Elämisen merkkejä vapaapäivänä


Mitä äiti tekee, kun on ensimmäistä kertaa lähes kahteen vuoteen päivän yksin? Jollekin tulisi ehkä mieleen päiväunet, kirjan lukeminen tai rauhassa ruokailu. Nope. Poppi päälle ja luuttu kouraan siinä oli agendaa päivälle. Tuntuu oudolta olla ensimmäinen yö eri paikassa beben kanssa, mutta toisaalta samaan aikaan on kiva rauhoittua. Mun ulospäin suuntautunut meininki kaipaa välillä vastapainoksi rauhoittumista ihan yksikseen. Näinpä se tämä päivä hurahti kotia siivotessa, töitä tehden, pyykkejä pesten ja niitä silitellessä asioita fundeeraten. Nämä on asioita, joihin on vaikea keskittyä silloin, kun jaloissa häärii joutuisa apulainen. Enkä mä raaski käyttää yhteistä aikaa vaikkapa pyykkien silittämiseen.

Siivotessa tuli jynsättyä lattiasta irti banaania, seinästä pyyhitty värikynän jälkiä ja lajiteltua legot laatikoihinsa. Elämänjälkiä. Niitä on ilmaantunut tähän asuntoon, vaikka yleisnäkymä olisi suht’ siisti. Lattiassa näkyy naarmuja ja iskeymiä pöydältä pudonneista ruokailuvälineistä, sohvassa pari kädenjälkeä, seinässä kolhuja taaperokärrystä… Jälkiä, jotka kuuluvat elämään. Bebe on ollut aina varsin liikkuvaa sorttia ja omatoiminen, joten sisämopedeita tai soivia leikkiheppoja meillä ei ole ollut. Touhukas tyyppi muita jälkiä jättää temmeltäessään ilman apuvälineitäkin, eikä niiden takia kannata yöuniaan menettää.


Aika paljon kovemmalle kulutukselle ovat joutuneet myös sohvat ja vaikkapa olohuoneen pöytä. Sohvan pinnassa on viehko patina, joka on peräisin koiran päiväunista ja ruokapöydästä kylpyhuoneeseen kiitävän beiben käsistä. Enää en hankkisi sohvaa ilman irroitettavaa päällistä. Olohuoneen pöytä suorastaan anelee hankkimaan luovalle taitelijalle piirustuspöydän omaan huoneeseen.

Olohuoneen kalustus on tässä tilassa vähän kompromissi, suurin osa kalusteista on tuotu edellisestä kodista ja jotenkuten soviteltu tähän tilaan. Menetteleehän tämä näin, mutta lopputulos olisi varmasti erilainen, jos systeemit olisi hankittu tähän tilaan. Orastavaa sohvahinkua pitää tehokkaasti taka-alalla bebe. Joutuisa tyttö kun todellakin jättää elämisen jälkiä kiitäessään, en halua pistää likoon tuhansia euroja kohteeseen, jota näiltä elämisen jäljiltä olisi varjeltava. Käytetään loppuun tämä nykyinen.

Ai niin siinä, nukkumisesta typötyhjässä asunnossa ei tullut yhtään mitään. Niin sitä vain on tottunut siihen, että kaikki tärkeät tyypit ovat lähellä. Ikävähän heitä tulee.

Voisikohan olla, että saisin ensi viikolla ihmisten aikaan jotain inspiroivempaa ja räväkämpää sisältöä tänne blogin puolelle. Ei tätä tajunnan virtaa tolkkua ilman sanakirjaa edes kirjoittaja itsekään.

Still alive

Reilu kuukausi tasapainoilua työn ja perhe-elämän välillä. Aika todellakin tuntuu lentävän ja niinpä tähänkin kuukauteen on mahtunut monenlaista. Päiväkotiharjoittelua, koko perheen sairastama flunssa, sitä seurannut korvatulehdus, töihinpaluun iloa, ruuhkabussissa tuskailua, muutama ympäripyöreä työpäivä ja niin monta iloista jälleennäkemistä päiväkodin pihalla.

Vihaan sanaa ruuhkavuodet. Se menee minun sanakirjassa samaan kategoriaan kuin voimaantuminen, itseään alleviivaavana, hivenen liioittelevana ja voivottelevana terminä. Siltikin nyt juoksujalkaa kiitäessä paikasta toiseen, ymmärrän täysin mitä tuolla termillä tarkoitetaan. Sitäpä tämä vaihe elämässä on, kiiruhtamista tukka pystyssä. Elämää tämäkin.

Syyskuun kuudes tulppaanit1
Syyskuun kuudes tulppaanit 2
Syyskuun kuudes olohuone

Sairasteluista huolimatta alku on mennyt melko hyvin. Töissä olen saanut hyvän vastaanoton ja olen iloinen, että olen tavallaan päässyt jatkamaan siitä mihin jäin reilu vuosi sitten. Ilokseni saan tehdä työtä fiksujen ihmisten kanssa ja oppia uutta. Mutta on ilo huomata, että omaan osaamiseen löytyy luottoa. Aikaisemmin olin tottunut venyttämään työpäiviä tuon tuosta, joten oma henkinen taistonsa on löytää tasapaino töiden ja perhe-elämän välillä. Haasteena on tunnistaa rajat mikä on tarpeeksi ja koska työ on riittävän hyvin tehty. Tytöllä oli puolestaan nyt hyvät valmiudet päiväkodin aloittamiseen ja jääkin hyvillä mielin hoitajien huomaan. Alkuun muutosta toki protestoitiin kovasti, mutta se oli odotettavaa ja kuuluu asiaan. Tässä kohtaa olen iloinen, että olin vielä syksyn kotona.

Kun työ ja arjen pyöritys haukkaa leijonan osan päivästä, niin jostakin se aika on pois. Jos aikoo nukkua öisin. Omalla kohdalla harrastukset ja ylipäätään omasta hyvinvoinnista huolehtiminen ovat jääneet täysin vailla huomiota. Enkä ole tästä kovin iloinen. Aktiiviseen arkeen, viikottaiseen pilatekseen ja salitreenin tottunut ranka on ihmeissään melko staattisesta toimistoelämästä. Kuukaudessa Buranaa on kulunut yhtä paljon kuin viime vuona yhteensä, mikä toki kertoo myös hyvästä lähtötilanteesta. Alkushokin ja talven sairastelujen jälkeen, on vain löydettävä aika liikkumiseen. Toivon, että tässä avuksi tulee kevät ja valoisat aamut. Oma haasteensa on toki se, miten aamuntorkku taipuu aamutreenaajaksi.

Ymmärtänette varmaan myös sen, että tässä yhtälössä myös blogi on jäänyt heitteille. En missään tapauksessa halua sulkea blogia, joten on löydettävä uusia tapoja sen päivittämiseen. Rimaa on hieman laskettava. En väitä, että rima olisi ollut aikaisemminkaan pökerryttävän korkealla, mutta suodattimeen on jäänyt melkoisesti kuvia ja postauksia. Esimerkiksi valotusongelmien takia nämä kuvat olisi jääneet julkaisematta.

Välillä liika kriittisyys kasvattaa kynnystä julkaista yhtään mitään ja silloin ei saa aikaiseksi yhtään mitään. Jos elämäkään ei ole nyt täydellistä, niin ei bloginkaan tarvitse olla kiiltokuva täydellisestä elämästä. Luvassa siis lyhyempiä postauksia ja ei niin täydellisiä kuvia.

Katsellaan siis tulppaaneja ei niin täydellisessä valossa. Hyvää viikonloppua, toivottavasti teidän vuosi on alkanut hyvin!

Joulun rippeet kuvina

Sinne meni tämän vuoden joulu. Kokonaisuutena oli oikein rento ja mukava kotijoulu, tänä jouluna tuli jopa levättyäkin. On ollut kiva viettää aikaa perheen kanssa ilman turhia kiireitä ja nauttia joulupöydän antimista useamman kattauksen verran. Täällä etelässä joulutunnelmaa sai hieman ehkä hakea, kun valkoisten hankien sijaan sade ropisi ikkunalautoihin ja tuuli ulvoi. Ainoa asia, jota itse näihin kaupunkijouluihin kaipaan, on lumi, pieni hiihtolenkki ja rantasauna. Ehkäpä siis joskus pohjoiseen joulua tunnelmoimaan.

Syyskuun kuudes - joulukukat

Syyskuun kuudes - joulukukat

Syyskuun kuudes - joulukukat

Joulukuusi tuotiin meille sisään pari päivää ennen aattoa ja se on vieläkin pystyssä. Tyttö on malttanut jättää kuusen rauhaan, vaikka alkuun se kovasti kiinnostikin neitiä. Särkyvät lasipallot vaihdettiin Tikaun paperimassapalloihin, kristalleihin ja messinkisiin höyheniin. Pallot ovat turvassa maljakossa, jossa ne odottelevat vuoroaan ainakin vuoden verran.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

syyskuunkuudes_joulu_sisustus

syyskuun kuudes joulukuusi

Joulukukat taitavat olla parhaimmillaan tässä talossa vasta joulun jälkeen. Joulun suosikkini leikko-amarylis on avannut suuret kukkansa ja hyasintitkin ovat puhkeamassa kukkaan vasta nyt. Ei tässä nyt ole vielä kiire kerätä joulukoristeita pois, joten nautitaan näistä nyt.


OLYMPUS DIGITAL CAMERA

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Joulupukki toi meille uudet Gantin satiinilakanat Paisley-kuviolla. Kuviollisia lakanoita ei ole näkynyt meillä aikoihin, kun olen vaihtanut valkoisia pellavalakanoita toisiin kerta toisen jälkeen. Nämä sopivat mielestäni hyvin jouluun ja kivasti kuosi passaa yhteen myös tapettiin. Eikä tuo kuvio tai värimaailma vie yöuniakaan. Ja voi miten ihanan sileät nämä lakanat ovatkaan.

Avokätinen tonttu toi minulle myös euroja sisustuskassaan, jonka herättelemästä pähkäilystä kirjoittelen blogiin lisää tuotapikaa ja saatan tarvita sinun apuasi projektien priorisoinnissa.

Vaalean kodin tumma puoli

Tätä nykyään tästä vaaleasta kodista löytyy myös tunnelmallinen ja tumma puolensa. Eteisen seinä maalattiin pari viikkoa sitten tummansiniseksi ja se antaa kauniin taustan olohuoneelle. Hämärä päivä, jolloin aurinkoa ei näy houkutteli sytyttelemään kynttilät myös olohuoneeseen ja lämpöisän tunnelman luomiseksi kaivoin kaapista pehmeämpiä tekstiilejä. Linumin tummanruskean punerva samettinen tyynyliina on vuosia vanha ostos ja Balmuirin ihanan pehmeä villainen tyynyliina on puolestaan löydetty viime vuoden pop-upista. Kynttiläsaralla Iittalan messinkinen Nappula on oma suosikkini ja vilahtelee tuon tuosta kuvissa.


syykuunkuudes_tummansininen5

Päivät ovat sen verran hämäriä, että valoa kaivattaisi kovasti kuvaajan avuksi. Halusin näissä kuvissa säilyttää hämyisän tunnelman, mutta totuuden nimissä jalusta olisi tullut tarpeeseen, vaikka kamera olisi kuinka hyvä tahansa.

Eteisen sinisestä seinästä myöhemmin lisää kuvia. Sen kuvaamiseen tarvitsen hieman lisäapua auringolta. Alkuun tumma seinä oli pienoinen shokki. Se vei ajatukset 60-luvun tummiin sävyihin ja mietin, eikö me vasta hetki sitten maalattu piiloon tumman ruskeat seinät tästä eteisestä? Olen halunnut säilyttää aikakauden henkeä asunnossa, mutta sen verran vieraaksi koen monet sen aikakauden asioista, etten ole kovin hyvin onnistunut tässä projektissa. 60-luvun olisi voinut antaa näkyä monissa ratkaisuissa hyvin paljon vahvemmin. Vanhoista kaapeista olisimme voinut ottaa enemmän irti ja toisella lattiavalinnalla tummat teak-ovet olisivat voineet jäädä myös makuuhuoneisiin. Minulle nuo materiaalit tuntuvat vain vierailta ja halusin kotiimme vaaleutta, enkä sitä kadu.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Muutaman sisustusharrastajan kanssa olemme keskustelleet unelmakodeista ja keskustelun lomassa on vilahtanut 60-luvun talot punatiiliseinineen. Ihailen niitä kohteita, joissa tiiliseinät ovat esillä, keittiön ovenkahvoissa on lankavetimet ja aikakauden eleettömyys on pystytty säilyttämään läpi vuosikymmenten. Se mikä oli kauhistus muutama vuosi sitten, on nyt ihastus. Moderni 60-luku luo hyvät puitteet tämän hetken sisustustrendeille ja kokonaisuudesta tulee raikas, tämä on tervetullutta vaihtelua ultramoderneihin uusiin taloihin. Puupaneloitu katto ja tiiliseinät ovat kuitenkin hyvin kaukana omista mieltymyksistä ja siitä millaisena minä näen oman unelmakotini. Mun unelmakotini ei ollut tämän vuosikymmenen tuotos, mutta arvostan toki aikakautta.

Se mikä on toisella upeaa, ei välttämättä sovi itselle lainkaan. 60-luvun rivi- ja paritaloja katsoessa olen huomannut kavahtavani juuri niitä tuon ajan hienouksia ja mielessäni suunnittelen kuinka tiiliseinän saa piiloon ja maalaillut haaveissani isoja ikkunoita lukuunottamatta kaikki ajan merkit piiloon. Tunnistan sen, kuinka omissa käsissäni tuon aikakauden arkkitehtuuri tärveltäisi ja seuraava sukupolvi saisi heristää sormeaan pilatulle punatiiliseinälle.

Parin vuoden aikana olen jo tottunut tummiin oviin eteisessä ja etenkin tummansininen kanssa ne heräävät henkiin. Edellisessä kodissa sain yliannostuksen ruskeaa, mutta pikku hiljaa nämä ruskeat yksityiskohdat näyttävät raikkaalta lisältä eivätkä kaiherra silmää. Nämä ovat minun mittapuulla riittävät viittaukset talon syntyvuosiin. Kuka tietää, jos jonakin päivänä sydän vielä sykkii tällekin aikakaudelle.

Ja mitä vuosikymmeniin tulee, mun unelmakoti taitaa olla 2020-lukua tai sitten siitä satavuotta vanhempi jugend-talo. Ääripäät. Mille vuosikymmenelle sinä sijoittaisit oman unelma kotisi?

Sohva paloiksi ja sinistä olohuoneeseen

Tarkkasilmäisimmät ovat kyselleet Facebookin ja Instagramin puolella, mitä meidän sohvalle on tapahtunut. Sohvaa ei ole vaihdettu uuteen, vaikka sekin on kieltämättä käynyt mielessä, vaan modulit on jaettu hieman erilailla. Muutos tehtiin jo kesän alussa, kun taapero lähti kävelemään ja haluttiin olohuoneeseen hieman tilaa telmimiseen.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Interfacen Mango-sohva on ollut juuri sopivan joustava ratkaisu meidän käyttöön.Käytännössä sohvien asettelu näin on toiminut oikein hyvin, mutta välillä huoneen keskipiste tuntuu olevan hukassa. Myös television katselu nykyisessä järjestelyssä on hivenen hankalaa ja me likinäköiset kasataan leffailtoina lattialle iso kasa tyynyjä. Koska olohuoneesta ei löydy yhtään ehjää seinää täytyy kalusteiden paikkaa pohtia tarkaan. Edellisessä järjestyksessä sohvan paikka oli olohuoneen ja ruokailutilan välissä, on varmastikin optimaalisin ratkaisu ja siihen palataan, kunhan askeleet tytöllä hieman rauhoittuvat.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Syksyn kunniaksi vaihdoin olohuoneen vaaleat tekstiilit sinisiin. Tänä syksynä kodin siniset tekstiilit tuntuivat saavan paikkansa ja löysivät kivan yhdistelmän mustan Saanan ja Ollin -tyynyn kanssa. Lisäksi ostin turkoosin sinisen tyynyn Linumin tämän syksyn mallistosta ja jämäkämmän neulostyynyn Lexingtonilta. Pilvisenä iltapäivänä yhdistelmästä tuli tunnelmallinen. Vaaleanpunaiset, lilat ja kanervanpunaiset yksityiskohdat raikastavat yhdistelmää.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

En tiedä johtuneeko olohuoneen risaisuudesta ja jäsentämättömyydestä, en ole kuvannut kovasti huonetta kokonaisuudessaan. Oma vaikutelma kuvista on jotenkin myynti-ilmoituksen kaltainen ja omaan silmään tarttuu myös taustalla näkyvä eteinen, johon en ole täysin tyytyväinen. Toisessa suunnassa on puolestaan iso ikkuna ja vastavaloon kuvaamisen mahdottomuudenhan te kaikki tiedätte. Toivottavasti tästä pääsette jyvälle meidän olohuoneeseen. Kunhan paluu palkkatyöhön koittaa, voisin katsoa toisen sohvaelementin tilalle irtotuoleja.

Hyvää viikonloppua!