Kaksi viikkoa vauvakuplassa

Hän on täällä. Perheen pienin syntyi Aleksis Kiven päivänä, aivan kuin olin itse uumoillut. Näinpä hän on saanut lempinimekseen Venlan. Kovin tomerana ja valmiina hän tähän maailmaan saapui. Vaikka arjen palikat etsivät vielä uomiaan, tuntuu että tyttö olisi ollut osa perhettämme jo pidemmän aikaa.

Sitä luulisi, että kolmeen vuoteen ei unohda mitään synnytyksestä, vauvan hoidosta ja ensimmäisistä viikoista. Vauvan tuoksun, haurauden, silkin pehmeän ihon ja pienet äänet muistan varmasti ikuisesti. Mutta kuinka ollakaan olin tyystin unohtanut pieniä juttuja kuten navan tyngän puhdistuksen ja sen miten paljon nämä nyytit todellakin nukkuvat ensimmäisten viikkojen aikana. Onneksi saatiin kertailla näitä asioita perheen voimin Naistenklinikan Perhepesähotellissa.

Reilun kolmen vuoden aikana Helsingissä on muuttunut täysin puitteet, joissa vauva syntyy ja jossa ensimmäiset yöt vietetään. Uusitun Naistenklinikan ja Kätilöopiston ero on huima – siinä missä Kätilöopistolla sain kärvistellä päivystyksessä oman onneni nojassa Naistenklinikan koko hoitopolku vaikutti ammattitaidollaan ja halulla kuunnella äitiä. Huomaa, että uutuuttaan kiiltävien tilojen lisäksi myös prosesseja ja hoitopolkuja on mietitty asiakkaan näkökulmasta.


Itse synnytyksestä totean vain, että se on edelleen hurjaa hommaa. Tästä kerrasta jäi kuitenkin huomattavasti paremmat muistot käteen kuin edellisestä ja toipuminen on ollut nopeampaa. Voimaannuttaa ei kuulu sanavarastooni, mutta sanoisin sen kuvaavan tätä kokemusta hyvin. Sairaalasta pääsimme koko porukka viereisessä Scandicissa sijaitsevaan Perhepesähotelliin.

Oli ihana, kun saimme viettää jo ensimmäiset yöt yhdessä ja, että sairaalan laverien sijaan pääsi nukkumaan kunnon sänkyyn sekä aloittamaan aamun hotelliaamiaisella. Samaan aikaan hoitohenkilökunta oli saatavilla joko paikanpäällä tai padin kautta chatilla. Hoitajia ja lääkäriä tapasimme muutaman kerran päivässä hoitotapaamisissa.

Ensimmäiset viikot vauvan kanssa on mennyt opetellessa perheen uutta dynamiikkaa. Isosisko on elänyt täydellä sydämellä ja tunteella tätä uutta elämän vaihetta. Siskoa oli odotettu ja tämä näkyy kaikessa. Vauvan perään kysellään aamulla ensimmäisenä ja pusuja tuikataan poskelle tuon tuosta. Isosisko osallistuu myös kykyjensä mukaan pienokaisen hoitoon, hakee tutia ja rättiä tai kertoo loruja siskolleen vaipan vaihdon yhteydessä. Parhaana hetkenä siskokset ovat kuin Pinterestistä ja isosisko laulaa haltioituneena tuijottavalle siskolle itse sepittämiään lauluja. Toisena hetkenä ollaan täysin toisessa ääripäässä ja jokamimmi itkee meillä.

Esikoisen shokki oli odotettavissa ja siihen liittyvää temppuilua sekä raivareita olimme odotelleet. Lohduttavaa on, että nämäkin näyttävät laantuvan päivien ja viikkojen myötä. Omalla kohdalla oli yllättävää millaisella haikeudella esikoiseen suhtautuu vauvan myötä – ensimmäisinä viikkoina kyynelet valuivat poskille ihan vain siitä kun ymmärsi oman pienokaisen kasvaneet jo isoksi tytöksi. Toisaalta myös siitä, kun näkee kuinka pieni neiti opettelee uutta tehtäväänsä ja se ei ole aina helppoa – omat ristiriitaiset tunteet vielä kestää, mutta oman lapsen tunnemyrsky menee ihon alle. Samalla olen muistutellut itseäni siitä, kuinka jo muutaman kuukauden kuluessa pääsemme kaikki yhdessä tekemään asioita ja isosiskokin löytää helpommin oman roolinsa.

Tällä kertaa vauvakuplaan on uskaltanut heittäytyä rennommin ja itsekkäästi olemme ottaneet tämän ajan perheelle. Vieraita on käynyt harvakseltaan ja ruokaa on tilailtu surutta Woltista. Edustamaan ennätetään myöhemmin, mutta tämän pienen linnun ensiviikot ovat ainutlaatuista aikaa. Parin viikon päästä käsillä on jo kokonaan toinen vaihe ja nämä ensimmäiset viikot ovat muisto vain. Näistä hetkistä täytyy nauttia nyt.

Blogi päivittyy marraskuussa vielä verkkaasti ja palataan sitten joulufiilistelyihin sekä loppuvuoden juhliin.

Esikoisen vauvairtaimiston päivitystä

Toisen lapsen kohdalla hankittavien tavaroiden määrä on melko pieni. Sisällä säilytetyt vaunut kaipaavat lähinnä pesua, kermanvalkoisesta kuomusta tuli pesulassa kuin uusi. Kuomun pesulapesu maksoi vain 16 euroa. Katsotaan sitten ratasvaiheessa olisiko aika vaihtaa Bugaboon Buffalot hieman kevyempiin menopeleihin, tähän mennessä nämä vaunut ovat palvelleet meitä todella hyvin.

Stokken pinnasänky on myös uudenveroinen ja auton turvakaukalo löytyy myös siskon jäljiltä. Turvaistuimien kohdalla kannattaa toki muistaa, että viisi vuotta on suositeltu käyttöikä, tämän jälkeen muoviosat menettävät ominaisuuksiaan ja tuoli ei ole yhtä turvallinen kuin aikaisemmin. Meillä tuoli ennätetään vielä kierrättämään yhdelle käyttäjälle. (Huom, tarkennuksena, että tämän kolmannen käyttäjän oletamme olevan talouden ulkopuolinen).

Viime viikolla kirjoittelin beben tekstiilihankinnoista, joista suurin osa liittyy vuodenaikaan. Samoin myös isommat hankinnat liittyvät pääasiassa viileämpään vuoden aikaan. Haalareiden kanssa ennättää kyllä säätämään vuosikausia, jonka takia hankintalistalta löytyy Baby’s Only –lämpöpussi helpottamaan liikkumista vauvan kanssa. Katsotaan talven edetessä olisi aiheellista hankkia vielä vaunuihin paksumpi Joutsenen untuvapussi. Vuodenajan myötä olen hankkinut vauvalle muutaman ylimääräinen viltin ja torkkupeiton.


1. Baby’s Only -lämpöpussi turvakaukaloon ja vaunuihin, PikkuVanilja
2. Sophie la Giraffe SOS -monitoimivoide ja hoitava vauvaöljy, PikkuVanilja
3. Veräjä -pellavahuppupyyhe, PikkuVanilja
4. Babynest -unipesä, Babynest
5. Baby’s Only -viltti, PikkuVanilja
6. Stokke Flexi Bath – kylpyamme, Lastenturva
7. Pehmopupu, PikkuVanilja
8. Baby’s only iso leikkimatto, PikkuVanilja

Lämpimien kerrosten lisäksi olen tehnyt hankintoja nukkumisen varustuksiin. Nämä ovat sellaisia tuotteita, jotka olisivat olleet meille avuksi esikoisen kanssa. Hankin vastasyntyneelle Bebesistä ErgoCocoon -unipussin ja olemme tilanneet Babynestiltä unipesän. Kapalo ja unipussi toimivat hyvin esikoisen kanssa, ja nyt hankittu unipussi on näiden yhdistelmä. Babynest puolestaan tuo lapselle turvallisemmat puitteet unille ja sitä voi käyttää niin omassa kehdossa kuin isommassa sängyssä, jos vauva viihtyykin meidän vieressä.

Kerrostalossa on sen verran rajallisesti säilytystilaa, että olemme jo luopuneet vanhemman lapsen ammeesta. Stokken Flexi Bath – kylpyamme taittuu myös pienempään tilaan ja sen myös sen verran kookas, että kylpyjä rakastava isosisko mahtuu myös ammeeseen. Soma kylpypyyhe on myös hankintalistalla ja hoitopöydän varusteluun hankitaan hyväksi havaittuja Sophie La Giraffe –tuotteita, joista etenkin SOS-monitoimivoiteesta on ollut hyviä kokemuksia mm. vauvan kuivien poskien hoitoon ja pakkasen kuivattamaa ihoa hellimään.

Ihastuin PikkuVaniljan valikoimiin jo esikoisen ollessa pieni, ihanaa kun tarjolla on rauhallisempaa väritystä ja laadukkaita materiaaleja myös lapsen tarvikkeisiin. Hieman isompi leikkimatto kestää pidempää käytössä, kunhan alkuun keksimme siihen jonkun lelukaaren. Perinteinen lelukaaren ja leikkimaton yhdistelmä oli meillä varsin lyhytaikainen hankinta – reippaasti liikkeelle lähtenyt lapsi kun sotki raajansa nopeasti lelukaaren ja näinpä värikäs leluhimmeli vieraili meillä vain hetken.

Kerron myöhemmin mitkä tuotteet ovat osoittautuneet toimiviksi meidän arjessa vai tuliko tehtyä virhehankintoja.

Kuvat tuotteiden valmistajat ja jälleenmyyjät. Linkit vievät tuotteiden verkkokauppoihin, jotka olen arvioinut luotettavaksi. Postaus ei ole osa yhteistyötä

Pionin hempeydestä kanervan lämpöön

Toisen lapsen kohdalla sitä tekee asioita hieman eri lailla ja vailla stressiä. Esikoisen kohdalla minulla oli jo äitiysloman alkaessa pienet nutut silitettynä ja viikattuna laatikoihin. Nyt puolestani tein ensimmäisiä ja viimeisiä täydennyksiä äitiysloman toisella viikolla.

Esikoinen syntyi keskikesän lämpöön, hänen ensisetistään löytyi ihania valkoisia ja pionin vaaleanpunaisia nuttuja, lyhythihaisia bodeja ja shortseja. Nuorempi puolestaan syntyy syksyn keskelle ja onkin selvä, että ihan ensimmäisiä vaatekertoja on täytynyt täydentää hieman lämpimämmillä vaatteilla. Name it –merinovillahaalari on varattu kotiinpaluu vaatteeksi ja syksyn ulkoiluihin vaunukopan makuupussissa, sen lisäksi varastoon on täydennetty paksumpaa pipoa, pitkälahkeisia leggareita ja bodyjä.

Vuosia sitten en olisi voinut edes kuvitella pukevani vauvaa kanervan punaiseen, mutta nyt se näyttää sopivan pehmeältä yhdistelmältä valkoisen, pionin vaaleanpunaisen ja harmaan kanssa. Yhden tyttären jälkeen vaaleanpunaiseen maailmaan on jotenkin jo täysin sopeutunut.

Isosiskon vaatteista on laitettu jo aikaisemmin kiertoon sellaisia vaatteita, joista ei tullut suursuosikkeja meillä. Sen sijaan lyhythihaiset bodyt pääsevät käyttöön neuletakkien alle, yöpuvuille ja neuleille löytyy myös käyttöä. Mummin Tukholman tuliaisia on Livlyn ihana vaaleanpunainen villatakki, muuten takit ovat suurelta osin isosiskon vanhoja. Muutaman uuden olen hankkinut Benettonilta, Popilta ja Newbieltä. Newbien-mallistosta löytyi syksyyn kauniita tumman sinisiä vaatteita, jotka istuvat hyvin vaaleanpunaisen kaveriksi.

Mitä vielä pitäisi valmistella ennen vauvan syntymistä?

– Pinnasängyn kokoaminen
– Vaunujen rungon pesu ja ratasosan vaihto vaunuosaan
– Sairaalakassin pakkaaminen (tiedetään, pitäisi olla pakattuna jo…)
– Omien vaatteiden etsiminen ja pesu
– Vauvan Spa- ja vaipanvaihto-osaston kokoaminen

Mystisin puute listallani on omien ”luukkupaitojen” täydellinen katoaminen. Imetysinfraa ja –univormuja en välttämättä haluaisi hankkia kokonaan uudestaan, niin täytyy vielä käydä kaapien kadotetut nurkat läpi – jossakin niiden täytyy olla.

Esikoisen kohdalla meillä oli hänen huoneessaan hoitopöytä, mutta huone on kolmessa vuodessa muuttunut pienen tytön huoneeksi ja alkuun vaipanvaihtoon täytyy keksiä paikka kylpyhuoneessa. Tähän olen hakenut inspiraatiota Home via Laura –blogista, jossa pari vuotta sitten tehtiin vaipanvaihtotaso pesukoneen päälle. Oman kokemuksen mukaan vaipanvaihto paikalle on tarvetta ensimmäisten kuukausien aikana, joten eiköhän me joku väliaikaisen ratkaisu keksitä.

Suurempia hankintoja meidän ei tarvitse tehdä. Sänky ja turvakaukalo ovat varastossa odottamassa. Sisällä säilytetyt Bugaboon yhdistelmärattaat ovat vielä hyvässä kunnossa, tekstiilit sekä runko pesemällä saadaan ne käyttökuntoon vauvalle.

Kokemus tuo tietenkin hieman toisenlaisen näkemyksen hankittaviin tarvikkeisiin ja jotain uutta tulemme hankkimaan, näistä kirjoittelen vielä erillisen postauksen.

Kolmivuotiaan juhlaa

Viikko sitten juhlittiin kolmevuotiasta yhdessä tämän kavereiden kanssa. Asunto täyttyi noin metrin mittaisista juhlijoista ja heidän vanhemmistaan. Töminää piisasi varmasti alakerran naapureillekin. Pienen lapsen elämässä parasta on, kun vanhempana pääsee osaksi luovaan ja mielikuvitukselliseen maailmaan. Vaaleanpunaiseen hörsötykseen on helppo heittäytyä mukaan etenkin silloin, kun näkee millaisen ilon nämä juhlat tuovat.

Tyttö alkoi puhumaan kolmevuotisjuhlistaan jo huhti-toukokuussa, vaikka varsinainen juhlapäivä olikin heinäkuussa. Vuosipäivää on toki skoolattu jo usemman kerran ja heinäkuussa syötiin jo yksi mansikkakakkukin. Nämä kaverisynttärit taisivat olla lapsen toivelistalla hieman korkeammalla. Selvänä toiveena oli kaverit, vaaleanpunainen kakku, hodarit ja leijonaa mä metsästän. Jos suunnitelma on näin selkeä eihän sitä voi kuin katsastaa kalenteria ja aloittaa juhlien järjestelyn.

Tällä hetkellä itsellä ei juuri ole ylimääräistä energiaa ja juhlajärjestelyistä olisi voinut tehdä yhden naisen tuskien taipaleen, jossa kakun kuorrutteen täydellisen pinkkiä sävyä hiotaan pitkin yötä ja välillä nostetaan kolme numeroa paisuneet jalat kohti taivasta. Oikastiin vähän. Kakku tilattiin Ekbergiltä, ihana juhlarekvisiitta löytyi PikkuVaniljasta ja helium-pallot puolestaan juhlamaailmasta. Hodarit huitaistiin yhteistuumin miehen kanssa, briossi-sämpylät Väyrysen leipomolta, nakit lapsille ja aikuisille nyhtöpossua – tuunakkeita eri makuun ja coleslawta.

Omaa juhlatunnelmaa kohotti jo etukäteen Freskan siivooja, joka kävi meillä ensimmäistä kertaa päivä ennen juhlia. Meinasi tulla itku, kun tuli puhtaaksi koluttuun kotiin – tämä on ehkäpä parhaita palveluksia, joita voi itselleen hankkia. PikkuVanilja puolestaan ratkaisi kerta heitolla monta somistusongelmaa – ruusukultaisena hehkuvasta juhlasetistä löytyi lautaset, kupit, ilmapalloja ja muuta pientä somistusta. Tyllipompomit ja valkoiset viirit kierrätetään vielä tytön huoneen somistukseksi.


Kemut olivat kuin pyörremyrsky, mutta hyvä sellainen. Pienten tyyppien ilosta sai hymyä seuraavaan viikkoon.

PS. Minä en ymmärrä kuinka kanssabloggaaja ennättävät ottamaan juhlien lomassa Pinterest-tasoista kuvaa, itse kun saan juuri ja juuri taltioitua päivänsankarin puhaltamassa kynttilöitä kakustaan. Juhlakuvaajana täytyy vielä hieman harjaantua.

Pieni suuri uutinen

Blogi on viettänyt hiljaiseloa koko alkuvuoden, mikä on venähtänyt melkeinpä seitsemään kuukauteen. Auts. Tähän löytyy hyvä selvitys. Jos kaikki menee hyvin, meidän perhe kasvaa yhdellä kovasti odotetulla pienokaisella syksyllä. Uudenlainen elämänvaihe odottaa siis koko kolmikkoa.

Toinen odotus on ollut alusta asti tyystin erilainen kuin ensimmäinen. Aamupahoinvointi alkoi muutama päivä positiivisen raskaustestin jälkeen ja jatkui kolmisen kuukautta. Sitä on seurannut monta erilaista vaihetta, joiden myötä koko odotuksen ajan takaraivossa on ollut epävarmuus. Ensimmäisen raskauden aikana ajattelin, että toisella kertaa odottamisesta selviää vähemmällä jännityksellä, mutta toisin kävi.

Kun on saattanut maailmaan yhden terveen lapsen, on vaikea kuvitella, että toisella kerralla kaikki voisi mennä yhtä hyvin. Ensimmäiseen kertaan verrattuna tällä kertaa on huomattavasti enemmän tietoa kokonaisuudesta, eikä tiedon määrä tee aina autuaaksi. Samalla seuraa oman tuttavapiirin polkuja vanhemmiksi. Polku perheeksi ei ole aina helppo ja joskus ne matkat ovat hyvin mutkikkaita ja surullisia. Näin ollen hiljainen kunnioitus koko odottamiseen ja lapsensaamiseen on suurempi kuin ennen. Pienet ihmeet eivät ole itsestään selvyyksiä.

Omaa vointia on heikentänyt monien veriarvojen romahtaminen ja tämän tuoma oireiden kirjo. Sen tarkemmin tilannetta avaamatta totean olon olleen vain täydellisen voimaton ja samalla toki huolestunut. Syytä tilanteeseen ei löytynyt ja samanaikaisesti mietin, että mistä kummasta se lapsi saa kehitykselleen tärkeimmät hivenaineet, jos ne eivät imeydy minunkaan elimistööni. Alkuun tarjolla olisi ollut pitkä sairasloma, mutta pätevien erikoislääkäreiden huomassa tilanteeseen on saatu korjausta. Omalla kohdallani lopullinen diagnoosi selviää vasta lapsen synnyttyä ja tässä vaiheessa kaikista vakavimmat vaihtoehdot on suljettu pois.

Lääkäreillä ja labroissa ramppaamisen lomassa on unohtunut odottamisen iloinen puoli. Vauvalla näyttää olevan kaikki tässä vaiheessa hyvin ja oli äiti kuinka aneeminen tahansa, pieni ihminen porskuttaa menemään. Tieto siitä, että oma tilanne ei ole näillä näkymin vaikuttanut lapseen helpottaa, koska suurin pelko on ollut juuri vauvan vointi ja kehitys. Nyt viimeisen kolmanneksen alussa olen uskaltanut jo penkomaan vauvan vaatteita ja katsomaan tarkemmin hankintoja syksyvauvaa ajatellen.

Nyt odotan kovasti ensi viikon jälkeen koittavaa kesälomaa, rauhoittumista ja toisaalta samaan aikaan ystävien tapaamista. Jos alkuvuosi on ollut hiljaista blogin saralla, on se myös ollut melkoisen hiljaista myös sosiaalisten suhteiden suhteen. Kesä on mainio aikaa korjata kumpaakin vajausta ja korjata nämä tärkeät asiat takaisin elämääni.

Näinpä luvassa ainakin mökkijuttuja, asunnon vaihto problematiikkaa ja ehkä jokunen juttu siitä, kuinka päivitetään vauvairtaimisto tähän päivään.

Mukavaa sunnuntaita, toivottavasti edes joku vanhoista lukijoista löytää postauksen.

PS. Koska toisen lapsen kohdalla kierrätetään kovasti ovat myös kuvat kierrätettyjä