Klassiset lomakukat ja hattaraiset hajatelmat

Nyt se alkoi, loma. Pää on ihan hattaraa alkuvuoden pyörityksen jäljiltä. Ruuhkavuodet taitavat olla nimensä veroisia. Arjessa ei tule ihmeemmin pysähdettyä pohtimaan sen syvällisempiä, vaan päivät juoksee hurjaa vauhtia ja itse yrittää pysyä niiden vauhdissa. Pari vuotta sitten taisin kuvata näihin samoihin aikoihin myös pyöreitä pioneja ja miettiä syntyjä syviä. Silloin tuo nyt vauhdikas tyttönen odotteli vielä vatsassa. Aika juoksee hirmuista vauhtia.

Oman pikantin lisän pään hattaruuteen tuonee flunssa, joka kattaa kaikki mahdolliset hengitystieinfektiot. Pikku hiljaa mokoma alkaa olla selätetty ja sohvan pohjalta pääsee muihinkin kesäpuuhiin. Sen verran tauti hidasti vauhtia, että beiben huoneen tapetointi siirtyy syksylle. Ennättäähän sen silloinkin.

Kun on juossut pää kolmantena jalkana ja rutistanut lähes kaiken korvien välistä työlle, ei luovuus ole päässyt kukkimaan täällä blogin puolella. Onkin merkillistä kuinka jo muutaman vapaapäivän jälkeen käsi hapuilee kameraa, ruoanlaitto kiinnostaa ja kotiakin silmäilee eri tavoin. Luovuutta ja ideoita ei vain riitä loputtomiin. Silloin kuin saa toteuttaa itseään töissä mielin määrin ja haastaa itseään menemään oman mukavuusalueen ulkopuolelle, on vapaa-aika käytettävä latautumiseen. Luova ihminen ei ole kone ja hyviä ideoita ei synny liukuhihnalta, jos luovuus kukkii duunissa saattaa kotona olla hieman hiljaisempaa inspiraation saralla.

Jos pää palautuu rasituksesta nopeasti, on myös keholle annettava aikaa palautumiseen. Nuorempana kroppa antoi anteeksi pitkät työpäivät, huonot yöunet ja epäsäännöllisen ruokalun. Nyt moisesta saa palkkioksi uuden vararenkaan vyötärölle, samean ihon ja kenties tämän tyyppisen flunssankin. Viimeiset puoli vuotta monenlaisine nopeuskapeikkoineen on ollut kieltämättä stressaava. En odottanut sen olevankaan mitään muuta, mutta silti se pääsi yllättämään rasittavuudellaan, joka todellakin tuntuu kehossa.

Jos ennen töihin paluuta otin viikoittain useamman kerran aikaa liikunnalle ja omasta hyvinvoinnista huolehtimiselle, en onnistunut tässä kertaakaan alkuvuoden aikana. Onnistun säätämään mallikkaasti koko perheen aikataulut ja töissä koordinoimaan useamman tahon ajankäyttöä, mutta en saa omaan kalenteriin tilaa edes puolen tunnin verran päivässä omasta hyvinvoinnista huolehtimiseen.

Loman tärkeimmät asiat ovatkin tänä vuona yhdessäolo perheen ja ystävien kanssa sekä omasta hyvinvoinnista huolehtiminen. Syksyä kohden täytyy miettiä, että mikä on oma ratkaisuni siihen että kalenterista löytyy viikoittain aikaa liikkumiseen ja omasta kunnosta huolehtimiseen. Epäilen, että kohdallani paras ratkaisu voisi olla jonkun positiivisen treenausporukan löytyminen, kenties PT:n palkkaaminen kaveriporukalla tai tennistunnit. Sellainen ratkaisu, jossa yhdistyisi sosiaalisuus ja laadukas treeni, jolloin en tekisi treeniä vain treenin vuoksi vaan laajemmin voidakseni hyvin.

Still alive

Reilu kuukausi tasapainoilua työn ja perhe-elämän välillä. Aika todellakin tuntuu lentävän ja niinpä tähänkin kuukauteen on mahtunut monenlaista. Päiväkotiharjoittelua, koko perheen sairastama flunssa, sitä seurannut korvatulehdus, töihinpaluun iloa, ruuhkabussissa tuskailua, muutama ympäripyöreä työpäivä ja niin monta iloista jälleennäkemistä päiväkodin pihalla.

Vihaan sanaa ruuhkavuodet. Se menee minun sanakirjassa samaan kategoriaan kuin voimaantuminen, itseään alleviivaavana, hivenen liioittelevana ja voivottelevana terminä. Siltikin nyt juoksujalkaa kiitäessä paikasta toiseen, ymmärrän täysin mitä tuolla termillä tarkoitetaan. Sitäpä tämä vaihe elämässä on, kiiruhtamista tukka pystyssä. Elämää tämäkin.

Syyskuun kuudes tulppaanit1
Syyskuun kuudes tulppaanit 2
Syyskuun kuudes olohuone

Sairasteluista huolimatta alku on mennyt melko hyvin. Töissä olen saanut hyvän vastaanoton ja olen iloinen, että olen tavallaan päässyt jatkamaan siitä mihin jäin reilu vuosi sitten. Ilokseni saan tehdä työtä fiksujen ihmisten kanssa ja oppia uutta. Mutta on ilo huomata, että omaan osaamiseen löytyy luottoa. Aikaisemmin olin tottunut venyttämään työpäiviä tuon tuosta, joten oma henkinen taistonsa on löytää tasapaino töiden ja perhe-elämän välillä. Haasteena on tunnistaa rajat mikä on tarpeeksi ja koska työ on riittävän hyvin tehty. Tytöllä oli puolestaan nyt hyvät valmiudet päiväkodin aloittamiseen ja jääkin hyvillä mielin hoitajien huomaan. Alkuun muutosta toki protestoitiin kovasti, mutta se oli odotettavaa ja kuuluu asiaan. Tässä kohtaa olen iloinen, että olin vielä syksyn kotona.

Kun työ ja arjen pyöritys haukkaa leijonan osan päivästä, niin jostakin se aika on pois. Jos aikoo nukkua öisin. Omalla kohdalla harrastukset ja ylipäätään omasta hyvinvoinnista huolehtiminen ovat jääneet täysin vailla huomiota. Enkä ole tästä kovin iloinen. Aktiiviseen arkeen, viikottaiseen pilatekseen ja salitreenin tottunut ranka on ihmeissään melko staattisesta toimistoelämästä. Kuukaudessa Buranaa on kulunut yhtä paljon kuin viime vuona yhteensä, mikä toki kertoo myös hyvästä lähtötilanteesta. Alkushokin ja talven sairastelujen jälkeen, on vain löydettävä aika liikkumiseen. Toivon, että tässä avuksi tulee kevät ja valoisat aamut. Oma haasteensa on toki se, miten aamuntorkku taipuu aamutreenaajaksi.

Ymmärtänette varmaan myös sen, että tässä yhtälössä myös blogi on jäänyt heitteille. En missään tapauksessa halua sulkea blogia, joten on löydettävä uusia tapoja sen päivittämiseen. Rimaa on hieman laskettava. En väitä, että rima olisi ollut aikaisemminkaan pökerryttävän korkealla, mutta suodattimeen on jäänyt melkoisesti kuvia ja postauksia. Esimerkiksi valotusongelmien takia nämä kuvat olisi jääneet julkaisematta.

Välillä liika kriittisyys kasvattaa kynnystä julkaista yhtään mitään ja silloin ei saa aikaiseksi yhtään mitään. Jos elämäkään ei ole nyt täydellistä, niin ei bloginkaan tarvitse olla kiiltokuva täydellisestä elämästä. Luvassa siis lyhyempiä postauksia ja ei niin täydellisiä kuvia.

Katsellaan siis tulppaaneja ei niin täydellisessä valossa. Hyvää viikonloppua, toivottavasti teidän vuosi on alkanut hyvin!

Vuoden 2016 kooste ja lupaus tulevaan

Uusi vuosi tuo mukanaan muutoksia omaan arkeen, niinpä on hyvä katsastaa mennyttä vuotta. Vuoden aikana vauva on kasvanut taaperoksi ja vauvavuosi on vaihtunut lapsiperhearjeksi. Viikon päästä bebe aloittaa päiväkotiharjoitukset ja minä palaan hiljalleen päivätyöhön. Tuntuu, että viikot menevät huimaa vauhtia, eikä arjessa osaa pysähtyä hienojen asioiden äärelle. Mennyt vuosi on ollut täynnä iloa, rakkautta, onnea, uuden oppimista ja välillä hieman huolta tulevasta. Sitä se kai elämä pienen ihmisen vanhempana on. Blogi ei kata kaikkia osa-alueita elämästä ja tänä vuonna fokus on ollut sisustuksessa. Kun viettää päivät kotona on enemmän aikaa kodin laittamiseen ja toisaalta korjattavat asiat häiritsevät enemmän. Tähän maraton-postaukseen yhdistyy itse asiassa kaksi postausta, ensimmäinen osa katsastaa menneeseen ja lopussa tehdään lupauksia tulevaan. Katsastetaan mitä vuoden 2016 neljä vuodenaikaa on pitänyt sisällään.

Talvi

Vuosi alkoi vauvavuoden pohjakosketuksella ja sankalla ensilumella. Lyhyiksi torkuiksi muuttuneet yöunet ja kuukausien aikana karttunut univelka vei mielialan pohjille sekä sisustusinnon nolliin. Tilanne alkoi onneksi alkuvuodesta helpottamaan unikoulun avulla, vaikka yökukkumisia satunnaisesti senkin jälkeen on esiintynyt.

syyskuunkuudes_asetelma2

syyskuunkuudes_asetelma6

Talven aikana en aloittanut isompia projekteja kotona, vaan pohdin omaa sisustusfilosofiaa ja isompia linjoja sisustamiselle. Olohuoneeseen saatiin vihdoin uusi pöytä, Muuton Around, joka on tämän vuoden paras sisustushankinta. Se viimeistelee olohuoneen ja tuo jämäkkyyttä tilaan.

syyskuunkuudes_uusikamera_olympus_om_de1_3

Kevät

Kevätaurinko paljasti kotoa muutamia korjauskohtia. Vuoden aikana on tullut vietettyä ennätysmäärä aikaa keittiössä ja ruoanvalmistuksen parissa. Näinpä projektilistan kärkeen kiilasi keittiönvälitilan asennus. Samoihin aikoihin kotimme ainoa verhoton ikkuna sai Woodnotesin valkoiset paperinarurullaverhot. Nämä hankinnat viimeistelivät keittiön ja lisäsivät viihtyvyyttä tilassa.

syyskuunkuudes_woodnotes_verhot6

syyskuunkuudes_keittio_valitila_marmori2

P1010165syyskuunkuudes_keittio_valitila_marmori5

Tytön huone sai hempeitä värejä ja ensimmäistä kertaa pohdin millainen huoneesta lopulta tulee. Samoihin aikoihin päätin, että jatkan hoitovapaalla vielä kesän yli. Jälkikäteen tarkasteltuna tämä oli ehdottoman hyvä päätös. Alun kankeuden helpotettua syksy oli todella antoisa ja jokaisen kiristetyn sentin arvoinen. On ollut upea seurata pienen kasvamista ja tutustua tähän uuteen persoonaan, joka meillä asustaa. Utuisen vauvavuoden jälkeen oli myös aikaa miettiä omia suunnitelmia tulevaisuudella sekä miettiä mihin suuntaan itse haluaa kasvaa.

syyskuunkuudes_konmari_opit1-1-9

syyskuunkuudes_konmari_opit1-2

Pääsiäislomalla luettu Konmari herätti kirppiskärpäsen ja mietin uudestaan kodin säilytysratkaisuja. Jotenkin intuitiivisesti monet asiat olivat säilytyksen saralla kuosissaan ja kehutun opuksen suurin anti oli tavaroista luopumisen helppous. Loppukeväästä katsastettiin kohti kesää ja pohdittiin mökille rakennetun lisärakennuksen sisustusratkaisuja.

syyskuunkuudes_makuuhuone_hay1

syyskuunkuudes_kirena_makuuhuone

Kesä

syyskuunkuudes_pirkka_pionit1

syyskuunkuudes_PIRKKAPIONIT_2

Kesää vietettiin perheen kanssa lomaillen. Alkukesän auringosta nautiskeltiin tytön kanssa Helsingissä ja välillä poikettiin mökkirannalle aitan rakennukseen. Kesätunnelmaa kerrostalokotiin toivat kukat ja vaaleammat tekstiilit. Kesäisin tunnelma oli ehdottomasti kukkatapetin koristamassa makuuhuoneessa, jonka valitsin myös kotimme kodikkaimmaksi paikaksi.

syyskuunkuudes_makuuhuone_kukkatapetti
syyskuunkuudes_makuuhuone_silkkiverhot
syyskuunkuudes_makuuhuone2

Heinäkuussa tehtiin neidin ensimmäinen ulkomaanmatka tehtiin Itävaltaan Alpeille ja reissu ylitti kaikki odotukset. Heinäkuussa lomailtiin mökkirannoilla ja opittiin kuinka mökkilomassakin on haasteensa juuri kävelemään oppineen uteliaan tutkijan kanssa.

syyskuunkuudes_saimaa_holiday8

syyskuunkuudes_saimaa_holiday1

syyskuunkuudes_saimaa_holiday5

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Syksy

Elokuussa alkoivat viimeiset kuukaudet kotona tytön kanssa. Alkuun ilmassa oli mökkihöperyyden merkkejä, kun arjen kuviot olivat kesän aikana muuttuneet merkittävästi ja reipas tyttö kaipasi enemmän aktiviteetteja. Ilman järkevää puuhaa kaapit tyhjentyi ennätysajassa ja kirjahyllyn pokkarit lensivät kaaressa halki olohuoneen. Mukavuusalueen ulkopuolella käynti oli paras oppi. Kun omat ystävät palasivat töihin äitiyslomiltaan, oli pakko lähteä liikkeelle, keksiä tekemistä tytölle, mennä mukaan perhekerhoihin ja minglaamaan hiekkalaatikon laidalla. Etsiä omanlaista seuraa kummallekin meistä ja samalla aktiviteetteja tytölle. Lopulta meillä oli antoisa syksy ja olen tavannut hurjasti uusi ihmisiä, jopa ystävystynyt osan kanssa.

Sisustuspuolella syksy on tapahtumien luvattua aikaa. Tapasin tapahtumien lomassa paljon muita sisustusbloggaajia ja muita alan intoilijoita. Omassa kodissa rullasin kalusteiden järjestystä ja sparrailin ideoita minulle niin tärkeäksi muodostuneessa sisustusryhmässä, joka kokoaa yhteen joukon sisustuksesta innostuneita ammattilaisia ja harrastajia. Loppusyksystä eteisen seinä sai tummansinisen värin ja kotiin tuli muutoinkin häivähdys tummempia sävyjä.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Uusi vuosi uusin kujein

Oheinen kooste yhdistää sisustamista ja arjen elämää. Se onkin se ohjenuora, jolla pyrin blogin kanssa jatkamaan tänäkin vuona. Elämää on kuitenkin blogin ulkopuolella ja kaikki tässä kuvattu on vain pintaraapaisu meidän arjesta. Jos eläisin vain omassa turvallisessa kuplassani, voisin tällaisen vuoden jälkeen todeta olevani onnellisempi kuin koskaan. Ne asiat, joista olen haaveillut ovat toteutuneet ja elämä näyttää sellaiselta kuin olen toivonut. En voi toivoa tulevalta muuta kuin sen, että nämä hyvät asiat ja päivät säilyisivät myös tulevaisuudessa. Olisi kuitenkin naiivia väittää, että omassa kuplassa eläessä maailman meno ei huolestuttaisi. Huolestuttaa se. Enemmän kuin koskaan, etenkin tuon pienen tytön takia. Nyt jos koskaan on tärkeää, että saa elää turvallista ja omien arvojen mukaista elämää, kasvattaa rauhassa tulevaa sukupolvea ja antaa heille vähintään yhtä hyvän maailman kuin se missä me olemme aikanaan saaneet kasvaa. Suurille maailmaa mullistaville asioille pienen ihmisen on vaikea tehdä mitään, mutta jokainen voi olla omassa elämässään hyväntekijä.

Syyskuun kuudes joulutunnelmointi

Syyskuun kuudes tonttu Gugguu

syyskuunkuudes_facebook_joulu

Myönnän kuitenkin, että oma positiivinen asenne on saanut viime vuoden aikana useamman kolauksen ja välillä on tehnyt mieli silmät sulkea uutisvirralta viikoiksi. Tuntuu, kuin maailman pöyristyttävät tapahtumat eivät olisi tarpeeksi, vaan media osaltaan mässäilee onnettomuuksilla, kohulla ja kaaoksella. Mulle on tullut mitta täyteen tuomiopäivän puheeseen ja olen päättänyt tehdä jotain asialle omalla kohdallani. Sanotaan, että kaikki hyvä tulee aikanaan takaisin. Näinpä mä olen päättänyt keskittyä kaaoksen ohella hyvää ja tehdä osani kyynisyyttä vastaan.

Mitä se konkretiassa tarkoittaa? Ensimmäinen asia on uudenvuoden lupaus. Vatsalihasten treenaamisen sijaan, treenaan päätäni. Otan joka päivä 5 minuuttia aikaa rauhoittumiseen omien ajatusten ääreen ja mietin, mitä hyvää tässä päivässä on, mitä toivon itselleni ja mitä hyvää toivon läheiselleni, entä mitä hyvää toivon jollekin vieraalle? Jotta asia ei jää vain ajatuksen tasolle, kiinnitän huomiota siihen, että teen hyviä asioita myös omassa arjessa. Kerään vaikkapa lapselta pieneksi jääneet vaatteet, jollekin niitä tarvitsevalle, kännykän räpläämisen sijaan höpötän bussissa eläkeläisrouvien kanssa, lahjoitan ruokakassin sille, jonka tili on tyhjä ja laitan mukaan hyvän kirjan tai kerään harrastusvälineet sellaiselle nuorelle, joka haluaa aloittaa uuden harrastuksen.

Jokaisella on mahdollisuus olla oman elämänsä Brother Christmas, nykypäivänä kanavia on monia ja mikä tärkeintä avaamalla silmät voi auttaa jokapäiväisessä elämässä. Hyvillä käytöstavoilla pääsee jo pitkälle, jos haluaa pelastaa jonkun päivän. Töissä yritän nähdä hyvän ennen pahaa ja kaikessa yritän muistaa rakentaa sopua sekä löytää ratkaisuja. Suosin säälittää suomalaisia ostoksia tehdessä. Lyhyen some-viestin sijaan soitan ystävälle. Tuppaan itseni vaunulenkille, kun ystäväni kaipaa tauon lapsen hoidosta. Kotona rajoitan kännykän käyttöä ja pyhitän illat perheen kanssa yhdessäoloon. Mun some-keskustelut tai sähköpostit eivät saa olla pois ajasta lapsen kanssa. Ennen kaikkia yritän olla huolehtimasta asioista, joihin en voi vaikuttaa.

Minä uskon, että olemalla hyvä ja huomioimalla muut, voi parhaiten taistella kyynisyyttä vastaan ja mä olen ihan varma, että hyvä kiertää. Pavekin sen jo sanoi ”Se kuka apua saa, sitä joskus tajuu myös antaa.”

Tätä positiivisen ajattelun voimaa ja tahtoa tehdä hyvää, tuntuu olevan liikkeellä just nyt. Samaan aikaan kun luonnostelin omaa postaustani, Kerttu julkaisi oheisen postauksen, jossa ajatus on viety jo konkretiaan ja jatketaan hyvää työtä ennestää tutun kohteen parissa. Samoilla linjoilla on myös Inspired by Loven Sanna. Tehdään tästä vuodesta hyvä.

Nyt kurvipallo juuri sinulle, mitä sinä aiot tehdä tänä vuona ollaksesi paras mahdollinen versio itsestäsi? Ei tarvitse vastata, jos ujostuttaa, mutta mieti asiaa edes hetki.

Day off ja ajatus luovuudesta

Viime viikot ovat menneet melkoista haipakkaa. Jossakin vaiheessa keltaiset lehdet vaihtuivat ensilumeen ja Halloween jouluhössötykseen. Tuntuu, ettei arjenhössötyksen keskellä pysy sesonkien matkassa ja luovuus jäi kesän lämpöön. Kotona ollessa päivät toistavat samaa kaavaa ja aikatauluissa pysyminen on pääosin minun hyppysissäni. Pääosin arki on hyvin rentoa, mutta toisinaan kapellimestarin homma uuvuttaa. Olikin ihana nukkua viikonloppuna ensimmäistä kertaa puoleen vuoteen rauhassa puoli yhdeksään ja hiippailla valmiiseen aamiaispöytään.

Vapaapäivä jatkui vielä kaupungilla käyskentelyn merkeissä. Tarkoituksen oli suunnata kohti Bankin Antiikki –tapahtumaan, mutta viime hetkellä vaihdoin 12 euron pääsyliput cappuchinoon ja kakkupalaseen. Valintoja, valintoja. Kaupungilla kävely ilman rattaita ja höpöttävää pipopäätä seurana on outoa. Portaat voi kävellä ja esteetöntä reittiä ei tarvitse pohtia mielessä etukäteen. Bussi- ja ratikkapysäkillä ei tarvitse valmistautua yhden naisen sirkusesitykseen taaperon viihdyttämiseksi, eikä vastaantulijat hymyile tai vilkuttele iloisesti sinun suuntaasi. Alkuun vapaus tuntui ihanalta, mutta parin tunnin päästä tylsältä. Lopulta tuli jo ikävä.

Pieni vapaa, edes muutaman tunnin mittainen, tekee hyvää ja oli hauska nähdä ensilumen peittämä kaupunki vielä ennen jouluvaloja. Jos talvi yllätti autoilijat, taisi se yllättää myös kaupungin. Ruukuissa nuokkui vielä syyskukat ja jouluvalot roikkuivat vailla sähköä. Kaupoissa tyhjennettiin vielä syysrekkejä sesonki-alen merkeissä ja myyjät pohtivat minne joulukoristeet laitetaan. Hiljaista hyrinää ennen vuoden kiireisintä sesonkia. Oikea kamera oli myös pakattuna laukkuun, mutta luonnollisesti ilman muistikorttia. Niinpä napsin muutaman tunnelmakuvan kännykällä, joka luonnollisesti jäätyi parin kuvan jälkeen. iPhone ja Suomen talvi, you know.

syyskuunkuudes_helsinki_syksy2016-1-2

Vapaapäivänä tuli myös mietittyä luovuutta. Viime viikkoina luovuus on ollut kortilla ja sen huomaa myös tästä verkkaisesta päivitystahdista. Kun toinen aikuinen lapsiperheestä viimeistelee työn ohessa opintojaan ja pistät itsekin lusikkasi soppaan, on arjen vapaa-aika ja luovat hetket käytetty. Käytännössä ainoa oma työskentelyaika on lapsen päiväunien aikaan ja iltaisin neidin mentyä nukkumaan. Vaikka tuttavat ovat hymähdelleet minun vuodatukselle päivät ja viikot täyttävistä koulutöistä, niin perfektionisti luonne huomaa helposti täyttävänsä päivät vaikka sitten puolison koulutehtävien viimeistelyllä. Siltikin tuntuu, että asiat olisi voinut tehdä paremmin. Tilannetta ei helpota samanaikaisesti kasautuvat kotityöt ja pesemättömien pyykkien vuoret.

Siinä vaiheessa, kun päivät täyttyvät töistä ja niiden tekemiseen napataan aikaa myös yöunista, menee pää ikään kuin autopilotille. Autopilot on ihan kelpo toiminto, kun rajattu aika suoritetaan asioita rutiinilla ja tehdään jotain mihin on vuosien harjaantuminen. Autopilotilla ei kuitenkaan luoda mitään uutta tai ainakaan minä en luo. Silloin kun suoriutuu arjestaan ja pystyy pitämään pään jotenkuten pinnalla, ei auta luovuusoppaiden luku hiirenkorville tai se, että joku ulkopuolinen sanoo ”ole luova!”. Etenkin businekseen liittyvä luovuuskeskustelu tulee itseltäni ulos korvista ja ärsyttää, että luovuutta pidetään vain luovien tyyppien ja –alojen oikeutena ja velvollisuutena. Me kaikki olemme luovia, eikä luovuutta voi sälyttää ns. luovina pidettyjen ihmisten niskaan.

syyskuunkuudes_helsinki_syksy2016-1-5

Luovuuden saralla edelleenkin vaikutun Terese Amabilen How to Kill creativity –artikkelista, jonka luin moneen kertaan opintojen aikana. Artikkelin julkaisusta on kulunut lähes 20 vuotta, mutta ajatus siitä, että luovuus syntyy yksilön asiantuntemuksesta, motivaatiosta ja luovan ongelmanratkaisun taidoista. Organisaatioissa luovuuden johtaminen tapahtuu näiden kolmen elementin avulla ja tarjoamalla työntekijälle mahdollisimmat suotuisat olosuhteet luovuudelle. Motivointi tapahtuu tarjoamalla työntekijän kapasiteetille ja taidoille riittävän haastavan tehtävän, luovuuteen kannustavan työympäristön ja riittävästi resursseja. Resursseilla tarkoitetaan aikaa ja rahaa. Vaikka tämän hetkinen luova organisaationi käsittääkin vain kolmihenkisen perheen ylläpidon, voisin väittää luovuuden takkuavan tällä hetkellä juurikin tuohon resurssipuolella. Terese Amabile pitää suuria euromääräisiä porkkanoita pitkällä jänteellä luovuuden tappajana ja minäkin olen kaivannut viime aikoina eurojen sijasta tunteja. Niitä lisätunteja vuorokauteen toivoo varmasti moni työssäkäyvä vanhempi, joten tuskin olen yksin.

Näinpä tämä viikonlopun vapaapäivä tuli täydelliseen aikaa. Hieman vapaata ja taas tuli ideoita kodin jouluilmeeseen sekä virtaa niiden ideoiden toteuttamiseen, sillä idea ilman toteutusta on pelkkä nolla.

Uusin ideoin kohti uutta viikkoa! Mites teillä päin on otettu vastaan tämä etutalvi?

Kirppis, Facebook vai Emmy?

syyskuunkuudestaaperokuvaus0002

syyskuunkuudestaaperokuvaus0003

Konmari-postauksessa kerroin, että vaatekaapissa on meneillään tuuletusviikot. Emily Gilmore saa väistyä garderobista raikkaamman ja suora viivaisen tyylin edestä. Preppy chic ei kokonaan väisty takavasemmalle, mutta kaipaan jotain ihan muuta. Palmikkoneuleet, raidalliset kauluspaidat ja söpöt jakut saavat minut näyttämään ikäistäni vanhemmalta ja jotenkin tytöltä, jolla on äitinsä vaatteet päällä. Ah lookki on yhtä rento kuin Emily Gilmorella perjantai-illallisella. Jos et tässä vaiheessa tunnista Emily Gilmorea nimeltä, niin Googlaahan Gilmoren tytöt ja Lorelain äiti. Tiedät mitä tarkoitan ja ehkä ymmärrät miksi madame saa siirtyä pois kaapistani kotvaseksi. Tyyli uusiutuu vaiheittain ja kirjoittelen myöhemmin siitä millaiseksi koen oman tyylini nyt niin kotona kuin vaatteissa. Sisustajan koti muistuttaa helposti omaa asua, ehkä jonakin päivänä Emily ja tähtityynyt saavat palata meille.

Vaatekaapin tuuletuksen myötä rekeiltä ja hyllyiltä vapautuu kummasti tilaa. Aikuisen vaatteet eivät kulu ihmeemmin käytössä, niinpä ne ovat käyttökelpoisia seuraavalle käyttäjälle. Preppy chic, kun ei saa kaikkia meistä näyttämään hienostorouvalta. Näinpä muutama mekko, jakku ja neule ovat löytäneet uuden kodin verkon kautta. Laadukkaampien ja kalliimpien vaatteiden kohdalla itsepalvelukirpputorit eivät houkuttele, koska tuotteiden likaantuminen ja päätyminen pitkäkyntisten koriin arveluttaa. Omalla asuinalueella Facebook-kirppis on osoittautunut hyväksi ja nopeaksi kanavaksi myydä vaatteita sekä kodin tarvikkeista. Kalliimmat vaatteet ovat puolestaan löytäneet hyvän myyntikanavan brändien omilta Facebook-kirpputoreilta.

syyskuunkuudestaaperokuvaus0001
syyskuunkuudestaaperokuvaus0005

Some-kanavat ovat siis olleet näppärä myyntipaikka vaatteille, mutta onhan tuossa vaatteiden kuvaamisessa, kauppaamisessa ja postittamisessa puuhaa. En koskaan kuvitellut, että harrastuspohjalta pyörittäisin verkkokauppaa, eikä tämä ole kiireisen ihmisen puuhaa. Kotona ollessa ennättää pyörittämään rättejä omistajalta toiselle, mutta ei töissä ollessa. Tämän takia Emmy kuulostaa varteenotettavalta vaihtoehdolta vaatteiden myymiseen.

Emmy on Suomen suurin käytettyjen vaatteiden myymiseen erikoistunut verkkokauppa. Ideana on, että myyjä kokoaa myytävät vaatteet Emmyn-myyjäpakettiin. Luonnollisesti vaatteiden tulee olla ehjiä, puhtaita ja hajuttomia. Emmy puolestaan lajittelee, hinnoittelee, kuvaa, myy ja postittaa vaatteet puolestasi. Emmy tilittää myynnit pari kertaa kuukaudesta ja ottaa oman osuutensa kaupoista. Tuotteen hinnasta riippuen myyntiprovisiot vaihtelevat 41 – 60 % välillä. Vaatteiden myymisestä on tehty todellakin helppoa ja Emmy vaikuttaa kokeilun arvoiselta.

syyskuunkuudestaaperokuvaus0004

Muutama seikka Emmyssä mietityttää minua. Ovatko ostajat löytäneet Emmyn ja käykö vaatteet kaupaksi siellä? Entäpä myyntiprovisiot, välillä tuntuu että juuri kalliimmat tuotteet löytävät helpommin ostajan ja niiden myyminen on helpompaa, kannattaako niitä antaa Emmylle myyntiin?

Onko teillä kokemuksia Emmystä?

PS. Kuvan vaatteet ovat vailla uutta kotia, jos kaipaat kipeästi kaappiisi tylliä, ruutua ja villakangasta laitathan nopeasti viestiä Facebookin kautta.