Sisustushaaveita vuodelle 2019

Vuosi on alkanut hieman nikotellen, jolloin blogi on saanut myöskin paastota. Vauva sai vuodenvaihteessa rota-rokotteen, jonka tiimoilta hän sairasti reilu pari viikkoa ja päiväunet olivat hetkellisesti katkolla. Nuo päiväunet ovat käytännössä ainoa kirjoitushetki päivässä, joten ymmärrätte varmaankin haasteet sisällöntuotannossa.

Inspired by Love Sanna oli koostanut tulevan vuoden sisustushaaveita ja päätin koota saman itsekin. Tähän vuoteen liittyen pyörii mielessä huomattavasti isompiakin teemoja kuin sisustaminen, mutta hieman univajeisena on vaikea jäsentää niitä ja pukea sanoiksi ajatuksia. Palataan niihin myöhemmin ja inspiroidutaan vuoden sisusteluihin.

Viime vuonna tähän aikaan kuvittelin, että nyt olisin sisustamassa jo uutta kotia. Mutta kuinka ollakaan vanhoja ja tuttuja nurkkia kulutellaan edelleen. Viime vuosi opetti sen mitä ei ainakaan haluta tulevalta kodilta ja kuinka haastavaa on löytää edes se kompromissikoti perheelle pääkaupunkiseudulta. Asunnonvaihtoajatuksistani olen aikaisemmin kirjoitellut täällä.

Lähes sata prosenttisen varmaa on, että tänä vuonna pääsemme suunnittelemaan kylpyhuoneremonttia oli se sitten putkiremontin myötä tässä kodissa tai sitten seuraavan asunnon valintoja pohtien. Tämä onkin ensimmäinen kerta elämässäni, kun suunnittelen kylyhuonetta. Tämän asunnon kohdalla valintani olisivat hyvin selkeitä, mutta jollakin tavalla haluaisin tyylin linkittyvän talon 60-luvun aikakauteen. Marrakech Designin kuusikulmainen Danedelio-laattaa sopisi hyvin tähän aikakauteen ja tumman harmaa on puolestaan helppo ratkaisu lapsi- ja koiraperheessä.

Vaikka asunto saattaa vaihtua vuoden aikana, ei sisustushaaveilua tarvitse mielestäni laittaa tauolle. Tyyli ei muutu vaikka asunto vaihtuisi. Sellaiset kodit, jotka edellyttäisivät suuria muutoksia omaan tyyliin eivät tunnu omalta. Oma periaatteeni on, että hankkimillani kalusteilla on tiedossa pitkä käyttöikä joko itselläni tai sitten kierrätettyinä jollakin toisella. Tässä helpottaa se, että on sinut oman tyylinsä kanssa ja usein klassiset valinnat kestävät aikaa. Sellaisia olen pyrkinyt kokoamaan myös omaan vuoden 2019 sisustushaave- ja inspiraatio kollaasiin.

Helposti muunneltavat ja siirrettävät kalusteet löytävät varmasti paikan myös uudesta kodista. Sellaisia kalusteita ovat erilaiset hyllyt ja senkit, jotka toimivat tilanjakajina, laskutilana ja säilytystiloina. String –hyllyihin olen pohtinut laatikoston tai kaapin hankkimista, jolloin alimmat hyllyt ovat suojassa pieniltä käsiltä. Meidän nykyistä String sommitelmaa voi kurkata täältä.

Vuosia kestänyt ruokailutilan tuoliprojekti jatkunee tänäkin vuonna ja tilaisuuden tullen hankin valkoiselle seiskalle kaverin. Viime syksyn Habitare-messuilla rakastuin puolestaan Hakolan Day-tuoliin ja isolle Moon-rahille löytyisi meillä innokkaita käyttäjiä, kunhan pienempikin saavuttaa kiipeilyiän. Näillä hankinnoilla päivitettäisiin olohuoneen ilmettä, koska nykyisiä Interfacen sohvia emme vaihda ennen kuin asunto vaihtuu tai pahin sotkuikä lapsilla on ohi.

Vanhempi tytär on ilmoittanut, että haluaa nukkua pikkusiskon kanssa samassa huoneessa. Alkuun ajattelin, että tytöille tarvitaan omat makuuhuoneet, mutta mitä enemmän olen aiheesta keskustellut muiden äitien kanssa on makuuhuoneen jakaminen alkanut kuulostamaan hyvältä ratkaisulta. Siskosten keskinäinen vuorovaikutus ja side on niin kiinteä, että huonekaverista tulisi myös turvaa. Aika näyttää millaiseen nukkumisjärjestelyyn päädytään, mutta nyt hankintalistalla keikkuu tyylikäs kerrossänky. Tytär haaveilee Ryhmä Haun Kaja ja Samppa sängystä, mutta kun tällaista ei näytä markkinoilla olevan, olemme ehdottaneet hänelle hivenen konservatiivisempaa ratkaisua. Äidin silmään Oliver Furnituren Wood-kerrossänky olisi kaunis ja klassinen vaihtoehto.

Pehmeän harmaat ja beiget sävyt puolestaan houkuttelevat maalien väreissä. Putkiremontin myötä tässäkin asunnossa tiedossa on maaliremontti ja nyt valitsisin puhtaan valkoisen sijaan hieman sävytetyn maalin keittiön ja olohuoneeseen. Kauniita murrettuja ja luonnollisia sävyjä löytyi Jotunin Lady –sävykartasta.

Niin ja kaipa tyynyhullun haavekollaasiin täytyy pari tyynyäkin lisätä. Tekstiili puolella minua ihastuttavat Svensk Tennin kuosit, ikisuosikkini on mustavalkoiset elefantit ja nyt myös täyteläisemmät kukkakuosit houkuttelisivat. Oli hyvä koota omia ajatuksia kollaasiin, sillä mustavalkoinen vaihtui viileän hailakkaan vihreään. Se näyttikin omaan silmään tuoreemmalta ja raikkaammalta tässä yhdistelmässä kuin mustavalkoinen. Ennen minulla oli tapana leikelle sisustuslehdistä inspiraatiokuvat ja pyöritellä niistä erilaisia kokonaisuuksia, täytyy varmaan useammin kokeilla kollaasien kokoamista photoshopissa.

Tällaisin haavein lähdetään tähän vuoteen. Millaisia sisustushaaveita sinulla on tälle vuodelle?

Habitare 2018 – makupaloja

Eilen hurahti viisi tuntia Habitaressa ihmetellen ja syksyn sisustustuulia fiilistellen. Tunnelmallinen messukattaus jätti hieman ristiriitaiset fiilikset. Luonnonläheiset esillepanot, materiaalien ja värien kirjo vastaavat lähes täydellisesti omaan sisustusmakuun tällä hetkellä. Messuilla nähty kerroksellisuus on sitä mitä kotiini kaipaan, mutta aivan kuin olisin ihastunut näihin samoihin asioihin jo viime tai toissavuoden messuilla.

Olisin odottanut messuilta vahvempaa inspiraatiota ja eteenpäin katsomista. Tässä kohtaa kehitystoiveeni kohdistuu messukonseptia ja järjestäjää kohtaan, sillä näytteilleasettajat ovat nostaneet tasoa vuosi vuodelta. Kaipasin vahvempaa visuaalista ilmettä ja luovempaa otetta etenkin Ahead-alueen rakentamiseen. Muutama vuosi nähdyt sateenvarjo- ja muut tilainstallaatiot tai näyttävä alueen läpi kulkeva keskikäytävä loistivat poissaolollaan. Jonkin wau-efektin Messukeskus tarvitsisi.

Tämän vuoden messuilla vierailijoille vinkkini on kiinnittää huomiota messuosastojen yksityiskohtiin, asetelmiin ja kattauksiin. Heinien ja luonnonmateriaalien koristamista asetelmista löytyy ihanaa kerroksellisuutta. Lapuan Kankureiden osastolla pellavat kohtasivat vuodenaikaan nähden ajankohtaisen sadonkorjuu-teemaan ja rosoisen keramiikan.

Monella osastolla on aidosti mietitty brändin tarinaa, joka näkyy nimenomaan yksityiskohdissa. Sametti, heinät, ruskean ja konjakin sävyt näyttävät messujen perusteella olevan syksyn trendikkäimmät valinnat. Kokosin muutaman osastokohtaisen huomion oheen.

Asun
Allekirjoitan monen muunkin bloggaajan näkemyksen siitä, että Ahead –alueen paraatipaikalla sijaitseva Asun –osasto on messujen parasta antia. Esillepano oli selkeä ja yhdisti eri brändien kautta kattavan katsauksen tämän päivän sisustustrendeihin. Itse koin oloni varsin kotoisaksi osaston vaaleassa ja luonnonsävyisessä huoneessa. Tällä osastolla kannattaa viettää tovin verran pidempään ja tutkia osaston rakentumista sekä eri materiaalien leikkiä.

Anno
Tyylikäs osasto jatkoi Asunin luonnonläheistä linjaa. Tänä vuonna matot olivat osaston keskiössä ja kuinka kauniita vaaleita sekä luonnonvärisiä mattoja onkaan Annon tämän vuoden mallistossa. Ilahduin myös kuullessani, että mallistossa on tarjolla entistä enemmän isompia 2*3 metrin koon mattoja. Mielenkiintoa osastoon toi sympaattinen sohvaryhmä ja heinistä tehty suuren suuri asetelma.

Hakola
Hakola on ollut viime vuosina yksi messusuosikeistani ja karamellin värinen osasto oli ihana väripilkku Habitaressa. Osasto tuntui olevan myös muiden messuvierailijoiden suosiossa ja jo ammattilaisaamun aikana osasto täyttyi vieraista. Itse kävin testaamassa Day–tuolia ja Moon-rahia, joille löytyisi paikka meidän olohuoneesta. Hakolalla on tällä hetkellä aivan upea meno ja on hieno huomata, kuinka he ovat löytäneet paikkansa monen tyylisen sisustajan kotoa.

Klassikkobrändit – Lundia ja Marimekko
Suomisisustuksen klassikot Marimekko ja Lundia olivat messuilla mukana trendikkäillä esillepanoilla. Lundian kalusteet ovat saaneet uutta särmää messinginvärisistä ja nahkaisista vetimistä. Marimekon osastolla kokeiltiin puolestaan yleisön sietokykyä klassikkokuosi Unikolle. Vieraita kuunnellessa Unikko jakaa edelleenkin mielipiteet, omaan silmään kuosi näyttää jo raikkaalta. Sen sijaan sinapinkeltainen seinä tuntuu värinä hivenen liian retrolta omaan makuun. Saa nähdä koska noita lapsuuden päiväkotien ja koulujen värejä pystyy ottamaan vakavasti suurempina pintoina.

Signals
Signals-osasto luotaa tulevia asumiseen ja sisustamiseen vaikuttavia trendejä. Tämän osalta olisin kaivannut jotain uutta, osastoa kierrellessä tuli vahvasti fiilis, että olen nähnyt tämän ennenkin. Kukkatapetteja, pastellivärejä, messinkiä, samettia ja persoonallisia kaakeleita. Megatrendit vaihtuvat toki hiljalleen, mutta kenties niiden visualisointia voisi hieman päivittää.


Matri

Kierroksen päätteeksi olisin voinut heittäytyä pitkäkseni johonkin näistä Matrin pedeistä. Matrin klassinen mallisto on kasvanut rottinkisella ja pyöreäkulmaisella päädyllä. Kangas vaihtoehdoissa on saatavilla myös trendikästä samettia, jota näkyikin osastolla okran sävyissä.

Tässäpä minun poimintani tämän vuoden Habitaresta, viikonlopun aikana julkaisen Instagramin ja Facebookin puolella suosikkejani, jotka eivät mahtuneet tähän joukkoon.

Oli ihana tavata messuilla kavereita, työtuttuja ja harrastuksen kautta tutuksi tulleita kanssasisustajia. Kiitos teille!

#loveoriginal

Nyt vietetään Helsinki Design Weekiä, joka on suomalaisen muotoilun, muodin, sisustuksen ja arkkitehtuurin juhlaa. Inspiroitumisen lisäksi, nyt on oiva hetki keskustella myös vakavammista aiheista muotoiluun liittyen, nimittäin tekijänoikeuksista ja niiden kunnioittamisesta.

Muotoilualan asiantuntijajärjestö Ornamo ja yli 20 suomalaista yritystä kampanjoivat aitojen design-tuotteiden puolesta. Kampanjan taustalla on yritysten havainto siitä, että alkuperäisten tuotteiden kopiointi on kasvava ongelma. Kampanjassa mukana olevat toimijat kannustavat suomalaisia jakamaan kuvia alkuperäisistä tuotteista #loveorginal-tunnisteella. Omaan silmääni tarttui keittiön pöydällä olleet Raaka Rå –vadit, eikä mieleeni tullut tähän kampanjaan sopivampaa tuotetta. Vatien riisuttu ilme ja Leena Kouhian kädenjälki lopputuotteessa, ovat mielestäni paras symboli alkuperäisyydelle.

Kampanjan takana on alan ongelmat, joista yksi konkreettinen esimerkki on viime viikonvaihteessa Helsingin Sanomissa uutisoitu Saanan ja Ollin tapaus, jossa Kievari-mattoa muistuttavia tuotteita on ilmestynyt niin Jyskin kuin Tokmannin valikoimiin.

Miksi tekijänoikeusloukkaukset nostavat omat sykkeet pilviin?

Siksi koska kyseessä on varkaus. Designkopioiden myyminen ja ostaminen rikkoo tuotteen alkuperäisen suunnittelijan tekijänoikeuksia sekä lakia. Jos tuotteella ei ole tekijänoikeussuojaa, on tuotteiden kopiointi tai designkopioiden myynti yritykseltä mielestäni vastuutonta toimintaa. Jo teini-ikäisenä opin tunnistamaan aidot Levikset kopioista ja laskin Adidaksen verkkareiden raitojen välin tarkasti. Jos ei ollut varaa aitoihin, ei ostettu myöskään kopioita. Samaa pätee myös tänä päivänä niin sisustus- kuin muotiostoksilla.

Saanan ja Ollin tapauksesta törkeämmän tekee se, että tämän kokoluokan suomalaisilla yrityksillä ei ole Adidaksen tai Leviksen kaltaisia resursseja seurata tekijänoikeuksien toteutumista. Kärjistetysti voidaan myös sanoa, että kopiointi on suoraan pois heidän kassastaan. Luova suunnittelutyö on merkittävä osa suomalaisten design-tuotteiden hinnasta ja näin ollen jokaisesta kopiotuotteesta jää suunnittelupalkkio maksamatta tuotteen suunnittelijalle. Pahimmillaan nämä kopiotuotteet on valmistettu halpatuontimaissa, kun taas alkuperäinen Suomessa. Jos siis haluat tukea suomalaista muotoilua ja alan työllisyyttä, et osta kopioita.


Nytkaikkimulleheti –asenne ja tietämättömyys

Itse ajattelen, että suurin vastuu kopioinnin kitkemisellä on yrityksillä, joiden ei pitäisi ottaa kopiotuotteita valikoimiinsa ja valvoa omia prosessejaan niin, että kopiointivirheet vältetään. Tämän tulisi olla osa vastuullisen yrityksen toimintatapoja. Samaan hengen vetoon totean, ettei yrityksiin vetoa mikään muu yhtä tehokkaasti kuin markkinat ja se, mistä asiakkaat ovat valmiita maksamaan. Jos kopiotuotteille ei löydy ostajia, ei niitä myöskään valmisteta.

Miksi kuluttajat sitten ostavat kopiotuotteita? Osin syynä on varmasti tietämättömyys. Kuluttajat eivät ehkä tiedosta ostavansa kopiotuotetta vaan hankkivat kotiinsa silmää miellyttävän esineen tai tuotteen, jonka tyyppisiä ovat ehkä nähneet sisustuslehdissä tai –blogeissa. Eräässä Facebook-ryhmässä käyty keskustelu todistaa, että joillekin tekijänoikeudet ovat aika saman tekeviä. Ratkaisevaa on hinta, joka mahdollistaa ”design-tuotteiden” ostamisen hetken mielijohteesta ja itselle hankintaa perusteellaan vaikkapa pienillä tuloilla – onhan pienituloisellakin oikeus saada designiä kotiinsa. Tämä ajattelutapa ärsyttää itseäni. Olen jättänyt monta design-hankintaa tekemättä tai lykännyt niiden tekoa, kunnes minulla on ollut varaa hankintojen tekoon. Mitenköhän monta ostosta on jäänyt parin vuoden aikana välistä, koska on täytynyt hankkia lapselle coretexiä tai duunijakku on kaivannut päivitystä. Joidenkin haaveiden toteuttaminen edellyttää pitkääkin säästämistä ja malttamaton ihminen ei meinaa pysyä nahoissaan.

Vaikka itse pyrin tekemään sisustushankinnat harkiten, monilla tuntuu olevan ajatus kulutustavaroiden ja sisustuksen kertakäyttöisyydestä. On tärkeämpää saada haaveilemansa esine itselle nopeasti sen sijaan, että edes tavoittelisi pitkäaikaisia hankintoja. Tämän tyyppinen kuluttaminen sotii omaa arvomaailmaani vastaan.

Kopiointia vai inspiroitumista?

Saanan ja Ollin tapaus on hyvin selkeä – kuosi on otettu luvatta käyttöön kaupallisissa tarkoituksissa ja vieläpä samassa tuotekategoriassa. Paljon häilyvämpi kopioinnin muoto on vaikutteiden ja inspiraation ottaminen. Tietyllä tavalla designklassikot ovat määrittäneet muotoiluun ihanteita, joiden uusia ilmentymiä lanseerataan tuon tuosta. Näitä tapauksia kuluttajan on vaikea tunnistaa ja en usko, että vaikutteiden ottaminen on aina ihan selvä asia suunnittelupöydälläkään. Tämän takia tekijänoikeuksista on syytä keskustella.

Mitäs mieltä te olette designkopioista?

Habitare 2018 lippuarvonta

Syksy on minulle inspiroivinta aikaa sisustaa ja rymsteerata kotona. Kesän jälkeen mieli on avoinna uusille ideoille ja väreille. Itse koen olevani luovimmillani sisustajana juurikin syksyllä.

Vaikka inspiraatiota ja ideoita voi ammentaa ihan jokapäiväisestä elämästä, arjesta tai vaikkapa luonnosta, syksyllä sisustajaa hemmotellaan erilaisilla tapahtumilla ja tilaisuuksilla. Ensi viikolla Helsingissä järjestetään Suomen suurin huonekalu-, design ja sisustustapahtuma Habitare, joka pidetään tuttuun tapaan Messukeskuksessa 12.-16.9.2018.

Tämän vuoden Habitaren teema on Roots – pintaa syvemmälle, joka näkyy niin osastoilla kuin messuohjelmassakin.

”Suunnittelussa aitous ja totuudellisuus näkyvät viimeistelemättömyytenä, keskeneräisyytenä, eriparisuutena ja sattumanvaraisuutena. Luovuus vie voiton annettujen sääntöjen mukaan toimimiselta.”

Itse odotan messuilta suomalaisten brändien osastoja ja uutuuksiin tutustumista sekä sitä millaisia kokonaisuuksia messuosastoille on koottu – onko tämän vuoden osastot värikylläisiä vai ajattoman luonnonläheisiä kuten vuosi sitten? Millaisia asumisen suuntaviivoja piirtää Signals –alue, entä miltä näyttävät tulevaisuuden muotoiluklassikot Talentshopissa?

Odotan myös sitä, että saan kierrellä messuilla rauhakseen, tarkastella ympäristöä ja toivottavasti tavata myös kanssasisustajia.

Mikä parasta minulla on ilo arpoa kahden hengen lippupaketti (arvo 32-38 euroa) teille lukijoille. Kerrothan kommenttiboksiin, mitä odotat tämän vuoden messuilta ja jätäthän yhteystietosi sähköpostiruutuun, niin saan yhteyden sinuun. Arvonta on käynnissä 9.9. saakka.

Lähisisustamista – Punkalive Ruuhi moduuli

Jos rantamökki olisi rakennettu vuosia sitten, olisin todennäköisesti sisustanut sen Hamptons henkeen ehdaksi beach houseksi. Tuonut Saimaan rannalle valkoista valkoisella, tähtikuoseja ja purjevenetauluja. Vuosien aikana maku on muuttunut tämänkin suhteen ja nyt mielin minimalistisempaa tyyliä sekä tuotteita, jotka sopivat suomalaiseen mökkityyliin. Siitä mikä on suomalainen mökkityyli, voidaan olla montaa mieltä. Minulle se on ajatonta, selkeää ja luonnollista tyyliä. Vaaleaan hirsimökkiin sopii mielestäni hyvin luonnonmateriaalit puu, rottinki ja aidot tekstiilit.

Uusi tila on kuin tyhjä paperi, välillä sen täyttäminen ja ensimmäisen viivan piirtäminen pelottaa. Mitä jos yksi väärä hankinta sotkee koko kokonaisuuden? Puisiin kalusteisiin olen suhtautunut hieman varauksella, koska en ole halunnut tilaan liian ”pirttimäistä” tunnelmaa. Ilahduinkin, kun Punkaliven showroomin ikkunassa näin vaalean Ruuhi-moduulin. Muotoilultaan moderni kaluste on monikäyttöinen ja kokonaisuudesta ei tule liian ”puiseva”, kun erilaiset pinnat kohtaavat seinissä ja kalusteissa. Ihastuin Punkaliven tuotteiden elävään pintaan jo viime vuonna, kun ostin pari peiliä mökille.

Ruuhi-moduuli etsii vielä paikkaansa ja niitä saattaa hyvinkin tulla meille vielä toinen. Hankin sen alun perin yöpöydäksi, mutta se istuikin hienosti myös sivupöydäksi. Yöpöytien suhteen kokonaisuutta täytyy vielä hahmotella, kun valaisimetkin ovat vielä hakusessa.

Tähän hankintaan liittyi hitunen myös aatteellisuutta. Punkaliven tuotteet on suunniteltu ja valmistettu nimensä mukaisesti Punkaharjulla eli melkein mökkinaapurissa. Jos tyttäreni tulee joskus perimään mökin sisustuksineen, onhan se kiva, että näillä asioilla on tarina. Se kelpaako äidin tyyli tyttärelle on ihan toinen juttu.

Käy tutustumassa Punkaliven tarinaan ja tuotteisiin täällä.