Ensimmäiset juhlat

Pienen tyttären ensimmäinen juhla on nyt vietetty ja neiti sai kasteessa virallisesti nimensä. Nimi on ollut tytöllä käytössä jo reilun kuukauden heti siitä päivästä alkaen, kun yhdessä miehen ja isosiskon kanssa nimen päätimme. Nimi oli siskon ehdotus, emmekä me mieheni kanssa voisi parempaa nimeä keksiä.

Esikoisen ristiäisjärjestelyt ovat jääneet mieleen yhtenä elämäni stressaavimmista hetkistä – juhlien järjestäminen kolmellekymmenelle hengelle omassa kodissa kokkauksineen ja siivouksineen reilu viisiviikkoisen refluksiaan itkevän vauvan kanssa oli aikamoinen ponnistus. Siitä oppineena lykkäsimme kastejuhlaa niin myöhäiseksi kuin se vain on mahdollista ja ilolla otimme vastaan mieheni siskon ehdotuksen järjestää juhlat hänen kotonaan.

Juhlien tähti parin kuukauden rajapyykin ylitettyään valmiimpi itse juhlaan ja mikä helpotus oli, kun pääsimme kauniiseen kotiin järjestämään juhlia ilman siivoushuolia. Sellaista Pinterest-täydellisyyttä en olisi pystynyt loihtimaan omaan kotiini kokkailujen lomassa. Todennäköisesti vieraat olisivat saaneet osallistua meillä kodin siivoiluun ennen juhlien alkua.

Juhla oli mitä onnistunein tunnelmaltaan – pappi oli juuri sopivan rento ja vierailla juttu lensi. Ensilumi leijaili maahan, vähän niin kuin meidän häissä vuosia sitten, ja joulun valot ja kynttilät toivat oman tunnelmansa juhlaan. Oli ihan myös katsoa pienten juhlijoiden menoa ja kuinka hienosti he jaksoivat tsempata läpi virallisen osuuden.

Niin kauniit puitteet kuin juhlalla olikin, tärkeintä on muistot, jotka juhlasta jää. Puheessaan pappi muistutti siitä, kuinka kasteen kaltainen perinne nivoo sukupolvet ketjuksi. Pohdin mielessäni, että näilläkin perinteillä ja juhlilla on paikkansa vielä tänä päivänä – sukujen ja perheiden eläessä kauempana toisistaan, on välillä hyvä kokoontua yhteisten asioiden äärelle.

Sukupolvien ketjusta minua muistuttaa myös tätini minulle tekemä huiman kaunis kastemekko, jossa nyt molemmat tyttäremme on kastettu. Samaisessa mekossa on kastettu myös serkkujani ja serkkujen lapsia. Toivon, että tälle mekolle löytyy vielä käyttäjiä.

Juhlien järjestäminen vauvan kanssa on tuskaista ja tälläkin kertaa kiillottelin hopeita aamuyöllä. Mutta jonkun täytyy nähdä hieman vaivaa, jotta niitä muistoja syntyy sukupolvien ketjuun. Kuten Kerttu muistutti postauksessaan juhlittuja juhlia kukaan ei varmasti kadu, mutta juhlimattomia kyllä.

Olkoon nämä tyttäreni ensimmäiset juhlat ja yhdet meidän perheen juhlien ketjussa. Kiitos kaikille niille, jotka olivat mukana meidän juhlapäivässä. On onni että pienen tytön matkassa on joukko hyviä ihmisiä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *