Et säkään oo sama kuin ennen

Syyskuunkuudes potretti1
Kas tässä se on elämäni ensimmäinen perhepotretti tässä muodossaan. Hilpeänä, lämpöisenä, meidän näköisenä ja täynnä rakkautta. Tältä se perhe tänä päivänä näyttää, meidän näköiseltä. Kirsi Hiekkarinne kävi kuvaamassa meitä kotosalla heinäkuun alussa ja tässä muutama otos päivän sadosta. Tällä kertaa ne parhaimmat otokset säilyvät perhealbumin suojissa, mutta ei voi muuta kuin ihailla taitavan kuvaajan kykyä vangita tunnelma ja pienen ihmisen hymynkareet. Kuvauspäivä oli kaikkineen rento, hauska ja jää mieleen yhtenä tapahtumana pienen ensi viikoilta.

Pieni tyttö tuli meidän elämään heinäkuun alussa, mutta tuntuu jo niin tutulta ja olennaiselta osalta perhettä, että ihan kuin olisi ollut meidän kanssa jo pidempään. Ruusunen vaikuttaa olevan tyytyväinen elämäänsä ja on melko lungin oloinen paketti. Omaa tahtoa löytyy toki myös ja mikäli asiat eivät mene neidin tahdon mukaan edessä on kovaääninen konflikti. Konfliktit ovat pääosin koskeneet ravintopuolta ja näissä tilanteissa diplomaattina on toiminut äidin säiliöistä irtoava maito. Pientä närästystähän moinen fiesta on aiheuttanut, mutta eiköhän sekin selätetä kunhan vähän kasvetaan. Ollaan päästy reissaamaan mökille ja isovanhempien luokse Savonlinnaan, toisinaan nämä maisemavaihdokset ovat kiristäneet hitusen pienen töppöstä. Matkailu avartaa, vaikka joskus nämä uudet kulmat ahistaa. Koti on paras paikka.

_38A6331netti
_38A6517netti
_38A6451netti
Syyskuunkuudes potretti2

Ennen vauvan syntymää sitä huijaa itseään uskomaan, ettei mikään elämässä muutu. No, mitään odottamattoman dramaattisia muutoksia ei välttämättä tapahdu, mutta jotenkin sitä vaan huomaa ettei oo sama jäbä tai gimma enää. Ensinnäkin elämässä on moninkertainen määrä rakkautta. Pienokainen vie sydämen sinä hetkenä, kun hänet nostetaan ensi kertaa syliin. Ei ole sen rakkaampaa. Maailmasta tulee hivenen pelottavampi paikka, kun sinulla on pikkuinen suojeltavana ja kasvatettavana. Onkohan autolla ajo tuntunut koskaan hurjemmalta kuin ajaessa Kättäriltä kotiin pieni kyydissä? Hetkellisesti sitä saattaa potea myös lentopelkoa ja pöpökauhua, lukea silmät kyynelten suolaamana, jos jonkinlaista terveysmanuaalia ja tulkita pienintäkin inahdusta, minkä pieni päästää. Paras tulkki vauvan erilaisiin inahduksiin on kuitenkin äiti itse ja sen kielen opiskeluun ei auta kuin aika.

Se on myös pökerryttävää, kuinka rakas sitä itse voi olla tuolle pienelle. Niin tärkeä ja rakas, että kaikista hienoista vaunu- ja sänkyhankinnoista huolimatta, hän nukkuu kaikista mieluiten juuri sinun sylissäsi. Äiti pidetään luupissa vaikka nälkään vedoten. Pieni kasvaa niin nopeasti, että en kadu hetkeäkään niitä kotona nyhjättyjä päiviä, jotka ovat menneet pientä sylitellen ja silitellen. Näitä päiviä ei saa takaisin ja arvokkain asia, jota voin pienelle antaa on aika ja hellyys. Siinä pikkuisen makuualustana toimiessa voi katsoa muutaman sarjan HBO:lta.

Eikä se rakkaus ole pois puolisoltakaan, vaikka yhteinen aika laskee merkittävästi eikä se jäljelle jäävän ajan laatu merkittävästi kohene. Saatetaan vaan olla hiljaa tai sitten analysoida tunnin verran lapsen unirytmiä ja syömisiä. Puhutaan henkeviä sitten taas myöhemmin. Sanotaan, että esikoinen laskee merkittävästi pariskunnan kokemaa onnellisuutta ensimmäisen vuoden aikana. Vauvavuotta ei varmankaan tulla muistamaan avioliiton helpoimpana vuotena, mutta ainakaan tässä vaiheessa samaan hengen vetoon totean, ettei pitkällä aikajänteellä monetkaan asiat ole tiivistäneen suhdetta niin kuin tuo pieni.

Näin tätäkin viestiä elämänkertomusta on muutettu. Tyttö sai viikonloppuna nimen ja nyt toivutaan juhlista, ensi viikolla kenties takaisin blogin ääreen. Monta juttua on mielessä valmiina odottamassa, että saan ideat kuviksi ja ajatukset jutuiksi.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *