Treffit Punkaharjulla

Muistelin, että viimeisen kahden vuoden aikana olemme käyneet kahdestaan ulkona mieheni kanssa kaksi kertaa. Kerran viime kesänä ja puolitoista vuotta sitten hääpäivänä. Edellisen hääpäivän kuittasimme Whatsup-viestein. Jotta liitossamme juhlitaan neljättä hääpäivää, oli jo aika istahtaa saman pöydän ääreen.

Loman lopuksi tyttö jäikin illaksi isoäidin hoitoon ja suuntasimme mieheni kanssa Hotelli Punkaharjun antimien ääreen. Punkaharju on minulle lapsuudelta tuttu maisema ja vielä muutama vuosi sitten kesälomaretkiin kuului vierailu upeille harjuille ja Retrettiin.

Jos paikka ei ole sinulle vielä tuttu, suosittelen ehdottomasti tutustumista alueeseen. Puruveden kirkkaat vedet ja niitä halkova harju on upea kokonaisuus. Minusta tämä on yksi kauneimmista paikoista Suomessa. Aikaisemmin Valtionhotellina tunnetussa hotelli Punkaharjussa on juhlittu monien ystäviemme häitä ja niinpä oli kiva palata tuttuun paikkaan, joka on herännyt uuteen eloon. Saimi Hoyerin käsissä hotelli on herännyt uudestaan henkiin ja tilojen sisustus miellyttää esteetikon silmää. Täällä on tyylikkään rento tunnelma ja alue on kuin tehty rauhoittumiseen. Ikkunoista avautuu maisema harjuille ja mäntyjen välissä kimmeltää järvi.


Jos miljöö on upea, ei ravintolan tarjoiluissa ollut myöskään mitään moitittavaa. Annokset olivat herkullisia ja uskaltaisin väittää, että ravintola on alueen tasokkain. Tarjolla on niin kolmen että viiden ruokalajin yllätysmenu sekä niihin sointuvat viinit. Meillä oli selkeät sävelet menun suhteen ja yllätysten sijaan valitsimme kasvis-, kala- ja liha-annoksista suosikkimme. Jälleen kerran omalle lautaselleni päätyi kalaruokia. Alkuun sokerikraavattua siikaa ja pääruoaksi kuhaa.

Kummankin annoksen kohdalla täytyy antaa erityisesti kiitosta annoksen viimeisteleville lisukkeille. Upeaa, kuinka Saimin sieniharrastus näkyy ja maistuu lautasella. Keittiön tervehdys oli suussa sulava sieni macaron, jonka suussa sulavaa täytettä olisi maistellut enemmänkin cavan kanssa. Pääruokien kyljessä maistui puolestaan tatit ja muut metsäsienet, joita en valitettavasti omalla sienituntemuksellani tunnistanut.

Hyvin sujuva arki tekee varmasti onnellisemmaksi kuin yksittäiset treffi-illat, mutta etenkin kun takana on vuosikymmen yhteistä elämää tuntuu aika ajoin haikealta, että yhteinen aika on ollut viime aikoina kortilla. Siinä missä ennen käytiin tuon tuosta elokuvissa, viikonloppumatkoilla ja ravintolaillallisilla, nykyisin yhteiset keskustelut koskevat yhteisen arjen logistiikkaa ja kalenteripolitiikkaa. Olen kiristellyt hampaitani, kun lauantai-iltaisin some-feedit laulavat treffi-päivityksistä ja pariskuntaillallisista. Itsellä kun nämä treffi-illat ovat olleet kiven takana, eikä se ole ollut täysin oma valintani. Tämä elämän realiteetti ei tullut yllätyksenä lapsen syntyessä, mutta siltikin toisinaan kaipaan yhteistä rauhallista aikaa ja sitä, ettei tarvitse huolehtia siitä minkä esineen perheen pienin sinkoaa pöydältä viereiseen pöytään.

Treffi-iltojen sijaan olen yrittänyt luoda uusia tapoja – kutsua ystäviä kylään meille ja mikään ei estä kynttiläillallisia omassa kodissa. Tavallaan lastenvahtikuvioiden haasteet, ovat kannustaneet alusta asti lähtemään liikkeelle lapsen kanssa. Muutoinkin pyristelen vastaan ajatukselle, että sosiaalinen elämä päättyy, kun perhe kasvaa. Ei se pääty, vaan muuttaa muotoaan. Näinpä tehdään kotona hyvää ruokaa ja yritetään järjestää niissä puitteissa kynttiläillalliset aina silloin, kun meidän vaihtelevat työaikataulut antavat periksi.

Vaikka sen oman arjen saisi pyörimään ja pidettyä välit puolison kanssa kohtalaisena pikkulapsiarjessa, olen sitä mieltä, siihen yhteiseen aikaan tulisi panostaa. Laskea lapsenvahdin kulu investoinniksi tulevaisuuteen ja ottaa omaa aika. Meillä ei ole Suomessa vanhempien treffailukulttuuria ja näin ollen kukaan ei tule tarjoamaan lapsenvahtiapua, jos et sitä itse järjestä. En myöskään usko, että yksi iltapäivän leffanäytös tai illallinen kerran kuukaudessa on pois lapselta. Päinvastoin, pienet piipahdukset arjen ulkopuolella auttavat jaksamaan ja eiköhän se vanhempien toimiva suhde ole myös lapsen etu. Tästä aiheesta osuvasti on kirjoittanut useampaan kertaan myös Chez Helena.

Näinpä tulevan vuoden agendalla on edes joka toinen kuukausi tehdä jotain yhdessä puolison kanssa. Onhan hän paljon huikeampi heppu kuin arkena muistankaan. Mun mielestä tässä on yksi pieni juttu, jolla lapsiperhe-elämästä voi tehdä aavistuksen helpompaa.

Mites muut pikkulapsiarjen keskellä suhaavat, käydäänkö teillä treffeillä?

Turrena resortissa

Kun reissaa harvakseltaan, kerran pari vuodessa, saattavat odotukset matkojen suhteen paisua saavuttamattomiksi. Rantalomailijana olen aivan onneton. Olen aikuisiällä tehnyt ensimmäiset matkat Euroopan lomarannoille ja lähes joka reissun jälkeen käteen on jäänyt ihmetys matkan annista. Mitä täällä rannalla tehdään, maksavatko ihmiset todellakin siitä, että voivat maata rantatuolissa altaan laidalla, miten täällä voi olla näin sotkuista? Ehkä olen vain eksynyt väärille rannoille. Tähän saakka olen kaivannut lomiltani seikkailuja uusiin kaupunkeihin, tutustumista alueen historiaan, ostoksia putiikeissa, kapuamista vuorille ja uimaretkiä puhtaisiin vesiin sekä pitkiä ravintolaillallisia. Kun kahden aikuisen matkaan liittyy kohtalaisen energinen taapero oman loma-agendansa kanssa, saa äitikin miettiä lomareissun funktion uudestaan. Nyt lomalla levätään ja ollaan yhdessä kaikessa rauhassa tai niin rauhassa kuin taaperon kanssa voi olla. Vielä viime kesänä kapusimme beibe rinkassa Alppien rinteitä, nyt täytyi etsiä uudenlainen vaihtoehto, joka palvelee jokaisen perheenjäsenen tarpeita.


Nyt Kroatiaan lähtiessä asetelma oli huomattavasti selkeämpi kuin aikaisemmilla kesälomilla Helsinki-Vantaalle rynnistäessä. Ei to do-listoja, ravintolavarauksia tai tuntien taustatyötä Tripadvisorin ja Googlen äärellä. Sen sijaan haussa oli lepoa, aurinkoa, kirkkaita merivesiä, ruokaa ja etenkin yhdessä oloa koko perheelle mahdollisimman helpossa paketissa. Omatoimimatkailun sijaan helppo paketti löytyi lopulta Tjäreborgilta, jonka kautta varasimme Splitistä tasokkaan majoituksen Le Meridien Havista.

Siinä missä ennen olen kiertänyt kansainvälisten ketjujen resortit kaukaa, palveli konsepti meitä nyt todella hyvin. Lyhyen reilun parin tunnin lentomatkan päässä meitä odotti tilava ja laadukas hotellihuone, jossa on kaikki palvelut äärellä. Hotellia valitessa kiinnitän huomiota huoneiden sisustukseen ja ympäristön suunnitteluun. Omaa silmää miellyttävä ympäristö auttaa rentoutumaan. Jos hotellihuoneen Gantia henkivä sisustus oli hivenen pömpöösi, niin resortin lähiaikoina remontoidut ravintolat yllättivät modernilla ja raikkaalla ilmeellä.

Uimaranta oli hissimatkan päässä ja rannassa seepiapuiden katveessa odotti rantatuoli pyyhkeineen. Helpottaa huomattavasti, ettei tarvitse lähteä kantamaan pyyhkeitä, ranta-alustoja ja auringonsuojia lähimmälle rannalle huomatakseen, että jollakin seurueen jäsenellä on vessahätä. Alueelle oli juuri valmistumassa uusi rantaklubi, jossa rantatuolit oli aseteltu kaislavarjojen alle hivenen väljemmin kuin hotellin edustalla ja ravintolassa tarjoiltiin street kitchen henkisiä annoksia. Resortin koko ravintolatarjonta oli muutoinkin iloinen yllätys meille. Runsas aamiais-buffet täytti vaativimmankin herkkusuun vatsan ja tarjosi hyvän startin päivään. Meitä oli etukäteen varoiteltu kroatialaisesta ruoasta ja ravintoloiden tarjonta yllätti positiivisesti. Omiksi suosikeiksemme muodostui modernin ravintolan hampurilaiset ja muut grillin antimet sekä tasokas italialainen ravintola. Jälkimmäisestä kävimme hakemassa myös pizzat hotellihuoneeseen parina iltana, kun pikku matkaajalta loppui kärsivällisyys kolmenkymmenen asteen helteeseen. Ravintoloiden henkilökunta huomioi erinomaisesti lapsen. Oikein ajoitettu yläfemma tai ajatuksen nopeudella toimitettu vilvoittava juoma härpäkkeineen, saattaa pelastaa koko illallisen. Kun lapsi tuntee itsensä tervetulleet, koko perheellä on rennompi meininki.

Kohtelemalla pientä tyttöä kuin prinsessaa, luodaan muistoja ja pitkiä asiakassuhteita. Le Meridien Havissa sai sen vaikutelman, että henkilökunta on todellakin paikalla asiakkaita varten ja tekemässä parhaansa onnistuneen lomakokemuksen eteen. Turistisesongin ollessa kuumimmillaan hotellissa oli jonkin verran ketjun kulta- ja platinatason asiakkaita, jotka osasivat vaatia erikoispalvelua itselleen, mutta siltikin nämä pienet matkaajat taisivat saada aidoimman vastaanoton henkilökunnalta.

Hieman sääliksi kävi resorttiin spa-lomalle rantautuneet nuoret ja hieman varttuneemmat pariskunnat. Lapsiystävälliseksi tunnustautunut hotelli oli kerännyt huomiinsa erimittaisia vipeltäjiä ympäri pallon, ja hetkittäin pariskuntien kasvoilta pystyi lukemaan kurjistuneen katseen, kun viereiseen illallispöytään juoksuaskeleella saapui nuoremman turrepolven edustaja.

Oma huvittava ilmiönsä resortissa olivat suomalaiset kanssaturistit. Siinä missä jenkkien ja ruotsalaisten kanssa vaihdettiin hississä kuulumiset ja lasten iät, suomalaiset katsahtivat kiireesti varpaisiin toisen suomalaisen kohdatessaan. Tunnistan itsekin ne pelonsekaiset tunteet, kun kuulen suomenkielen kantautuvan korviini oman maan rajojen ulkopuolella. Mutta olisiko jo aika jättää traumat vyölaukkuun sonnustautuneista Suomi-karaoken metsästäjistä kultaiselle 80-luvuille? Suurella todennäköisyydellä kohtaat resortissa jonkun kaltaisesi loman tarpeessa olevan perheenäidin, jonka kanssa voit huoletta vaihtaa sanan tai pari.

Jälkikäteen olen oikein iloinen, että annoin pakettimatkalle resortissa mahdollisuuden. Luulenpa, että minusta ei tule resorttien platina-asiakasta, mutta tässä elämänvaiheessa tämän kaltaiset paketit tarjoavat sitä helppoutta, jota arvostan. Silloin, kun perheen pienimmän on helppo lomailla, löytyy muidenkin lomafiilis helposti. Säätämiset ja seikkailut odottavat vielä, totuuden nimessä aidon Kroatian kokee jossakin muualla kuin resortissa.

Matkakuume ei varsinaisesti helpota reissusta palatessa, takaraivoon jäi itämään ajatus saariseikkailusta Splitin lähisaarille ja kaunis meri herätti haaveet purjehduslomasta. Tai onnistuisikohan jo ensi vuonna matka Toscanaan ja villan vuokraus isommalla porukalla?

Reissussa yhteydet ovat sen verran heikot, että lataan teille myöhemmin lisää kuvia reisustaja ja kerron Kroatian parhaista paloista vielä omassa postauksessaan.

Weekend getaway – Tukholma

Maiseman vaihto tekee hyvää. Viikonloppu aurinkoisessa Tukholmassa piristi kummasti ja viikonloppukin tuntui pidemmältä. Tunnin nokkaunet lentokoneen hurinassa ja perillä kohteessa odottaa kaupunkielämä vailla arjen kyllästämiä puitteita. Tällä kertaa meillä ei ollut mitään ihmeempää ohjelmaa viikonlopulle – lepäilyä, kaupungilla kuljeskelua, kotoisia bistroja ja hieman sisustusostoksia. Kierros vanhassa kaupungissa ja pistäydyttiin myös Östermalmin tunnelmallisessa kauppahallissa. Hallia etsiessä tuli kierreltyä hienostokaupungin osassa bongaillen Chanel-laukkuisia rouvia. Södermalm jäi tällä kertaa väliin, joten ensi kerralla tärvätään siellä ainakin iltapäivä.

syyskuunkuudes tukholma kevat

syyskuunkuudes tukholma viikonloppureissu 4

Sisustuksen saralla putiikkeja löytyy laidasta laitaan, mutta ne eivät tarjonneet varsinaisesti mitään uutta. Kolme vuotta sitten vierailu Köpiksessä vastasi lähes sisustuksellista herätystä, sama tunne jäi tällä kertaa uupumaan Tukholman osalta. Kun Köpiksen kohdalla kotiin palasi inspiroitunut sisustaja, jäi Tukholmasta taskuun muutama yksittäinen idea. Ruotsalaisten kohdalla täytyy kuitenkin nostaa hattua värien ja kuosien ennakkoluulottomalle yhdistelylle. Ruotsalaisiin kevätkoteihin on tarjolla korallin sävyjä, hempeää keltaista, vaaleaa lilaa ja raikasta vaaleanpunaista. Tämä on taito, johon ei useasti törmää kotona. Jos ei ole valmis tapetoimaan kotinsa seiniä Svensk Tennin kukkakuosein, voi aloittaa vaikkapa vaihtamalla valkoiset perjantaikukkaset yhtenä viikonloppuna värikkäämpään vaihtoehtoon.

Mondo nimesi Tukholman viime vuoden ruokamatkakohteeksi ja odotukset ravintolatarjonnan osalta olivat korkealla. Parasta Tukholmassa mutkaton ja hyvä ruoka, jota tarjoilee erilaiset bistrot ja kahvilat. Ensimmäisenä iltana löydettiin sattumalta mukavan tunnelmallinen Bistro Bestick aivan Åhlensin tuntumassa olevalta sivukujalta. Tarjolla oli yhdistelmä pohjoismaisia raaka-aineita, husmanskostia ja välimeren bistro-meininkiä. Näistä syntyi herkullinen yhdistelmä. Suosittelen. Toiseksi illaksi meillä oli varaus Vanhassa kaupungissa sijaitsevaan Mondon suosittelemaan Flying Elk –ravintolaan. Pubimaista ravintolaa ei voi pönötyksestä syyttää. Väen äänekästä kalatusta kuunnellessa ei voi muuta kuin todeta suomalaisten olevan hiljainen kansa, oma ääni ei meinannut riittää pöydän toiselle puolelle. Ruoka oli pubimaisen rentoa ja annokset reiluja. Fish and chips olivat lähes syntisen hyvät, mutta Michelin tähdellä palkitun Björn Frantzenin ravintolalta odotin enemmän. Ajatus siitä, että makuaisteja hivelevää ruokaa on tarjolla myös ilman fine dining –maneereja on erinomainen, mutta toteutus jää vähän puoli tiehen. Jos Tukholmalla on pyrkimyksiä profiloitua Pohjolan ruokapääkaupunkina, on Helsinki mielestäni valmis haastamaan Tukholman koska tahansa.

syyskuunkuudes tukholma Östermalm kauppahalli

tukholma_östermalm

syyskuunkuudes tukholma östermalm kauppahalli 2

syyskuunkuudes tukholma kevät viikonloppu

syyskuunkuudes tukholma kevät viikonloppureissu

Hotellin varaus jäi hieman viime tippaan ja viikko ennen lähtöä bongasin Sheratonista hyvän tarjouksen. Hotellin sijainti, melkein kuninkaan linnan vasta päätä, oli erinomainen. Ostoskadut olivat lyhyen matkan päästä, kivoja ravintoloita löytyi kävelyetäisyydeltä esim. Vanhasta kaupungista ja lentokentältä keskustaan sujahtava Arlanda Express toi viiden minuutin kävelymatkan päähän. Huoneesta oli kiva näkymä kohti vanhaa kaupunkia ja järveä. Väsynyt toimistorotta ilahtui myös herkullisesta aamiaiskattauksesta ja pehmoisesta kingsize pedistä.

Syyskuunkuudes tukholma 10
syyskuunkuudes tukholma tulijaiset

Väri-iloittelu ei jäänyt ainoastaan inspiraation tasolle, vaan Svensk Tennistä tarttui jotain pientä myös ostoskoriin. Sollsidan fanina minun täytyy piipahtaa myös Natalia Schuttermanilla, Mickanin luottoputiikissa Birger Jarlsgattanilla. Kesän vaatekaappiin kävin hakemassa hieman täydennystä Massimo Duttilta (joka voisi pikku hiljaa avata putiikin myös Suomen puolella). Katsotaan ostoksia tarkemmin myöhemmin. Sisustusostoksista innostuneiden kannattaa vilkaista Lauran kokoama erittäin kattava lista Tukholman ostospaikoista. Reissun yllätysostoksina tein melkoisen kattavan täydennyksen kosmetiikkavarastoon, lentoyhtiö kun toimitti ruumaan menneen matkalaukun reippaasti myöhässä.

Matkakuumetta ja New York muistoja

Matkakuumetta. Sitä on taas liikkeellä. Olisipa tiedossa loma ja reissu, johonkin lämpimään uuteen paikkaan. Tutustumaan uuteen kaupunkiin, kulttuuriin ja makuihin.

On toki niitä täydellisiä paikkoja, johon voisi lähteä uudestaan päivänä minä tahansa. Yksi niistä on New York. Saattaa kuulostaa varsin kliseiseltä, että blogissa hehkutetaan Ison Omenan ihanuutta, mutta heinäkuisella häämatkalla tämä kaupunki jätti ikimuistoisen vaikutuksen kumpaankin meistä. Olo loman jälkeen oli väsynyt, mutta samaan aikaan kentälle saapuessa tuntui, että voisi lähteä uudestaan reissuun saman tien. Melko nopeasti kumpikin meistä alkoi puhumaan uusintareissusta Nykiin.

Lisätään hieman matkakuumetta ja katsotaan Nykin kuvia. Kuvia katsellessa täytyy taas todeta, että turistiräpsyt ei onnistu koskaan – kaikesta näkemästään hämmästyneenä on vaikea keskittyä kuvien ottoon. Ehkä näistä saa kuitenkin osviittaa siitä miten New York näyttäytyi meille. Miksi tämä kaupunki sitten teki lähtemättömän vaikutelman?

syyskuunkuudes newyork street view

syyskuunkuudes newyork sky

Syyskuunkuudes_newyork

syyskuunkuudes newyork soho

syyskuunkuudes newyork silitysrautatalo

Kaupungin siluettia katsellessa ja kaduilla kulkiessa tuntui, että todellakin kulki elokuvan lavasteissa, niin moni paikka oli elokuvista tai TV-sarjoista tuttu. Tuon tuosta tuli mieleen väläyksiä omista suosikkielokuvista ja tietenkin Sinkkuelämästä. Heinäkuussakin kaupunki oli täynnä elämää ja ihmisiä. Kenties lähestyvän itsenäisyyspäivän ”Fourth of July” ansiosta kaupunki oli rennolla juhlatuulella ja tarjosi myös puitteet lomailuun. Suurkaupunki ei ollut uuvuttava ja raskas, vaan ystävällinen.

syyskuunkuudes new york brooklyn

Syyskuunkuudes Newyork siluetti

syyskuunkuudes_newyork_brooklynbridge

Ystävällisiä olivat myös paikalliset ihmiset. Suomalaisen jurotuksen todellakin oppii tunnistamaan, kun on viikon viettänyt kaupungissa, jossa small talk tuntuu olevan jokaisen kaupunkilaisen DNA:ssa. Ystävällisyys tuntuu aidolta, ei tippien kalastelulta tai turhalta ulkokultaisuudelta. Ystävällisyydellä tarkoitan sitä, kun metrossa vieressä istuva teinipoika sanoo ”terveydeksi” aivastuksen perään, tai sitä kun saat sponttaanit komplementit päivän asusta vaateliikkeen asiakkaalta.

Vaikutuksen meihin teki myös ruoka. Mutkaton ja herkullinen ruoka. Viikon aikana ei ennättänyt maistella kuin pintaraapaisun kaupungin tarjonnasta, mutta sekin oli maittava. Pieni ennakkotutkailu kaupungin ravintolatarjontaa on suositeltavaa, sillä pystyy helposti välttämään pahimmat rosvosektorit ja alhaisilla verensokereilla sinkoilun ruoan perässä. Tässä muutama vinkki omista suosikeista, kaikki näistä sijaitsevat Sohon ympäristössä, linkeistä pääset katsomaan tarkemmat osoitteet.

syyskuunkuudes ruoka wingsit

syyskuunkuudes newyork hampurilainen

newyork ruoka jäätee

• Reissun parhaat wingsit tarjoiltiin Five Napkin nimisessä ravintolassa. Mentiin ravintolaan kaupungin parhaiden hampurilaisten perässä, mutta kuinka ollakaan chilikastikkeen höystämät wingsit, superherkulliset nachot ja mocktailit veivät kielen mennessään.
• Mutkatonta ja mausteista oli puolestaan tarjolla Villagessa sijainneessa Momofuku Ssäm Bar. Pienestä baarissa desibelit saattaa nousta korkealle, mutta ruoan hinta-laatusuhde on hyvä. Pöydänkin saa melko helposti, jos malttaa hetken odotella ja nautiskella vaikkapa yhden drinksun.
• Reissun yllättäjä oli omassa hotellissa, Trump Sohossa, sijainnut Koi. Ravintolassa tarjoiltiin japanilaista ruokaa Kalifornialaisella twistillä. Kaupungin toinen Koi löytyy Bryant Parkista. Tarjolla oli hyvistä raaka-aineista tehtyjä herkullisia kala- ja liharuokia. Täällä meidän suosikkeja oli hummeritacot, niin lohi- että kobe-carpaccio.

syyskuunkuudes_newyork_herkut_koi

syyskuunkuudes_ruoka_koi

syyskuukuudes newyork koi

syyskuunkuudes newyork ruoka

Ostokset ovat tässä kaupungissa oma lukunsa ja kannattaa jo lähtiessä pohtia satsaako määrään vai laatuun? Laadulla tarkoitan tässä tapauksessa sitä, että satsaako vaikkapa Marc Jacobsin veskaan tai Diane Von Furstenbergin mekkoon, jollaisen hankkimisesta saa Suomessa vain haaveilla. Määrä on tässä yhteydessä hyvä- ja kohtuulaatuisten perusvaatteiden hankkimista joko Outlet-kylistä tai keskustan edullisimmista tavarataloista esim. Macys. Tällä kertaa meidän perhe panosti enemmänkin määrään ja perusvaatetukseen. Rouvalla työvaate kaappi täydentyi Calvin Kleinen mekoilla ja paidoilla, Banana Republicin housuilla ja Michael Korsin veskalla ja muutamilla kengillä. Herra puolestaan täydensi kesävaatevarastonsa pariksi suveksi Ralph Laurenilta ja Tommy Hilffigeriltä. Ensi kerralla ostosmanian sijaan taidan keskittyä enemmänkin yhden klassikko-asun kokoamiseen ja laatuun.

Heinäkuu cityssä oli kuumaa. Onneksi vilvoitusta tarjosi upea Central Park ja hyvin ilmastoidut museot. Central Parkissa kaikui musiikki ja Summer Stage tarjoili live-musiikkia ihan maailman huipulta joukossa mm. Counting Crows ja Sam Sparro. Itse yhdistän edelleenkin Sam Sparron Happiness kappaleen tähän aurinkoiseen lauantai-päivään Central Parkissa.

newyork central park

Monipuolinen ja avoin New York jäi mieliini unelmakohteena. Jonakin päivänä suuntaan sinne uudemman kerran. Tänä talvena pidemmät reissut jäävät haaveeksi, mutta onneksi päästään maaliskuussa vaihtamaan maisemaa ja lähdetään viikonlopuksi Tukholmaan. Ensi talvena lomaillaan sitten tämänkin talven edestä.

BTW. onkos kenelläkään jaossa hyviä hotellivinkkejä Tukholmaan?