Sisustusteema: budjettisisustamista viherkasvein

Sisustusrintamalla on ollut varsin lamaantunut meininki. En ole vielä elämässäni kohdannut parempaa sisustusinnon nujertajaa kuin lapsiperhearki. Kaaoksenhallinnan ytimessä on vaikea olla luova ja ylipäätään haaveilla muusta kuin koko huushollin kattavasta siivouksesta, jonka tuloksista saisi nauttia edes kokonaisen viikonlopun ajan.Verrattuna kolmen vuoden takaiseen elämään yksi lapsiperhearjen rajoitteista on hieman niukempi budjetti. Se summa mikä ennen jäi palkasta sisustamiseen ja vaatteisiin tai muuten vain mukavan elämäntavan rahoittamiseen, hupenee nykyään päiväkotimaksuihin ja gore-texiin. Näinpä varsin innoissani otin vastaan Suvin antaman haasteen, pohtia edullisia vinkkejä kodin sisustamiseen.

Asiaa voi lähestyä monelta kantilta ja sanoisin, että oman tyylin löytäminen on säästänyt itseltäni budjettia. Hutiostosten määrä laskee huomattavasti, kun tuntee oman tyylinsä ja tietää mitä tahtoo. Silloin kun on varmempi olo omasta tyylistään uskaltaa käyttää isompia summia hankintoihin ja säästää niihin pitkäjänteisesti. Uskon itse, että harkitsevuus auttaa säästämään budjettia pitkällä jänteellä. Suunnitelmallisuushan on A ja O kaikessa budjetoinnissa.

Nyt elämän kaaosvuosia eläessä olen oppinut arvostamaan suunnattomasti siisteyttä. Silloin kun sotkut kaihertavat silmään ei pysty nauttimaan oman kodin hyvistä puolista. Näinpä täysin ilmainen sisustusvinkkini on siivous. Siivous pätee myös sisustustekstiileihin, sohvatyynyjen pesu ja prässäys tuo niihin uutta ryhtiä ja raikastaa niitä. Mattojen pesu on Suomessa aivan liian kallista, mutta siltikin pesu tulee halvemmaksi kuin uuden osto.

Entä mikä sitten olisi hieman konkreettisempi pienen budjetin sisustusvinkki? Postauksen kuvitus antaakin tähän jo hieman osviittaa ja tähän vastaan, että viherkasvit. Meillä on saavutettu yksi etappi lapsenkasvatuksessa – kukkamullat pysyvät jälleen ruukussa. Tämän innostamana hankin meille hieman uusia viherkasveja raikastamaan kodin ilmettä. Viherkasveilla saa vähän väriä ja eloa kotiin.

Alun perin lähdin puutarhaliikkeeseen hankemaan peikonlehteä Aallon tarjoiluvaunuun, kun siinä pari vuotta paistellut rahapuu kyllästyi meihin ja tiputti lehtensä. Peikonlehti kasvattelee nyt lehtiään keittiön tasolla ja katsotaan kuinka suuri ryökäle siitä vielä kasvaa. Minua on peloteltu peikonlehden runsaalla kasvulla, joten katsotaan mitä saan aikaiseksi tämän kanssa.

Samalta reissulta peikonlehti sai kaverikseen varjoviikunan ja klusian. Klusia istuu täydellisesti tarjoiluvaunuun ja on hyvä pari Muuton valaisimen kanssa. Olin myös varsin vaikuttunut tämän vehkan hoito-ohjeesta – uskomattoman helppohoitoinen ja viihtyy melkein missä vain. Ruokailutila on valoisa ja olen onnistunut kuivattamaan siinä pari kentianpalmua, joten suosin kestäviä ja kiiltävälehtisiä kasvia tässä kohdassa.

Mysteeriostoksena mukaan lähti myös varjoviikuna, joka on vain yksinkertaisesti niin kaunis. Arvelin, että valoisassa viihtyvällä kasville olisi riittävästi valoa olohuoneessa. Jonkin verran vehka on tiputtanut lehtiään ja kerran olen siirtänyt sitä jo lähemmäs ikkunaa. Tuossa kiinakaapin vieressä olisi täydellinen paikka sille, joten toivotaan että lehtien tippuminen rauhoittuu tuosta.

Mä uskon, että noiden vehkojen hoidosta saa silmänilon lisäksi hyvän mielen itselleen. Tuo peikonlehti maksoi noin viisitoista euroa, klusia parikymppiä ja joukon arvokkain ostos oli kolmenkympin varjoviikuna. Kun näistä huolehtii, on niistä (toivottavasti) iloa pitkäksi aikaa ja hankintahinta vielä pienenee ajan saatossa.

Elämisen merkkejä vapaapäivänä


Mitä äiti tekee, kun on ensimmäistä kertaa lähes kahteen vuoteen päivän yksin? Jollekin tulisi ehkä mieleen päiväunet, kirjan lukeminen tai rauhassa ruokailu. Nope. Poppi päälle ja luuttu kouraan siinä oli agendaa päivälle. Tuntuu oudolta olla ensimmäinen yö eri paikassa beben kanssa, mutta toisaalta samaan aikaan on kiva rauhoittua. Mun ulospäin suuntautunut meininki kaipaa välillä vastapainoksi rauhoittumista ihan yksikseen. Näinpä se tämä päivä hurahti kotia siivotessa, töitä tehden, pyykkejä pesten ja niitä silitellessä asioita fundeeraten. Nämä on asioita, joihin on vaikea keskittyä silloin, kun jaloissa häärii joutuisa apulainen. Enkä mä raaski käyttää yhteistä aikaa vaikkapa pyykkien silittämiseen.

Siivotessa tuli jynsättyä lattiasta irti banaania, seinästä pyyhitty värikynän jälkiä ja lajiteltua legot laatikoihinsa. Elämänjälkiä. Niitä on ilmaantunut tähän asuntoon, vaikka yleisnäkymä olisi suht’ siisti. Lattiassa näkyy naarmuja ja iskeymiä pöydältä pudonneista ruokailuvälineistä, sohvassa pari kädenjälkeä, seinässä kolhuja taaperokärrystä… Jälkiä, jotka kuuluvat elämään. Bebe on ollut aina varsin liikkuvaa sorttia ja omatoiminen, joten sisämopedeita tai soivia leikkiheppoja meillä ei ole ollut. Touhukas tyyppi muita jälkiä jättää temmeltäessään ilman apuvälineitäkin, eikä niiden takia kannata yöuniaan menettää.


Aika paljon kovemmalle kulutukselle ovat joutuneet myös sohvat ja vaikkapa olohuoneen pöytä. Sohvan pinnassa on viehko patina, joka on peräisin koiran päiväunista ja ruokapöydästä kylpyhuoneeseen kiitävän beiben käsistä. Enää en hankkisi sohvaa ilman irroitettavaa päällistä. Olohuoneen pöytä suorastaan anelee hankkimaan luovalle taitelijalle piirustuspöydän omaan huoneeseen.

Olohuoneen kalustus on tässä tilassa vähän kompromissi, suurin osa kalusteista on tuotu edellisestä kodista ja jotenkuten soviteltu tähän tilaan. Menetteleehän tämä näin, mutta lopputulos olisi varmasti erilainen, jos systeemit olisi hankittu tähän tilaan. Orastavaa sohvahinkua pitää tehokkaasti taka-alalla bebe. Joutuisa tyttö kun todellakin jättää elämisen jälkiä kiitäessään, en halua pistää likoon tuhansia euroja kohteeseen, jota näiltä elämisen jäljiltä olisi varjeltava. Käytetään loppuun tämä nykyinen.

Ai niin siinä, nukkumisesta typötyhjässä asunnossa ei tullut yhtään mitään. Niin sitä vain on tottunut siihen, että kaikki tärkeät tyypit ovat lähellä. Ikävähän heitä tulee.

Voisikohan olla, että saisin ensi viikolla ihmisten aikaan jotain inspiroivempaa ja räväkämpää sisältöä tänne blogin puolelle. Ei tätä tajunnan virtaa tolkkua ilman sanakirjaa edes kirjoittaja itsekään.

Vaaleanpunaisia pelargoneja ja piha-ajatuksia vaaleanpunaisin lasein

Viipyilevä alkukesän ansiosta päätin jo kerran, etten laita parvekkeelle ollenkaan kukkia alkukesäksi. Viikot menevät niin nopeasti, että kesälomaan on yksi silmän räpäys ja loman aikana tulee vähemmän katseltua oman parvekkeen kukkia. No kuinka kävikään. Kevätauringon pehmittämänä nappasin Stockmannilta kassillisen pelargoneja parveketta kaunistamaan.

Siinä missä ensimmäisenä vuotena suunnittelin parvekkeen vihersisustukset viimeistä piirtoa myöten, nyt kympin kukkakassi ajaa asian vallan mainiosti. Aikaisempina vuosina olen hankkinut parvekkeelle pääasiassa valkoisia kukkia, mutta olen huomannut mokomien muuttuvan viherkasveiksi kuumalla parvekkeella. Naapurin vaaleanpunaiset pelargoniat sen sijaan kukoistavat. Helsingin keskustan ravintoloiden edustalla olen törmännyt kauniisiin asetelmiin, joissa hailakan vaaleanpunainen pelargoni hakee kontrastia vihreistä reunaköynöksistä ja syvyyttä laventelin sinisistä kanssakukkijoista. Kokeillaan siis vaaleanpunaista alkuun ja hankitaan sille vihreitä kavereita kesän edetessä. Ensimmäisenä vuotena parveekkeella viihtyi hyvin myös oliivipuu, joka teki myös muutaman oikean oliivin. Puun siitepölykausi sai kuitenkin epäilemään moisen hankintaa ja luulen, että säästän puuhankinnat syksyyn ja ostan pienen sypressin.

Parvekkeelle kaksi vuotta sitten ostetut Lechuza altakasteluruukut ovat olleet hintansa väärtit. Altakastelu pelastaa hajamielisen kukkien kastelijan ja onpa kukat selvinneet hengissä lomakaudestakin. Valkoiset ruukut ovat puolestaan kestäneet paahdetta kellastumatta. Pienissä ruukuissa kukat taas tahtovat väsähtää näin kuumassa paikassa, joten jätin ne suosiolla pois tämän kesän istutuksista. Toisessa altakasteluruukussa meillä on ollut yrttejä. Ensimmäisen vuoden persilja sadosta kuivattuja yrttejä löytyy vieläkin kuivattuna maustekaapista. Minttu ja basilica ovat myös viihtyneet tässä paikassa hyvin, niitä kokeillaan tänäkin kesänä.

Jos kevät herättää viherpeukalon, ei se varsinaisesti rauhoita talopohdintaa. Kevät ja kesä ovat sitä aikaa, jolloin tuskastun kerrostaloelämään. Aurinkoisena päivänä olisin mieluusti koko päivän ulkosalla ja kerrostalon asukkaana tässä tuntuu olevan ihan oma vaivansa. Sen sijaan, että kipaisisin omalle terassille pakkaan pyyhkeen, kirjat, eväät, juomat, koiran kupin ja lapsen lelut, ja vasta sen jälkeen lähden etsimään rauhallista paikkaa rannasta. Kun ensimmäiselle tulee vessahätä, pakataan kamat ja lähdetään kotiin. Nopeasti ynnäiltynä pakkaaminen ja matkaaminen kohteeseen vie enemmän aikaa kuin itse kohteessa paistattelu.

Ulkoilmassa viihtyvä lapsi ei varsinaisesti helpota asiaa. Neidin ensimmäinen sana aamulla on ”kiikaa” ja aamupalan jälkeen lähdetään heti ulos. Meillä on lähistöllä ihana merenranta ja siellä suojaisat metsäpolut. Mutta vaikka omassa pihassa on hyvin varusteltu leikkipaikka, tulee välillä mietittyä homman miellekyyttä. Sisä- ja ulkotilojen mutkattomampi yhdistely ja sujuvampi logistiikka puoltaa omaa pihaa, vaikka toki tuo tulleessaan roimasti huoltotöitä ja kokonaan uuden elämäntyylin.

Huoltotyötkin on asia mikä tässä elämänvaiheessa mietityttää pientalossa. Jos nykyisellään aika ei meinaa riittää pyykkivuoren madaltamiseen ja sisätilojen siistinä pitämiseen, mistä sitä aikaa löytyisi pihalle? Optimisti toki ajattelee, että omalla pihalla vietettäisi enemmän aikaa ja siinähän ne kukkapenkit tulisi kitkettyä lasta leikittäessä. Ja kai pihansuunnittelussa voi huomioida helppohoitoisuuden? Kuinka nopeasti pihaan kyllästyy, jos parvekekin on kokenut inflaation kolmeen vuoteen? Vai voisiko parvekkeen inflaatio johtua siitä, ettei näissä puitteissa satumaisia taikapuutarhoja luoda? Ehkä tämä elämäntyyli on kohdallani tullut tiensä päähän.

Taloa pohtiessa on tullut mietittyä omaa tyyliä. Tuntuu, että moderniklassisuus saa vuosi vuodelta entistä minimalistisempia piirteitä. Tälläkin hetkellä pyrin karsimaan yksityiskohtia omasta kodista ja monesti silmä tarttuu sisustuslehdissäkin kodikkaisiin ja selkeisiin kokonaisuuksiin, jossa on yksi selkeä katseenvangitsija. Vauhdikas arki ja ajoittain hektinen työ kaipaavat vastaparikseen rauhoittavia puitteita. Lohduttavaa on kuitenkin huomata, että vuodesta toiseen tietyt asiat ovat omia suosikkeja – Y-tuoli, vaaleat puupinnat, valkoinen, mudanharmaa, ukkosen sininen, luonnonmateriaalit ja metallipinnat yksityiskohdissa.

Lämpimänä päivänä on hyvä nautiskella auringosta edes tällä parvekkeenpläntillä kera ison nipun sisustuslehtiä. Nuo kuvissa patsastelevat sivut on muuten tyylikkäästä Asun-lehdestä. Asiat järjestyvät aina.

Sisustushankinnoista ja säästämisestä niitä varten

Onko sisustus koskaan valmis? Ei varmastikaan. Tällä hetkellä pienten fiksausten lista kotona tuntuu melko mittavalta – olohuone tuntuu olevan kaikkea muuta kuin valmis. Edellisestä kodista naaratut kalusteet ajavat asiansa, mutta ehkä kokonaisuus on kuitenkin kompromissi. Olohuone sikseen.

moderni makuuhuone

moderni romanttinen makuuhuone

Aikaisemminkin olen kertonut, että makuuhuoneen sisustuksessa valinnat menivät ensimmäisellä kertaa putkeen. Huone ei varsinaisesti edusta omaa tyyliäni puhtaimmillaan, vaan on romanttisempi versio siitä. Tämä vain toimii tässä kontekstissa ja huoneessa on hyvä fiilis. Projektivimma ei ulotu tänä vuona tänne, vaikka uudet yöpöydänvalaisimet olisivat kivat. Samoin kuin muualle kotiin kaipaisin myös tänne hieman yksinkertaisempia linjoja, ja haavelistalla on valkoiset AJ-valaisimet.

Mutta miten ne projektilistan haaveet toteutetaan, kun listalta löytyy useampi design-valaisin, mattoja ja tuoleja? Kärsivällisesti ja asia kerrallaan. Etenkin hoitovapaan jälkeen olisi täysin mahdotonta tyhjentää hankintalistaa. Täytyy säästää ja katsoa, mitkä asiat vaikuttavat kaikista eniten asunnon ilmeeseen ja yleiseen viihtyvyyteen. Mitkä hankinnoista ovat pelkkiä mielitekoja ja mitkä taas oikeita tarpeita? Tärkein kysymys on se, onko hankintaan taloudessa varaa? Mikään haave ei ole kulutusluottojen tai ylenpalttisen vyönkiristyksen arvoinen.

makuuhuone rento petaus

Makuuhuone valkoharmaa

Tällä hetkellä haavelistan kärjeen on kiilannut Tolomeo –valaisin, jollaista haaveksin jo edellisessä kodissa. Tiedän, että kesäkuukausien aikana valaisinhankinnat jäävät taka-alalle, joten tälle hankinnalle voin budjetoida rauhassa ainakin puolivuotta aikaa. Suhteuttamalla hankinta säästöaikaan, näen onko edes mahdollista säästää valaisimen verran syksyyn mennessä vai onko realistista tehdä ostos vasta myöhemmin? Tärkeintä on suhteuttaa hankinnat ja niihin säästäminen omaan tulotasoon. Laitan kuukausittain sivuun omaan valaisinrahastoon ja laskin, että syksyn hämärässä budjetti on koossa, eikä säästöohjelma rasita liikaa päivittäistä taloutta. Mikä tärkeintä, uskon hankinnan kestävän aikaa ja kulkevan meidän matkassa vielä pitkään.


Kas tässä vielä kootusti omat vinkit haavelistan lyhentämiseen:

• Mieti mikä on oma tyyli ja miten haaveet istuvat omaan tyyliin?
• Priorisoi hankinnat
• Säästä
• Seuraa second hand –myymälöitä ja kirppareita
• Bongaa alennusmyynnit
• Nauti hankinnoistasi

Paras säästövinkki on se, että osta ainoastaan tarpeeseen ja vain sellaista mistä pidät. Pitkällä aikajänteellä kompromissien teko tulee kalliiksi, kun kompromissin tilalle hankkii uuden kompromissin tai tuotteen laatu ei kestä sille kaavailtua käyttöä. Tällainen kuluttaminen ei ole kestävää oman talouden tai ympäristön näkökulmasta.

Nämä makuuhuoneen valaisimet ovat hyvä esimerkki siitä, miten omaa silmää miellyttävät tuotteet kestävät aikaa. Korkeampi lasinen lampunjalka on ostettu noin kymmenen vuotta sitten omaan ensimmäiseen kotiin. Ostin sen Stockmannilta ja hintaa oli muistaakseni 55 euroa. Juuri ensiasunnon hankkineelle vastavalmistuneelle se oli kohtalaisen iso summa. Iso kankainen varjostin olisi maksanut toisen mokoman, niinpä ostin vain jalan ja ensimmäisen ajan vuoden siinä oli Ikean paperivarjostin. Valaisimella on tunnearvoa, mutta kyllä se edelleenkin sattuu silmään myös visuaalisesti – milloin se on ollut yöpöydällä, milloin tytön huoneessa tai olohuoneessa. Ajatuksena siis se, että itselle mieluisat hankinnat maksavat itsensä ajan mittaan takaisin.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

unna lehtipuu timanttipesula

Euroihin liittyen vielä lukuvinkki ihan jokaiselle. Unna Lehtipuun Timanttipesula, on kansantajuinen kirja rahasta, sen merkityksestä ja rahankäyttöön liittyvistä tavoista. Jos olet koskaan miettinyt miksi olet sellainen rahankäyttäjä kuin olet, niin suosittelen lukemaan kirjan. Raha määrittelee valintojamme enemmän kuin uskommekaan ja itse pohdin asiaa paljon etenkin hoitovapaan aikana. Kirjaa lukiessa ainakin minä tunnistin tiettyjä käyttäytymismalleja ja syitä niiden takana.

Suosittelen siis lukemaan kirjan ja kirjoittelen sen tuomista oivalluksista vielä myöhemmin.

Uusi arki ja uusi senkki

Mennyt viikko on harjoiteltu uudenlaista arkea. Puolentoista vuoden hoitovapaan jälkeen töihin paluu on samaan aikaan jännittävää ja haikeaa. Viime syksyn ajan ajatus töihin paluusta kypsyi, joten sen suhteen ei ole tarvinnut kipuilla. On ihana päästä aidosti ihan oman jutun äärelle, kun viime vuosi on mennyt enemmän tai vähemmän lapsen kanssa täydellisessä symbioosissa. Samaan aikaan tämän symbioosin katkeaminen on todella haikeaa ja tuon tuosta huomaa huolehtivansa kuinka jälkikasvu pärjää päiväkodin hoitajien huomassa. Ihan suotta en hankkinut säänkestävää ripsiväriä töiden alun kunniaksi. Kiirettömät aamut ja päivät yhdessä olivat ihana vaihe elämässä ja nyt alkaa uudenlainen arki. Stressikerrointa nostaa se, kuinka saa 24 tuntia riittämään kaikkeen, eikä arki olisi yhtä selviytymistaistelua kelloa vastaan ja ryntäilyä paikasta toiseen. Tässä vaiheessa tuntuu, että arki on käynnistynyt hivenen helpommin kuin kuvittelin ja monet asiat saattavat helpottaa lyhyessäkin ajassa, kun lapsi nappaa uuden rutiinin omakseen ja jokainen tekee oman osansa arjen helpottamiseksi. Paluuta helpottaa loistava vastaanotto töissä ja se, kun huomaa lapsen tulevan hyvin juttuun hoitajansa kanssa.

Syyskuun kuudes lipasto makuuhuoneen sisustus

Syyskuun kuudes makuuhuoneen sisustu

Syyskuun kuudes Makuuhuoneen sisustus

Blogin kannalta töihin paluu tarkoittaa ainakin haastavampia kuvausolosuhteita. Luonnonvaloa ei duunipäivän jälkeen näy ja kuvausassari pyörii intensiivisesti kuvausten järjestelijänä. Näissäkin kuvissa saattaa vilahtaa muovirasioita järjestelevä assari stailauspuuhissa.

Viime viikonloppuna saimme vihdoinkin kotiin syksyllä Savonlinnasta ostamani senkin. Senkki on ensimmäinen second hand –ostokseni ja olen kovin ylpeä siitä. Alun perin senkin piti mennä tytön huoneeseen kirjahyllyksi, mutta löysikin toistaiseksi paikan meidän makuuhuoneesta. Makuuhuone on ollut tähän asti varsin maltillisella väripaletilla sävytetty ja rauhallisen valko-harmaa. Kuparin sävyiset Hayn henkarit ovat tuoneet lämpöä ja samaa lämpöä sekä särmää tuo myös tämä senkki.

syyskuunkuudes_makuuhuone_vanhalipasto

Katsotaan mitä senkkiin jemmataan, tällä hetkellä se toimii hyvin laskutasona ja kun pinnasänky on siirretty neidin omaan huoneeseen, tässä on senkille juuri sopiva tila. Senkin yläpuolelle olisi hyvä paikka peilille ja pienelle taululle. Mielessäni matchaan tähän pyöreää peiliä joko alumiini- tai kuparikehyksisenä. Kenties juuri haaveilemani Vino-peili olisi oikea match tähän. Muutoin makuuhuoneeseen ei ole luvassa suuria muutoksia, ikuisella haavelistalla on Matrin sängynpääty ja helmalakanat, samoin kuin Poulsenin valaisimet yöpöydille.

Kivaa lauantaita teille!