Talviloma Suomessa

En ole koskaan ollut suurin suuri talvilomanainen. Lapsena meidän perhe ei tehnyt ulkomaan matkoja tai lasketellut, joten koko talviloman konsepti on ollut vähän tuntematon. Aikuisena lomia on ollut harvakseltaan ja minun on ollut vaikea rentoutua viikon aikana, kun yleensä lomaa on edeltänyt superkiireinen viikko ympäripyöreine päivineen ja siltikin työasiat pyörivät päässä. Staycation ei oikein toimi, vaan etenkin yrittäjäpuolison pää kaipaa maiseman vaihdoksen. En ollut ajatellut tehdä juttua lomasta, mutta halusin kuitenkin jakaa muutaman hyvän kokemuksen matkan varrellta. Koska lomalla oli vaikka mitä muuta kivaa tehtävänä, on kuvat on napsittu sieltä täältä.

Kanaria ei sittenkään ollut mun paratiisi

Mutta minne? Talvilomasuunnitelmat ovat aina kilpistyneet siihen mihin lähdettäisi viikoksi? Kun kesälomakohteissa vaihtoehtoja on runsaasti, tuntuu viikon talviloman kohdalla vaihtoehtoja olevan aika vähän. Kanariansaaret kokeiltiin vuosi sitten, ja viikko tasokkaassa resortissa saksalaiseläkeläisten kanssa raskauspahoinvointia potien oli tarpeeksi Kanariaa useammaksi vuodeksi. Dubai ja Emiraatit ovat varmasti upeita kohteita, mutta ne eivät monesta syystä johtuen tunnu omalta. Karibia ja monet muut paratiisirannat kyllä houkuttelisivat, mutta pitkän lennon takia niihin ei kannata lähteä viikoksi. Ilmastomuutoksesta puhuttaessa minun on helpointa aloittaa päästöjen karsinta juuri talven ulkomaan matkoista, jos budjetoin itselleni yhden Euroopan lennon vuoteen, käytän sen mieluummin kesällä kuin talvella.

Omaa matkailijaminää tutkaillessa, en muutenkaan ole sitä tyyppiä, joka köllöttelee päivät pitkät resortissa altaalla huljuttelemassa varpaita ja lapsia haaleassa vedessä. Minulle parasta tuuletusta päälle on näkeminen, kokeminen ja liikkuminen. Kaupunkilomat tuntuvat omalta jutulta, mutta ovat hieman hankalia lasten näkökulmasta – he kaipaavat hälinän sijaan tekemistä yhdessä. Laskupäivä aurinkoisilla hangilla tai hiihtolenkki hiljaisessa tunturissa maisemia ihaillen, tauko laavulla, paljuttelu tähtitaivaan alla ja hyvä illallinen voisi hyvin vastata unelmieni talvilomapäivää.

Monet resortit toistavat itseään tarjoten sen saman superlaadukkaan majoituskokemuksen oli kyseessä sitten Aasia, Eurooppa tai Karibia. Jos etsin tasaista laatua ja jenkkityyppistä resorttia, niin mikä ettei, mutta henkilökohtaisesti sytyn hieman persoonallisemmalle tunnelmalle. Eli resorttiloman ROI myös rentoutumismielessä on vähän niin ja näin minun kohdallani. Voihan olla, että pyörrän päätökseni vuoden päästä, jolloin saatan kaivata kipeästi taukoa haalarisulkeisiin ja kokemus on osoittanut, että pahimmassa sekoiluiässä taaperon kanssa on parasta valita kohde, jossa peruselementit ranta, ruoka ja peti on suht’ kompaktissa paketissa.

Aurinkorannan sijaan ampaisimme tunturiin

Tänä vuonna suuntasimme lomalle Rukalle ja vastoin kaikkia odotuksia se oli oikein onnistunut reissu. Nelikuukautisen kanssa ei oikein tiedä mitä odottaa matkoilta ja tällä kertaa meillä oli rutkasti onnea matkassa. Suuri kiitos takapenkkiläisille kärsivällisestä reissaamisesta, sen ansiosta kokonaisuudesta jäi hyvä maku. Tämä on asia, joka täytyy kirjata kummankin tytön vauvakirjoihin, niin hienosti he reissasivat.

Idea matkaan lähti pienestä kummitytöstä, jonka kastejuhla järjestettiin helmikuussa Torniossa. Koko perheen viikonloppureissu Tornioon olisi aika raskas, joten yhdistettiin siihen talviloma. Reissu tehtiin sopivina 5-7 tunnin siirtyminä autolla, niin ettei matkasta tule liian pitkä lapsille. Rukalle mentäessä oltiin yö Kuopiossa ja Torniosta tullessa yövyttiin Jyväskylässä. Rukalla oltiin vajaa viikko ja yövyttiin ihanassa kelotalossa pienessä huoneistossa. Huoneistossa oli hyvä varustelu ja rauhaisa sijainti Rukan kylän lähellä Kesäjärven rauhassa. Mieheni on houkutellut minua Pohjoiseen koko sen ajan, kun olemme tunteneet. Tarvittiin yksi pieni kummityttö ja minä pakkasin tavarat. Tähän mennessä olen vedonnut kylmyyteen ja huonoihin säihin. Nyt oli aika lähteä Kuopiota pohjoisemmaksi ja olihan se jo pelkän sivistyksen nimissä aika katsella Suomea laajemmin.

Säät suosi meitä, sillä aurinkoiset -10 asteen päivät tuntuivat paljon lempeämmältä kuin muutama pakkasaste ja merituuli Helsingissä. Kovalla pakkasella olisimme todennäköisesti kokeneet kollektiivisen mökkihöperöitymisen, mutta nyt pääsimme ulkoilemaan joka päivä. Lumipury päivänä suunnattiin Posiolle Pentikin mäelle, jossa oli upea keramiikkanäyttely ja hyvin kattava myymälä kahviloineen. Itsellä ulkoilut jäivät tällä kertaa vaunujen kärräilyyn ja lumikenkäretkiin, mutta mies ja vanhempi tytär pääsivät rinteeseen. Oli huikean hauska katsoa kolmipuolivuotiasta vauhtipäätä harjoittelemassa laskua. Pienet ihmiset ei osaa jännittää laskemista ja ketterä mimmi löysi tasapainon suksilla helposti. Aamupalalla katsottiin Yle Areenasta löytyvää hiihtokoulusarjaa Lumijengiä ja kuivaharjoiteltiin aurausta. Uuden opettelu on ollut niin äidille kuin tyttärelle helppoa tai sitten hermoja raastavaa. Näin se oli tälläkin kertaa. Mäki tultiin alas joko hienosti hymyssä suin tai manaten sukset, isä, talvi, äiti ja monot maan rakoon erittäin kuuluvalla äänellä. Lopputulos oli kuitenkin se, että tyttö haluaisi hypätä suksille uudemman kerran ja ensi kausi aloitellaankin hiihtokoulussa. Hiihtokouluun suuntaan minäkin, sillä lasku tauko on vierähtänyt reilusti yli kymmenen vuoden ja näenkin itseni jo rinteessä kynttiläkuusia halailemassa. On hyvä vähän verestää taitoja.

Luonto rauhoittaa

En arvannutkaan kuinka hyvää maisemanvaihto tekee ja miten mieli lepää luonnon helmassa. Lumiset kynttiläkuuset ja tunturimaisema auringossa on vain niin kaunis. Lumikenkälenkillä Oulangan kansallispuistossa oli ihana pysähtyä hiljaisuuteen, kuunnella lumen narinaa jalkojen alla ja korvissa jyskyttävää sykettä. Raitis ilma tekee hyvää ja luonnon rauha rentouttaa. Vaarojen kapuaminen ja kosken kuohunta sopi minulle hyvin tällä lomalla. Sen verran perisuomalainen olen minäkin, että yksi ihanimmista tunteista on se, kun ulkoilupäivän päätteeksi pääsee saunaan.

Mietin, että ehkä hiihtoloma asian ytimessä eli talviurheilussa on meidän juttumme. Suomesta löytyy kauniita kohteita ja kivoja rinteitä, reviiriä on helppo laajentaa muihin Pohjoismaihin ja mikäpä ettei Alpeille, jotka tekivät minuun vaikutuksen kesälomalla muutama vuosi sitten. Toki talvikohteet ovat sääolosuhteille herkempiä ja ilmastonmuutoksen myötä talven tulo Alpeilla on viivästynyt parilla viikolla ja lumivarmuus on heikentynyt.

Yksi rentouttavan loman salaisuuksia on se, että unohtaa kameran mökkiin, niin ei turhaan stressaa täydellisistä kuvaustilanteista. Täydellisille kuvaustilanteille on viime aikoina käynyt niin, että jollakin perheenjäsenellä on mennyt hermot ja näin on parasta pidättäytyä perfektionismista. Suomen talvimatkailu kaipaa mielestäni vielä pientä hienosäätöä ja kaipaisin matkailuyrittäjiltä huolellisempaa konseptointia siihen, mikä on suomalainen talvikohde? Kopioidaanko arkkitehtuuri Alppien ristikkotaloista, heitetäänkö väkeä rinteestä ravintolaan edullisella keskioluella ja karaokella ja onko joka paikkaan pakko päästä lumikelkalla, mutta ei jalan? Kokosin meidän matkalta elämyksellisiä ja ketjuista erottuvia matkailukohteita Lauran kesällä ideoiman #viehättäväkohde tagin alle.

Talven #viehättäväkohde suositukset

Tunnelmallinen majoitus Rukalla

Selailimme majoitusta Booking.comista ja yksi kohde erottui joukosta hyvällä hinta-laatusuhteella sekä ajanmukaisella sisustuksella. Chalet Oliverin Petit Oliver on kompakti 60 neliön huoneisto kelotalossa. Huoneistossa on yksi makuuhuone, sauna, parvi ja tupakeittiö olohuoneineen. Hyvin varusteltu keittiö oli loman pelastus, koska vauvan kanssa illalliselle lähtö ei houkutellut joka ilta. Keittiössä hauduteltiin poropaistit ja keitettiin retkikaakaot. Suuri helpotus oli myös pyykinpesukone ja kuivauskaappi, jolloin kotiin ei tarvinnut kuljettaa matkalaukullista likapyykkiä. Huoneisto oli remontoitu hiljattain ja kokonaisuus oli tunnelmallinen, kiitos pienien yksityiskohtien – taljojen ja yhtenäisten tekstiilivalintojen.

Käytännöllisyyden lisäksi omaa viihtymistä auttaa esteettisesti miellyttävä ympäristö. Tämä kohde oli onnistunut siinä, tumma selkeälinjainen sisustus sopi hyvin mökkiin ja taljoilla sekä tekstiileillä tunnelmasta oli saatu hiihtomajahenkinen. Se, että joku oli miettinyt kokonaisuutta edes hetken, teki mökistämme erilaisen ja vieraskirjaa selatessa vaikutti siltä, että kohteen varausaste on ollut hyvä. Tunnelmalla ja ylellisellä vaikutelmalla houkutellaan etenkin kansainvälisiä asiakkaita, mutta uskon myös suomalaismatkaajien vaativan mökkimajoitukselta muutakin kuin nuhjuiset lakanat ja haalistuneet verhot ikkunassa.


Laskulounas

Kun muut laski mäkeä, mä hankin hien pintaan työntämällä vaunut Rukan kylään. Vauvan allergioiden takia lounasvaihtoehdot olivat monessa paikassa rajalliset ja kylän ravintolatarjonnassa ketjuravintolat olivat vahvasti edustettuina. Hanko Sushin vieressä R U OK –hampurilaisravintola oli virkistävää vaihtelua kylän tarjontaan. Ravintola on sisustettu rouheasti laskuhenkeen. Yksinkertaiselta listalta löytyy neljä erilaista burgeria ja yksi lasten burger, mikä parasta joukosta löytyy vaihtoehto kasvisruokailijalle. Hampurilaisen kylkeen on valittavana kolmet erilaiset ranskalaiset ja dippi. Portobello hampurilainen oli erinomainen ja koska ravintola väittää valmistavansa Pohjois-Suomen parhaat purilaiset, niin kenties tämä oli Pohjois-Suomen paras vege-burgeri. Suosittelen siis lämmöllä kurvaamaan tänne Rukan eturinteestä.

Pikkukaupungin hotelli

Yövyimme yhden yön Torniossa ja paikalliset suosittelivat meille hotelli Mustapartaa. Kuvien perusteella hotelli oli näyttänyt mielenkiintoiselta ja hyvinkin persoonalliselta. Eikä kokemus paikan päällä tuottanut pettymystä. Monesti pikkukaupunkien hotellivalikoima koostuu Scandic- ja Sokos-ketjuista, joissa on hyvää on se, että tietää mitä saa ja kokemus on kaupungista toiseen lähes samanlainen. Oli ilahduttavaa törmätä Mustaparran kaltaiseen kohteeseen, jossa jokainen yksityiskohta oli mietitty tarinalle uskollisena.

Hotellin inspiraationa on ollut 1700-1800-lukujen vaihteessa Torniossa vaikuttanut Iisakki Mustaparta, joka uhmasi kauppaporvareita, vei laivoillaan tervaa Tukholmaan ja toi paluulastina ruokaa huonompi osasille. Hotellin sisustuksessa oli annos merimiesromantiikkaa antiikkilyhtyjen ja köydestä tehtyjen kaiteiden muodossa, ylellisyyttä suurina kristallikruunuina ja suurina sohvaryhminä sekä nykypäivää kaikissa hotellin perustoiminnoissa. Meidän nopeaa piipahdusta Torniossa helpotti myös hotellin yhteydessä ollut ravintola, josta sai herkullisen illallisen helposti.

Laadukkain aamiainen

Paluumatkalla teimme vielä pysähdyksen Jyväskylään, jossa yövyimme hotelli Versossa. Viimeisen yön yöpaikka tuotti meille hieman tuskaa. Oulun ja Jyväskylän välillä ei ole juuri sellaisia paikkoja, johon haluaisi majoittua perheen kanssa tai ylipäätään majoitustarjontaa. Päätettiin ajaa Torniosta pidempi matka ja pysähtyä yöksi Jyväskylään, ettei lasten unirytmi mene aivan sekaisin. Hotellia valitessa kiinnitin huomiota Versoon, jossa näytti olevan tasokas aamiainen ja riittävän isoja huoneita meidän porukalle. Superior-huone oli riittävän suuri nelihenkiselle perheelle ja vanhempi tytär oli innoissaan, kun sai aloittaa päivän kylpyammeessa polskien.

Aamiainen osoittautui maineensa veroiseksi. Viimeinen reissupäivä kelpasi aloitella raikkaasti sisustetussa ravintolassa, jossa raaka-aineiden laatuun oli panostettu. Kahvina oli ihana tummapaahtoinen luomukahvi, aamiaismehuna Ahvenanmaalaista omenamehua, leivän päälle kraavilohta ja sen kylkeen raikassalaatti. Munakasmestari teki annoksia toiveiden mukaan, mikä on melko harvinaista suomalaisissa hotelleissa. Ihanan rento aloitus päivälle.

Siinäpä meidän lomareissun makupaloja. Luulen, että tuo Pohjoisen lomailu saattaa sopia meille paremmin kuin Kanarian rannat etenkin, kun lapset hieman kasvavat. Jos nuorempi seuraa isosiskon jalanjäljissä on hänkin aktiivilomailija tyyppiä, joka viihtyy raittiissa ilmassa.