Tuolibingoa uuden pöydän äärellä

Syyskuunkuudes tuolisuosikit kollaasi
Vau. Nyt on tullut aika pakata parvekepöytä pois ruokailutilasta ja tuoda sen tilalle se ihan oikea ruokapöytä. Vihdoin ja viimein saan kauan kaipaamani pitkän ruokapöydän. Sen pöydän, jonka ympärille kootaan tulevina vuosikymmeninä sekalainen seurakunta ystäviä ja sukua. Pöytä on itsessään melkoinen löytö ja kerron siitä lisää, kunhan kapistus on kannettu tupaan ja tallennettu muistikortille. Pöytä kaipaa kaverikseen vielä muutamia tuoleja ja siinäpä sitä pähkäilyä onkin.

Ajatuksena on, että pöydän päissä olisi keskenään samanlaiset tuolit ja sivuille koottaisi kokoelma erilaisia tuoleja. Päihin on hakusessa tuolit, joissa on pienet käsinojat, ja sivuille kootaan joukko kevyempiä tuoleja.

Vaihtoehtoina päihin ovat kuvassa yläkerrasta löytyvät tuolit: Normann Copenhagenin Knott –tuoli, Valannin Ystävä-tuoli, Ilmari Tapiovaaran Domus-tuoli. Näistä kahta viimeisintä olen kuumeisesti metsästänyt netin second hand –portaaleista ja kirppareilta. Kumpaankin törmää toisinaan kohtuuhintaan Torissa sekä Huuto.netissä. Knot on puolestaan minulle uusi tuttavuus ja pidän sen rennon klassisesta ilmeestä. Tuoli on modernin skandinaavinen, mutta toisaalta sen voisi hyvin sijoittaa myös wieniläiskahvilaan.

Kuvan alakerrasta löytyvät kevyemmät tuolit: Eames DSW, Eames Wire DKR ja Wegnerin Fishbone. Kepeämpinä suosikkeina yksimielisesti koko perheellä ovat Eamesin mustat DSW-tuolit. Alkuun ajattelin Eamesien olevan jopa liian itsestään selvä vaihtoehto. Harkitsin niitä uudestaan, kun ne nousivat herran ehdottomaksi suosikiksi. Mikähän noissa Eamesseissä muuten vetoaa erityisesti miehiin? Olen törmännyt samaan ilmiöön muutamassa muussakin blogissa.

Kaipaisin mustien tuolien seuraksi myös kepeämpiä tuoleja ja jokerina ehdotan pöydän ääreen samaisen tuolin metallilankaversiota. Pidän wire versiosta melkein enemmän kuin oikeasta DKR-tuolista. Perheemme toinen sisustuspäättäjä ei ole vielä syönyt ideaa wire-versiosta – ahkera lobbaustyö siis jatkuu.

Klassikoiden klassikkona joukossa on yhä Hans J. Wegnerin suunnittelema fishbone-tuoli, jonka kelpuuttaisin kotiini ihan missä tahansa värissä. Harmi vain, että viimeistellyllä Fishbonella on melkoisesti hintaa ja karsiutuu tällä kertaa tuolifinaaleista budjettisyiden takia.

Sisustajalla täytyy olla haaveita, jääköön Fishbone toistaiseksi haavehankintojen joukkoon.

Mitäs mieltä olette tuolivalikoimasta ja millaisia tuolihaaveita teillä on?