Hormonihyrränä asuntomarkkinoilla

Kun on pyörinyt puoli vuotta hormonihyrränä asuntomarkkinoilla ja pohtinut vaihtoehtoja asumiseen taivaan ja maan väliltä, on aika hengähtää hetkeksi. Asuntopyörityksen keskellä olen kaivannut hieman inhimillisyyttä ja kohtuullisuutta koko asumista koskevaan keskusteluun. Lisäksi viime viikkojen blogikeskustelut ovat myös herättäneet miettimään sitä, mikä asumisessa on oikeasti tärkeää ja mitkä asiat tekevät minulle kodin.

Kodin tunne on hyvin henkilökohtainen ja abstrakti, niinpä tämän postauksen sanoittaminen on ollut hivenen haastavaa. Toivottavasti saatte kiinni ajatuksesta. Omat kokemukseni perustuvat asunnon etsimiseen pääkaupunkiseudulla, mutta varmastikin samoja haasteita on muissa suuremmissa kaupungeissa.

Tällä hetkellä tuntuu, että olen saanut tarpeekseni asuntonäytöistä, mukamakeista remontoiduista kohteista, monien mahdollisuuksien loukoista tai ostajaehdokasta tytöttelevistä välittäjistä. En enää jaksa etsiä mahdollisuuksien kohdetta Oikotien hakuvahdeista ja tällä hetkellä koen, että asunnon etsimisen suhteen olemme jonkinlaisessa pattitilanteessa. En siis tule kertomaan postauksen lopussa ratkaisua asumiskuvioihimme, koska sellaista ei ole.

Viimeisen puolen vuoden aikana me olemme käyneet haistelemassa 60- ja 70-luvun kohteissa maakellarin tuoksua, tavaamassa satojen tuhansien eurojen hintaista korjauslistaa huonosti hoidetuissa taloyhtiöissä, kyselemässä salaojien kuntoa ja kuuntelemassa kuinka välittäjä myy mätää kultana. Olemme myös nähneet miten 2000-luvun alussa maalisudin nähnyt kohde muuttuu hiljattain remontoiduksi ja väärin asennettua parkettia kutsutaan ensiluokkaiseksi.

Olen koputellut kymmeniä seiniä tosimielellä purkua suunnitellen avaruuden toivossa ja olen oppinut millainen pommi on valesokkeli. Olen myös tavannut erittäin heikkoja ja vastaavasti erittäin hyviä välittäjiä. Näistä jälkimmäiset ovat auttaneet minua hahmottamaan koko asuntomarkkinan tilannetta ja toisaalta miettimään myös oman perheeni tarpeita.

Tällä hetkellä tuntuu, että unelmakoti tai sitä edes etäisesti muistuttava kohde lipuu jatkuvasti kauemmas omista hyppysistä. Vaikka yleistunnelma teeman suhteen on lannistunut, on asunnon etsimiseen käytetty aika myös opettanut meitä siitä mikä asumisessa on tärkeää.

Toimivuus

Tämä on syy, miksi ylipäätään etsimme uutta kotia. Nykyinen vajaan sadan neliön kotimme on riittävän kokoinen meille, vaikka perhe kasvaakin. Ongelma on kylpyhuoneen pienet neliöt, jotka pitävät sisällään vessan, suihkun ja pyykkihuollon. Kiitos näiden tehoneliöiden aamut alkavat vessa- ja suihkujonolla ja pyykinkuivausteline on osa olohuoneen sisustusta. Tämä ratkaisu ei yksinkertaisesti toimi ja kiristää tunnelmaa arkipäivinä aivan turhaan. Etsimme nyt toiminnoiltaan nykyaikaista kohdetta, kuitenkin estetiikasta tinkimättä.Toki yksi huone lisää, sauna ja pieni piha tai iso parveke olisivat tervetulleita.

Esteettisyys ja tunnelma

Vaikka olen valmis tekemään kompromissejä, on yksi kompastuskivi ollut kohteen yleisestetiikka. Lieneekö taustalla iän myötä oireileva hämäränäkö, mutta kaipaan kotiini valoa ja avaruutta. Ihastun selkeisiin pohjiin, jossa toiminnot seuraavat loogisesti toisiaan ja asunnon flow on hyvä. Vastaavasti matala huonekorkeus, pienet ikkunat ja sokkeloiset huoneet ahdistavat minua – kaipaan hieman tilan tuntua ympärilleni.

En ihan hevin myöskään tingi remontista ja materiaaleista, joilla se toteutetaan. Mieluummin pienemmät neliöt kuin huono laatu. Kauniisiin puitteisiin voi sitten ajan kanssa koota sisustusta. Kun nykyisessä kodissa on tottunut kauniiseen lattiaan ja tilavaan keittiöön, on niistä tinkiminen melko vaikeaa. Remontointi ja korkeaan tasoon pyrkiminen ei toki aina tarkoita huikeaa budjettia, mutta nämä ovat asioita jotka täytyy huomioida myös asunnon kokonaishinnassa. Valitettavasti tällä hetkellä pääkaupunkiseudulla on myynnissä kohteita, joissa edes kalliita taloyhtiöremontteja ei ole huomioitu riittävällä tasolla hinnassa.

Järkevät neliöt

Pääkaupunkiseudulla asuntojen keskineliöhinta on noin 4 200 euroa eli karkeasti laskettuna 50 lisäneliön hinta on 200 000 euroa. Sillä erotuksella saisi kotikaupungistani kokonaisen talon. Kun mittavan remonttia kaipaavien asuntojen myyntihinnat pyörivät yli puolessa miljoonassa, tuntee kohtalaisella omalla rahoituksella varustettu pariskunta itsensä varsin pers’aukiseksi ja on sanomattakin selvää, että kompromissejä täytyy tehdä.

Meillä ei ole tarvetta 180 neliölle, etenkin jos kohteen lämmitys nojaa vuosikymmeniä vanhaan tekniikkaan ja sähkölämmitykseen. Pelkään, että näissä kohteissa iso jälkilasku tule vuosien päästä korkeampina ylläpitokustannuksina. Neliöiden tuplaantuminen tarkoittaa myös remontoitavien ja sisustettavien neliöiden kasvua, emmekä lähtökohtaisesti halua hankkia lisää tavaroita vain tavaroiden takia. Tästä hyvän muistutuksen antoi viikonlopun Hesarissa myös Tomi Kouvola, joka muistutti suomalaisia siitä, ettei tavaroita hamstrattaisi suotta, vaan uuden hankinnan myötä laitettaisi vanha kiertoon.

Sijainti

Jos budjetti olisi rajaton, voisi tämän kohdan yliviivata listalta. Silloin kun mielessä on suuremmat neliöt, tehdään kompromissit juurikin sijainnin suhteen. Tunnin ajomatkan päähän Helsingin keskustasta saisimme kyllä rakennettua unelmatalomme, mutta suurempi kysymys on se viihtyisimmekö siellä? Aikaa on rajallisesti ja itse koen, etten halua pidentää työpäiviä parin tunnin työmatkoilla auton ratissa.

Pohjimmiltani olen pienen kaupungin tyttö ja ympäristön täytyy tuntua omalta, jotta saan hyvän hyggen myös kodin seinien sisäpuolelle. Nyt kun etsimme mukavaa aluetta koko perheelle, täytyy asiaa tarkastella myös lasten näkökulmasta. Millaiset koulut alueella on, onko päiväkoti lähellä, entäpä harrastukset ja kaverit? Minulle on todella tärkeää, että voin kasvattaa lapseni turvallisessa ympäristössä ja tarjota hänelle helpon arjen. Esikoinen aloittaa koulun neljän vuoden päästä. Koska vuodet kuluvat yhdessä silmän räpäyksessä, pitäisi meidänkin kyetä sitoutumaan seuraavaan asuinpaikkaamme pitkällä jänteellä.

Olemme asuneet nykyisellä asuinalueella lähes viisitoista vuotta ja voisimme hyvin asua täällä seuraavat viisitoista vuotta. Monet meidän arvostamat asiat löytyvät täältä ja samalla lapselle on muodostunut turvalliset kuviot omaan arkeensa. Suuremmat perheasunnot ovat täällä valitettavasti kortilla ja hinnoiteltu täysin epärealistisiksi meidän näkökulmasta.



Millaista elämää haluamme elää?

Neliöt, sijainti ja budjetti kietoutuvat kaikki siihen millaista elämäntyyliä haemme ja millaista elämää haluamme elää? Itselleni on kirkastunut se, etten ole valmis venyttämään lainahanoja tappiin ylihinnoitellun kompromissikohteen takia. En halua maksaa koko aikuiselämäni ajan jokaista liikenevää euroa kodista, joka on enemminkin kallis kompromissi kuin vuosien unelmien täyttymä. Enkä myöskään ole valmis ottamaan valtavia taloudellisia riskejä etenkin, jos lastina on menneiden vuosikymmenten rakennusvirheet ja lisäbonuksena terveyteen liittyvät riskit.

Kannustaisin muitakin miettimään asunnon hankkimista hieman inhimillisemmästä näkökulmasta ja toivoisin, että tiettyjä asumiseen liittyviä normeja haastettaisi yleisessä keskustelussa. Miksi lasta ei voisi kasvattaa kerrostalossa tai minkä takia hyvätuloinen sinkku ei voisi asua vuokrayksiössä, onko isot omakotitalot oikeasti nykyaikainen ja ekologinen asumistapa?

Olen pohtinut sitä, mistä asioista olisin valmis tinkimään seuraavan kodin takia, ruoasta, matkoista, omista ja lapsen harrastuksista ja yhteisestä ajasta? Teenkö omasta elämästä aivan liian kireää, jos sijoitan kaikki eurot kotiin, enkä vaikka arkea helpottaviin palveluihin kuten siivooja- tai lastenhoitopalveluihin, joilla paikataan aukkoja omissa resursseissa ja turvaverkoissa. Jos olemme tehneet jo nyt kovasti töitä, niin entäpä sitten, kun harteilla on kallion kokoinen asuntolaina ja lainan korkotaso nousee äkkiä. Minä en halua olla se vanhempi, joka ylitöistä palatessaan muistuttaa lapsiaan siitä, kuka nämä kodin seinät maksaa ja kohauttaa olkia yhteistä aikaa kaipaavien lasten kiukulle.

Uskon myös, että pidemmällä aikajänteellä on kannattavampaa sijoittaa kuukausittain ylimääräinen 100 euroa lastenhoitajaan ja treffi-iltaan puolison kanssa kuin ylimitoitettuun asuntolainaan. Jos jokin tulisi tässä tilanteessa kalliiksi, niin avioero. Unelmatalo ei takaa unelmaelämää.Yksinkertaisemmatkin valinnat riittävät onnelliseen kotiin.

Huhhuh, tulipa pitkä postaus, kiitos jos jaksoit lukea asuntoventilointiani tänne asti. Kerro mikä sinulle on tärkeää kodissa ja asumisessa?

Pionin hempeydestä kanervan lämpöön

Toisen lapsen kohdalla sitä tekee asioita hieman eri lailla ja vailla stressiä. Esikoisen kohdalla minulla oli jo äitiysloman alkaessa pienet nutut silitettynä ja viikattuna laatikoihin. Nyt puolestani tein ensimmäisiä ja viimeisiä täydennyksiä äitiysloman toisella viikolla.

Esikoinen syntyi keskikesän lämpöön, hänen ensisetistään löytyi ihania valkoisia ja pionin vaaleanpunaisia nuttuja, lyhythihaisia bodeja ja shortseja. Nuorempi puolestaan syntyy syksyn keskelle ja onkin selvä, että ihan ensimmäisiä vaatekertoja on täytynyt täydentää hieman lämpimämmillä vaatteilla. Name it –merinovillahaalari on varattu kotiinpaluu vaatteeksi ja syksyn ulkoiluihin vaunukopan makuupussissa, sen lisäksi varastoon on täydennetty paksumpaa pipoa, pitkälahkeisia leggareita ja bodyjä.

Vuosia sitten en olisi voinut edes kuvitella pukevani vauvaa kanervan punaiseen, mutta nyt se näyttää sopivan pehmeältä yhdistelmältä valkoisen, pionin vaaleanpunaisen ja harmaan kanssa. Yhden tyttären jälkeen vaaleanpunaiseen maailmaan on jotenkin jo täysin sopeutunut.

Isosiskon vaatteista on laitettu jo aikaisemmin kiertoon sellaisia vaatteita, joista ei tullut suursuosikkeja meillä. Sen sijaan lyhythihaiset bodyt pääsevät käyttöön neuletakkien alle, yöpuvuille ja neuleille löytyy myös käyttöä. Mummin Tukholman tuliaisia on Livlyn ihana vaaleanpunainen villatakki, muuten takit ovat suurelta osin isosiskon vanhoja. Muutaman uuden olen hankkinut Benettonilta, Popilta ja Newbieltä. Newbien-mallistosta löytyi syksyyn kauniita tumman sinisiä vaatteita, jotka istuvat hyvin vaaleanpunaisen kaveriksi.

Mitä vielä pitäisi valmistella ennen vauvan syntymistä?

– Pinnasängyn kokoaminen
– Vaunujen rungon pesu ja ratasosan vaihto vaunuosaan
– Sairaalakassin pakkaaminen (tiedetään, pitäisi olla pakattuna jo…)
– Omien vaatteiden etsiminen ja pesu
– Vauvan Spa- ja vaipanvaihto-osaston kokoaminen

Mystisin puute listallani on omien ”luukkupaitojen” täydellinen katoaminen. Imetysinfraa ja –univormuja en välttämättä haluaisi hankkia kokonaan uudestaan, niin täytyy vielä käydä kaapien kadotetut nurkat läpi – jossakin niiden täytyy olla.

Esikoisen kohdalla meillä oli hänen huoneessaan hoitopöytä, mutta huone on kolmessa vuodessa muuttunut pienen tytön huoneeksi ja alkuun vaipanvaihtoon täytyy keksiä paikka kylpyhuoneessa. Tähän olen hakenut inspiraatiota Home via Laura –blogista, jossa pari vuotta sitten tehtiin vaipanvaihtotaso pesukoneen päälle. Oman kokemuksen mukaan vaipanvaihto paikalle on tarvetta ensimmäisten kuukausien aikana, joten eiköhän me joku väliaikaisen ratkaisu keksitä.

Suurempia hankintoja meidän ei tarvitse tehdä. Sänky ja turvakaukalo ovat varastossa odottamassa. Sisällä säilytetyt Bugaboon yhdistelmärattaat ovat vielä hyvässä kunnossa, tekstiilit sekä runko pesemällä saadaan ne käyttökuntoon vauvalle.

Kokemus tuo tietenkin hieman toisenlaisen näkemyksen hankittaviin tarvikkeisiin ja jotain uutta tulemme hankkimaan, näistä kirjoittelen vielä erillisen postauksen.

Luova tauko

Ensimmäinen viikko äitiysvapaata takana ja tällä kertaa se alkoi yhdellä yskänpuuskaa seuranneella pamauksella. Pamaus kuului kyljestä, jossa luu ja lihas antoivat periksi viikkoja kestäneelle yskälle sekä kasvavalle vatsalle. Näinpä ensimmäinen viikko on mennyt lepäillen, lukien, äänikirjoja kuunnellen ja perheelle uutta rytmiä etsien. Omalla kohdalla lepääminen on vaikeaa, jos ympärilläni vallitsee sotku ja kaaos, senpä takia kuvituksena kuvia makuuhuoneestamme, jonka siivouksella aloitin tämän viikon.


Kokemus tuo varmuutta äitiyslomailussakin. Esikoisen kohdalla maltoin rauhoittua vasta päivä ennen synnytystä ja fyysisesti hyvässä kunnossa suoritin to do -listalta asioita hikihatussa. Takaraivossa painoivat työasiat ja delegoidut projektit. Suurimpana muutoksena edelliseen kertaan on toki oma fyysinen kunto – nyt on pakko levätä, että kroppa pysyy jotenkin koossa jäljellä olevat viikot. Ensimmäisellä kerralla huolehdin siitä, että muistaako kukaan minua töissä, onko minulle enää mitään käyttöä työelämässä, mikä minun roolini on tulevaisuudessa tai muistanko edes itsekään mitä työni piti sisällään?

Huoli oli suurelta osin turhaa. Muistin jopa salasanani. Reilu vuosi ei sittenkään ollut hurjan pitkä tauko oravanpyörästä, vanhojen kollegojen kanssa jatkettiin siitä mistä jäätiin ja oli virkistävää aloittaa uusien ihmisten kanssa puhtaalta pöydältä. Nopeasti huomasin senkin, että olin kehittynyt työelämässä eniten juuri taukoni aikana. Aivan kuin vuosien aikana opitut asiat olisivat kiteytyneet ja asenne työtä kohtaan oli muuttunut, vaikka en aikaisemminkaan kärsinyt motivaatiopulasta työtäni kohtaan.

Epäilen, että omalla kohdalla äitiysloman kaltaiset tauot työelämästä ovat harvinaisia tämän jälkeen ja niinpä yritän ottaa kaiken mahdollisen irti tästä ajasta myös oman kehittymisen näkökulmasta. Luovuus on avainasemassa tässä pohdinnassa – viimeisten parin vuoden aikana ruuhkavuosissa surfatessa en koe olleeni kovin luova. Sen sijaan olen luovinut työn, kodin ja päiväkodin flunssa-aaltojen helmassa, hypännyt töissä projektista toiseen ja tehnyt hienoja asioita asiakkaiden sekä huikeiden työkavereiden kanssa. En kuitenkaan ole kokenut olevani luovimmillani – idearikkaimmat vuoteni tuntuvat olleen aikana ennen lasta ja vapaa-ajalla blogitekstin ideointi ja kameran esiin ottaminen ovat tuntuneet hivenen puisevalta. Silmä ei ole hakenut asioita kuvattavaksi, vaan enemminkin kaivannut inspiraatiota vaikkapa lehdistä tai blogeista. Luovuutta ei vain voi suorittaa, se tulisi elää ja kokea.

Näinpä olen päättänyt hyödyntää tämän luovan tauon siihen, että pohdin lapsen hoidon lomassa sitä, mitä luovuus tarkoittaa minulle ja mihin olen ylipäätään menossa oli sitten kyseessä työelämä tai sen yhdistäminen perhe-elämään? En halua mystifioida luovuutta yhtään nykyistä enempää, vaan lukemalla, tekemällä ja kokemalla haluan selvittää mikä minua motivoi ja mistä minä saan inspiraationi.

Skeptiset varmasti miettivät, mistä ajattelin ottaa ajan henkilökohtaisen luovuuden elävöittämiseen vauvavuoden keskellä? Kyllä, edelliskerrasta muistissani on myös fakta, ettei seuraaville 12 kuukaudelle ole varsinaisesti luvassa lepolomaa. En ole tekemässä syväanalyysia, vaan kyseessä on enemmänkin päätös pohtia omia motiivejani, vahvuuksiani ja kehityskohteitani. Ruuhkavuosi arjessä tähän pohdintaan ei juurikaan ole resursseja. Käytännössä tämä tapahtuu kuuntelemalla podcasteja, lukemalla lehtiä ja kirjoja, tapaamalla ihmisiä ja kasvattamalla omia verkostoja.

Missä niitä verkostoja voi sitten kasvattaa? Oman kokemuksen perusteella vauvamuskari ja hiekkalaatikko ovat ihan päteviä paikkoja verkostojen laajentamiseen, mutta onneksi tarjolla on myös Mothers in Business –kaltaisia uraäitien teekerhoja.


Olen herätellyt itseäni tällä viikolla luovuus teemaan Maaretta Tukiaisen ja Krista Keltasen Luova tauko kirjalla, joka kertoo kahdentoista taiteilijan ja muotoilijan tarinan. Nämä luovat tekijät kirjan sivuilla oman luovan prosessin salat ja Krista Keltasen upeat kuvat tuovat kauniin sävyn inhimillisiin tarinoihin.

Ihanaa lauantaita teille ja muistakaas, että Habitare arvonta on käynnissä huomiseen (sunnuntai) kello 19.00 saakka.

Lomatunnelmiin laskeutumista

Out of office on napattu päälle ja loma voi virallisesti alkaa. Tavallisesti meidän lomat ovat alkaneet reissulla ja maiseman vaihdoksella. Tällä kesälomaperinteellä olen nähtävästi ehdollistanut itseni siihen, että lomalle laskeutuminen alkaa lennolla Etelä-Eurooppaan. Nyt pysytellään Suomessa ja jotenkin lomatunnelmaa saa hieman hakea.

Muutama raskauden aikana tehtyä lentoa on ollut minulle tarpeeksi. Tuntuisi hullulta heittää muutama tuhatlappunen siihen, että riipisi itsensä resortissa aamiaiselle, sieltä aurinkotuoliin ja illalla kykenisi hädin tuskin illalliselle resortin raflaan. Nyt oma energiataso ei ole ihan sitä luokkaa, että pystyisi tarjoamaan itselleen ja perheelleen sellaisen lomakokemuksen, jota arvostan. Säästetään ne eurot ensi kesän reissuun, jota jo kovasti suunnitellaan. Postauksen kuvat on kahden vuoden takaiselta Alppireissulta, joka on yksi onnistuneimpia lomia tällä perhekokoon panolla ja vuorten tuo rauhoittuminen oli jotain sellaista, johon jää helposti koukkuun.


Mutta niillä haavematkoilla ei taida lopulta lomafiilistä irrota tässä hetkessä, niin kivaa kuin tulevien reissujen suunnittelu onkin. Lapsen kanssa touhuaminen on toki edelleen parasta mindfullnessia ja yhteinen aika tulee tarpeeseen, kun kevät on mennyt töitä ahkerasti paiskien ja omaa oloa korjaillen. Silti aamupalan valmistelun lomassa tai päiväuniaikaan on sietämättömän helppoa vilkaista sähköpostit. Lomakupla on sietämättömän helppoa puhkaista yhdellä sormen painalluksella. Tällaisina hetkinä kaipaan hieman uran alkuvuosia, jolloin sähköpostien äärelle pääsi ainoastaan kirjautumalla duunikoneelle eikä muutenkaan odotettu jatkuvaa läsnäoloa työlle

Olenpa viime viikkoina miettinyt myös sitäkin, mitä järkeä suomalaisten neljän viikon kesälomissa on. Lomaa edeltävä paniikki läikkyy tätä nykyään parille lomaa edeltävälle viikolle ja päivät venyy pitkiksi. Loman alkaessa on todellakin loman tarpeessa. Neljän viikon loma tarkoittaa myös sitä, että lomaa on odottanut lähes koko vuoden ja odotukset lomalle on melkoiset. Pari sadepäivää loman alkuun ja suupielet kääntyy alaspäin. Olisikohan se lomalle lasketuminen helpompaa, jos loman jakaisi pariin osaan kuten monissa muissa Euroopan maissa? Saa nähdä miten suomalaiset lomailutavat kehittyvät ajansaatossa.

Onko se lomalle laskeutumisen salaisuus sittenkin hotellin safetybox, jonne puhelin saattaa vain unohtua useammaksi päiväksi? Mä epäilen, että sellaisen asentaminen ei mahdu meidän tämän vuoden koti- ja mökkiprojektilistalle. Aika monta muuta kivaa juttua on luvassa ja niillä projekteillahan sitä viihtyisää ympäristöä tehdään.

Sillä ympäristön viihtyisyydellä on todella suuri merkitys omaan rentoutumiseen, siksipä loma olisi hyvä aloittaa kutsumalla siivoja puunaamaan kotia. Meillä on edelleenkin siivoojan etsintä käynnissä – Freskalla oli meidän alueelle yli kolmen kuukauden jonot ja sittenkin oli tarjolla varsin eksoottisia aamuyön aikoja.

 

Ihanaa ja rentoa viikon alkua teille!

 

PS. Kiitos vielä kaikille edellistä postausta somessa kommentoineille ja kaikista kannustusviesteistä.

Joululoman aikaa

Viikko sitten toivoin salaa, että koko joulu peruttaisi. Miehen kanssa tuumittiin, että vuoden päästä reissataan kauas kaikesta jouluhössötyksestä ja valmisteluista. Koko juhlaan tuntui kilpistyvän ensimmäisen lapsen jälkeisen työvuoden väsymys ja kaikki valmistelut tuntuivat mahdottomalta tehtävältä normaali arjen ohella. Tunnit vain loppui kesken. Vaan kuinka ollakaan, saatiin aatonaattona koti siivottua, kuusi kannettua sisään, lahjat hankittua ja täytettyä jääkaappi ruoalla.

Siinä samalla huomatta kodin jouluilmeestä tuli yhdistelmä hempeän pastelleja ja tummaa vihreää. Valikoin joulukukiksi ruusuja, vihreitä ja kukkivia marjoja – samoja värejä on H&M:n samettityynyissä. Joulustailauksen takana ei ollut sen kummempaa punaista lankaa, vaan kokonaisuus syntyi yllätyksenä itsellekin. Aikaisempina jouluina olen luottanut varsin selkeään ja klassiseen väripalettiin sekä valittuihin kimaltaviin yksityiskohtiin. Viime vuoden jouluilmeeseen voi kurkata täällä ja edellisen joulun tunnelmiin puolestaan tämän linkin takaa.

Joulun paras osuus on koittanut vasta välipäivinä. Sain järjestettyä muutaman lomapäivän ja olemme viettäneet tyttären kanssa meidän ikiomaa lomaa. Itse joulu hössötyksineen taitaa vielä mennä hieman yli tyttären ymmärryksen, mutta lomailu ja vapaus aikatauluista tekee myös hänelle hyvää. On ihana herätä aamulla ja katsoa tyttären kanssa aamuhämärässä lasten ohjelmia. Siinä viltin alla heräillään aamupalalle ja kohti päivän retkiä. Arkena aamut ovat kilpajuoksua kellon kanssa ja ennättämistä paikasta toiseen, joten tällainen rauhoittuminen tekee hyvää.

Aikatauluttomuus ja kunnon yöunet tekevät hyvää myös omalle luovuudelle ja innostukselle. Villasukkaillat kirjoja lukien tai Grownia katsoen lataavat ihanasti akkuja, etenkin jos glögimukillisen kylkeen saa piparkakun briejuuston, hunajat ja pähkinöiden kera. Muutaman päivän loman jälkeen ajatukset virtaavat aivan erilailla kuin ennen lomaa ja mieli on huomattavasti valoisampi.

Ehkä sitä joulua ei tarvitse paeta maailman ääriin, jos osaa rentoutua kotona. Sekin näyttää olevan taitolaji, jota täytyy vain harjoitella.