Mistä tietää, että on tullut kotiin?

Siitä miltä tuntuu. Oman kodin vain tuntee. Näin tuumittiin rakkaan ystävän vieraillessa meillä viikonloppuna. Näinhän se on. Muuton jälkeen menee jokunen aika ennen kuin uudet nurkat alkavat tuntumaan omalta, tavarat löytävät paikkansa ja asukkaat omat soppensa. Isojen linjojen jälkeen on aika pohtia niitä pieniä yksityiskohtia ja luoda tunnelmaa. Minulla kotiutuminen kestää jonkin aikaa, tarvitaan hieman elettyä elämää ja muistoja ennen kuin asunnosta tulee koti. Niin oli myös tämän kodin kohdalla. Keskeneräisistä projekteista huolimatta täällä näyttää nyt meiltä ja kodin tuntee.

syyskuunkuudes_photowall1
syyskuunkuudes_photowall3
syyskuunkuudes_photowall2

Siinä missä kodin vaaleus, luonnonmateriaalit, tyynyröykkiöt ja perheateriat Flosin kruunun tuikkeessa ovat osa meidän kotia, kuuluu siihen myös elämäntilanteen suoman kaaoksen sietäminen. Tällä hetkellä osa meitä on avokadotahra syöttötuolin vieressä, uusimmalla sisustustyynyllä köllöttävä koira, vaalealle matolle levitetyt lego-palikat, pesua kaipaavat ikkunat, pienet sormenjäljet peilissä ja kolmesti päivässä siivottava keittiö. Äänimaailmaa täydentää ympäripyöreitä päiviä surruuttava pyykinpesukone ja iloinen töminä sekä kikatus, joka on peräisin vauvasta taaperoksi kasvavasta beibestä.

syyskuunkuudes_photowall4

Koska koti on muutakin kuin sisustamista, olen halunnut tuoda esille kodissa eletyn elämän. Arjen keskellä on hyvä muistaa vähän juhlaakin, näinpä seinälle on ripustettu kuvia meistä perheenä. Jonkun silmään se saattaa olla kotialttari, mutta minulle kokoelma muistoja ja kasvottomia printtejä arvokkaampia kuvia.

Mitäs mieltä te olette omien kuvien käyttämisestä sisustuksessa? Entäs mikä tekee sinulle kodista kodin?

Ja jihuu, kuvienoton jälkeen kaksi viimeistä kuvaa löysi tiensä seinälle hääkuvien joukkoon.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *