Habitare 2018 – makupaloja

Eilen hurahti viisi tuntia Habitaressa ihmetellen ja syksyn sisustustuulia fiilistellen. Tunnelmallinen messukattaus jätti hieman ristiriitaiset fiilikset. Luonnonläheiset esillepanot, materiaalien ja värien kirjo vastaavat lähes täydellisesti omaan sisustusmakuun tällä hetkellä. Messuilla nähty kerroksellisuus on sitä mitä kotiini kaipaan, mutta aivan kuin olisin ihastunut näihin samoihin asioihin jo viime tai toissavuoden messuilla.

Olisin odottanut messuilta vahvempaa inspiraatiota ja eteenpäin katsomista. Tässä kohtaa kehitystoiveeni kohdistuu messukonseptia ja järjestäjää kohtaan, sillä näytteilleasettajat ovat nostaneet tasoa vuosi vuodelta. Kaipasin vahvempaa visuaalista ilmettä ja luovempaa otetta etenkin Ahead-alueen rakentamiseen. Muutama vuosi nähdyt sateenvarjo- ja muut tilainstallaatiot tai näyttävä alueen läpi kulkeva keskikäytävä loistivat poissaolollaan. Jonkin wau-efektin Messukeskus tarvitsisi.

Tämän vuoden messuilla vierailijoille vinkkini on kiinnittää huomiota messuosastojen yksityiskohtiin, asetelmiin ja kattauksiin. Heinien ja luonnonmateriaalien koristamista asetelmista löytyy ihanaa kerroksellisuutta. Lapuan Kankureiden osastolla pellavat kohtasivat vuodenaikaan nähden ajankohtaisen sadonkorjuu-teemaan ja rosoisen keramiikan.

Monella osastolla on aidosti mietitty brändin tarinaa, joka näkyy nimenomaan yksityiskohdissa. Sametti, heinät, ruskean ja konjakin sävyt näyttävät messujen perusteella olevan syksyn trendikkäimmät valinnat. Kokosin muutaman osastokohtaisen huomion oheen.

Asun
Allekirjoitan monen muunkin bloggaajan näkemyksen siitä, että Ahead –alueen paraatipaikalla sijaitseva Asun –osasto on messujen parasta antia. Esillepano oli selkeä ja yhdisti eri brändien kautta kattavan katsauksen tämän päivän sisustustrendeihin. Itse koin oloni varsin kotoisaksi osaston vaaleassa ja luonnonsävyisessä huoneessa. Tällä osastolla kannattaa viettää tovin verran pidempään ja tutkia osaston rakentumista sekä eri materiaalien leikkiä.

Anno
Tyylikäs osasto jatkoi Asunin luonnonläheistä linjaa. Tänä vuonna matot olivat osaston keskiössä ja kuinka kauniita vaaleita sekä luonnonvärisiä mattoja onkaan Annon tämän vuoden mallistossa. Ilahduin myös kuullessani, että mallistossa on tarjolla entistä enemmän isompia 2*3 metrin koon mattoja. Mielenkiintoa osastoon toi sympaattinen sohvaryhmä ja heinistä tehty suuren suuri asetelma.

Hakola
Hakola on ollut viime vuosina yksi messusuosikeistani ja karamellin värinen osasto oli ihana väripilkku Habitaressa. Osasto tuntui olevan myös muiden messuvierailijoiden suosiossa ja jo ammattilaisaamun aikana osasto täyttyi vieraista. Itse kävin testaamassa Day–tuolia ja Moon-rahia, joille löytyisi paikka meidän olohuoneesta. Hakolalla on tällä hetkellä aivan upea meno ja on hieno huomata, kuinka he ovat löytäneet paikkansa monen tyylisen sisustajan kotoa.

Klassikkobrändit – Lundia ja Marimekko
Suomisisustuksen klassikot Marimekko ja Lundia olivat messuilla mukana trendikkäillä esillepanoilla. Lundian kalusteet ovat saaneet uutta särmää messinginvärisistä ja nahkaisista vetimistä. Marimekon osastolla kokeiltiin puolestaan yleisön sietokykyä klassikkokuosi Unikolle. Vieraita kuunnellessa Unikko jakaa edelleenkin mielipiteet, omaan silmään kuosi näyttää jo raikkaalta. Sen sijaan sinapinkeltainen seinä tuntuu värinä hivenen liian retrolta omaan makuun. Saa nähdä koska noita lapsuuden päiväkotien ja koulujen värejä pystyy ottamaan vakavasti suurempina pintoina.

Signals
Signals-osasto luotaa tulevia asumiseen ja sisustamiseen vaikuttavia trendejä. Tämän osalta olisin kaivannut jotain uutta, osastoa kierrellessä tuli vahvasti fiilis, että olen nähnyt tämän ennenkin. Kukkatapetteja, pastellivärejä, messinkiä, samettia ja persoonallisia kaakeleita. Megatrendit vaihtuvat toki hiljalleen, mutta kenties niiden visualisointia voisi hieman päivittää.


Matri

Kierroksen päätteeksi olisin voinut heittäytyä pitkäkseni johonkin näistä Matrin pedeistä. Matrin klassinen mallisto on kasvanut rottinkisella ja pyöreäkulmaisella päädyllä. Kangas vaihtoehdoissa on saatavilla myös trendikästä samettia, jota näkyikin osastolla okran sävyissä.

Tässäpä minun poimintani tämän vuoden Habitaresta, viikonlopun aikana julkaisen Instagramin ja Facebookin puolella suosikkejani, jotka eivät mahtuneet tähän joukkoon.

Oli ihana tavata messuilla kavereita, työtuttuja ja harrastuksen kautta tutuksi tulleita kanssasisustajia. Kiitos teille!

#loveoriginal

Nyt vietetään Helsinki Design Weekiä, joka on suomalaisen muotoilun, muodin, sisustuksen ja arkkitehtuurin juhlaa. Inspiroitumisen lisäksi, nyt on oiva hetki keskustella myös vakavammista aiheista muotoiluun liittyen, nimittäin tekijänoikeuksista ja niiden kunnioittamisesta.

Muotoilualan asiantuntijajärjestö Ornamo ja yli 20 suomalaista yritystä kampanjoivat aitojen design-tuotteiden puolesta. Kampanjan taustalla on yritysten havainto siitä, että alkuperäisten tuotteiden kopiointi on kasvava ongelma. Kampanjassa mukana olevat toimijat kannustavat suomalaisia jakamaan kuvia alkuperäisistä tuotteista #loveorginal-tunnisteella. Omaan silmääni tarttui keittiön pöydällä olleet Raaka Rå –vadit, eikä mieleeni tullut tähän kampanjaan sopivampaa tuotetta. Vatien riisuttu ilme ja Leena Kouhian kädenjälki lopputuotteessa, ovat mielestäni paras symboli alkuperäisyydelle.

Kampanjan takana on alan ongelmat, joista yksi konkreettinen esimerkki on viime viikonvaihteessa Helsingin Sanomissa uutisoitu Saanan ja Ollin tapaus, jossa Kievari-mattoa muistuttavia tuotteita on ilmestynyt niin Jyskin kuin Tokmannin valikoimiin.

Miksi tekijänoikeusloukkaukset nostavat omat sykkeet pilviin?

Siksi koska kyseessä on varkaus. Designkopioiden myyminen ja ostaminen rikkoo tuotteen alkuperäisen suunnittelijan tekijänoikeuksia sekä lakia. Jos tuotteella ei ole tekijänoikeussuojaa, on tuotteiden kopiointi tai designkopioiden myynti yritykseltä mielestäni vastuutonta toimintaa. Jo teini-ikäisenä opin tunnistamaan aidot Levikset kopioista ja laskin Adidaksen verkkareiden raitojen välin tarkasti. Jos ei ollut varaa aitoihin, ei ostettu myöskään kopioita. Samaa pätee myös tänä päivänä niin sisustus- kuin muotiostoksilla.

Saanan ja Ollin tapauksesta törkeämmän tekee se, että tämän kokoluokan suomalaisilla yrityksillä ei ole Adidaksen tai Leviksen kaltaisia resursseja seurata tekijänoikeuksien toteutumista. Kärjistetysti voidaan myös sanoa, että kopiointi on suoraan pois heidän kassastaan. Luova suunnittelutyö on merkittävä osa suomalaisten design-tuotteiden hinnasta ja näin ollen jokaisesta kopiotuotteesta jää suunnittelupalkkio maksamatta tuotteen suunnittelijalle. Pahimmillaan nämä kopiotuotteet on valmistettu halpatuontimaissa, kun taas alkuperäinen Suomessa. Jos siis haluat tukea suomalaista muotoilua ja alan työllisyyttä, et osta kopioita.


Nytkaikkimulleheti –asenne ja tietämättömyys

Itse ajattelen, että suurin vastuu kopioinnin kitkemisellä on yrityksillä, joiden ei pitäisi ottaa kopiotuotteita valikoimiinsa ja valvoa omia prosessejaan niin, että kopiointivirheet vältetään. Tämän tulisi olla osa vastuullisen yrityksen toimintatapoja. Samaan hengen vetoon totean, ettei yrityksiin vetoa mikään muu yhtä tehokkaasti kuin markkinat ja se, mistä asiakkaat ovat valmiita maksamaan. Jos kopiotuotteille ei löydy ostajia, ei niitä myöskään valmisteta.

Miksi kuluttajat sitten ostavat kopiotuotteita? Osin syynä on varmasti tietämättömyys. Kuluttajat eivät ehkä tiedosta ostavansa kopiotuotetta vaan hankkivat kotiinsa silmää miellyttävän esineen tai tuotteen, jonka tyyppisiä ovat ehkä nähneet sisustuslehdissä tai –blogeissa. Eräässä Facebook-ryhmässä käyty keskustelu todistaa, että joillekin tekijänoikeudet ovat aika saman tekeviä. Ratkaisevaa on hinta, joka mahdollistaa ”design-tuotteiden” ostamisen hetken mielijohteesta ja itselle hankintaa perusteellaan vaikkapa pienillä tuloilla – onhan pienituloisellakin oikeus saada designiä kotiinsa. Tämä ajattelutapa ärsyttää itseäni. Olen jättänyt monta design-hankintaa tekemättä tai lykännyt niiden tekoa, kunnes minulla on ollut varaa hankintojen tekoon. Mitenköhän monta ostosta on jäänyt parin vuoden aikana välistä, koska on täytynyt hankkia lapselle coretexiä tai duunijakku on kaivannut päivitystä. Joidenkin haaveiden toteuttaminen edellyttää pitkääkin säästämistä ja malttamaton ihminen ei meinaa pysyä nahoissaan.

Vaikka itse pyrin tekemään sisustushankinnat harkiten, monilla tuntuu olevan ajatus kulutustavaroiden ja sisustuksen kertakäyttöisyydestä. On tärkeämpää saada haaveilemansa esine itselle nopeasti sen sijaan, että edes tavoittelisi pitkäaikaisia hankintoja. Tämän tyyppinen kuluttaminen sotii omaa arvomaailmaani vastaan.

Kopiointia vai inspiroitumista?

Saanan ja Ollin tapaus on hyvin selkeä – kuosi on otettu luvatta käyttöön kaupallisissa tarkoituksissa ja vieläpä samassa tuotekategoriassa. Paljon häilyvämpi kopioinnin muoto on vaikutteiden ja inspiraation ottaminen. Tietyllä tavalla designklassikot ovat määrittäneet muotoiluun ihanteita, joiden uusia ilmentymiä lanseerataan tuon tuosta. Näitä tapauksia kuluttajan on vaikea tunnistaa ja en usko, että vaikutteiden ottaminen on aina ihan selvä asia suunnittelupöydälläkään. Tämän takia tekijänoikeuksista on syytä keskustella.

Mitäs mieltä te olette designkopioista?

Habitare 2018 lippuarvonta

Syksy on minulle inspiroivinta aikaa sisustaa ja rymsteerata kotona. Kesän jälkeen mieli on avoinna uusille ideoille ja väreille. Itse koen olevani luovimmillani sisustajana juurikin syksyllä.

Vaikka inspiraatiota ja ideoita voi ammentaa ihan jokapäiväisestä elämästä, arjesta tai vaikkapa luonnosta, syksyllä sisustajaa hemmotellaan erilaisilla tapahtumilla ja tilaisuuksilla. Ensi viikolla Helsingissä järjestetään Suomen suurin huonekalu-, design ja sisustustapahtuma Habitare, joka pidetään tuttuun tapaan Messukeskuksessa 12.-16.9.2018.

Tämän vuoden Habitaren teema on Roots – pintaa syvemmälle, joka näkyy niin osastoilla kuin messuohjelmassakin.

”Suunnittelussa aitous ja totuudellisuus näkyvät viimeistelemättömyytenä, keskeneräisyytenä, eriparisuutena ja sattumanvaraisuutena. Luovuus vie voiton annettujen sääntöjen mukaan toimimiselta.”

Itse odotan messuilta suomalaisten brändien osastoja ja uutuuksiin tutustumista sekä sitä millaisia kokonaisuuksia messuosastoille on koottu – onko tämän vuoden osastot värikylläisiä vai ajattoman luonnonläheisiä kuten vuosi sitten? Millaisia asumisen suuntaviivoja piirtää Signals –alue, entä miltä näyttävät tulevaisuuden muotoiluklassikot Talentshopissa?

Odotan myös sitä, että saan kierrellä messuilla rauhakseen, tarkastella ympäristöä ja toivottavasti tavata myös kanssasisustajia.

Mikä parasta minulla on ilo arpoa kahden hengen lippupaketti (arvo 32-38 euroa) teille lukijoille. Kerrothan kommenttiboksiin, mitä odotat tämän vuoden messuilta ja jätäthän yhteystietosi sähköpostiruutuun, niin saan yhteyden sinuun. Arvonta on käynnissä 9.9. saakka.

Lähisisustamista – Punkalive Ruuhi moduuli

Jos rantamökki olisi rakennettu vuosia sitten, olisin todennäköisesti sisustanut sen Hamptons henkeen ehdaksi beach houseksi. Tuonut Saimaan rannalle valkoista valkoisella, tähtikuoseja ja purjevenetauluja. Vuosien aikana maku on muuttunut tämänkin suhteen ja nyt mielin minimalistisempaa tyyliä sekä tuotteita, jotka sopivat suomalaiseen mökkityyliin. Siitä mikä on suomalainen mökkityyli, voidaan olla montaa mieltä. Minulle se on ajatonta, selkeää ja luonnollista tyyliä. Vaaleaan hirsimökkiin sopii mielestäni hyvin luonnonmateriaalit puu, rottinki ja aidot tekstiilit.

Uusi tila on kuin tyhjä paperi, välillä sen täyttäminen ja ensimmäisen viivan piirtäminen pelottaa. Mitä jos yksi väärä hankinta sotkee koko kokonaisuuden? Puisiin kalusteisiin olen suhtautunut hieman varauksella, koska en ole halunnut tilaan liian ”pirttimäistä” tunnelmaa. Ilahduinkin, kun Punkaliven showroomin ikkunassa näin vaalean Ruuhi-moduulin. Muotoilultaan moderni kaluste on monikäyttöinen ja kokonaisuudesta ei tule liian ”puiseva”, kun erilaiset pinnat kohtaavat seinissä ja kalusteissa. Ihastuin Punkaliven tuotteiden elävään pintaan jo viime vuonna, kun ostin pari peiliä mökille.

Ruuhi-moduuli etsii vielä paikkaansa ja niitä saattaa hyvinkin tulla meille vielä toinen. Hankin sen alun perin yöpöydäksi, mutta se istuikin hienosti myös sivupöydäksi. Yöpöytien suhteen kokonaisuutta täytyy vielä hahmotella, kun valaisimetkin ovat vielä hakusessa.

Tähän hankintaan liittyi hitunen myös aatteellisuutta. Punkaliven tuotteet on suunniteltu ja valmistettu nimensä mukaisesti Punkaharjulla eli melkein mökkinaapurissa. Jos tyttäreni tulee joskus perimään mökin sisustuksineen, onhan se kiva, että näillä asioilla on tarina. Se kelpaako äidin tyyli tyttärelle on ihan toinen juttu.

Käy tutustumassa Punkaliven tarinaan ja tuotteisiin täällä.

Arvonnan voittaja ja ajatuksia kotimaisesta designista

Päivät on mennyt niin hurjaa vauhtia, että vasta nyt ennätimme onnettaren kanssa arvontapuuhiin. Design Week –palkinto matkaa nimimerkille Ilopilleri. Kaikkien osallistujien vastauksia oli ilo lukea, ei ole samantekevää missä tuote on valmistettu ja kotimaiselle muotoilulle on paikkansa.

Moni teistä liittää suomalaisen muotoilun laatuun ja tyyliin. Kotimaiset merkit kolahtavat suomalaiseen tyyliin ja laadulla haetaan kestävyyttä. Ilo on kuulla, että laadun ja kestävyyden voi vielä liittää juuri kotimaan brändeihin. Uskon materiaalien sekä muotoilun kestävyyden kasvattavan merkitystään tulevaisuudessa. Buy now, keep forever. Näin kuuluu Artekin slogan ja siihen design-oppiin me olemme kasvaneet. Designin odotetaan kestävän äidiltä tyttärelle.


OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Moni toi esille vastauksissaan myös taloudellisen puolen ja sitä minäkin totisesti toivon, että suomalainen muotoilu ja tuotemerkit toisivat työtä kotimaahan. Uskon, että nyky-yhteiskunnassa designiniin liittyvät työt ovat enemmänkin suunnittelun, markkinoinnin, myynnin ja logistiikan puolella, mutta samaan aikaan toivon edes osan valmistuksesta säilyvän Suomessa. Kotimainen valmistus ei ole itseisarvo, mutta osaamisen säilymisen takia ja liiketoiminnan kehittämisen näkökulmasta on tärkeää säilyttää tuntemus valmistamiseen. Itse olen valmis maksamaan tuotteesta hieman enemmän, jos tiedän tuotteen valmistuksen olevan oman maankamaralla, mutta kansainvälisillä markkinoilla suomalaisesta valmistuksesta ei ole iloa ellei se tuo tuotteelle merkittävästi jotain lisäarvoa.


Helposti suomalainen design rinnastuu printtehin ja ikivihreisiin kuoseihin. Graafiset kuosit ovat ominaisia suomalaiselle muotoilulle, mutta Balmuirin ja Finlayssonin uusimpien mallistojen myötä on ollut ilo nähdä vaihtoehtoja harmoniaa ja rauhallisempaa värimaailmaa kaipaavalle sisustajalle.

syyskuunkuudes_olohuone_marimekko1

Näin muotoilu uudistuu. Printtien ja piensisustamisen ohella haluaisin nostaa esille kalustevalmistajia kuten Adea, Interface ja Hakola, joiden kalusteet valmistetaan Suomessa. Etenkin isojen hankintojen kohdalla mietin tarkkaan sitä, missä tuote on tehty. Meidänkin kotona muuton myötä Interface sohva olisi jäänyt ilman käyttöä, ellemme olisi saanut näppärästi tilattua siihen lisäpalaa Interfacen tehtaalta räätälöitynä. Näin tuotteelle tuli lisää käyttöikää meillä ja me taas saimme erityisen hyvää palvelua. Alla oleva Adean daybed puolestaan päätyi omalle haavehankintojen listalle.

habitare2016_konjakki

Muutaman vastaajan lailla myös minä olen tutustunut suomalaisiin vaatebrändeihin lapsen myötä. Ennen tätä en ollut kuullutkaan Gugguusta, Papusta, Vimmasta tai saatikka lastenkenkiä valmistavasta Tepsuista. Oman vaatekaapin kohdalla olisi vielä paljon tekemistä, mutta tyttären kaapissa suomalaista vaatetta on jo jonkin verran ja ovatpa kestäneet hyvin käyttöä.

Esittelen vielä myöhemmin syksyllä erään naisyrittäjän suomalaisen sisustusbrändin takana ja kokoan esimerkkivaatekokonaisuuden töihin vain ja ainoastaan suomibrändeistä.

Mites sinä ajattelit tuoda kotimaisia brändejä esille?