Unelmakodin aakkoset A-M

Pimeät illat vievät hieman intoa kuvaamisesta, mutta samaan aikaan on kiva haaveilla niitä ja näitä. Yksi ikihaaveista on oma kompakti kaupunkitalo. Tällä kertaa tiivistin omia haaveitani aakkosten muotoon, samaan henkeen kuin Glorian klassikko-palstalla. Muutama viikko sitten, sisustussisko Laura kokosi samaan tyyliin sisustusfilosofiansa aakkoset. Sen innoittamana päätin päivittää omat unelmakodin aakkoset tähän päivään. En tiedä toteutuuko haave talosta koskaan, mutta nämä aakkoset on tehty sen haaveen pohjalta. Omia kotihaaveitani olen päivittänyt myös Pinterestissä ja olen kerännyt omaan kansioon myös taloa koskeavia inspiraatiokuvia.


Arkkitehtuuri. Tässä vaiheessa kun oma talo on puhtaasti haaveiden tasolla, on helppo julistaa omia arkkitehtoonisia visioitaan. Arkkitehtuuri tarkoittaa minulle tässä yhteydessä hyvin suunniteltua kokonaisuutta, joka sopii tontilleen, on neliöitään suuremman oloinen ja palvelee käyttäjiään. Tredikkyyden sijaan unelmien koti on ajaton ja tämän toteuttamiseen vastaus on minusta juuri onnistuneessa arkkitehtuurissa.

Bertoia Diamond –tuoli. Tuolit ovat heikkouteni ja unelmakodissa olisi ehdottomasti paikka upealle Diamond-tuolille.

CLT on moderni tekniikka massiivipuutalon rakentamiseen. Puhdas sisäilma ja rakennustavan ekologisuus ovat meille tärkeitä asioita, mutta perinteisen hirsitalon sijaan modernimpi tyyli sopii paremmin kaupunkiympäristöön ja omaan tyyliin. Mielenkiinnolla seuraan mihin suuntaan puurakentaminen kehittyy ja millaisia ratkaisuja on tarjolla.

Danish. Tanskalaiset sen vain osaavat – tehdä tiloista selkeitä, moderneja, rennon viihtyisiä ja samaan aikaan vielä klassisia. En tiedä miten se tapahtuu, mutta toivon, että unelmakotini sisustukseen pystyisin ammentamaan tätä taitoa.

Ekologisuus. Rakentamisen kohdalla ei varsinaisesti voida puhua ekoteosta, mutta uutta rakentaessa voidaan tehdä ratkaisuja, joilla pienennetään asumisen hiilijalan jälkeä ja parannetaan kohteen energiatehokkuutta modernin talotekniikan avulla. Mielestäni jokaisen kannattaisi kuitenkin miettiä sitä, mitä oma asuminen kuluttaa ja millainen ekologinen kokonaisuus asumisesta tulee? Onko mikään asuminen ekologista, jos kummallekin työpaikalle tunnin automatka suuntaansa, entä millaiset neliöt ovat riittävät omalle perheelle? Unelmataloa pohtiessa haluaisin tehdä sellaisen kohteen, jossa myös seuraavan sukupolven on mahdollista asua ja näin ekologisuus on ajattomuutta ja päinvastoin.

Flos. Unelmakodissani olisi epäilemättä tilaa muutamalle Flosin valaisimelle. Flosin Atolo on jälleen noussut omalle haavelistalle ja sille olisi paikka jo nykyisen kodin ikkunalaudoilla.

Garden. Haikailen tasaisin väliajoin omaa pihaa ja puutarhaa. Näinpä kaunis piha, joka jatkaa talon oleskelualueita kesällä, on osa haaveiden kotia.

Hygge. Ei kotia ilman hyggen kaipuuta. Koti on aina elämistä varten ja täytyy sen olla viihtyisä kaikille asukkailleen. Unelmakodissa on tilaa leikeille ja elämiselle.

Ikkunalaudat. Unelmatalossa olisi paljon ikkunapintoja, ja kun haaveissa kaikki on mahdollista, olisi näkymä ikkunoista suojainen. Ei siis viiden metrin päässä oleva naapuritalo tai vilkkaasti liikennöity tie. Pinterest surfailun tuloksena olen alkanut haaveilemaan leveistä ikkunalaudoista, joihin voisi tehdä istuskelupaikan tai laskutilan vaikkapa sille Flosin Atololle.

Jacobsen ja Jensen. Tanskalaismestareiden tuoleilla, valaisimilla ja sisustustavaroilla on paikka kodissani tästä ikuisuuteen. Monen muun sisustajan lailla voin helposti kuvitella unelmakotiini Egg-tuolin tai kokovalkoiset seiskat ruokapöydän ympärille. Tuntuu, että tiettyjen suunnittelijoiden klassikot elävät nyt uutta kulta-aikaansa. Omalla kohdalla nämä ovat pitkäaikaisia haaveita ja toivottavasti sellaisia hankintoja, jotka todellakin seuraavat kodista toiseen.

Kodinhoitotila. Pienet, mutta arjen logistiikan kannalta ratkaisevat neliöt. Tällä hetkellä kodin siisteys ontuu juurikin pyykkihuoltoon ja pyykkien kuivattamiseen. Olen todennut, että koti pysyy siistimpänä jos, pyykkihuoltoa varten on oma tilansa.

Luonnonmateriaalit. Puuta, kiveä, pellavaa, villaa ja silkkiä. Aitoa sen pitää olla. Unelmakodissa olisi kauniit puulattiat ja vaikka marmoria alkaakin olla joka toisessa kodissa, haaveilen edelleen marmorilaatoista kylpyhuoneeseen.

Minimalismi. Oma tyyli on muuttunut vuosien varrella yksinkertaisemmaksi, mutta on vielä kaukana askeettisuudesta. Valkean Harmajan Suvi mainitsi taannoin sellaisen käsitteen kuin pehmeä minimalismi ja siinä on omaan korvaan riittävästi tulkinnan varaa. Unelmatalo olisi puitteiltaan selkeä ja yksityiskohtia olisi maltillisesti. Nämä postaukseen valitut kuvatkaan eivät täydellisesti kuvaa omaa sisustustyyliä, vaan heijastelevat enemmänkin melko eleettömiä puitteita, jotka unelmatalollani on.

Loput aakkosista pohdin viimeistään sitten, kun joululoman aika koittaa.

Kuvat – Dezeen, Fritz Hansen

Blogikeskustelun nujertama sisustusinspiraatio

Viime aikoina on käyty keskustelua siitä, että onko blogiskene hiljalleen hiipumassa ja mitä blogit ylipäätään tarjoavat tänä päivänä lukijoilleen? Taistelu lukijoiden mielenkiinnosta käy kiivaana, uusia kanavia syntyy vauhdilla ja some-vaikuttajien kirjo kasvaa. Samaan aikaan rinnalla porskuttavat perinteiset mediat ja laajemmin ajateltuna on kyse kilpailusta ihmisten arvokkaasta vapaa-ajasta. Monen kohdalla tämä tarkoittaa blogin lukijamäärän laskua. En ole aivan varma onko suuri lukijamäärä lopulta sen arvokkaampi kuin hieman pienempi, mutta vahvemmin blogiin ja sen kirjoittajaan sitoutunut lukijajoukko?

Oman työurani aikana olen kuullut, jos jonkinlaista digijulistajaa ja tuomiopäivän saarnaajaa. Vuodet elokuva-alalla opettivat sen, että muutokset mediankäytössä voivat hyvin nopeasti muuttaa koko liiketoiminnan ansaintalogiikkaa. Sinänsä puheet jonkin kanavan hiipumisesta eivät siis yllätä minua. Itse kuitenkin vannon korkealaatuisen sisällön ja tarinoiden nimeen. Oli kyseessä kirja, elokuva, lehti, blogi tai Youtube-kanava, ihmisiä kiinnostaa hyvä sisältö ja tarinat. Tämän takia uskon, että myös blogeilla on paikkansa mediakentässä, koska hyviä tarinoita ja niiden kertojia tarvitaan aina.

Mikä sitten tekee blogista hyvän alustan tarinoille? Minusta vastaus tähän löytyy blogien juurilta, jolloin blogit olivat hivenen kotikutoisempia ja päiväkirjamaisempia kuin tänä päivänä. Snapchat ja Instastories tarjoavat tänä päivänä nopeamman kanavan päiväkirjatyyppisten sisältöjen jakamiseen, ja blogeissa nähdään viimeistellympiä kuvia ja harkittua sisältöä. Joidenkin mielestä tämä saattaa taas olla liian kiiltokuvamaista, minusta viimeistelty visual diary voi olla aito ja tarinallinen.

Mikä sitten on aitoa ja mitä tarinallisuus tarkoittaa? Aitous on mielestäni bloggaajan määritelmä siitä, minkä verran hän haluaa jakaa omasta arjestaan ja mihin vetää rajan. Tarinan toimivuuden päättää puolestaan lukijakunta ja jokaisella blogilla on omanlaisensa lukijajoukko. Itseäni ei juurikaan kiinnosta toisten pyykkivuoret tai se onko kuvassa näkyvä asetelma täysin lavastettu tilanne. Haen blogeista inspiraatiota, niitä pyykkikasoja voin ihmetellä kotonani. Toki lukijoilla on erilaisia tarpeita. Minua kiinnostaa kauniit kuvat, hyvin kirjoitettu teksti, jossa on joku koukku. Tämä koukku voi olla, että persoonallinen kirjoitustyyli tai tapa rakentaa juttu.


Miten tämä kaikki keskustelu liittyy sitten kadotettuun sisustusintoon?
Blogeja on arvosteltu lukijoiden ja sisustusalan ammattilaisten puolelta siitä, etteivät ne pysty tarjoamaan lukijoilleen mitään uutta, vaan ”kaikissa” blogeissa vilisevät samat paimentolaismatot, Eames-tuolit, String-hyllyt, harmaa-musta-valkoinen värimaailma, valkoinen keittiö marmori yksityiskohdin ja kokonaisuuden kruunavat trendikkäästi rypistellyt valkoiset pellavalakanat ja tuoksukynttilä yöpöydällä. Check, check. Onpa tuhansien eurojen Flosin 2097 –kruunua on tituleerattu blogi-ilmiöksi. Kaikki nämä ovat näkyneet tässäkin blogissa, tarkemmin meidän kodissa. Näinpä tulee miettineeksi sitä, mitä pystyy tarjoamaan lukijoilleen, jos kaikki tämä on jo nähty ja loppuun kaluttu? Omalla kohdalla keskustelu on ollut omiaan nujertamaan sisustusinspiraatiotaa. Näinpä tähän asti arjen henkireikänä ollut harrastus on jäänyt vähemmälle huomiolle eikä ole oikein riittänyt intoa osallistua sisustussiskojen keskusteluun.


Sisällöntuottajana haluaisin toki tarjota lukijoille inspiraatiota, innostusta ja ehkäpä sisustajan vertaistukea laadukkaan tekstin sekä kuvien muodossa. Kun sisällön pääasiallisena lähteenä on oma koti ja sisällöntuotanto painottuu viikonloppuihin tai arkisin keskelle yötä, ollaan ongelman ytimessä. Väsyneenä on vaikea olla inspiroiva ja luova. Juuri, kun olet keksinyt jonkun mahtavan juttuaiheen huomaat, että sama aihe on kaluttu edeltävällä viikolla jo useamman blogin toimesta.


Oman kotini sisustus ei ehkä uudistu riittävän nopeasti ja harvoin niitä läkähdyttävän upeita asetelmiakaan syntyy keskellä yötä. Tällä hetkellä saan omassa kodissa sietää jonkin verran keskeneräisyyttä sisustuksen suhteen. Asunto on ensisijassa perheeni koti, eikä koelaboratorio blogilleni. Ne parjatut blogikliseet ovat ihan oikeasti osa meidän kotia. Meillä ne blogimatot jäävät lattioille useammaksi vuodeksi ja sisutuksen tyyliäkin hiotaan vuosia. Minulla ei ole myöskään mahdollisuutta toteuttaa kaikkia sisustushaaveitani kertaheitolla ja monet haaveet toteutuvat pitkällä jänteellä säästäen, jos silloinkaan. Ei olisi myöskään arvojeni mukaista tehdä kertakäyttöhankintoja tai haalia nurkat täyteen tavaraa. Tämän takia sisustus uusiutuu meillä melko verkkaisesti ja välillä on näinpä ajoittain olen tilanteessa, jossa oma tyyli menee pitkällä toteutuksen edellä.



Joku voisi tuumata, että olisi jo aika sammuttaa viimeinenkin valo blogista ja keskittyä elämään muuta elämää. Pitää huolta vaikkapa kunnostaan, tavata ystäviä tai nukkua. Vaikka aikataulupaineet ovat tällä hetkellä melkoiset ja sisällöntuotanto ontuu, on tämä minulle edelleen kovin rakas harrastus ja minun tapani osallistua alan keskusteluun. Harrastuksen kautta olen tutustunut upeisiin ihmisiin ja löytänyt oman paikkani sisustusharrastajien joukossa. Kaikki tai ei mitään -tyyppinä nyt on hetki, jolloin vain täytyy hieman laskea omaa rimaa ja löytää itselle sekä omiin resursseihin sopivat tavat toteuttaa tätä harrastusta. Ilman blogiakin sisustaisin ja valokuvaus on puolestaan asian, jonka kanssa haluan kehittyä vielä roimasti. Postaukseen on koottu kuvia vuosien varrella ja monet niistäkin on osoitus siitä, kuinka matkan varrella kehittyy. Blogini ei tule varmasti koskaan olemaan tyylin edelläkävijä tai selkeä esimerkki modernin tai klassisen sisustamisen saralta, vaan enemmänkin arkea tavallisessa suomalaisessa kodissa. Kodissa, jossa eletään, ollaan välillä hukassa oman tyylin kanssa. Tämä on koti, jossa blogikliseetkin ovat arvokas osa kotia.

Ja koska elämään mahtuu muita asioita kuin sisustaminen saattaa olla, että blogiinkin tulee jatkossa vähän enemmän muuta sisältöä kuin sisustaminen.

Uusi matto olohuoneeseen

Huomasin, että olohuoneessa uskollisesti palvellut Asko-matto on pesun tarpeessa ja samassa tulin katselleeksi uutta mattoja vaihtelun vuoksi. Jos seinien maalaaminen hieman jännittää muuttuu tilan ilme ja tunnelma nopeasti matolla. Tummat värit tuovat tilaan intensiivistä tunnelmaa ja vaaleat värit tuovat luonnollisesti tilan tuntua. Paksuilla villa- ja ryijymatoilla saa tilaan lämpöisempää ja kodikkaampaa tunnelmaa, mikä on ajankohtaista pimeän ja kylmän vuoden ajan koittaessa. Nyt trendikkäät viskoosimatot ovat tunnultaan ylellisiä.

Anno – Pandoran seuraajia

Kokosin suosikkimattojani eri valmistajilta. Annon paluu on ollut syksyn merkkitapahtumia suomalaisten sisustajien keskuudessa. Meilläkin on ollut aikanaan huippusuosion saavuttanut Pandora-matto ja uudesta mallistoja löytyy monia vaihtoehtoja tähän päivään.

Oma suosikkini on Duuri-villamatto valkoisella pohjalla. Selkeä kuvio on raikas, villan ja puuvillan yhdistelmä on puolestaan helppohoitoinen. Toisena vaihtoehtona tälle kuosille on samanhenkinen Doris-matto, josta ihastuin kovasti nougat-sävyyn. Olohuoneen värimaailma on ollut melko harmoninen alusta asti ja olisi kiva kokeilla jotain muuta väriä turvallisen valkoharmaan rinnalla. Annon mattojen ongelma on mattojen koko, isossa olohuoneessa 160×230 on aivan liian pieni etenkin kun tähän asti matto on toiminut hajanaisen ryhmän kokoajana. Tätä ongelmaa voisi toki ratkoa modernisti kahdella matolla, jossa kuosi mattojen rinnalle voisi lisätä vaikkapa Rae-puuvillanukkamaton.



1.Doris villamatto 2. Duuri-villamatto 3. Doris-villamatto 4. Rae-puuvillanukkamatto

Linie Design – värien ja materiaalien kirjo

Nykyinen olohuoneen matto on blogiklassikkonakin tunnettu Linie Designin Asko, jonka hintalaatusuhde on ollut huippu. Matto ei ihmeemmin pölise, eikä siinä näy juuri kulumaa. Mixed-sävy on armollinen koiran ja pienen lapsen kanssa, eikä pienet elämisen jäljet juuri näy. Linie Designin laajasta valikoista löytyy mattoja, joka lähtöön ja mallistoa katsellessa herää ajatus, mitä jos matto olisi oikeasti jonkun värinen? Vai mitä mieltä olette näistä?


1. Combination -viskoosimatossa murretut värit vaihtuvat liukuvärjättynä 2. Graduation -matto on villa-viskoosisekoitetta ja ylellisen tuntuisessa matossa värit vaihtelevat nimensä mukaisesti asteittain.


1. Rainbow -villamatto on raikas esimerkki siitä, että matolla voisi tuoda helposti väriä olohuoneeseen.
2. Elliot – villamatossa on puolestaan reipas graafinen kuosi

Ellos – blogimaton uusi väri

Linie Desigin lisäksi Elloksen valikoimasta löytyy paljon mattoja, joissa on reilusti kokoa. Ellokselta olen tilannut aikaisemmin villamaton ruokailutilaan ja mökille. Monissa kodeissa onkin nähty jo vuosia sitten Tanger-matto ja täytyy myöntää, että olen harkinnut sitä meillekin jonkun kerran. Nukkamatto toisi pehmeyttä ja lämpöä talvisin melko viileään olohuoneeseen. Klassisen valko-ruskean tai valko-harmaan Tangerin vaihtoehtona mietin myös murretun roosan-okran väristä mattoa. Jos nukkamaton käytännöllisyys koiran kanssa mietityttää löytyy myös Ellokselta sileämpää villamattoa.


1. Tanger -ryijymatto 2. Jaipur-ryijymatto 3. Abilene-villamatto

Carpetvista – klassinen Nain-matto

Mustana hevosena mattopohdintoihin itämainen matto, joista olen ihastunut klassiseen Nain-kuosiin vaaleana tai tummansinisenä. Itämaisen maton tunnelma veisi sisustusta hivenen klassisempaan suuntaan ja toisi roimasti lisää tunnelmaa meille. Ehkä hieman pohdin toisiko tämä mattovalinta jo liikaakin itämaista tunnelmaa ja tulisiko siitä kiinakaapin kanssa jo liian dominoiva yhdistelmä? Hidasteena tämän maton kohdalla on myös maton hinta. Yläkulmassa oleva täydellinen Iranissa käsinsolmittu matto maksaa lähes 2 500 euroa. Muut vaihtoehdot ovat koneellisesti valmistettuja ja toki edullisempia.


Carpetvistalla on uskomattoman laaja valikoima erilaisia itämaisia mattoja ja näissä matoissahan on se hyvä puoli, että kahta samanlaista kuosia on vaikea löytää, jokainen on omannäköisensä taideteos.

Saapa nähdä millainen talviloimi meidän olohuoneeseen saadaan. Millaisia mattomietteitä ruudun sillä puolen on?

Lähisisustamista – Punkalive Ruuhi moduuli

Jos rantamökki olisi rakennettu vuosia sitten, olisin todennäköisesti sisustanut sen Hamptons henkeen ehdaksi beach houseksi. Tuonut Saimaan rannalle valkoista valkoisella, tähtikuoseja ja purjevenetauluja. Vuosien aikana maku on muuttunut tämänkin suhteen ja nyt mielin minimalistisempaa tyyliä sekä tuotteita, jotka sopivat suomalaiseen mökkityyliin. Siitä mikä on suomalainen mökkityyli, voidaan olla montaa mieltä. Minulle se on ajatonta, selkeää ja luonnollista tyyliä. Vaaleaan hirsimökkiin sopii mielestäni hyvin luonnonmateriaalit puu, rottinki ja aidot tekstiilit.

Uusi tila on kuin tyhjä paperi, välillä sen täyttäminen ja ensimmäisen viivan piirtäminen pelottaa. Mitä jos yksi väärä hankinta sotkee koko kokonaisuuden? Puisiin kalusteisiin olen suhtautunut hieman varauksella, koska en ole halunnut tilaan liian ”pirttimäistä” tunnelmaa. Ilahduinkin, kun Punkaliven showroomin ikkunassa näin vaalean Ruuhi-moduulin. Muotoilultaan moderni kaluste on monikäyttöinen ja kokonaisuudesta ei tule liian ”puiseva”, kun erilaiset pinnat kohtaavat seinissä ja kalusteissa. Ihastuin Punkaliven tuotteiden elävään pintaan jo viime vuonna, kun ostin pari peiliä mökille.

Ruuhi-moduuli etsii vielä paikkaansa ja niitä saattaa hyvinkin tulla meille vielä toinen. Hankin sen alun perin yöpöydäksi, mutta se istuikin hienosti myös sivupöydäksi. Yöpöytien suhteen kokonaisuutta täytyy vielä hahmotella, kun valaisimetkin ovat vielä hakusessa.

Tähän hankintaan liittyi hitunen myös aatteellisuutta. Punkaliven tuotteet on suunniteltu ja valmistettu nimensä mukaisesti Punkaharjulla eli melkein mökkinaapurissa. Jos tyttäreni tulee joskus perimään mökin sisustuksineen, onhan se kiva, että näillä asioilla on tarina. Se kelpaako äidin tyyli tyttärelle on ihan toinen juttu.

Käy tutustumassa Punkaliven tarinaan ja tuotteisiin täällä.

Loman jälkeen

Täällä on pikku hiljaa laskeuduttu lomatunnelmista arkeen. Töissä osin jatkettu siitä mihin jäätiin ja toisaalta aloitettu hieman uutta. Kotona pyykkikone surraa loman pyykkejä ja yritetään totutella varhaisempaan nukkumaanmenoaikaan.

Pitkän loman jälkeen sitä katsoo kotiaankin hieman erilailla. Keittiö tuntuu tilavalta ja supernykyaikaiselta, kun on viime viikot opetellut kokkaamaan sujuvasti puuhellan äärellä ja lämmittänyt saunan saadakseen tiskivettä. Ne on asioita, jotka kuuluvat lomaan. Tottahan loman virkistämä mieli keksii monenlaista uutta kodin ehostamiseksi, mutta niistä lisää myöhemmin.

Kuvissa näkyy ennen kesää hankkimani Harri Koskisen Cozy in White –valaisin. Valaisin on ollut hankintalistallani jo jonkin aikaa, kunnes toinen sisustushullu möi omansa yhteisellä foorumilla. Mua niin hymyilytti se, kun valaisin saapui meille Audin etupenkillä ja varovasti vaihtoi omistajaa toiselta sisustajalta toiselle. Toisen aarre on myös toisen aarre. Se on kuin tehty tuohon Artekin tarjoiluvaunuun.

Nämä kuvat on napattu ennen lomaa ja loma oli liikaa arvon rahapuulle. Uuden valaisinhankinnan myötä vaihtelin kasvin paikkaa pari kertaa ja se yhdistettynä kesälomaan oli näköjään liikaa useamman vuoden ikäiselle rahapuulle. Jonkun kasvin tämä paikka kyllä kaipaa. Hypistelin eilen Plantagenilla peikonlehteä, mutta mietin kuinka suuri siitä kasvaa ja onko tämä aivan liian valoisa paikka sille. Tähän kohtaan kun paistaa aurinko lähes suoraan iltapäivästä iltaan.

Minkä kasvin sinä laittaisit tähän?

Ja mitä tulee rahapuun pahaenteiseen kansanuskoon siitä, että lehtien tippuminen tietää rahanmenoa. Onkohan nyt edessä perikato? Toivottavasti ei. Raha-asiat eivät toki ole toivon asia ja olen parhaillaan valmistelemassa blogiin postausta sisustusprojekteista ja niiden rahoittamisesta.