Taaperon kuvaus

syyskuunkuudestaaperokuvaus0006

syyskuunkuudestaaperokuvaus0002

On asioita, joita ei koskaan pitäisi kokeilla itse ilman ammattilaisen ohjausta. Tämän päiväisen perusteella liitän listaan mukaan yksivuotiaan valokuvauksen. Hankkiessani ammattilaistason kameran ajattelin, että otan itse kuvat yksivuotiaasta. Kesällä kuvat voi huoletta ottaa ulkona, eikä ole huolta valaistuksesta ja voi keksiä vaikka mitä rekvisiittaa oheen. Kamera on esillä koko ajan ja samallahan sitä harjaantuu. Tausta-ajatuksena oli, että treenauksen myötä tulisi otettua enemmän kuvia pienestä koko kesän ajan. Kuvia on otettu, mistä olen erityisen iloinen, mutta tuosta treenauspuolen muusta onnistumisesta en ole ihan varma. En myöskään ollut ajatellut kuinka hankalaa on kuvata kohdetta, joka ei pysy hetkeäkään paikalla.

Kuvaussuunnitelmat ovat venähtäneet viikoilla. Milloin on satanut, milloin otsassa on ollut kuhmu tai nenän päällä nokkosihottumaa. Viime viikkoina on myös ollut ihan liian kylmä, että voisin pukea tytön tyllihameeseen ja lähteä ulos värjöttelemään. Koska vaatekaappia saa jatkuvasti uusia, en halunnut myöskään hankkia uutta asua syksyisempää kuvaussessiota varten, tässä ei ole kuitenkaan kyse uuden katalogin kuvaamisesta. Tänään sää tuntui suosivan kuvauskeikkaa, niinpä vedettiin tyllit korviin ja laitettiin lämmikkeeksi mummin tekemä neuletakki. Neuletakki saikin olla yllä koko kuvaussessioiden ajan ja näinpä kuvista tuli paljon maalaisromanttisempia kuin olin ajatellut.

Tunnelmapuoli ei toki ollut ainoa haaste kuvauskeikalla. Alkuun tutkitaan maaperä, ettei maastosta löydy erikoisia metsäneläviä tai lasinsiruja kallio-piknicin jäljiltä. Alueen perusteellisen haravoinnin jälkeen voidaan stailata tienoo. Meillä oli tällä kertaa mukana vilttiä, tyynyjä, nallea ja pari kukkasta. Mut nada. Ei kelpaa tää infra, iphonesta kaikuva musiikki kiinnostaa, mutta sekin vain hetken. Ei auta muu kuin mamman lirkuttaa kameran takaa kuin Aku Ankka ja yrittää napata edes muutama otos kasvoista.

syyskuunkuudestaaperokuvaus0001

syyskuunkuudestaaperokuvaus0003

Malli oli varsin kiireistä sorttia ja aina säntäämässä pois kameran luota. Sainkin monta erinomaista kuvaa tytön selästä. Sisätiloissa kameralle hymyillään, mutta tällä kertaa rannan muut ihmiset kiinnostivat niin paljon, ettei siinä joutanut malli hymyään esittelemään. Toki yksivuotias on myös tavattoman kiinnostunut helmoistaan, joita piti välillä nostaa korviin. Tällä kertaa suurin vastoinkäyminen koski maaperän maistelua – malli olisi halunnut tyypata sammalta ja rajoittajaäiti kielsi moisen tastingin.

syyskuunkuudestaaperokuvaus0007

syyskuunkuudestaaperokuvaus0005

syyskuunkuudestaaperokuvaus0010

syyskuunkuudestaaperokuvaus0008

Kun homma näiden vastoinkäymisten jälkeen alkoi rokkaamaan, oli taivas muuttunut tummanpuhuvaksi ja harmaaksi. Se siitä kesäisestä taustasta, nyt tarjolla oli tasaista harmaata. Äkkiseltään kuvien teema muuttui iloisen kesäisestä jokseenkin Emily Bronte -henkiseksi. Onneksi kameralle tarttui muutama aurinkoinen kuva kesämaikista. Kuvia tietokoneelta katsellessa täytyy myöntää, että tätähän tämä tällä hetkellä on, yhtä hurlumheitä ja niinpä kuvat antavat hyvin todenmukaisen kuvan tilanteesta.

syyskuunkuudestaaperokuvaus0011

…Ensi vuona jätän nämä kuvat ammattilaisten asiaksi…

4 thoughts on “Taaperon kuvaus

  1. Hauska postaus! Ja niin realismia 😀 minullakin on yksivuotiskuvaus edessä syyskuussa. Aioin toteuttaa sen itse. En ole ihan varma enää… :;) toisaalta, eipä niiden kuvien tarvitse täydellisiä ollakaan. Teillä on tosi söpö pieni tyttö 💓

    1. Totta, ei kuvien todellakaan tarvitse olla täydellisiä, vaan enemmänkin juuri elämäniloisia. Onnistuin jopa lopulta saamaan ihan kelpo kuvia kasvoistakin ja lopulta koossa oli hyvä 20 kuvan setti. Sitä täydellistä hymyä täytyy metsästää sitten normaali arjessa. Tästä kuvauskeikasta viisastuneena, lämmöllä suosittelen ”viihdyttäjä-pellen” mukaan ottamista kuvauksiin. Kameran takana on hiukka haastavaa viihdyttää tyttöä, joten toinen aikuinen voisi viedä lapsen huomion muihin asioihin kuin kuvaus ja vaikkapa nuo hurjan kiinnostavat muut ihmiset. Onnea kuvauksiin!

  2. Valokuvaajana pakko todeta, että kyllähän se monesti kannattaa ammattilaisen puoleen näissä kääntyä, mutta kyllä mä silti nään ite sen vielä tärkeempänä, että kokeilee ja oppii myös ite jatkuvasti. Sitä myöten sitten kuitenkin saa niitä kuvia aina arjessa otettua. Ja hyvin monen (etenkin nais-)kuvaajan into kuvaamiseen on syntynyt just omien lasten kuvauksista.

    1. Hei Jari, hauskaa kun olit löytänyt hieman vanhemman postauksen. Meillä on kokemusta niin ammattilaisen ottamista kuvia kuin itse räpsityistä. Niissä ammattilaisen ottamissa kuvia on monesti ihan huikea tunnelma ja ammattitaito tulee esille siinä, että pystyy poimimaan aivan mahdottomasta tilanteesta ikimuistoisia hetkiä. Itseään saa todellakin haastaa noita lapsia kuvatessa ja siinä sitä taito vaan karttuu. Kumpikin toimii siis 🙂 Aurinkoa talvipäivään!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *