Vaalean kodin tumma puoli

Tätä nykyään tästä vaaleasta kodista löytyy myös tunnelmallinen ja tumma puolensa. Eteisen seinä maalattiin pari viikkoa sitten tummansiniseksi ja se antaa kauniin taustan olohuoneelle. Hämärä päivä, jolloin aurinkoa ei näy houkutteli sytyttelemään kynttilät myös olohuoneeseen ja lämpöisän tunnelman luomiseksi kaivoin kaapista pehmeämpiä tekstiilejä. Linumin tummanruskean punerva samettinen tyynyliina on vuosia vanha ostos ja Balmuirin ihanan pehmeä villainen tyynyliina on puolestaan löydetty viime vuoden pop-upista. Kynttiläsaralla Iittalan messinkinen Nappula on oma suosikkini ja vilahtelee tuon tuosta kuvissa.


syykuunkuudes_tummansininen5

Päivät ovat sen verran hämäriä, että valoa kaivattaisi kovasti kuvaajan avuksi. Halusin näissä kuvissa säilyttää hämyisän tunnelman, mutta totuuden nimissä jalusta olisi tullut tarpeeseen, vaikka kamera olisi kuinka hyvä tahansa.

Eteisen sinisestä seinästä myöhemmin lisää kuvia. Sen kuvaamiseen tarvitsen hieman lisäapua auringolta. Alkuun tumma seinä oli pienoinen shokki. Se vei ajatukset 60-luvun tummiin sävyihin ja mietin, eikö me vasta hetki sitten maalattu piiloon tumman ruskeat seinät tästä eteisestä? Olen halunnut säilyttää aikakauden henkeä asunnossa, mutta sen verran vieraaksi koen monet sen aikakauden asioista, etten ole kovin hyvin onnistunut tässä projektissa. 60-luvun olisi voinut antaa näkyä monissa ratkaisuissa hyvin paljon vahvemmin. Vanhoista kaapeista olisimme voinut ottaa enemmän irti ja toisella lattiavalinnalla tummat teak-ovet olisivat voineet jäädä myös makuuhuoneisiin. Minulle nuo materiaalit tuntuvat vain vierailta ja halusin kotiimme vaaleutta, enkä sitä kadu.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Muutaman sisustusharrastajan kanssa olemme keskustelleet unelmakodeista ja keskustelun lomassa on vilahtanut 60-luvun talot punatiiliseinineen. Ihailen niitä kohteita, joissa tiiliseinät ovat esillä, keittiön ovenkahvoissa on lankavetimet ja aikakauden eleettömyys on pystytty säilyttämään läpi vuosikymmenten. Se mikä oli kauhistus muutama vuosi sitten, on nyt ihastus. Moderni 60-luku luo hyvät puitteet tämän hetken sisustustrendeille ja kokonaisuudesta tulee raikas, tämä on tervetullutta vaihtelua ultramoderneihin uusiin taloihin. Puupaneloitu katto ja tiiliseinät ovat kuitenkin hyvin kaukana omista mieltymyksistä ja siitä millaisena minä näen oman unelmakotini. Mun unelmakotini ei ollut tämän vuosikymmenen tuotos, mutta arvostan toki aikakautta.

Se mikä on toisella upeaa, ei välttämättä sovi itselle lainkaan. 60-luvun rivi- ja paritaloja katsoessa olen huomannut kavahtavani juuri niitä tuon ajan hienouksia ja mielessäni suunnittelen kuinka tiiliseinän saa piiloon ja maalaillut haaveissani isoja ikkunoita lukuunottamatta kaikki ajan merkit piiloon. Tunnistan sen, kuinka omissa käsissäni tuon aikakauden arkkitehtuuri tärveltäisi ja seuraava sukupolvi saisi heristää sormeaan pilatulle punatiiliseinälle.

Parin vuoden aikana olen jo tottunut tummiin oviin eteisessä ja etenkin tummansininen kanssa ne heräävät henkiin. Edellisessä kodissa sain yliannostuksen ruskeaa, mutta pikku hiljaa nämä ruskeat yksityiskohdat näyttävät raikkaalta lisältä eivätkä kaiherra silmää. Nämä ovat minun mittapuulla riittävät viittaukset talon syntyvuosiin. Kuka tietää, jos jonakin päivänä sydän vielä sykkii tällekin aikakaudelle.

Ja mitä vuosikymmeniin tulee, mun unelmakoti taitaa olla 2020-lukua tai sitten siitä satavuotta vanhempi jugend-talo. Ääripäät. Mille vuosikymmenelle sinä sijoittaisit oman unelma kotisi?

Sohva paloiksi ja sinistä olohuoneeseen

Tarkkasilmäisimmät ovat kyselleet Facebookin ja Instagramin puolella, mitä meidän sohvalle on tapahtunut. Sohvaa ei ole vaihdettu uuteen, vaikka sekin on kieltämättä käynyt mielessä, vaan modulit on jaettu hieman erilailla. Muutos tehtiin jo kesän alussa, kun taapero lähti kävelemään ja haluttiin olohuoneeseen hieman tilaa telmimiseen.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Interfacen Mango-sohva on ollut juuri sopivan joustava ratkaisu meidän käyttöön.Käytännössä sohvien asettelu näin on toiminut oikein hyvin, mutta välillä huoneen keskipiste tuntuu olevan hukassa. Myös television katselu nykyisessä järjestelyssä on hivenen hankalaa ja me likinäköiset kasataan leffailtoina lattialle iso kasa tyynyjä. Koska olohuoneesta ei löydy yhtään ehjää seinää täytyy kalusteiden paikkaa pohtia tarkaan. Edellisessä järjestyksessä sohvan paikka oli olohuoneen ja ruokailutilan välissä, on varmastikin optimaalisin ratkaisu ja siihen palataan, kunhan askeleet tytöllä hieman rauhoittuvat.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Syksyn kunniaksi vaihdoin olohuoneen vaaleat tekstiilit sinisiin. Tänä syksynä kodin siniset tekstiilit tuntuivat saavan paikkansa ja löysivät kivan yhdistelmän mustan Saanan ja Ollin -tyynyn kanssa. Lisäksi ostin turkoosin sinisen tyynyn Linumin tämän syksyn mallistosta ja jämäkämmän neulostyynyn Lexingtonilta. Pilvisenä iltapäivänä yhdistelmästä tuli tunnelmallinen. Vaaleanpunaiset, lilat ja kanervanpunaiset yksityiskohdat raikastavat yhdistelmää.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

En tiedä johtuneeko olohuoneen risaisuudesta ja jäsentämättömyydestä, en ole kuvannut kovasti huonetta kokonaisuudessaan. Oma vaikutelma kuvista on jotenkin myynti-ilmoituksen kaltainen ja omaan silmään tarttuu myös taustalla näkyvä eteinen, johon en ole täysin tyytyväinen. Toisessa suunnassa on puolestaan iso ikkuna ja vastavaloon kuvaamisen mahdottomuudenhan te kaikki tiedätte. Toivottavasti tästä pääsette jyvälle meidän olohuoneeseen. Kunhan paluu palkkatyöhön koittaa, voisin katsoa toisen sohvaelementin tilalle irtotuoleja.

Hyvää viikonloppua!

New in – kuvat ja kohde

Vielä eilen illalla lampaita laskiessani mietin, että mitä jos en ostaisikaan uutta kameraa. Enhän mä nyt näin kotiäitinä voi mihinkään kameraan tuhlailla ja ottaahan niin moni kaikki kuvansa kännykällä, onhan kuvanlaatu puhelimissa jo hyvä. Ja enhän minä nyt suinkaan voi ostaa lähes ammattilaistasoista kameraa, enhän mä nyt niin hyvä kuvaaja ole.

No tänään kuitenkin kärräsin karavaanin Rajalalle ja ostin sen. Uuden kameran ja kuinka iloinen olenkaan. Kuvaus on kuulunut harrastuksiini lähes puolet elämästä ja edellisen kameran kuvanlaskija oli mennyt jo ympäri, koska otoksia oli kertynyt neljässä vuodessa kevyesti yli 10.000 kappaletta. Uusi kamera haastaa myös kuvaajaa tarttumaan haasteisiin ja kehittymään, nyt ei voi syyttää kuin itseään jos ei onnistu. Sehän tässä tavallaan pelottaakin. Uskotaan, että vanhakin koira voi oppia uusia temppuja.



Luonnollisesti kameran käyttöohje on pakattu levykkeelle ja meillä ei ole levynlukijaa. Muutama säätö ja valikoiden salat on vielä hakusessa, mutta en malta olla jakamatta muutamia näpsyjä uudelta kameralta. Tänään oli pimeä päivä ja nämä kuvat olisi todellakin jäänyt ottamatta edellisellä varustuksella.

Kameran lisäksi uutta on sohvapöytä, joka vihdoin saapui Formverkistä. Tupaantulijaislahja, jonka hankkimiseen kului reilu vuosi.

Kiitos kaikille, hankintaan osallistuneille! Lisää kuvia, kunhan kameran kanssa tutustutaan paremmin.

Olohuoneen raikkaat Marimekot

syyskuunkuudes_olohuone_marimekko1

Nyt on uudet Marimekot kotiutuneet olohuoneeseen. Savonlinnan reissulla poikkesin Marimekon liikkeeseen ja ilokseni kevään uutuustekstiilit olivat juuri saapuneet sinne. Hakusessa oli nämä Mint-tyynyt ja alun perin tarkoituksena oli hankkia joko vaaleanpuna-oranssi tai sinivalkoinen yhdistelmä. Pellavaiset tyynyliinat näyttivät kuitenkin niin herkulliselta kumpikin, että valinnanvaikeuden välttääkseni ostin kummankin. Klassista viiva voi löytyä useammassakin sävyssä kodissa.

Täytyy sanoa, että klassikko on uudistunut raikkaasti ja kuinka ollakaan tämä uusi sisustusmallisto muistuttaa enemmän Armia kuin monet mekot ennen tätä. Itselleni monet Marimekon kuoseista tuntuvat liian kovilta ja hallitsevilta nykyiseen kotiin, joten pehmeä luonnonvalkoinen ja raikas vaaleanpunainen ovat tervetulleita sävyjä mallistoon. Ihanan pehmeältä näyttävät myös mallistoa täydentävät lasiesineet. Tuo vaaleanpunainen tyyny on hyvä yhdistelmä mustavalkoisen kanssa ja mielessäni täydellinen pari sille olisi Svensk Tennin elefantit mustavalkoiseja.

Pähkäilin, että mitä raitakaksikko saa seurakseen ja tyynyarkistosta otin esille Hayn Dot –kanervanpunaisen tyynyn. Balmuirin musteensininen pellavatyyny rauhoittaa kokonaisuutta. Kuvienoton jälkeen vaihtelin järjestystä vielä niin, että valkoraidat siirtyivät divaanille ja pinkkipainos jäi paikoilleen – liikaa raitoja yhdelle sohvalle.

syyskuunkuudes_olohuone_marimekko2

syyskuunkuudes_olohuone_marimekko3

syyskuunkuudes_olohuone_marimekko4

Olohuoneeseen odotellaan saapuvaksi uutta sohvapöytää. Vielä pari viikkoa, niin pöytä on uudessa kodissaa ja olohuoneeseen päästään puonimaan uutta järjestystä. Näitä kuvia katsellessa silmään pistää sohvan alta pilkistävien lego-palikoiden lisäksi tuo keittiön ikkuna sälekaihtimineen ja eteisen viimeistelemättömyys. Kun huoneet ovat yhtenäistä tilaa, ei toisen huoneen epäkohtia voi sulkea ovella toiselle puolelle. Projekti kerrallaan. Seuraavana vuorossa tuo keittiö.

Tompalle elämänkumppani (eli olohuoneen pöytä) hakusessa

Hulluilta Päiviltä tilattu Tom Dixonin Beat-valaisin mallissa Fat on saapunut vihdoinkin postiin. Musta valaisin odottelee vielä kaveria parikseen, sillä ajatuksenahan oli ripustaa valaisin sohvapöydän ylle. Kysymys kuuluukin minkä sohvapöydän? Sen sohvapöydän, joka odottelee vielä kaupassa.

Sitä täydellistä ovaalin mallista tai pyöreää sohvapöytää sopuhintaisena ei ole vielä tullut vastaan. Kumpikin meistä päätyy tuon tuosta ihailemaan Ilmari Tapiovaaran Ovalette-pöytää tai Fritz Hansenin pöytiä. Todetaan jo alkuun, että Ovalette budjetti säästettäköön niihin aikoihin, kun pöytä on takuuvarmasti suojassa nuoren taitelijanalun väriliiduilta ja muulta yhtä armottomalta tuunaukselta. Lähtökohtaisesti olen sitä mieltä, että meillä ei aikuiset eikä lapsetkaan tanssi pöydillä ja siisteyskasvatus lähtee kotoa, mutta elämässä sattuu kaikenlaista ja kasvaessaan tuo pieni sisustusassari saattaa kokeilla rajojaan liiduilla värityskirjan ulkopuolella. Näinpä pöytätulokkaan pitäisi kestää elämää.

Top 3 – sohvapöytien joukkoon suodattui nämä kolme vaihtoehtoa Muuton isompi Around –pöytä tammisena, Gubin siro Pedrera, jämäkkä SPACE Copenhagenin suunnittelema Fly.

1. Muuto Around

Tammiviiluinen pöytä ei varsinaisesti ole mikään rakkautta ensi silmäyksellä tuote, mutta hetken aikaa sulateltuani melko järkevä vaihtoehto. Pöytä ei tee valtavaa lovea budjettiin, se on saatavilla kauniin vaalean tammisena ja muotokin on se kaivattu pyöreä. Isompi vaihtoehto on tarpeeksi suuri tuohon meidän olohuoneeseen, eikä välttämättä tarvitse seurakseen tuota pientä pöytää. Äitien piireissä huhutaan myös, että se on kantanut yhden kiipeilevän kaksivuotiaan painon ja vaikuttaa melko vakaalta tapaukselta. Muotoilussa sopivasti viitteitä menneisiin vuosikymmeniin, joten sujahtaisi kivuttomasti kotimme 60-luvun puitteisiin ja muiden kalusteiden joukkoon.


2. Gubi Pedrera

Lasipöydästä tulee ensimmäisenä mieleen Dynastia, puhviverhot ja olkatoppaukset. Toisaalta myös klassisuus ja keveys. Olohuoneessa majailee myös lähes parimetriä korkea musta kiinakaappi ja tällainen kevyt lasipöytä voisi olla hyvä pari sille. Sen jälkeen, kun 80-luku fiilikset ovat haihtuneet mielestä tulee mieleen lasipöydän käytännöllisyys, jaksanko pyyhkiä pienen tahmatassun kädenjälkiä pöydästä joka päivä? Ehkä. Puuta materiaalina puoltaa myös sen lämpimyys ja lasin toivottaisin tervetulleeksi ehkäpä ennemminkin sohvan sivupöydille, jotka ovat myös haavelistalla.

Masculo lounge chairs_Pedrera table_Cobra table lamp - jet black

Grand Piano sofa - 382 Opus 33 colour taupe_Paper tables - all sizes in oak

Randaccio mirror Ø70_TS concole 2 - green mable_black metal tray

Niin ja löytyyhän Gubilta kaikkea muuta ihanaa kuten nuo pienet tammiset pöydät tai tuo kaunis messinkikehyksinen peili. Haaveilla saa aina, eikö?

3. Fly SC4

Mustahevosena pöytä pohdintaan halusin tuoda Space Copenhagenin Fly –pöydän. Itselleni tämä on varsin uusi tuttavuus pöytärintamalla ja tuo pöydän muotoilu on valloittava. Topakan pehmeä ja klassinen. Arvokas marmori ja rouhea puu yhdistyvät tässä mukavasti. Fly nimenä on kuitenkin varsin harhaanjohtava, sillä pöydän järkäleellä on painoa 42 kiloa. Se ei varmasti keikkaa, vaikka vähän isompi taapero pistäisi tanssiksi sen päällä, mutta eipä sitä siivoilun tieltä ihan yhdellä kädellä nostella. No käytännöllisyys sikseen, onhan se jotenkin viehättävä.

Kuvankaappaus 2015-12-10 kello 1.13.02

Kuvankaappaus 2015-12-10 kello 1.13.34

Muuton pöytä on siis todennäköisin kaveri valaisimelle, ellei teiltä tulisi jotain hyvää ideaa kohtuuhintaiseen, soikeaan tai pyöreään sohvapöytään?

Kuvat: tuotteiden valmistajat