Marraskuinen hygge-hetki

Marraskuu houkuttelee käpertymään viltin sisään ja kaivautumaan sohvan nurkkaan glögilasi kädessä. Joskus nuorempana marraskuisen aamun pimeydessä töihin harppoessa katsoin kateellisena vaunuja työnteleviä äitejä ja ajattelin, kuinka he saavat tänä pimeänä aikana kaikessa rauhassa tunnelmoida kotona ja nauttia kodin lämmöstä. Ehkä käsitykseni kotiäitiyden arjen todellisuudesta oli hieman ruusuinen. Vauvakodissa ei välttämättä takkatulet loimua, vaaleat neulostyynyt ja taljat kutsu sohvalle lukemaan Jane Austenia kanelin tuoksuisen cappuchinon kera, enkelikellon hennosti kilistessä taustalla.

Visu Sillvan blogin Suvi kutsui kanssabloggaajat katsomaan pimeän marraskuun kauniimpaa puolta ja jakamaan tunnelmakuvia Instagramissa #mynovemberhygge –hastagin alle. Tämän innoittamana päätin minäkin ottaa marraskuisen hygge-hetkeni ja jakaa kuvat myös täällä blogin puolella.

Töissä ollessa tämä aika vuodesta on yleensä ollut kilpajuoksua kalenteria vastaan. Lähestyvät joulunpyhät kirittävät aikatauluja ja projekteja paiskitaan valmiiksi ennen vuoden loppua. Viikonloppuihin puolestaan rastitaan pikkujouluja ja muita illanistujaisia, mikä on toki parasta tähän aikaan vuodesta. Siinä samassa suoritetaan itsenäisyyspäivät ja vingautetaan pankkikortin magneettinauhat rullalle kiirepäissä suoritetuilla jouluostoksilla. Kodin rauhasta ei ole ennättänyt ihmeemmin nauttimaan ja jouluinen tunnelma on tullut rakennettua kotiin aatonaattona, josta esimerkkiä voi katsoa täältä viime vuoden joululta.

Vaikka vauva-arki on ajoittain melko kaoottista, on nyt kokonaisuudessaan ennemmän aikaa pysähtyä kotoiluun. Olen nyt syksyn aikana katsonut vauva sylissä olohuoneen ikkunasta sinisen hetken, jos toisenkin. Miettinyt siinä tämän pimeän vuoden ajan kauneutta. Toivonut samalla, kuinka voisin viettää nämä viikot tunnelmoiden eikä suorittaen.

Pedantihkona koti-ihmisenä tunnelmointiin heittäytyminen ja rentoutuminen edellyttää minulta sitä, että koti on siisti ja tavarat järjestyksessä. Nyt kun kädet vauvan toimesta varattuna ja kodin puunailulle jää minimaalisesti aikaa. Tonttuja ja hyviä haltiattaria ei ole myöskään näkynyt nurkkia sukimassa. Ehkä hygge-hetki ei vaadikaan puhtaudesta kiiltävää kotia. Vauva pitäköön sylipaikkansa siis.



Eräänä päivänä neiti nukkui hienot kolmen tunnin päiväunet ja hetken aikaa ennätin jo pohtia, mitähän tässä nyt tekisi. Siivoilujen sijasta kaivoin kaapista glögipullon ja suklaata, sytyttelin kynttilät ja kuuntelin äänikirjaa. Fiilistelin hetkestä, koska voin. Seuraavan kerran tällainen hetki saattaa koittaa vasta viikon tai kahden päästä, joten pysähdytään hetkeksi. Nämä hetket täytyy vain ottaa ja elää.

Lasissa oleva Blossan Mustaherukka-tähtianisglögi on ihan todella hyvää, suosittelen kokeilemaan etenkin jos pidät mustaherukkamehusta. Toinen vuoden alkoholittomista suosikeistani on Hans Välimäen mustikkainen vuosikerta glögi.

Mitkä ovat sinun keinosi ja vinkkisi pimeän vuodenajan selättämiseksi? Entä millainen on sinun marraskuinen hygge-hetki?

Yksinkertainen hytteliv

Lomalla on aikaa asioihin, joita ei arjessaan tavallisesti tee. Pitkiin aamukahveihin, iltapäiväkävelyihin, souturetkiin ja päiväuniin. Eräänä päivänä päiväunilta herätessä ja kainalossa nukkuvan tyttären heräämistä odotellessa katselin ympärilleni. Mietin, kuinka pieni rantamökkimme on tuonut omiin lomiini kaivattua rauhaa.

Meille oma rantamökki tarkoittaa etenkin omaa tilaa meidän perheelle. Pienellä omalla tilalla on ollut suuri merkitys koko mökkikunnan viihtyvyyteen. Pienen tilan tuoman rauhan myötä olen pohtinut suomalaisten mökkimessujen esittelemiä täysin varusteltuja omakotitaloja ja toisaalta norjalaisia hyttejä, pieniä muutaman kymmenen neliön mökkejä luonnon rauhassa. Mitä tarvitaan rentoutumiseen, omaa huvilaa vai riittääkö pienempi oma tila luonnon helmassa? Voisiko tässäkin toimia ajatus ”less is more”?

Oma tila mökkirannalla tarkoittaa omaa rauhaa, mutta myös tilaa, josta on saanut tehdä oman näköisensä. Miltä se oma tila sitten näyttää? Luonnolliselta, rauhalliselta, väripaletiltaan niukalta. Tämä paikka on rauhoittumista varten ja järvimaiseman huomaan olen kaivannut vaaleaa puuta ja klassista valkoista. Luonnonmateriaaleja, lämmittäviä taljoja ja villavilttejä, joille ei tosin ole ollut juuri käyttöä tänä suvena. Pidän kontrasteista, mutta olen varonut tuomasta tilaan vaalean puun kanssa riiteleviä värejä. Puu tummuu ajan mittaan, joten nautitaan nyt kaikesta vaaleudesta.

Ekstroverttikin tarvitsee kerran vuodessa pari päivää, jolloin voi vain olla omissa mietteissään. Loman alussa huomaan sen, että en jaksa vastailla kysymyksiin, hermostun melusta ja silmiä kaihertaa rikkaruohot, lattialle tiputetut vaatteet tai rutussa olevat matot. Tämä selittäneen myöskin sitä, miksi haluan vapaa-ajankodin olevan visuaaliselta maailmaltaan hyvin selkeä. Vähän yksityiskohtia ja niukalti värejä. Luonto antaa minulle riittävästi virikkeitä, enkä tarvitse niitä sisustukselta. Väreillä revitellään kotona syksyn tullen.

Ennen lapsiperhe-elämän tuomaa vilinää osasin nauttia mökkielämän tarjoamisesta pysähtymisestä perusasioiden äärelle. Astioiden kilinä tiskatessa tai veden pumppaus ei juuri stressannut. Sadepäivänä otettiin kirja käteen ja laitettiin kynttilät tunnelmallisesti palamaan. Nykyisin tuntuu, että kaikki mökkipäivät menevät näitä perusasioita organisoiden ja välillä tulee ikävä astianpesukonetta tai kauniita kertakäyttöastioita.

Olen kuitenkin sitä mieltä, että pysähtyminen ja arjen yksinkertaistaminen kerran vuodessa tekee hyvää. Sadepäivät pistävät miettimään omaa energian ja resurssien kulutusta laajemmassa mittakaavassa, koska ilman aurinkoa ei aurinkopaneelit kerää virtaa jääkaappiin, valoihin tai televisioon. Konkreettisemmin tulee myös mietittyä sitä mitä kemikaaleja luontoon pääsee likavesien mukana ja muutoinkin suihkulla läträilyn sijaan virkistystä tarjoaa pulahdus järveen. Kun roskis on ajomatkan päättää, syntyy jätteitäkin vähemmän kuin kaupungissa. Se, ettei saa kaikkea valmiina sormia napauttamalla tekee varmasti hyvää.

Pidetään mökkirannan yksinkertaiset opit ja rauha mielessä myös kotiinpalatessa.