Lähisisustamista – Punkalive Ruuhi moduuli

Jos rantamökki olisi rakennettu vuosia sitten, olisin todennäköisesti sisustanut sen Hamptons henkeen ehdaksi beach houseksi. Tuonut Saimaan rannalle valkoista valkoisella, tähtikuoseja ja purjevenetauluja. Vuosien aikana maku on muuttunut tämänkin suhteen ja nyt mielin minimalistisempaa tyyliä sekä tuotteita, jotka sopivat suomalaiseen mökkityyliin. Siitä mikä on suomalainen mökkityyli, voidaan olla montaa mieltä. Minulle se on ajatonta, selkeää ja luonnollista tyyliä. Vaaleaan hirsimökkiin sopii mielestäni hyvin luonnonmateriaalit puu, rottinki ja aidot tekstiilit.

Uusi tila on kuin tyhjä paperi, välillä sen täyttäminen ja ensimmäisen viivan piirtäminen pelottaa. Mitä jos yksi väärä hankinta sotkee koko kokonaisuuden? Puisiin kalusteisiin olen suhtautunut hieman varauksella, koska en ole halunnut tilaan liian ”pirttimäistä” tunnelmaa. Ilahduinkin, kun Punkaliven showroomin ikkunassa näin vaalean Ruuhi-moduulin. Muotoilultaan moderni kaluste on monikäyttöinen ja kokonaisuudesta ei tule liian ”puiseva”, kun erilaiset pinnat kohtaavat seinissä ja kalusteissa. Ihastuin Punkaliven tuotteiden elävään pintaan jo viime vuonna, kun ostin pari peiliä mökille.

Ruuhi-moduuli etsii vielä paikkaansa ja niitä saattaa hyvinkin tulla meille vielä toinen. Hankin sen alun perin yöpöydäksi, mutta se istuikin hienosti myös sivupöydäksi. Yöpöytien suhteen kokonaisuutta täytyy vielä hahmotella, kun valaisimetkin ovat vielä hakusessa.

Tähän hankintaan liittyi hitunen myös aatteellisuutta. Punkaliven tuotteet on suunniteltu ja valmistettu nimensä mukaisesti Punkaharjulla eli melkein mökkinaapurissa. Jos tyttäreni tulee joskus perimään mökin sisustuksineen, onhan se kiva, että näillä asioilla on tarina. Se kelpaako äidin tyyli tyttärelle on ihan toinen juttu.

Käy tutustumassa Punkaliven tarinaan ja tuotteisiin täällä.

Uusi arki ja uusi senkki

Mennyt viikko on harjoiteltu uudenlaista arkea. Puolentoista vuoden hoitovapaan jälkeen töihin paluu on samaan aikaan jännittävää ja haikeaa. Viime syksyn ajan ajatus töihin paluusta kypsyi, joten sen suhteen ei ole tarvinnut kipuilla. On ihana päästä aidosti ihan oman jutun äärelle, kun viime vuosi on mennyt enemmän tai vähemmän lapsen kanssa täydellisessä symbioosissa. Samaan aikaan tämän symbioosin katkeaminen on todella haikeaa ja tuon tuosta huomaa huolehtivansa kuinka jälkikasvu pärjää päiväkodin hoitajien huomassa. Ihan suotta en hankkinut säänkestävää ripsiväriä töiden alun kunniaksi. Kiirettömät aamut ja päivät yhdessä olivat ihana vaihe elämässä ja nyt alkaa uudenlainen arki. Stressikerrointa nostaa se, kuinka saa 24 tuntia riittämään kaikkeen, eikä arki olisi yhtä selviytymistaistelua kelloa vastaan ja ryntäilyä paikasta toiseen. Tässä vaiheessa tuntuu, että arki on käynnistynyt hivenen helpommin kuin kuvittelin ja monet asiat saattavat helpottaa lyhyessäkin ajassa, kun lapsi nappaa uuden rutiinin omakseen ja jokainen tekee oman osansa arjen helpottamiseksi. Paluuta helpottaa loistava vastaanotto töissä ja se, kun huomaa lapsen tulevan hyvin juttuun hoitajansa kanssa.

Syyskuun kuudes lipasto makuuhuoneen sisustus

Syyskuun kuudes makuuhuoneen sisustu

Syyskuun kuudes Makuuhuoneen sisustus

Blogin kannalta töihin paluu tarkoittaa ainakin haastavampia kuvausolosuhteita. Luonnonvaloa ei duunipäivän jälkeen näy ja kuvausassari pyörii intensiivisesti kuvausten järjestelijänä. Näissäkin kuvissa saattaa vilahtaa muovirasioita järjestelevä assari stailauspuuhissa.

Viime viikonloppuna saimme vihdoinkin kotiin syksyllä Savonlinnasta ostamani senkin. Senkki on ensimmäinen second hand –ostokseni ja olen kovin ylpeä siitä. Alun perin senkin piti mennä tytön huoneeseen kirjahyllyksi, mutta löysikin toistaiseksi paikan meidän makuuhuoneesta. Makuuhuone on ollut tähän asti varsin maltillisella väripaletilla sävytetty ja rauhallisen valko-harmaa. Kuparin sävyiset Hayn henkarit ovat tuoneet lämpöä ja samaa lämpöä sekä särmää tuo myös tämä senkki.

syyskuunkuudes_makuuhuone_vanhalipasto

Katsotaan mitä senkkiin jemmataan, tällä hetkellä se toimii hyvin laskutasona ja kun pinnasänky on siirretty neidin omaan huoneeseen, tässä on senkille juuri sopiva tila. Senkin yläpuolelle olisi hyvä paikka peilille ja pienelle taululle. Mielessäni matchaan tähän pyöreää peiliä joko alumiini- tai kuparikehyksisenä. Kenties juuri haaveilemani Vino-peili olisi oikea match tähän. Muutoin makuuhuoneeseen ei ole luvassa suuria muutoksia, ikuisella haavelistalla on Matrin sängynpääty ja helmalakanat, samoin kuin Poulsenin valaisimet yöpöydille.

Kivaa lauantaita teille!

Tuolit ruokailutilaan

First world problems. Tuoliongelma. Niin kuin eilen jo kerroinkin antelias joulupukki toi täydennystä sisustuskassaan. Päätin, että sen turvin aloitan ruokailuhuoneen tuolibingon osa 2 ja samalla pistän käyntiin koko ruokailutilan selkiyttämisen. Nyt kuitenkin pohdin, millaisen tuolikokonaisuuden huoneeseen lopulta haluan. Tuolihulluna olen pohtinut näitä tuoliasioita jo vuosikausia, mutta ilmeisesti maalaisjärki ja hoitovapaalla rajallinen budjetti ovat pitäneet hankinnat kurissa.

Omia virheitään on vaikea myöntää, mutta tämän huoneen kohdalla niitä on sattunut useampia. Tänne muuttaessa en oikein osannut hahmottaa tilaa ja kalusteita oikein. Tiesin, että haluan ison ruokapöydän ja siihen kauniit tuolit. Hankimme tammisen ruokapöydän ja vanhojen tuolien seuraksi hankimme Vitran DSW-tuolit kokomustana. Pidän pöydästä ja tuoleista kovasti, mutta viime aikoina yhdistelmän raskaus on pistänyt silmääni. Suunnitelmissa on karsia String hyllystä turhaa tavaraa pois ja skarpata järjestystä. Mattosta ja verhoista emme luovu, koska huone kaikuu melko paljon ja ikkunoista vetää. Kaipaan huoneeseen selkeyttä ja keveyttä. Eri paria olevat tuolit tekevät toki yhdistelmästä rennon, mutta toisaalta kokonaisuus kaikessa lennokkuudessaan on raskas.


OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Jos nyt valitsisin kalusteet uudestaan tilaan, valitsisin kevyemmän pöydän ja mahdollisesti etsisin pöydän valkoisena. Silloin eri paria olevat tuolitkin solahtaisivat kokonaisuuteen. Vaikka olen lukenut huolellisesti Konmarini ja surutta myynyt kodistamme yhtä jos toista, en ole innoissani koko ruokailuryhmän vaihtamisesta. En usko, että pöytä tulee muuttumaan niin kauan kuin asumme tässä kodissa. Se on ajaton ja toimii hyvin nykyisessä elämäntilanteessa. Valkoiset Danerkan Fly-tuolit saavat väistyä uusien tilalta vuoden aikana. Pähkäilen vielä eri vaihtoehtoja Eamesien pariksi, alla tämän hetkiset suosikkiyhdistelmät. Ja listalle saa ehdottaa mustia hevosiakin, pakka on hyvin auki näiden hankintojen osalta.



Eames DSW + Ton Chair 14

syyskuunkuudes_tuolikollaasi1

Tämä on klassinen yhdistelmä, joka on ollut mielessäni pitkään. Pidän paljon klassisesta wieniläistuolista ja mustat tuolit sopivat hyvin yhteen. Viime aikoina olen kuitenkin miettinyt, tuleeko yhdistelmästä sekava ja tuoko tämä combo taas yhden lisäelementin tilaan? Nyt kaipaan näkymään rauhallisuutta, jonka takia hieman emmin tätä yhdistelmää.

Eames DSW + kokovalkoiset Seiska-tuolit

syyskuunkuudes_tuolikollaasi2

Tässä vaiheessa joku saattaa kysyä, miksi haluaisin vaihtaa lähes samanlaiset valkoiset tuolit uusiin valkoisiin tuoleihin. En lähde tarkemmin avaamaan kantojani kopioinnista, mutta aidot on aina aidot ja vaikka ostohetkellä en asiaa edes ymmärtänyt noiden Danerkojen Seiskaa muistuttava ulkonäkö on viime aikoina kaihertanut silmää kovasti.

Olin jo aikaa sitten haudannut ajatuksen Arne Jacobsenin suunnittelemista klassikoista, mutta tuo kokovalkoinen versio vei sydämeni. Tämänkin yhdistelmän kohdalla pohdin, onko setti liian sekava? Tyylillisesti nämä solahtavat hyvin 60-luvun taloon.

Kokovalkoiset Seiska-tuolit + Ton Chair 30
syyskuunkuudes_tuolikollaasi3
Valkoisiin Seiskoihin ihastuneena aloin jo haaveilemaan, että pöydän ympärille saisin vain ja ainoastaan valkoiset seiskat. Ilme rauhoittuisi ja valkoiset tuolit uppoavat hyvin muuhun tilaan. Kunhan syöttötuoliajat päättyvät pöydän päätyihin voisi hankkia Tonin käsinojalliset wieniläistuolit. Auts. Tämä tietäisi paljon isompaa budjettia tuolihankintoihin, koska kaikki kuusi jakkaraa menisivät uusiksi. Eameseille löytyy kyllä paikat muualta kotoa.


Mitäs mieltä sinä olet, minkä vaihtoehdon puolesta antaisit äänesi? Entä mitä ottaisit pois, että näkymä rauhoittuisi hieman?

Uusi koti aarteille

syyskuunkuudes vintage artek1

Toisen roska on toisen aarre. Artekin 900 –tarjoiluvaunu kotiutui meille anoppilasta, jossa se on etsinyt paikkaansa jo reilun kymmenen vuoden ajan. Kertaalleen tarjoiluvaunu taisi olla myynnissä, mutta meidän onneksi se ei sillä kertaa löytänyt uutta kotia ja oma makukin sai kehittyä siinä välissä. Edellisen kodin tummasävyiseen sisustukseen tämä klassikko ei istunut, mutta täältä se löysi paikkansa muitta mutkitta. Näin tämä aarre on löytänyt meiltä uuden kodin. Eikä tämä anoppilassakaan kuulunut kategoriaan roskat, siellä aika oli vain elänyt sen ohitse.

Alvar Aalto on suunnitellut alun perin tämän tarjoiluvaunun Pariisin maailmannäyttelyyn vuonna 1937. Kovin ajankohtaiselta vanerista taivutetun vaunun muotoilu näyttää tänäkin päivänä. Mieheni lapsuuden kotiin tämä on löytänyt tiensä 80-luvulla ja sattuupa sen valkoisia kaakeleita koristavan herran itsensä piirtelemät lyijykynäjäljet.

syyskuunkuudes vintage artek4

syyskuunkuudes vintage artek festivo

syyskuunkuudes vintage artek2

Lyijykynän lisäksi ajanpatina näkyy myös koivun kellastuneessa värissä, mutta yllättävän hyvin se sulautuu vaaleaan kotiin ja jätetään suosiolla pinnan käsittely väliin. Samalla reissulla meille kulkeutui muutama kappale Timo Sarpanevan Festivo -kynttiläjalkoja. Näin aarteet löysivät uuden kodin.

Kevät herätti parvekeintoilijan

Pikku hiljaa mielessä alkaa kirkastumaan ajatus siitä, että tänä kesänä tytön matka ei vie keitaalle vaan kättärille. Sehän ei toki tarkoita etteikö kesäkeidasta tai edes palasta keitaasta voisi tuoda tytön luokse. Keitaan rakentaminen tietää parvekkeen pientä pintaremonttia ja kätevä puolisko onkin jo aloittanut nikkaroimalla laudoituksen parvekkeelle.

Minä puolestani olen keskittynyt pohtimaan kuinka saamme yhdelle normaalikokoiselle parvekkeelle mahtumaan kaikki sille kaavaillut toiminnot? Lokoisan lepopaikan, lukunurkkauksen, lounaskulmauksen pienen pöydän äärellä, yrittitarhan, oliivipuun, kukkivat kukat ruukuissaan ja Luciferin. Lucifer ei ole uusi lemmikkieläimemme, vaan grilli, joka kokonsa puolesta sopisi paremmin omakotitalon patiolle kuin parvekkeelle. Sopu antaa sijaa Luciferille, ja kunhan herra grillimestari kokkaa Luciferin kanssa riittävän usein minulle sekä rantapallolle olen varsin tyytyväinen, ja hiljaa.

Lucifer ottaa siis tilansa parvekkeelta piste. Parvekkeelle mahtuu toki muutakin, ehkä ei lounaskulmausta ja loikoilupaikkaa, mutta jompikumpi. Virittelin ajatuksia pikkuparvekkeen sisustuksesta Pinterstin puolella ja Ikean puutarha-inspiraatiota selaillen. Jotain tämän henkistä kukoistusta olisi hakusessa myös meidän parvekkeelle.

Urban Walker balcon Jennifee Walker design

trendenser balkon

Ikea parveke

balkon inspiration

Ikea terassi

Vihreitä kasveja, niiden lomaan jotain kukkivaa, ehkäpä pelargoneja ja jotain syheröä. Yrttejä, basilika, laventeli, rosmariini. Ehkäpä jopa oliivipuu. Haavekasvien osalta lista on loputon ja pian ne parvekkeen rajat tulevat vastaan. Mittanauhan kanssa parvekkeella heiluttuani, luulen että istutus käy helpoiten parvekelaatikoihin ja eri kokoisiin irtoruukkuihin. Isommille kasveille kiinnostaisi kokeilla bacsageja, jotka saisi helposti taitetettua talviteloille.

Kalusteiden suhteen lopulliset suunnitelmat ovat vielä avoinna, luvassa testailua ja pähkäilyä. Luulenpa, että lounasnurkkauksen sijaan kallistun lokoiluun. Tulevan kesän parvekerutiinit on vielä tyystin hämärän peitossa, mutta alkukesästä luulen arvostavani kovasti rauhaisaa lukunurkkausta ilta-auringossa. Talon punatiiliseinät eivät onneksi näy kovin paljon parvekkeella, vaan käytännössä seinät ovat joka suunnasta ikkunapintaa. Mikä parasta talon päädyssä oleva parveke on omassa rauhassaan, muiden katseilta suojassa ja ylimmästä kerroksesta ne Luciferin kärytkään eivät leviä naapureiden kiusaksi.

Seuraavina viikkoina on luvassa parvekesuunnittelua ja kadonneen vihderpeukalon koulimista. Katsotaan millainen pihainnostus tästä vielä kasvaa.

Kuvankaappaus 2015-5-8 kello 11.54.24

Onkos kenelläkään muuten kokemusta yllä olevan kuvan kaltaisista (Ikea) tunnelmavaloista parvekkeella? Toimiiko ne ja jaksaako aurinkokennot ladata valot päivänä aikana? Tuollaiset voisi olla kiva loppukesän iltoihin.