Kaamosoireena tuolibingo?

Kaamosoireita on moneen lähtöön ja epäilen tuolibingon olevan yksi omista keskitalven pimeyden aiheuttamista päähänpinttymistä. Ruokailuryhmän tuolivaihtoehtoja, kun on pyöritelty blogissa vuosittain tähän aikaan vuodesta, tässä viime vuoden otos ja täällä saman aiheen äärellä pari vuotta sitten.

Viime vuonna luulin jo tehneeni päätöksen siitä, että hankimme pöydän ympärille mustien DSW-tuolien rinnalle neljä mustaa Ton-tuolia. Yhdistelmä alkoi tuntumaan hieman raskaalta etenkin tammipöydän parina ja näinpä lykkäsin tuolin hankintaa. Vuoden aikana on tuntunut siltä, että kaipaisin huoneeseen keveyttä ja materiaaleihin selkeyttä. Mielessä on käynyt myös ruokapöydän vaihtaminen, mutta tällä hetkellä tammipöytä toimii mahtavasti meidän arjessa ja ei olisi mitään järkeä laajentaa projektia vaikkapa vintage-viilupöydän etsimiseen.


Kokovalkoiset tuolit ovatkin tuon tuosta tulleet mieleeni varteenotettavana vaihtoehtona ja sain miehen siskolta lainaan kokovalkoisen seiskan sekä käsinojallisen Ton-tuolin. Niillä oli hyvä mallailla miltä koko valkoiset tuolit näyttäisivät meillä. Kokovalkoinen seiska on ollut haaveenani siitä asti, kun se viime vuonna ilmestyi markkinoille ja eipä tämä testi sen hohtoa himmentänyt.

Kokovalkoisena tila tuntui hieman rauhoittuvan ja valkoiset tuolit ovat hyvä match String-hyllyn kanssa. Valkoisilla tuoleilla ruokailutilassa on vähemmän silmään tarttuvia yksityiskohtia ja materiaalien kirjoa, jonka myötä kokonaisuus selkiytyy.

Tuolit kävivät meillä vierailulla ennen joulua ja samaan aikaan matto oli pesulassa. Matottomuus oli kivaa vaihtelua ja ehkäpä tilantuntukin lisääntyi. Huoneessa kaikuu aika paljon ilman mattoa ja matto suojaa myös lattiaa tuolin jaloilta sekä pöydältä lentäviltä irtotavaroita (niitäkin aina välillä liitää lapsen käsistä).

Nyt aikeissa on jatkaa tuolibingoa hankkimalla kaksi valkoista Ton-tuolia ja kokovalkoinen Seiska. Ajan mittaan sitten hankitaan useampi seiska ja jossakin vaiheessa saatetaan siirtää Eamesit muualle asuntoon. Seiskat ja DSW:t ovat kaunis yhdistelmä. Vaikka omassa käytössä kokomustat DSW:t hieman kyllästyttävät, niin kylläpä ne näyttivät ihanan raikkaalta tässä Jutan uudessa kodissa.

Jotain tämän tyylistä muutosta luvassa ruokailutilaan meille tänä vuonna.

Päivitettyjä haaveita asumisesta

Viimeisen vuoden aikana omat asumiseen liittyvät haaveet ovat jäsentyneet uudella tavalla ja haaveista on tullut realistisempia. Aikaisemmin haaveet vaikkapa omasta talosta ja elämästä omassa unelmakodissa ovat olleet varsin irrallaan meidän omasta arjesta. Myös budjettimielessä haaveet ovat nyt oikeassa suhteessa. Haaveissa ei ole enää se parisataa neliöinen kivitalo merenrannalla kaukana naapureissa, vaan kompakti esikaupunkitalo.

Minä en kaipaa kotiini kuntosalia, jacuzzia, golf-kentän suuruista pihaa tai askarteluhuonetta, enkä usko avioliitossamme olevan tarvetta man gavelle. Oma tyyli on myös selkiytynyt ja hektisessä elämänvaiheessa kaipaan ympärilleni selkeyttä sekä rauhallisuutta. Näin ollen oma haavekuvastoni tämän hetken unelmakodista on varsin pelkistetty.

Talohaaveista puhuessa täytyy valmistautua ottamaan täyslaidallinen siitä, kuinka rakentaminen on kallista, talon hoitaminen vaivaloista ja ei todellakaan sovi tähän elämänvaiheeseen, kaikkineen talo on yksi loputon rahanreikä. Ihmisillä on aika vakiintuneita mielipiteitä omakotitaloasumisesta ja yleensä ne esitetään suoraan ilman sen suurempaa suodatinta. Minun mielestä olisi aika päivittää koko asumisen konseptia.

Suuret omakotitalot eivät ole realismia keskivertoperheelle pääkaupunkiseudulla – ei rakentamisen eikä ylläpidon näkökulmasta. Home via Lauran blogikirjoitus aiheesta kiteytti hyvin omatkin ajatukset asumishaaveiden päivittämisestä. Mä en halua käyttää kaikkea liikeneviä euroja asumiseen, vaan käyttää osan tuloista elämästä nauttimiseen ja säästää vielä jonkin verran. Korkotason ollessa matala en myöskään halua venyttää lainahanoja tappiin, vaan ennemminkin miettiä mitä tällä nykyisellä summalla saisi muualla. Näinpä oli hyvä aika päivittää omia talohaaveita ja etsiä vaihtoehtoja, kun tietyt reunaehdot on päätetty.

Periaatteessa voisimme asua nykyisessä kodissa tällä kokoonpanolla eläkeikään saakka, mutta omakotitalon kasvatteina kaipaamme tiettyjä asioita omasta talosta. Pihaa, saunaa, takkaa, tähän päivään suunniteltua pohjaratkaisua ja omaa rauhaa. Tietyllä tapaa kaipaan sitä elämäntapaa, joka taloon liittyy ja nyt, kun olen vuoden verran seurannut energistä tytärtäni, uskon vilpittömästi oman pihamaan jopa helpottavan elämäämme. Haluaisin myös uskoa, että hyvällä suunnittelulla on mahdollista tehdä suht’ helppohoitoinen piha.


Olemme jonkin verran katsoneet markkinoilla olevia erillis-, rivi- ja paritaloja. Kaikissa vaan tuntuu olevan, joku kivi kengässä ja lopulta remonttikustannukset kasvavat niin suureksi, että rakentaminen olisi kaikessa haastavuudessaan varteenotettava vaihtoehto. Etenkin vanhemmissa kohteissa mahdolliset kosteus- ja ilmanvaihto-ongelmat eivät houkuttele ottamaan riskiä, etenkin kun kohteet eivät täysin vastaa omaa unelmakuvastoa.

Oman unelmakodin visuaalinen maailma on myös päivittynyt selkeämpään suuntaan. Isoja ikkunoita, luonnonmateriaaleja ja avaraa tilan käyttöä, siinä olisi reseptini yksinkertaisimmillaan. Mikäli päädymme rakentamaan oman talon, toivoisin sen olevan ajaton ja muotoilultaan aikaa kestävä. Jos budjetti olisi rajaton talon rakenteissa yhdistyisi kivi- ja massiivipuu. Lattiassa olisi tammiparketti, ikkunoihin ilmettä toisi mustat pokat ja terassi jatkaisi oleskelualuetta suojaiselle sisäpihalle. Yhtenäisiä tiloja voisi jakaa kevyemmillä lasiseinillä ja meidän sosiaaliselle perheelle yhtenäinen olohuone-keittiö ratkaisu sopisi hyvin. Sisustus puolestaan pehmentäisi talon ilmettä ja viimeistelisi kodikkaan kokonaisuuden.

Asuntomessujen eri kohteet näyttivät hyvin sen, kuinka pohjaratkaisulla on suuri vaikutus tilan tuntuun ja toimivuuteen. 140 neliötä voi tuntua ahtaalta ja vastaavasti alle 120 neliötä yllättävän tilavalta. Itse olen tykästynyt moniin Kannustalon pohjiin, niiden selkeyden ja monipuolisten toiminallisuuksien ansiosta. 70-luvun taloista saa myös paljon ideoita tehokkaaseen tilan käyttöön.

Koska Suomessa tilasta on harvoin puuteetta, kansainväliset sivustot ovat tarjonneet minulle inspiroivia ideoita tiiviimpään rakentamiseen ja tilan käyttöön. Dezeen.com sivusto on tarjonnut minulle samanlaisia ahaa-elämyksiä kuin Grand Designs aikoinaan. Kuvat on poimittu Dezeen-sivustolta ja The Local Project -sivustolta.

Mustaa ja valkoista ennen syksyä

Jihuu, muistikortinlukija tuli ja pelasti kuvat kadotukselta. Muistikortin kätköistä löytyi kuvia kuukauden takaa, jolloin olohuoneessa näytti vielä kovin kesäiseltä. Syksy on tosiaan tullut.

syyskuunkuudes_mustavalkoista1
syyskuunkuudes_mustavalkoista3
syyskuunkuudes_mustavalkoista2

Valkoiset ruusut, kiiltävät kevykset ja musta varjostin, näyttävät silmään edelleenkin raikkaalta yhdistelmältä, mutta syksyn tullen mieli tekee jo jotain tunnelmallisempaa. Muutenkin tuo mustavalkoinen kausi alkaa hieman kyllästyttää, niin klassinen kuin se onkin. Tällä rintamalla on tuskin mitään radikaaleja muutoksia luvassa, ehkä syksyn aikana repäisen ja hankin jotain ihan oikean värisiä sohvatyynyjä.

Sisustuslehdissä näkyy enää ani harvoin täysin valkeita tai mustavalkoisia koteja, on entistä vaikeampi määritellä kauden muotiväriä kun väripaletin kaikki sävyt on sallittuja. Tämä on mielestäni ihan tervetullut muutos ja haastaa sisustajia vierailemaan välillä oman mukavuusalueen ulkopuolella erilaisten värikokeiluiden merkeissä. Samalla tuntuu, että niin muoti- kuin sisustustrendit ovat entistä sallivampia – kaikkien ei todellakaan tarvitse mahtua siihen samaan muottiin, eikä voida sormella osoittaa ettei joku asia ole muotia. Mielenkiintoista meille sisustusintoilijoille ja toivottavasti kestävämpää myös ympäristön kannalta.

syyskuunkuudes_mustavalkoista4
syyskuunkuudes_mustavalkoista11

Olisikohan muuten jo aika vaihtaa valkoiset verhot raskaampiin harmaisiin pellavaverhoihin? Ehkä odottelen, kunnes lehdet tippuvat talon edustalta. Tällä hetkellä maisema on kullan keltainen, kuvissa koivut ovat vielä vihreässä lehdessä ja parvekkeen kukatkin kesäisessä kuosissa. Aika rientää ja kuvat konkretisoivat muutoksen, etenkin tuon minineidin kanssa pitäisi muistaa ottaa jokaiselta päivältä kuva, koska seuraava on jo tyystin uudenlainen. Sisustus saattaa kestää aikaa, mutta nuo pienet muuttuvat joka päivä.

syyskuunkuudes_mustavalkoista5

Syksy – sisustajan parasta aikaa?

Syyskuunkuudes ruokailutila1
Syyskuun ensimmäinen päivä. Tästä se syksy virallisesti alkaa. Vaikka pidänkin kesästä ja lämmöstä yli kaiken ja talven pimeät sadepäivät ahdistavat, on syksy kuin uuden alku. Akut on ladattu kesäauringolla ja sisustaminen kiinnostaa taas. Pöydässä on vielä muistoja viikonlopun kastetilaisuudesta. Itse kemut, kun jäivät suunnitelmien vastaisesti tallentamatta blogia varten. Tärkeintä oli keskittyä juhlaan, vieraisiin ja toki juhlan päätähteen, niinpä kuvaaminen jäi omalta osalta väliin. Kattauksessa oli jo syksyn tuntua, vaikka juhlaa vietettiin kesäisissä tunnelmissa. Syksy taitaa olla parasta aikaa sisustajalle, uusia mallistoja julkaistaan tuon tuosta, vaaleat pastellit vaihtuvat syksyn lämpimiin sävyihin ja kesän jälkeen koti on taas ajankohtainen. Nurkkia laitetaan valmiiksi tulevaa talvea varten, rakennetaan ikään kuin pesää talviunia varten.

Syyskuunkuudes ruokailutila syksy2015_2

syyskuunkuudes ruokailutila syksy2015_5syyskuunkuudes ruokailutila syksy2015_3

Helsinki Design Weekin käynnistyessä kaupunki on täynnä kiinnostavia tapahtumia. Viikonloppuna neiti saa jäädä hetkeksi isänsä hoiviin, kun pistäydyn Kaapelitehtaan Design Marketissa. Hakusessa on etenkin tekstiilit ja lastenhuoneen sisustusasiat, kenties jotain isompaakin löytyy. Seuraavalla viikolla onkin vuorossa Habitare, johon haaveilen pääseväni neidin kera, katsotaan kuinka kauan tyttö viihtyy vaunuissa messukeskuksen käytävillä. Näiden lisäksi viikolla on monia muita kiinnostavia tapahtumia ja keskustelutilaisuuksia mm. kaupunkimuotoiluun ja muotoilun mahdollisuuksiin liittyen. Muotoilu kaikessa laajuudessaan on aihe, josta jaarittelisin mieluusti viikko kausia ja haluaisin kovasti kuulla eri asiantuntijoita. Tänä vuonna Design Weekin teemana on aikakone, täältä voi kurkata mitä kaikkea tapahtumia Design Week sisältää tänä syksynä.

Kotinurkissa riittää myös puuhaa syksyllä. Keittiö kaipaa vielä viime silauksen, neidin huone on sisustamista vaille valmis ja eiköhän sitä syksyn pimetessä vaihdeta tekstiilejä sekä tunnelmoidaan kynttilän valossa. Sellaista siis luvassa sisustusrintamalla.

Vaan millaisia sisustusprojekteja teillä on luvassa syksylle?

syyskuunkuudes ruokailutila syksy2015_6
syyskuunkuudes ruokailutila syksy2015_4
Kuvat sen kertovat, kukkahullulta lähti taas mopo käsistä versojen kuvauksen suhteen. Form & Flora taikoi tämän syksyisen kimpun kastejuhlaan ja kaunotar on kuvan ansainnut.

Uusi koti aarteille

syyskuunkuudes vintage artek1

Toisen roska on toisen aarre. Artekin 900 –tarjoiluvaunu kotiutui meille anoppilasta, jossa se on etsinyt paikkaansa jo reilun kymmenen vuoden ajan. Kertaalleen tarjoiluvaunu taisi olla myynnissä, mutta meidän onneksi se ei sillä kertaa löytänyt uutta kotia ja oma makukin sai kehittyä siinä välissä. Edellisen kodin tummasävyiseen sisustukseen tämä klassikko ei istunut, mutta täältä se löysi paikkansa muitta mutkitta. Näin tämä aarre on löytänyt meiltä uuden kodin. Eikä tämä anoppilassakaan kuulunut kategoriaan roskat, siellä aika oli vain elänyt sen ohitse.

Alvar Aalto on suunnitellut alun perin tämän tarjoiluvaunun Pariisin maailmannäyttelyyn vuonna 1937. Kovin ajankohtaiselta vanerista taivutetun vaunun muotoilu näyttää tänäkin päivänä. Mieheni lapsuuden kotiin tämä on löytänyt tiensä 80-luvulla ja sattuupa sen valkoisia kaakeleita koristavan herran itsensä piirtelemät lyijykynäjäljet.

syyskuunkuudes vintage artek4

syyskuunkuudes vintage artek festivo

syyskuunkuudes vintage artek2

Lyijykynän lisäksi ajanpatina näkyy myös koivun kellastuneessa värissä, mutta yllättävän hyvin se sulautuu vaaleaan kotiin ja jätetään suosiolla pinnan käsittely väliin. Samalla reissulla meille kulkeutui muutama kappale Timo Sarpanevan Festivo -kynttiläjalkoja. Näin aarteet löysivät uuden kodin.