Marraskuinen hygge-hetki

Marraskuu houkuttelee käpertymään viltin sisään ja kaivautumaan sohvan nurkkaan glögilasi kädessä. Joskus nuorempana marraskuisen aamun pimeydessä töihin harppoessa katsoin kateellisena vaunuja työnteleviä äitejä ja ajattelin, kuinka he saavat tänä pimeänä aikana kaikessa rauhassa tunnelmoida kotona ja nauttia kodin lämmöstä. Ehkä käsitykseni kotiäitiyden arjen todellisuudesta oli hieman ruusuinen. Vauvakodissa ei välttämättä takkatulet loimua, vaaleat neulostyynyt ja taljat kutsu sohvalle lukemaan Jane Austenia kanelin tuoksuisen cappuchinon kera, enkelikellon hennosti kilistessä taustalla.

Visu Sillvan blogin Suvi kutsui kanssabloggaajat katsomaan pimeän marraskuun kauniimpaa puolta ja jakamaan tunnelmakuvia Instagramissa #mynovemberhygge –hastagin alle. Tämän innoittamana päätin minäkin ottaa marraskuisen hygge-hetkeni ja jakaa kuvat myös täällä blogin puolella.

Töissä ollessa tämä aika vuodesta on yleensä ollut kilpajuoksua kalenteria vastaan. Lähestyvät joulunpyhät kirittävät aikatauluja ja projekteja paiskitaan valmiiksi ennen vuoden loppua. Viikonloppuihin puolestaan rastitaan pikkujouluja ja muita illanistujaisia, mikä on toki parasta tähän aikaan vuodesta. Siinä samassa suoritetaan itsenäisyyspäivät ja vingautetaan pankkikortin magneettinauhat rullalle kiirepäissä suoritetuilla jouluostoksilla. Kodin rauhasta ei ole ennättänyt ihmeemmin nauttimaan ja jouluinen tunnelma on tullut rakennettua kotiin aatonaattona, josta esimerkkiä voi katsoa täältä viime vuoden joululta.

Vaikka vauva-arki on ajoittain melko kaoottista, on nyt kokonaisuudessaan ennemmän aikaa pysähtyä kotoiluun. Olen nyt syksyn aikana katsonut vauva sylissä olohuoneen ikkunasta sinisen hetken, jos toisenkin. Miettinyt siinä tämän pimeän vuoden ajan kauneutta. Toivonut samalla, kuinka voisin viettää nämä viikot tunnelmoiden eikä suorittaen.

Pedantihkona koti-ihmisenä tunnelmointiin heittäytyminen ja rentoutuminen edellyttää minulta sitä, että koti on siisti ja tavarat järjestyksessä. Nyt kun kädet vauvan toimesta varattuna ja kodin puunailulle jää minimaalisesti aikaa. Tonttuja ja hyviä haltiattaria ei ole myöskään näkynyt nurkkia sukimassa. Ehkä hygge-hetki ei vaadikaan puhtaudesta kiiltävää kotia. Vauva pitäköön sylipaikkansa siis.



Eräänä päivänä neiti nukkui hienot kolmen tunnin päiväunet ja hetken aikaa ennätin jo pohtia, mitähän tässä nyt tekisi. Siivoilujen sijasta kaivoin kaapista glögipullon ja suklaata, sytyttelin kynttilät ja kuuntelin äänikirjaa. Fiilistelin hetkestä, koska voin. Seuraavan kerran tällainen hetki saattaa koittaa vasta viikon tai kahden päästä, joten pysähdytään hetkeksi. Nämä hetket täytyy vain ottaa ja elää.

Lasissa oleva Blossan Mustaherukka-tähtianisglögi on ihan todella hyvää, suosittelen kokeilemaan etenkin jos pidät mustaherukkamehusta. Toinen vuoden alkoholittomista suosikeistani on Hans Välimäen mustikkainen vuosikerta glögi.

Mitkä ovat sinun keinosi ja vinkkisi pimeän vuodenajan selättämiseksi? Entä millainen on sinun marraskuinen hygge-hetki?

Mindfulnessia ja arkeen paluuta

syyskuunkuudes joulu neulomukset
Joulu ja lomat alkavat olla pistettä vaille käsiteltyjä. Juhlapyhien pätkimää arkea voi kutsua lomaksi, kun tahti tuntuu olevan hieman rauhallisempi kuin ennen joulua. Marras- ja joulukuu tuntui valuvan tyystin töiden tekoon ja nukkumiseen. Säkkipimeä sadesää ei juuri helpottanut kaamosväsymykseen nuupahtavaa kroppaa. Ei puhettakaan inspiroivien postausten naputtelusta, virkistävistä saliharjoituksista ja makuhermoja kutkuttavista kokkailuista. Siinä aineksia pitkittyneelle telehiljaisuudelle.

Tältä pohjalta ponnistaessa tammikuu on otollista aikaa uudenvuoden lupauksille. Sellaisille kuin selän jumppaaminen kuntoon, joogan aloittamiselle, terveellisille elintavoille ja etenkin sille, että viettää enemmän aikaa ystävien ja läheisten kanssa. Voisihan se lupaus olla sekin, että yksinkertaisesti lupaisi läsnä jokaisessa hetkessä ja elää täysillä joka päivä. Ei miettisi seuraava työpäivää, seuraavaa palaveria tai murehtisi suotta tulevia, olisi vaan hereillä siinä hetkessä. Siihen ei taida riittää yksi uudenvuoden lupaus, vaan oppimiseen vaaditaan koko elämä.

Leppoisat pyhäpäivät ovat olleet hyvä hetki harjoitella läsnäolon taitoja ja rauhoittua. Mikäs mukavampaa kun juhlapyhien jälkeen rauhoittua neulepuikkojen zenmäisen kilinän ääreen? Neulominen on mindfullness harjoittelua minun makuuni. Silmukat soljuvat silmissä, puiset puikot kilisevät pehmeästi hyppysissä ja kerät muuttuvat valmiiksi neuleeksi. Tulosorientoitunut loikoilija ilahtuu, kun näkee rentoilun lomassa työnsä tulokset. Siinä samassa voi lämmitellä viltin alla ja vaikkapa katsella leffaa. Ja kas, niin ne turhat huolet ja murheet hävisivät tiehensä. Samalla tuli tehneeksi jotain kaunista, matkalla ehkä vähän nikoteltiin muutaman silmäpaon kanssa ja uhkailtiin neulepuikkojen kadotuksella.

Ehkäpä tässä olla valmiita uuteen vuoteen ja uusiin kujeisiin. Ja valonmäärähän on kokoajan lisääntymään päin, ehkäpä kohta saisi sisätiloistakin jotain julkaisukelpoista kuvamateriaalia.

syyskuunkuudes drops neuleet

syyskuunkuudes joulu hyasintti

syyskuunkuudes joulu iittala glögi

syyskuunkuudes joulu neulomukset torkkupeitto