Pieni suuri uutinen

Blogi on viettänyt hiljaiseloa koko alkuvuoden, mikä on venähtänyt melkeinpä seitsemään kuukauteen. Auts. Tähän löytyy hyvä selvitys. Jos kaikki menee hyvin, meidän perhe kasvaa yhdellä kovasti odotetulla pienokaisella syksyllä. Uudenlainen elämänvaihe odottaa siis koko kolmikkoa.

Toinen odotus on ollut alusta asti tyystin erilainen kuin ensimmäinen. Aamupahoinvointi alkoi muutama päivä positiivisen raskaustestin jälkeen ja jatkui kolmisen kuukautta. Sitä on seurannut monta erilaista vaihetta, joiden myötä koko odotuksen ajan takaraivossa on ollut epävarmuus. Ensimmäisen raskauden aikana ajattelin, että toisella kertaa odottamisesta selviää vähemmällä jännityksellä, mutta toisin kävi.

Kun on saattanut maailmaan yhden terveen lapsen, on vaikea kuvitella, että toisella kerralla kaikki voisi mennä yhtä hyvin. Ensimmäiseen kertaan verrattuna tällä kertaa on huomattavasti enemmän tietoa kokonaisuudesta, eikä tiedon määrä tee aina autuaaksi. Samalla seuraa oman tuttavapiirin polkuja vanhemmiksi. Polku perheeksi ei ole aina helppo ja joskus ne matkat ovat hyvin mutkikkaita ja surullisia. Näin ollen hiljainen kunnioitus koko odottamiseen ja lapsensaamiseen on suurempi kuin ennen. Pienet ihmeet eivät ole itsestään selvyyksiä.

Omaa vointia on heikentänyt monien veriarvojen romahtaminen ja tämän tuoma oireiden kirjo. Sen tarkemmin tilannetta avaamatta totean olon olleen vain täydellisen voimaton ja samalla toki huolestunut. Syytä tilanteeseen ei löytynyt ja samanaikaisesti mietin, että mistä kummasta se lapsi saa kehitykselleen tärkeimmät hivenaineet, jos ne eivät imeydy minunkaan elimistööni. Alkuun tarjolla olisi ollut pitkä sairasloma, mutta pätevien erikoislääkäreiden huomassa tilanteeseen on saatu korjausta. Omalla kohdallani lopullinen diagnoosi selviää vasta lapsen synnyttyä ja tässä vaiheessa kaikista vakavimmat vaihtoehdot on suljettu pois.

Lääkäreillä ja labroissa ramppaamisen lomassa on unohtunut odottamisen iloinen puoli. Vauvalla näyttää olevan kaikki tässä vaiheessa hyvin ja oli äiti kuinka aneeminen tahansa, pieni ihminen porskuttaa menemään. Tieto siitä, että oma tilanne ei ole näillä näkymin vaikuttanut lapseen helpottaa, koska suurin pelko on ollut juuri vauvan vointi ja kehitys. Nyt viimeisen kolmanneksen alussa olen uskaltanut jo penkomaan vauvan vaatteita ja katsomaan tarkemmin hankintoja syksyvauvaa ajatellen.

Nyt odotan kovasti ensi viikon jälkeen koittavaa kesälomaa, rauhoittumista ja toisaalta samaan aikaan ystävien tapaamista. Jos alkuvuosi on ollut hiljaista blogin saralla, on se myös ollut melkoisen hiljaista myös sosiaalisten suhteiden suhteen. Kesä on mainio aikaa korjata kumpaakin vajausta ja korjata nämä tärkeät asiat takaisin elämääni.

Näinpä luvassa ainakin mökkijuttuja, asunnon vaihto problematiikkaa ja ehkä jokunen juttu siitä, kuinka päivitetään vauvairtaimisto tähän päivään.

Mukavaa sunnuntaita, toivottavasti edes joku vanhoista lukijoista löytää postauksen.

PS. Koska toisen lapsen kohdalla kierrätetään kovasti ovat myös kuvat kierrätettyjä

Se aika vuodesta

On se aika vuodesta, kun on tehty lupauksia ruokavalion noudattamisesta, kuntokuureista ja tipattomuudesta. Kirmataan hikipäässä salille uudet trikoot hohtaen ja vannotaan ikuista uskollisuutta salikortille. Omalla kohdallani olen menettänyt uskon uudenvuodenlupauksiin jo vuosia sitten. Kovin monesti olen joulun jälkeen kiitänyt lenkkarit vinossa salille neljä kertaa viikolla ja suorittanut tunnollisesti uudenlaista ruokavaliota, kunnes talven ensimmäisen flunssan tullen luopunut lupauksista yksi kerrallaan.

Vaikka en ole tehnyt virallisia uudenvuoden lupauksia, hyvinvoinnin priorisoinnin tarvetta kuvaa hyvin se, että tämän postauksen julkaisu venähti lähes parilla viikolla lapsen sairastumisen takia. Viikon kestävä flunssa pistää elämän pahimmillaan sekaisin pariksi viikoksi, kun yrittää sairastumista seuraavalla viikolla kiriä töissä kiinni ne hommat, jotka jäivät tekemättä sairastupaa päivystäessä. Oma hyvinvointi jää helposti huomiotta ja usein venytys työ- ja lapsiperhe-elämän yhdistämisessä tapahtuu juuri oman hyvinvoinnin kustannuksella. Olisi siis naiivia tehdä lupauksia viikoittaisista salikäynneistä, ellei taivaasta tipahda vaihtarina ylimääräisiä tunteja vuorokausiin tai lapsenhoitajaa.

Käsitys hyvinvoinnista ja sen ylläpidosta on muuttunut täysin lapsen myötä. Ennen lasta hyvinvointikuuri tarkoitti kalorinpolttojumppaa viisi kertaa viikossa ja ruokavalion trimmaamista. Ryhmäliikuntatunneille menin suorittamaan oman leiviskäni ja kanssaliikkujilla ei ollut suuresti merkitystä. Nyt ei tulisi mieleenkään hypätä spinning-pyörän selkään, koska liikunta on niin paljon muuta kuin energian kulutusta. Raskaus opetti arvostamaan omaa kehoa ja tekemään asioita, jotka on hyväksi omalle hyvinvoinnille. Kun koko kehon sai rakentaa uusiksi ja ymmärsin mitä liikunta tarkoittaa minulle – parhaimmillaan se antaa energiaa, eikä vie energiaa.

Myös tavoitteet liikunnan suhteen ovat muuttuneet, jos aikaisemmin motivaatiota oli painonhallinta, olen nyt kuopannut puntarin mutaan ja tavoitteena on jäntevä keho. Innostuin HIIT-tyyppisestä treenaamisesta yhdistettynä pilatekseen ja koin, että näiden kahden yhdistelmällä tasapainoilla sen mukaan mitä keho milloinkin haluaa – rivakkatahtista kehonpainotreeniä energisiin päiviin ja pilatesta silloin, kun myös mieli kaipaa myös rauhoittumista.

Kuinka ollakaan viime vuoden myötä säännölliset liikuntarutiinit katosivat tuhkana tuuleen ja nyt ollaan jälleen pisteessä nolla. On aika katkeraa kalkkia aloittaa alusta uudestaan, kun on jo kerran koonnut itsensä kuntoon. Nyt lähtökohta on toinen, työn ja lapsiperhearjen yhdistäminen on melko kuluttavaa ja näinpä ennen kuntokuuria täytyy saada palautumispuoli kuntoon. Tätä silmällä pitäen ostin itselleni jo kesällä Fitbit Alta 2 HR –aktiivisuuskellon. Sitä seuraamalla olen ymmärtänyt yhtä jos toista omasta hyvinvoinnista ja kauhistuneena katsonut kellon datasta yöunien mittaa ja öiden katkonaisuutta. Kun nukkuu keskimäärin 6,5 tuntia yössä ja senkin kolmessa osassa, täytyy uni nostaa hyvinvointilistan kärkeen. Pitkään jatkunut univaje, kun lisää riskiä sairastua moniin autoimmuunisairauksiin, vaikuttaa aineenvaihduntaan sekä aivojen toimintaan ja kukapaa sitä olisi parhaimmiin tokkuraisena.

Uudenvuoden lupausten sijaan olen tehnyt pieniä päätöksiä, joilla uskon olevan merkitystä oman hyvinvoinnin kannalta. Kun palautuminen on kunnossa, voi taas miettiä kunnianhimoisempia liikuntatavoitteita.

Aikaisemmin nukkumaan
Olen laittanut aktiivisuusrannekkeen muistutuksen nukkumaan menosta, kun yököypelinä nukkumaan meno on tahtonut venähtää yhteentoista. Nyt aktiivisuusranneke surisee muistutuksensa yhdeksän jälkeen, jolloin lähden valmistautumaan yöunille ja rauhoittumaan kirjan pariin. Kun nukkumaan menoaika on aikaistunut, on syvän unen määrä kasvanut lähes samassa suhteessa kuin kokonaisunen määrä. Pienen neidin yöunia täytyy vielä vähän justeerata, hänellä kun nukkumaan meno meinaa venyä myös kymmeneen eli silloin kun on oma vuoro laittaa tyttö nukkumaan meinaa illat venyä yhteentoista.


Herätys aikaisemmin

Kunhan yöunineen on saatu kunnon rytmi ja pieni neiti nukkuu yönsä hivenen rauhallisemmin, hivutan herätyskelloa hieman aikaisemmaksi. Silloin aamuihin jää aikaa lyhyelle treenille ja aamiaisen valmisteluun rauhassa. Pieni jumppa aamulla herättelee kehon päivään ja, kun päivän jumpat on tehty aamusta ei tarvitse suotta ressailla liikkumisesta päivällä . Tämän toteutuminen edellyttää sitä, että nukkumispuoli on kunnossa – väsyneenä aamutoimissa ja lapsen pakkaamisessa päiväkotiin on riittävästi jumppaa.

Lyhyitä treenejä useamman kerran viikossa
Oli treeni sitten joogaa tai kahvakuulaa, ei jokaiselle treenille tarvitse raivata kalenterista parin tunnin pätkää. Itse ainakin huomasin, että ilman lapsenhoitajan apua ryhmäliikuntatunneille ja saleille lähtö oli lähes mahdotonta, kun taas nopeampia jumppahetkiä pystyy ripottelemaan ympäri viikkoa (jos vaan jumppailtua lapsen ja koiran pyöriessä kintereillä). Kahdessa kymmenessä minuutissa ennättää saada sykkeet ylös ja hien pintaan tai vaihtoehtoisesti venyttelemään kehon vetreäksi. Pieni hyppyjumppa on myös hauskaa tekemistä lapsen kanssa.

Perheen yhteiset harrastukset
Tytär alkaa olla siinä iässä, että kaipaa iltoihin erilaista tekemistä ja onneksi on tarjolla vanhemman ja lapsen temppujumppaa sekä muuta aktiviteettejä, joissa tulee liikuttua huomaamatta. Uskon myös, että oma esimerkki antaa terveen kuvan myös lapselle ja kannustaa liikkumaan. Meiltä löytyy naapurista urheilupuisto, jossa on kiva käydä liikkumassa yhdessä ja jos nuo lumet nyt pysyisi maassa, niin pulkkamäki löytyy ihan kodin vierestä.

Perjantain viinilasillinen, ei kiitos
En toki ennenkään pitänyt viiniä varsinaisena palautusjuomana, mutta Fitbitin myötä tämä on vain vahvistunut. Omaan korvaan rankan viikon jälkeen ”ansaitut” viinilasilliset ovat kuulostaneet aikaisemmin hieman oudolta konseptilta. Viini kuuluu juhlaan, hyvään ruokaan ja elämästä nautiskeluun, mutta ei niinkään rankasta arjesta palautumiseen. Käytännössä Fitbin data näytti hyvin selkeästi, että unesta tuli huomattavasti levottomampaa ja katkonaisempaa, jos olin illalla nauttinut pienenkin määrän alkoholia. Miksi juuri perjantai-illan lasilliset ovat joutuneet tarkempaan syyniin? Olen huomannut, että juuri perjantain ja lauantain välisen yön unet ovat koko viikon sikeimmät ja näinpä haluan maksimoida näiden unien palauttavan vaikutuksen. Absolutiksi en ole heittäytymässä ja edelleenkin uskon juhlan parantavan hyvinvointia, vaikka siihen joskus tärvääntyykin omat yöunet.

Seura tekee kaltaisekseen.
Vuoden aikana olen kuullut useamman kertovan, kuinka valitsevat seuransa sen mukaan keneltä saavat energiaa ja priorisoivat sen perusteella menojaan. Hieno juttu heille, mutta ruuhkavuosia elävä uraäiti ei ole kovin korkealla näissä arpajaisissa, kun sitä energiaa ei aina ole muille annettavaksi. Vaikka olen kohauttanut kulmiani seuraan liittyvälle energia-ROI:lle, niin joku totuuden siemen tässä ajatuksessa on. Itse olen pyrkinyt vähentämään lukuisissa some-kanavissa käytävää keskustelua, sen sijaan tapaamaan ihmisiä kasvokkain. Kommunikaation laatu korvaa mennen tullen määrän ja enpä tiedä, ehkä sitä sitten tulee tavattua niitä ihmisiä, joilta saa virtaa ja joiden kanssa tuntee olonsa mutkattomaksi. Hyvät ihmissuhteet tekevät hyvää omalle jaksamiselle.

Paikka avoinna treenikaverille
Edelliseen viitaten, sosiaalisista suhteista saa virtaa ja hyvät ystävät ovat hyväksi hyvinvoinnille. Jos kalenteriin on vaikea saada samalla viikolla tilaa treeneille ja treffeille, niin miksipä ei yhdistäisi niitä? Hoitaisi kuntoaan ja sieluaan palkkaamalla ystävän kanssa yhteisen PT:n tai tennisvalmentajan. Elämässäni olisi ehdottomasti paikka samanhenkiselle reippaalle, positiiviselle ja ei-kulmat-rutussa treenaavalle kaverille.

Muista haaveilla
Haaveet eivät kuulu vain nuoruuden haahuiluun, vaan suurista haaveista tulee parhaimmillaan konkreettisia tavoitteita. Niinpä olen yrittänyt muistuttaa itseäni mahdottomienkin asioiden haaveiluista. Mitä tekisin jos voittaisin Lotossa, entä mikä estää minua tekemästä noita asioita jo nyt? Jos elää näköistänsä elämää, voi varmastikin myös hyvin.

Muistakaa siis haaveilla isosti ja pienesti.

Kiitos, jos jaksoit lukea tänne asti. Kuvituksena olevat tulppaanit sopivat myös hyvin tähän vuoden aikaan samanlaisena kausi-ilmiönä kuin uudenvuoden lupaukset. Pidetään huoli itsestämme, niin jaksetaan kukoistaa vielä kevätauringin sulatellessa hankia.

Klassiset lomakukat ja hattaraiset hajatelmat

Nyt se alkoi, loma. Pää on ihan hattaraa alkuvuoden pyörityksen jäljiltä. Ruuhkavuodet taitavat olla nimensä veroisia. Arjessa ei tule ihmeemmin pysähdettyä pohtimaan sen syvällisempiä, vaan päivät juoksee hurjaa vauhtia ja itse yrittää pysyä niiden vauhdissa. Pari vuotta sitten taisin kuvata näihin samoihin aikoihin myös pyöreitä pioneja ja miettiä syntyjä syviä. Silloin tuo nyt vauhdikas tyttönen odotteli vielä vatsassa. Aika juoksee hirmuista vauhtia.

Oman pikantin lisän pään hattaruuteen tuonee flunssa, joka kattaa kaikki mahdolliset hengitystieinfektiot. Pikku hiljaa mokoma alkaa olla selätetty ja sohvan pohjalta pääsee muihinkin kesäpuuhiin. Sen verran tauti hidasti vauhtia, että beiben huoneen tapetointi siirtyy syksylle. Ennättäähän sen silloinkin.

Kun on juossut pää kolmantena jalkana ja rutistanut lähes kaiken korvien välistä työlle, ei luovuus ole päässyt kukkimaan täällä blogin puolella. Onkin merkillistä kuinka jo muutaman vapaapäivän jälkeen käsi hapuilee kameraa, ruoanlaitto kiinnostaa ja kotiakin silmäilee eri tavoin. Luovuutta ja ideoita ei vain riitä loputtomiin. Silloin kuin saa toteuttaa itseään töissä mielin määrin ja haastaa itseään menemään oman mukavuusalueen ulkopuolelle, on vapaa-aika käytettävä latautumiseen. Luova ihminen ei ole kone ja hyviä ideoita ei synny liukuhihnalta, jos luovuus kukkii duunissa saattaa kotona olla hieman hiljaisempaa inspiraation saralla.

Jos pää palautuu rasituksesta nopeasti, on myös keholle annettava aikaa palautumiseen. Nuorempana kroppa antoi anteeksi pitkät työpäivät, huonot yöunet ja epäsäännöllisen ruokalun. Nyt moisesta saa palkkioksi uuden vararenkaan vyötärölle, samean ihon ja kenties tämän tyyppisen flunssankin. Viimeiset puoli vuotta monenlaisine nopeuskapeikkoineen on ollut kieltämättä stressaava. En odottanut sen olevankaan mitään muuta, mutta silti se pääsi yllättämään rasittavuudellaan, joka todellakin tuntuu kehossa.

Jos ennen töihin paluuta otin viikoittain useamman kerran aikaa liikunnalle ja omasta hyvinvoinnista huolehtimiselle, en onnistunut tässä kertaakaan alkuvuoden aikana. Onnistun säätämään mallikkaasti koko perheen aikataulut ja töissä koordinoimaan useamman tahon ajankäyttöä, mutta en saa omaan kalenteriin tilaa edes puolen tunnin verran päivässä omasta hyvinvoinnista huolehtimiseen.

Loman tärkeimmät asiat ovatkin tänä vuona yhdessäolo perheen ja ystävien kanssa sekä omasta hyvinvoinnista huolehtiminen. Syksyä kohden täytyy miettiä, että mikä on oma ratkaisuni siihen että kalenterista löytyy viikoittain aikaa liikkumiseen ja omasta kunnosta huolehtimiseen. Epäilen, että kohdallani paras ratkaisu voisi olla jonkun positiivisen treenausporukan löytyminen, kenties PT:n palkkaaminen kaveriporukalla tai tennistunnit. Sellainen ratkaisu, jossa yhdistyisi sosiaalisuus ja laadukas treeni, jolloin en tekisi treeniä vain treenin vuoksi vaan laajemmin voidakseni hyvin.

Elokuun ihanuutta

Nyt kun lomaväsymys alkaa hellittää, muistuu mieliin miksi elokuu on niin ihana. Hämärissä iloissa on tunnelmaa ja koiralenkillä voi ihailla upeaa auringon laskua. Päivät on vielä leppeän lämpimiä, eikä tarvitse aloittaa joka ulkoilua haalarisulkeisilla omapäisen taaperon kanssa.

Vuosi vuodelta huomaan sisäisen sissisnobimartani pyrkivän pintaan juuri elokuussa, ja hamstraan jääkaapin täyteen sadonantimia. Ihanaa, kun ruoka maistuu ja tarjolla tuoreita kasviksia pavusta porkkanoihin. Kannattaa muuten vilkaista viimeisin Koti ja keittiö (8/2016), jossa oli kattavan Asuntomessu katsauksen lisäksi herkullisia kesäruokareseptejä. Kuvissa näkyy raikas vegesalaatti, jossa paahdettuja kauden kasviksia maustaa feta ja dukkah-mausteseos. Herkku maistui koko perheelle isännän pyydystämän lohen kera. Ruoka tuntuu taas maistuvan pienelle neidille ja olen kovin iloinen, että voidaan syödä samoja ruokia koko perhe. Tyyli pikkukulinaristilla on vapaa ja luova, suupalat löytävät tiensä suuhun joko sormin tai hyvänä päivänä jopa haarukan avustamana itse syöden.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Levännyt mieli on myös luova ja virkeänä jaksaa katsoa luottavaisin mielin kohti tulevaa. Silti vähän ristiriitaisin miettein jatkan hoitovapaata syksyn ajan. Tuleva syksy on aivan erilainen kuin vuosi sitten, jolloin vauva oli parin kuukauden ikäinen ja täysin riippuvainen äidistään. Nyt tyttö on reipas, iloinen ja todella tomera taapero. Tämän tyypin kanssa voi jo tehdä asioita ja huumorintajuinen tyttö ymmärtää paljon enemmän kuin minä edes tajuan. Tiedän, että neiti saa lisää valmiuksia päiväkotiarkeen puolen vuoden aikana, mutta silti välillä on ikävä töihin. Itsekkäästi sitä miettii, että voisin palata töihin päivänä minä hyvänsä, vaikka luulen muutaman kuukauden lisäajan olevan hyödyksi meille kaikille.

Tänään kokeilin ensimmäistä kertaa vuosien tauon jälkeen Lightroomia ja taas muistin, miksi sanotaan kuvan syntyvän vasta käsittelypöydällä. Mahdottomasti on opittavaa tuon välineen käytössä ja näinköhän musta koskaan tulee kuvien suhteen suurta taitajaa. On kuitenkin lohduttavaa ajatella, että aina voi kehittyä ja oppia uutta. Jatketaan siis harjoituksia.

Kesän raikas smoothie bowl

Smoothie bowlista on tullut kevään aikana aamujeni pelastaja. Nämä herkulliset aamiaiset täyttivät blogit ja instagramin viime syksynä. Itse en vauvakuplassa ymmärtänyt edes kokeilla moista ennen kuin keväällä, jolloin otin arkiaamiaiseni tarkempaan tarkasteluun. Kulho juotavaa smoothieta täyttävämpi ja antaa virtaa lounaaseen asti. Aikaisemmin aamiainen tahtoi jäädä ravintosisällöltään liian pieneksi ja verensokerit heitteli pitkin päivää.

syyskuunkuudes_smoothiebowl3

syyskuunkuudes_smoothiebowl1

Tämän kaltainen raikas aamiainen on hyvä aloitus päivälle. Kun illalla katsoo marjat valmiiksi, ei aamulla tarvitse kuin surauttaa herkku kulhoon. Koristella annos sillä välin, kun taaperon puuro porisee liedellä. Tässä versiossa pähkinät ja riisiproteiinit tuovat annokseen ruutia, jolla jaksaa hyvin lounaaseen saakka. Riisiproteiinin maku on melkoisen kitkerä ja minä en suostu tekemään kompromissejä maun suhteen. Mustaherukka on oiva kaveri riisiproteiinille ja sillä saa riisiproteiinin kipakan maun peittoon, toinen hyvä keino riisiproteiinin nujertamiseen on tuore inkivääri.

syyskuunkuudes_smoothiebowl2

Tarvitset

½ dl mustaherukoita
½ dl mustikoita
½ dl mansikoita
1 dl vadelmia
1,5 – 2 dl kookosmaitoa
¼ osa päärynästä
0,5 dl riisiproteiinia

Pinnalle
kourallinen cashew-pähkinöitä rouhittuna
marjoja ja hedelmäviipaleita

Surauta pakasteiset kohmeiset marjat blenderissä, lisää päärynä ja kookosmaitoa maun mukaan. Kookosmaidon voi mainiosti korvata myös mantelimaidolla ja maidon määrä riippuu siitä, miten paljon marjoista irtoaa nestettä ja kuinka sakean seoksesta haluaa. Lopuksi lisään joukkoon riisiproteiinin, tämän voit toki jättää pois, mutta itselläni juuri proteiinin lisääminen aamiaisiin on parantanut koko päivän kulkua.

syyskuunkuudes_smoothiebowl4

Tällaista raikkautta oma keho tuntuu janoavan nyt. Viikon reissu Itävallan Alpeille oli shokkihoitoa ihmiselle, joka on tottunut saamaan polttoaineekseen vähintään puoli kiloa kasviksia ja siihen päälle marjoja. Alppimaassa tarjolla oli hyvin lihaisia aterioita ja rasvaa ei toki säästelty missään, tähän päälle leipää ja perunalisäkkeitä. Parista ravintolasta onnistuin saamaan kelpo salaattiannoksen lihan kylkeen ja hotellin neljän ruokalajin illallisessa ei ollut toki valittamista, kokonaisuus oli vain kovin erilainen mihin olen tottunut. Ruoka olikin reissun ainoa miinus ja aktiivilomalla toki tuollainen tuhdimpi ruokavalio on joltain osin tarpeen. Reissu Alpeille oli ikimuistoinen ja matkasta lisää heti, kun saan kuvat muistikortilta koneelle.

Ihanaa sunnuntaita kuomat!