Ensimmäinen vilkaisu kesätupaan

Juhannuksena päästiin nukkumaan ensimmäiset unet uudessa rantamökissä. Kylläpä nukutti hyvin. Hirsirakennuksissa ilma on raikas, hiljaisuudessa kuuluu ainoastaan järven liplatus ja aamuyöllä heräilevät linnut.

Hankin suurimman osan sisustuksesta jo vuosi sitten, mutta vielä on jonkin verran hankintoja tehtävänä. Kaikki toiminnot eivät ole vielä jäsentyneet. Tavaroita paikoilleen asetellessa pohdin jälleen tyhjän paperin kammoa ja sitä, kuinka yksi ratkaisu vie suunnitelmia täysin väärään suuntaan. Toisaalta jos ei tee mitään, ei luo mitään ja jos ei tee virheitä, tuskin myöskään onnistuu. Siinä missä kotona modernin skandinaaviseen tyyliin sekoittuu hitunen romantiikkaa, haluaisin pitää kesäkodin linjoiltaan selkeänä ja minimalistisena.

Tällä hetkellä tilassa on vielä paljon tilapäisratkaisuja, tarjoiluvaunu on ostettu terassille ja ensi kesänä tyttökin kaipaa isomman pedin kuin pinnasänky. Yöpöydän valaisimien hankinnasta on tullut varsinainen farssi, kun en ole löytänyt mieleisiä mökin sähköistykseen sopivia valaisimia. Näppärä saattaa huomata, ettei niitä yöpöytiäkään vielä ole. Kaikki ajallaan.

Nyt kun sisällä on tärkeimmät toiminnot kunnossa, keskitytään kesäloma lomailuun ja ulkopuolen viimeistelyyn. Vuorossa on terassin viimeistelyä, hiekkarannan tasoittelua ja istutusten tekoa. Päivitän teille kuulumisia rannalta yhteyksien ja loman lokoisten päivien salliessa.

Sohva paloiksi ja sinistä olohuoneeseen

Tarkkasilmäisimmät ovat kyselleet Facebookin ja Instagramin puolella, mitä meidän sohvalle on tapahtunut. Sohvaa ei ole vaihdettu uuteen, vaikka sekin on kieltämättä käynyt mielessä, vaan modulit on jaettu hieman erilailla. Muutos tehtiin jo kesän alussa, kun taapero lähti kävelemään ja haluttiin olohuoneeseen hieman tilaa telmimiseen.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Interfacen Mango-sohva on ollut juuri sopivan joustava ratkaisu meidän käyttöön.Käytännössä sohvien asettelu näin on toiminut oikein hyvin, mutta välillä huoneen keskipiste tuntuu olevan hukassa. Myös television katselu nykyisessä järjestelyssä on hivenen hankalaa ja me likinäköiset kasataan leffailtoina lattialle iso kasa tyynyjä. Koska olohuoneesta ei löydy yhtään ehjää seinää täytyy kalusteiden paikkaa pohtia tarkaan. Edellisessä järjestyksessä sohvan paikka oli olohuoneen ja ruokailutilan välissä, on varmastikin optimaalisin ratkaisu ja siihen palataan, kunhan askeleet tytöllä hieman rauhoittuvat.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Syksyn kunniaksi vaihdoin olohuoneen vaaleat tekstiilit sinisiin. Tänä syksynä kodin siniset tekstiilit tuntuivat saavan paikkansa ja löysivät kivan yhdistelmän mustan Saanan ja Ollin -tyynyn kanssa. Lisäksi ostin turkoosin sinisen tyynyn Linumin tämän syksyn mallistosta ja jämäkämmän neulostyynyn Lexingtonilta. Pilvisenä iltapäivänä yhdistelmästä tuli tunnelmallinen. Vaaleanpunaiset, lilat ja kanervanpunaiset yksityiskohdat raikastavat yhdistelmää.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

En tiedä johtuneeko olohuoneen risaisuudesta ja jäsentämättömyydestä, en ole kuvannut kovasti huonetta kokonaisuudessaan. Oma vaikutelma kuvista on jotenkin myynti-ilmoituksen kaltainen ja omaan silmään tarttuu myös taustalla näkyvä eteinen, johon en ole täysin tyytyväinen. Toisessa suunnassa on puolestaan iso ikkuna ja vastavaloon kuvaamisen mahdottomuudenhan te kaikki tiedätte. Toivottavasti tästä pääsette jyvälle meidän olohuoneeseen. Kunhan paluu palkkatyöhön koittaa, voisin katsoa toisen sohvaelementin tilalle irtotuoleja.

Hyvää viikonloppua!

Woodnotesin rullaverhot

Vihdoin ja viimein saatiin Woodnotesin valkoiset rullaverhot keittiön ikkunaan. Samalla päättyi verhoton elämä tässä kodissa. Ylimmässä kerroksessa kun asutaan tarvitaan kesälläkin hieman suojaa auringolta ja talvella puolestaan tuulelta. Vanhat ikkunat, say no more. Ja kyllähän nuo tekstiilit vievät kivasti kaikuakin pois huushollista.

syyskuunkuudes_woodnotes2

syyskuunkuudes_woodnotes_verho1

syyskuunkuudes_woodnotes_verhot6

Ikkunaverhojen kuvaaminen on sen verran haastavaa puuhaa, että sai melkein aurinkokellon kanssa vahdata sopivaa kuvaushetkeä ja siinä samalla jaloissa pyöri taapero. Tuli muutaman kerran taas mieleen, että kameran voisi upottaa ehkä mutaan. Mutta palataan takaisin asiaan ja uusiin verhoihin, pidämme niistä kovasti. Ne ovat sopivan epäverhomaiset ja muotoilultaan selkeät. Minusta tuo paperinaru on pehmeän luonnollinen pari tammilattialle ja ikkunan edustan puutasoille.

syyskuunkuudes_woodnotes_verho2
syyskuunkuudes_woodnotes4

Rullaverhon ollessa alhaalla valo siivilöityy kauniisti lävitse. Verhon läpi näkyy hieman ja tämä on etu, koska etenkin iltaisin verhot ovat alhaalla, tämä kun on ainoa seinä josta meillä on yhteys naapureihin ja melko tiivis onkin. Naapurin parveke sattuu olemaan tuossa ikkunan edustalla. Olen joskus maininnutkin, että vihaan sälekaihtimia. Ne ovat edelleen tuolla ikkunan välissä ja niiden olemassa olosta muistuttaa myös nuo narut sekä säätöpuikot. Mutta verrattuna niihin Woodnotesin verhot tuovat huomattavasti miellyttävämmän näkösuojan. Enää ei tunnu, että olisi kaltereiden takana.

syyskuunkuudes_woodnotes_verhot7

syyskuunkuudes_woodnoptesverko6

syyskuunkuudes_woodnotes5

Nyt lounashommiin ja juhannuksen ruokalistaa suunnittelemaan. Minkälaisia juhannussuunnitelmia teillä on, kaupunki- vai maalaisjuhannus luvassa? Meillä näiden yhdistelmä.

Tekstiilien kierrätystä huoneesta toiseen

syyskuunkuudes_makuuhuone_hookedonwalls4

Kevään tekstiilirumba on parhaimmillaan. Olohuoneen valkoiset kesäverhot odottavat silitettyinä ikkunoiden pesua ja ripustusta, tyynyt vaihtavat paikkaansa huoneesta toiseen. Viime kesänä nämä Chhatwal & Jonssonin tyynyt koristivat olohuonetta ja toivatkin sinne ihanan vaalean kesätunnelman. Jos näitä ostaessani pohdin, että paisley-kuosi sopisi hyvin myös makuuhuoneeseen ja edustaa samaa hempukkaa linjaa kuin tuo kukkatapettikin.

syyskuunkuudes_makuuhuone_hookedonwalls3
syyskuunkuudes_makuuhuone_hookedonwalls1
syyskuunkuudes_makuuhuone_hookedonwalls6

Tänä kesänä kaipaan olohuoneeseen värikkäämmin kukkivia kuoseja ja makuuhuoneessa taas raikasta vaaleutta vilvoittamaan hellepäivien päätteeksi (joita toivottavasti on luvassa reilusti tänä kesänä). Finlaysonin valkoiset pellavalakanat kiertävät varmaankin tänä kesänä pesukoneen ja kuivaushuoneen kautta suoraan takaisin käyttöön, niin ihanan vilpoisat ja vaaleat ne ovat. Tällä hetkellä ei kaipaa tänne muita kuoseja ja värejä kuin noissa tyynyissä, ellei sitten yöpöydälle eksy pari kukkasta.

syyskuunkuudes_makuuhuone_hookedonwalls5

syyskuunkuudes_makuuhuone_hookedonwalls2

Päiväpeitto on ollut harkinnassa jo pidemmän aikaa ja mallailin sitä nyt Pentikin torkkupeitolla, joka on alun perin hankittu kesäkotiin. Torkkupeitto on auttamattoman pieni tälle sängylle, mutta tuo yhden kerroksen lisää petaukseen.

syyskuunkuudes_makuuhuone_hookedonwalls_pieni

Tätä viimeistä kuvaa katsellessa mieleen tulee sängynpääty ja pitäisikö sellainen nikkaroida? Tähän mennessä tuo tapetti on riittänyt huoneen koristukseksi ja en ole varsinaisesti kaivannut päätyä. Varmaankin siinä vaiheessa, kun bebe muuttaa omaan huoneeseen, makuuhuone saattaa tuntua hivenen autiolta ja voisi olla ajankohtaista tehdä vaalealla pellavalla verhoiltu pääty. Siihen asti projektilista taitaa muutenkin olla melko täysi.

Oi ihana kamala valo

Ihana kevätaurinko ja lämmin tuuli! Mitä parhaimmat ulkoilusäät ja eilen pääsin jo kuivin jaloin pajunkissametsälle. Hienot oksat löysinkin. Retken ainoa erhe tapahtui valmistautumispuolella, kun vauvan ja koiran pakattuani lukitsin meidät ulos. Ei ollut ensimmäinen kerta kuukauden aikana. Ei muuta kuin nöyrästi puhelin kouraan ja karavaanin suunta kohti miehen työpaikkaa. Bebe sai päiväunet raittiissa ulkoilmassa, minä ja koira puolestaan kartutimme päivän askelmäärät huippuunsa.

Aurinko hemmottelee meitä ja tuo myös kaikki kodin pienet virheet esille. Julmaa. Yllättäen kaikki näyttää pölyiseltä ja likaiselta. Itselläni silmään pistää keittiönikkuna, joka tuntuu karmeudellaan pilaavan koko keittiön. Ikkuna on päässyt huonoon kuntoon ja isompi remontti on luvassa vasta muutaman vuoden päästä. Ikkunaa on kunnostettu syksyllä, joten nyt sen saa avata ja pestä. Ihana saada lasit kirkkaaksi.

syyskuunkuudes_valkoinenkeittio8
syyskuunkuudes_valkoinenkeittio6

syyskuunkuudes_valkoinenkeittio5

Tähän asuntoon muuttaessa ajattelin kokeilla verhotonta elämää, mutta tässä sitä ollaan. Tilaamassa verhoja siihen siihen viimeiseen verhottomaan ikkunaan. Valoisassa asunnossa, verhot tuovat kotoisuutta ja viimeistelevät sisustuksen. Tällaisenaan tämä ikkunan seutu näyttää omaan silmään viimeistelemättömältä. Tässä tapauksessa verhoilla on funktionsa, suojata valolta. Päiväpuolella aurinko paistaa vailla suojaa ja kesäkuukausina tarvitaan verhot. Sälekaihtimet ovat inhokki numero yksi, joten olen kaivannut ratkaisua niiden tilalle.

syyskuunkuudes_valkoinenkeittiö4
syyskuunkuudes_valkoinenkeittio7

Ensin suunnittelin pellavaisten laskoskaihtimien tilaamista, mutta halusin säilyttää osan nykytilan eleettömyydestä ja yksinkertaisuudesta. Woodnotesin paperinarukaihtimet tuntuivat täydelliseltä ratkaisulta ja toimisivat hyvin myös silloin, kun verhot täytyy pitää alhaalla päivittäin. Kuosin läpi kuultaa juuri sopivasti, eikä verho tee ikkunaan kangasseinää. Kävin katsomassa kaupassa kuosi- ja värivaihtoehtoja jo alkutalvesta. Jäin pohtimaan väriä mustan ja valkoisen väliltä. Musta paperinaru on ihanan dynaaminen ja jämäkkä, mutta lopulta päädyin noudattamaan valitsemaani linjaa vaaleasta keittiöstä. Valkoinen sävy komppaa hyvin vaalean lattian kanssa ja sopii se kauniisti myös kermanvaaleaan KitchenAidiin.

syyskuunkuudes_valkoinenkeittio1
Kuinka ollakaan väriä tuumaillessani Woodnotesin verhot olivat päätyneet Stockmannin kantistarjoukseen. Näinpä valkoinen Woodnotesin Vista-rullaverho on tilattu. Toimitusaika oli sen verran pitkä, että ennätän hyvin vielä pesemään ikkunat.