Mökkipihan havuistutukset

Viime syksynä katselin uuden rakennuksen ympäristöä ja mietin, että se kaipaa istutuksia ympärilleen. Kasveja, jotka maisemoisivat rakennuksen ympäristöön ja lisäisivät pihan viihtyisyyttä. Koska kyseessä on kesäkoti, emme ole kitkemässä tai kastelemassa kukkapenkkiä jatkuvasti. Helppohoitoisuus olisi siis valttia.

Istutuksen paikka on varsin aurinkoinen ja savinen maa tuo omat haasteensa yhtälöön. Uusien talojen pihalla olen ihastellut havuistutuksia ja hetken asiaa tutkittuani päätin toteuttaa sellaisen mökille. Ikivihreät havut sopivat hyvin metsäiselle tontille ja eivätkä vaadi jatkuvaa kunnostamista. Ajatuksena on, että havut saavat rauhassa levitä ja ottaa itselleen tilaa.

Valikoin istutukseen matalia havuja. Polun viereen istutin kolme pientä Danica pallotuijaa, joiden pitäisi olla melko hidaskasvuinen ja tiheä lajike. Istutuksen reunaan valitsin teräksen sinisen sinikatajan ja ryömivän sinilaakakatajan. Näiden pitäisi levitä ajan mittaan maanpeitekasvin tapaan ja kasvaa halkaisijaltaan noin metrin kokoiseksi.

Havujen väliin tein extempore hankinnan ja istutin penkkiin vaaleanpunaisen jaloangervon. Karkin vaaleanpunainen pörhelö oli niin herkullisen värinen, että päätin kokeilla, jos se menestyisi penkissä. Punaiseen taittaa myös maanpeitekasviksi ostetut maksaruohot. Heleän vaaleanpunaisesta, vihreistä ja sinertävistä havuista tulee mielestäni kaunis yhdistelmä.

Terassin toiselle puolelle hankin vielä kaksi laakakatajaa. Näiden ideana on myös suojata pudotusta terassilta ja ohjata kulkua terassille hieman keskemmälle. Laakakataja leviää nopeasti ja tämä on hieman korkeampi malli verrattuna viereisen penkin sinisiin versioihin. Koska istutushommat jäivät loppukesään, saimme osan taimista alennusmyynnistä ja senpä takia niissä on jo hiven ruskeaa pinnassa. Taimet olivat kuitenkin hyvässä kunnossa ja latvojen rusketukset ovat lähinnä esteettinen virhe.

Puutarha liikkeestä saimme istutusohjeeksi kaivaa taimille isot istutusaltaat saveen. Tässä olikin oman elämäni ”Suo, kuokka ja nainen” –hetki, kun vesisateessa kaivoin kuoppia kovaan savimaahan. Tämän jälkeen kyllä sauna kelpasi. Istutuskuoppiin sekoitettiin istutusmullaksi sekoitus seuraavista: Green Caren Rodo- ja ikivihreä multa, pihalle tuotua puutarhamulta ja hiekka. Istutus viimeisteltiin mustalla kuorikatteella. Kastelu puolesta huolehti Suomen kesä, mutta istutuksen lomassa kaadoin kasveille vettä ja tarvittaessa niitä on kasteltu noin kerran viikossa.

Aloittelevana puutarhurina jään seuraamaan kuinka havuille käy ja ennen talvea täytyy huolehtia taimien talvisuojauksesta.

Vaaleanpunaisia pelargoneja ja piha-ajatuksia vaaleanpunaisin lasein

Viipyilevä alkukesän ansiosta päätin jo kerran, etten laita parvekkeelle ollenkaan kukkia alkukesäksi. Viikot menevät niin nopeasti, että kesälomaan on yksi silmän räpäys ja loman aikana tulee vähemmän katseltua oman parvekkeen kukkia. No kuinka kävikään. Kevätauringon pehmittämänä nappasin Stockmannilta kassillisen pelargoneja parveketta kaunistamaan.

Siinä missä ensimmäisenä vuotena suunnittelin parvekkeen vihersisustukset viimeistä piirtoa myöten, nyt kympin kukkakassi ajaa asian vallan mainiosti. Aikaisempina vuosina olen hankkinut parvekkeelle pääasiassa valkoisia kukkia, mutta olen huomannut mokomien muuttuvan viherkasveiksi kuumalla parvekkeella. Naapurin vaaleanpunaiset pelargoniat sen sijaan kukoistavat. Helsingin keskustan ravintoloiden edustalla olen törmännyt kauniisiin asetelmiin, joissa hailakan vaaleanpunainen pelargoni hakee kontrastia vihreistä reunaköynöksistä ja syvyyttä laventelin sinisistä kanssakukkijoista. Kokeillaan siis vaaleanpunaista alkuun ja hankitaan sille vihreitä kavereita kesän edetessä. Ensimmäisenä vuotena parveekkeella viihtyi hyvin myös oliivipuu, joka teki myös muutaman oikean oliivin. Puun siitepölykausi sai kuitenkin epäilemään moisen hankintaa ja luulen, että säästän puuhankinnat syksyyn ja ostan pienen sypressin.

Parvekkeelle kaksi vuotta sitten ostetut Lechuza altakasteluruukut ovat olleet hintansa väärtit. Altakastelu pelastaa hajamielisen kukkien kastelijan ja onpa kukat selvinneet hengissä lomakaudestakin. Valkoiset ruukut ovat puolestaan kestäneet paahdetta kellastumatta. Pienissä ruukuissa kukat taas tahtovat väsähtää näin kuumassa paikassa, joten jätin ne suosiolla pois tämän kesän istutuksista. Toisessa altakasteluruukussa meillä on ollut yrttejä. Ensimmäisen vuoden persilja sadosta kuivattuja yrttejä löytyy vieläkin kuivattuna maustekaapista. Minttu ja basilica ovat myös viihtyneet tässä paikassa hyvin, niitä kokeillaan tänäkin kesänä.

Jos kevät herättää viherpeukalon, ei se varsinaisesti rauhoita talopohdintaa. Kevät ja kesä ovat sitä aikaa, jolloin tuskastun kerrostaloelämään. Aurinkoisena päivänä olisin mieluusti koko päivän ulkosalla ja kerrostalon asukkaana tässä tuntuu olevan ihan oma vaivansa. Sen sijaan, että kipaisisin omalle terassille pakkaan pyyhkeen, kirjat, eväät, juomat, koiran kupin ja lapsen lelut, ja vasta sen jälkeen lähden etsimään rauhallista paikkaa rannasta. Kun ensimmäiselle tulee vessahätä, pakataan kamat ja lähdetään kotiin. Nopeasti ynnäiltynä pakkaaminen ja matkaaminen kohteeseen vie enemmän aikaa kuin itse kohteessa paistattelu.

Ulkoilmassa viihtyvä lapsi ei varsinaisesti helpota asiaa. Neidin ensimmäinen sana aamulla on ”kiikaa” ja aamupalan jälkeen lähdetään heti ulos. Meillä on lähistöllä ihana merenranta ja siellä suojaisat metsäpolut. Mutta vaikka omassa pihassa on hyvin varusteltu leikkipaikka, tulee välillä mietittyä homman miellekyyttä. Sisä- ja ulkotilojen mutkattomampi yhdistely ja sujuvampi logistiikka puoltaa omaa pihaa, vaikka toki tuo tulleessaan roimasti huoltotöitä ja kokonaan uuden elämäntyylin.

Huoltotyötkin on asia mikä tässä elämänvaiheessa mietityttää pientalossa. Jos nykyisellään aika ei meinaa riittää pyykkivuoren madaltamiseen ja sisätilojen siistinä pitämiseen, mistä sitä aikaa löytyisi pihalle? Optimisti toki ajattelee, että omalla pihalla vietettäisi enemmän aikaa ja siinähän ne kukkapenkit tulisi kitkettyä lasta leikittäessä. Ja kai pihansuunnittelussa voi huomioida helppohoitoisuuden? Kuinka nopeasti pihaan kyllästyy, jos parvekekin on kokenut inflaation kolmeen vuoteen? Vai voisiko parvekkeen inflaatio johtua siitä, ettei näissä puitteissa satumaisia taikapuutarhoja luoda? Ehkä tämä elämäntyyli on kohdallani tullut tiensä päähän.

Taloa pohtiessa on tullut mietittyä omaa tyyliä. Tuntuu, että moderniklassisuus saa vuosi vuodelta entistä minimalistisempia piirteitä. Tälläkin hetkellä pyrin karsimaan yksityiskohtia omasta kodista ja monesti silmä tarttuu sisustuslehdissäkin kodikkaisiin ja selkeisiin kokonaisuuksiin, jossa on yksi selkeä katseenvangitsija. Vauhdikas arki ja ajoittain hektinen työ kaipaavat vastaparikseen rauhoittavia puitteita. Lohduttavaa on kuitenkin huomata, että vuodesta toiseen tietyt asiat ovat omia suosikkeja – Y-tuoli, vaaleat puupinnat, valkoinen, mudanharmaa, ukkosen sininen, luonnonmateriaalit ja metallipinnat yksityiskohdissa.

Lämpimänä päivänä on hyvä nautiskella auringosta edes tällä parvekkeenpläntillä kera ison nipun sisustuslehtiä. Nuo kuvissa patsastelevat sivut on muuten tyylikkäästä Asun-lehdestä. Asiat järjestyvät aina.

Yksi uusiksi mennyt Vappu ja pihasuunnitelmia

Saimme vapuksi yllätysvieraan. Rotan. Ei siis sitä jyrsijää, vaan sen viruksen. Vieras saapui juuri parahiksi työviikon loppuun ja allekirjoittanut poti sitä koko vappuviikonlopun. Onneksi perheen nuorin näyttää välttävän tämän taudin, kiitos rokotteen tai uteliaan luonteen vahvistaman vastustuskyvyn. Skumpat vaihtui tänä vappuna veteen ja kylpyläloma Netflixiin ja kotiin. Pienen lapsen kanssa tosin sairastaminenkaan ei ole ennallaan, sohvalla makoilun sijaan täytyy säilyttää oma aktiivisuus ja pitää asiat pyörimässä. Onneksi legoilla voi rakentaa myös lattialla köllötellen.

Syyskuun kuudes puutarhasuunnitelmia

Syyskuun kuudes Sukat makkaralla Marimekko

Tiedättekö sen projektiraivon, mikä iskee siinä vaiheessa, kun olo alkaa helpottamaan taudin hellittäessä otettaan? Pölyisät pinnat iskee silmään, lakanat ja pyyhkeet täytyy vaihtaa, samalla siivota kaikki kodin pinnat ja käynnistää muut kesäprojektit. Ero normaalin ja sairaan välillä on niin suuri, että energia purkautuu kaikkeen järjestämiseen ja rymsteeraukseen. Tähän projektiraivoon, kun yhdistetään kevään ensimmäinen lämmin päivä, alkaa mökin pihasuunnitelmat kiinnostelemaan kovasti.

Ehkä muistattekin, että viime kesänä meille rakennettiin mökille oma yöpymispaikka. Viime kesänä emme päässeet vielä yöpymään siellä ja tänä kesänä ohjelmassa on viimeistellä sisustus sekä mökin ympäristö. Sisustuksen viimeistely syntyy parissa päivässä, mutta ympäristön viimeistely vie hieman enemmän aikaa. Suunnitelmissa on rakentaa mökin edustalle terassi ja sen jatkeeksi hiekkaranta pienen merenneidon leikkipaikaksi. Tämän lisäksi täytyy pohtia polut ja niiden ympäristön istutukset. Haasteena suunnittelutyölle on rajalliset taidot ja aikaresurssit.

Puutarhalle täytyy antaa aikaa kasvaa, joten en usko näkeväni lopputulosta parhaassa kukoistuksessaan tänä vuona, mutta mieluusti tekisin suuren osan urakasta valmiiksi ennen kesäloman viimeistä päivää. Olen kovin innostunut puutarha-asioista, mutta auttamattoman taidoton. Tunnistan hyvin heikosti eri lajit perennapenkistä, vaikka innokkaasti kitkenkin penkkiä muutaman kerran suvessa. Omasta mielestäni osaan sommitella istutukset, aina en ole kuitenkaan varma viihtyvätkö matchaamani kasvit keskenään. Näistä lähtökohdista olen selaillut puutarhakirjoja ja yrittänyt ammentaa oppia.

Syyskuunkuudes puutarhasuunnitelmia

Haaveideni puutarha olisi tunnelmallinen ja monikerroksinen kuin Hanna Sumarin upea pihamaa, joka vilahtaa tuon tuosta Suomen Kauneimpien Kotien loppukohtauksissa. Lajien kirjo olisi kattava ja piha täydentäisi talon arkkitehtuuria. Kukkivia puita ja runsaita perennapenkkejä, vähän huollettavaa nurmikkoa. Piha, jossa alppiruusu, omenapuut ja syreeni aloittaisivat kukkivan kesän ja hortensiat päättäisivät sen. Sellainen puutarha kuin Suomisen perheellä Suomifilmissä.

Se, että pystyisin huolehtimaan tuollaisesta pihasta on aivan absurdi idea omassa arjessa, ja kaukana se on myös siitä todellisuudesta, mitä vapaa-ajankodissa elämme. Helppohoitoisuus on lähtökohta suunnitteluun ja metsäiselle tontille sopii mielestäni hyvin havuistutus terassia reunustamaan. Pelkästään havuistutuksen toteuttaminen edellyttää melkoisia pohjatöitä ja täytyy vielä huolellisesti piirtää istutusalue sekä pohtia paikkaan sopivat kasvit. Omalla listalla vilisee sellaisia kasveja kuin tuivio, laakakataja, pallotuija ja kääpiövuorimänty. Mitäs matalia ja helppohoitoisia kasveja te matchaisitte noiden seuraksi?

Kaikki ideat ja vinkit havuistutuksen tekoon otetaan mielellään vastaan aloittelijana, kun tässä hommaa suunnitellaan. Aikaakaan ei ole ihan mahdottomasti, kun olisi kiva saada jotain työn alle jo ennen lomakautta. Joko siellä puolella ruutua on vihervimma ja multasormi heränneet?

Oispa puutarha kuin Strömsössä

syyskuunkuudes_stromsso11

Pari viikkoa sitten teimme pienen tyttöjen reissun Vaasaan kummien tykö. Samalla kun pistimme isäntäväen lasitavaroita palasiksi ihan urakalla, tutustuimme myös idylliseen merenranta kaupunkiin. Tunnelma kaupungissa oli jotenkin mannermaisempi kuin monessa muussa suomalaisessa pikkukaupungissa. Aivan kuin Tukholman tuulet näkyisivät katukuvassa. Puodit ja kahvilat olivat viehättävän skandinaavisia sekä tunnelmallisia. Näin kesäaikaan Vaasasta oli vaikea olla pitämättä. Piipahdimme päiväkävelyllä myös Strömsön kuvauspaikoilla ja pääsin minäkin kurkistelemaan miltä ohjelman puitteet ja puutarha näyttävät.

syyskuunkuudes_stromsso1
syyskuunkuudes_stromsso8
syyskuunkuudes_stromsso4
syyskuunkuudes_stromsso7

Aikanaan Strömsö oli sunnuntai-iltapäivien rentoutushetki, joka vei mielikuvitus matkalle sympaattiseen kartanomiljööseen, jossa takka tuli loimuaa, ompelukone surraa, sukan kutimet kilisee ja liedellä valmistuu täydellinen bouillabaisse. Ei huolia tai murheita, kun saa kotoilla sydämensä kyllyydestä ja kaikki menee niin kuin Strömsössä. Omalla kohdalla tuo kotoilu on vuoden sisällä menettänyt hohtoaan, eikä niitä neulepuikkojakaan ole tullut kilisteltyä pariin vuoteen.

syyskuunkuudes_stromsso2

Jos rauhaisa kotoilu oli joskus eksootista, niin tällä hetkellä samalla lailla eksoottisia minusta ovat puutarhat. Tietämykseni puutarhoista on pyöreä nolla, mutta kiinnostusta on sitäkin enemmän. On vaarallista päästää minut kitkemään kukkapenkkejä, koska alkukeväästä kaikki kasvintyngät näyttävät minun silmään rikkaruohoilta.

Katselen istutuksia ja yritän tutkailla mitkä kukat kukkivat mihinkin aikaan vuodesta, millaiseen rytmiin lajit on aseteltu, kuinka epätäydellisestä on tehty täydellistä. Ihmettelen eri värisiä angervoja ja yritän jäljittää laventelin henkisiä lajeja. Puutarhan ja talon kohdalla haaveeni ovat varsin ristiriitaiset. Jos unelmien talo olisi puitteiltaan moderni puutalo, niin puutarha puolestaan olisi runsaan lajikirjon omaava kartanon piha. Piha, joka kukkisi läpi kesän, jonka omenapuut kukkisivat keväällä ja tarjoaisivat satoa syksyllä. Unelmapuutarhassa viihdyttäisi ja kaikessa kauneudessaan se ei olisi pikkusievä. Strömsön pihassa oli sitä jotakin, mitä pihalta kaipaan. Isoja puita, muotoon viljelty kasvimaa, lasinen kasvihuone ja riittävän suuria istutusalueita. Vaasassa näitä hyvin hoidettuja unelmapihoja kyllä näkyi muutenkin.

syyskuunkuudes_stromsso5

syyskuunkuudes_stromsso6
syyskuunkuudes_stromsso8
syyskuunkuudes_stromsso10

Kuten kotoilun niin myös puutarhan suhteen haaveeni ovat vahvasti hattaraiset. En osaa arvioida miten paljon työtä tuollainen puutarha vaatii ja toisaalta mistä ne ylimääräiset tunnit sen hoitoon ottaisin, yöunistako? Mutta siltikin keväällä jokaisen Suomen kaunein koti –jakson päätteeksi huokasin, kun raati kokoontui kaiketi Hanna Sumarin kodin terassille ja kävelivät upean puutarhan halki. Tuolla sitä olisi ihmisen hyvä olla.

Ehkä olisi hyvä hetki skarpata omia asumishaaveita, onko se moderni talo vai sittenkin se Suomisen perheen kartanoa muistuttava nostalgiaa henkivä Villa. Muistatteko, kun vuosia sitten blogeissa kiersi Unelmakodin aakkoset –haaste? Itsekin silloin kirjoittelin omat aakkoseni ja kokosin Pinterestiin tämän kansion. Kansio on hyvin pätevä vielä tänäänkin, mutta keskittyy enemmän haaveideni kerrostalokotiin. Olisikohan aika päivittää haaveista toinen versio pientaloasumista ajatellen?

Paikka auringossa

syyskuunkuudes_terassi-1

Jos kesälomalla tuskailin sen kanssa, ettei valmista synny suunnitellussa ajassa, niin tässä esimerkki siitä kuinka pienellä vaivalla voi nopeasti tuoda kauneutta ympärilleen. Beben nukkuessa päiväuniaan kokosimme äitini kanssa kalusteet terassille ja katoimme pöydän valmiiksi lounasta varten. Suorittajalomailijalle on tärkeää saada edes jotain pientä aikaiseksi ja omia projekteja eteenpäin, vaikka ne ei olisi suorastaan maailmaa mullistavia.

syyskuunkuudes_terassi-1-6

Mökin terassille hankittiin tänä kesänä uusi ruokailuryhmä Ikeasta. Äpplaro-ryhmä sai kaverikseen vanhat tuolit, jotka ovat kuuluneet mökin kesäkalustukseen 90-luvulta saakka. Toivottavasti ensi kesänä jää aikaa näiden kunnostamiseen, sillä tuolit eivät varmastikaan pahastuisi uudesta maalipinnasta ja ajanhenkisestä verhoilusta. Terassikalusteiden alle voisi vielä hankkia ison maton kokoamaan ryhmän. Terassikivetys puolestaan saisi uuden ilmeen helposti saumausta paikkaamalla. Tästä kesästä oppineena, jätän to do -listan tässä vaiheessa ajatuksen tasolle ja yllätän itseni ensi kesänä, jos saan jotain aikaiseksi.

syyskuunkuudes_terassi-1-4

syyskuunkuudes_terassi-1-2

syyskuunkuudes_terassi-1-5

syyskuunkuudes_terassi-1-3

Pöytään laitettiin myös mökin omaa astiastoa Arabian Dominoista, jotka kuuluvat kesään niin kuin mansikat ja uudet perunat tillin kera.

Terassielämässä on myös se hyvä puoli, että aina voi kääntää katseensa kohti järveä, jolloin rakennustyömaa jää selän taakse. Niin ja kerrostalon asukas innostuu myös siitä, että kukat pöydän kaunistukseksi voi taittaa omasta penkistä.