Tahaton tauko

En ollut suunnitellut pitäväni parin kuukauden luovaa taukoa ja ottavani etäisyyttä blogista. Elämässä on tapahtunut paljon asioita. Vauva kasvaa ja kehittyy. Mun vauva ei ole enää sylivauva, vaan maailmaa tutkiva ja huoneesta toiseen liikkuva seikkailija. Ihanaa ja samaan aikaan hieman haikeaakin. Tämän tyyppiset kehityskaaret tulevat luonnollisesti uniin ja äidin univelka on kasvanut hivenen korkoa. Muistissa on tämä vaihe esikoisenkin kohdalta ja parempien yöunien toivossa olisin silloinkin ollut valmis tekemään mitä vain. Tämä on yksi vaihe ja menee ohi kyllä ajan kanssa.

Oman vivahteen vauvavuoteen on tuonut miehen yrityksessä tapahtuvat muutokset, joiden myötä olen päässyt itsekin työn makuun. Kuinka hienoa on ollut luoda oma brändi ruokakaupalle, ottaa selvää lähialueen asiakkaiden toiveista kauppaan liittyen, suunnitella tuotevalikoimaa ja lopulta olla paikalla, kun asiakkaat astuvat ensimmäistä kertaa sisään kaupan ovista. Tätä kaikkea on ollut hieno seurata vierestä ja auttaa oman kykyjen mukaan.

Vaikka olen tehnyt lukuisia kampanjoita ja ollut mukana useamman brändin kehittämisessä, harvoin olen saanut näin suoraa palautetta asiakasrajapinnasta. Tämän takia on ollut antoisaa tehdä töitä asiakkaiden joukossa, kirjata ulos tuotetoiveita ja kuunnella heidän ajatuksia uudesta kaupasta. Parasta se, että vastaanotto on ollut positiivinen ja tuntuu hyvältä, että myös tunnelmalliselle kivijalkakaupalle on paikkansa kuluttajien arjessa verkkokaupan aikana.

Pikkulapsiarjen, vauvan ja työn yhdistäminen on melkoista taiteilua, ja hetkittäin huomaa kevään painavan jaloissa. Minkä tuntee ja kokee vuolaana herkistymisenä tyttären tanssikoulun kevätesityksissä. Pienten esiintyjien ilo ja vuosi vuodelta kasvava taitavuus on käsin kosketeltavaa. Samalla sitä pohtii kuinka aika kuluu niin nopeasti ja miten valtavia kehitysloikkia pienet ihmiset ottavat lyhyessä ajassa. Niissä hetkissä täytyy elää mukana.

Ajoittain olen miettinyt, että onko minulla aikaa koko blogiharrastukselle ja millaista palvelua satunnaisesti päivittyvä blogini tarjoaa lukijoille. Kannattaako tänne kirjoittelun ja kuvaamisen takia kiristää pinnaa? Ei kannata, mutta todennäköisesti tulisin kuitenkin kaipaamaan omaa kanavanaani ja vuorovaikutusta. Samaan aikaan tämä harrastus on tuonut elämään joukon ihmisiä, jolloin harrastukseen liittyy myös sosiaalinen puoli ja blogi on tuonut uusia ihmisiä elämääni, joita en olisi muuten tavannut. Itselleni blogi on tapa koota inspiraatiota ja tehdä jotain omaa. Viime kuukausina koti ja kodin sisustaminen ovat jääneet vähemmälle huomiolle. Samoin kodin etsintä on vielä vaiheessa, jonka takia suuremmat hankinnat odottavat vuoroaan. Kesää kohden päästään taas mökille ja muutaman viikon päästä lähdetään Italiaan, joten juttua varmasti piisaa tännekin.

Ihan tavallinen viikonloppu

Mä olen tehnyt koko syksyn melkoisen pitkiä työpäiviä tai oikeastaan työviikkoja. Taustalla on useampi haastava ja hyvin kiinnostava työprojekti, joissa olen saanut olla mukana. Hienoista projekteista ja niiden tuomista mahdollisuuksista huolimatta, vuorokaudessa on edelleen vain ja ainoastaan 24 tuntia. Kun sen jakaa parhaan taitonsa mukaan työlle, lapselle ja nukkumiseen, ei ihmeitä jää jäljelle. Nekin jäljelle jäävät tunnit kuluvat bussimatkoilla ruuhkaa katsellen tai taaperon kanssa nukkumattia odotellen. Senpä takia blogi on viettänyt syksyn hiljaiseloa ja valitettavasti myös sosiaaliset suhteet ovat jääneet hunningolle.



Silloin kun työkalenteri pullistelee ja päiviä venytetään yön puolelle, on helppo laiminlyödä omaa jaksamista, vapaa-aikaa ja kodinhoitoa. Työn ulkopuolella keskittyy vain selviytymään. Silloin tulee harvoin luotua mitään uutta ja niinpä kodin sarallakaan ei ole tapahtunut sen kummempia, eikä projektit täällä ole edenneet juuri lainkaan. Imuriin tarttuminen on ollut riittävä iltapuhde kahdeksan pintaan, joten neidin huoneen tapetointi on saanut odottaa vuoroaan.

Vapaa viikonloppu tuli siis tarpeeseen. On ollut ihana viettää rauhallista viikonloppua kotona ihan vain tavallisten juttujen parissa. Käydä puistossa, potkia palloa, rakentaa hiekkakakkuja, tehdä ruokaa ja rymsteerata kotia. Siistimpi koti näyttää tarvitsevan huomattavasti vähemmän freesausta sisustukseen kuin sotkuinen. Olen vakaasti sitä mieltä, että seuraava kotimme investointi on siivooja. Siistissä kodissa arki on huomattavasti helpompaa ja rennompaa, kun silmässä ei kaiherra vaatekasat tai pinnoille laskeutunut pölykerros.



Pidempien työputkien jälkeen olen todennut hyväksi ideaksi katkaista kiireen parilla hyvin rauhallisella viikonlopulla, jolloin ei tarvitse säntäillä paikasta toiseen vaan voi tehdä sellaisia asioita mitä huvittaa ja heräillä päiviin kaikessa rauhassa. Kiire jää nimittäin helposti päälle ja pian sitä huomaa jankkaavan samaa mollivoittoista virttänsä päivästä toiseen, joka taas heikentää työmotivaatiota ja toisaalta saa oman elämän näyttämään ankeammalta kuin se onkaan. Rauhoittuessa olen myös miettinyt niitä asioita ja ihmisiä, joista itse saan virtaa ja mitkä asiat elämässä puolestaan veroittavat jaksamista. Välillä on hyvä miettiä itsekkäästi sitä, mihin kaikkeen voimavaransa jakaa.

Niinpä tänäänkin on aloitettu aamu katsomalla viltin alla kainalokkain Viirua ja Pesosta, nuuhkittu syysilmaa, tehty yhdessä lounas ja nyt kuunnellaan hiljaisuudessa hurisevaa pyykkikonetta päiväunia odotelleen. Neiti tuli tänään kuvausassarikseni tarkkailemaan ruoanvalmistuspuuhia. Niin ne akut latautuu ja tuntuu, että on valmis tulevaan viikkoon.

Toivottavasti myös sinulla on hyvä viikko edessä ja viikonloppu on ollut rentouttava.

Loman jälkeen

Täällä on pikku hiljaa laskeuduttu lomatunnelmista arkeen. Töissä osin jatkettu siitä mihin jäätiin ja toisaalta aloitettu hieman uutta. Kotona pyykkikone surraa loman pyykkejä ja yritetään totutella varhaisempaan nukkumaanmenoaikaan.

Pitkän loman jälkeen sitä katsoo kotiaankin hieman erilailla. Keittiö tuntuu tilavalta ja supernykyaikaiselta, kun on viime viikot opetellut kokkaamaan sujuvasti puuhellan äärellä ja lämmittänyt saunan saadakseen tiskivettä. Ne on asioita, jotka kuuluvat lomaan. Tottahan loman virkistämä mieli keksii monenlaista uutta kodin ehostamiseksi, mutta niistä lisää myöhemmin.

Kuvissa näkyy ennen kesää hankkimani Harri Koskisen Cozy in White –valaisin. Valaisin on ollut hankintalistallani jo jonkin aikaa, kunnes toinen sisustushullu möi omansa yhteisellä foorumilla. Mua niin hymyilytti se, kun valaisin saapui meille Audin etupenkillä ja varovasti vaihtoi omistajaa toiselta sisustajalta toiselle. Toisen aarre on myös toisen aarre. Se on kuin tehty tuohon Artekin tarjoiluvaunuun.

Nämä kuvat on napattu ennen lomaa ja loma oli liikaa arvon rahapuulle. Uuden valaisinhankinnan myötä vaihtelin kasvin paikkaa pari kertaa ja se yhdistettynä kesälomaan oli näköjään liikaa useamman vuoden ikäiselle rahapuulle. Jonkun kasvin tämä paikka kyllä kaipaa. Hypistelin eilen Plantagenilla peikonlehteä, mutta mietin kuinka suuri siitä kasvaa ja onko tämä aivan liian valoisa paikka sille. Tähän kohtaan kun paistaa aurinko lähes suoraan iltapäivästä iltaan.

Minkä kasvin sinä laittaisit tähän?

Ja mitä tulee rahapuun pahaenteiseen kansanuskoon siitä, että lehtien tippuminen tietää rahanmenoa. Onkohan nyt edessä perikato? Toivottavasti ei. Raha-asiat eivät toki ole toivon asia ja olen parhaillaan valmistelemassa blogiin postausta sisustusprojekteista ja niiden rahoittamisesta.

Klassiset lomakukat ja hattaraiset hajatelmat

Nyt se alkoi, loma. Pää on ihan hattaraa alkuvuoden pyörityksen jäljiltä. Ruuhkavuodet taitavat olla nimensä veroisia. Arjessa ei tule ihmeemmin pysähdettyä pohtimaan sen syvällisempiä, vaan päivät juoksee hurjaa vauhtia ja itse yrittää pysyä niiden vauhdissa. Pari vuotta sitten taisin kuvata näihin samoihin aikoihin myös pyöreitä pioneja ja miettiä syntyjä syviä. Silloin tuo nyt vauhdikas tyttönen odotteli vielä vatsassa. Aika juoksee hirmuista vauhtia.

Oman pikantin lisän pään hattaruuteen tuonee flunssa, joka kattaa kaikki mahdolliset hengitystieinfektiot. Pikku hiljaa mokoma alkaa olla selätetty ja sohvan pohjalta pääsee muihinkin kesäpuuhiin. Sen verran tauti hidasti vauhtia, että beiben huoneen tapetointi siirtyy syksylle. Ennättäähän sen silloinkin.

Kun on juossut pää kolmantena jalkana ja rutistanut lähes kaiken korvien välistä työlle, ei luovuus ole päässyt kukkimaan täällä blogin puolella. Onkin merkillistä kuinka jo muutaman vapaapäivän jälkeen käsi hapuilee kameraa, ruoanlaitto kiinnostaa ja kotiakin silmäilee eri tavoin. Luovuutta ja ideoita ei vain riitä loputtomiin. Silloin kuin saa toteuttaa itseään töissä mielin määrin ja haastaa itseään menemään oman mukavuusalueen ulkopuolelle, on vapaa-aika käytettävä latautumiseen. Luova ihminen ei ole kone ja hyviä ideoita ei synny liukuhihnalta, jos luovuus kukkii duunissa saattaa kotona olla hieman hiljaisempaa inspiraation saralla.

Jos pää palautuu rasituksesta nopeasti, on myös keholle annettava aikaa palautumiseen. Nuorempana kroppa antoi anteeksi pitkät työpäivät, huonot yöunet ja epäsäännöllisen ruokalun. Nyt moisesta saa palkkioksi uuden vararenkaan vyötärölle, samean ihon ja kenties tämän tyyppisen flunssankin. Viimeiset puoli vuotta monenlaisine nopeuskapeikkoineen on ollut kieltämättä stressaava. En odottanut sen olevankaan mitään muuta, mutta silti se pääsi yllättämään rasittavuudellaan, joka todellakin tuntuu kehossa.

Jos ennen töihin paluuta otin viikoittain useamman kerran aikaa liikunnalle ja omasta hyvinvoinnista huolehtimiselle, en onnistunut tässä kertaakaan alkuvuoden aikana. Onnistun säätämään mallikkaasti koko perheen aikataulut ja töissä koordinoimaan useamman tahon ajankäyttöä, mutta en saa omaan kalenteriin tilaa edes puolen tunnin verran päivässä omasta hyvinvoinnista huolehtimiseen.

Loman tärkeimmät asiat ovatkin tänä vuona yhdessäolo perheen ja ystävien kanssa sekä omasta hyvinvoinnista huolehtiminen. Syksyä kohden täytyy miettiä, että mikä on oma ratkaisuni siihen että kalenterista löytyy viikoittain aikaa liikkumiseen ja omasta kunnosta huolehtimiseen. Epäilen, että kohdallani paras ratkaisu voisi olla jonkun positiivisen treenausporukan löytyminen, kenties PT:n palkkaaminen kaveriporukalla tai tennistunnit. Sellainen ratkaisu, jossa yhdistyisi sosiaalisuus ja laadukas treeni, jolloin en tekisi treeniä vain treenin vuoksi vaan laajemmin voidakseni hyvin.

Yksi uusiksi mennyt Vappu ja pihasuunnitelmia

Saimme vapuksi yllätysvieraan. Rotan. Ei siis sitä jyrsijää, vaan sen viruksen. Vieras saapui juuri parahiksi työviikon loppuun ja allekirjoittanut poti sitä koko vappuviikonlopun. Onneksi perheen nuorin näyttää välttävän tämän taudin, kiitos rokotteen tai uteliaan luonteen vahvistaman vastustuskyvyn. Skumpat vaihtui tänä vappuna veteen ja kylpyläloma Netflixiin ja kotiin. Pienen lapsen kanssa tosin sairastaminenkaan ei ole ennallaan, sohvalla makoilun sijaan täytyy säilyttää oma aktiivisuus ja pitää asiat pyörimässä. Onneksi legoilla voi rakentaa myös lattialla köllötellen.

Syyskuun kuudes puutarhasuunnitelmia

Syyskuun kuudes Sukat makkaralla Marimekko

Tiedättekö sen projektiraivon, mikä iskee siinä vaiheessa, kun olo alkaa helpottamaan taudin hellittäessä otettaan? Pölyisät pinnat iskee silmään, lakanat ja pyyhkeet täytyy vaihtaa, samalla siivota kaikki kodin pinnat ja käynnistää muut kesäprojektit. Ero normaalin ja sairaan välillä on niin suuri, että energia purkautuu kaikkeen järjestämiseen ja rymsteeraukseen. Tähän projektiraivoon, kun yhdistetään kevään ensimmäinen lämmin päivä, alkaa mökin pihasuunnitelmat kiinnostelemaan kovasti.

Ehkä muistattekin, että viime kesänä meille rakennettiin mökille oma yöpymispaikka. Viime kesänä emme päässeet vielä yöpymään siellä ja tänä kesänä ohjelmassa on viimeistellä sisustus sekä mökin ympäristö. Sisustuksen viimeistely syntyy parissa päivässä, mutta ympäristön viimeistely vie hieman enemmän aikaa. Suunnitelmissa on rakentaa mökin edustalle terassi ja sen jatkeeksi hiekkaranta pienen merenneidon leikkipaikaksi. Tämän lisäksi täytyy pohtia polut ja niiden ympäristön istutukset. Haasteena suunnittelutyölle on rajalliset taidot ja aikaresurssit.

Puutarhalle täytyy antaa aikaa kasvaa, joten en usko näkeväni lopputulosta parhaassa kukoistuksessaan tänä vuona, mutta mieluusti tekisin suuren osan urakasta valmiiksi ennen kesäloman viimeistä päivää. Olen kovin innostunut puutarha-asioista, mutta auttamattoman taidoton. Tunnistan hyvin heikosti eri lajit perennapenkistä, vaikka innokkaasti kitkenkin penkkiä muutaman kerran suvessa. Omasta mielestäni osaan sommitella istutukset, aina en ole kuitenkaan varma viihtyvätkö matchaamani kasvit keskenään. Näistä lähtökohdista olen selaillut puutarhakirjoja ja yrittänyt ammentaa oppia.

Syyskuunkuudes puutarhasuunnitelmia

Haaveideni puutarha olisi tunnelmallinen ja monikerroksinen kuin Hanna Sumarin upea pihamaa, joka vilahtaa tuon tuosta Suomen Kauneimpien Kotien loppukohtauksissa. Lajien kirjo olisi kattava ja piha täydentäisi talon arkkitehtuuria. Kukkivia puita ja runsaita perennapenkkejä, vähän huollettavaa nurmikkoa. Piha, jossa alppiruusu, omenapuut ja syreeni aloittaisivat kukkivan kesän ja hortensiat päättäisivät sen. Sellainen puutarha kuin Suomisen perheellä Suomifilmissä.

Se, että pystyisin huolehtimaan tuollaisesta pihasta on aivan absurdi idea omassa arjessa, ja kaukana se on myös siitä todellisuudesta, mitä vapaa-ajankodissa elämme. Helppohoitoisuus on lähtökohta suunnitteluun ja metsäiselle tontille sopii mielestäni hyvin havuistutus terassia reunustamaan. Pelkästään havuistutuksen toteuttaminen edellyttää melkoisia pohjatöitä ja täytyy vielä huolellisesti piirtää istutusalue sekä pohtia paikkaan sopivat kasvit. Omalla listalla vilisee sellaisia kasveja kuin tuivio, laakakataja, pallotuija ja kääpiövuorimänty. Mitäs matalia ja helppohoitoisia kasveja te matchaisitte noiden seuraksi?

Kaikki ideat ja vinkit havuistutuksen tekoon otetaan mielellään vastaan aloittelijana, kun tässä hommaa suunnitellaan. Aikaakaan ei ole ihan mahdottomasti, kun olisi kiva saada jotain työn alle jo ennen lomakautta. Joko siellä puolella ruutua on vihervimma ja multasormi heränneet?