Rantamökin maalaus ja täydellinen kompromissin sävy

Palataan tällä viikolla vielä hetkeksi mökkirannoille ja lomatunnelmiin. Blogin puolelle en ennättänyt kesäloman aikana raportoimaan sen kummemmin, kuinka rantamökin ulkotyöt ovat edistyneet. Viime kesänä siis pystytettiin rakennus ja tehtiin sisätyöt maalauksineen. Näinpä tälle kesälle jäi ulkotyöt. Tämän kesän projektit olivat siitä mukavia, että valmista jälkeä syntyi suht’ nopeasti.

Huvila & Huussin –uusintoja katsellessa ihmettelin, kuinka nopeasti remonttiryhmä saa valmista jälkeä aikaiseksi ja kuinka piha valmistuu yhdessä viikossa. Mökkiremontoija toteuttaa projektia pitkien viikonloppujen ja loma-aikataulujen puitteissa. Tänä kesänä meitä odotti mökillä terassin teko, ulkomaalaus ja kivisora- sekä hiekkakasat pihamaalle leviteltäväksi sekä istutustyömaa. Hiekkakasat siirtyvät miesvoimin hieman hitaammin kuin kaivinkoneella ja nurmikon vihertämiseen menee tovin pidempään, kun se itää sieministä eikä rullata siirtonurmikkona valmiiksi viheriöksi.

Terassi naputeltiin kokoon helatorstaina ja viimeisteltiin juhannuksena vesisateessa. Tai mieheni ja isäni tekivät sen minun potiessa armotonta flunssa. Hiekkaa ja soraa leviteltiin ympäri mökkitonttia, samalla raivattiin rantoja ja tehtiin pienelle neidille leikkipaikkaa sekä uimaranta.

Loman lopulla sateisiin tuli sopiva tauko maalausta varten ja uusi rakennus käsiteltiin Tikkurilan Valtti Colorilla. Puupinnasta haluttiin luonnollinen ja kuultava, jonka takia valitsimme öljypohjaisen kuulloteen, joka imeytyy puuhun eikä muodosta ensikäsittelyn jälkeen yhtenäistä kalvoa. Väriksi valittiin pitkän pohdinnan jälkeen Deco Grey –värikartasta tumman harmaa sävy 5153. Sävy vaihtelee väriä valon mukaan näyttäen jossakin valossa lähes mustikan siniseltä ja välillä harmaalta. Itse kuvailisin sitä ukkosensiniseksi. Pahoittelen, että kuvat ovat melkoisen hämäriä, tietokone taitaa vetää viimeisiään ja näyttö ei nyt toimi ihanteellisesti.

Värivaihtoehtojen äärilaidat olivat tässä kohteessa melkoiset, keskustelimme myös rakennuksen maalaamisesta valkoiseksi tai mustaksi. Lopulta teimme kompromissin ja valitsimme tumman harmaan. Siniharmaa istuu parhaiten maisemaan ja pihapiirin muihin rakennuksiin. Viime kesänä värilastuja katseltiin eri valoissa ympäri tonttia, mutta siltikin lopputulos hieman jännitti. Lopulta tämä valinta osoittautui olevan paras ratkaisu ja sopii hyvin ympäristöön.

Valtin tyyppinen ohut kuullote on varsin juoksevaa ja kannattaa huomioida, että puu imee eri määrän maalia eri kohdissa. Tikkurilan verkkosivuille kerrotaan, että lopulliseen väriin vaikuttavat puun oma väri ja huokoisuus sekä sivelykertojen määrä että käytetty tuote. Jos haluaa varmistaa oikean sävyn, kannattaa testata väriä johonkin pieneen kohtaan ennen varsinaista seinäpintaa. Pohjakäsittelyn lisäksi on hyvä muistaa myös pintojen huolellinen puhdistus ja tarvittaessa esikäsittely.

Ikkunan pielet maalattiin jo viime kesänä klassisen valkoiseksi ja yhdistelmästä tuli mielestäni raikas. Ensi kesälle jää terassin käsittely, jonka osalta pohdin tumman harmaan ja lähes värittömän puuöljyn välillä. Rakennuksen sokkeliin on tulossa vielä rimoitus, josta tulee asteen tummempi kuin seinistä ja todennäköisesti terassilaudoitus saa saman sävyn.

Tänä kesänä alkukesä meni tiiviisti töiden parissa ja pihaprojektien painaessa päälle jäi kesäkukat istuttamatta. Sen sijaan tein uuden rakennuksen ympärille havuistukset, joista kerron myöhemmin lisää omassa postauksessaan.

Terassin sisustus saa muutenkin odottaa ensi kesää. Tänä kesänä mallailimme kalustoa vanhoilla aurinkotuoleilla ja kaupunkikodin vanhalla parvekepöytä-setillä. Aurinkotuolit vaihtunevat johonkin paremmin ympäristöön sopivaan malliin ja mökin edustan rantahiekalle suunnittelemme jonkinlaista pientä tulipaikkaa. Ne saavat kuitenkin odottaa ensi kevättä.

Vaalean kodin tumma puoli

Tätä nykyään tästä vaaleasta kodista löytyy myös tunnelmallinen ja tumma puolensa. Eteisen seinä maalattiin pari viikkoa sitten tummansiniseksi ja se antaa kauniin taustan olohuoneelle. Hämärä päivä, jolloin aurinkoa ei näy houkutteli sytyttelemään kynttilät myös olohuoneeseen ja lämpöisän tunnelman luomiseksi kaivoin kaapista pehmeämpiä tekstiilejä. Linumin tummanruskean punerva samettinen tyynyliina on vuosia vanha ostos ja Balmuirin ihanan pehmeä villainen tyynyliina on puolestaan löydetty viime vuoden pop-upista. Kynttiläsaralla Iittalan messinkinen Nappula on oma suosikkini ja vilahtelee tuon tuosta kuvissa.


syykuunkuudes_tummansininen5

Päivät ovat sen verran hämäriä, että valoa kaivattaisi kovasti kuvaajan avuksi. Halusin näissä kuvissa säilyttää hämyisän tunnelman, mutta totuuden nimissä jalusta olisi tullut tarpeeseen, vaikka kamera olisi kuinka hyvä tahansa.

Eteisen sinisestä seinästä myöhemmin lisää kuvia. Sen kuvaamiseen tarvitsen hieman lisäapua auringolta. Alkuun tumma seinä oli pienoinen shokki. Se vei ajatukset 60-luvun tummiin sävyihin ja mietin, eikö me vasta hetki sitten maalattu piiloon tumman ruskeat seinät tästä eteisestä? Olen halunnut säilyttää aikakauden henkeä asunnossa, mutta sen verran vieraaksi koen monet sen aikakauden asioista, etten ole kovin hyvin onnistunut tässä projektissa. 60-luvun olisi voinut antaa näkyä monissa ratkaisuissa hyvin paljon vahvemmin. Vanhoista kaapeista olisimme voinut ottaa enemmän irti ja toisella lattiavalinnalla tummat teak-ovet olisivat voineet jäädä myös makuuhuoneisiin. Minulle nuo materiaalit tuntuvat vain vierailta ja halusin kotiimme vaaleutta, enkä sitä kadu.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Muutaman sisustusharrastajan kanssa olemme keskustelleet unelmakodeista ja keskustelun lomassa on vilahtanut 60-luvun talot punatiiliseinineen. Ihailen niitä kohteita, joissa tiiliseinät ovat esillä, keittiön ovenkahvoissa on lankavetimet ja aikakauden eleettömyys on pystytty säilyttämään läpi vuosikymmenten. Se mikä oli kauhistus muutama vuosi sitten, on nyt ihastus. Moderni 60-luku luo hyvät puitteet tämän hetken sisustustrendeille ja kokonaisuudesta tulee raikas, tämä on tervetullutta vaihtelua ultramoderneihin uusiin taloihin. Puupaneloitu katto ja tiiliseinät ovat kuitenkin hyvin kaukana omista mieltymyksistä ja siitä millaisena minä näen oman unelmakotini. Mun unelmakotini ei ollut tämän vuosikymmenen tuotos, mutta arvostan toki aikakautta.

Se mikä on toisella upeaa, ei välttämättä sovi itselle lainkaan. 60-luvun rivi- ja paritaloja katsoessa olen huomannut kavahtavani juuri niitä tuon ajan hienouksia ja mielessäni suunnittelen kuinka tiiliseinän saa piiloon ja maalaillut haaveissani isoja ikkunoita lukuunottamatta kaikki ajan merkit piiloon. Tunnistan sen, kuinka omissa käsissäni tuon aikakauden arkkitehtuuri tärveltäisi ja seuraava sukupolvi saisi heristää sormeaan pilatulle punatiiliseinälle.

Parin vuoden aikana olen jo tottunut tummiin oviin eteisessä ja etenkin tummansininen kanssa ne heräävät henkiin. Edellisessä kodissa sain yliannostuksen ruskeaa, mutta pikku hiljaa nämä ruskeat yksityiskohdat näyttävät raikkaalta lisältä eivätkä kaiherra silmää. Nämä ovat minun mittapuulla riittävät viittaukset talon syntyvuosiin. Kuka tietää, jos jonakin päivänä sydän vielä sykkii tällekin aikakaudelle.

Ja mitä vuosikymmeniin tulee, mun unelmakoti taitaa olla 2020-lukua tai sitten siitä satavuotta vanhempi jugend-talo. Ääripäät. Mille vuosikymmenelle sinä sijoittaisit oman unelma kotisi?