Sköna Hem ja väripaletin horjutusta

syyskuunkuudes flos sisustus
Ihana rauhallinen sunnuntai. Ei töitä, ei kotitöitä, ei kiire mihinkään. Siivottu koti ja taustalla pesukoneen hiljainen hurina. Aikaa ja aivokapasiteettia selailla sisustuslehtiä ihan ajatuksella. Sisustuslehtien saralla minulla on selvästi meneillään Sköna Hem-kausi, vaikka yleisesti ottaen olen enemmänkin Elle Decoration ja Glorian Koti naisia. Normaalisti Sköna Hemin lukaalit ovat hieman liian koristeellisia ja romanttisia minun makuuni. Nyt Skönä Hemin tunnelmalliset ja kotoisat kodit upottavine sohvineen, kimalluksineen ja pastelleineen ihastuttavat minua. Edellisessä postauksessa jo kaipailin kevääksi pastellinsävyjä kotiin ja niinpä ne puuteriset roosan sekä harmaan sävyt tarttuvat silmääni näistäkin kuvista.

syyskuunkuudes sisustus pastelli
syyskuunkuudes olohuone sisustus
syyskuunkuudes sisustusajatus

Kun kodin puitteet alkavat olla kunnossa, poden pientä kotoisuuden kaipuuta, mikä onkin varmaan ihan normaalia tutustuessa uuden kodin nurkkiin. Nykytila kuvaa hyvin myös sitä, että viimeiset kuukaudet on mennyt melkoisessa sumussa selviytyessä, eikä kodille ole ennättänyt uhraamaan liioin ajatuksia. Onko siis ihme, että ruotsalaislehden ”mysigt” fiilis lämmittää mieltäni. Kynttilät, kukat, taulut, eriparia olevat valaisimet ja somat asetelmat, ovat kaikki tervetullut lisä tähän kotiin.

Harkitsen melko tarkkaan kotiini hankittavat tavarat, niinpä minulla ei ole tapana kantaa muuttokuorman perässä sitä sun tätä torkkupeittoa ja tuoksupotpuria uuteen kotiin tunnelmaa luomaan, vaan rakennan kokonaisuuden harkiten. Noita Sköna Hem koteja tarkastellessa, voin myöntää, että aivan liian harkiten. Valkoinen koti on ihanan valoisa, mutta ehdottoman väripaletin sijaan haluan tänne jotain särmää. On helppoa juuttua harmaa-musta-valkoiseen väripalettiin ja jättää haastamatta itseään sillä, että toisi sekaan muita värejä. Väreillä leikitellessä on aina se riski, että jotkut värit eivät ihan täydellisesti soinnu toisiinsa ja harkitun harmonian sävyttäminen tuntuu alkuun lähes venäläiseltä ruletilta.
syyskuunkuudes sommitelma

Yksi liiallisuuden harkitsevuuden merkki on tyhjän seinän kammo. Siitä kärsin jo edellisessä kodissa. Seitsemän vuoden aikana taulunirsoiluni sai melkoiset mittasuhteet ja suurimman osan tästä ajasta tuijottelimme tyhjiä seiniä. Nyt minulla on mielessäni ajatuksia, jos minkälaisesta taulukollaasista. Pienenä haasteena on toki seinäpintojen rajallinen määrä – remontissa, kun kaikki turhat seinät löysivät paikkansa jätelavalta. Nyt olen kuitenkin päättänyt, että ruokailutila saa tunnelmatuojakseen valokuvaseinän. Tämän seinän suhteen kuitenkin harkitsevuus on valttia. Kiviseinä ei anna periksi kuin iskuporakoneelle ja taulujen ripustaja toivoo, ettei sisustaja muuttaisi mieltään heti, kun ruuvi on saatu seinään. Ennen kuin yhtään kuvaa on seinällä, täytyy sisustajan vielä ratkoa kehysten väri – koko mustaa vaiko sekaan kromia, asettelun rytmi – laitetaanko riviin järjestykseen vai sommitellaanko sekaisin ja mitä kehyksiin laitetaan? Tällä hetkellä tuntuu, että New York juliste saa etsiä paikkansa varastosta ja kehyksiin laitetaan jotain henkilökohtaisempaa.

syyskuunkuudes newyork
syyskuunkuudes valokuvat

Alku se on tämäkin. Hääkuvia varten Stockmannilta hankituissa kehyksissä uskalsin jopa ottaa yhden kuparikehyksen kromikehysten sekaan. Tästä se alkaa, rajojen hiljainen rikkominen ja asunnon kodiksi kokoaminen.

Sunnuntai päivän oppi Skönä Hemistä – kaiken ei tarvitse olla tip top sopusoinnussa keskenään, mielenkiintoisempi kokonaisuus syntyy, kun rikkoo rajoja. Aina voi palata siihen harmoniaan.

Vai mitä mieltä olette? Sisustetaanko teillä mittanauhan kanssa vai riskillä vapaalla kädellä huitoen?

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *