Valoja ja varjokuvien

Valoa vihdoinkin. Harmaiden päivien jatkoksi kaivattiinkin jo aurinkoa ja valoa. Kotikin tuntui pitkästä aikaa raikkaalta, puhtaalta ja uudelta, kun aurinko valaisi huoneiston. Päivän aikana oli ihana katsoa valon ja varjon leikkiä. Tulipa nämäkin kuvat otettua kahteen kertaan aamu- ja iltapäivällä. Julkaistavaksi päätyivät nämä iltapäivän kuvat, joissa valo ja varjo leikkittelevät. Iltapäivän valo on myös lämpimämpi ja mielenkiintoisempi sinertävän taivaan kanssa.

Oikeastaan koko sen ajan, kun olemme asuneet tässä kodissa olen tuskaillut ruokailuhuoneen sisutuksen kanssa. Täältä ja täältä voi kurkata miltä ruokailutila näytti noin kolme vuotta sitten, onneksi tuo kuviollinen matto on jo siirtynyt kesäkodille. En vain saa kokonaisuutta mieleisekseni, vaikka puitteissa on paljon hyvää ja esineet yksittäisinä mielyttävät silmää. Tässä tilassa valon vaihtelut vaikuttavat tunnelmaan eniten ja se on yksi asia, josta erityisesti pidän tässä asunnossa. Pidän näkymästä olohuoneen suunnalta yli kaiken, jolloin ruokapöydän yli näkyy valokuvaseinä ja iso Ikean peili. Siihen se sitten jääkin. Sisustusta suunniteltaessa en osannut arvioida kuinka vallitseva osa sisustusta on isot ikkunat ja vaihteleva maisema. Niiden rinnalla ikkunalaudan asetelmat näyttävät pikkusievältä ja String-hyllyt taas sekavalta. Silmään kaihertaa myös patterit, huonokuntoiset ikkunat ja ykkösinhokkini sälekaihtimet.


Fakta on kuitenkin se, että String-hyllyt on porattu seinään kiviseinään niin tukevasti, ettei niitä siirrellä ilman pientä pintaremonttia. Taisin jopa luvata miehelleni, että nämä hyllyt on ja pysyy tässä asunnossa niin pitkään kuin mekin, mielellään vielä sen jälkeenkin. Näinpä olen miettinyt kuinka selkiyttäisin hyllyjen ilmettä. Hullujen Päivien jälkeen Stockmannilta saadulta alennuskoodilla ostin Menun JWDA-valaisimen. Himmentimellä varustettu valaisin tuo pehmeää valoa aamun ja illan hämärähetkiin ja on riittävän kompaktin kokoinen hyllyyn. Sen rinnalle kaipasin hieman väriä ja pieni viherkasvi pehmentää muutoin lasipainotteista kokonaisuutta.

Muutaman vuoden kirjahyllyä katsottuani voi vain todeta, että avoin kirjahylly ja monenkirjavat kirjojen selustat eivät ole minua varten. Silmääni kaihertaa siniset ja punaiset kirjan selkämykset niinpä huomaan karsivani hyllyn kirjoja ulkonäön perusteella, mikä nyt on tyhmyyden huipentuma. Vuoden sisällä on odotettavissa, että alahyllyn tavarat saavat jälleen kyytiä pienen ihmisen toimesta. Näinpä olemme harkinneet kaappielementin hankkimista String-hyllyyn, jolloin kirjat saavat kukoistaa kaikissa väreissään ja pienien käsien ulottumattomissa ovien takana. Muunneltavuus ja monikäyttöisyys ovat ehdottomasti String Systemsin vahvuuksia.

Kaunista illan jatkoa teille!

Marraskuinen hygge-hetki

Marraskuu houkuttelee käpertymään viltin sisään ja kaivautumaan sohvan nurkkaan glögilasi kädessä. Joskus nuorempana marraskuisen aamun pimeydessä töihin harppoessa katsoin kateellisena vaunuja työnteleviä äitejä ja ajattelin, kuinka he saavat tänä pimeänä aikana kaikessa rauhassa tunnelmoida kotona ja nauttia kodin lämmöstä. Ehkä käsitykseni kotiäitiyden arjen todellisuudesta oli hieman ruusuinen. Vauvakodissa ei välttämättä takkatulet loimua, vaaleat neulostyynyt ja taljat kutsu sohvalle lukemaan Jane Austenia kanelin tuoksuisen cappuchinon kera, enkelikellon hennosti kilistessä taustalla.

Visu Sillvan blogin Suvi kutsui kanssabloggaajat katsomaan pimeän marraskuun kauniimpaa puolta ja jakamaan tunnelmakuvia Instagramissa #mynovemberhygge –hastagin alle. Tämän innoittamana päätin minäkin ottaa marraskuisen hygge-hetkeni ja jakaa kuvat myös täällä blogin puolella.

Töissä ollessa tämä aika vuodesta on yleensä ollut kilpajuoksua kalenteria vastaan. Lähestyvät joulunpyhät kirittävät aikatauluja ja projekteja paiskitaan valmiiksi ennen vuoden loppua. Viikonloppuihin puolestaan rastitaan pikkujouluja ja muita illanistujaisia, mikä on toki parasta tähän aikaan vuodesta. Siinä samassa suoritetaan itsenäisyyspäivät ja vingautetaan pankkikortin magneettinauhat rullalle kiirepäissä suoritetuilla jouluostoksilla. Kodin rauhasta ei ole ennättänyt ihmeemmin nauttimaan ja jouluinen tunnelma on tullut rakennettua kotiin aatonaattona, josta esimerkkiä voi katsoa täältä viime vuoden joululta.

Vaikka vauva-arki on ajoittain melko kaoottista, on nyt kokonaisuudessaan ennemmän aikaa pysähtyä kotoiluun. Olen nyt syksyn aikana katsonut vauva sylissä olohuoneen ikkunasta sinisen hetken, jos toisenkin. Miettinyt siinä tämän pimeän vuoden ajan kauneutta. Toivonut samalla, kuinka voisin viettää nämä viikot tunnelmoiden eikä suorittaen.

Pedantihkona koti-ihmisenä tunnelmointiin heittäytyminen ja rentoutuminen edellyttää minulta sitä, että koti on siisti ja tavarat järjestyksessä. Nyt kun kädet vauvan toimesta varattuna ja kodin puunailulle jää minimaalisesti aikaa. Tonttuja ja hyviä haltiattaria ei ole myöskään näkynyt nurkkia sukimassa. Ehkä hygge-hetki ei vaadikaan puhtaudesta kiiltävää kotia. Vauva pitäköön sylipaikkansa siis.



Eräänä päivänä neiti nukkui hienot kolmen tunnin päiväunet ja hetken aikaa ennätin jo pohtia, mitähän tässä nyt tekisi. Siivoilujen sijasta kaivoin kaapista glögipullon ja suklaata, sytyttelin kynttilät ja kuuntelin äänikirjaa. Fiilistelin hetkestä, koska voin. Seuraavan kerran tällainen hetki saattaa koittaa vasta viikon tai kahden päästä, joten pysähdytään hetkeksi. Nämä hetket täytyy vain ottaa ja elää.

Lasissa oleva Blossan Mustaherukka-tähtianisglögi on ihan todella hyvää, suosittelen kokeilemaan etenkin jos pidät mustaherukkamehusta. Toinen vuoden alkoholittomista suosikeistani on Hans Välimäen mustikkainen vuosikerta glögi.

Mitkä ovat sinun keinosi ja vinkkisi pimeän vuodenajan selättämiseksi? Entä millainen on sinun marraskuinen hygge-hetki?

Hormonihyrränä asuntomarkkinoilla

Kun on pyörinyt puoli vuotta hormonihyrränä asuntomarkkinoilla ja pohtinut vaihtoehtoja asumiseen taivaan ja maan väliltä, on aika hengähtää hetkeksi. Asuntopyörityksen keskellä olen kaivannut hieman inhimillisyyttä ja kohtuullisuutta koko asumista koskevaan keskusteluun. Lisäksi viime viikkojen blogikeskustelut ovat myös herättäneet miettimään sitä, mikä asumisessa on oikeasti tärkeää ja mitkä asiat tekevät minulle kodin.

Kodin tunne on hyvin henkilökohtainen ja abstrakti, niinpä tämän postauksen sanoittaminen on ollut hivenen haastavaa. Toivottavasti saatte kiinni ajatuksesta. Omat kokemukseni perustuvat asunnon etsimiseen pääkaupunkiseudulla, mutta varmastikin samoja haasteita on muissa suuremmissa kaupungeissa.

Tällä hetkellä tuntuu, että olen saanut tarpeekseni asuntonäytöistä, mukamakeista remontoiduista kohteista, monien mahdollisuuksien loukoista tai ostajaehdokasta tytöttelevistä välittäjistä. En enää jaksa etsiä mahdollisuuksien kohdetta Oikotien hakuvahdeista ja tällä hetkellä koen, että asunnon etsimisen suhteen olemme jonkinlaisessa pattitilanteessa. En siis tule kertomaan postauksen lopussa ratkaisua asumiskuvioihimme, koska sellaista ei ole.

Viimeisen puolen vuoden aikana me olemme käyneet haistelemassa 60- ja 70-luvun kohteissa maakellarin tuoksua, tavaamassa satojen tuhansien eurojen hintaista korjauslistaa huonosti hoidetuissa taloyhtiöissä, kyselemässä salaojien kuntoa ja kuuntelemassa kuinka välittäjä myy mätää kultana. Olemme myös nähneet miten 2000-luvun alussa maalisudin nähnyt kohde muuttuu hiljattain remontoiduksi ja väärin asennettua parkettia kutsutaan ensiluokkaiseksi.

Olen koputellut kymmeniä seiniä tosimielellä purkua suunnitellen avaruuden toivossa ja olen oppinut millainen pommi on valesokkeli. Olen myös tavannut erittäin heikkoja ja vastaavasti erittäin hyviä välittäjiä. Näistä jälkimmäiset ovat auttaneet minua hahmottamaan koko asuntomarkkinan tilannetta ja toisaalta miettimään myös oman perheeni tarpeita.

Tällä hetkellä tuntuu, että unelmakoti tai sitä edes etäisesti muistuttava kohde lipuu jatkuvasti kauemmas omista hyppysistä. Vaikka yleistunnelma teeman suhteen on lannistunut, on asunnon etsimiseen käytetty aika myös opettanut meitä siitä mikä asumisessa on tärkeää.

Toimivuus

Tämä on syy, miksi ylipäätään etsimme uutta kotia. Nykyinen vajaan sadan neliön kotimme on riittävän kokoinen meille, vaikka perhe kasvaakin. Ongelma on kylpyhuoneen pienet neliöt, jotka pitävät sisällään vessan, suihkun ja pyykkihuollon. Kiitos näiden tehoneliöiden aamut alkavat vessa- ja suihkujonolla ja pyykinkuivausteline on osa olohuoneen sisustusta. Tämä ratkaisu ei yksinkertaisesti toimi ja kiristää tunnelmaa arkipäivinä aivan turhaan. Etsimme nyt toiminnoiltaan nykyaikaista kohdetta, kuitenkin estetiikasta tinkimättä.Toki yksi huone lisää, sauna ja pieni piha tai iso parveke olisivat tervetulleita.

Esteettisyys ja tunnelma

Vaikka olen valmis tekemään kompromissejä, on yksi kompastuskivi ollut kohteen yleisestetiikka. Lieneekö taustalla iän myötä oireileva hämäränäkö, mutta kaipaan kotiini valoa ja avaruutta. Ihastun selkeisiin pohjiin, jossa toiminnot seuraavat loogisesti toisiaan ja asunnon flow on hyvä. Vastaavasti matala huonekorkeus, pienet ikkunat ja sokkeloiset huoneet ahdistavat minua – kaipaan hieman tilan tuntua ympärilleni.

En ihan hevin myöskään tingi remontista ja materiaaleista, joilla se toteutetaan. Mieluummin pienemmät neliöt kuin huono laatu. Kauniisiin puitteisiin voi sitten ajan kanssa koota sisustusta. Kun nykyisessä kodissa on tottunut kauniiseen lattiaan ja tilavaan keittiöön, on niistä tinkiminen melko vaikeaa. Remontointi ja korkeaan tasoon pyrkiminen ei toki aina tarkoita huikeaa budjettia, mutta nämä ovat asioita jotka täytyy huomioida myös asunnon kokonaishinnassa. Valitettavasti tällä hetkellä pääkaupunkiseudulla on myynnissä kohteita, joissa edes kalliita taloyhtiöremontteja ei ole huomioitu riittävällä tasolla hinnassa.

Järkevät neliöt

Pääkaupunkiseudulla asuntojen keskineliöhinta on noin 4 200 euroa eli karkeasti laskettuna 50 lisäneliön hinta on 200 000 euroa. Sillä erotuksella saisi kotikaupungistani kokonaisen talon. Kun mittavan remonttia kaipaavien asuntojen myyntihinnat pyörivät yli puolessa miljoonassa, tuntee kohtalaisella omalla rahoituksella varustettu pariskunta itsensä varsin pers’aukiseksi ja on sanomattakin selvää, että kompromissejä täytyy tehdä.

Meillä ei ole tarvetta 180 neliölle, etenkin jos kohteen lämmitys nojaa vuosikymmeniä vanhaan tekniikkaan ja sähkölämmitykseen. Pelkään, että näissä kohteissa iso jälkilasku tule vuosien päästä korkeampina ylläpitokustannuksina. Neliöiden tuplaantuminen tarkoittaa myös remontoitavien ja sisustettavien neliöiden kasvua, emmekä lähtökohtaisesti halua hankkia lisää tavaroita vain tavaroiden takia. Tästä hyvän muistutuksen antoi viikonlopun Hesarissa myös Tomi Kouvola, joka muistutti suomalaisia siitä, ettei tavaroita hamstrattaisi suotta, vaan uuden hankinnan myötä laitettaisi vanha kiertoon.

Sijainti

Jos budjetti olisi rajaton, voisi tämän kohdan yliviivata listalta. Silloin kun mielessä on suuremmat neliöt, tehdään kompromissit juurikin sijainnin suhteen. Tunnin ajomatkan päähän Helsingin keskustasta saisimme kyllä rakennettua unelmatalomme, mutta suurempi kysymys on se viihtyisimmekö siellä? Aikaa on rajallisesti ja itse koen, etten halua pidentää työpäiviä parin tunnin työmatkoilla auton ratissa.

Pohjimmiltani olen pienen kaupungin tyttö ja ympäristön täytyy tuntua omalta, jotta saan hyvän hyggen myös kodin seinien sisäpuolelle. Nyt kun etsimme mukavaa aluetta koko perheelle, täytyy asiaa tarkastella myös lasten näkökulmasta. Millaiset koulut alueella on, onko päiväkoti lähellä, entäpä harrastukset ja kaverit? Minulle on todella tärkeää, että voin kasvattaa lapseni turvallisessa ympäristössä ja tarjota hänelle helpon arjen. Esikoinen aloittaa koulun neljän vuoden päästä. Koska vuodet kuluvat yhdessä silmän räpäyksessä, pitäisi meidänkin kyetä sitoutumaan seuraavaan asuinpaikkaamme pitkällä jänteellä.

Olemme asuneet nykyisellä asuinalueella lähes viisitoista vuotta ja voisimme hyvin asua täällä seuraavat viisitoista vuotta. Monet meidän arvostamat asiat löytyvät täältä ja samalla lapselle on muodostunut turvalliset kuviot omaan arkeensa. Suuremmat perheasunnot ovat täällä valitettavasti kortilla ja hinnoiteltu täysin epärealistisiksi meidän näkökulmasta.



Millaista elämää haluamme elää?

Neliöt, sijainti ja budjetti kietoutuvat kaikki siihen millaista elämäntyyliä haemme ja millaista elämää haluamme elää? Itselleni on kirkastunut se, etten ole valmis venyttämään lainahanoja tappiin ylihinnoitellun kompromissikohteen takia. En halua maksaa koko aikuiselämäni ajan jokaista liikenevää euroa kodista, joka on enemminkin kallis kompromissi kuin vuosien unelmien täyttymä. Enkä myöskään ole valmis ottamaan valtavia taloudellisia riskejä etenkin, jos lastina on menneiden vuosikymmenten rakennusvirheet ja lisäbonuksena terveyteen liittyvät riskit.

Kannustaisin muitakin miettimään asunnon hankkimista hieman inhimillisemmästä näkökulmasta ja toivoisin, että tiettyjä asumiseen liittyviä normeja haastettaisi yleisessä keskustelussa. Miksi lasta ei voisi kasvattaa kerrostalossa tai minkä takia hyvätuloinen sinkku ei voisi asua vuokrayksiössä, onko isot omakotitalot oikeasti nykyaikainen ja ekologinen asumistapa?

Olen pohtinut sitä, mistä asioista olisin valmis tinkimään seuraavan kodin takia, ruoasta, matkoista, omista ja lapsen harrastuksista ja yhteisestä ajasta? Teenkö omasta elämästä aivan liian kireää, jos sijoitan kaikki eurot kotiin, enkä vaikka arkea helpottaviin palveluihin kuten siivooja- tai lastenhoitopalveluihin, joilla paikataan aukkoja omissa resursseissa ja turvaverkoissa. Jos olemme tehneet jo nyt kovasti töitä, niin entäpä sitten, kun harteilla on kallion kokoinen asuntolaina ja lainan korkotaso nousee äkkiä. Minä en halua olla se vanhempi, joka ylitöistä palatessaan muistuttaa lapsiaan siitä, kuka nämä kodin seinät maksaa ja kohauttaa olkia yhteistä aikaa kaipaavien lasten kiukulle.

Uskon myös, että pidemmällä aikajänteellä on kannattavampaa sijoittaa kuukausittain ylimääräinen 100 euroa lastenhoitajaan ja treffi-iltaan puolison kanssa kuin ylimitoitettuun asuntolainaan. Jos jokin tulisi tässä tilanteessa kalliiksi, niin avioero. Unelmatalo ei takaa unelmaelämää.Yksinkertaisemmatkin valinnat riittävät onnelliseen kotiin.

Huhhuh, tulipa pitkä postaus, kiitos jos jaksoit lukea asuntoventilointiani tänne asti. Kerro mikä sinulle on tärkeää kodissa ja asumisessa?

Sisustustyynysisustamista ja unelmatuoleja

Habitaren jälkeen tuntui, että oma koti kaipaa hieman päivitystä. Uutta järjestystä, ehkä väriä pintaan tai edes uusia sohvatyynyjä. Jotakin. Olen kuitenkin päättänyt, että keskityn sisustustyynysisustamisen sijaan omien haavehankintojen tekoon. Sisustustyynyillä saa vaihdettua kodin ilmettä helposti, mutta vaihtelua hakeva sisustaja saa upotettua uusiin tekstiileihinkin useamman satasen vuodessa.

En ole koskaan osannut juosta viimeisten trendien perässä, pistää kotia tai vaatekaappia uusiksi tietyn muodin mukaisesti. Teen yleensä varsin harkitusti päätöksiä, mutta heikkouteni on kodintekstiilit ja niiden myötä kausisustaminen. Olen kuitenkin todennut, että uusien pyyhkeiden hankkiminen putkiremonttia odottavaan kylpyhuoneeseen on sama kuin pieni laastari tikattavaan haavaan, eikä yksikään sohvatyyny vie minua lähemmäksi unelmieni sohvaa.

Aivan askeettiseksi ei onneksi tarvitse heittäytyä. Sisustustyynysisustajan varastosta löytyy onneksi hieman vaihtoehtoja. Sen sijaan että, olisin hakenut kaupasta nyt niin ajankohtaiset konjakinruskeat sisustustyynyt, kaivoin kaapista Hayn puolukkapuuron värisen tyynyn ja sen kaveriksi hieman Marimekkoa ja Balmuirin mustikan värisen pellavatyynyliinan. Vahingossa syntyikin aika syksyinen yhdistelmä ja sellainen, jota en olisi kaupasta ottanut mukaani. Hayn tyynyn olen muuten hankkinut nelisen vuotta sitten, silloinkin hakusessa oli konjakinruskea, jota ei silloin löytynyt kaupoista. Täältä linkistä voi katsoa, miltä meillä silloin näytti.

Syksyiset kanervan ja vanhan roosan sävyiset kukat ovat myös itselleni hieman vieraampaa värimaailmaa, mutta nyt lämpöisän hempeät värit tuntuvat kotoisalta. En tiedä johtuuko tämän kaltaisen väriyhdistelmän miksaus hormoneista vai koko tekstiili-alan väritarjonnasta, sillä vauvan garderobi näyttäisi nyt matchaavan täydellisesti sohvatyynyihin.

Sohvatyynyjen taustalla vilahtaakin yksi haavehankintani, kokovalkoinen seiska. Tämä on yksi esimerkki linjanvedostani keskittyä kausisustamisen sijaan pidempi aikaisten hankintojen tekoon. Yhden pienemmän sisustajan unelmatuoli on saanut paikan olohuoneesta. Pieni neiti on jo pidempään puhunut omasta kiikkutuolista ja 366 Conceptin samettiverhoiltu lasten kiikkutuoli sattui puolisoni silmään Formessa. Näinpä tämä tuoli-ihanuus paketoitiin neidille syntymäpäivälahjaksi.

Me sisustuskoiran kanssa, toivotellaan teille kaikille hyvää viikonloppua!

Kolmivuotiaan juhlaa

Viikko sitten juhlittiin kolmevuotiasta yhdessä tämän kavereiden kanssa. Asunto täyttyi noin metrin mittaisista juhlijoista ja heidän vanhemmistaan. Töminää piisasi varmasti alakerran naapureillekin. Pienen lapsen elämässä parasta on, kun vanhempana pääsee osaksi luovaan ja mielikuvitukselliseen maailmaan. Vaaleanpunaiseen hörsötykseen on helppo heittäytyä mukaan etenkin silloin, kun näkee millaisen ilon nämä juhlat tuovat.

Tyttö alkoi puhumaan kolmevuotisjuhlistaan jo huhti-toukokuussa, vaikka varsinainen juhlapäivä olikin heinäkuussa. Vuosipäivää on toki skoolattu jo usemman kerran ja heinäkuussa syötiin jo yksi mansikkakakkukin. Nämä kaverisynttärit taisivat olla lapsen toivelistalla hieman korkeammalla. Selvänä toiveena oli kaverit, vaaleanpunainen kakku, hodarit ja leijonaa mä metsästän. Jos suunnitelma on näin selkeä eihän sitä voi kuin katsastaa kalenteria ja aloittaa juhlien järjestelyn.

Tällä hetkellä itsellä ei juuri ole ylimääräistä energiaa ja juhlajärjestelyistä olisi voinut tehdä yhden naisen tuskien taipaleen, jossa kakun kuorrutteen täydellisen pinkkiä sävyä hiotaan pitkin yötä ja välillä nostetaan kolme numeroa paisuneet jalat kohti taivasta. Oikastiin vähän. Kakku tilattiin Ekbergiltä, ihana juhlarekvisiitta löytyi PikkuVaniljasta ja helium-pallot puolestaan juhlamaailmasta. Hodarit huitaistiin yhteistuumin miehen kanssa, briossi-sämpylät Väyrysen leipomolta, nakit lapsille ja aikuisille nyhtöpossua – tuunakkeita eri makuun ja coleslawta.

Omaa juhlatunnelmaa kohotti jo etukäteen Freskan siivooja, joka kävi meillä ensimmäistä kertaa päivä ennen juhlia. Meinasi tulla itku, kun tuli puhtaaksi koluttuun kotiin – tämä on ehkäpä parhaita palveluksia, joita voi itselleen hankkia. PikkuVanilja puolestaan ratkaisi kerta heitolla monta somistusongelmaa – ruusukultaisena hehkuvasta juhlasetistä löytyi lautaset, kupit, ilmapalloja ja muuta pientä somistusta. Tyllipompomit ja valkoiset viirit kierrätetään vielä tytön huoneen somistukseksi.


Kemut olivat kuin pyörremyrsky, mutta hyvä sellainen. Pienten tyyppien ilosta sai hymyä seuraavaan viikkoon.

PS. Minä en ymmärrä kuinka kanssabloggaaja ennättävät ottamaan juhlien lomassa Pinterest-tasoista kuvaa, itse kun saan juuri ja juuri taltioitua päivänsankarin puhaltamassa kynttilöitä kakustaan. Juhlakuvaajana täytyy vielä hieman harjaantua.