Sisustusteema: budjettisisustamista viherkasvein

Sisustusrintamalla on ollut varsin lamaantunut meininki. En ole vielä elämässäni kohdannut parempaa sisustusinnon nujertajaa kuin lapsiperhearki. Kaaoksenhallinnan ytimessä on vaikea olla luova ja ylipäätään haaveilla muusta kuin koko huushollin kattavasta siivouksesta, jonka tuloksista saisi nauttia edes kokonaisen viikonlopun ajan.Verrattuna kolmen vuoden takaiseen elämään yksi lapsiperhearjen rajoitteista on hieman niukempi budjetti. Se summa mikä ennen jäi palkasta sisustamiseen ja vaatteisiin tai muuten vain mukavan elämäntavan rahoittamiseen, hupenee nykyään päiväkotimaksuihin ja gore-texiin. Näinpä varsin innoissani otin vastaan Suvin antaman haasteen, pohtia edullisia vinkkejä kodin sisustamiseen.

Asiaa voi lähestyä monelta kantilta ja sanoisin, että oman tyylin löytäminen on säästänyt itseltäni budjettia. Hutiostosten määrä laskee huomattavasti, kun tuntee oman tyylinsä ja tietää mitä tahtoo. Silloin kun on varmempi olo omasta tyylistään uskaltaa käyttää isompia summia hankintoihin ja säästää niihin pitkäjänteisesti. Uskon itse, että harkitsevuus auttaa säästämään budjettia pitkällä jänteellä. Suunnitelmallisuushan on A ja O kaikessa budjetoinnissa.

Nyt elämän kaaosvuosia eläessä olen oppinut arvostamaan suunnattomasti siisteyttä. Silloin kun sotkut kaihertavat silmään ei pysty nauttimaan oman kodin hyvistä puolista. Näinpä täysin ilmainen sisustusvinkkini on siivous. Siivous pätee myös sisustustekstiileihin, sohvatyynyjen pesu ja prässäys tuo niihin uutta ryhtiä ja raikastaa niitä. Mattojen pesu on Suomessa aivan liian kallista, mutta siltikin pesu tulee halvemmaksi kuin uuden osto.

Entä mikä sitten olisi hieman konkreettisempi pienen budjetin sisustusvinkki? Postauksen kuvitus antaakin tähän jo hieman osviittaa ja tähän vastaan, että viherkasvit. Meillä on saavutettu yksi etappi lapsenkasvatuksessa – kukkamullat pysyvät jälleen ruukussa. Tämän innostamana hankin meille hieman uusia viherkasveja raikastamaan kodin ilmettä. Viherkasveilla saa vähän väriä ja eloa kotiin.

Alun perin lähdin puutarhaliikkeeseen hankemaan peikonlehteä Aallon tarjoiluvaunuun, kun siinä pari vuotta paistellut rahapuu kyllästyi meihin ja tiputti lehtensä. Peikonlehti kasvattelee nyt lehtiään keittiön tasolla ja katsotaan kuinka suuri ryökäle siitä vielä kasvaa. Minua on peloteltu peikonlehden runsaalla kasvulla, joten katsotaan mitä saan aikaiseksi tämän kanssa.

Samalta reissulta peikonlehti sai kaverikseen varjoviikunan ja klusian. Klusia istuu täydellisesti tarjoiluvaunuun ja on hyvä pari Muuton valaisimen kanssa. Olin myös varsin vaikuttunut tämän vehkan hoito-ohjeesta – uskomattoman helppohoitoinen ja viihtyy melkein missä vain. Ruokailutila on valoisa ja olen onnistunut kuivattamaan siinä pari kentianpalmua, joten suosin kestäviä ja kiiltävälehtisiä kasvia tässä kohdassa.

Mysteeriostoksena mukaan lähti myös varjoviikuna, joka on vain yksinkertaisesti niin kaunis. Arvelin, että valoisassa viihtyvällä kasville olisi riittävästi valoa olohuoneessa. Jonkin verran vehka on tiputtanut lehtiään ja kerran olen siirtänyt sitä jo lähemmäs ikkunaa. Tuossa kiinakaapin vieressä olisi täydellinen paikka sille, joten toivotaan että lehtien tippuminen rauhoittuu tuosta.

Mä uskon, että noiden vehkojen hoidosta saa silmänilon lisäksi hyvän mielen itselleen. Tuo peikonlehti maksoi noin viisitoista euroa, klusia parikymppiä ja joukon arvokkain ostos oli kolmenkympin varjoviikuna. Kun näistä huolehtii, on niistä (toivottavasti) iloa pitkäksi aikaa ja hankintahinta vielä pienenee ajan saatossa.

Mökkipihan havuistutukset

Viime syksynä katselin uuden rakennuksen ympäristöä ja mietin, että se kaipaa istutuksia ympärilleen. Kasveja, jotka maisemoisivat rakennuksen ympäristöön ja lisäisivät pihan viihtyisyyttä. Koska kyseessä on kesäkoti, emme ole kitkemässä tai kastelemassa kukkapenkkiä jatkuvasti. Helppohoitoisuus olisi siis valttia.

Istutuksen paikka on varsin aurinkoinen ja savinen maa tuo omat haasteensa yhtälöön. Uusien talojen pihalla olen ihastellut havuistutuksia ja hetken asiaa tutkittuani päätin toteuttaa sellaisen mökille. Ikivihreät havut sopivat hyvin metsäiselle tontille ja eivätkä vaadi jatkuvaa kunnostamista. Ajatuksena on, että havut saavat rauhassa levitä ja ottaa itselleen tilaa.

Valikoin istutukseen matalia havuja. Polun viereen istutin kolme pientä Danica pallotuijaa, joiden pitäisi olla melko hidaskasvuinen ja tiheä lajike. Istutuksen reunaan valitsin teräksen sinisen sinikatajan ja ryömivän sinilaakakatajan. Näiden pitäisi levitä ajan mittaan maanpeitekasvin tapaan ja kasvaa halkaisijaltaan noin metrin kokoiseksi.

Havujen väliin tein extempore hankinnan ja istutin penkkiin vaaleanpunaisen jaloangervon. Karkin vaaleanpunainen pörhelö oli niin herkullisen värinen, että päätin kokeilla, jos se menestyisi penkissä. Punaiseen taittaa myös maanpeitekasviksi ostetut maksaruohot. Heleän vaaleanpunaisesta, vihreistä ja sinertävistä havuista tulee mielestäni kaunis yhdistelmä.

Terassin toiselle puolelle hankin vielä kaksi laakakatajaa. Näiden ideana on myös suojata pudotusta terassilta ja ohjata kulkua terassille hieman keskemmälle. Laakakataja leviää nopeasti ja tämä on hieman korkeampi malli verrattuna viereisen penkin sinisiin versioihin. Koska istutushommat jäivät loppukesään, saimme osan taimista alennusmyynnistä ja senpä takia niissä on jo hiven ruskeaa pinnassa. Taimet olivat kuitenkin hyvässä kunnossa ja latvojen rusketukset ovat lähinnä esteettinen virhe.

Puutarha liikkeestä saimme istutusohjeeksi kaivaa taimille isot istutusaltaat saveen. Tässä olikin oman elämäni ”Suo, kuokka ja nainen” –hetki, kun vesisateessa kaivoin kuoppia kovaan savimaahan. Tämän jälkeen kyllä sauna kelpasi. Istutuskuoppiin sekoitettiin istutusmullaksi sekoitus seuraavista: Green Caren Rodo- ja ikivihreä multa, pihalle tuotua puutarhamulta ja hiekka. Istutus viimeisteltiin mustalla kuorikatteella. Kastelu puolesta huolehti Suomen kesä, mutta istutuksen lomassa kaadoin kasveille vettä ja tarvittaessa niitä on kasteltu noin kerran viikossa.

Aloittelevana puutarhurina jään seuraamaan kuinka havuille käy ja ennen talvea täytyy huolehtia taimien talvisuojauksesta.

Loman jälkeen

Täällä on pikku hiljaa laskeuduttu lomatunnelmista arkeen. Töissä osin jatkettu siitä mihin jäätiin ja toisaalta aloitettu hieman uutta. Kotona pyykkikone surraa loman pyykkejä ja yritetään totutella varhaisempaan nukkumaanmenoaikaan.

Pitkän loman jälkeen sitä katsoo kotiaankin hieman erilailla. Keittiö tuntuu tilavalta ja supernykyaikaiselta, kun on viime viikot opetellut kokkaamaan sujuvasti puuhellan äärellä ja lämmittänyt saunan saadakseen tiskivettä. Ne on asioita, jotka kuuluvat lomaan. Tottahan loman virkistämä mieli keksii monenlaista uutta kodin ehostamiseksi, mutta niistä lisää myöhemmin.

Kuvissa näkyy ennen kesää hankkimani Harri Koskisen Cozy in White –valaisin. Valaisin on ollut hankintalistallani jo jonkin aikaa, kunnes toinen sisustushullu möi omansa yhteisellä foorumilla. Mua niin hymyilytti se, kun valaisin saapui meille Audin etupenkillä ja varovasti vaihtoi omistajaa toiselta sisustajalta toiselle. Toisen aarre on myös toisen aarre. Se on kuin tehty tuohon Artekin tarjoiluvaunuun.

Nämä kuvat on napattu ennen lomaa ja loma oli liikaa arvon rahapuulle. Uuden valaisinhankinnan myötä vaihtelin kasvin paikkaa pari kertaa ja se yhdistettynä kesälomaan oli näköjään liikaa useamman vuoden ikäiselle rahapuulle. Jonkun kasvin tämä paikka kyllä kaipaa. Hypistelin eilen Plantagenilla peikonlehteä, mutta mietin kuinka suuri siitä kasvaa ja onko tämä aivan liian valoisa paikka sille. Tähän kohtaan kun paistaa aurinko lähes suoraan iltapäivästä iltaan.

Minkä kasvin sinä laittaisit tähän?

Ja mitä tulee rahapuun pahaenteiseen kansanuskoon siitä, että lehtien tippuminen tietää rahanmenoa. Onkohan nyt edessä perikato? Toivottavasti ei. Raha-asiat eivät toki ole toivon asia ja olen parhaillaan valmistelemassa blogiin postausta sisustusprojekteista ja niiden rahoittamisesta.

Kevät herätti parvekeintoilijan

Pikku hiljaa mielessä alkaa kirkastumaan ajatus siitä, että tänä kesänä tytön matka ei vie keitaalle vaan kättärille. Sehän ei toki tarkoita etteikö kesäkeidasta tai edes palasta keitaasta voisi tuoda tytön luokse. Keitaan rakentaminen tietää parvekkeen pientä pintaremonttia ja kätevä puolisko onkin jo aloittanut nikkaroimalla laudoituksen parvekkeelle.

Minä puolestani olen keskittynyt pohtimaan kuinka saamme yhdelle normaalikokoiselle parvekkeelle mahtumaan kaikki sille kaavaillut toiminnot? Lokoisan lepopaikan, lukunurkkauksen, lounaskulmauksen pienen pöydän äärellä, yrittitarhan, oliivipuun, kukkivat kukat ruukuissaan ja Luciferin. Lucifer ei ole uusi lemmikkieläimemme, vaan grilli, joka kokonsa puolesta sopisi paremmin omakotitalon patiolle kuin parvekkeelle. Sopu antaa sijaa Luciferille, ja kunhan herra grillimestari kokkaa Luciferin kanssa riittävän usein minulle sekä rantapallolle olen varsin tyytyväinen, ja hiljaa.

Lucifer ottaa siis tilansa parvekkeelta piste. Parvekkeelle mahtuu toki muutakin, ehkä ei lounaskulmausta ja loikoilupaikkaa, mutta jompikumpi. Virittelin ajatuksia pikkuparvekkeen sisustuksesta Pinterstin puolella ja Ikean puutarha-inspiraatiota selaillen. Jotain tämän henkistä kukoistusta olisi hakusessa myös meidän parvekkeelle.

Urban Walker balcon Jennifee Walker design

trendenser balkon

Ikea parveke

balkon inspiration

Ikea terassi

Vihreitä kasveja, niiden lomaan jotain kukkivaa, ehkäpä pelargoneja ja jotain syheröä. Yrttejä, basilika, laventeli, rosmariini. Ehkäpä jopa oliivipuu. Haavekasvien osalta lista on loputon ja pian ne parvekkeen rajat tulevat vastaan. Mittanauhan kanssa parvekkeella heiluttuani, luulen että istutus käy helpoiten parvekelaatikoihin ja eri kokoisiin irtoruukkuihin. Isommille kasveille kiinnostaisi kokeilla bacsageja, jotka saisi helposti taitetettua talviteloille.

Kalusteiden suhteen lopulliset suunnitelmat ovat vielä avoinna, luvassa testailua ja pähkäilyä. Luulenpa, että lounasnurkkauksen sijaan kallistun lokoiluun. Tulevan kesän parvekerutiinit on vielä tyystin hämärän peitossa, mutta alkukesästä luulen arvostavani kovasti rauhaisaa lukunurkkausta ilta-auringossa. Talon punatiiliseinät eivät onneksi näy kovin paljon parvekkeella, vaan käytännössä seinät ovat joka suunnasta ikkunapintaa. Mikä parasta talon päädyssä oleva parveke on omassa rauhassaan, muiden katseilta suojassa ja ylimmästä kerroksesta ne Luciferin kärytkään eivät leviä naapureiden kiusaksi.

Seuraavina viikkoina on luvassa parvekesuunnittelua ja kadonneen vihderpeukalon koulimista. Katsotaan millainen pihainnostus tästä vielä kasvaa.

Kuvankaappaus 2015-5-8 kello 11.54.24

Onkos kenelläkään muuten kokemusta yllä olevan kuvan kaltaisista (Ikea) tunnelmavaloista parvekkeella? Toimiiko ne ja jaksaako aurinkokennot ladata valot päivänä aikana? Tuollaiset voisi olla kiva loppukesän iltoihin.