Ihan tavallinen viikonloppu

Mä olen tehnyt koko syksyn melkoisen pitkiä työpäiviä tai oikeastaan työviikkoja. Taustalla on useampi haastava ja hyvin kiinnostava työprojekti, joissa olen saanut olla mukana. Hienoista projekteista ja niiden tuomista mahdollisuuksista huolimatta, vuorokaudessa on edelleen vain ja ainoastaan 24 tuntia. Kun sen jakaa parhaan taitonsa mukaan työlle, lapselle ja nukkumiseen, ei ihmeitä jää jäljelle. Nekin jäljelle jäävät tunnit kuluvat bussimatkoilla ruuhkaa katsellen tai taaperon kanssa nukkumattia odotellen. Senpä takia blogi on viettänyt syksyn hiljaiseloa ja valitettavasti myös sosiaaliset suhteet ovat jääneet hunningolle.



Silloin kun työkalenteri pullistelee ja päiviä venytetään yön puolelle, on helppo laiminlyödä omaa jaksamista, vapaa-aikaa ja kodinhoitoa. Työn ulkopuolella keskittyy vain selviytymään. Silloin tulee harvoin luotua mitään uutta ja niinpä kodin sarallakaan ei ole tapahtunut sen kummempia, eikä projektit täällä ole edenneet juuri lainkaan. Imuriin tarttuminen on ollut riittävä iltapuhde kahdeksan pintaan, joten neidin huoneen tapetointi on saanut odottaa vuoroaan.

Vapaa viikonloppu tuli siis tarpeeseen. On ollut ihana viettää rauhallista viikonloppua kotona ihan vain tavallisten juttujen parissa. Käydä puistossa, potkia palloa, rakentaa hiekkakakkuja, tehdä ruokaa ja rymsteerata kotia. Siistimpi koti näyttää tarvitsevan huomattavasti vähemmän freesausta sisustukseen kuin sotkuinen. Olen vakaasti sitä mieltä, että seuraava kotimme investointi on siivooja. Siistissä kodissa arki on huomattavasti helpompaa ja rennompaa, kun silmässä ei kaiherra vaatekasat tai pinnoille laskeutunut pölykerros.



Pidempien työputkien jälkeen olen todennut hyväksi ideaksi katkaista kiireen parilla hyvin rauhallisella viikonlopulla, jolloin ei tarvitse säntäillä paikasta toiseen vaan voi tehdä sellaisia asioita mitä huvittaa ja heräillä päiviin kaikessa rauhassa. Kiire jää nimittäin helposti päälle ja pian sitä huomaa jankkaavan samaa mollivoittoista virttänsä päivästä toiseen, joka taas heikentää työmotivaatiota ja toisaalta saa oman elämän näyttämään ankeammalta kuin se onkaan. Rauhoittuessa olen myös miettinyt niitä asioita ja ihmisiä, joista itse saan virtaa ja mitkä asiat elämässä puolestaan veroittavat jaksamista. Välillä on hyvä miettiä itsekkäästi sitä, mihin kaikkeen voimavaransa jakaa.

Niinpä tänäänkin on aloitettu aamu katsomalla viltin alla kainalokkain Viirua ja Pesosta, nuuhkittu syysilmaa, tehty yhdessä lounas ja nyt kuunnellaan hiljaisuudessa hurisevaa pyykkikonetta päiväunia odotelleen. Neiti tuli tänään kuvausassarikseni tarkkailemaan ruoanvalmistuspuuhia. Niin ne akut latautuu ja tuntuu, että on valmis tulevaan viikkoon.

Toivottavasti myös sinulla on hyvä viikko edessä ja viikonloppu on ollut rentouttava.

Aamiaiskaappi uhka vai mahdollisuus?

syyskuunkuudes_aamiaiskaappi1-1-3

Kas saanko esitellä keittiömme kaunotar ja hirviö. Kaunottaren paikalla tänään loistaa vaaleanpunaisissaan rouva Hortensia, jonka ystävällinen lapsenvahti toi tullessaan. Tuliaisia tuovat lapsenvahdit ovat melkoinen lahja, mutta keittiön monsteriosaston uusin vahvistus on satsaus omaan terveyteen. Niin minä perustelin itselleni satojen eurojen satsauksen tehoseikoittimeen. Blenderi on käytössä päivittäin ja parhaana päivänä kahdesti päivässä. Sen jälkeen, kun hajoitin taas yhden markettitehosekoittimen, päätin törsätä mopon hevosvoimat omaavaan Rawmixiin, jolla raakakakkujen pähkinätäytteiden pitäisi syntyä suit sait. On kokonaan eri tarina, miksi valitsin rawmixin enkä noin 500 euroa kalliimpaa Vitamixiä.

syyskuunkuudes_aamiaiskaappi1-1-6

syyskuunkuudes_aamiaiskaappi1-1-2

Vitamixiä ja Rawmixiä yhdistää ainakin yksi asia – luontaanpoistyöntävä ulkonäkö. Tätä muotoilun kukkasta ei värit paranna, musta, valkoinen tai pippurin punainen, se näyttää hirveältä. Vaikka reilu kuusikiloista masiinaa käytetään päivittäin, haluan tuon johonkin piiloon. Mieluummin jumppaan sen pöydän kulmalle kuin tuijottelen sen massiivista kokoa päivät pitkät.

Tehoseikoitinmonsteri on vääjäämättä tuonut mieleen aamiaiskaapit. Aamiaiskaappeja on vilahdellut sisutuslehdissä jo useamman vuoden ajan, mutta Seinäjoen Asuntomessuilla se tuntui olevan yksi suurimmista keittiötrendeistä. Aamiaiskaapin ideana on nimenomaan koota kaikki aamiaisen valmistukseen tarvittavat härpäkkeet yhden kaapin taakse pois pöytätasoilta. Aamiainenhan on se hetki, jolloin keittiön pienkoneet kuten kahvinkeitin, blenderi ja leivänpaahdin surraavat yhdessä kuorossa. Mukavaa on myös sekin, että kahvinkeitto välineet ja kupit löytyvät saman kaapin takaa. Nämä ovat niitä asioita, jotka tekevät arkiaamuista ihan pikkuisen helpompia.

syyskuunkuudes_aamiaiskaappi1-1-7

syyskuunkuudes_aamiaiskaappi1-1

syyskuunkuudes_aamiaiskaappi1-1-5

syyskuunkuudes_aamiaiskaappi1-1-4

Tähän asti olen suhtautunut aamiaiskaappiin hieman kyseenalaistaen ja miettinyt onko tällaiselle minikeittiölle keittiön sisällä varsinaista tarvetta. Itse koen, että monia aamiaiskaapit tykötarpeita tarvitaan toisinaan erikseenkin ilman kaapin muita asukkaita. Näissä tilanteissa kuulostaa äkkiseltään hieman suureleiseltä aukaista kokonainen kaappi kahvinkeittoa varten. Mutta toisaalta niitä arkiaamuja mahtuu ainakin tusinan verran jokaista vieraskahvitusta kaohden.

Toinen seikka mitä olen miettinyt on kaapin toimivuus. Itselleni ison keittiön idea on se, että siellä on säilytystilan lisäksi tilaa liikkua. Ja etenkin aamuaikaan kaipaan tilaa ympärilleni, enkä halua kenenkään hyppivän varpailleni. Mietinkin siis pienennetäänkö aamiaiskaapilla suotta keittiötä ja tehdään aamuihin yksi pullonkaula lisää? Tätä en osaa arvioida ennen kuin olen itse kokeillut. Kuulisin mielelläni teidän kokemuksia, jos joukossa sattuu olemaan aamiaiskaapin omaavia lukijoita.

Visuaalista silmääni ajatus aamiaiskaapista kuitenkin viehättää. Mielelläni kokoaisin kaikki aamun tykötarpeet yhteen kaappiin, niin että ne olisivat aamulla käyttövalmiina. Uskon myös, että myös aamiaisen sotkut pysyisivät pienemmällä alalla, kun murustelu tapahtuu rajatulla alueella. Tämä jos mikä parantaisi arjen laatua.

Nykyisessä keittiössä täytyy puonia laitteille säilytyspaikat muualta, sillä aamiaiskaappi ei oikein taivu tänne näin jälkikäteen.

Onko teillä kokemuksia aamiaiskaapeista tai muista oivista keinoista piilottaa kodinkoneet?

PS. Tässä kuussa on luvassa lisää juttuja toimivasta sisustuksesta, kun me bloggaajat pohdimme Esmeralda’s -blogin Essin johdolla. Allekirjoittaneelta on luvassa juttua juurikin säilytykseen liittyen ja tällä hetkellä meillä sisustuksen toimivuus tai toimimattomuus kulminoituu juurikin vaatteiden säilytykseen.

Woodnotesin rullaverhot

Vihdoin ja viimein saatiin Woodnotesin valkoiset rullaverhot keittiön ikkunaan. Samalla päättyi verhoton elämä tässä kodissa. Ylimmässä kerroksessa kun asutaan tarvitaan kesälläkin hieman suojaa auringolta ja talvella puolestaan tuulelta. Vanhat ikkunat, say no more. Ja kyllähän nuo tekstiilit vievät kivasti kaikuakin pois huushollista.

syyskuunkuudes_woodnotes2

syyskuunkuudes_woodnotes_verho1

syyskuunkuudes_woodnotes_verhot6

Ikkunaverhojen kuvaaminen on sen verran haastavaa puuhaa, että sai melkein aurinkokellon kanssa vahdata sopivaa kuvaushetkeä ja siinä samalla jaloissa pyöri taapero. Tuli muutaman kerran taas mieleen, että kameran voisi upottaa ehkä mutaan. Mutta palataan takaisin asiaan ja uusiin verhoihin, pidämme niistä kovasti. Ne ovat sopivan epäverhomaiset ja muotoilultaan selkeät. Minusta tuo paperinaru on pehmeän luonnollinen pari tammilattialle ja ikkunan edustan puutasoille.

syyskuunkuudes_woodnotes_verho2
syyskuunkuudes_woodnotes4

Rullaverhon ollessa alhaalla valo siivilöityy kauniisti lävitse. Verhon läpi näkyy hieman ja tämä on etu, koska etenkin iltaisin verhot ovat alhaalla, tämä kun on ainoa seinä josta meillä on yhteys naapureihin ja melko tiivis onkin. Naapurin parveke sattuu olemaan tuossa ikkunan edustalla. Olen joskus maininnutkin, että vihaan sälekaihtimia. Ne ovat edelleen tuolla ikkunan välissä ja niiden olemassa olosta muistuttaa myös nuo narut sekä säätöpuikot. Mutta verrattuna niihin Woodnotesin verhot tuovat huomattavasti miellyttävämmän näkösuojan. Enää ei tunnu, että olisi kaltereiden takana.

syyskuunkuudes_woodnotes_verhot7

syyskuunkuudes_woodnoptesverko6

syyskuunkuudes_woodnotes5

Nyt lounashommiin ja juhannuksen ruokalistaa suunnittelemaan. Minkälaisia juhannussuunnitelmia teillä on, kaupunki- vai maalaisjuhannus luvassa? Meillä näiden yhdistelmä.

Kerrankin puhdas keittiö

Mitkähän mahtaa olla todennäköisyydet sille, että keittiö on siivottu aamiaisen, lounaan tai illallisen jälkeen, taapero nukkuu ja aurinko paistaa sopivasti asuntoon? Tähän kun vielä lisätään puolison tuomat tuoreet kukat, on fiilis kuin lottovoittajalla. Ei muuta kuin kamera käsiin. Jälkikäsittely vaiheessa huomasin, että olin räpyttänyt muistikortille raakakuvien sijaan pienikokoisia jpeg-kuvia. Aina ei voi voittaa.

syyskuunkuudes_keittio4
syyskuunkuudes_keittio_kevat_2016
syyskuunkuudes_keittio_lilja2

Viime aikoina keittiötä on tullut kuvattua lähinnä vesipistenurkasta, joka on saanut uudet marmorilaatat. Kovin paljon keittiö ei ole muutoin muuttunut vajaan parin vuoden aikana. Edelleenkin ilme on minimalistinen. Puutasoissa näkyy eletty elämä ja mattapintaiset kaapin ovet ovat osoittautuneet pesuakestäviksi arjessa, jossa keittiö on tehokäytöllä. Samoin myös kvartsitaso, joka on helppo pitää puhtaana.

syyskuunkuudes_keittio6_ruukku

syyskuunkuudes_keittio_kesa_2016

syyskuunkuudes_keittio_kitchenaid

syyskuunkuudes_keittio7

syyskuunkuudes_keittio9

Keittiö on melko tilava kerrostalokotiin ja tällä hetkellä meillä on riittävästi kaappitilaa sekä myös tilaa kahdelle kokille. Sen suhteen ei ole tarvetta muutoksille, toki matkan varrella tulee mieleen pieniä muutoksia, joita nyt tekisimme. Mitä jos yläkaappien tilalla päätyseinässä olisi ”aamiaiskaappi” tai entä, jos uunille olisi löytynyt paikka myös seinustalta? Parin vuoden aikana olen kaivannut keittiöön jonkin verran kotoisuutta ja tuskaillut ikkunan pysyvien tahrojen kanssa. Kotoisuutta tuovat kukat ja yritit ikkunalaudalla. Niin ja ne tahrat, ovat ilmeisesti syntyneet edellisen asukkaan ikkunan karmien tuunauksen yhteydessä, kun öljymaalitahrat on kevyesti pyyhkäisty kostealla liinalla lasista. Siihenpä ne nyt ovat palaneet ja vuosien aikana siihen kiinnittyneet. En malta odottaa ikkunaremonttia.

syyskuunkuudes_keittio1

Jääkaapin yläpuolelle jäi erikoinen hukkatila, kiitos mittavirheelle mikä sattui keittiön suunnittelun yhteydessä. Typerä juttu kaikkineen, keittiöliikkeessä vaihtui henkilöstö kesken prosessin ja saimme nipun huteria peitelevyjä jääkaapin maisemoimiseen. Lopputulos vaikutti purkkaviritelmältä, joten jätimme kokeilematta. Nyt tuo kohta kaihertaa silmään ja ärsyttää, kun sinne kerääntyy aina joku hylkiöviinipullo odottamaan tuomiotaan. Tällä hetkellä siellä köllöttelee, pullollinen espanjalaista patapunaviiniä ja taaperolta evakuoitu paperikassi. Esteettiiset todella epämiellyttävää. Täytynee käydä keittiöliikkeessä uudemman kerran ja kysyä heiltä rakentavaa ratkaisua aiheeseen.

Kivaa viikonloppua kuomat!

Marmoria ja auringonkeltaista keittiössä

Uusi viikko käyntiin ja kurkistus keittiöön, jossa välitila on saatu viimeisteltyä Tulikiven marmorilaatoilla. Kyseessä oli siis isompi laatta, josta sai helposti yhtenäistä pintaa. Laatta viimeistelee tilan, vaikka ihannetilanteessa laatta olisi ollut ladottu koko matkalle tason ja yläkaappien väliin. Ihastelen tuon tuosta Valkoisen Harmajan vaaleaa keittiötä ja kauniita marmorilaattoja subway-ladonnalla, välitilasta tulee heti viimeistellympi kun yksi materiaali täyttää koko tilan. Unelmatilanteessa tilaan olisi laitettu trendikäs kalanruoto-laatta kuten Janican uudessa keittiössä. Niin kuin jo aikaisemmassa ”Marmoria meilläkin” –postauksessa kirjoitin, meillä odotellaan putkiremonttia ja suuret investoinnit mahdollisesti rikki nakuteltavaan laatoitukseen ei innosta.

P1010165syyskuunkuudes_keittio_valitila_marmori5

syyskuunkuudes_keittio_valitila_marmori3

syyskuunkuudes_keittio_valitila_marmori2

syyskuunkuudes_keittio_valitila_marmori1

syyskuunkuudes_marmori_yrtit

Laattojen myötä pyrin karsimaan hieman tavaroita tästä nurkkauksesta. Kahvinkeitin ja blenderi ovat jokapäivä käytössä, eikä niitä ole järkevää jemmata kaapin perille. Suomen kauneimmissa kodeissa muutamassa talossa on vilahtanut kunnon aamiaiskaappi, johon on piiloitettu kaikki tykötarpeet aamiaisen valmistamista varten. Aamut taitavat olla meillä ainoa hetki päivässä, jolloin askeleet seuraavat tiettyjä merkkejä ja rutiinien täytyy toimia – näinpä oma kaappi 365 aamua varten ei ole liioittelua.

Lapuan Kankureiden raidallinen pyyhe on ostettu joku vuosi sitten kesälomamatkalla, keltainen väri tuo kaivattua väriä keittiöön. Kotoisuutta tuovat myös terrakotta ruukku sekä saippuapullot, ne ovat käytössä joka ruokailun jälkeen, joten mitäpä niitä jemmailemaan kaappeihin.

Keittiössä pyörähdetään vielä ennen kesää. Woodnotesin rullakaihdin on vihdoin saapunut liikkeeseen ja se saadaan pian paikoilleen.