Kauniin ja kohtuullisen joulun opetuksia

Tämä joulu on erityislaatuinen. Pienelle vauvalle tämä on ensimmäinen joulu ja meille muille ensimmäinen nelihenkisenä perheenä. Vauvalle jää tästä joulusta muistiin valokuvia ja ehkäpä joku lahja. Isosiskolle tämä joulu saattaa olla juuri se ensimmäinen, jonka hän muistaa lopun ikänsä. Omalla kohdalla kaikki taltiointi tästä joulusta saattaa olla tarpeen, koska univaje painaa jo hieman harteilla.

Millaisia muistoja haluan tyttärilleni antaa ja millaisia perinteitä nyt luomme perheeseen? Kohtuus on mielestäni hyvä ohjenuora joulun opiksi ja Modernisti Kodikas-blogin Kertun haastamana pohdin nyt kaunista ja kohtuullista joulua.

Minusta tuntuu, että hyvä joulumieli syntyy vähitellen joulua tekemällä eikä turboahdettuna muutaman päivän suorituksena. Tämä pätee niin joulukoristeisiin, lahjoihin kuin ruokiinkin. Joulu kaikessa runsaudessaan on melkoinen setti sulateltavaksi niin aikuiselle kuin lapselle. Valoja, värejä, makuja ja ihmisiä koettavaksi koko vuoden edestä. Joulun lämpö ja valo on mielestäni parhaimmillaan kuin sen jakaa pidemmälle ajalle.

Tunnelman luominen on minulle tärkeää ja olen aina halunnut tehdä meille kauniin joulukodin. Koristeiden suhteen noudatamme varsin maltillista linjaa, ikkunoihin laitetaan tähtiä, kynttilöitä ja valoja ripustellaan harkiten ympäri kotia. Kukat ja havut korvaavat säihkettä, tekstiilit vaihdetaan hieman pehmeämpiin sävyihin. Luonnollisista materiaaleista tulee mielestäni kaunis tunnelma ja minusta on ihanaa, kun ajan kanssa hankittuihin koristeisiin liittyy myös oma tarina.

Aikaisempina vuosina olen loihtinut kodin jouluilmeen muutama päivä ennen aattoa. Loihtia on aivan liian ruusuinen sana kuvaamaan säntäilyä kodinhengettärenä pistoksissa. Nyt olen ottanut koristeita esille vähitellen ja joulukukkiakin on ennätetty jo vaihtamaan tuoreempiin – näin tunnelmasta voi nauttia koko pimeän ajan ja voi välttää viimeisen viikon suorittamisen kodin somistamisen merkeissä. Ehkäpä tällä keinolla vältetään myös koristeluähky.

Maltillisuutta ja kohtuutta olen yrittänyt opettaa myös tyttärelle. Joululahjojen osalta emme halua hukuttaa häntä paketteihin ja opettaa, että jouluna kaikkialla eletään yltäkylläisyydessä. Tytöt saavat meiltä yhden vaatelahjan ja yhden isomman lelulahjan. Näissäkin lahjoissa olen pyrkinyt noudattamaan samoja periaatteita kuin muutenkin – en hakua kääriä joululahjapakettiin lasten valmistamia tuotteita. Vaatteet hankin mahdollisimman laadukkaina ja kotimaisina mikäli tämä on mahdollista. Etenkin nyt kun vaatteille on kasvamassa toinen käyttäjä, ei kirpaise maksaa hieman enemmän vaatteesta, jos se kestää toiselle käyttäjälle. Lelut puolestaan hankitaan lapsen lähtökohdista, niin että ne ovat niitä mitä he ovat toivoneet – kertakäyttöistä muoviroskaa ei hankita. Tytär sai koota lelukirjasta toiveensa ja ilahduin huomatessani, että kärsivällisen selailun tuloksena on noin viisi varsin selkeää toivetta.

Aikuisten lahjoissa olen jo vuosien ajan kiinnittänyt huomiota lahjojen kotimaisuuteen ja suosinut aineettomia lahjoja. Omista periaatteista lahjojen antajana olen kirjoitellut tässä postauksessa. Lahjan arvo ei ole itseisarvo vaan ajatus. Lahjojen antaminen on ihanaa, kun niissä on joku ajatus ja lahjan antaja on edes hetken ajatellut sen saajaa.

Lapselle olen myös halunnut opettaa, että kaikilla ei ole samanlainen joulu kuin meillä ja opettaa myös antamaan toisille. Joulukuun alussa kävimme tyhjentämässä säästöpossun, josta suurin osa laitettiin säästöön, yhdellä osalla hän sai valita jonkun lelun itselleen ja toisen lelun ikäiselleen lapselle. Tämä lahja käytiin viemässä Toivelahja puun alle, josta joku lapsi saa sen. Kerroin tyttärelle, että tämä voi olla sen lapsen ainoa lahja ja tuo kovasti iloa, jonkun jouluun.

Halusimme panostaa tänä vuonna tyttären tonttukalenteriin, jotta se tuo hänelle kaipaamaansa huomiota nyt vauvan ollessa tuore tapaus. Tonttukalenteriin on piilotettuna päivittäin viesti tontulta ja tonttu on piilotellut aarteitaan ympäri asuntoa. Joskus kalenterista on paljastunut marjapohjaisia karkkeja, toisena aamuna Ryhmä Haun hahmo, mutta paljon myös yhdessä tekemistä ja askartelua. Tonttu on esimerkiksi piilotellut tyttärelle uudet pinnit muskararin joulujuhlaan tai meille lumihiutaleiden tekoon tarvittavat materiaalit ja liput Hoplopiin.

Kalenterit sun muut vaativat hieman vaivaa ja ajankäyttöä, mutta niistähän ne muistot syntyvät. Mä haluaisin, että tyttäreni oppivat iloitsemaan koko joulun ajasta sen sijaan, että kaikki odotukset ovat aattoillan lahjasadossa. Toivoisin myös, että he muistaisivat yhdessä tehdyt asiat eikä stressaantuneena suu viivana tiuskivaa äitiä.

Näillä periaatteilla on tehty meidän perheen kaunis ja kohtuullinen joulu. Vanhempi tytär on aloittanut nyt joululoman hoidosta ja keskitymme joulupuuhailuihin yhdessä. Saattaa olla, että tilaisuuksia blogin päivittämiseen siunaantuu vasta ensi vuoden puolella, mutta seurailkaa Instagramin puolella meidän puolella, meidät löytää tämän linkin kautta.

Kolmivuotiaan juhlaa

Viikko sitten juhlittiin kolmevuotiasta yhdessä tämän kavereiden kanssa. Asunto täyttyi noin metrin mittaisista juhlijoista ja heidän vanhemmistaan. Töminää piisasi varmasti alakerran naapureillekin. Pienen lapsen elämässä parasta on, kun vanhempana pääsee osaksi luovaan ja mielikuvitukselliseen maailmaan. Vaaleanpunaiseen hörsötykseen on helppo heittäytyä mukaan etenkin silloin, kun näkee millaisen ilon nämä juhlat tuovat.

Tyttö alkoi puhumaan kolmevuotisjuhlistaan jo huhti-toukokuussa, vaikka varsinainen juhlapäivä olikin heinäkuussa. Vuosipäivää on toki skoolattu jo usemman kerran ja heinäkuussa syötiin jo yksi mansikkakakkukin. Nämä kaverisynttärit taisivat olla lapsen toivelistalla hieman korkeammalla. Selvänä toiveena oli kaverit, vaaleanpunainen kakku, hodarit ja leijonaa mä metsästän. Jos suunnitelma on näin selkeä eihän sitä voi kuin katsastaa kalenteria ja aloittaa juhlien järjestelyn.

Tällä hetkellä itsellä ei juuri ole ylimääräistä energiaa ja juhlajärjestelyistä olisi voinut tehdä yhden naisen tuskien taipaleen, jossa kakun kuorrutteen täydellisen pinkkiä sävyä hiotaan pitkin yötä ja välillä nostetaan kolme numeroa paisuneet jalat kohti taivasta. Oikastiin vähän. Kakku tilattiin Ekbergiltä, ihana juhlarekvisiitta löytyi PikkuVaniljasta ja helium-pallot puolestaan juhlamaailmasta. Hodarit huitaistiin yhteistuumin miehen kanssa, briossi-sämpylät Väyrysen leipomolta, nakit lapsille ja aikuisille nyhtöpossua – tuunakkeita eri makuun ja coleslawta.

Omaa juhlatunnelmaa kohotti jo etukäteen Freskan siivooja, joka kävi meillä ensimmäistä kertaa päivä ennen juhlia. Meinasi tulla itku, kun tuli puhtaaksi koluttuun kotiin – tämä on ehkäpä parhaita palveluksia, joita voi itselleen hankkia. PikkuVanilja puolestaan ratkaisi kerta heitolla monta somistusongelmaa – ruusukultaisena hehkuvasta juhlasetistä löytyi lautaset, kupit, ilmapalloja ja muuta pientä somistusta. Tyllipompomit ja valkoiset viirit kierrätetään vielä tytön huoneen somistukseksi.


Kemut olivat kuin pyörremyrsky, mutta hyvä sellainen. Pienten tyyppien ilosta sai hymyä seuraavaan viikkoon.

PS. Minä en ymmärrä kuinka kanssabloggaaja ennättävät ottamaan juhlien lomassa Pinterest-tasoista kuvaa, itse kun saan juuri ja juuri taltioitua päivänsankarin puhaltamassa kynttilöitä kakustaan. Juhlakuvaajana täytyy vielä hieman harjaantua.