Turrena resortissa

Kun reissaa harvakseltaan, kerran pari vuodessa, saattavat odotukset matkojen suhteen paisua saavuttamattomiksi. Rantalomailijana olen aivan onneton. Olen aikuisiällä tehnyt ensimmäiset matkat Euroopan lomarannoille ja lähes joka reissun jälkeen käteen on jäänyt ihmetys matkan annista. Mitä täällä rannalla tehdään, maksavatko ihmiset todellakin siitä, että voivat maata rantatuolissa altaan laidalla, miten täällä voi olla näin sotkuista? Ehkä olen vain eksynyt väärille rannoille. Tähän saakka olen kaivannut lomiltani seikkailuja uusiin kaupunkeihin, tutustumista alueen historiaan, ostoksia putiikeissa, kapuamista vuorille ja uimaretkiä puhtaisiin vesiin sekä pitkiä ravintolaillallisia. Kun kahden aikuisen matkaan liittyy kohtalaisen energinen taapero oman loma-agendansa kanssa, saa äitikin miettiä lomareissun funktion uudestaan. Nyt lomalla levätään ja ollaan yhdessä kaikessa rauhassa tai niin rauhassa kuin taaperon kanssa voi olla. Vielä viime kesänä kapusimme beibe rinkassa Alppien rinteitä, nyt täytyi etsiä uudenlainen vaihtoehto, joka palvelee jokaisen perheenjäsenen tarpeita.


Nyt Kroatiaan lähtiessä asetelma oli huomattavasti selkeämpi kuin aikaisemmilla kesälomilla Helsinki-Vantaalle rynnistäessä. Ei to do-listoja, ravintolavarauksia tai tuntien taustatyötä Tripadvisorin ja Googlen äärellä. Sen sijaan haussa oli lepoa, aurinkoa, kirkkaita merivesiä, ruokaa ja etenkin yhdessä oloa koko perheelle mahdollisimman helpossa paketissa. Omatoimimatkailun sijaan helppo paketti löytyi lopulta Tjäreborgilta, jonka kautta varasimme Splitistä tasokkaan majoituksen Le Meridien Havista.

Siinä missä ennen olen kiertänyt kansainvälisten ketjujen resortit kaukaa, palveli konsepti meitä nyt todella hyvin. Lyhyen reilun parin tunnin lentomatkan päässä meitä odotti tilava ja laadukas hotellihuone, jossa on kaikki palvelut äärellä. Hotellia valitessa kiinnitän huomiota huoneiden sisustukseen ja ympäristön suunnitteluun. Omaa silmää miellyttävä ympäristö auttaa rentoutumaan. Jos hotellihuoneen Gantia henkivä sisustus oli hivenen pömpöösi, niin resortin lähiaikoina remontoidut ravintolat yllättivät modernilla ja raikkaalla ilmeellä.

Uimaranta oli hissimatkan päässä ja rannassa seepiapuiden katveessa odotti rantatuoli pyyhkeineen. Helpottaa huomattavasti, ettei tarvitse lähteä kantamaan pyyhkeitä, ranta-alustoja ja auringonsuojia lähimmälle rannalle huomatakseen, että jollakin seurueen jäsenellä on vessahätä. Alueelle oli juuri valmistumassa uusi rantaklubi, jossa rantatuolit oli aseteltu kaislavarjojen alle hivenen väljemmin kuin hotellin edustalla ja ravintolassa tarjoiltiin street kitchen henkisiä annoksia. Resortin koko ravintolatarjonta oli muutoinkin iloinen yllätys meille. Runsas aamiais-buffet täytti vaativimmankin herkkusuun vatsan ja tarjosi hyvän startin päivään. Meitä oli etukäteen varoiteltu kroatialaisesta ruoasta ja ravintoloiden tarjonta yllätti positiivisesti. Omiksi suosikeiksemme muodostui modernin ravintolan hampurilaiset ja muut grillin antimet sekä tasokas italialainen ravintola. Jälkimmäisestä kävimme hakemassa myös pizzat hotellihuoneeseen parina iltana, kun pikku matkaajalta loppui kärsivällisyys kolmenkymmenen asteen helteeseen. Ravintoloiden henkilökunta huomioi erinomaisesti lapsen. Oikein ajoitettu yläfemma tai ajatuksen nopeudella toimitettu vilvoittava juoma härpäkkeineen, saattaa pelastaa koko illallisen. Kun lapsi tuntee itsensä tervetulleet, koko perheellä on rennompi meininki.

Kohtelemalla pientä tyttöä kuin prinsessaa, luodaan muistoja ja pitkiä asiakassuhteita. Le Meridien Havissa sai sen vaikutelman, että henkilökunta on todellakin paikalla asiakkaita varten ja tekemässä parhaansa onnistuneen lomakokemuksen eteen. Turistisesongin ollessa kuumimmillaan hotellissa oli jonkin verran ketjun kulta- ja platinatason asiakkaita, jotka osasivat vaatia erikoispalvelua itselleen, mutta siltikin nämä pienet matkaajat taisivat saada aidoimman vastaanoton henkilökunnalta.

Hieman sääliksi kävi resorttiin spa-lomalle rantautuneet nuoret ja hieman varttuneemmat pariskunnat. Lapsiystävälliseksi tunnustautunut hotelli oli kerännyt huomiinsa erimittaisia vipeltäjiä ympäri pallon, ja hetkittäin pariskuntien kasvoilta pystyi lukemaan kurjistuneen katseen, kun viereiseen illallispöytään juoksuaskeleella saapui nuoremman turrepolven edustaja.

Oma huvittava ilmiönsä resortissa olivat suomalaiset kanssaturistit. Siinä missä jenkkien ja ruotsalaisten kanssa vaihdettiin hississä kuulumiset ja lasten iät, suomalaiset katsahtivat kiireesti varpaisiin toisen suomalaisen kohdatessaan. Tunnistan itsekin ne pelonsekaiset tunteet, kun kuulen suomenkielen kantautuvan korviini oman maan rajojen ulkopuolella. Mutta olisiko jo aika jättää traumat vyölaukkuun sonnustautuneista Suomi-karaoken metsästäjistä kultaiselle 80-luvuille? Suurella todennäköisyydellä kohtaat resortissa jonkun kaltaisesi loman tarpeessa olevan perheenäidin, jonka kanssa voit huoletta vaihtaa sanan tai pari.

Jälkikäteen olen oikein iloinen, että annoin pakettimatkalle resortissa mahdollisuuden. Luulenpa, että minusta ei tule resorttien platina-asiakasta, mutta tässä elämänvaiheessa tämän kaltaiset paketit tarjoavat sitä helppoutta, jota arvostan. Silloin, kun perheen pienimmän on helppo lomailla, löytyy muidenkin lomafiilis helposti. Säätämiset ja seikkailut odottavat vielä, totuuden nimessä aidon Kroatian kokee jossakin muualla kuin resortissa.

Matkakuume ei varsinaisesti helpota reissusta palatessa, takaraivoon jäi itämään ajatus saariseikkailusta Splitin lähisaarille ja kaunis meri herätti haaveet purjehduslomasta. Tai onnistuisikohan jo ensi vuonna matka Toscanaan ja villan vuokraus isommalla porukalla?

Reissussa yhteydet ovat sen verran heikot, että lataan teille myöhemmin lisää kuvia reisustaja ja kerron Kroatian parhaista paloista vielä omassa postauksessaan.

Pienen tytön huoneeseen

Kesälomasuunnitelmat alkavat olla ajankohtaisia, kun loman alkuun on enää kolmisen viikkoa. Minne nämä viikot katoavat, kovasti on vielä töitä ennen kuin loma alkaa, mutta tässä vaiheessa on hyvä miettiä mitä sitä lomallaan tekisi? Tavallisesti ollaan lähdetty matkoille heti loman alkaessa, mutta nyt porrastellaan lomia, jotta pieni neiti saa mahdollisimman pitkä kesäloman.

Oman lomani alkuun ajattelin ottaa työn alle tytön huoneen sisustamisen. Tämä kun on asia, jota ei saa rauhassa ja stressivapaasti toteuttaa arkena. Maalaus ja tapetointi ovat olleet suunnitelmissa jo pidemmän aikaa. Optimistina kuvittelin, että homma onnistuu tuosta noin vaan joku talviviikonloppu. Hah. Kuinka väärässä olinkaan, maalitelan varteen tarttumiseen ei ole ollut juuri paukkuja.

Ajankohta on huoneen freesaukselle on oikein hyvä nyt. Tyttö on alkanut viime kuukausina viihtymään paremmin huoneessaan ja oikeasti myös nukkuu yönsä siellä. Ihan lyhyen ajan sisällä olen liikutuksesta pyyhkinyt silmäkulmia, kun päiväkotipäivän jälkeen beibe on mennyt omaan huoneeseensa lukemaan rakkaita kirjoja tai leikkimään nalleillaan. Huoneesta kuuluu keittiöön asti suloinen pospotus leluille ja kirjanlukukaveriksi tarjoutuva vanhempi saa kysyvän katseen ”voisitko antaa mun olla hetken rauhassa?”. En ole sen kummemmin tuputtanut paikkaa hänelle, vaan antanut hänen itse valita paikkansa. Vaikka leikit leviävätkin ympäri asuntoa, on oman huone löytänyt ainakin funktion rauhoittumispaikkana.

Siinä missä vauvan sielun elämää ja mieltymyksiä on vaikea arvailla, taaperon kohdalla tietää jo vähän paremmin mitä tarpeita omalle tilalle on. Modernisti Kodikkaan Kerttu kirjoitti taannoin osuvasti siitä, että vauva ei ihmeemmin omaa huonetta kaipaa, vaan sisustelun kanssa kannattaa malttaa kunnes lapsi on hieman isompi. Meillä eloisa tyttö kaipaa oman tilan paitsi leikeille myös rauhoittumiseen. Kiikkua tai kiipeilyseinää huoneeseen ei sijoiteta, koska epäilen niiden pidentävän entisestään yöpuulle rauhoittumista. Myöskin värimaailma saisi olla melkoisen rauhallinen. Olenkin kovasti ihastunut Tikkurilan tämän vuoden pastellin pehmeään angora-sävyyn ja sen kanssa samaa maailmaa on Bårastapeterin Wonderland malliston Molntuss-kuosi. Puuteriin taittava sävy sopii hyvin meidän parketin sävyihin ja kuosi on samaan aikaan graafinen että romanttinen. Toki tämä on huomattavasti kesympi versio aikaisemmista pohdinnoistani.


1. Inspiraatiokuva Bloomingvilleltä 2. OYOY:n Dot-pussilakanasetti 3. Ferm Livingin Dots-juutimatto 4. Bloomingvillen harmaa pöytä 5. Bloomingvillen vaaleanpunainen jakkara 6. Tellkiddon Bearface-paperipussi 7. Bårastapeter Molntuss -tapetti 8. Leander juniorisänky 9. OYOY Norsutyyny

Piirustuspöydälle on ihan selkeä tilaus ja Bloomingvillen pöydän löysin Jollyroomista. Pieniä pyöreitä pöytiä ei ole ollut ihan valtavasti tarjolla ja Homevialauran Lauralta sain vinkin kurkistaa Jollyroomin valikoimaa. Pöytä ei näytä liikaa lastenhuoneen pöydältä ja se voisi jatkossa palvella vaikkapa yöpöytänä, saman sarjan soma vaaleanpunainen jakkara sopisi hyvin settiin. Täytyy sanoa, että muutenkin Bloomingdavillen mallisto istuu täydellisesti haaveisiini tytön huoneen ilmeestä.

Meidän pieni tyttö on tähän asti mahtunut hyvin Stokken pinnasänkyyn. Nyt tuntuu, että korkeat pinnat käyvät aivan liian ahtaaksi tytölle ja eihän hän enää ole pinnasänkyiässäkään. Juniorisänkyjen valikoima om melko lannistavaa katseltavaa sisustajalle. On kuin lastenhuoneiden sisustuksessa olisi jääty nostalgiakuplaan ja monissa sängyissä on kerrassaan hämmentävää uusromantiikka vivahdetta. Miksi? Toinen vaihtoehto näille on kolhot sairaalasängyn näköiset ratkaisut. Olenkin ihastunut Leanderin siroon ja yksinkertaiseen sänkyyn, jonka muotoilu sopii hyvin moderniin kotiin. Tässä vaihtoehdossa kauhistuttaa ainoastaan lähes 600 euron hintalappu. Sängyssä on toki hyvä patja ja se on ollut kovin suosittu Suomessa, jolloin sen jälleenmyyntiarvo lienee hyvä. Mittaa pedillä on 150 senttimetriä, jolloin sillä on käyttöikää reippaasti. Siltikin mietin tuota hintaa.

Samalla kun huone muokataan lopulta taaperon huoneeksi, saa siellä oleva Ikean vieraspeti siirtyä muualle ja näinpä meidän kodista uupuu jatkossa vierashuonefunktio. Vieraiden lisäksi tuossa evakkovuoteessa on välillä nukkunut toinen vanhemmista, jotta joku perheenjäsenistä on saanut nukkua rauhassa hulinaöinä ja viime talvena yskän kiusatessa vuorollaan jokaista meistä. Kovasti kiinnostaisi joku nojatuoli, josta saa tarvittaessa tehtyä vuoteen. Otan mielelläni vastaan ideoita tällaisista tuoleista, jos jollakin teistä on sellainen mielessä.

PS. Linkit ovat sinun iloksesi, eivät yhteistyötarkoituksiin.

Elämisen merkkejä vapaapäivänä


Mitä äiti tekee, kun on ensimmäistä kertaa lähes kahteen vuoteen päivän yksin? Jollekin tulisi ehkä mieleen päiväunet, kirjan lukeminen tai rauhassa ruokailu. Nope. Poppi päälle ja luuttu kouraan siinä oli agendaa päivälle. Tuntuu oudolta olla ensimmäinen yö eri paikassa beben kanssa, mutta toisaalta samaan aikaan on kiva rauhoittua. Mun ulospäin suuntautunut meininki kaipaa välillä vastapainoksi rauhoittumista ihan yksikseen. Näinpä se tämä päivä hurahti kotia siivotessa, töitä tehden, pyykkejä pesten ja niitä silitellessä asioita fundeeraten. Nämä on asioita, joihin on vaikea keskittyä silloin, kun jaloissa häärii joutuisa apulainen. Enkä mä raaski käyttää yhteistä aikaa vaikkapa pyykkien silittämiseen.

Siivotessa tuli jynsättyä lattiasta irti banaania, seinästä pyyhitty värikynän jälkiä ja lajiteltua legot laatikoihinsa. Elämänjälkiä. Niitä on ilmaantunut tähän asuntoon, vaikka yleisnäkymä olisi suht’ siisti. Lattiassa näkyy naarmuja ja iskeymiä pöydältä pudonneista ruokailuvälineistä, sohvassa pari kädenjälkeä, seinässä kolhuja taaperokärrystä… Jälkiä, jotka kuuluvat elämään. Bebe on ollut aina varsin liikkuvaa sorttia ja omatoiminen, joten sisämopedeita tai soivia leikkiheppoja meillä ei ole ollut. Touhukas tyyppi muita jälkiä jättää temmeltäessään ilman apuvälineitäkin, eikä niiden takia kannata yöuniaan menettää.


Aika paljon kovemmalle kulutukselle ovat joutuneet myös sohvat ja vaikkapa olohuoneen pöytä. Sohvan pinnassa on viehko patina, joka on peräisin koiran päiväunista ja ruokapöydästä kylpyhuoneeseen kiitävän beiben käsistä. Enää en hankkisi sohvaa ilman irroitettavaa päällistä. Olohuoneen pöytä suorastaan anelee hankkimaan luovalle taitelijalle piirustuspöydän omaan huoneeseen.

Olohuoneen kalustus on tässä tilassa vähän kompromissi, suurin osa kalusteista on tuotu edellisestä kodista ja jotenkuten soviteltu tähän tilaan. Menetteleehän tämä näin, mutta lopputulos olisi varmasti erilainen, jos systeemit olisi hankittu tähän tilaan. Orastavaa sohvahinkua pitää tehokkaasti taka-alalla bebe. Joutuisa tyttö kun todellakin jättää elämisen jälkiä kiitäessään, en halua pistää likoon tuhansia euroja kohteeseen, jota näiltä elämisen jäljiltä olisi varjeltava. Käytetään loppuun tämä nykyinen.

Ai niin siinä, nukkumisesta typötyhjässä asunnossa ei tullut yhtään mitään. Niin sitä vain on tottunut siihen, että kaikki tärkeät tyypit ovat lähellä. Ikävähän heitä tulee.

Voisikohan olla, että saisin ensi viikolla ihmisten aikaan jotain inspiroivempaa ja räväkämpää sisältöä tänne blogin puolelle. Ei tätä tajunnan virtaa tolkkua ilman sanakirjaa edes kirjoittaja itsekään.

Yksi uusiksi mennyt Vappu ja pihasuunnitelmia

Saimme vapuksi yllätysvieraan. Rotan. Ei siis sitä jyrsijää, vaan sen viruksen. Vieras saapui juuri parahiksi työviikon loppuun ja allekirjoittanut poti sitä koko vappuviikonlopun. Onneksi perheen nuorin näyttää välttävän tämän taudin, kiitos rokotteen tai uteliaan luonteen vahvistaman vastustuskyvyn. Skumpat vaihtui tänä vappuna veteen ja kylpyläloma Netflixiin ja kotiin. Pienen lapsen kanssa tosin sairastaminenkaan ei ole ennallaan, sohvalla makoilun sijaan täytyy säilyttää oma aktiivisuus ja pitää asiat pyörimässä. Onneksi legoilla voi rakentaa myös lattialla köllötellen.

Syyskuun kuudes puutarhasuunnitelmia

Syyskuun kuudes Sukat makkaralla Marimekko

Tiedättekö sen projektiraivon, mikä iskee siinä vaiheessa, kun olo alkaa helpottamaan taudin hellittäessä otettaan? Pölyisät pinnat iskee silmään, lakanat ja pyyhkeet täytyy vaihtaa, samalla siivota kaikki kodin pinnat ja käynnistää muut kesäprojektit. Ero normaalin ja sairaan välillä on niin suuri, että energia purkautuu kaikkeen järjestämiseen ja rymsteeraukseen. Tähän projektiraivoon, kun yhdistetään kevään ensimmäinen lämmin päivä, alkaa mökin pihasuunnitelmat kiinnostelemaan kovasti.

Ehkä muistattekin, että viime kesänä meille rakennettiin mökille oma yöpymispaikka. Viime kesänä emme päässeet vielä yöpymään siellä ja tänä kesänä ohjelmassa on viimeistellä sisustus sekä mökin ympäristö. Sisustuksen viimeistely syntyy parissa päivässä, mutta ympäristön viimeistely vie hieman enemmän aikaa. Suunnitelmissa on rakentaa mökin edustalle terassi ja sen jatkeeksi hiekkaranta pienen merenneidon leikkipaikaksi. Tämän lisäksi täytyy pohtia polut ja niiden ympäristön istutukset. Haasteena suunnittelutyölle on rajalliset taidot ja aikaresurssit.

Puutarhalle täytyy antaa aikaa kasvaa, joten en usko näkeväni lopputulosta parhaassa kukoistuksessaan tänä vuona, mutta mieluusti tekisin suuren osan urakasta valmiiksi ennen kesäloman viimeistä päivää. Olen kovin innostunut puutarha-asioista, mutta auttamattoman taidoton. Tunnistan hyvin heikosti eri lajit perennapenkistä, vaikka innokkaasti kitkenkin penkkiä muutaman kerran suvessa. Omasta mielestäni osaan sommitella istutukset, aina en ole kuitenkaan varma viihtyvätkö matchaamani kasvit keskenään. Näistä lähtökohdista olen selaillut puutarhakirjoja ja yrittänyt ammentaa oppia.

Syyskuunkuudes puutarhasuunnitelmia

Haaveideni puutarha olisi tunnelmallinen ja monikerroksinen kuin Hanna Sumarin upea pihamaa, joka vilahtaa tuon tuosta Suomen Kauneimpien Kotien loppukohtauksissa. Lajien kirjo olisi kattava ja piha täydentäisi talon arkkitehtuuria. Kukkivia puita ja runsaita perennapenkkejä, vähän huollettavaa nurmikkoa. Piha, jossa alppiruusu, omenapuut ja syreeni aloittaisivat kukkivan kesän ja hortensiat päättäisivät sen. Sellainen puutarha kuin Suomisen perheellä Suomifilmissä.

Se, että pystyisin huolehtimaan tuollaisesta pihasta on aivan absurdi idea omassa arjessa, ja kaukana se on myös siitä todellisuudesta, mitä vapaa-ajankodissa elämme. Helppohoitoisuus on lähtökohta suunnitteluun ja metsäiselle tontille sopii mielestäni hyvin havuistutus terassia reunustamaan. Pelkästään havuistutuksen toteuttaminen edellyttää melkoisia pohjatöitä ja täytyy vielä huolellisesti piirtää istutusalue sekä pohtia paikkaan sopivat kasvit. Omalla listalla vilisee sellaisia kasveja kuin tuivio, laakakataja, pallotuija ja kääpiövuorimänty. Mitäs matalia ja helppohoitoisia kasveja te matchaisitte noiden seuraksi?

Kaikki ideat ja vinkit havuistutuksen tekoon otetaan mielellään vastaan aloittelijana, kun tässä hommaa suunnitellaan. Aikaakaan ei ole ihan mahdottomasti, kun olisi kiva saada jotain työn alle jo ennen lomakautta. Joko siellä puolella ruutua on vihervimma ja multasormi heränneet?

Still alive

Reilu kuukausi tasapainoilua työn ja perhe-elämän välillä. Aika todellakin tuntuu lentävän ja niinpä tähänkin kuukauteen on mahtunut monenlaista. Päiväkotiharjoittelua, koko perheen sairastama flunssa, sitä seurannut korvatulehdus, töihinpaluun iloa, ruuhkabussissa tuskailua, muutama ympäripyöreä työpäivä ja niin monta iloista jälleennäkemistä päiväkodin pihalla.

Vihaan sanaa ruuhkavuodet. Se menee minun sanakirjassa samaan kategoriaan kuin voimaantuminen, itseään alleviivaavana, hivenen liioittelevana ja voivottelevana terminä. Siltikin nyt juoksujalkaa kiitäessä paikasta toiseen, ymmärrän täysin mitä tuolla termillä tarkoitetaan. Sitäpä tämä vaihe elämässä on, kiiruhtamista tukka pystyssä. Elämää tämäkin.

Syyskuun kuudes tulppaanit1
Syyskuun kuudes tulppaanit 2
Syyskuun kuudes olohuone

Sairasteluista huolimatta alku on mennyt melko hyvin. Töissä olen saanut hyvän vastaanoton ja olen iloinen, että olen tavallaan päässyt jatkamaan siitä mihin jäin reilu vuosi sitten. Ilokseni saan tehdä työtä fiksujen ihmisten kanssa ja oppia uutta. Mutta on ilo huomata, että omaan osaamiseen löytyy luottoa. Aikaisemmin olin tottunut venyttämään työpäiviä tuon tuosta, joten oma henkinen taistonsa on löytää tasapaino töiden ja perhe-elämän välillä. Haasteena on tunnistaa rajat mikä on tarpeeksi ja koska työ on riittävän hyvin tehty. Tytöllä oli puolestaan nyt hyvät valmiudet päiväkodin aloittamiseen ja jääkin hyvillä mielin hoitajien huomaan. Alkuun muutosta toki protestoitiin kovasti, mutta se oli odotettavaa ja kuuluu asiaan. Tässä kohtaa olen iloinen, että olin vielä syksyn kotona.

Kun työ ja arjen pyöritys haukkaa leijonan osan päivästä, niin jostakin se aika on pois. Jos aikoo nukkua öisin. Omalla kohdalla harrastukset ja ylipäätään omasta hyvinvoinnista huolehtiminen ovat jääneet täysin vailla huomiota. Enkä ole tästä kovin iloinen. Aktiiviseen arkeen, viikottaiseen pilatekseen ja salitreenin tottunut ranka on ihmeissään melko staattisesta toimistoelämästä. Kuukaudessa Buranaa on kulunut yhtä paljon kuin viime vuona yhteensä, mikä toki kertoo myös hyvästä lähtötilanteesta. Alkushokin ja talven sairastelujen jälkeen, on vain löydettävä aika liikkumiseen. Toivon, että tässä avuksi tulee kevät ja valoisat aamut. Oma haasteensa on toki se, miten aamuntorkku taipuu aamutreenaajaksi.

Ymmärtänette varmaan myös sen, että tässä yhtälössä myös blogi on jäänyt heitteille. En missään tapauksessa halua sulkea blogia, joten on löydettävä uusia tapoja sen päivittämiseen. Rimaa on hieman laskettava. En väitä, että rima olisi ollut aikaisemminkaan pökerryttävän korkealla, mutta suodattimeen on jäänyt melkoisesti kuvia ja postauksia. Esimerkiksi valotusongelmien takia nämä kuvat olisi jääneet julkaisematta.

Välillä liika kriittisyys kasvattaa kynnystä julkaista yhtään mitään ja silloin ei saa aikaiseksi yhtään mitään. Jos elämäkään ei ole nyt täydellistä, niin ei bloginkaan tarvitse olla kiiltokuva täydellisestä elämästä. Luvassa siis lyhyempiä postauksia ja ei niin täydellisiä kuvia.

Katsellaan siis tulppaaneja ei niin täydellisessä valossa. Hyvää viikonloppua, toivottavasti teidän vuosi on alkanut hyvin!