan asuinpaikkaamme pitkällä jänteellä.

Olemme asuneet nykyisellä asuinalueella lähes viisitoista vuotta ja voisimme hyvin asua täällä seuraavat viisitoista vuotta. Monet meidän arvostamat asiat löytyvät täältä ja samalla lapselle on muodostunut turvalliset kuviot omaan arkeensa. Suuremmat perheasunnot ovat täällä valitettavasti kortilla ja hinnoiteltu täysin epärealistisiksi meidän näkökulmasta.



Millaista elämää haluamme elää?

Neliöt, sijainti ja budjetti kietoutuvat kaikki siihen millaista elämäntyyliä haemme ja millaista elämää haluamme elää? Itselleni on kirkastunut se, etten ole valmis venyttämään lainahanoja tappiin ylihinnoitellun kompromissikohteen takia. En halua maksaa koko aikuiselämäni ajan jokaista liikenevää euroa kodista, joka on enemminkin kallis kompromissi kuin vuosien unelmien täyttymä. Enkä myöskään ole valmis ottamaan valtavia taloudellisia riskejä etenkin, jos lastina on menneiden vuosikymmenten rakennusvirheet ja lisäbonuksena terveyteen liittyvät riskit.

Kannustaisin muitakin miettimään asunnon hankkimista hieman inhimillisemmästä näkökulmasta ja toivoisin, että tiettyjä asumiseen liittyviä normeja haastettaisi yleisessä keskustelussa. Miksi lasta ei voisi kasvattaa kerrostalossa tai minkä takia hyvätuloinen sinkku ei voisi asua vuokrayksiössä, onko isot omakotitalot oikeasti nykyaikainen ja ekologinen asumistapa?

Olen pohtinut sitä, mistä asioista olisin valmis tinkimään seuraavan kodin takia, ruoasta, matkoista, omista ja lapsen harrastuksista ja yhteisestä ajasta? Teenkö omasta elämästä aivan liian kireää, jos sijoitan kaikki eurot kotiin, enkä vaikka arkea helpottaviin palveluihin kuten siivooja- tai lastenhoitopalveluihin, joilla paikataan aukkoja omissa resursseissa ja turvaverkoissa. Jos olemme tehneet jo nyt kovasti töitä, niin entäpä sitten, kun harteilla on kallion kokoinen asuntolaina ja lainan korkotaso nousee äkkiä. Minä en halua olla se vanhempi, joka ylitöistä palatessaan muistuttaa lapsiaan siitä, kuka nämä kodin seinät maksaa ja kohauttaa olkia yhteistä aikaa kaipaavien lasten kiukulle.

Uskon myös, että pidemmällä aikajänteellä on kannattavampaa sijoittaa kuukausittain ylimääräinen 100 euroa lastenhoitajaan ja treffi-iltaan puolison kanssa kuin ylimitoitettuun asuntolainaan. Jos jokin tulisi tässä tilanteessa kalliiksi, niin avioero. Unelmatalo ei takaa unelmaelämää.Yksinkertaisemmatkin valinnat riittävät onnelliseen kotiin.

Huhhuh, tulipa pitkä postaus, kiitos jos jaksoit lukea asuntoventilointiani tänne asti. Kerro mikä sinulle on tärkeää kodissa ja asumisessa?

13 thoughts on “Hormonihyrränä asuntomarkkinoilla

  1. Ihan mielettömän hyvä postaus, Netta! Se, minkä olen itse tässä viime aikoina huomannut on, että hyvät materiaalit esim. keittiössä ja kylppärissä ovat itselleni neliöitä tärkeämpi juttu. Mutta toki kahden lapsen kanssa huoneitakin tarvitaan, itselleni oli unelmien täyttymys kun sain 10-vuotiaana aikanaan oman huoneen. Tsemppiä etsintään! Se oikea löytyy kyllä vielä. Ja onneksi nykyinen kotinne on niin upea. <3 Pystyisikö sille pyykkitelineelle saamaan mitään omaa piilopaikkaa…? Ja onko teillä kuivausrumpua?

    1. Kiitos paljon Suvi. Sen kolmannen makuuhuoneen kohdalla meillä on onneksi vielä aikaa muutama vuosi, mutta aikanaan sekin tulee ”tarvelistalle”. Ja meidän kylppäriin ei tällä hetkellä mahdu kuivausrumpu, näen jo päiväunia kuivaavasta pesukoneesta, jonka saamme putkiremontin myötä asuntoon 😉 Ja se pyykkiteline… miten musta tuntuu että se on jatkuvasti käytössä. Kiitos muuten loistavista Tanskan postauksista, niissä kiteytyy mun mielestä hyvin ajatus siitä asumisen yksikertaistamisesta, mille taitaa olla tarvetta myös täällä Suomessa.

      1. Meillä on täällä Tanskassa pikkuinen, mutta toimiva kylppäri, ajatus olisi tehdä siitäkin postausta joskus. Meillä on kuivaava pesukone ja se on kyllä tosi kätevä, voin suositella! Meillä myös tuo pyykin kuivaus on vähän haastava juttu. Teline mahtuu kyllä juuri ja juuri kylppäriin kyllä, mutta on sitten tiellä koko ajan. Nyt on ollut ihana kun tämä kesäaika on ollut niin pitkä ja vieläkin saa kuivattua pyykkejä parvekkeella… mutta ei enää kovin pitkään.

        Tosiaan kahden lapsen kanssa tuo kolmas makuuhuone on kyllä ihan oleellinen jossain vaiheessa, mutta kuten sanoit, niin siihen menee vielä vuosia.

        Ja mitä tulee tanskalaiseen asumiseen, niin me asumme täällä suht ahtaasti, mutta suurin osa tanskalaisista kylläkään ei. Moni on ihmetellyt, miten mahdumme näin pieneen asuntoon ja pariskunnillakin on usein ylimääräisiä huoneita.

        Vielä kerran onnea uuden kodin etsintään!

  2. Oikein hyviä ajatuksia ja sanoiksipuettuja pointteja. Olen itse tehnyt erilaisia laskelmia vaihtoehtoisista asumismuodoista ja tässä on hyvin konkretisoituneet nykyisen asumismuodon hyvät puolet. On ehkä hieman tylsää sanoa näin, mutta nykyinen asuntomme täyttää tarpeemme riittävän hyvin kun vaihtoehtona on juuri se kaikennielevä asuntolaina. Hieman enemmän liikkumavaraa budjetissa sekä mahdollisuus säästämiseen ja sijoittamiseen ovat tällä hetkellä meille parempi vaihtoehto. Toisaalta ymmärrän kyllä hyvin myös perheitä, jotka toteuttavat asumiseen unelmiaan, jokainen toteuttakoon omaa elämäänsä tavallaan. Kiitos kivasta blogista sinulle!

    1. Kiitos Tuuli ja vähän samankaltaisia ajatuksia mullakin on ollut. Mitä asumisessa ei kurkotettaisikaan sille ylimmälle oksalle, vaan ”tyydyttäisi” siihen mikä on tarpeeksi. Musta olisi myös kiva, että voisi sijoittaa hieman enemmän ja saada sijoitukset myös tuottamaan – tämä yhtälö kiinnostaa itse asiassa huomattavasti enemmän kuin ylimitoitettu asuntolaina.

  3. Upea teksti!
    Itse asun perheeni kanssa pikkukaupungissa keskustan läheisyydessä omakotitalossa ja lapsi lähtee opiskelemaan, jää meille kaksi makuuhuonetta ja takkahuone ihan ylimääräisinä tiloina. Onni ei tule hankituista neliöistä vaan ihmisistä jotka kanssasi neliöt jakaa. En ole valmis laittamaan yhtään enempää rahaa asumiseen enkä oikeastaan remontointiinkaan vaan pienempää ja kompaktimpaa elämäntapaa kohden on haaveena mennä. Ja mennäänkin.
    Vaatii rohkeutta elää niin, ettei elämänsä ympärille tarvitse rakentaa rekvisiittavarastoa, jossa voisi kuvitella olevansa onnellinen.

    1. Sinäpä sen kiteytit – elämänsä ympärille ei tarvitse rakentaa rekvisiittavarastoa puitteeksi elämälle, jossa kuvittelee olevansa onnellinen. Suunnitelmanne kuulostaa oikein hienolta, aurinkoa syksyyn!

  4. Ai että oli hyvä kirjoitus ja upea lopetus: Unelmatalo ei takaa unelmaelämää. Kiitos Netta, on niin terapeuttista virtuaalikeskustella tästä aiheesta kanssasi. Arvaa vaan, samaistuuko toinen helsinkiläinen tasapainoilija kaikkiin haasteisiisi. Pidin erityisesti siitä pohdinnasta, onko unelmatalo kaiken sen stressin, korkojen noustessa jopa paniikin, väärti. Koti on koti-ihmiselle tietysti kaikista merkityksellisin paikka, mutta menettääkö paikka merkityksensä, jos siihen latautuukin yhtäkkiä enemmän kireyttä ja ahdistusta kuin rennon kivaa ja onnellista perhe-elämää. Ymmärrän täysin, miksi koet ajautuneesi umpikujaan.

    Meillä on siinä mielessä kirkas ajatus, että haluamme seuraavankin kodin tältä alueelta rivari- tai omakotitalomuodossa. (Ei tosin todellakaan siksi, etteikö lasta voisi kasvattaa kerrostalossa, olen itse kasvanut betonilähiössä, mutta muuten tämä kehä ykkösen tuntuman rauhaisa mutta ei liian kaukana oleva kompromissi tuntuu nyt meille omalta.) Vaikka vielä emme ole muuttamassa, katson asuntoja harrastuksena pysyäkseni kärryillä alueesta. Kuten joskus itsekin kirjoitin, eipä kasva harrastaessa asuntokuume, vaan käy päinvastoin: sitä tipahtaa pilvilinnoista entistä tukevammin maanpinnalle. Uudiskohteet harvoin menevät budjettiimme tai ainakin niistä puuttuu koiran kanssa tarvittava aidattu piha. Vanhat pommit taas, uskaltaako niihin koskaan lähteä. Tilaa monessa isommassa perherivarissa tai -omakotitalossa tuppaa olevan jo sitten liikaa, mikä maksaa paitsi neliöinä myös remontoimisena, kalustamisena, huoltokuluina ja lämmityksenä – siis kaiken kaikkiaan moninkertaisena. Huoh!

    En voi minäkään tarjota ratkaisua, mutta blogiolkapään voin. Toivon sydämeni pohjasta, että löydätte vielä teille sen juuri oikean kohteen, jonka hyväksyy niin järki kuin tunne. Jännitän hengessä mukana!

    1. Kiitos Laura kommentista ja minä täällä vastaavasti nyökyttelen kommentillesi 🙂 Tuo teidän rivarilöytö Kehä Ykkösen tuntumasta kuulostaa mun korvaan ainakin optimaaliselta sijainnilta ja teillä on muutenkin aivan ihana koti. Pelkästään se, että on löytänyt sen oman alueen tuo tiettyä rauhaa. Meille tämä nykyinen asuinalue olisi se täydellinen paikka, mutta 6000 euron neliöhinnat stoppaavat suunnittelun alkuunsa. Uskomattomalle solmulle sitä voi saada itsensä näiden asuntoasioiden kanssa, mutta tässä elämäntilanteessa kotona tulee vietettyä paljon aikaa ja toisaalta kaipaa turvallisen tuntuisen ”pesän” perheelleen.
      Mä yritän olla optimisti – pieni vauva ei kovasti lisätilaa tarvitse, hyvillä strategin ja projektinhallinnan taidoilla taltutetaan nuo pyykkivuoret sekä kylppärin aamuruuhka. Kyllä se seuraava koti vielä löytyy, se nyt ottaa hieman aikaa.

  5. Hei, vaimoni linkitti tämän minullekin. Oli pakko laittaa kommenttia aivan loistavasta kirjoituksesta. Kuvaa meidän perheemme tilannetta ja ajatuksia täysin. Tekstiä lukiessa tuli useaan otteeseen fiilis, että tämähän on kuin omasta suustani. Jatketaan täällä päässä etsintää maltilla ja kaikki asiat huomioiden.

  6. Hyvä kirjoitus 🖤. Me päädyimme juuri karsimaan neliöitä ja sillä tavoin vähentämään myös asumiskuluja. Näin rahaa ja aikaa säästyy enemmän perheen yhteiseen elämään eikä kaikki raha kulu asumiseen. Sillä elämä pn paljon muutakin.

    1. Kuulostaa hyvältä ratkaisulta Satu ja eiköhän meillekin ole tullut tarkkuutta noiden neliöiden suhteen – jos muutenkin yrittää elää ympäristön huomioiden, tuntuisi vähän hassulta revitellä neliöiden kanssa. Kiitos kommentistasi!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *