Pienet tytöt tulee ja tekee maailmasta vaaleanpunaisen

Pieni neiti on sulostuttanut meidän elämää kohta puolentoista viikon ajan. Neiti on tehnyt kodista kirjaimellisesti vaaleanpunaisen. Pioneita ja ruusuja, onnentoivotuksia ja ihasteluja koko asunnon täydeltä. Tomera tyttö on toistaiseksi kohdellut vanhempiaan silkkihansikkain. Neiti on heläytellyt kirkasta ääntään tarkkaan valikoiduissa raivaritilanteissa ja yöunetkin ovat alkaneet maistua, kun vuorokauden vaihtelut käyvät tutummaksi. Tiedän, tämä ei tule jatkumaan ikuisesti ja jo tässä vaiheessa olemme saaneet esimakua tulokkaan vahvasta luonteesta.

syyskuunkuudes pinkki2

Neiti on hurmaava, juuri sellainen kuin hänen kuvittelin olevan ja paljon enemmän. Niinpä hän on leikiten pyöritellyt vanhemmat pikkuisen pikkurillinsä ympärille. Tässä vaiheessa otetaan ilo irti tästä seesteisestä arjesta. Tunnithan kuluu kuin siivin ihan vain katsellen pienokaista ja hänen ilmeitään. Keneltä hän näyttää, kohottaako hän kulmiaan kuin äiti, onko tuo leveä hymyn kare kuin isällä, nenä kuin äidin ja silmät kuin isän? Hän on omannäköisensä.

Ja muutama vieraskin on jo päässyt tutustumaan pieneen. Kaikkien vieraiden kanssa on todettu sama, pikkuisen pitäminen sylissä on parasta terapiaa, mikään ei rauhoita niin kuin pieni tuhiseva nyytti sylissä. Siinähän kuluu jo useampikin tunti ja ne tunnit ovatkin arvokkaita, näitä hetkiä ei saa koskaan takaisin. Tankataan siis nyt pienen pään silittelyä ja sylissä pitoa.

syyskuunkuudes pinkki4
syyskuunkuudes pinkki3

Sen verran reippaita ollaan oltu, että ei olla täysin mökkiinnytty neljän seinän suojiin. Ensimmäisellä viikolla saatiin käydä tekemässä jo pieniä hankintoja. Vaikka neiti melskasi jo vatsassa melkoisesti ja jalkaterien kipakat potkut tulivat tutuiksi viime kuukausina, en todellakaan ollut varustautunut arkeen kapaloliinan kera. Kapaloliinan avulla saadaan pienokainen rauhoittumaan unille, muuten kun kädet ja jalat tahtovat viuhtoa melkoista tahtia. Liinaan käärittynä pikkuiselle tulee myös sopivan lämmin ja turvallinen olo. Myös äidin kuntoutumiselle tekee hyvää päästä liikkeelle oman voinnin mukaan. Olo kohenee joka päivä, ihmiskeho on aika ihmeellinen.

Nyt lomaillaan yhdessä ja tutustutaan rauhassa pikkuneitiin. Langoille palataan taas elo-syyskuussa, sen mukaan miten bebe päästää äidin koneen äärelle. Lapsentahtista bloggaamista. Juttujahan meillä tytöillä piisaa – olisi yksi huone sisustettavana ja Habitaret koluttavana, syksyn herkut maisteltavana ja ihan vain tähän uuteen arkeen sopeutumista. Toiveita postauksista saa laittaa kommenttiboksiin tai vaikkapa Facebookin kautta.

Edelleenkin pitäydyn kannassani ja kuvat, joista vauvan tunnistaa selvästi pysyvät blogista poissa. Huomenna ihana Kirsi Hiekkarinne tulee meille kuvaamaan pienokaisen tänne kotiin, jospa sieltä kuvien joukosta löytyisi otoksia myös tänne blogin puolelle. Sillä välin katsellaan kauniita kukkasia.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *