Kerrostalokodin toimiva kylpyhuone – totta vai tarua?

Kerrostaloasuminen kahden pienen lapsen kanssa edellyttää toimivia prosesseja arjessa ja siisteyden ylläpidossa jokainen tekee osansa. Suurimmissakaan kerrostalokodeissa ei ole yleensä kuraeteisiä koiran tassujen pesuun, suuria varastohuoneita, johon voi jemmata ylimääräistä tavaraa tai vaikkapa kahta kylpyhuonetta. Kaikki eletty elämä on esillä, eikä julkisivun takana ole huoltotilaa.
Muotoseikka –blogin Viljan haastaessa Sisustusbloggaaja –porukkamme pohtimaan oman kotimme arjen sujuvuutta, mieleeni tuli välittömästi kylpyhuone.

Mikä sinun kodissasi helpottaa arjen sujuvuutta? Mikä taas tekee arjesta hankalampaa? Mistä et arjen toimivuuden nimissä luopuisi? Entä minkä muuttaisit, jos voisit?

Olenkin aikaisemmin kertonut hyvien säilytystilojen, tilavien makuuhuoneiden ja keittiön olevan kotimme parhaita puolia. Hyvät säilytystilat helpottavat kummasti arkea ja suuressa keittiössä mahtuu kokkaamaan isompikin joukko.

Se mihin arki meillä kaatuu on kylpyhuone. Kylpyhuoneen tehokkaat neliöt imevät sisäänsä asunnon ainoan vessan, peseytymistilat ja pyykkihuollon. Monessa omakotitalossa näihin funktioihin on varattu lähemmäs parikymmentä neliötä ja kokonaisuus on kruunattu spa-hengellä. Viimeiset viisi vuotta olemme odottaneet putkiremonttia ja sitä myöten kylpyhuoneen uudistusta. En halunnut tehdä postauksesta kertomus siitä, kuinka kotiäiti hajosi pyykkivuoren alle. Niinpä kokosin oman kokemukseni pohjalta vinkit siihen, kuinka kylpyhuoneen pienistä neliöistä saa parhaan tehon irti ja arki on helpompaa. Nämä ajatukset ovat meilläkin ohjenuorana uuden kylpyhuoneen suunnitteluun, kun aika vihdoin koittaa.


Kuivaava pesukone

Pienessä kylpyhuoneessa ei ole useinkaan tilaa pesutornille ja itse olen hieman vierastanut pesukoneiden sijoittamista ns. kuiviin tiloihin kuten esimerkiksi keittiön puolelle. Onneksi markkinoille on tullut kuivaavia pesukoneita, joissa saa näppärästi kuivattua arkipyykit. Kuivaavia pesukoneita löytyy 60 cm leveänä useammilla merkeillä, jolloin kone mahtuu pienempään tilaan. Meidän nykyinen pyykkikone on vain 40 cm syvä, mutta remontin yhteydessä toiminnot selkiytyvät ja saadaan syvempi kone mahdutettua tilaan. Tämä yksittäinen muutos helpottaa kummasti meidän arkea.

Pelkistä rohkeasti

Pienen kylpyhuoneen suunnittelussa minimalismi on valttia ja yksityiskohtien karsiminen helpottaa myös siisteyden ylläpitoa. Pienessä tilassa avohyllyillä oleville kosmetiikkapurkeille kertyy nopeasti pölyä ja yleisilme on sotkuinen. Kaakeleiden valinnassa on hyvä miettiä myös ylläpitoa. Jos tilassa pestään myös koiran tassut lenkin jälkeen, ei vaalea saumaus ole edukseen lattialaatassa. Tumma seinälaattaa puolestaan pienentää tilaa ja tummassa pinnassa näkyy veden kalkkijäämät, jos vesi on kovin kalkkista. Myös laattojen rytmityksellä voi tuoda eloa ja ilmettä muuten pelkistettyyn tilaan. Omaan kylpyhuoneeseen olen pohtinut seinään vaaleaa melko yksinkertaisesti ladottua laattaa ja lattiaan tummaa mosaiikkia tai 60-luvun tunnelmaa henkivää hexacon-laattaa.


Vähemmän on enemmän

Säilytystilan optimoimisen näkökulmasta, olen päättänyt supistaa perheen pyyhemäärää reippaasti remontin jälkeen. Kylpyhuoneen tilan ollessa se mitä se on, en ole ostanut meille vuosiin uusia pyyhkeitä. Ajatuksenani on, että remontin jälkeen hankin koko perheelle yhdet pellavapyyhkeet ja kahdet froteepyyhkeet sekä muutaman vieraspyyhkeen. Näin paksut pyyhkeet eivät vie säilytystilaa ja pyyhkeet tulee pestyä heti käytön jälkeen.

Tunnelma

Vaikka neliöt olisivat pienet, ei tunnelmasta tarvitse tinkiä. Kylpyhuoneessa voi olla useampi valaistustila tehokkaampi yleisvalaistus, peilivalot meikkaamista varten ja hämyisämpi tunnelmavalaistus. Epäsuoraa valoa hyödyntämällä, saa tilaan pehmeän valon ja voi antaa vaikutelman suuremmasta tilasta. Suuret pelit auttavat myös avartamaan pientä tilaa.

Hyödynnä taloyhtiön yhteiset tilat

Monista taloyhtiöissä löytyy pesutupa ja kuivaushuone. Kuivaushuone on meillä käytössä viikoittain ja kun huone oli pois käytöstä remontin takia, huomasin konkreettisesti kuinka tarpeellinen kuivaushuone on. Etenkin talviaikaan pyykin kuivattaminen sisätiloissa on hidasta ja tarkka nokkani haistaa tunkkaisen hajun paksummista vaatteista. Eikä se kuivausteline ole mikään kaunistus ruokailutilassa tai tee hyvää makuuhuoneen unihygienialle. Lakanat on kuivavat nopeasti kuivaushuoneessa ja tekstiilipöly jää kuivaushuoneeseen.

Jätä lattiatila vapaaksi

Pienessä kylpyhuoneessa siivousta helpottaa, kun lattiat ovat mahdollisimman tyhjät. Remontin yhteydessä on mahdollista vaihtaa wc-istuin seinäkiinnitteiseen malliin ja valita mahdollisimman kevyt allaskaluste. Pesuaineet voi puolestaan jemmata seinäkaappiin. Jos neliöitä kodin tehokylpyhuoneessa on niukasti, voi myös harkita onko pyykkikoria välttämätöntä säilyttää kylpyhuoneessa. Olen pohtinut, jos itse voisimme ottaa yhden eteisen kaapin pyykkisäilytykseen, niin että eri pyykkilaaduille olisi siellä omat vetokorinsa ja pyykkien lajittelu helpottuu.

Prosessit kuntoon

Yhteenvetona voisi summata, että pienissäkin tiloissa pärjää, kun kodin prosessit on kunnossa. Minulle ne prosessit tarkoittavat tällä hetkellä sitä, että pyykinpesukone käy kaksi kertaa päivässä ja pyykit viikataan mahdollisimman pian kaappeihin. Pyykkikasoista, pestyistä tai pesemättömistä tulee helposti koko asunnon täyttäviä tekstiilipommeja.

Onko muilla haasteita pienen kylpyhuoneen tai keittiön kanssa? Kuinka olette ratkaisseet toiminnallisuudet, jos neliöitä on niukasti?

Tahaton tauko

En ollut suunnitellut pitäväni parin kuukauden luovaa taukoa ja ottavani etäisyyttä blogista. Elämässä on tapahtunut paljon asioita. Vauva kasvaa ja kehittyy. Mun vauva ei ole enää sylivauva, vaan maailmaa tutkiva ja huoneesta toiseen liikkuva seikkailija. Ihanaa ja samaan aikaan hieman haikeaakin. Tämän tyyppiset kehityskaaret tulevat luonnollisesti uniin ja äidin univelka on kasvanut hivenen korkoa. Muistissa on tämä vaihe esikoisenkin kohdalta ja parempien yöunien toivossa olisin silloinkin ollut valmis tekemään mitä vain. Tämä on yksi vaihe ja menee ohi kyllä ajan kanssa.

Oman vivahteen vauvavuoteen on tuonut miehen yrityksessä tapahtuvat muutokset, joiden myötä olen päässyt itsekin työn makuun. Kuinka hienoa on ollut luoda oma brändi ruokakaupalle, ottaa selvää lähialueen asiakkaiden toiveista kauppaan liittyen, suunnitella tuotevalikoimaa ja lopulta olla paikalla, kun asiakkaat astuvat ensimmäistä kertaa sisään kaupan ovista. Tätä kaikkea on ollut hieno seurata vierestä ja auttaa oman kykyjen mukaan.

Vaikka olen tehnyt lukuisia kampanjoita ja ollut mukana useamman brändin kehittämisessä, harvoin olen saanut näin suoraa palautetta asiakasrajapinnasta. Tämän takia on ollut antoisaa tehdä töitä asiakkaiden joukossa, kirjata ulos tuotetoiveita ja kuunnella heidän ajatuksia uudesta kaupasta. Parasta se, että vastaanotto on ollut positiivinen ja tuntuu hyvältä, että myös tunnelmalliselle kivijalkakaupalle on paikkansa kuluttajien arjessa verkkokaupan aikana.

Pikkulapsiarjen, vauvan ja työn yhdistäminen on melkoista taiteilua, ja hetkittäin huomaa kevään painavan jaloissa. Minkä tuntee ja kokee vuolaana herkistymisenä tyttären tanssikoulun kevätesityksissä. Pienten esiintyjien ilo ja vuosi vuodelta kasvava taitavuus on käsin kosketeltavaa. Samalla sitä pohtii kuinka aika kuluu niin nopeasti ja miten valtavia kehitysloikkia pienet ihmiset ottavat lyhyessä ajassa. Niissä hetkissä täytyy elää mukana.

Ajoittain olen miettinyt, että onko minulla aikaa koko blogiharrastukselle ja millaista palvelua satunnaisesti päivittyvä blogini tarjoaa lukijoille. Kannattaako tänne kirjoittelun ja kuvaamisen takia kiristää pinnaa? Ei kannata, mutta todennäköisesti tulisin kuitenkin kaipaamaan omaa kanavanaani ja vuorovaikutusta. Samaan aikaan tämä harrastus on tuonut elämään joukon ihmisiä, jolloin harrastukseen liittyy myös sosiaalinen puoli ja blogi on tuonut uusia ihmisiä elämääni, joita en olisi muuten tavannut. Itselleni blogi on tapa koota inspiraatiota ja tehdä jotain omaa. Viime kuukausina koti ja kodin sisustaminen ovat jääneet vähemmälle huomiolle. Samoin kodin etsintä on vielä vaiheessa, jonka takia suuremmat hankinnat odottavat vuoroaan. Kesää kohden päästään taas mökille ja muutaman viikon päästä lähdetään Italiaan, joten juttua varmasti piisaa tännekin.

Ihanat, kamalat lelut

Jo esikoisen syntymän myötä opettelin mielessäni hyväksymään, että meille kotiin tulee nyt irtaimistoa mikä ei välttämättä hivele esteettistä silmääni. Lego-palikoita kaikissa sateenkaaren väreissä, riemunkirjava leikkimatto, yksisarvisten koristama leikkipiano ja lukuisia pieniä aktiviteettileluja, jotka illan päätteeksi etsivät paikkaansa olohuoneen lattialta. Alusta asti olen aika kriittisesti suhtautunut tavaroihin, jotka ovat ihan ”välttämättömiä” vauva-arjessa. Esikoisen kohdalla meillä ei ollut tarvetta vaikkapa vauvan tuolimopolle, pehmustetulle leikkikehälle tai pallomerelle. Vaikka olemme tarkasti seuloneet ulko-ovesta meille vyöryvät muovihärpäkkeet, on kaiken maailman härpäkettä kerääntynyt. Ymmärrän kyllä, ettei prinsessahörsötyksestä ja kimalteista innostuva tyttö innostu leikkimään pelkillä sisustukseen sointuvilla puupalikoilla, mutta pieniksi päreiksi hajoava muovijäte kauhistuttaa minua. Olen pyrkinyt järjestämään tyttären huonetta niin, että kaikille tavaroille olisi paikkansa ja näin pienimmätkin Ryhmä Hau -lelut säilyisivät ehjänä sekä pois pikkusisko näköpiiristä.

Joulusta on kulunut jo tovi, mutta tytärten lahjat ovat niin herkullisesti päinvastaisista ääripäistä, että on pakko jakaa tämä tarina joululahjamarkkinoilta. Nuoremman neidin kierrätettynä ostettu Siluettiverstaan Pilvi-lelukaari vastaa aivan täydellisesti ideaalilelua. Se on kaunis, Suomessa suunniteltu ja valmistettu, helposti kierrätettävä, muoviton ja mikä parasta lapsi rakastaa sitä. Puiset lelut saavat kyytiä, kun vauva heiluttelee ja irrottelee niitä kaaresta. Tämä oli ensimmäinen lahja, jonka olen hankkinut käytettynä. Olin päätöksestäni hyvin ylpeä.

Isomman neidin lahja on sitten aivan toisesta ääripäästä. Se on metrin korkuinen Disney-prinsessa linna, joka kirkuu turkoosin, pinkin ja lilan väreissä. Se vie paljon tilaa, siinä on kaiken näköisiä härpäkkeitä. Se on todennäköisesti valmistettu kaukana Aasiassa ja sen hiilijanlan jälki kilpailee Kalliolaisen yksiön kanssa. En edes uskalla ajatella mitä tästä on jäljellä meidän tyttöjen jälkeen ja kukakohan tämän ottaa vastaan meidän käytön jälkeen? Niin ja tämä on hankittu hirveässä kiireessä, koska jostakin käsittämättömästä syystä tämä ei ollut kelvannut kenellekään jouluaaton aattoon mennessä. Wonder why?

Miten me sitten päädyttiin ostamaan tämä linna? Esikoisen lahjahankinnat oli aloitettu tarkan skannauksen jälkeen jo marraskuussa ja the lahja oli laitettu tilaukseen Black Fridayn –alennushuumasta. Olin ylpeä lapsestani, kun useamman selailun jälkeen satasivuisesta lelukatalogista toiveiksi päätyivät somat kodinkoneet leikkikeittiöön, nuken vaatteita, mikrofoni ja nuken vaunut. Näitä jälkimmäisiä olimme pohtineet jo isosisko-lahjaksi pikkusiskon synnyttyä. Pistin kauniit nukenvaunut erään verkkokaupan ostoskoriin ja tyytyväisenä tuumin tehneeni hyvän lahjahankinnan tai niin ainakin luulin.

Kävikin niin, että tämä tilaus ei saapunut koskaan meille. Tänä päivänäkään en tiedä sotkiko kyseinen verkkokauppa, Postnord, Matkahuolto vai Black Friday –lähetyksistä pullistellut lähikauppa tilauksen, mutta me emme sitä saaneet vaikka tilaus oli tehty reippaasti ennen joulua. Näinpä jouluviikolla olimme tilanteessa, ettei pakettia näy eikä noita kyseisiä rattaita löytynyt enää mistään kivijalka- tai verkkokaupasta. Mun hieno etukäteisvalmistelu valui hukkaan. Lelukauppojen hyllyt hupenivat ja the lahja täytyi miettiä uudestaan. Kolmivuotias tyttö ymmärtää jo joulusta juuri niin paljon, että osaa odottaa sitä yhtä ihanaa asiaa ja sitä, että lahjan saa jouluaattona eikä sitä seuraavalla viikolla. Viime vuosina olen ajatellut, että en halua lahjojen hankinnasta sellaista kissan hännän jahtaamista muistuttavaa sekoilua ja turhan tavaran hankkimista. Nyt oltiin just sellaisessa sekoilutilanteessa.

Tyttö oli puhunut pitkään nukke- tai Barbi-kodista. Olin miettinyt, että sellainen unelmien nukkekoti hankitaan syntymäpäivä lahjaksi, koska sellainen vaatii hieman askartelua myös äidiltä ja siihen ei nyt ollut aikaa vastasyntyneen vauvan kanssa. Barbeille oli myynnissä muutama kompaktimpi kotileikki ja aatonaattona mieheni lähti lahjaostoksille etsimään tätä kompaktia Barbi-kotia. Ja hän tuli kaupasta mukanaan tämä Disney-prinsessalinna. Enkä mä oikeasti tiennyt pitäisikö itkeä vai nauraa? Taisin kuitenkin nauraa.

Yksi asia minkä tiesin heti – tytär rakastaa tuota kapistusta maasta taivaisiin. Olin aina ajatellut, että Barbi-koti olisi rakennettu kirjahyllyyn tai jotenkin muuten, niin että se olisi osa sisustusta, kuten vaikkapa tässä esimerkissä. Jos meillä olisi ollut hieman enemmän aikaa olisin varmasti päätynyt ostamaan tämän tyylisen talon. Mutta monen sattuman jälkeen meillä on metrin korkuinen Disney-unelma ja se taitaa sopia tyttäreni sateenkaaren kirjavaan maailmaan niin paljon paremmin kuin mikään äidin DIY-henkisistä sisustusleluista. Luulen, että tätä kaunistusta saamme katsella vielä useamman vuoden.

Vaikka yrittäisin pitää lelukimaran esteettisesti viehättävänä joukkoon mahtuu myös näitä vähemmän kauniita paketteja, mutta tärkeintä on leikki jota sen äärellä leikitään. Tuossa prinsessalinnassa asuu sulassa sovussa lääkäri, prinsessa, remonttisuunnittelija ja kuningatar sekä tosi monta pikkusiskoa. Siellä ne sitten pelastaa hädässä olevia eläimiä, järjestää juhlia, hoitavat lapsia, tekevät ruokaa ja kiiruhtavat töihin. Leikissä harjoitellaan vuorovaikutustaitoja, arvoja ja tapoja. Leikissä käsitellään päivän tapahtumia, iloisia, jänniä ja joskus vaikeitakin juttuja – leikin kautta äidille voi kertoa helposti senkin, että pikkusisko on ihana ja samalla ihan tosi raivostuttava tyyppi. Milloin leikkikaverina on äiti, isä tai päiväkotikaveri, mutta joulun jälkeen ei ole ollut päivää, jolloin sillä ei olisi leikitty. Nyt talon on saanut jo siirtää pois sängyn vierestä, jossa se oli ensimmäiset pari kuukautta.

Tyttöjen leikkejä seuraillessa olen pohtinut, että olisi ihanaa jo seuraavassa kodissa heille olisi oma leikkihuone. Makuuhuone jaettaisiin ja se olisi leikeiltä rauhoitettu paikka levolle. Leikit olisivat puolestaan omassa Huvikumpumaisessa huoneessaan, sinne voisi jättää leikit odottamaan seuraavaa päivää ja piirrustuspöydän äärellä voisi maalailla tai käydä sadepäivänä eväsretkellä.

Eläminen ja elämisen jäljet kuuluvat lastenhuoneeseen, niin kuin rutussa olevat matot ja paperisilppu, jotka kuvassakin vilkkuvat.

Väriä valkoisen keittiön seiniin vai ei?

Meidän asunto- ja remonttisuunnitelmat eivät ole heikkohermoisia varten. Tällä hetkellä suunnitelmia edistetään kahdella suunnalla, toisaalta tähytään jo seuraavaa kotia ja toisaalla suunnitellaan tämän kodin putkiremppaa. Tosi monta asiaa on avoinna, mutta itse suhtaudun tilanteeseen melko rauhallisesti. Meillä on kiva koti ja otan nyt kaiken irti sen hyvistä puolista, sijainnista sekä kerrostaloelämisen vaivattomuudesta.

Keittiötä ei ole tullut esiteltyä kovin paljon blogissa. Neljä vuotta sitten täällä näytti tältä, ja edellisellä äitiyslomalla viimeistelin keittiön ilmeen laatoilla ja Woodnotesin rullaverholla. Syy pitkään kuvaustaukoon on hyvin yksinkertainen – pitkähköstä ja melko suuresta keittiöstä on vain vaikea ottaa kuvia, jossa kokonaisuus näkyisi edustavana. Toinen syy on keittiön käyttöaste, tämä on kodin käytetyin tila, jossa kokataan leikitään, taiteillaan ja luetaan. Tämän takia hyviä (lue siistejä) kuvaushetkiä on tarjolla vain harvoin, nytkin tavaroita ja sormenjälkiä on siellä täällä. Sellaista se elämä lapsiperheessä on.

Kotona ollessa jää aikaa tuijotella näitä seiniä ja pohdinkin jo keittiön maalausta. Seinissä näkyy jo eletty elämä ja putkiremontin yhteydessä olohuone sekä keittiö maalataan. Tällä hetkellä seinissä on kaunis mattavalkoinen maali, joka on Tikkurilan Paperi F497. Pidän asuntomme vaaleudesta, valkoisten kaappien ja seinien yhdistelmä on klassinen. Puutasot tuovat pehmeyttä kokonaisuuteen, vaikka toisinaan olen miettinyt että kokonaisuus saisi olla täysin valkoinen. Kaikkineen keittiön valinnat ovat olleet ajattomia. Jos suunnittelisin remontin nyt ottaisin valkoisen liesituulettimen ja haastaisin keittiösuunnittelijaa miettimään vielä jääkaapin seinustaa, jotta jääkaapin päälle olisi saatu joku fiksu kotelointi. Muutama yksityiskohta jäi suunnittelupöydällä puolitiehen, jotka nyt tarttuu hieman silmään.



Viime aikoina mieli on tehnyt jotain väriä. Värillä tarkoitan tässä yhteydessä pehmeästi murrettua harmaata, greigeä tai ehkä jopa vihertävään taittavaa beigeä. Tehosteseiniä en halua ja haluaisin edelleen säilyttää huoneen eleettömän tunnelman. Putkiremontin yhteydessä ajattelin myös vaihtaa keittiön välitilan laatan. Marmorimosaiikki houkuttelisi, jolloin seinien värin voisi etsiä marmorin värimaailmasta.

Keittiö ja olohuone ovat samaa näkymää, jolloin valitun värin pitäisi sopia myös olohuoneen väritykseen. Olohuoneeseen emme ole tekemässä suuria kalustehankintoja tässä asunnossa asuessamme. Uusi sohva hankitaan seuraavaan kotiin, tämän hetkistä ilmettä voisi päivittää vaikkapa matolla. Toki keittiössä tehtävät muutokset vaikuttavat myös olohuoneen tunnelmaan. Jos me pakkaamme tavarat tänne vielä putkiremontin jälkeen ruokailutilan valokuva-asetelma laitetaan varmaan uusiksi, mustat kehykset tuntuvat nyt hieman raskaalta ja mietinkin vaihtaisiko tilalle taulun. Täytyy miettiä mihin nuo kuvat jatkossa ripustaisi, rakkaita muistoja kun ovat.



Mitä mieltä olet annetaanko keittiön ja ruokailutilan seinien olla valkoisena vai laitetaanko väriä pintaan?

Glorian Kodin uusimmassa numerossa (3/2019) esiteltiin tyylikäs turkulainen jugend-huoneisto, jossa seinissä oli kaunis siniharmaa maali. Yhdistelmä valkoisen keittiön ja tammipöydän kanssa oli raikas, joten innostuin taas maalauksesta.

Kerrostalokodin eteisen sisustus

Eteinen on kylpyhuoneen lisäksi ainoa huone, jota en ole blogissa esitellyt sen kummemmin. Toki asuntomme avoimen huoneratkaisun takia, sen tummansininen seinä on tausta olohuoneelle ja siinä mielessä tila on vilahtanut monissa kuvissa. Nämä kuvat ehkä kertovatkin, miksi tila on jäänyt vähemmälle huomiolle. Tämän on valoisan asunnon ainoa kolkka, johon luonnonvaloa ei saa ja lapsiperhekaaoksessa eteisemme ei valitettavasti ole kodin käyntikortti. Ajatellaan siis, että nämä ovat ne ”ennen”-kuvat ja esittelen ”jälkeen”-kuvat, kunhan hieman kohennan järjestysratkaisuja ja valaistusta tilassa.

Kylpyhuoneen ohella eteisen suhteen olemme olleet odottavin mielin, sillä putkiremontin myötä tämä tila tulee kokemaan joitakin muutoksia – kylpyhuoneen ja eteisen välinen seinä rakennetaan uudestaan, jolloin on mahdollista haukata kylpyhuoneeseen lisätilaa eteisestä. Saa nähdä miten omat asunnonvaihto kuviot etenevät ja olemmeko suunnittelemassa remonttia vai ei.

Muuttaessamme tähän asuntoon neljä vuotta sitten remontoimme myös eteisen. Olohuoneen ja eteisen välistä kaadettiin pitkä seinä ja näin valoisa olohuone maisemineen avautuu eteiseen. Timberwisen valkolakattu tammiparketti laitettiin koko asuntoon ja se on kestänyt hyvin kulutusta myös eteisessä. Toiselle seinälle laitettiin Kirenan kehyksettömät peililiukuovet, jotka kätkevät huimasti säilytystilaa. Entisestä kodista tuotiin yksi silloisia suosikki sisustuselementtejä, Böknasistä ostettu Gison kromattu naulakko. Naulakko ei ehkä sovi täydellisesti nykyisen asunnon tyyliin ja takeista pullisteleva avonaulakko tarttuu omaan silmään. Se on kuitenkin mielestäni kaunis ja eteisen toimiessa myös ratasparkkina, pystynaulakko vierastakeille ei oikein sovi meille.

Ennen joulua eteisessä vieraili Black Friday –alesta löytämäni Annon villamatto. Hankintalistalla on jo pidemmän aikaan keikkunut suurempi matto, joka suojaisi lattiaa ja toisaalta kokoaisi tilan. Nykyinen Woodnotesin Avenue –käytävämatto joutuu aivan liian kovalle koitokselle tilassa ja kapea muoto ei ole edukseen tilavassa eteisessä. Kuvia Avenuesta voi kurkata täältä ihan blogin alkuajoilta.

Annon matto oli valitettavasti hieman liian paksu ja vessan ovi ei valitettavasti pääse avautumaan sen kanssa. Mutta muuten matto kokosi tilan yhtenäiseksi ja oikean maton etsintä jatkuu siis. En myöskään ole ihan varma tuosta kuviosta tässä tilassa. Ensivaikutelma oli liian kirjava, mutta kummasti se silmä tottui kuvioon ja tila tuntui valjulta, kun otin maton pois.

Meillä on ollut rattaiden alla Pappeliinan –muovimatto ja myyjä Stockmannilla vinkkasi, että mattoja löytyy myös yksivärisenä ja leveämpänä. Pappeliinan matot olemme todenneet käytössä kestäviksi ja matto on tarpeeksi ohut, jolloin vessan ovi aukeaa helpommin. Yksivärisistä matoista löytyy runsaasti värivaihtoehtoja ja nyt pohdin mikä väri olisi paras meille. Hiekan värinen, joka on lähellä lattian sävyä vai hieman tummempi greige? Mitäs mieltä olette?

Maton yhteydessä voisin hankkia eteiseen muutaman säilytyslaatikon, joihin voi jemmata vaikka luistimet ja kypärät. Annolta tilatut tyynyt markeeraavat tässä pastellin sävyjä, jotka olisivat hyvä vaastapari tummansiniselle seinälle. Simppelit korit naulakoon auttaisivat puolestaan keräämään hanskat, pipot ja koiran hihnan yhteen paikkaan. Alun perin olin sommitellut tumman siniselle seinälle tyylikästä kelloa ja pientä peliä, mutta ne ovat jääneet tärkeämpien kodin hankintojen jalkoihin. En ole pystynyt perustelemaan itselleni usean sadan euron design seinäkellon hankintaa, kun arjen käyttöön on tarvittu yhtä jos toistakin.

Putkiremontin myötä taloyhtiöön saadaan vaunuvarasto ja remontin yhteydessä on mahdollista uusia eteisen ilmettä. Valaistusta on myös mahdollista miettiä uudestaan, jos katolle tehdään alaslasku sähkö- ja putkivetoja varten. Nykyinen Ikean-spottivalaisin on hankittu tilaipäiseksi valaisimeksi ja en oikein pidä sen valosta. Olen jo pohtinut oven viereen kiinteämpää penkkiä, jossa voisi pukea lapset ja johon saisi lisää tilaa kengille. Lasten myötä kun kaikennäköisten kenkien määrä on tuplaantunut ja niiden kohdalla meidän säilytystiloja täytyy päivittää.

Kiinnostaisiko teitä suunnitelmat eteisen päivitykseen ja kerrostalokodin eteisen tehokkaaseen säilytykseen liittyen?