Klassiset lomakukat ja hattaraiset hajatelmat

Nyt se alkoi, loma. Pää on ihan hattaraa alkuvuoden pyörityksen jäljiltä. Ruuhkavuodet taitavat olla nimensä veroisia. Arjessa ei tule ihmeemmin pysähdettyä pohtimaan sen syvällisempiä, vaan päivät juoksee hurjaa vauhtia ja itse yrittää pysyä niiden vauhdissa. Pari vuotta sitten taisin kuvata näihin samoihin aikoihin myös pyöreitä pioneja ja miettiä syntyjä syviä. Silloin tuo nyt vauhdikas tyttönen odotteli vielä vatsassa. Aika juoksee hirmuista vauhtia.

Oman pikantin lisän pään hattaruuteen tuonee flunssa, joka kattaa kaikki mahdolliset hengitystieinfektiot. Pikku hiljaa mokoma alkaa olla selätetty ja sohvan pohjalta pääsee muihinkin kesäpuuhiin. Sen verran tauti hidasti vauhtia, että beiben huoneen tapetointi siirtyy syksylle. Ennättäähän sen silloinkin.

Kun on juossut pää kolmantena jalkana ja rutistanut lähes kaiken korvien välistä työlle, ei luovuus ole päässyt kukkimaan täällä blogin puolella. Onkin merkillistä kuinka jo muutaman vapaapäivän jälkeen käsi hapuilee kameraa, ruoanlaitto kiinnostaa ja kotiakin silmäilee eri tavoin. Luovuutta ja ideoita ei vain riitä loputtomiin. Silloin kuin saa toteuttaa itseään töissä mielin määrin ja haastaa itseään menemään oman mukavuusalueen ulkopuolelle, on vapaa-aika käytettävä latautumiseen. Luova ihminen ei ole kone ja hyviä ideoita ei synny liukuhihnalta, jos luovuus kukkii duunissa saattaa kotona olla hieman hiljaisempaa inspiraation saralla.

Jos pää palautuu rasituksesta nopeasti, on myös keholle annettava aikaa palautumiseen. Nuorempana kroppa antoi anteeksi pitkät työpäivät, huonot yöunet ja epäsäännöllisen ruokalun. Nyt moisesta saa palkkioksi uuden vararenkaan vyötärölle, samean ihon ja kenties tämän tyyppisen flunssankin. Viimeiset puoli vuotta monenlaisine nopeuskapeikkoineen on ollut kieltämättä stressaava. En odottanut sen olevankaan mitään muuta, mutta silti se pääsi yllättämään rasittavuudellaan, joka todellakin tuntuu kehossa.

Jos ennen töihin paluuta otin viikoittain useamman kerran aikaa liikunnalle ja omasta hyvinvoinnista huolehtimiselle, en onnistunut tässä kertaakaan alkuvuoden aikana. Onnistun säätämään mallikkaasti koko perheen aikataulut ja töissä koordinoimaan useamman tahon ajankäyttöä, mutta en saa omaan kalenteriin tilaa edes puolen tunnin verran päivässä omasta hyvinvoinnista huolehtimiseen.

Loman tärkeimmät asiat ovatkin tänä vuona yhdessäolo perheen ja ystävien kanssa sekä omasta hyvinvoinnista huolehtiminen. Syksyä kohden täytyy miettiä, että mikä on oma ratkaisuni siihen että kalenterista löytyy viikoittain aikaa liikkumiseen ja omasta kunnosta huolehtimiseen. Epäilen, että kohdallani paras ratkaisu voisi olla jonkun positiivisen treenausporukan löytyminen, kenties PT:n palkkaaminen kaveriporukalla tai tennistunnit. Sellainen ratkaisu, jossa yhdistyisi sosiaalisuus ja laadukas treeni, jolloin en tekisi treeniä vain treenin vuoksi vaan laajemmin voidakseni hyvin.

Elokuun ihanuutta

Nyt kun lomaväsymys alkaa hellittää, muistuu mieliin miksi elokuu on niin ihana. Hämärissä iloissa on tunnelmaa ja koiralenkillä voi ihailla upeaa auringon laskua. Päivät on vielä leppeän lämpimiä, eikä tarvitse aloittaa joka ulkoilua haalarisulkeisilla omapäisen taaperon kanssa.

Vuosi vuodelta huomaan sisäisen sissisnobimartani pyrkivän pintaan juuri elokuussa, ja hamstraan jääkaapin täyteen sadonantimia. Ihanaa, kun ruoka maistuu ja tarjolla tuoreita kasviksia pavusta porkkanoihin. Kannattaa muuten vilkaista viimeisin Koti ja keittiö (8/2016), jossa oli kattavan Asuntomessu katsauksen lisäksi herkullisia kesäruokareseptejä. Kuvissa näkyy raikas vegesalaatti, jossa paahdettuja kauden kasviksia maustaa feta ja dukkah-mausteseos. Herkku maistui koko perheelle isännän pyydystämän lohen kera. Ruoka tuntuu taas maistuvan pienelle neidille ja olen kovin iloinen, että voidaan syödä samoja ruokia koko perhe. Tyyli pikkukulinaristilla on vapaa ja luova, suupalat löytävät tiensä suuhun joko sormin tai hyvänä päivänä jopa haarukan avustamana itse syöden.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Levännyt mieli on myös luova ja virkeänä jaksaa katsoa luottavaisin mielin kohti tulevaa. Silti vähän ristiriitaisin miettein jatkan hoitovapaata syksyn ajan. Tuleva syksy on aivan erilainen kuin vuosi sitten, jolloin vauva oli parin kuukauden ikäinen ja täysin riippuvainen äidistään. Nyt tyttö on reipas, iloinen ja todella tomera taapero. Tämän tyypin kanssa voi jo tehdä asioita ja huumorintajuinen tyttö ymmärtää paljon enemmän kuin minä edes tajuan. Tiedän, että neiti saa lisää valmiuksia päiväkotiarkeen puolen vuoden aikana, mutta silti välillä on ikävä töihin. Itsekkäästi sitä miettii, että voisin palata töihin päivänä minä hyvänsä, vaikka luulen muutaman kuukauden lisäajan olevan hyödyksi meille kaikille.

Tänään kokeilin ensimmäistä kertaa vuosien tauon jälkeen Lightroomia ja taas muistin, miksi sanotaan kuvan syntyvän vasta käsittelypöydällä. Mahdottomasti on opittavaa tuon välineen käytössä ja näinköhän musta koskaan tulee kuvien suhteen suurta taitajaa. On kuitenkin lohduttavaa ajatella, että aina voi kehittyä ja oppia uutta. Jatketaan siis harjoituksia.

Kesän raikas smoothie bowl

Smoothie bowlista on tullut kevään aikana aamujeni pelastaja. Nämä herkulliset aamiaiset täyttivät blogit ja instagramin viime syksynä. Itse en vauvakuplassa ymmärtänyt edes kokeilla moista ennen kuin keväällä, jolloin otin arkiaamiaiseni tarkempaan tarkasteluun. Kulho juotavaa smoothieta täyttävämpi ja antaa virtaa lounaaseen asti. Aikaisemmin aamiainen tahtoi jäädä ravintosisällöltään liian pieneksi ja verensokerit heitteli pitkin päivää.

syyskuunkuudes_smoothiebowl3

syyskuunkuudes_smoothiebowl1

Tämän kaltainen raikas aamiainen on hyvä aloitus päivälle. Kun illalla katsoo marjat valmiiksi, ei aamulla tarvitse kuin surauttaa herkku kulhoon. Koristella annos sillä välin, kun taaperon puuro porisee liedellä. Tässä versiossa pähkinät ja riisiproteiinit tuovat annokseen ruutia, jolla jaksaa hyvin lounaaseen saakka. Riisiproteiinin maku on melkoisen kitkerä ja minä en suostu tekemään kompromissejä maun suhteen. Mustaherukka on oiva kaveri riisiproteiinille ja sillä saa riisiproteiinin kipakan maun peittoon, toinen hyvä keino riisiproteiinin nujertamiseen on tuore inkivääri.

syyskuunkuudes_smoothiebowl2

Tarvitset

½ dl mustaherukoita
½ dl mustikoita
½ dl mansikoita
1 dl vadelmia
1,5 – 2 dl kookosmaitoa
¼ osa päärynästä
0,5 dl riisiproteiinia

Pinnalle
kourallinen cashew-pähkinöitä rouhittuna
marjoja ja hedelmäviipaleita

Surauta pakasteiset kohmeiset marjat blenderissä, lisää päärynä ja kookosmaitoa maun mukaan. Kookosmaidon voi mainiosti korvata myös mantelimaidolla ja maidon määrä riippuu siitä, miten paljon marjoista irtoaa nestettä ja kuinka sakean seoksesta haluaa. Lopuksi lisään joukkoon riisiproteiinin, tämän voit toki jättää pois, mutta itselläni juuri proteiinin lisääminen aamiaisiin on parantanut koko päivän kulkua.

syyskuunkuudes_smoothiebowl4

Tällaista raikkautta oma keho tuntuu janoavan nyt. Viikon reissu Itävallan Alpeille oli shokkihoitoa ihmiselle, joka on tottunut saamaan polttoaineekseen vähintään puoli kiloa kasviksia ja siihen päälle marjoja. Alppimaassa tarjolla oli hyvin lihaisia aterioita ja rasvaa ei toki säästelty missään, tähän päälle leipää ja perunalisäkkeitä. Parista ravintolasta onnistuin saamaan kelpo salaattiannoksen lihan kylkeen ja hotellin neljän ruokalajin illallisessa ei ollut toki valittamista, kokonaisuus oli vain kovin erilainen mihin olen tottunut. Ruoka olikin reissun ainoa miinus ja aktiivilomalla toki tuollainen tuhdimpi ruokavalio on joltain osin tarpeen. Reissu Alpeille oli ikimuistoinen ja matkasta lisää heti, kun saan kuvat muistikortilta koneelle.

Ihanaa sunnuntaita kuomat!

Unikoulun opit

Viime aikoina on sisustettu paljon ja niillä linjoilla pysytään jatkossakin, mutta jotenkin koin velvollisuudeksi palata uni-teemaan, josta talvella kirjoitin. Tästä postauksesta on tehty ainakin kolme eri versiota. Melkein julkaistu, päätetty ettei julkaista ja sitten emmitty. Koen oppineeni paljon tämän pienen neidin kanssa unesta ja unettomuudesta, mutta mikä minä olen antamaan kenellekään ohjeita, minulla on kokemusta vain ja ainoastaan yhdestä lapsesta.

uniasiat_unikoulu7

uniasiat_unikoulu3

On vaikea lähteä ohjeistamaan muita asiasta, joissa itsekin liikkuu vielä heikoilla jäillä. Mutta samaan aikaan noiden uniasioiden kanssa painiessa tuntuu olevan niin loputtoman yksin ja väsymyksensä alla neuvoton. Monessa lapsiperheessä jonkin sorttiset unikoulut ovat ajankohtaisia juuri kesäloma-aikaan, kun isäkin on lomalla ja iltakukkumiset eivät verota aamuheräämisiä. Jos joku saa tästä sepustuksesta apua, niin hyvä niin. Tarkoituksena ei ole varsinaisesti opettaa ketään, vaan kertoa asioista, jotka meillä auttoivat vauvan uniongelmissa ja samalla rohkaista tekemään uniasioille jotain. Yöunet on jokaisen oikeus.

Varsinainen unikoulu käytiin talvella vauvan ollessa puolivuotias ja lopulta asiat uniasiat muuttuivat nopeasti haluttuun suuntaan – tunnin välein heräillyt neiti yllättikin vanhempansa nukkumalla 11-12 tunnin yöunet ja yösyötöt lopeteltiin alle seitsemän kuukautisena. Olisi kuitenkin väärin väittää, että unikoulu muuttaa asioita hetkessä ja luvata pikavoittoja. Niitä ei valitettavasti ole unibingossa luvassa ja urakka vaatii pitkäjänteisyyttä sekä johdonmukaisuutta. Nimensä mukaisesti unikoulussa opitaan ja opetellaan puolin ja toisin. Vauva opettelee nukahtamaan ilman vanhempien aktiivista avusta ja vanhempia puolestaan auttaa kovasti se, kun oppii lukemaan paremmin lastaan ja ennusmerkkejä unelle. Tästä taidosta on hyötyä kaikessa arjessa ja toki lastaan oppii lukemaan ilman unikouluja, kun vain seurailee ja pitää silmänsä auki.

Jokainen lapsi on yksilö ja sen sijaan, että kävisin yksityiskohtaisesti lävitse Unijunan Liisan meille tekemän unisuunnitelman, kerron tärkeimmät opit, joita me olemme saaneet niin Liisalta kuin kaikista lukemistamme kirjoista ja kantapään kautta oppimalla omassa elämässä. Samalla sivuan niitä asioita, jotka meillä johti katkonaisiin öihin. En siis aio ohjata mihinkään metodiin, koska niitä täytyy harkita lapsikohtaisesti ja jokainen tuntee itse lapsensa parhaiten.

uniasiat_unikoulu6

uniasiat_unikoulu4

Pitkäjänteisyys ja kärsivällisyys
Univelkainen vanhempi naurahtaa, kun häntä kehoitetaan kärsivällisyyteen. Etenkin jos taustalla on kolikkia, sairastelua, korvatulehduksia ja muita haasteita, toivoisi nopeaa apua ja niitä yöuni. Väsynyt ihminen ei ole kärsivällinen, etenkin kun aamulla peilistä pilkistää pystytukkainen ja kalpeanaamainen zombie. Minä en voi väittää olevani kovinkaan pitkäjänteinen väsyneenä, vaan mieluusti tarttuisin johonkin heiveröiseen oljenkorteen, että kumpikin saisimme nukkua lapsen kanssa.

Nämä oljenkorret eivät auta pitkällä aikavälillä. Teimme Liisan kanssa unikouluun suunnitelman, johon kumpikin meistä vanhemmista sitoutui. Pitkäjänteisyys tarkoittaa sitä, että lapsella on aikaa oppia uutta eikä vanhemmat esittele joka ilta uutta konseptia nukahtamiseen. Uuden oppiminen ei ole aina helppoa ja ainakin meillä voimakastahtoinen beibe protestoi äänekkäästi sitä, ettei saanutkaan nukahtaa ihmistuti suussaan. Tyttö oli tottunut nukahtamaan maidon maku suussaan ja nyt tämä mahdollisuus kiellettiin tyystin. Ilman luottoa Liisan asiantuntemukseen ja sitoutumista tehtyyn suunnitelmaan, olisimme varmasti heittäneet kirveen kaivoon jo ensimmäisenä iltana. Onneksi emme tehneet niin sillä, seuraava ilta oli helpompi, kolmas sitä helpompi ja viikon päästä nukkumaan mentiin hymyssä suin. Kahden viikon päästä nukuttiin jo ensimmäinen täysi yö, mikä tuntui uskomattomalta. Tämän jälkeen on toki ollut monenmoisia vaiheita ja joka ilta uni ei todellakaan tule silmään hymy huulilla, siitäkin huolimatta on aina palattu niihin ehjiin öihin.


Tempperamentti

Jokainen meistä on omanlaisensa yksilö niin vauva kuin me vanhemmatkin, yksi ratkaisu ei toimi kaikille. Tämän takia yhteistyö Liisan kanssa aloitettiin täyttämällä kattava lomake, jossa käytiin lävitse lapsen ja meidänkin persoonallisuuksia, nukkumisolosuhteita, meidän näkemys ongelmasta sekä kartoitettiin mahdolliset sairaudet. Omaa tytärtäni kuvaisin aurinkoiseksi, energiseksi ja uteliaaksi. Neiti touhottaa paljon ja sosiaalisena tyyppinä hakeutuu ihmisten seuraan. Jotenkin kuulostaa tutulta ja eipä tuo omena ole kauas pudonnut vanhemmistaan.

Energisen elämän vastapainoksi neiti kaipaa välillä omaa rauhaa ja rauhoittumista, häntä ei nukutella silittelemällä tai taputtelemalla. On-off tyyppinä hymytyttö on melkoisen sisukas ja voimakastahtoinen daami, näinpä johdonmukaisuus on tarpeen asioiden opettelussa, oli sitten kyseessä unet, ruokailu tai pottahommat. Tyttö muistuttaa kovasti vanhempiaan ja välillä unikoulu tuntui kollektiiviselta pään hakkaamiselta seinään, ehkäpä me vanhemmat opimme myös unikoulun aikana laskemaan lampaita ja pitkäjänteisyyttä.

uniasiat1_unikoulu

uniasiat_unikoulu2

Päivärytmi

Jos nukahtaminen ja iltaunet ovat yksi osa unikoulua, niin päivärytmi on toinen puolet unikoulusta. Sanotaan, että hyvät päiväunet ovat pohja hyville yöunille. Jos päivärytmi on retuperällä, unikoulun ensimmäisellä viikolla jumpataan yleensä päivärytmi kuntoon. Rutiini ei tarkoita kaavoihin kangistumista, vaan sitä että lapselle tarjotaan ennustettavuutta elämään. Rutiinin noudattaminen ei vaadi kellon minuutin tarkkaa syynäämistä tai päiväunien kellottamista munakellolla, enemmänkin rutiinien toteuttamista tietyssä järjestyksessä ja etenkin pienellä vauvalla sopivan mittaisia valvepätkiä ja riittävän paljon lepoa sopivina annoksina ympäri päivän. Ennen omaa lasta ihmettelin kovasti lapsiperheiden rutiiniorjentoitumista, mutta toisaalta olen aina itse halunnut aloittaa aamuni tietyssä järjestyksessä. Auta armias millainen peikko palaveriin olisi saapunut, jos aamiainen ja päivään valmistautuminen olisi siirretty kalenterissa paltsun jälkeen. Ymmärsit varmaan pointtini, rutiinit ovat hyvästä.

Ensimmäiset viikot vauvan kanssa meni ihanassa pumpulissa vailla käsitystä kellonajoista tai edes päivistä. Utuista aika. Silloin ei ole mielestäni mitään tarvetta stressata päivärytmeistä, vaan elellään hetki kerrallaan. Itse aloin tuskastumaan arkeen vailla ennustettavuutta vauvan ollessa pari kuukautinen. Asioilla käymisiä ja muita menoja oli mahdotonta suunnitella, kun ei yhtään tiennyt, koska lapsi nukkuu ja koska kukkuu. Joskus päiväunet kesti puolituntia ja toisinaan taas tyttö nukkui neljän tunnin päiväunet.

Lueskelin Tracy Hoggin EASY-mallista ja nopeasti sain päiviin selkeän rutiinin, joka koostui vauvan ruokailusta (e), toiminnasta (a) , unesta (s) ja äidin omasta ajasta (y). Nämä syklit rytmittivät päiväämme ja tuloksena oli helpommin ennustettava arki, tyytyväisempi lapsi ja äiti. Meillä tietyn rutiininen etsiminen kävi helposti jo vauvan ollessa kolmikuukautinen. Kun rutiinit oli otettu osaksi meidän arkea, opin tunnistamaan paremmin sen mikä itku on nälkää ja mikä taas väsymystä. Tätä tarkoitan sillä, kun oppii lukemaan paremmin lapsen vinkkejä. Tämä oli muuten mielestäni ainoa toteutuskelpoinen juttu Hoggin kirjassa.

Selkeä rytmi auttaa myös siinä, kun päiväunirytmi muuttuu, unet lyhenevät tai kolmista päiväunista siirrytään kaksiin päiväuniin. Tällä hetkellä ollaan siinä vaiheessa, että toiset päiväunet ovat hiljalleen jäämässä pois ja siirrytään yksiin uniin.


Unirutiini

Rutiinit tuo turvaa ja niillä annetaan vauvalle viestejä siitä, mitä on luvassa seuraavaksi. Päivälle on omat kuvionsa ja illalle omat. Jokaisella perheellä on omat rutiininsa. Meillä iltarutiinit lähtevät käyntiin iltapuurosta, jota seuraa pottaharjoitukset, kylpy, hampaiden pesu. Pienempänä kierroksia rauhoitettiin rentouttavalla vauvahieronnalla, mutta nykyisin sipaistaan voiteet vauhdilla nassuun, vedetään unipussi niskaan ja lähdetään makuuhuoneeseen lukemaan iltasatua ja kuuntelemaan iltalaulua. Satu ja laulu ovat olleet osa meidän iltoja jo pienestä pitäen. Vaikka voi tuntua höpsölle lukea satua pikku pötkölle, nopeasti sitä huomaa kuinka vauva oppii kääntämään kirjan sivuja ja rauhoittuu syliin, kun saa tutun iltasatu kirjan tassuihinsa. Nykyisin lapsi osaa jo valita parista vaihtoehdosta kirjan, jolla satutuokio aloitetaan. Minusta satu on ihana tapa rauhoittua.

Unikoulun myötä illan maitohuikka siirrettiin kauemmas nukkumaanmenosta, koska vauvalla se liittyi kiinteästi nukahtamiseen ja tästä tavasta haluttiin päästä eroon. Itselleni tärkeä oppi matkan varrelta on myös se, että isä otetaan aktiivisesti mukaan näihin nukutushommiin ja iltarutiineihin alusta asti.

Voihan itku

Omalla kohdalla sain huomata, että itku kuuluu unikouluun. Ja se tuntuu kamalalta ja olo on kuin rikollisella. Kuka hullu nyt huudattaa lastaan noin? Etenkin väsyneenä tuntuu kuin joku raapisi sielua, kun pieni itkee sydäntä raastavasti. Liisa lohdutteli meitä, että lapsella on oikeus näyttää tunteensa ja muistutti, että unikoulussa opetellaan uutta eikä se uuden oppiminen ole aina helppoa. Niin kuin meillä aikuisilla niin myös lapsilla tunnekirjoon kuuluu myös ne negatiiviset tunteet. Sittemmin olen oppinut paremmin kuuntelemaan erilaisia itkuja. Kipu- ja hätäitkut ovat asia erikseen. Jokaisen lapsen kohdalla täytyy pohtia sopiva keino lohduttaa unikoulun aikana, meillä se oli hyssytys ja iltalaulun hyräily. Tarvittaessa vauva on otettu syliin hetkeksi rauhoittumaan. Näillä varmistetaan vauvalle, että vanhempi on läsnä. Häntä ei missään vaiheessa jätetty yksin itkemään. Vaikka unikoulu toteutetiin meille asteittain, niin ilman itkua siitä ei selvitty. Ne kyynelet vaan kuuluvat tähän vanhemmuuteen.

uniasiat_unikoulu5
Nukahtamaan opettelu

Lyhyesti sanottuna unikoulun idea on, että lapsi oppii nukahtamaan ilman vanhempien aktiivista avustusta. Meillä opeteltiin taito ensin alkuillassa ja kun, homma sujui illoissa, otettiin samat opit yöhön. Eli ensimmäisellä viikolla unikoulua pidettiin vain nukkumaan mennessä ja ensimmäisestä herätyksestä vauva otettiin tuttuun tapaan viereen. Viikon päästä vauva rauhoiteltiin myös yöaikaan omaan sänkyyn, jonka jälkeen yöt rauhoittuvat parissa yössä.

Piste yösyömisille

Meillä uniongelmat liittyivät maitoon ja ihmistutiin. Typsy tykkäsi nukahtaa äidinmaidon makuun ja näinpä oletti tämän liittyvän nukahtamiseen. Asiassa ei sinänsä ole mitään pahaa ja tämä on erittäin yleistä. Omalla kohdalla huumorintaju alkoi loppua siinä vaiheessa, kun neiti odotti happy houria jokaisella herätyksellä ja pahimpina öinä nukuin 20 minuutin pätkiä. Nukahtamisessa vierähti helposti puolitoista tuntia ja ei ollut puhettakaan, että vauva nukkuisi omassa sängyssä tai minä uskaltaisin lupautua mihinkään iltamenoihin. Lopulta tuntui, että kaikki olivat varsin turhautuneita tilanteeseen.

Oman lapsen kohdalla en uskonut alkuunkaan säännöstelyyn ja siihen, että johonkin aikaan yöstä hänelle olisi tarjoiltu maito huikka kun taas tuntia aikaisemmin hänelle olisi sanottu ei. Kiinteiden syöminen lähti pienellä käyntiin vauhdilla ja pikku foodie on aina osoittanut kiinnostusta ruokaa kohtaan. Näin ymmärsimme nopeasti, että yösyömiseen ei ole ravitsemuksellista tarvetta ja unikoulun myötä yösyöminen lopetettiin. Tämä rauhoitti öitä kummasti ja linjasta on poikettu ainoastaan kipeimpien hampaiden puhjetessa sekä kipeänä, jolloin tämä on ollut ainoa lohtu.

Alkuun isän rooli unikoulussa oli suunnattoman tärkeä juurikin tämän maitoasian takia, kun isältä sitä maitoa ei edes ymmärretä pyytää ja se ei ole edes vaihtoehto isän nukuttelu-keikalla. Meillä isä oli vastuussa pari kolme ensimmäistä iltaa ja sen jälkeen vetovastuu siirtyi äidille.

Ympäristön rauhoittaminen

Vauvan myötä meille on makuuhuoneeseen tullut pimennysverhot ja valoisissa Suomen kesissä tämä onkin must. Illalla satua luetaan himmeässä valossa. Sängyn yläpuolelta otettiin pois mobillet sun muut, koska ne tuntuivat vain piristävän vauvaa. Kännykän whitenoise suhina puolestaan sulkee pois muualta kantautuvan taustahälyn.

Tilannetaju

Vauvan elämässä on erilaisia vaiheita ja nämä vaikuttavat uniin. On hampaita, liikkeelle lähtöä, rokotuksia, flunssaa, vieraita ihmisiä ja outoja paikkoja. Ainakin meillä nämä kaikki vaikuttivat jossakin määrin nukkumaan menoon, vaikka unikoulu olisi kuinka pidetty. Näissäkin tilanteissa on tärkeä olla johdonmukainen ja jos näyttää, että rutiineista täytyy poiketa niin sitten poiketaan. Jo nukahtamisen taito on hallussa, niin flunssan tai pahimman eroahdistuksen jälkeen taidot muistuvat kyllä takaisin. Yleensä näitä ei ole osannut tulkita sillä hetkellä, kun ne sekoittavat unia vaan myöhemmin tilanteen lauettua. Pahiten unia on sekoittanut kahdeksan kuukauden iässä liikkumaan lähtö, jolloin yöt menivät ranttaliksi. Mutta ihan yhtä nopeasti kuin yöt sekoittuivat, ne myös korjaantuivat ja taas nukutaan lähes poikkeuksetta sikeät unoset kello 20-7.

Uniasiat ei ole helppoja, mutta kuten jo aikaisemmassa postauksessa totesin unettomuus vaikuttaa myös lapsen ja vanhemman vuorovaikutukseen sekä vanhemman jaksamiseen. Asiat voivat helpottua nopeasti ja apua löytyy aina, yksin näitä ei kannata pohtia. Edelleenkin lämpimästi suosittelen ottamaan yhteyttä Unijunaan ja Liisaan, jos yöt menee kukkuessa eikä nukkuessa.

Toivottavasti teillä nukutaan tänä kesänä hyvin.

Maailman paras putsari, mutta…

Neal’s Yardin ihanan ruusun tuoksuinen putsari ja kasvovesi ovat varmasti parhaat kasvojen puhdistustuotteet, jotka olen koskaan omistanut. Harvoin kasvojen puhdistustuotteista jää ihmeemmin mitään kerrottavaa, vaan kosmetiikka-sarjojen staroina loistavat kosteusvoiteet, naamiot ja seerumit. Vaahtoava kasvojenpesuaine puhdistaa meikin, tuoksuu ihanalta eikä kuivata ihoa vaikka vaahtoaakin. Ihoa ei kiristä, eikä iholle jää inhottavan saippuaista pintaa. Kun homma viimeistellään saman sarjan kasvovedellä, olo on kuin ruususella. Sellaisen ruusushetken kyllä kaipaakin päiväänsä.

syyskuunkuudes_luomukosmetiikka_nealsyard3

syyskuunkuudes_luomukosmetiikka_nealsyard1

Mutta nuo pullot. Oi kyllä ne ovat ah niin trendikkään siniset ja niin kauniit, että meidän rupikonnankillertävä kylpyhuonekin meinaa vallan kaunistua niiden lumovoimasta. Mutta nehän ovat lasia. Voitte ehkä kuvitella, että aamutuimaan taaperon kanssa aamutoimille vessaan lukiuttuva daami ei ole sukkela sormisin tapaus. Niinpä yksi näistä maailman parhaista putsareista koki katalan kohtalon ja teki surmansyöksyn kylpyhuoneen lattiaan. Pahaksi onneksi lattia säilyi ehjänä, mutta pullollinen tätä ihanuutta levisi sanan mukaisesti kankkulan kaivoon ja jätti jälkeensä vain kasan koboltinsinisiä sirpaleita. Pikkuisen kirpaisi hakea uusi pullo, mutta vain hieman. Neal’s Yard Remedies on yksi kosmetiikkamaailman ekologisimmista ja myös eettisimmistä yrityksistä, joka tekee perusteellista työtä niin tuotteiden kuin paremman maailman puolesta. Jos tuotteet ovat lähes puhdasta kultaa ja innovatiivisuudellaan uskomattomia, niin ovat myös erilaiset hankkeet, joissa firma on mukana oli sitten kyse mehiläisten suojelusta, synnytysoloista Ugandassa tai yrityksen oman hiilineutraaliuden tavoittelusta. Tämän tyyppiset asialleen omistautuneet yritykset inspiroivat minua, näin syntyy jotain uutta. Jos kiinnostuit firman tuotteista, kannattaa lukaista Katja Kokon postaus aiheesta ja käydä koukuttumassa yrityksen omilla sivuilla.

syyskuunkuudes_luomukosmetiikka_nealsyard2

syyskuunkuudes_luomukosmetiikka_nealsyard4

Kylpyhuone on ottanut tänä viikonloppuna enemmänkin roolia sisustusrintamalla. Tähän mennessä tuo pari neliömetriä puhdasta kauhua, on odottanut putkiremonttia. Tänä aamuna Design Letters muki lensi kaaressa peilikaapista lattialle ja siinä matkalla haukkasi palan lavuaarista. En mä voi syyttää mukipoloista, kyllä munkin tekee mieli hakata päätä lavuaariin, kun aamulla katson noita killlertäviä kaakeleita. Nyt meillä on lavuaari ilman kulmaa. Lommo ei erityisemmin kaunista kylpyhuonetta ja terävä reuna on vaarallinen pienen kanssa. Jotain täytyisi tehdä. Tässä on päivä pohdittu eri ratkaisuja, vaihdetaanko vain allas, uusitaanko muutkin kalusteet ja hankitaan hieman lisää säilytystilaa (taaperon kanssa kaikki vessan irtaimisto olisi hyvä saada ovien taakse) vai freesataanko kylppäri mikrosementillä?

Mikrosementti olisi ollut hyvä vaihtoehto, jos olisimme heränneet siihen jo pari vuotta sitten asuntoon muuttaessamme. Silloin keskityimme muihin tiloihin ja mietimme jo millainen kylpyhuoneesta tulisi sitten putkirempan jälkeen. Vasta nyt havahduimme, että mikrosementillä olisi kenties ollut yksi varteenotettava tapa freesata kylppäriä ja saada uusi ilme tilaan. Koska mikrosementti levitetään useassa erässä vaatii se kuivatuksineen aikaa, ja jälki on ammattilaisen tekemänä huomattavasti parempi. Aiheeseen enemmän perhetyneet osaavat kertoa tarkemmin mikrosementin vaatimuksista vaikkapa vedeneristysten suhteen. Nämä seikat huomioiden, taitaa budjetti kasvaa liian suureksi suhteessa käyttöikään – kahden vuoden päästä olemme toivottavasti putkiremonttievakossa. Jos mikrosementti jäi askarruttamaan kurkkaa Marun blogista kaunis kylpyhuone ja kattava postaus mikrosementistä ominaisuuksineen – tämän jälkeen pääset jyvälle mikrosementin käytettävyyteen, puhtaanapitoon ja kestävyyteen. Myös Lauran blogista löytyy hyvä esimerkki kylpyhuoneen muodonmuutoksesta mikrosementillä.

Luulen, että päädymme jonkinlaiseen kalusteiden uusimiseen ja johonkin taikatemppuihin laattojen osalta. Kunhan jonkun ratkaisun keksimme, lupaan jakaa teille ennen ja jälkeen kuvia kylppäristä. Se on helmi.