Puhtaat ikkunat, kotoisampi fiilis

Puhtaat ikkunat ja verhot. Pieniä asioita, joilla on suuri vaikutus siihen miten kodikkaalta tila tuntuu. Asunnossamme on ehdat 60-luvun ikkunat, joiden pesun haasteena on ikkunan ylälaidassa olevat saranat. Useiden metrien levyiset ikkunat täytyy siis pestäessä kääntää ylöspäin ja pesupuuhissa etuna olisi omata painonnostajan voimat ja akrobaatin notkeus. Näinpä ikkunoiden pesu sai odottaa talven yli kevääseen, kunnes paikalle saatiin asiansa osaava ikkunanpesijä. En ole suuri sälekaihdinfani niinpä moisten kaltereiden roikottaminen vuosien likaa kantavien ikkunoiden edessä ei ollut omiaan lisäämään kodikasta tunnelmaa ja talven yli podin jonkinlaista ikkunoihin liittyvää kriisiä. Oli maisema kuinka messevä tahansa ei se näytä miltään, jos lasin pinnassa on siitepölyt useilta vuosilta. Ikkunanpesijä toi siis melkoiset kirkastusjuhlat tähän huusholliin.

Ihan kuin Innon Marko olisi kipaissut meillä tekemässä kodin muutoksen, kun kirkkaisiin ikkunoihin saatiin vihdoin verhot. Verhot toivovat kummasti ilmettä ja kodikkuutta ruokailutilaan ja ohut valkoinen kangas tuo lisää valoa huoneeseen. Taisi muuten olla juurikin Marko Paananen, joka on aktiivisesti puhunut verhojen puolesta ja patisti suomalaisia kangaskaupoille. Ymmärrän toki, etteivät kaikki maisemat tarvitse viimeistelyä verhoista ja etenkin vanhoissa taloissa on puitteita, jotka eivät kankaita kaipaa. Silti suosittelen lämpimästi kokeilemaan miten huoneen ilme muuttuu verhoilla, ei ne verhot välttämättä tuo sitä pelättyä mummolafiilistä, vaan viimeistelee ilmeen.

syyskuunkuudes sisustus ruokailutila kasvit4

syyskuunkuudes ruokailutila5

syyskuunkuudes ruokailutila peili
syyskuunkuudes ruokailutila2

Näiden verhojen hankinnassa yllätin itseni ja löysin tuplaleveän pellava-polyester kankaan Eurokankaasta. Lähes kolme metriä leveästä kankaasta kaksi verhoa on riittävä isoonkin ikkunaan ja paahteisessa paikassa keinokuitu lisää kankaan kestävyyttä. Verhotanko on puolestaan löytöjä Ikeasta ja ihan toista hintaluokkaa kuin olohuoneessa oleva Anja Pesolan jytäkkä verhotanko.

syyskuunkuudes ruokailutila3
syyskuunkuudes ruokailutila4
syyskuunkuudes kesakuu1

Nyt, kun nuo sädekaihtimien muodostamat kalterit saadaan välillä nostettua ylös, on helpompi kuvata myös ruokailutilaa, kun ei tarvitse vältellä ikkunoita tai niiden puitteita.Samaan aikaan saan huokaista bloggaamisen suolan ja pippurin äärellä, valokuvaus. Pidän kyllä kovasti kuvaamisesta, mutta tämä yleiskuvien otto etenkin sisätiloissa on toisinaan yhtä tuskaa. On hakemista tarkennuksen kanssa, ylivalotusta, jyrkkiä kontrasteja, hakusessa olevaa väritystä…

Nyt, kun sitä valoa on saatavavilla yllin kyllin omiksi tarpeiksi, etenkin iltapäivällä ongelmaksi muodostuu valon suunta ja iso kontrasti ulko- ja sisätilan välillä. Niin kovasti tahdoin talteen iltapäivän valonmäärän, mutta tässä vaiheessa täytyy todeta omien taitojen olevan vielä kovin rajallisuus. Kuvien käsittelyvaiheessa kävi taas mielessä, että pakkaan kamerat johonkin maansyvyyksiin ja jätän harrastuksen taitavimmille.

Tämäkin taitaa vain olla taito, joka karttuu opetellessa, joten jatketaan harjoituksia ja nythän tässä on aikaa seurailla oman kodin valaistusolosuhteita eri vuorokauden aikoina. Näiden kuvien myötä voin myös todeta, että oma kritiikki kuvien julkaisun suhteen on pakattu mappi ö:hön.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *