Mökkipihan havuistutukset

Viime syksynä katselin uuden rakennuksen ympäristöä ja mietin, että se kaipaa istutuksia ympärilleen. Kasveja, jotka maisemoisivat rakennuksen ympäristöön ja lisäisivät pihan viihtyisyyttä. Koska kyseessä on kesäkoti, emme ole kitkemässä tai kastelemassa kukkapenkkiä jatkuvasti. Helppohoitoisuus olisi siis valttia.

Istutuksen paikka on varsin aurinkoinen ja savinen maa tuo omat haasteensa yhtälöön. Uusien talojen pihalla olen ihastellut havuistutuksia ja hetken asiaa tutkittuani päätin toteuttaa sellaisen mökille. Ikivihreät havut sopivat hyvin metsäiselle tontille ja eivätkä vaadi jatkuvaa kunnostamista. Ajatuksena on, että havut saavat rauhassa levitä ja ottaa itselleen tilaa.

Valikoin istutukseen matalia havuja. Polun viereen istutin kolme pientä Danica pallotuijaa, joiden pitäisi olla melko hidaskasvuinen ja tiheä lajike. Istutuksen reunaan valitsin teräksen sinisen sinikatajan ja ryömivän sinilaakakatajan. Näiden pitäisi levitä ajan mittaan maanpeitekasvin tapaan ja kasvaa halkaisijaltaan noin metrin kokoiseksi.

Havujen väliin tein extempore hankinnan ja istutin penkkiin vaaleanpunaisen jaloangervon. Karkin vaaleanpunainen pörhelö oli niin herkullisen värinen, että päätin kokeilla, jos se menestyisi penkissä. Punaiseen taittaa myös maanpeitekasviksi ostetut maksaruohot. Heleän vaaleanpunaisesta, vihreistä ja sinertävistä havuista tulee mielestäni kaunis yhdistelmä.

Terassin toiselle puolelle hankin vielä kaksi laakakatajaa. Näiden ideana on myös suojata pudotusta terassilta ja ohjata kulkua terassille hieman keskemmälle. Laakakataja leviää nopeasti ja tämä on hieman korkeampi malli verrattuna viereisen penkin sinisiin versioihin. Koska istutushommat jäivät loppukesään, saimme osan taimista alennusmyynnistä ja senpä takia niissä on jo hiven ruskeaa pinnassa. Taimet olivat kuitenkin hyvässä kunnossa ja latvojen rusketukset ovat lähinnä esteettinen virhe.

Puutarha liikkeestä saimme istutusohjeeksi kaivaa taimille isot istutusaltaat saveen. Tässä olikin oman elämäni ”Suo, kuokka ja nainen” –hetki, kun vesisateessa kaivoin kuoppia kovaan savimaahan. Tämän jälkeen kyllä sauna kelpasi. Istutuskuoppiin sekoitettiin istutusmullaksi sekoitus seuraavista: Green Caren Rodo- ja ikivihreä multa, pihalle tuotua puutarhamulta ja hiekka. Istutus viimeisteltiin mustalla kuorikatteella. Kastelu puolesta huolehti Suomen kesä, mutta istutuksen lomassa kaadoin kasveille vettä ja tarvittaessa niitä on kasteltu noin kerran viikossa.

Aloittelevana puutarhurina jään seuraamaan kuinka havuille käy ja ennen talvea täytyy huolehtia taimien talvisuojauksesta.

Lähisisustamista – Punkalive Ruuhi moduuli

Jos rantamökki olisi rakennettu vuosia sitten, olisin todennäköisesti sisustanut sen Hamptons henkeen ehdaksi beach houseksi. Tuonut Saimaan rannalle valkoista valkoisella, tähtikuoseja ja purjevenetauluja. Vuosien aikana maku on muuttunut tämänkin suhteen ja nyt mielin minimalistisempaa tyyliä sekä tuotteita, jotka sopivat suomalaiseen mökkityyliin. Siitä mikä on suomalainen mökkityyli, voidaan olla montaa mieltä. Minulle se on ajatonta, selkeää ja luonnollista tyyliä. Vaaleaan hirsimökkiin sopii mielestäni hyvin luonnonmateriaalit puu, rottinki ja aidot tekstiilit.

Uusi tila on kuin tyhjä paperi, välillä sen täyttäminen ja ensimmäisen viivan piirtäminen pelottaa. Mitä jos yksi väärä hankinta sotkee koko kokonaisuuden? Puisiin kalusteisiin olen suhtautunut hieman varauksella, koska en ole halunnut tilaan liian ”pirttimäistä” tunnelmaa. Ilahduinkin, kun Punkaliven showroomin ikkunassa näin vaalean Ruuhi-moduulin. Muotoilultaan moderni kaluste on monikäyttöinen ja kokonaisuudesta ei tule liian ”puiseva”, kun erilaiset pinnat kohtaavat seinissä ja kalusteissa. Ihastuin Punkaliven tuotteiden elävään pintaan jo viime vuonna, kun ostin pari peiliä mökille.

Ruuhi-moduuli etsii vielä paikkaansa ja niitä saattaa hyvinkin tulla meille vielä toinen. Hankin sen alun perin yöpöydäksi, mutta se istuikin hienosti myös sivupöydäksi. Yöpöytien suhteen kokonaisuutta täytyy vielä hahmotella, kun valaisimetkin ovat vielä hakusessa.

Tähän hankintaan liittyi hitunen myös aatteellisuutta. Punkaliven tuotteet on suunniteltu ja valmistettu nimensä mukaisesti Punkaharjulla eli melkein mökkinaapurissa. Jos tyttäreni tulee joskus perimään mökin sisustuksineen, onhan se kiva, että näillä asioilla on tarina. Se kelpaako äidin tyyli tyttärelle on ihan toinen juttu.

Käy tutustumassa Punkaliven tarinaan ja tuotteisiin täällä.

Rantamökin maalaus ja täydellinen kompromissin sävy

Palataan tällä viikolla vielä hetkeksi mökkirannoille ja lomatunnelmiin. Blogin puolelle en ennättänyt kesäloman aikana raportoimaan sen kummemmin, kuinka rantamökin ulkotyöt ovat edistyneet. Viime kesänä siis pystytettiin rakennus ja tehtiin sisätyöt maalauksineen. Näinpä tälle kesälle jäi ulkotyöt. Tämän kesän projektit olivat siitä mukavia, että valmista jälkeä syntyi suht’ nopeasti.

Huvila & Huussin –uusintoja katsellessa ihmettelin, kuinka nopeasti remonttiryhmä saa valmista jälkeä aikaiseksi ja kuinka piha valmistuu yhdessä viikossa. Mökkiremontoija toteuttaa projektia pitkien viikonloppujen ja loma-aikataulujen puitteissa. Tänä kesänä meitä odotti mökillä terassin teko, ulkomaalaus ja kivisora- sekä hiekkakasat pihamaalle leviteltäväksi sekä istutustyömaa. Hiekkakasat siirtyvät miesvoimin hieman hitaammin kuin kaivinkoneella ja nurmikon vihertämiseen menee tovin pidempään, kun se itää sieministä eikä rullata siirtonurmikkona valmiiksi viheriöksi.

Terassi naputeltiin kokoon helatorstaina ja viimeisteltiin juhannuksena vesisateessa. Tai mieheni ja isäni tekivät sen minun potiessa armotonta flunssa. Hiekkaa ja soraa leviteltiin ympäri mökkitonttia, samalla raivattiin rantoja ja tehtiin pienelle neidille leikkipaikkaa sekä uimaranta.

Loman lopulla sateisiin tuli sopiva tauko maalausta varten ja uusi rakennus käsiteltiin Tikkurilan Valtti Colorilla. Puupinnasta haluttiin luonnollinen ja kuultava, jonka takia valitsimme öljypohjaisen kuulloteen, joka imeytyy puuhun eikä muodosta ensikäsittelyn jälkeen yhtenäistä kalvoa. Väriksi valittiin pitkän pohdinnan jälkeen Deco Grey –värikartasta tumman harmaa sävy 5153. Sävy vaihtelee väriä valon mukaan näyttäen jossakin valossa lähes mustikan siniseltä ja välillä harmaalta. Itse kuvailisin sitä ukkosensiniseksi. Pahoittelen, että kuvat ovat melkoisen hämäriä, tietokone taitaa vetää viimeisiään ja näyttö ei nyt toimi ihanteellisesti.

Värivaihtoehtojen äärilaidat olivat tässä kohteessa melkoiset, keskustelimme myös rakennuksen maalaamisesta valkoiseksi tai mustaksi. Lopulta teimme kompromissin ja valitsimme tumman harmaan. Siniharmaa istuu parhaiten maisemaan ja pihapiirin muihin rakennuksiin. Viime kesänä värilastuja katseltiin eri valoissa ympäri tonttia, mutta siltikin lopputulos hieman jännitti. Lopulta tämä valinta osoittautui olevan paras ratkaisu ja sopii hyvin ympäristöön.

Valtin tyyppinen ohut kuullote on varsin juoksevaa ja kannattaa huomioida, että puu imee eri määrän maalia eri kohdissa. Tikkurilan verkkosivuille kerrotaan, että lopulliseen väriin vaikuttavat puun oma väri ja huokoisuus sekä sivelykertojen määrä että käytetty tuote. Jos haluaa varmistaa oikean sävyn, kannattaa testata väriä johonkin pieneen kohtaan ennen varsinaista seinäpintaa. Pohjakäsittelyn lisäksi on hyvä muistaa myös pintojen huolellinen puhdistus ja tarvittaessa esikäsittely.

Ikkunan pielet maalattiin jo viime kesänä klassisen valkoiseksi ja yhdistelmästä tuli mielestäni raikas. Ensi kesälle jää terassin käsittely, jonka osalta pohdin tumman harmaan ja lähes värittömän puuöljyn välillä. Rakennuksen sokkeliin on tulossa vielä rimoitus, josta tulee asteen tummempi kuin seinistä ja todennäköisesti terassilaudoitus saa saman sävyn.

Tänä kesänä alkukesä meni tiiviisti töiden parissa ja pihaprojektien painaessa päälle jäi kesäkukat istuttamatta. Sen sijaan tein uuden rakennuksen ympärille havuistukset, joista kerron myöhemmin lisää omassa postauksessaan.

Terassin sisustus saa muutenkin odottaa ensi kesää. Tänä kesänä mallailimme kalustoa vanhoilla aurinkotuoleilla ja kaupunkikodin vanhalla parvekepöytä-setillä. Aurinkotuolit vaihtunevat johonkin paremmin ympäristöön sopivaan malliin ja mökin edustan rantahiekalle suunnittelemme jonkinlaista pientä tulipaikkaa. Ne saavat kuitenkin odottaa ensi kevättä.

Treffit Punkaharjulla

Muistelin, että viimeisen kahden vuoden aikana olemme käyneet kahdestaan ulkona mieheni kanssa kaksi kertaa. Kerran viime kesänä ja puolitoista vuotta sitten hääpäivänä. Edellisen hääpäivän kuittasimme Whatsup-viestein. Jotta liitossamme juhlitaan neljättä hääpäivää, oli jo aika istahtaa saman pöydän ääreen.

Loman lopuksi tyttö jäikin illaksi isoäidin hoitoon ja suuntasimme mieheni kanssa Hotelli Punkaharjun antimien ääreen. Punkaharju on minulle lapsuudelta tuttu maisema ja vielä muutama vuosi sitten kesälomaretkiin kuului vierailu upeille harjuille ja Retrettiin.

Jos paikka ei ole sinulle vielä tuttu, suosittelen ehdottomasti tutustumista alueeseen. Puruveden kirkkaat vedet ja niitä halkova harju on upea kokonaisuus. Minusta tämä on yksi kauneimmista paikoista Suomessa. Aikaisemmin Valtionhotellina tunnetussa hotelli Punkaharjussa on juhlittu monien ystäviemme häitä ja niinpä oli kiva palata tuttuun paikkaan, joka on herännyt uuteen eloon. Saimi Hoyerin käsissä hotelli on herännyt uudestaan henkiin ja tilojen sisustus miellyttää esteetikon silmää. Täällä on tyylikkään rento tunnelma ja alue on kuin tehty rauhoittumiseen. Ikkunoista avautuu maisema harjuille ja mäntyjen välissä kimmeltää järvi.


Jos miljöö on upea, ei ravintolan tarjoiluissa ollut myöskään mitään moitittavaa. Annokset olivat herkullisia ja uskaltaisin väittää, että ravintola on alueen tasokkain. Tarjolla on niin kolmen että viiden ruokalajin yllätysmenu sekä niihin sointuvat viinit. Meillä oli selkeät sävelet menun suhteen ja yllätysten sijaan valitsimme kasvis-, kala- ja liha-annoksista suosikkimme. Jälleen kerran omalle lautaselleni päätyi kalaruokia. Alkuun sokerikraavattua siikaa ja pääruoaksi kuhaa.

Kummankin annoksen kohdalla täytyy antaa erityisesti kiitosta annoksen viimeisteleville lisukkeille. Upeaa, kuinka Saimin sieniharrastus näkyy ja maistuu lautasella. Keittiön tervehdys oli suussa sulava sieni macaron, jonka suussa sulavaa täytettä olisi maistellut enemmänkin cavan kanssa. Pääruokien kyljessä maistui puolestaan tatit ja muut metsäsienet, joita en valitettavasti omalla sienituntemuksellani tunnistanut.

Hyvin sujuva arki tekee varmasti onnellisemmaksi kuin yksittäiset treffi-illat, mutta etenkin kun takana on vuosikymmen yhteistä elämää tuntuu aika ajoin haikealta, että yhteinen aika on ollut viime aikoina kortilla. Siinä missä ennen käytiin tuon tuosta elokuvissa, viikonloppumatkoilla ja ravintolaillallisilla, nykyisin yhteiset keskustelut koskevat yhteisen arjen logistiikkaa ja kalenteripolitiikkaa. Olen kiristellyt hampaitani, kun lauantai-iltaisin some-feedit laulavat treffi-päivityksistä ja pariskuntaillallisista. Itsellä kun nämä treffi-illat ovat olleet kiven takana, eikä se ole ollut täysin oma valintani. Tämä elämän realiteetti ei tullut yllätyksenä lapsen syntyessä, mutta siltikin toisinaan kaipaan yhteistä rauhallista aikaa ja sitä, ettei tarvitse huolehtia siitä minkä esineen perheen pienin sinkoaa pöydältä viereiseen pöytään.

Treffi-iltojen sijaan olen yrittänyt luoda uusia tapoja – kutsua ystäviä kylään meille ja mikään ei estä kynttiläillallisia omassa kodissa. Tavallaan lastenvahtikuvioiden haasteet, ovat kannustaneet alusta asti lähtemään liikkeelle lapsen kanssa. Muutoinkin pyristelen vastaan ajatukselle, että sosiaalinen elämä päättyy, kun perhe kasvaa. Ei se pääty, vaan muuttaa muotoaan. Näinpä tehdään kotona hyvää ruokaa ja yritetään järjestää niissä puitteissa kynttiläillalliset aina silloin, kun meidän vaihtelevat työaikataulut antavat periksi.

Vaikka sen oman arjen saisi pyörimään ja pidettyä välit puolison kanssa kohtalaisena pikkulapsiarjessa, olen sitä mieltä, siihen yhteiseen aikaan tulisi panostaa. Laskea lapsenvahdin kulu investoinniksi tulevaisuuteen ja ottaa omaa aika. Meillä ei ole Suomessa vanhempien treffailukulttuuria ja näin ollen kukaan ei tule tarjoamaan lapsenvahtiapua, jos et sitä itse järjestä. En myöskään usko, että yksi iltapäivän leffanäytös tai illallinen kerran kuukaudessa on pois lapselta. Päinvastoin, pienet piipahdukset arjen ulkopuolella auttavat jaksamaan ja eiköhän se vanhempien toimiva suhde ole myös lapsen etu. Tästä aiheesta osuvasti on kirjoittanut useampaan kertaan myös Chez Helena.

Näinpä tulevan vuoden agendalla on edes joka toinen kuukausi tehdä jotain yhdessä puolison kanssa. Onhan hän paljon huikeampi heppu kuin arkena muistankaan. Mun mielestä tässä on yksi pieni juttu, jolla lapsiperhe-elämästä voi tehdä aavistuksen helpompaa.

Mites muut pikkulapsiarjen keskellä suhaavat, käydäänkö teillä treffeillä?