Ihanat, kamalat lelut

Jo esikoisen syntymän myötä opettelin mielessäni hyväksymään, että meille kotiin tulee nyt irtaimistoa mikä ei välttämättä hivele esteettistä silmääni. Lego-palikoita kaikissa sateenkaaren väreissä, riemunkirjava leikkimatto, yksisarvisten koristama leikkipiano ja lukuisia pieniä aktiviteettileluja, jotka illan päätteeksi etsivät paikkaansa olohuoneen lattialta. Alusta asti olen aika kriittisesti suhtautunut tavaroihin, jotka ovat ihan ”välttämättömiä” vauva-arjessa. Esikoisen kohdalla meillä ei ollut tarvetta vaikkapa vauvan tuolimopolle, pehmustetulle leikkikehälle tai pallomerelle. Vaikka olemme tarkasti seuloneet ulko-ovesta meille vyöryvät muovihärpäkkeet, on kaiken maailman härpäkettä kerääntynyt. Ymmärrän kyllä, ettei prinsessahörsötyksestä ja kimalteista innostuva tyttö innostu leikkimään pelkillä sisustukseen sointuvilla puupalikoilla, mutta pieniksi päreiksi hajoava muovijäte kauhistuttaa minua. Olen pyrkinyt järjestämään tyttären huonetta niin, että kaikille tavaroille olisi paikkansa ja näin pienimmätkin Ryhmä Hau -lelut säilyisivät ehjänä sekä pois pikkusisko näköpiiristä.

Joulusta on kulunut jo tovi, mutta tytärten lahjat ovat niin herkullisesti päinvastaisista ääripäistä, että on pakko jakaa tämä tarina joululahjamarkkinoilta. Nuoremman neidin kierrätettynä ostettu Siluettiverstaan Pilvi-lelukaari vastaa aivan täydellisesti ideaalilelua. Se on kaunis, Suomessa suunniteltu ja valmistettu, helposti kierrätettävä, muoviton ja mikä parasta lapsi rakastaa sitä. Puiset lelut saavat kyytiä, kun vauva heiluttelee ja irrottelee niitä kaaresta. Tämä oli ensimmäinen lahja, jonka olen hankkinut käytettynä. Olin päätöksestäni hyvin ylpeä.

Isomman neidin lahja on sitten aivan toisesta ääripäästä. Se on metrin korkuinen Disney-prinsessa linna, joka kirkuu turkoosin, pinkin ja lilan väreissä. Se vie paljon tilaa, siinä on kaiken näköisiä härpäkkeitä. Se on todennäköisesti valmistettu kaukana Aasiassa ja sen hiilijanlan jälki kilpailee Kalliolaisen yksiön kanssa. En edes uskalla ajatella mitä tästä on jäljellä meidän tyttöjen jälkeen ja kukakohan tämän ottaa vastaan meidän käytön jälkeen? Niin ja tämä on hankittu hirveässä kiireessä, koska jostakin käsittämättömästä syystä tämä ei ollut kelvannut kenellekään jouluaaton aattoon mennessä. Wonder why?

Miten me sitten päädyttiin ostamaan tämä linna? Esikoisen lahjahankinnat oli aloitettu tarkan skannauksen jälkeen jo marraskuussa ja the lahja oli laitettu tilaukseen Black Fridayn –alennushuumasta. Olin ylpeä lapsestani, kun useamman selailun jälkeen satasivuisesta lelukatalogista toiveiksi päätyivät somat kodinkoneet leikkikeittiöön, nuken vaatteita, mikrofoni ja nuken vaunut. Näitä jälkimmäisiä olimme pohtineet jo isosisko-lahjaksi pikkusiskon synnyttyä. Pistin kauniit nukenvaunut erään verkkokaupan ostoskoriin ja tyytyväisenä tuumin tehneeni hyvän lahjahankinnan tai niin ainakin luulin.

Kävikin niin, että tämä tilaus ei saapunut koskaan meille. Tänä päivänäkään en tiedä sotkiko kyseinen verkkokauppa, Postnord, Matkahuolto vai Black Friday –lähetyksistä pullistellut lähikauppa tilauksen, mutta me emme sitä saaneet vaikka tilaus oli tehty reippaasti ennen joulua. Näinpä jouluviikolla olimme tilanteessa, ettei pakettia näy eikä noita kyseisiä rattaita löytynyt enää mistään kivijalka- tai verkkokaupasta. Mun hieno etukäteisvalmistelu valui hukkaan. Lelukauppojen hyllyt hupenivat ja the lahja täytyi miettiä uudestaan. Kolmivuotias tyttö ymmärtää jo joulusta juuri niin paljon, että osaa odottaa sitä yhtä ihanaa asiaa ja sitä, että lahjan saa jouluaattona eikä sitä seuraavalla viikolla. Viime vuosina olen ajatellut, että en halua lahjojen hankinnasta sellaista kissan hännän jahtaamista muistuttavaa sekoilua ja turhan tavaran hankkimista. Nyt oltiin just sellaisessa sekoilutilanteessa.

Tyttö oli puhunut pitkään nukke- tai Barbi-kodista. Olin miettinyt, että sellainen unelmien nukkekoti hankitaan syntymäpäivä lahjaksi, koska sellainen vaatii hieman askartelua myös äidiltä ja siihen ei nyt ollut aikaa vastasyntyneen vauvan kanssa. Barbeille oli myynnissä muutama kompaktimpi kotileikki ja aatonaattona mieheni lähti lahjaostoksille etsimään tätä kompaktia Barbi-kotia. Ja hän tuli kaupasta mukanaan tämä Disney-prinsessalinna. Enkä mä oikeasti tiennyt pitäisikö itkeä vai nauraa? Taisin kuitenkin nauraa.

Yksi asia minkä tiesin heti – tytär rakastaa tuota kapistusta maasta taivaisiin. Olin aina ajatellut, että Barbi-koti olisi rakennettu kirjahyllyyn tai jotenkin muuten, niin että se olisi osa sisustusta, kuten vaikkapa tässä esimerkissä. Jos meillä olisi ollut hieman enemmän aikaa olisin varmasti päätynyt ostamaan tämän tyylisen talon. Mutta monen sattuman jälkeen meillä on metrin korkuinen Disney-unelma ja se taitaa sopia tyttäreni sateenkaaren kirjavaan maailmaan niin paljon paremmin kuin mikään äidin DIY-henkisistä sisustusleluista. Luulen, että tätä kaunistusta saamme katsella vielä useamman vuoden.

Vaikka yrittäisin pitää lelukimaran esteettisesti viehättävänä joukkoon mahtuu myös näitä vähemmän kauniita paketteja, mutta tärkeintä on leikki jota sen äärellä leikitään. Tuossa prinsessalinnassa asuu sulassa sovussa lääkäri, prinsessa, remonttisuunnittelija ja kuningatar sekä tosi monta pikkusiskoa. Siellä ne sitten pelastaa hädässä olevia eläimiä, järjestää juhlia, hoitavat lapsia, tekevät ruokaa ja kiiruhtavat töihin. Leikissä harjoitellaan vuorovaikutustaitoja, arvoja ja tapoja. Leikissä käsitellään päivän tapahtumia, iloisia, jänniä ja joskus vaikeitakin juttuja – leikin kautta äidille voi kertoa helposti senkin, että pikkusisko on ihana ja samalla ihan tosi raivostuttava tyyppi. Milloin leikkikaverina on äiti, isä tai päiväkotikaveri, mutta joulun jälkeen ei ole ollut päivää, jolloin sillä ei olisi leikitty. Nyt talon on saanut jo siirtää pois sängyn vierestä, jossa se oli ensimmäiset pari kuukautta.

Tyttöjen leikkejä seuraillessa olen pohtinut, että olisi ihanaa jo seuraavassa kodissa heille olisi oma leikkihuone. Makuuhuone jaettaisiin ja se olisi leikeiltä rauhoitettu paikka levolle. Leikit olisivat puolestaan omassa Huvikumpumaisessa huoneessaan, sinne voisi jättää leikit odottamaan seuraavaa päivää ja piirrustuspöydän äärellä voisi maalailla tai käydä sadepäivänä eväsretkellä.

Eläminen ja elämisen jäljet kuuluvat lastenhuoneeseen, niin kuin rutussa olevat matot ja paperisilppu, jotka kuvassakin vilkkuvat.

Väriä valkoisen keittiön seiniin vai ei?

Meidän asunto- ja remonttisuunnitelmat eivät ole heikkohermoisia varten. Tällä hetkellä suunnitelmia edistetään kahdella suunnalla, toisaalta tähytään jo seuraavaa kotia ja toisaalla suunnitellaan tämän kodin putkiremppaa. Tosi monta asiaa on avoinna, mutta itse suhtaudun tilanteeseen melko rauhallisesti. Meillä on kiva koti ja otan nyt kaiken irti sen hyvistä puolista, sijainnista sekä kerrostaloelämisen vaivattomuudesta.

Keittiötä ei ole tullut esiteltyä kovin paljon blogissa. Neljä vuotta sitten täällä näytti tältä, ja edellisellä äitiyslomalla viimeistelin keittiön ilmeen laatoilla ja Woodnotesin rullaverholla. Syy pitkään kuvaustaukoon on hyvin yksinkertainen – pitkähköstä ja melko suuresta keittiöstä on vain vaikea ottaa kuvia, jossa kokonaisuus näkyisi edustavana. Toinen syy on keittiön käyttöaste, tämä on kodin käytetyin tila, jossa kokataan leikitään, taiteillaan ja luetaan. Tämän takia hyviä (lue siistejä) kuvaushetkiä on tarjolla vain harvoin, nytkin tavaroita ja sormenjälkiä on siellä täällä. Sellaista se elämä lapsiperheessä on.

Kotona ollessa jää aikaa tuijotella näitä seiniä ja pohdinkin jo keittiön maalausta. Seinissä näkyy jo eletty elämä ja putkiremontin yhteydessä olohuone sekä keittiö maalataan. Tällä hetkellä seinissä on kaunis mattavalkoinen maali, joka on Tikkurilan Paperi F497. Pidän asuntomme vaaleudesta, valkoisten kaappien ja seinien yhdistelmä on klassinen. Puutasot tuovat pehmeyttä kokonaisuuteen, vaikka toisinaan olen miettinyt että kokonaisuus saisi olla täysin valkoinen. Kaikkineen keittiön valinnat ovat olleet ajattomia. Jos suunnittelisin remontin nyt ottaisin valkoisen liesituulettimen ja haastaisin keittiösuunnittelijaa miettimään vielä jääkaapin seinustaa, jotta jääkaapin päälle olisi saatu joku fiksu kotelointi. Muutama yksityiskohta jäi suunnittelupöydällä puolitiehen, jotka nyt tarttuu hieman silmään.



Viime aikoina mieli on tehnyt jotain väriä. Värillä tarkoitan tässä yhteydessä pehmeästi murrettua harmaata, greigeä tai ehkä jopa vihertävään taittavaa beigeä. Tehosteseiniä en halua ja haluaisin edelleen säilyttää huoneen eleettömän tunnelman. Putkiremontin yhteydessä ajattelin myös vaihtaa keittiön välitilan laatan. Marmorimosaiikki houkuttelisi, jolloin seinien värin voisi etsiä marmorin värimaailmasta.

Keittiö ja olohuone ovat samaa näkymää, jolloin valitun värin pitäisi sopia myös olohuoneen väritykseen. Olohuoneeseen emme ole tekemässä suuria kalustehankintoja tässä asunnossa asuessamme. Uusi sohva hankitaan seuraavaan kotiin, tämän hetkistä ilmettä voisi päivittää vaikkapa matolla. Toki keittiössä tehtävät muutokset vaikuttavat myös olohuoneen tunnelmaan. Jos me pakkaamme tavarat tänne vielä putkiremontin jälkeen ruokailutilan valokuva-asetelma laitetaan varmaan uusiksi, mustat kehykset tuntuvat nyt hieman raskaalta ja mietinkin vaihtaisiko tilalle taulun. Täytyy miettiä mihin nuo kuvat jatkossa ripustaisi, rakkaita muistoja kun ovat.



Mitä mieltä olet annetaanko keittiön ja ruokailutilan seinien olla valkoisena vai laitetaanko väriä pintaan?

Glorian Kodin uusimmassa numerossa (3/2019) esiteltiin tyylikäs turkulainen jugend-huoneisto, jossa seinissä oli kaunis siniharmaa maali. Yhdistelmä valkoisen keittiön ja tammipöydän kanssa oli raikas, joten innostuin taas maalauksesta.

Kerrostalokodin eteisen sisustus

Eteinen on kylpyhuoneen lisäksi ainoa huone, jota en ole blogissa esitellyt sen kummemmin. Toki asuntomme avoimen huoneratkaisun takia, sen tummansininen seinä on tausta olohuoneelle ja siinä mielessä tila on vilahtanut monissa kuvissa. Nämä kuvat ehkä kertovatkin, miksi tila on jäänyt vähemmälle huomiolle. Tämän on valoisan asunnon ainoa kolkka, johon luonnonvaloa ei saa ja lapsiperhekaaoksessa eteisemme ei valitettavasti ole kodin käyntikortti. Ajatellaan siis, että nämä ovat ne ”ennen”-kuvat ja esittelen ”jälkeen”-kuvat, kunhan hieman kohennan järjestysratkaisuja ja valaistusta tilassa.

Kylpyhuoneen ohella eteisen suhteen olemme olleet odottavin mielin, sillä putkiremontin myötä tämä tila tulee kokemaan joitakin muutoksia – kylpyhuoneen ja eteisen välinen seinä rakennetaan uudestaan, jolloin on mahdollista haukata kylpyhuoneeseen lisätilaa eteisestä. Saa nähdä miten omat asunnonvaihto kuviot etenevät ja olemmeko suunnittelemassa remonttia vai ei.

Muuttaessamme tähän asuntoon neljä vuotta sitten remontoimme myös eteisen. Olohuoneen ja eteisen välistä kaadettiin pitkä seinä ja näin valoisa olohuone maisemineen avautuu eteiseen. Timberwisen valkolakattu tammiparketti laitettiin koko asuntoon ja se on kestänyt hyvin kulutusta myös eteisessä. Toiselle seinälle laitettiin Kirenan kehyksettömät peililiukuovet, jotka kätkevät huimasti säilytystilaa. Entisestä kodista tuotiin yksi silloisia suosikki sisustuselementtejä, Böknasistä ostettu Gison kromattu naulakko. Naulakko ei ehkä sovi täydellisesti nykyisen asunnon tyyliin ja takeista pullisteleva avonaulakko tarttuu omaan silmään. Se on kuitenkin mielestäni kaunis ja eteisen toimiessa myös ratasparkkina, pystynaulakko vierastakeille ei oikein sovi meille.

Ennen joulua eteisessä vieraili Black Friday –alesta löytämäni Annon villamatto. Hankintalistalla on jo pidemmän aikaan keikkunut suurempi matto, joka suojaisi lattiaa ja toisaalta kokoaisi tilan. Nykyinen Woodnotesin Avenue –käytävämatto joutuu aivan liian kovalle koitokselle tilassa ja kapea muoto ei ole edukseen tilavassa eteisessä. Kuvia Avenuesta voi kurkata täältä ihan blogin alkuajoilta.

Annon matto oli valitettavasti hieman liian paksu ja vessan ovi ei valitettavasti pääse avautumaan sen kanssa. Mutta muuten matto kokosi tilan yhtenäiseksi ja oikean maton etsintä jatkuu siis. En myöskään ole ihan varma tuosta kuviosta tässä tilassa. Ensivaikutelma oli liian kirjava, mutta kummasti se silmä tottui kuvioon ja tila tuntui valjulta, kun otin maton pois.

Meillä on ollut rattaiden alla Pappeliinan –muovimatto ja myyjä Stockmannilla vinkkasi, että mattoja löytyy myös yksivärisenä ja leveämpänä. Pappeliinan matot olemme todenneet käytössä kestäviksi ja matto on tarpeeksi ohut, jolloin vessan ovi aukeaa helpommin. Yksivärisistä matoista löytyy runsaasti värivaihtoehtoja ja nyt pohdin mikä väri olisi paras meille. Hiekan värinen, joka on lähellä lattian sävyä vai hieman tummempi greige? Mitäs mieltä olette?

Maton yhteydessä voisin hankkia eteiseen muutaman säilytyslaatikon, joihin voi jemmata vaikka luistimet ja kypärät. Annolta tilatut tyynyt markeeraavat tässä pastellin sävyjä, jotka olisivat hyvä vaastapari tummansiniselle seinälle. Simppelit korit naulakoon auttaisivat puolestaan keräämään hanskat, pipot ja koiran hihnan yhteen paikkaan. Alun perin olin sommitellut tumman siniselle seinälle tyylikästä kelloa ja pientä peliä, mutta ne ovat jääneet tärkeämpien kodin hankintojen jalkoihin. En ole pystynyt perustelemaan itselleni usean sadan euron design seinäkellon hankintaa, kun arjen käyttöön on tarvittu yhtä jos toistakin.

Putkiremontin myötä taloyhtiöön saadaan vaunuvarasto ja remontin yhteydessä on mahdollista uusia eteisen ilmettä. Valaistusta on myös mahdollista miettiä uudestaan, jos katolle tehdään alaslasku sähkö- ja putkivetoja varten. Nykyinen Ikean-spottivalaisin on hankittu tilaipäiseksi valaisimeksi ja en oikein pidä sen valosta. Olen jo pohtinut oven viereen kiinteämpää penkkiä, jossa voisi pukea lapset ja johon saisi lisää tilaa kengille. Lasten myötä kun kaikennäköisten kenkien määrä on tuplaantunut ja niiden kohdalla meidän säilytystiloja täytyy päivittää.

Kiinnostaisiko teitä suunnitelmat eteisen päivitykseen ja kerrostalokodin eteisen tehokkaaseen säilytykseen liittyen?

Sisustushaaveita vuodelle 2019

Vuosi on alkanut hieman nikotellen, jolloin blogi on saanut myöskin paastota. Vauva sai vuodenvaihteessa rota-rokotteen, jonka tiimoilta hän sairasti reilu pari viikkoa ja päiväunet olivat hetkellisesti katkolla. Nuo päiväunet ovat käytännössä ainoa kirjoitushetki päivässä, joten ymmärrätte varmaankin haasteet sisällöntuotannossa.

Inspired by Love Sanna oli koostanut tulevan vuoden sisustushaaveita ja päätin koota saman itsekin. Tähän vuoteen liittyen pyörii mielessä huomattavasti isompiakin teemoja kuin sisustaminen, mutta hieman univajeisena on vaikea jäsentää niitä ja pukea sanoiksi ajatuksia. Palataan niihin myöhemmin ja inspiroidutaan vuoden sisusteluihin.

Viime vuonna tähän aikaan kuvittelin, että nyt olisin sisustamassa jo uutta kotia. Mutta kuinka ollakaan vanhoja ja tuttuja nurkkia kulutellaan edelleen. Viime vuosi opetti sen mitä ei ainakaan haluta tulevalta kodilta ja kuinka haastavaa on löytää edes se kompromissikoti perheelle pääkaupunkiseudulta. Asunnonvaihtoajatuksistani olen aikaisemmin kirjoitellut täällä.

Lähes sata prosenttisen varmaa on, että tänä vuonna pääsemme suunnittelemaan kylpyhuoneremonttia oli se sitten putkiremontin myötä tässä kodissa tai sitten seuraavan asunnon valintoja pohtien. Tämä onkin ensimmäinen kerta elämässäni, kun suunnittelen kylyhuonetta. Tämän asunnon kohdalla valintani olisivat hyvin selkeitä, mutta jollakin tavalla haluaisin tyylin linkittyvän talon 60-luvun aikakauteen. Marrakech Designin kuusikulmainen Danedelio-laattaa sopisi hyvin tähän aikakauteen ja tumman harmaa on puolestaan helppo ratkaisu lapsi- ja koiraperheessä.

Vaikka asunto saattaa vaihtua vuoden aikana, ei sisustushaaveilua tarvitse mielestäni laittaa tauolle. Tyyli ei muutu vaikka asunto vaihtuisi. Sellaiset kodit, jotka edellyttäisivät suuria muutoksia omaan tyyliin eivät tunnu omalta. Oma periaatteeni on, että hankkimillani kalusteilla on tiedossa pitkä käyttöikä joko itselläni tai sitten kierrätettyinä jollakin toisella. Tässä helpottaa se, että on sinut oman tyylinsä kanssa ja usein klassiset valinnat kestävät aikaa. Sellaisia olen pyrkinyt kokoamaan myös omaan vuoden 2019 sisustushaave- ja inspiraatio kollaasiin.

Helposti muunneltavat ja siirrettävät kalusteet löytävät varmasti paikan myös uudesta kodista. Sellaisia kalusteita ovat erilaiset hyllyt ja senkit, jotka toimivat tilanjakajina, laskutilana ja säilytystiloina. String –hyllyihin olen pohtinut laatikoston tai kaapin hankkimista, jolloin alimmat hyllyt ovat suojassa pieniltä käsiltä. Meidän nykyistä String sommitelmaa voi kurkata täältä.

Vuosia kestänyt ruokailutilan tuoliprojekti jatkunee tänäkin vuonna ja tilaisuuden tullen hankin valkoiselle seiskalle kaverin. Viime syksyn Habitare-messuilla rakastuin puolestaan Hakolan Day-tuoliin ja isolle Moon-rahille löytyisi meillä innokkaita käyttäjiä, kunhan pienempikin saavuttaa kiipeilyiän. Näillä hankinnoilla päivitettäisiin olohuoneen ilmettä, koska nykyisiä Interfacen sohvia emme vaihda ennen kuin asunto vaihtuu tai pahin sotkuikä lapsilla on ohi.

Vanhempi tytär on ilmoittanut, että haluaa nukkua pikkusiskon kanssa samassa huoneessa. Alkuun ajattelin, että tytöille tarvitaan omat makuuhuoneet, mutta mitä enemmän olen aiheesta keskustellut muiden äitien kanssa on makuuhuoneen jakaminen alkanut kuulostamaan hyvältä ratkaisulta. Siskosten keskinäinen vuorovaikutus ja side on niin kiinteä, että huonekaverista tulisi myös turvaa. Aika näyttää millaiseen nukkumisjärjestelyyn päädytään, mutta nyt hankintalistalla keikkuu tyylikäs kerrossänky. Tytär haaveilee Ryhmä Haun Kaja ja Samppa sängystä, mutta kun tällaista ei näytä markkinoilla olevan, olemme ehdottaneet hänelle hivenen konservatiivisempaa ratkaisua. Äidin silmään Oliver Furnituren Wood-kerrossänky olisi kaunis ja klassinen vaihtoehto.

Pehmeän harmaat ja beiget sävyt puolestaan houkuttelevat maalien väreissä. Putkiremontin myötä tässäkin asunnossa tiedossa on maaliremontti ja nyt valitsisin puhtaan valkoisen sijaan hieman sävytetyn maalin keittiön ja olohuoneeseen. Kauniita murrettuja ja luonnollisia sävyjä löytyi Jotunin Lady –sävykartasta.

Niin ja kaipa tyynyhullun haavekollaasiin täytyy pari tyynyäkin lisätä. Tekstiili puolella minua ihastuttavat Svensk Tennin kuosit, ikisuosikkini on mustavalkoiset elefantit ja nyt myös täyteläisemmät kukkakuosit houkuttelisivat. Oli hyvä koota omia ajatuksia kollaasiin, sillä mustavalkoinen vaihtui viileän hailakkaan vihreään. Se näyttikin omaan silmään tuoreemmalta ja raikkaammalta tässä yhdistelmässä kuin mustavalkoinen. Ennen minulla oli tapana leikelle sisustuslehdistä inspiraatiokuvat ja pyöritellä niistä erilaisia kokonaisuuksia, täytyy varmaan useammin kokeilla kollaasien kokoamista photoshopissa.

Tällaisin haavein lähdetään tähän vuoteen. Millaisia sisustushaaveita sinulla on tälle vuodelle?

Valoja ja varjokuvien

Valoa vihdoinkin. Harmaiden päivien jatkoksi kaivattiinkin jo aurinkoa ja valoa. Kotikin tuntui pitkästä aikaa raikkaalta, puhtaalta ja uudelta, kun aurinko valaisi huoneiston. Päivän aikana oli ihana katsoa valon ja varjon leikkiä. Tulipa nämäkin kuvat otettua kahteen kertaan aamu- ja iltapäivällä. Julkaistavaksi päätyivät nämä iltapäivän kuvat, joissa valo ja varjo leikkittelevät. Iltapäivän valo on myös lämpimämpi ja mielenkiintoisempi sinertävän taivaan kanssa.

Oikeastaan koko sen ajan, kun olemme asuneet tässä kodissa olen tuskaillut ruokailuhuoneen sisutuksen kanssa. Täältä ja täältä voi kurkata miltä ruokailutila näytti noin kolme vuotta sitten, onneksi tuo kuviollinen matto on jo siirtynyt kesäkodille. En vain saa kokonaisuutta mieleisekseni, vaikka puitteissa on paljon hyvää ja esineet yksittäisinä mielyttävät silmää. Tässä tilassa valon vaihtelut vaikuttavat tunnelmaan eniten ja se on yksi asia, josta erityisesti pidän tässä asunnossa. Pidän näkymästä olohuoneen suunnalta yli kaiken, jolloin ruokapöydän yli näkyy valokuvaseinä ja iso Ikean peili. Siihen se sitten jääkin. Sisustusta suunniteltaessa en osannut arvioida kuinka vallitseva osa sisustusta on isot ikkunat ja vaihteleva maisema. Niiden rinnalla ikkunalaudan asetelmat näyttävät pikkusievältä ja String-hyllyt taas sekavalta. Silmään kaihertaa myös patterit, huonokuntoiset ikkunat ja ykkösinhokkini sälekaihtimet.


Fakta on kuitenkin se, että String-hyllyt on porattu seinään kiviseinään niin tukevasti, ettei niitä siirrellä ilman pientä pintaremonttia. Taisin jopa luvata miehelleni, että nämä hyllyt on ja pysyy tässä asunnossa niin pitkään kuin mekin, mielellään vielä sen jälkeenkin. Näinpä olen miettinyt kuinka selkiyttäisin hyllyjen ilmettä. Hullujen Päivien jälkeen Stockmannilta saadulta alennuskoodilla ostin Menun JWDA-valaisimen. Himmentimellä varustettu valaisin tuo pehmeää valoa aamun ja illan hämärähetkiin ja on riittävän kompaktin kokoinen hyllyyn. Sen rinnalle kaipasin hieman väriä ja pieni viherkasvi pehmentää muutoin lasipainotteista kokonaisuutta.

Muutaman vuoden kirjahyllyä katsottuani voi vain todeta, että avoin kirjahylly ja monenkirjavat kirjojen selustat eivät ole minua varten. Silmääni kaihertaa siniset ja punaiset kirjan selkämykset niinpä huomaan karsivani hyllyn kirjoja ulkonäön perusteella, mikä nyt on tyhmyyden huipentuma. Vuoden sisällä on odotettavissa, että alahyllyn tavarat saavat jälleen kyytiä pienen ihmisen toimesta. Näinpä olemme harkinneet kaappielementin hankkimista String-hyllyyn, jolloin kirjat saavat kukoistaa kaikissa väreissään ja pienien käsien ulottumattomissa ovien takana. Muunneltavuus ja monikäyttöisyys ovat ehdottomasti String Systemsin vahvuuksia.

Kaunista illan jatkoa teille!