Vaalean kodin tumma puoli

Tätä nykyään tästä vaaleasta kodista löytyy myös tunnelmallinen ja tumma puolensa. Eteisen seinä maalattiin pari viikkoa sitten tummansiniseksi ja se antaa kauniin taustan olohuoneelle. Hämärä päivä, jolloin aurinkoa ei näy houkutteli sytyttelemään kynttilät myös olohuoneeseen ja lämpöisän tunnelman luomiseksi kaivoin kaapista pehmeämpiä tekstiilejä. Linumin tummanruskean punerva samettinen tyynyliina on vuosia vanha ostos ja Balmuirin ihanan pehmeä villainen tyynyliina on puolestaan löydetty viime vuoden pop-upista. Kynttiläsaralla Iittalan messinkinen Nappula on oma suosikkini ja vilahtelee tuon tuosta kuvissa.


syykuunkuudes_tummansininen5

Päivät ovat sen verran hämäriä, että valoa kaivattaisi kovasti kuvaajan avuksi. Halusin näissä kuvissa säilyttää hämyisän tunnelman, mutta totuuden nimissä jalusta olisi tullut tarpeeseen, vaikka kamera olisi kuinka hyvä tahansa.

Eteisen sinisestä seinästä myöhemmin lisää kuvia. Sen kuvaamiseen tarvitsen hieman lisäapua auringolta. Alkuun tumma seinä oli pienoinen shokki. Se vei ajatukset 60-luvun tummiin sävyihin ja mietin, eikö me vasta hetki sitten maalattu piiloon tumman ruskeat seinät tästä eteisestä? Olen halunnut säilyttää aikakauden henkeä asunnossa, mutta sen verran vieraaksi koen monet sen aikakauden asioista, etten ole kovin hyvin onnistunut tässä projektissa. 60-luvun olisi voinut antaa näkyä monissa ratkaisuissa hyvin paljon vahvemmin. Vanhoista kaapeista olisimme voinut ottaa enemmän irti ja toisella lattiavalinnalla tummat teak-ovet olisivat voineet jäädä myös makuuhuoneisiin. Minulle nuo materiaalit tuntuvat vain vierailta ja halusin kotiimme vaaleutta, enkä sitä kadu.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Muutaman sisustusharrastajan kanssa olemme keskustelleet unelmakodeista ja keskustelun lomassa on vilahtanut 60-luvun talot punatiiliseinineen. Ihailen niitä kohteita, joissa tiiliseinät ovat esillä, keittiön ovenkahvoissa on lankavetimet ja aikakauden eleettömyys on pystytty säilyttämään läpi vuosikymmenten. Se mikä oli kauhistus muutama vuosi sitten, on nyt ihastus. Moderni 60-luku luo hyvät puitteet tämän hetken sisustustrendeille ja kokonaisuudesta tulee raikas, tämä on tervetullutta vaihtelua ultramoderneihin uusiin taloihin. Puupaneloitu katto ja tiiliseinät ovat kuitenkin hyvin kaukana omista mieltymyksistä ja siitä millaisena minä näen oman unelmakotini. Mun unelmakotini ei ollut tämän vuosikymmenen tuotos, mutta arvostan toki aikakautta.

Se mikä on toisella upeaa, ei välttämättä sovi itselle lainkaan. 60-luvun rivi- ja paritaloja katsoessa olen huomannut kavahtavani juuri niitä tuon ajan hienouksia ja mielessäni suunnittelen kuinka tiiliseinän saa piiloon ja maalaillut haaveissani isoja ikkunoita lukuunottamatta kaikki ajan merkit piiloon. Tunnistan sen, kuinka omissa käsissäni tuon aikakauden arkkitehtuuri tärveltäisi ja seuraava sukupolvi saisi heristää sormeaan pilatulle punatiiliseinälle.

Parin vuoden aikana olen jo tottunut tummiin oviin eteisessä ja etenkin tummansininen kanssa ne heräävät henkiin. Edellisessä kodissa sain yliannostuksen ruskeaa, mutta pikku hiljaa nämä ruskeat yksityiskohdat näyttävät raikkaalta lisältä eivätkä kaiherra silmää. Nämä ovat minun mittapuulla riittävät viittaukset talon syntyvuosiin. Kuka tietää, jos jonakin päivänä sydän vielä sykkii tällekin aikakaudelle.

Ja mitä vuosikymmeniin tulee, mun unelmakoti taitaa olla 2020-lukua tai sitten siitä satavuotta vanhempi jugend-talo. Ääripäät. Mille vuosikymmenelle sinä sijoittaisit oman unelma kotisi?

Ensilumesta, joulunrippeistä, asetelmista ja ikkunankarmeista

Joulukuusi sai tänään tehdä tilaa olohuoneeseen ja koristeet pakattiin huolellisesti odottamaan ensi joulua. Koti tuntuu jotenkin autiolta ja tyhjältä sen jälkeen, kun ne vähäiset koristeet on korjattu pois.Ensilumi tuli kuin tilauksesta koristamaan ja valaisemaan maisemaa. Pehmoinen pakkaslumi on kuin pumpulia ja tekee maisemasta rauhallisen. Omalla kohdalla ensilumi muistuttaa myös omasta hääpäivästä, kaksi vuotta sitten ensilumi saapui myös näihin samoihin aikoihin Helsinkiin.

syyskuunkuudes_ensilumi_asetelma7
syyskuunkuudes_ensilumi_asetelma1

Sisustajana heikkouteni on erilaiset asetelmat, vaikka juuri niillä tehdään sitä peräänkuuluttamaani kotoisuutta. Tuntuu, että asetelmista tulee omaan silmään aivan liian aseteltuja ja symmetrisiä. Oma silmä pyrkii löytämään esineillä ja tavaroille tietyn rytmin, niinpä lopputuloksesta helposti tylsä. Yritin harjaannuttaa asettelusilmää ja kokosin joulunrippeet rahapuusiskosten kaveriksi. Viherkasvit tuovat helposti kotiin runsautta ja kevään tuntua, meillä rahapuusiskokset ovat säilyneet hengissä keväästä saakka ja viihtyvät hyvin valoisalla ikkunalaudalla.House Doctorin paperipallot siirtyivät kuusen oksilta maljakkoon, lämmintä kimallusta vihreän rinnalla tuo Iittalan nappula kynttilänjalka ja tuoksukynttilä. Vaikka joulu on ohi, kynttilöiden poltto jatkuu vielä pitkään.

syyskuunkuudes_ensilumi_asetelma2
syyskuunkuudes_ensilumi_asetelma9
syyskuunkuudes_ensilumi_asetelma3

Kynttilöitä sietääkin poltella. Noiden vanhojen ikkunoiden heikkous ei ole ainoastaan niiden 60-lukulainen ulkonäkö, vaan myös vetoisuus. Isot ikkunat ovat ihanat, kunhan näkee ikkunan karmeilta – tuo puunvärinen lista ei ole oma suosikkini. Ison ikkunapinta-alan kääntöpuolen tuntee varpaissaan myös tuulisina syyspäivinä ja pakkaspäivinä, jolloin huoneiston lämpötila tipahtaa alle 20 asteen. Kaltaiseni vilukissa kaipaisi näinä päivinä takkatulen lämpöön ja lattialämmitystä, vaikka puulattia sisänsä on lämpöinen jalan alla.

syyskuunkuudes_ensilumi_asetelma4