Vaalean kodin tumma puoli

Tätä nykyään tästä vaaleasta kodista löytyy myös tunnelmallinen ja tumma puolensa. Eteisen seinä maalattiin pari viikkoa sitten tummansiniseksi ja se antaa kauniin taustan olohuoneelle. Hämärä päivä, jolloin aurinkoa ei näy houkutteli sytyttelemään kynttilät myös olohuoneeseen ja lämpöisän tunnelman luomiseksi kaivoin kaapista pehmeämpiä tekstiilejä. Linumin tummanruskean punerva samettinen tyynyliina on vuosia vanha ostos ja Balmuirin ihanan pehmeä villainen tyynyliina on puolestaan löydetty viime vuoden pop-upista. Kynttiläsaralla Iittalan messinkinen Nappula on oma suosikkini ja vilahtelee tuon tuosta kuvissa.


syykuunkuudes_tummansininen5

Päivät ovat sen verran hämäriä, että valoa kaivattaisi kovasti kuvaajan avuksi. Halusin näissä kuvissa säilyttää hämyisän tunnelman, mutta totuuden nimissä jalusta olisi tullut tarpeeseen, vaikka kamera olisi kuinka hyvä tahansa.

Eteisen sinisestä seinästä myöhemmin lisää kuvia. Sen kuvaamiseen tarvitsen hieman lisäapua auringolta. Alkuun tumma seinä oli pienoinen shokki. Se vei ajatukset 60-luvun tummiin sävyihin ja mietin, eikö me vasta hetki sitten maalattu piiloon tumman ruskeat seinät tästä eteisestä? Olen halunnut säilyttää aikakauden henkeä asunnossa, mutta sen verran vieraaksi koen monet sen aikakauden asioista, etten ole kovin hyvin onnistunut tässä projektissa. 60-luvun olisi voinut antaa näkyä monissa ratkaisuissa hyvin paljon vahvemmin. Vanhoista kaapeista olisimme voinut ottaa enemmän irti ja toisella lattiavalinnalla tummat teak-ovet olisivat voineet jäädä myös makuuhuoneisiin. Minulle nuo materiaalit tuntuvat vain vierailta ja halusin kotiimme vaaleutta, enkä sitä kadu.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Muutaman sisustusharrastajan kanssa olemme keskustelleet unelmakodeista ja keskustelun lomassa on vilahtanut 60-luvun talot punatiiliseinineen. Ihailen niitä kohteita, joissa tiiliseinät ovat esillä, keittiön ovenkahvoissa on lankavetimet ja aikakauden eleettömyys on pystytty säilyttämään läpi vuosikymmenten. Se mikä oli kauhistus muutama vuosi sitten, on nyt ihastus. Moderni 60-luku luo hyvät puitteet tämän hetken sisustustrendeille ja kokonaisuudesta tulee raikas, tämä on tervetullutta vaihtelua ultramoderneihin uusiin taloihin. Puupaneloitu katto ja tiiliseinät ovat kuitenkin hyvin kaukana omista mieltymyksistä ja siitä millaisena minä näen oman unelmakotini. Mun unelmakotini ei ollut tämän vuosikymmenen tuotos, mutta arvostan toki aikakautta.

Se mikä on toisella upeaa, ei välttämättä sovi itselle lainkaan. 60-luvun rivi- ja paritaloja katsoessa olen huomannut kavahtavani juuri niitä tuon ajan hienouksia ja mielessäni suunnittelen kuinka tiiliseinän saa piiloon ja maalaillut haaveissani isoja ikkunoita lukuunottamatta kaikki ajan merkit piiloon. Tunnistan sen, kuinka omissa käsissäni tuon aikakauden arkkitehtuuri tärveltäisi ja seuraava sukupolvi saisi heristää sormeaan pilatulle punatiiliseinälle.

Parin vuoden aikana olen jo tottunut tummiin oviin eteisessä ja etenkin tummansininen kanssa ne heräävät henkiin. Edellisessä kodissa sain yliannostuksen ruskeaa, mutta pikku hiljaa nämä ruskeat yksityiskohdat näyttävät raikkaalta lisältä eivätkä kaiherra silmää. Nämä ovat minun mittapuulla riittävät viittaukset talon syntyvuosiin. Kuka tietää, jos jonakin päivänä sydän vielä sykkii tällekin aikakaudelle.

Ja mitä vuosikymmeniin tulee, mun unelmakoti taitaa olla 2020-lukua tai sitten siitä satavuotta vanhempi jugend-talo. Ääripäät. Mille vuosikymmenelle sinä sijoittaisit oman unelma kotisi?

Kuoseja eteisen elvytykseen

Nyt on kuulkaas kamerat kaupattuna ja uutta kameraa odotellessa ei voi muuta kuin tuijotella seiniä. Viime aikoina eteiseen seinä on kaihertanut silmään tai oikeastaan se, että eteisessä ei ole mitään tunnelmaa. Valkoiset seinät, beiben kyytipelit, naulakko ja mahonkiovet – siinä se. Se on vaan ankea. Suomessa ei harrasteta sen kummemmin näyttäviä sisääntuloja tai sisäänkäyntejä. Hallit kruunuineen eivät kuulu ainakaan tähän 60-luvun rakentamiseen, mitä oma kotinikin edustaa.

On ihanaa, että eteisestä aukeaa näkymä koko kotiin, mutta samaan aikaan eteinen on osa koko kotia. Kodin ainoa luonnonvaloton pimeä nurkka näkyy kaikkialle ja on käytännössä samaa tilaa olohuoneen kanssa. Eteisenkin kohdalla pätee hyvin sääntö – korosta sitä, mitä ei voi peittää. Näinpä olen katsellut eteiseen tapettia, jolla tila elvytetään ankeasta upeaksi. Vakka en olekaan tehosteseinänainen, tässä tapauksessa tapetti tulisi ainoastaaan eteisen päätyseinään, sillä toinen seinä jatkuu olohuoneeseen asti ja olohuoneessa kuosit saavat olla maisemassa ja sisustustyynyissä. Samassa yhteydessä laitetaan myös eteisen väliovi.

syyskuunkuudes_graafiset_tapetit
1. Borås – Trapez 2. Cole & Son – Pompeian 3. Borås -Trapez 4. Sandberg – Otto Black 5. Borås – Prisma

Miettiessäni tapetteja 60-luvun taloon, tulee ensimmäisenä mieleen graafiset tapetit ja Boråksen Wallpapers by Scandinavian designers. Arne Jacobsenin Trapez -tapetti on yksi pitkäisista suosikeista ja uskon vaalean sävyn raikastavan tilaa. Saman malliston Prisma on hieman rauhallisempi kuosi ja etenkin vaaleassa sävyssä kontrasti on pieni, jolloin migreeninpelolta säilytään. Cole & Sonin klassikkotapetti Pompeian on myös elegantti vaihtoehto ja Sandbergin Otto on puolestaan moderni, vaikka ei kovinkaan kantaanottava.

syyskuunkuudes_tapetit2
1. & 2 Borås – Wonderland, Mårdgömma 3. & 4. Pihlgren ja Ritola – Kiurujen yö

Kuvioiden makuun päästyäni myös isommat kuosit ja satumainen meininki alkoi kiinnostamaan. Etenkin, kun näin Call it Home -blogissa upean tummansinisen satumaisen tapetin. Tapetti on Boråksen Wonderland-mallistosta, jossa on toinen toista herttaisempia malleja. Kotimaisia klassikoita edustaa taas Birger Kaipiaisen Kiurujen yö. Kirjavia, mutta moderniin kotiin sopivia. Näihin on helppo ihastua, mutta en oikein ole varma onko nämä kuosit juuri tämän kodin juttu. Vaaditaan ehkä hieman nostalgisempia puitteita tähän kuositteluun.

SYYSKUUNKUUDES_TAPETIT_SANDBER_SKOG
1. Sandberg – Rost Light grey 2. Sandberg – Paper

Kuosikierroksen jälkeen silmä kaipaa rauhaa. Sandbergin Skog on uusi mallisto, mikä on ihanan rauhallinen. Rypistellyltä paperilta näyttävä tapetti vaikuttaa kuvissa elävältä ja jotenkin rauhalliselta. En lämpene kovasti tapeteille, jotka esittävät jotain muuta mitä ovat, mutta tässä on jotain sympaattista. Myös maalauksellinen harmaa syherö näyttää pintana kauniilta, vaikka itse ehkä valitsisin kalkkimaalin tämän tyyppisen pinnan loihtimiseen. Ihania rauhallisia harmaan sävyjä, mutta tämä seinä ja tila taitaa kaivata hieman jämäkämpää värimaailmaa.

…niin maalaisiko seinän sittenkin tummansiniseksi? Valintoja, valintoja…. Muutaman sisustussiskon kanssa pohdittiin, että ehkäpä lähes mustanpuhuvan tummansininen mattaseinä olisi sittenkin kaikista näyttävin ratkaisu ja sopivan rauhallinen tausta kaikeille oheistavaralle eteisessä.

Katsotaan siis mitä seinälle lopulta levitellään ja millä ajalla, uuden projektin aloittaminen kohta kävelevän beiben kanssa on aina yhtä letkeää puuhaa.

Välitiloissa

Keittiö on jo hetken aikaa ennättänyt odottelemaan viimeistelyä ja jonkinlaista ratkaisua välitilaan. Projekti on viivästynyt ja tähän asti seinässä on ollut pelkkä mattamaali. Välitila toki viimeistelee keittiön, mutta toisaalta vääränlainen ratkaisu voi pahimmassa tapauksessa pilata kokonaisuuden. Välitilanlaatoitus sanan kuullessani, mieleen tulee kukikkaat boordit ja kymppilaatat kahvipannun kuvin koristeltuina. Tuo mielikuva tekee tepposet mielikuvitukselle ja helposti janoaa jotain yksinkertaista.

syyskuunkuudes_valitila_keittio

Tuota viimeisimmässä Avotakassa ollutta keraamikon kotia katsellessa, pohdin että tarvitseeko välitilan olla keittiön sievä seinäruusu? Huomaamaton ja mitään sanomaton? Kuvassa värikkäät uniikkilaatat ovat todellakin taideteos paikallaan ja tekevät yksinkertaisesta keittiöstä huomattavasti mielenkiintoisemman. No ehkä seuraavassa kodissa, nyt pitäydyn vaaleissa sävyissä.

Koska putkiremontti on koputtelemassa kulman takana jollakin laajuudella, emme nyt toteuta haavetta marmorimosaiikista tai subway-laatoituksesta marmorilaatalla. Pitkään mietimme, että ainoa ratkaisu tilaan olisi lasi. Lasi sopisi budjettiin ja putkiremontin tullen se olisi helppo siirtää ehjänä pois remontin tieltä. Marmori jäi kuitenkin kummittelemaan mieleen ja se toisi kivasti eloa muuten valkoiseen keittiöön ja onhan marmorissa materiaalina hitunen ylellisyyttä.

Marmorikuumeessa katsoimme vielä eri vaihtoehtoja lävitse ja yllättäen päädyimme Tulikiven verkkosivuille. Alunperinhän keittiön kivitasojen piti tulla juurikin Tulikiveltä ja talon kivimateriaalit ovat tämän tiimoilta tuttuja. Tulikiven mallistosta löytyi suuri Carrera-marmorilaatta, josta saisimme muutamalla laatalla helposti välitilan nurkkaukseen. Laatta voitaisi kiinnittää niin, että putkiremontin tullen laatan pystyy irrottamaan helposti ja laattaa ei tarvitse hajoittaa. Toki on mahdollista, että putkiremontin koittaessa olemme valmiit vaihtamaan keittiön ilmettä ja uusimme laatat. Sinne on vielä vuosia.

Eli nyt vaan laatta ehdokkaita mallailemaan ja sopivan harmaata laatta etsimään. Peukut pystyyn, että marmorihaave toteutuu.
Raportoin kuinka laataprojektin käy.

Keittiö tänään

Tältä näyttää keittiössä tänä päivänä. Tai oikeastaan jo muutama viikko sitten, mutta tuskailin valokuvien kanssa tovin. Ennen kuin kuoppaan kameran, julkaistaan nämä otokset, eiköhän näistä saa idena keittiön nykytilasta. Vaaleansininen retro-keittiö sai väistyä valkoisen keittiön tieltä. Hetken jopa pohdin, että vanhasta keittiöstä olisi voinut jättää jonkun kaapiston uuteen keittiöön muistoksi vanhasta. Valitettavasti vanhassa keittiössä ei ollut sopivaa hyllykköä tai muuta erillistä osaa, jonka olisi saanut helposti upotettua uuteen kokonaisuuteen. Työskentelykorkeudetkin, kun ovat muuttuneet kummasti 40 vuoden aikana. Eletään siis rehellisesti tätä päivää.

syyskuunkuudes valkoinen keittiö tolomeo faretto
syyskuunkuudes saarreke tammi
syyskuunkuudes valkoinen keittiö HTH athena
syyskuunkuudes valmis keittiö HTH athena circle

Keittiö oli asunnon massiivisen remontin isoin kohde, jonka suunnittelu aloitettiin jo siinä vaiheessa, kun asunnosta oli tehty tarjous. Toimitusaikojen ja pohjatöiden takia, olikin hyvä edetä näin. Alusta asti oli selvää, että keittiö yhdistettäisi ruokailutilaan ja väliseinä purettaisi pois. Myös keittiön valkoinen väri oli selvää alusta asti. Keittiöliikeistä tutustuimme Kvikin, HTH:n ja Nixin mallistoihin. Lopulta päädyimme tanskalaiseen HTH-keittiöön, jonka premium mallistosta löytyi meidän makuun sopiva Athena Circle –ovimalli.

Edellisessä kodissa meillä oli korkeakiiltoinen valkoinen keittiö. Korkeakiiltoiset ovet miellyttävät edelleenkin silmää, mutta halusimme hieman vaihtelua. Mattapintaisten valkoisten ovien valinta oli yllättävän vaikeaa, osa vaihtoehdoista näytti hieman halvoilta ja pinta likaa ja sormenjälkiä keräävältä. Athena-ovissa on hieno hivenen satiininen pinta ja normaalimallistoa paksummat ovet tuntuvat laadukkaalta. Nixi-keittiön osalta täytyy sanoa, että mallistosta löytyy upeita murrettuja harmaan sävyjä ja hetken jo mietin väripaletin kääntämistä päälaelleen. Suosittelen ehdottomasti Nixin puoleen, jos haaveissa on harmaa sävyinen keittiö.

HTH Keittiön Athena-mallistossa on tarjolla mielenkiintoisia ja viimeisteltyjä yksityiskohtia. Meidän keittiö on melkoisen suuri ja vetimettömien yläkaappien pariksi valitsimme upotetut ympyrävetimet, siitä tulee myös nimi Athena Circle. Vetimistä tulee hieman ilmettä keittiöön ja onhan hitunen 60-luvun henkeäkin.

syyskuunkuudes circle

Valkoisten ovien pariksi valitsimme vaaleat tasot. Täysin valkoinen kvartsitaso tuntui jo hieman liian valkoiselta ja laboratoriomaiselta omaan makuumme. Klassinen marmori oli kummankin unelma, mutta ajatus marmorijäljennöksestä kuulosti melkoisen kitchiltä. Katselimme vaalean harmaita kvartsitasoja, kunnes keittiöliikkeessä näimme Tulikiven upean marmoria jäljittelevän kvartsitason. Tulikiven taso asennuksineen oli hinnaltaan huima tämän kokoiseen keittiöön ja lopulta tilasimme tasot Diapolin kautta. Diapolista löytyi Carrara Quarts, joka testipalojen perusteella vakuutti meidät. Voi olla, että Tulikiven tasossa olisi hivenen loisteliaampi kiilto kun Diapolin tasoissa, mutta kaikkineen olemme oikein tyytyväisiä.

syyskuunkuudes diapol kvartsitaso
syyskuunkuudes tammitaso keittiö
syyskuunkuudes keittiö kitchenaid

Sitä mitä ei voi peittää, korosta. Keittiön ikkunan takia jouduimme laskemaan tasoa reilu kymmenen senttiä alemmaksi kuin muualla keittiössä. Tätä korkeuseroa ei pysty häivyttämään, niinpä korostimme sitä. Kivitason sijaan matalammalla tasolla materiaalina on kuultovalkeaksi käsitelty tammi. Ikkunan edustasta onkin tullut oiva leivontapaikka ja samaa materiaalia on käytetty l-mallisessa saarekkeessa. Puutasot on Bauhausista ja ne käsittelimme ne itse osmo colorilla.

Ennen kuin keittiötä päästiin asentamaan täytyi mm. purkaa vanha, vetää uudet sähköt, vetää seiniin uusi pinta, maalata, asentaa parketti ja tehdään kattoon koolaus. Puh. Ajatuskin saa kylmät väreet pintaan. HTH-keittiöön olemme oikein tyytyväisiä, jo suunnitteluvaiheessa heiltä tuli hyviä ideoita ja prosessi eteni tarkasti. Vanhan asunnon remontoijana osaan erityisesti arvostaa sitä, että keittiösuunnittelija kävi vielä paikanpäällä tarkistamassa mitat. Keittiö asennettiin itse ja monta tuntia asennusaikaa säästyi, kun kaapistojen rungot toimitettiin valmiiksi koottuna.

Hullujen päivien lähestyessä vinkki kaikille keittiöremontista haaveileville – keltaisen katalogin sivuilta löytyy keittiöön muutakin kuin kippoa ja kappoa. Siemensin keittiökalusteet löytyi juuri näiltä keltaisilta sivuilta ja saatiin ne reippaasti edullisemmin kuin keittiöliikkeestä.

Tolomeon Farettot on saatu asennettua, mutta keittiön yksityiskohdista puutuu vielä välitilaan tuleva kirkas lasi. Kaikki aikanaan, eihän tässä keittiössä ole kokattu vielä vuottakaan. Kokkauskaksikon sopu on säilynyt nykyisessä keittiössä oikein hyvin, nyt kummallakin on tilaa. Seuraavana keittiön hankintalistalla on verhot ja yrittiruukut sekä muita ”hyggeä” lisääviä tavaroita. Löytyisiköhän sellaisia Tukholmasta?

syyskuunkuudes faretto tolomeo
syyskuunkuudes valkoinen keittiö lilja

Kerron mielelläni lisää keittiöstä ja keittiöremontista, jos sellainen on jollakulla ajankohtainen.

Keittiö ennen

keittiöremontti ennen

Remontista on puhuttu paljon, mutta mitään ei ole näytetty. Urakan alussa vielä jaksoi kuvata keskeneräisiä seiniä, tiilikasoja ja hiljalleen valmistuvaa pintaa, joten tässä palanen sieltä mistä lähdettiin liikkeelle. Hämärissä valvontakamerakuvissa kohteena keittiö. Tarkkasilmäiset tunnistavat, että keittiö oli ehdassa 60-luvun kunnossa. Seiniä silmäillessä vaikutti siltä, että maalisuti ei ollut sipaissut seiniä vuosikymmeniin. Ruokailutilan tapeteista pystyi haistamaan piintyneen tupakan hajun vuosikymmenten takaa. Nämä seinät oli nähnyt monenmoista.

keittiöremontti ennen-jälkeen

ruokalutila ennen-jälkeen

ruokailutila remontti ennen

Monelle kohde olisi kokonaisuudessaan ollut kauhistus. Meille se oli mahdollisuus. Keittiössä oli tilaa ja siihen voisi tehdä toimivan keittiön kahdelle ruoanlaittajalle – tämä oli ominaisuus puuttui tyystin useimmista vanhoista kerrostalokohteista ja haaveiden keittiö olisi edellyttänyt sen siirtämistä kokonaan toiseen huoneeseen. Tässä keittiössä oli sellaisenaan melkoisesta hukkaneliöitä. Yhden seinän kaataminen toisi vielä lisää tilaa ja mahdollistaisi keittiön yhdistämisen ruokailutilaan. Ruokailutilan ja olohuoneen väliset massiiviset ovet saivat puolestaan väistyä varastoon ja näin saatiin yhdistettyä keittiötila olohuoneeseen. Kuvissa näkyy kuinka valoisa tila on, asunto on ilta-aurinkoon päin ja ruokailutilasta näkyy meri – se oli mahdollisuus, johon ihastuin jo ensimmäisellä näytöllä.

Kuvankaappaus 2015-1-30 kello 23.57.02

Kuvankaappaus 2015-1-30 kello 23.57.54

Kuvankaappaus 2015-1-30 kello 23.58.20

Matka kauhistuksesta kaunistuksesta oli melkoisen uurastuksen takana. Oli purkutyötä, katon koolausta, uusien sähköjen vetoa, seinien tasoitusta kerta toisensa jälkeen, pintojen laittoa, uuden lattian asentamista ja keittiön asennusta. Sinnikäs aviomies hoiti urakan sähkömiehen, isäni ja parin kaverin kanssa, mutta pääosin kuitenkin yksin. Oma hermorakenteeni ei ollut parhaimmillaan juuri keittiössä, seinien tasoitus purun jälkeen vaati melkoista tarkkuutta ja kärsivällisyyttä.

Kuvavirta näyttää melkoisen lohduttomalta, vielä puolen vuoden jälkeenkin nämä nostavat kylmänhien otsalle. Nyt alkaa olla valmista, puuttuu vielä muutama pieni yksityiskohta kuten välitilaan tuleva lasi.

Testataanko samalla toimiiko tuo kommenttiboksi, mulla on ollut hieman epäilyksiä siitä, kun olen päivittänyt blogin muitakin teknisiä palikoita. Eli hip hei….Kiinnostaako jotakuta nähdä miltä täällä näyttää valmiina?