Instagramin suositut kuvakulmat – somessa kuohuu taas

Tällä viikolla on puhuttu paljon somesta ja seuraajien kartuttamisesta keinolla millä hyvänsä. Aiheesta on keskusteltu niin Instagramissa kuin erillisten postausten myötä kuin lehtien palstoilla julkkisten haippirinkien tiimoilta. Modernisti Kodikas Kertun postauksesta voisin allekirjoittaa kaiken. Tämän postaus on ollut luonnoksena jo viikon verran, kun Instagramin analytiikka pisti vähän miettimään asioita ja kirjoitan nyt havainnoistani pienen, mutta sitoutuneen yleisön tavoittavana sisällöntuottajana. Kas kummaa postauksestani tulikin ajankohtaisempi kuin uskoinkaan, sillä pahanen algoritmi on erilaisten some-kikkailujen taustalla. Instagramin ja muiden some-alustojen algoritmit ovat sen verran monimutkaisia, etten kirjoita postausta niiden asiantuntijana vaan jaan omia havaintojani sisällön tuottajana.



Asensin viikko sitten kännykkään Instagramia ja sen analytiikkaa seuraavan sovelluksen Unum. Täytyy myöntää, etten ole kovin systemaattisesti pohtinut sitä mitä julkaisen Instagramissa tai mitkä kuvat ja kuvakulmat saavat eniten uusia seuraajia tai tykkääjiä. Haluan, että feedin kuvat ovat jossakin määrin sopusoinnussa keskenään ja kokonaisuus on yhtenäinen. Storiesin puolella julkaisen sitten arkisempia juttuja. Tällä hetkellä kaikki sisällöntuotanto menee enemmänkin kädestä suuhun, kuvaustilanteita ei ole kovin usein ja hyviä kuvia ei ole valtavasti varastossa. Silloin julkaistaan sitä mitä saatavilla on. Tämän postauksen kuvitsuksena on tämän sovelluksen mukaan tilini menestyneimpiä kuvia.


Instagram haluaa tarjota jokaiselle käyttäjälleen räätälöidyn feedin, jonka takia se hyödyntää käyttäjän historiaa ja aiempaa vuorovaikutusta tilien välillä. Yksinkertaistettuna omassa feedissään törmää todennäköisesti niiden tilien kuviin, joista on tykännyt tai joita on kommentoinut. Olemalla vuorovaikutuksessa suosikkitiliensä kanssa voi puolestaan varmistaa, että tämän tuottamat sisällöt löytyvät jatkossakin omasta feedistä. Instagramin algoritmi syö tykkäyksiä ja kehrää kommenteille.

Seuraajani painottuvat vahvasti 25-45 vuotiaisiin naisiin, jotka asuvat suurissa suomalaisissa kaupungeissa. Me kolmekymppiset naiset ei seurata fanittamisen ilosta ja paineta sydäntä pohjaan jokaisen kuvan kohdalla. Itse kommentoi silloin, kun on jotain asiaa ja tykkään jos tykkään. Seuraajana feedini näyttää omalta ja pyrin pistämään sydämen kaikille niille jutuille, jotka ovat ansainneet paikan feedissäni. Sisällöntuottajana sydämeni läikähtää ilosta jokaisen kommentin kohdalla, ne ovat tosi tärkeitä juttuja.



Algoritmin mukaan omalla tililläni selvästi tietyt kuvat ja kuvakulmat nousevat ylitse muiden. Toisin sanoen kun postaan kuvan olohuoneestamme, se kerää keskivertoa enemmän tykkäyksiä ja kommentteja. Instagram haistelee, että tämän kaltainen sisältö on yleisön mieleen ja suosii saman tyyppisiä kuvia. Algoritmin näkökulmasta olisi fiksua julkaista noin viikon sisään samankaltainen kuva kuin suosittu kuva. Omalla kohdalla näitä suosittuja kuvakulmia ovat kotimme olohuone ja mökkiaitan makuutila. Kiinnostava kuriositeetti on se, että näiden kahden maiseman fanit eivät täysin ole samaa joukkoa. Lomakauden alkaessa saan yleensä uusia seuraajia reippaasti ja kun kesäloman jälkeen koittaa paluu kaupunkikotiin, ovat mökin ystävät hieman hämillään. Elo-syyskuussa suurimmat mökkifanit kaikkoavat seuraajien joukosta.

Sisällöntuottajan näkökulmasta samojen kuvakulmien tai jopa kuvien postailu tuntuisi seuraajien halventamiselta. Seuramääräni on kehittynyt aika verkkaisesti ja jos puhutaan mikrovaikuttajista, niin minä olen minivaikuttaja. Kun kyseessä on harrastus, saa seuraajamäärä olla mitä on. Minulle on tärkeintä, että saan jakaa tämän palan elämääni samanhenkisen yleisön kanssa. Omin pikku kätösin olen poistanut robotilta vaikuttavia seuraajia sekä tilejä, joiden epäilen lähettävän munakoison kuvia tai anovan rahaa jenkkiveteraanina. Suurempi seuraaja määrä toisi toki uskottavuutta. On vaikuttajia, jotka mieluusti jakavat itseään suurempien vaikuttajien kuvia muodostaakseen vuorovaikutuksen tilien välillä ja näin nostaakseen omia osakkeitaan korkeammalle Instan algoritmin silmissä. Tästä suurempien vaikuttajien näkyvyyden hyödyntämisestä on kyse myös kohutussa julkkisten haippiringissä, jossa pienemmän seuraajamäärän omaavat henkilöt saavat tukea itseään suuremmilta vaikuttajilta.

Nykyisin tuntuu, ettei kuvat näy edes murto-osalle omista seuraajista ja tämä on hieman huolestuttavaa. Koska kuvat eivät näy kaikille seuraajille, ei kuvien kierrättäminen välttämättä hyppää heti silmille. En kuitenkaan halua suututtaa toistolla sitä joukkoa, jotka aktiivisesti seuraa minua ja postauksiani – ne seuraajat on kerätty pitkän ajan saatossa ja ovat paljon tärkeämpiä kuin pikavoitot. Olkoon yleisöni siis tiivis, mutta sitoutunut ja sellainen, jonka feedissä on sijaa kaupunki- ja maalaiskodilleni.

Uskon, että laadukkaalle ja omaa kohderyhmää puhuttelevalle sisällölle on sijansa, vaikka kanavat muuttuvatkin jatkuvasti. Itselleni on tärkeää tuottaa oman näköistä sisältöä ja tehdä parhaani, jotta se sisältö löytää yleisönsä.

PS. Instagramista minut löytää nimimerkillä @netta_syyskuunkuudes, https://www.instagram.com/netta_syyskuunkuudes/

Mitä viimeksi?

Bloggaamisen muututtua ammattimaisemmaksi, on postauksista tullut entistä paremmin valmisteltuja ja laadukkaasti toteutettuja. Nopeampien some-kanavien rinnalla blogeista on hävinnyt lähes kokonaan tunnelma- ja kahvipöytäpostaukset. Näillä postauksilla tarkoitan kevyitä postauksia bloggaajan kuulumisista ja arkisista tapahtumista. Blogeissa kiertävä ”Mitä viimeksi” -haaste muistuttaa minua näistä kevyistä postauksista ja edellisen asunnonvaihto saarnan jälkeen kirjoittelen mielelläni niistä näistä.

Viimeisin viesti
Koska se laskettu aika on? Joko se meni? Tämän viestin voisi kertoa kymmenellä, sen verran näitä on parin viime päivän aikana tipahdellut eri kanavien kautta puhelimeen. Esikoisen kohdalla olin todella kiukkuinen kaikkiin uteluihin liittyen, nyt minusta on päinvastoin mukavaa kun muut elävät mukana tätä vaihetta. Ja todettakoon yhteisesti, että the due date on ihan tässä näinä päivinä.

Viimeisin ruoka
Puolisoni tekemät korealaishenkiset kanapyörykät kookoskastikkeessa ja riisiä. Nams. Olen ikuisesti kiitollinen miehestäni, joka tekee myös ruokaa ja vieläpä todella hyvää sellaista. Tämä on myös äärimmäisen hyvä konfliktien ratkaisukeino, kun vaimon verensokerit seilaavat ylös alas kuin laiva myrskyisellä merellä.

Viimeisin itku
Edellisen raskauden aikana en juuri itkeskellyt ja nyt vuodatan kyyneleitä tuon tuosta ilosta sekä surusta. Viimeisimmät kunnon kyyneleet vuodatin pari viikkoa sitten Iloisia aikoja, Mielensäpahoittaja –elokuvaa katsoessa. Saattaa kuulostaa erikoiselta, että suomalaista jäärää kuvaava elokuva saa kolmekymppisen katsojan kyyneliin, mutta sen kummemmin juonta avaamatta yksi sivujuonne oli omalle kohdalle hyvin koskettava ja sitä tuli katseltua äidin näkökulmasta. Nuori Satu Tuuli Karhu on huikea vastapari Heikki Kinnusen esittämälle vanhalle herralle.

Viimeisin nauru
Jos itkua niin myös nauruakin on piisannut. Viimeisimmän kerran taidettiin nauraa tänään puolison kanssa autonvaihto keskusteluun liittyen ja tytär puolestaan tarjoaa makeita nauruja tuon tuosta. Neidin tanssiesitykset ovat parasta antia samoin kuin leikit, joissa tyttö leikkii päiväkodin opettajaa tai puhuu englantiruotsia. Kuluneen viiden viikon aikana on ollut ihana viettää yhteisiä perjantai vapaapäiviä ja aloittaa viikonloppu vaikka yhteiselle retki- tai museopäivällä. Samaan aikaan on jännittävää ja haikeaa ajatella, että ihan näinä päivinä minun pikkuisesta kasvaa isosisko.

Viimeisin hermostuminen
”Miksi kukaan muu ei korjaa näitä tavaroita lattialta?!” ja tähän muutama voimasana kyytipojaksi. Raskauden puolivälistä alkaen kaikki nivelet ja luut ovat olleet todella kipeät, eikä olo ole muutenkaan ollut energinen. Näinpä yleinen järjestely ja tavaroiden poiminen lattialta ottaa päähän, kovasti. Synnytyksen lähestyessä huomaan, että sotku ja hermostuttaa aivan vietävästi. Poljen jalkaa kuin pahanen vääpeli, tuskastun järjestyksen puutteesta, enkä kuitenkaan jaksa tehdä asialle paljon mitään. Muu perhe tuntuu heittelevän vaatteita sinne tänne ja sietävän tavarakasoja huomattavasti paremmin. Tilannetta ei helpota myöskään se, että taloyhtiön pyykkihuone on poissa käytössä jouluun asti ja myös pyykit ovat ilonamme ympäri kotia. Kiitos hormonit teette arjestamme paljon värikkäämpää, koko perhe odottaa jo tasaisempia aikoja.


Viimeisin ostos

Sutipuu. Ostin viikko sitten Plantagenista Sutipuun olohuoneeseen. Tumman kaapin pariksi sopii mielestäni hyvin pieni puu. Puu kaipaa vielä simppelin suojaruukun ja hellää hoitoa. Viime syksynä ostamani varjoviikuna viihtyi tuossa vajaa kaksi kuukautta ja tiputteli siinä kaikki lehtensä. Epäilen, että kastelin sitä aivan liikaa. Toivotaan, että sutipuu viihtyy tässä paikassa.

Viimeisin muutos sisustuksessa
Muutokset sisustuksessa liittyvät lähinnä vauvan tavaroihin. Kokosimme esikoisen vanhan Stokken sängyn pienimpään kokoonsa ja etsin kaapista sängyn muut tekstiilit. Sängyn tieltä siirrettiin pieni retrosenkki lastenhuoneeseen kirjahyllyksi ja sänky siirretään aikanaan ikkunan edestä minun puolelle.


Viimeisin lukemani blogiteksti

Kun vapaa-aikaa on ollut enemmän on tullut luettua enemmän myös blogeja ja tuntuu, että omat suosikkiblogit ovat löytäneet uudet uomansa. Edelleenkin blogit ovat minulle vahvasti visuaalista antia, mutta arvostan myös hyvin kirjoitettua tekstiä ja bloggaajan vahvaa näkemystä sekä tyyliä.

Viime aikoina olen löytänyt uudestaan Inspired by Love –blogin ja huomaan nyökytteleväni Sannan kirjoituksille niin sisustamisesta kuin elämästä. Tyylinsä puolesta tämä blogi istuu omaan makuuni täydellisesti, modernin-klassinen tyyli on vain sopivan selkeä ja ajaton tähän aikaan. Viimeisimpänä luin oheisen ”Kun sisustusbloggaajalla ei ole sisustamisesta kerrottavaa” –postauksen, jolle hymähtelin useampaan kertaan. Kun mökkikausi on eletty ja horisontissa siintää uusi asunto, saattaa bloggaajankin sisustustarinoissa tulla taukoa. Tähän ajatukseen samastun itsekin tällä hetkellä.

Viimeisin suunnitelmani
No plans. Tämä viikonloppu ollaan ihan rauhakseen perheen kanssa ja lähiviikoille ei ole muutoinkaan tehty suurempia suunnitelmia. Odotellaan, koska vauva syntyy ja siihen asti arki pyörii perusasioiden ympärillä. Tällä kertaa näihin viime viikkoihin osaa suhtautua hieman rauhallisemmin, vaikka synnytys itsessään kyllä jännittää. Niinä hetkinä kun hermostuttaa on hyvä hetken aikaa katsella ulos kellastuvaa maisemaa ja merenlahtea. Toivotaan, ettei raskaus menisi kovasti yliajalle ja kaikki sujuisi hyvin, niin päästäisiin harjoittelemaan arkea uudella joukolla.

Sisustukseen liittyen on pari suunnitelmaa Hulluihin Päiviin liittyen, mutta katsotaan miten hankintojen käy.

Minä puolestani kuulisin mielelläni, mitä kuuluu Kuistin kautta Heidille ja Visusillvan Suville Tanskaan Mitä viimeksi -postauksiin kuuluu?

Under construction

Ensin läppäri, sitten kamera ja tämän jälkeen kännykkä. Kukin vuorollaan osoittavat merkkejä toimimattomuudesta ja kietoutuvat sellaiseksi vyyhdiksi, että kuvaava ihminen on ihmeissään. Seuraa siis pitkä vuodatus siitä, kun bloggaajan työkalut toinen toisensa jälkeen sanoo itsensä irti, kamerahaaveita ja lopussa muutama kysymys sivuun liittyen juuri sinulle!

Ensimmäisenä tyytymättömyyttään valitteli läppäri, uskollisena työkaluna palvellut Macbook Air. Airilla on ongelma levytilan kanssa sillä valokuvat haukkaavat leijonan osan koneelta. Tähän paras ratkaisu olisi Macin Time Capsule, joka varmuuskopioisi näppärästi kaikkien talouden Apple laitteet muutaman kerran päivässä ja toisi muutenkin kaivattua lisälevytilaa kuvien jemmaamiseen. Tällä hetkellä lisätilaa on raivattu siivoamalla koneelta turhia kuvia ja valokuvaajan ottamien hääkuvien tallennuksella levykkeelle sekä tilaamalla vihdoin ja viimein valokuvakirja häistä. Konmarin opit on todettu toimivaksi myös kuvien poistossa. Kuvat ovat minulle vaikein siivouskohde, niistä en haluaisi luopua vaan mielellään säilyttää ne vaikkapa useammassa eri formaatissa, ihan vain siksi etteivät koskaan katoaisi.

News from the Pottery Market

Mitäs kamera sitten? Nikon d5100 on palvellut minua uskollisesti jo neljä vuotta ja kuvia sillä on otettu kymmeniä tuhansia. Jossakin välissä uskollisen palvelijan kanssa tulee rajat vastaan ja tällä hetkellä tuntuu, ettei kameran suorituskyky ole riittävä ja kuvanlaatu ei vastaa toiveitani. Tämän hetkinen suosikkikuvauskohteeni liikkuu jo vimmatusti ja Nikon polo ei pysy pienen mallin vauhdissa. Makrokuviin kaipaisin lisää tarkkuutta ja yleisesti kuviin parempaa syvyystarkkuutta. Vuosi sitten reissukameraksi hankittu Olympuksen PEN on puolestaan jäänyt vähälle käytölle, koska reissatessa käsilaukkuun eksyy helpommin kännykkä tai sitten isompi kamera kuin PEN. Kaksi kameraa ei siis ole meidän talouden ratkaisu, tällä hetkellä ei ole aikaa säästää kahden kameran kanssa ja muutenkin säätövapaa ratkaisu olisi kiva.

OMD (explored)

Kävin tänään Rajalassa hypistelemässä uutta kameraa. Mielessäni oli kaksi vaihtoehtoa, joista kumpikin nostaisi kuvaamisen tasoa uudelle asteelle ja vastaisi noihin esittämiini ongelmiin. Joko täyskennoinen peilijärjestelmäkamera tai mustana hevosena Olympuksen OM-D mikrojärkkäri. Olympukseen olen suhtautunut todella skeptisesti, sillä ensimmäinen järkkärini oli kyseisen merkin ja jotenkin kamera ei sopinut hyppysiini lainkaan. Nikon puolestaan tuntuu omalta vaihtoehdolta ja täysikennoinen Nikon on oma haaveeni.

Siltikin kamerasuosituksia kysyessäni toinen toisensa jälkeen suosittelee minulle Olympuksen OM-D-sarjaa ja vakuuttaa sen olevan mikrojärkkäreiden eliittiä. Näin teki myös Rajalan myyjä, joka esitteli minulle OM-D E-1 mikrojärkkäriä ja kuinka ollakaan ennakkoluulot mikrojärkkäriä kohtaan karisi kummasti. Myyntipuhetta kuunnellessa tuntuu, että yksi kamera vastaa kaikkiin kysymyksiini yhdellä kertaa ja kyllähän se kamera tuntui hyvältä hyppysissä. Kyseessä ei ole mikään viritetty kompaktikamera, vaan laadukas luottokamera harrastajalle tai jopa ammattilaiselle. Siinä missä täysikennoinen kamera olisi kookas ja painava, on tämä kamera kevyt ja samalla kumman vakaa. Ison kameran kanssa olisin pian taas tilanteessa, jossa käyttöä on myös toiselle pienemmälle kameralle ja isoa kameraa ei tulisi niin helposti kuljetettua mukana, kun tuota varustusta tuppaa nykysin muutenkin olemaan aika paljon käsiveskassa. Täysikennoiseen objektiivit ja lisävarusteet maksavat huikeita summia, jolloin budjetti lähtee helposti hyppysistä. Mikrojärkkäri-innostusta lisää tieto siitä, että hämärässäkin tällä kameralla voisi onnistua ilman jalustaa.

Jäin siis harkitsemaan asiaa ja samaan aikaan toinen olemassa olevista kameroista lähtenee myyntiin. Samalla mietin sitä milloin kuvaaminen oli viimeksi ollut kivaa ja voisiko uusi kamera herättää taas uutta luovuutta kameran linssin taa. Kotimaisia ja ulkomaisia sivustoja katsellessa OM-D-kuvaajat ovat onnistuneet vangitsemaan maisemia, värejä, hetkiä ja hienoja potretteja muistikortilleen. Noita kuvia katsellessa kuvaaminen vaikuttaa hauskalta.

P7190497

Jotta tekniset ongelmat eivät päättyisi kuvapuolen ihmeisiin myös blogin sivupohja on aikansa elänyt. Pahoittelut siitä teille lukijoille. Alusta asti en ole ollut tyytyväinen Swank-teemaan ja sen toimivuuteen. Olen parhaillaan etsimässä uutta teemaa sivulle ja samalla korjataan sivulla olevia epätoimivuuksia.

Niinpä haluaisin kysyä sinulta rakas lukija, että onko jotain sellaisia toiminnallisuuksia, joita haluaisit uuteen pohjaan. Olisitko kiinnostunut kuvagalleriasta? Entä ylälaidan valikot teemoittain ovatko ne tarpeelliset? Luulen, että viimeisimpien postausten karuselli tuollaisenaan etusivulla jää historiaan, mutta koetko hyödylliseksi että tuoreimpia postauksia nostetaan jotenkin esille vai selaatko mielummin postaukset yhteen putkeen alenevassa järjestyksessä?

Olihan tarpeeksi sekavia kysymyksiä. Otan ideat mielelläni vastaan, jos mieleesi tulee jotain kommentteja uuden sivun suunnittelussa huomioitavaksi.

… ai niin se kännykkä, mitä sille tapahtui? No senkin kamera lakkasi toimimasta ja koko ohjelmisto on hidas kuin etana. Tämän takia Instagram on hiljainen ja tämänkin postauksen kuvat ovat Flickr Creative Commons kuvia – sopii teemaan kuin nyrkki silmään.