Day off ja ajatus luovuudesta

Viime viikot ovat menneet melkoista haipakkaa. Jossakin vaiheessa keltaiset lehdet vaihtuivat ensilumeen ja Halloween jouluhössötykseen. Tuntuu, ettei arjenhössötyksen keskellä pysy sesonkien matkassa ja luovuus jäi kesän lämpöön. Kotona ollessa päivät toistavat samaa kaavaa ja aikatauluissa pysyminen on pääosin minun hyppysissäni. Pääosin arki on hyvin rentoa, mutta toisinaan kapellimestarin homma uuvuttaa. Olikin ihana nukkua viikonloppuna ensimmäistä kertaa puoleen vuoteen rauhassa puoli yhdeksään ja hiippailla valmiiseen aamiaispöytään.

Vapaapäivä jatkui vielä kaupungilla käyskentelyn merkeissä. Tarkoituksen oli suunnata kohti Bankin Antiikki –tapahtumaan, mutta viime hetkellä vaihdoin 12 euron pääsyliput cappuchinoon ja kakkupalaseen. Valintoja, valintoja. Kaupungilla kävely ilman rattaita ja höpöttävää pipopäätä seurana on outoa. Portaat voi kävellä ja esteetöntä reittiä ei tarvitse pohtia mielessä etukäteen. Bussi- ja ratikkapysäkillä ei tarvitse valmistautua yhden naisen sirkusesitykseen taaperon viihdyttämiseksi, eikä vastaantulijat hymyile tai vilkuttele iloisesti sinun suuntaasi. Alkuun vapaus tuntui ihanalta, mutta parin tunnin päästä tylsältä. Lopulta tuli jo ikävä.

Pieni vapaa, edes muutaman tunnin mittainen, tekee hyvää ja oli hauska nähdä ensilumen peittämä kaupunki vielä ennen jouluvaloja. Jos talvi yllätti autoilijat, taisi se yllättää myös kaupungin. Ruukuissa nuokkui vielä syyskukat ja jouluvalot roikkuivat vailla sähköä. Kaupoissa tyhjennettiin vielä syysrekkejä sesonki-alen merkeissä ja myyjät pohtivat minne joulukoristeet laitetaan. Hiljaista hyrinää ennen vuoden kiireisintä sesonkia. Oikea kamera oli myös pakattuna laukkuun, mutta luonnollisesti ilman muistikorttia. Niinpä napsin muutaman tunnelmakuvan kännykällä, joka luonnollisesti jäätyi parin kuvan jälkeen. iPhone ja Suomen talvi, you know.

syyskuunkuudes_helsinki_syksy2016-1-2

Vapaapäivänä tuli myös mietittyä luovuutta. Viime viikkoina luovuus on ollut kortilla ja sen huomaa myös tästä verkkaisesta päivitystahdista. Kun toinen aikuinen lapsiperheestä viimeistelee työn ohessa opintojaan ja pistät itsekin lusikkasi soppaan, on arjen vapaa-aika ja luovat hetket käytetty. Käytännössä ainoa oma työskentelyaika on lapsen päiväunien aikaan ja iltaisin neidin mentyä nukkumaan. Vaikka tuttavat ovat hymähdelleet minun vuodatukselle päivät ja viikot täyttävistä koulutöistä, niin perfektionisti luonne huomaa helposti täyttävänsä päivät vaikka sitten puolison koulutehtävien viimeistelyllä. Siltikin tuntuu, että asiat olisi voinut tehdä paremmin. Tilannetta ei helpota samanaikaisesti kasautuvat kotityöt ja pesemättömien pyykkien vuoret.

Siinä vaiheessa, kun päivät täyttyvät töistä ja niiden tekemiseen napataan aikaa myös yöunista, menee pää ikään kuin autopilotille. Autopilot on ihan kelpo toiminto, kun rajattu aika suoritetaan asioita rutiinilla ja tehdään jotain mihin on vuosien harjaantuminen. Autopilotilla ei kuitenkaan luoda mitään uutta tai ainakaan minä en luo. Silloin kun suoriutuu arjestaan ja pystyy pitämään pään jotenkuten pinnalla, ei auta luovuusoppaiden luku hiirenkorville tai se, että joku ulkopuolinen sanoo ”ole luova!”. Etenkin businekseen liittyvä luovuuskeskustelu tulee itseltäni ulos korvista ja ärsyttää, että luovuutta pidetään vain luovien tyyppien ja –alojen oikeutena ja velvollisuutena. Me kaikki olemme luovia, eikä luovuutta voi sälyttää ns. luovina pidettyjen ihmisten niskaan.

syyskuunkuudes_helsinki_syksy2016-1-5

Luovuuden saralla edelleenkin vaikutun Terese Amabilen How to Kill creativity –artikkelista, jonka luin moneen kertaan opintojen aikana. Artikkelin julkaisusta on kulunut lähes 20 vuotta, mutta ajatus siitä, että luovuus syntyy yksilön asiantuntemuksesta, motivaatiosta ja luovan ongelmanratkaisun taidoista. Organisaatioissa luovuuden johtaminen tapahtuu näiden kolmen elementin avulla ja tarjoamalla työntekijälle mahdollisimmat suotuisat olosuhteet luovuudelle. Motivointi tapahtuu tarjoamalla työntekijän kapasiteetille ja taidoille riittävän haastavan tehtävän, luovuuteen kannustavan työympäristön ja riittävästi resursseja. Resursseilla tarkoitetaan aikaa ja rahaa. Vaikka tämän hetkinen luova organisaationi käsittääkin vain kolmihenkisen perheen ylläpidon, voisin väittää luovuuden takkuavan tällä hetkellä juurikin tuohon resurssipuolella. Terese Amabile pitää suuria euromääräisiä porkkanoita pitkällä jänteellä luovuuden tappajana ja minäkin olen kaivannut viime aikoina eurojen sijasta tunteja. Niitä lisätunteja vuorokauteen toivoo varmasti moni työssäkäyvä vanhempi, joten tuskin olen yksin.

Näinpä tämä viikonlopun vapaapäivä tuli täydelliseen aikaa. Hieman vapaata ja taas tuli ideoita kodin jouluilmeeseen sekä virtaa niiden ideoiden toteuttamiseen, sillä idea ilman toteutusta on pelkkä nolla.

Uusin ideoin kohti uutta viikkoa! Mites teillä päin on otettu vastaan tämä etutalvi?

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *