Kerrostalokodin eteisen sisustus

Eteinen on kylpyhuoneen lisäksi ainoa huone, jota en ole blogissa esitellyt sen kummemmin. Toki asuntomme avoimen huoneratkaisun takia, sen tummansininen seinä on tausta olohuoneelle ja siinä mielessä tila on vilahtanut monissa kuvissa. Nämä kuvat ehkä kertovatkin, miksi tila on jäänyt vähemmälle huomiolle. Tämän on valoisan asunnon ainoa kolkka, johon luonnonvaloa ei saa ja lapsiperhekaaoksessa eteisemme ei valitettavasti ole kodin käyntikortti. Ajatellaan siis, että nämä ovat ne ”ennen”-kuvat ja esittelen ”jälkeen”-kuvat, kunhan hieman kohennan järjestysratkaisuja ja valaistusta tilassa.

Kylpyhuoneen ohella eteisen suhteen olemme olleet odottavin mielin, sillä putkiremontin myötä tämä tila tulee kokemaan joitakin muutoksia – kylpyhuoneen ja eteisen välinen seinä rakennetaan uudestaan, jolloin on mahdollista haukata kylpyhuoneeseen lisätilaa eteisestä. Saa nähdä miten omat asunnonvaihto kuviot etenevät ja olemmeko suunnittelemassa remonttia vai ei.

Muuttaessamme tähän asuntoon neljä vuotta sitten remontoimme myös eteisen. Olohuoneen ja eteisen välistä kaadettiin pitkä seinä ja näin valoisa olohuone maisemineen avautuu eteiseen. Timberwisen valkolakattu tammiparketti laitettiin koko asuntoon ja se on kestänyt hyvin kulutusta myös eteisessä. Toiselle seinälle laitettiin Kirenan kehyksettömät peililiukuovet, jotka kätkevät huimasti säilytystilaa. Entisestä kodista tuotiin yksi silloisia suosikki sisustuselementtejä, Böknasistä ostettu Gison kromattu naulakko. Naulakko ei ehkä sovi täydellisesti nykyisen asunnon tyyliin ja takeista pullisteleva avonaulakko tarttuu omaan silmään. Se on kuitenkin mielestäni kaunis ja eteisen toimiessa myös ratasparkkina, pystynaulakko vierastakeille ei oikein sovi meille.

Ennen joulua eteisessä vieraili Black Friday –alesta löytämäni Annon villamatto. Hankintalistalla on jo pidemmän aikaan keikkunut suurempi matto, joka suojaisi lattiaa ja toisaalta kokoaisi tilan. Nykyinen Woodnotesin Avenue –käytävämatto joutuu aivan liian kovalle koitokselle tilassa ja kapea muoto ei ole edukseen tilavassa eteisessä. Kuvia Avenuesta voi kurkata täältä ihan blogin alkuajoilta.

Annon matto oli valitettavasti hieman liian paksu ja vessan ovi ei valitettavasti pääse avautumaan sen kanssa. Mutta muuten matto kokosi tilan yhtenäiseksi ja oikean maton etsintä jatkuu siis. En myöskään ole ihan varma tuosta kuviosta tässä tilassa. Ensivaikutelma oli liian kirjava, mutta kummasti se silmä tottui kuvioon ja tila tuntui valjulta, kun otin maton pois.

Meillä on ollut rattaiden alla Pappeliinan –muovimatto ja myyjä Stockmannilla vinkkasi, että mattoja löytyy myös yksivärisenä ja leveämpänä. Pappeliinan matot olemme todenneet käytössä kestäviksi ja matto on tarpeeksi ohut, jolloin vessan ovi aukeaa helpommin. Yksivärisistä matoista löytyy runsaasti värivaihtoehtoja ja nyt pohdin mikä väri olisi paras meille. Hiekan värinen, joka on lähellä lattian sävyä vai hieman tummempi greige? Mitäs mieltä olette?

Maton yhteydessä voisin hankkia eteiseen muutaman säilytyslaatikon, joihin voi jemmata vaikka luistimet ja kypärät. Annolta tilatut tyynyt markeeraavat tässä pastellin sävyjä, jotka olisivat hyvä vaastapari tummansiniselle seinälle. Simppelit korit naulakoon auttaisivat puolestaan keräämään hanskat, pipot ja koiran hihnan yhteen paikkaan. Alun perin olin sommitellut tumman siniselle seinälle tyylikästä kelloa ja pientä peliä, mutta ne ovat jääneet tärkeämpien kodin hankintojen jalkoihin. En ole pystynyt perustelemaan itselleni usean sadan euron design seinäkellon hankintaa, kun arjen käyttöön on tarvittu yhtä jos toistakin.

Putkiremontin myötä taloyhtiöön saadaan vaunuvarasto ja remontin yhteydessä on mahdollista uusia eteisen ilmettä. Valaistusta on myös mahdollista miettiä uudestaan, jos katolle tehdään alaslasku sähkö- ja putkivetoja varten. Nykyinen Ikean-spottivalaisin on hankittu tilaipäiseksi valaisimeksi ja en oikein pidä sen valosta. Olen jo pohtinut oven viereen kiinteämpää penkkiä, jossa voisi pukea lapset ja johon saisi lisää tilaa kengille. Lasten myötä kun kaikennäköisten kenkien määrä on tuplaantunut ja niiden kohdalla meidän säilytystiloja täytyy päivittää.

Kiinnostaisiko teitä suunnitelmat eteisen päivitykseen ja kerrostalokodin eteisen tehokkaaseen säilytykseen liittyen?

Sisustushaaveita vuodelle 2019

Vuosi on alkanut hieman nikotellen, jolloin blogi on saanut myöskin paastota. Vauva sai vuodenvaihteessa rota-rokotteen, jonka tiimoilta hän sairasti reilu pari viikkoa ja päiväunet olivat hetkellisesti katkolla. Nuo päiväunet ovat käytännössä ainoa kirjoitushetki päivässä, joten ymmärrätte varmaankin haasteet sisällöntuotannossa.

Inspired by Love Sanna oli koostanut tulevan vuoden sisustushaaveita ja päätin koota saman itsekin. Tähän vuoteen liittyen pyörii mielessä huomattavasti isompiakin teemoja kuin sisustaminen, mutta hieman univajeisena on vaikea jäsentää niitä ja pukea sanoiksi ajatuksia. Palataan niihin myöhemmin ja inspiroidutaan vuoden sisusteluihin.

Viime vuonna tähän aikaan kuvittelin, että nyt olisin sisustamassa jo uutta kotia. Mutta kuinka ollakaan vanhoja ja tuttuja nurkkia kulutellaan edelleen. Viime vuosi opetti sen mitä ei ainakaan haluta tulevalta kodilta ja kuinka haastavaa on löytää edes se kompromissikoti perheelle pääkaupunkiseudulta. Asunnonvaihtoajatuksistani olen aikaisemmin kirjoitellut täällä.

Lähes sata prosenttisen varmaa on, että tänä vuonna pääsemme suunnittelemaan kylpyhuoneremonttia oli se sitten putkiremontin myötä tässä kodissa tai sitten seuraavan asunnon valintoja pohtien. Tämä onkin ensimmäinen kerta elämässäni, kun suunnittelen kylyhuonetta. Tämän asunnon kohdalla valintani olisivat hyvin selkeitä, mutta jollakin tavalla haluaisin tyylin linkittyvän talon 60-luvun aikakauteen. Marrakech Designin kuusikulmainen Danedelio-laattaa sopisi hyvin tähän aikakauteen ja tumman harmaa on puolestaan helppo ratkaisu lapsi- ja koiraperheessä.

Vaikka asunto saattaa vaihtua vuoden aikana, ei sisustushaaveilua tarvitse mielestäni laittaa tauolle. Tyyli ei muutu vaikka asunto vaihtuisi. Sellaiset kodit, jotka edellyttäisivät suuria muutoksia omaan tyyliin eivät tunnu omalta. Oma periaatteeni on, että hankkimillani kalusteilla on tiedossa pitkä käyttöikä joko itselläni tai sitten kierrätettyinä jollakin toisella. Tässä helpottaa se, että on sinut oman tyylinsä kanssa ja usein klassiset valinnat kestävät aikaa. Sellaisia olen pyrkinyt kokoamaan myös omaan vuoden 2019 sisustushaave- ja inspiraatio kollaasiin.

Helposti muunneltavat ja siirrettävät kalusteet löytävät varmasti paikan myös uudesta kodista. Sellaisia kalusteita ovat erilaiset hyllyt ja senkit, jotka toimivat tilanjakajina, laskutilana ja säilytystiloina. String –hyllyihin olen pohtinut laatikoston tai kaapin hankkimista, jolloin alimmat hyllyt ovat suojassa pieniltä käsiltä. Meidän nykyistä String sommitelmaa voi kurkata täältä.

Vuosia kestänyt ruokailutilan tuoliprojekti jatkunee tänäkin vuonna ja tilaisuuden tullen hankin valkoiselle seiskalle kaverin. Viime syksyn Habitare-messuilla rakastuin puolestaan Hakolan Day-tuoliin ja isolle Moon-rahille löytyisi meillä innokkaita käyttäjiä, kunhan pienempikin saavuttaa kiipeilyiän. Näillä hankinnoilla päivitettäisiin olohuoneen ilmettä, koska nykyisiä Interfacen sohvia emme vaihda ennen kuin asunto vaihtuu tai pahin sotkuikä lapsilla on ohi.

Vanhempi tytär on ilmoittanut, että haluaa nukkua pikkusiskon kanssa samassa huoneessa. Alkuun ajattelin, että tytöille tarvitaan omat makuuhuoneet, mutta mitä enemmän olen aiheesta keskustellut muiden äitien kanssa on makuuhuoneen jakaminen alkanut kuulostamaan hyvältä ratkaisulta. Siskosten keskinäinen vuorovaikutus ja side on niin kiinteä, että huonekaverista tulisi myös turvaa. Aika näyttää millaiseen nukkumisjärjestelyyn päädytään, mutta nyt hankintalistalla keikkuu tyylikäs kerrossänky. Tytär haaveilee Ryhmä Haun Kaja ja Samppa sängystä, mutta kun tällaista ei näytä markkinoilla olevan, olemme ehdottaneet hänelle hivenen konservatiivisempaa ratkaisua. Äidin silmään Oliver Furnituren Wood-kerrossänky olisi kaunis ja klassinen vaihtoehto.

Pehmeän harmaat ja beiget sävyt puolestaan houkuttelevat maalien väreissä. Putkiremontin myötä tässäkin asunnossa tiedossa on maaliremontti ja nyt valitsisin puhtaan valkoisen sijaan hieman sävytetyn maalin keittiön ja olohuoneeseen. Kauniita murrettuja ja luonnollisia sävyjä löytyi Jotunin Lady –sävykartasta.

Niin ja kaipa tyynyhullun haavekollaasiin täytyy pari tyynyäkin lisätä. Tekstiili puolella minua ihastuttavat Svensk Tennin kuosit, ikisuosikkini on mustavalkoiset elefantit ja nyt myös täyteläisemmät kukkakuosit houkuttelisivat. Oli hyvä koota omia ajatuksia kollaasiin, sillä mustavalkoinen vaihtui viileän hailakkaan vihreään. Se näyttikin omaan silmään tuoreemmalta ja raikkaammalta tässä yhdistelmässä kuin mustavalkoinen. Ennen minulla oli tapana leikelle sisustuslehdistä inspiraatiokuvat ja pyöritellä niistä erilaisia kokonaisuuksia, täytyy varmaan useammin kokeilla kollaasien kokoamista photoshopissa.

Tällaisin haavein lähdetään tähän vuoteen. Millaisia sisustushaaveita sinulla on tälle vuodelle?

Kauniin ja kohtuullisen joulun opetuksia

Tämä joulu on erityislaatuinen. Pienelle vauvalle tämä on ensimmäinen joulu ja meille muille ensimmäinen nelihenkisenä perheenä. Vauvalle jää tästä joulusta muistiin valokuvia ja ehkäpä joku lahja. Isosiskolle tämä joulu saattaa olla juuri se ensimmäinen, jonka hän muistaa lopun ikänsä. Omalla kohdalla kaikki taltiointi tästä joulusta saattaa olla tarpeen, koska univaje painaa jo hieman harteilla.

Millaisia muistoja haluan tyttärilleni antaa ja millaisia perinteitä nyt luomme perheeseen? Kohtuus on mielestäni hyvä ohjenuora joulun opiksi ja Modernisti Kodikas-blogin Kertun haastamana pohdin nyt kaunista ja kohtuullista joulua.

Minusta tuntuu, että hyvä joulumieli syntyy vähitellen joulua tekemällä eikä turboahdettuna muutaman päivän suorituksena. Tämä pätee niin joulukoristeisiin, lahjoihin kuin ruokiinkin. Joulu kaikessa runsaudessaan on melkoinen setti sulateltavaksi niin aikuiselle kuin lapselle. Valoja, värejä, makuja ja ihmisiä koettavaksi koko vuoden edestä. Joulun lämpö ja valo on mielestäni parhaimmillaan kuin sen jakaa pidemmälle ajalle.

Tunnelman luominen on minulle tärkeää ja olen aina halunnut tehdä meille kauniin joulukodin. Koristeiden suhteen noudatamme varsin maltillista linjaa, ikkunoihin laitetaan tähtiä, kynttilöitä ja valoja ripustellaan harkiten ympäri kotia. Kukat ja havut korvaavat säihkettä, tekstiilit vaihdetaan hieman pehmeämpiin sävyihin. Luonnollisista materiaaleista tulee mielestäni kaunis tunnelma ja minusta on ihanaa, kun ajan kanssa hankittuihin koristeisiin liittyy myös oma tarina.

Aikaisempina vuosina olen loihtinut kodin jouluilmeen muutama päivä ennen aattoa. Loihtia on aivan liian ruusuinen sana kuvaamaan säntäilyä kodinhengettärenä pistoksissa. Nyt olen ottanut koristeita esille vähitellen ja joulukukkiakin on ennätetty jo vaihtamaan tuoreempiin – näin tunnelmasta voi nauttia koko pimeän ajan ja voi välttää viimeisen viikon suorittamisen kodin somistamisen merkeissä. Ehkäpä tällä keinolla vältetään myös koristeluähky.

Maltillisuutta ja kohtuutta olen yrittänyt opettaa myös tyttärelle. Joululahjojen osalta emme halua hukuttaa häntä paketteihin ja opettaa, että jouluna kaikkialla eletään yltäkylläisyydessä. Tytöt saavat meiltä yhden vaatelahjan ja yhden isomman lelulahjan. Näissäkin lahjoissa olen pyrkinyt noudattamaan samoja periaatteita kuin muutenkin – en hakua kääriä joululahjapakettiin lasten valmistamia tuotteita. Vaatteet hankin mahdollisimman laadukkaina ja kotimaisina mikäli tämä on mahdollista. Etenkin nyt kun vaatteille on kasvamassa toinen käyttäjä, ei kirpaise maksaa hieman enemmän vaatteesta, jos se kestää toiselle käyttäjälle. Lelut puolestaan hankitaan lapsen lähtökohdista, niin että ne ovat niitä mitä he ovat toivoneet – kertakäyttöistä muoviroskaa ei hankita. Tytär sai koota lelukirjasta toiveensa ja ilahduin huomatessani, että kärsivällisen selailun tuloksena on noin viisi varsin selkeää toivetta.

Aikuisten lahjoissa olen jo vuosien ajan kiinnittänyt huomiota lahjojen kotimaisuuteen ja suosinut aineettomia lahjoja. Omista periaatteista lahjojen antajana olen kirjoitellut tässä postauksessa. Lahjan arvo ei ole itseisarvo vaan ajatus. Lahjojen antaminen on ihanaa, kun niissä on joku ajatus ja lahjan antaja on edes hetken ajatellut sen saajaa.

Lapselle olen myös halunnut opettaa, että kaikilla ei ole samanlainen joulu kuin meillä ja opettaa myös antamaan toisille. Joulukuun alussa kävimme tyhjentämässä säästöpossun, josta suurin osa laitettiin säästöön, yhdellä osalla hän sai valita jonkun lelun itselleen ja toisen lelun ikäiselleen lapselle. Tämä lahja käytiin viemässä Toivelahja puun alle, josta joku lapsi saa sen. Kerroin tyttärelle, että tämä voi olla sen lapsen ainoa lahja ja tuo kovasti iloa, jonkun jouluun.

Halusimme panostaa tänä vuonna tyttären tonttukalenteriin, jotta se tuo hänelle kaipaamaansa huomiota nyt vauvan ollessa tuore tapaus. Tonttukalenteriin on piilotettuna päivittäin viesti tontulta ja tonttu on piilotellut aarteitaan ympäri asuntoa. Joskus kalenterista on paljastunut marjapohjaisia karkkeja, toisena aamuna Ryhmä Haun hahmo, mutta paljon myös yhdessä tekemistä ja askartelua. Tonttu on esimerkiksi piilotellut tyttärelle uudet pinnit muskararin joulujuhlaan tai meille lumihiutaleiden tekoon tarvittavat materiaalit ja liput Hoplopiin.

Kalenterit sun muut vaativat hieman vaivaa ja ajankäyttöä, mutta niistähän ne muistot syntyvät. Mä haluaisin, että tyttäreni oppivat iloitsemaan koko joulun ajasta sen sijaan, että kaikki odotukset ovat aattoillan lahjasadossa. Toivoisin myös, että he muistaisivat yhdessä tehdyt asiat eikä stressaantuneena suu viivana tiuskivaa äitiä.

Näillä periaatteilla on tehty meidän perheen kaunis ja kohtuullinen joulu. Vanhempi tytär on aloittanut nyt joululoman hoidosta ja keskitymme joulupuuhailuihin yhdessä. Saattaa olla, että tilaisuuksia blogin päivittämiseen siunaantuu vasta ensi vuoden puolella, mutta seurailkaa Instagramin puolella meidän puolella, meidät löytää tämän linkin kautta.

Valoja ja varjokuvien

Valoa vihdoinkin. Harmaiden päivien jatkoksi kaivattiinkin jo aurinkoa ja valoa. Kotikin tuntui pitkästä aikaa raikkaalta, puhtaalta ja uudelta, kun aurinko valaisi huoneiston. Päivän aikana oli ihana katsoa valon ja varjon leikkiä. Tulipa nämäkin kuvat otettua kahteen kertaan aamu- ja iltapäivällä. Julkaistavaksi päätyivät nämä iltapäivän kuvat, joissa valo ja varjo leikkittelevät. Iltapäivän valo on myös lämpimämpi ja mielenkiintoisempi sinertävän taivaan kanssa.

Oikeastaan koko sen ajan, kun olemme asuneet tässä kodissa olen tuskaillut ruokailuhuoneen sisutuksen kanssa. Täältä ja täältä voi kurkata miltä ruokailutila näytti noin kolme vuotta sitten, onneksi tuo kuviollinen matto on jo siirtynyt kesäkodille. En vain saa kokonaisuutta mieleisekseni, vaikka puitteissa on paljon hyvää ja esineet yksittäisinä mielyttävät silmää. Tässä tilassa valon vaihtelut vaikuttavat tunnelmaan eniten ja se on yksi asia, josta erityisesti pidän tässä asunnossa. Pidän näkymästä olohuoneen suunnalta yli kaiken, jolloin ruokapöydän yli näkyy valokuvaseinä ja iso Ikean peili. Siihen se sitten jääkin. Sisustusta suunniteltaessa en osannut arvioida kuinka vallitseva osa sisustusta on isot ikkunat ja vaihteleva maisema. Niiden rinnalla ikkunalaudan asetelmat näyttävät pikkusievältä ja String-hyllyt taas sekavalta. Silmään kaihertaa myös patterit, huonokuntoiset ikkunat ja ykkösinhokkini sälekaihtimet.


Fakta on kuitenkin se, että String-hyllyt on porattu seinään kiviseinään niin tukevasti, ettei niitä siirrellä ilman pientä pintaremonttia. Taisin jopa luvata miehelleni, että nämä hyllyt on ja pysyy tässä asunnossa niin pitkään kuin mekin, mielellään vielä sen jälkeenkin. Näinpä olen miettinyt kuinka selkiyttäisin hyllyjen ilmettä. Hullujen Päivien jälkeen Stockmannilta saadulta alennuskoodilla ostin Menun JWDA-valaisimen. Himmentimellä varustettu valaisin tuo pehmeää valoa aamun ja illan hämärähetkiin ja on riittävän kompaktin kokoinen hyllyyn. Sen rinnalle kaipasin hieman väriä ja pieni viherkasvi pehmentää muutoin lasipainotteista kokonaisuutta.

Muutaman vuoden kirjahyllyä katsottuani voi vain todeta, että avoin kirjahylly ja monenkirjavat kirjojen selustat eivät ole minua varten. Silmääni kaihertaa siniset ja punaiset kirjan selkämykset niinpä huomaan karsivani hyllyn kirjoja ulkonäön perusteella, mikä nyt on tyhmyyden huipentuma. Vuoden sisällä on odotettavissa, että alahyllyn tavarat saavat jälleen kyytiä pienen ihmisen toimesta. Näinpä olemme harkinneet kaappielementin hankkimista String-hyllyyn, jolloin kirjat saavat kukoistaa kaikissa väreissään ja pienien käsien ulottumattomissa ovien takana. Muunneltavuus ja monikäyttöisyys ovat ehdottomasti String Systemsin vahvuuksia.

Kaunista illan jatkoa teille!

Marraskuinen hygge-hetki

Marraskuu houkuttelee käpertymään viltin sisään ja kaivautumaan sohvan nurkkaan glögilasi kädessä. Joskus nuorempana marraskuisen aamun pimeydessä töihin harppoessa katsoin kateellisena vaunuja työnteleviä äitejä ja ajattelin, kuinka he saavat tänä pimeänä aikana kaikessa rauhassa tunnelmoida kotona ja nauttia kodin lämmöstä. Ehkä käsitykseni kotiäitiyden arjen todellisuudesta oli hieman ruusuinen. Vauvakodissa ei välttämättä takkatulet loimua, vaaleat neulostyynyt ja taljat kutsu sohvalle lukemaan Jane Austenia kanelin tuoksuisen cappuchinon kera, enkelikellon hennosti kilistessä taustalla.

Visu Sillvan blogin Suvi kutsui kanssabloggaajat katsomaan pimeän marraskuun kauniimpaa puolta ja jakamaan tunnelmakuvia Instagramissa #mynovemberhygge –hastagin alle. Tämän innoittamana päätin minäkin ottaa marraskuisen hygge-hetkeni ja jakaa kuvat myös täällä blogin puolella.

Töissä ollessa tämä aika vuodesta on yleensä ollut kilpajuoksua kalenteria vastaan. Lähestyvät joulunpyhät kirittävät aikatauluja ja projekteja paiskitaan valmiiksi ennen vuoden loppua. Viikonloppuihin puolestaan rastitaan pikkujouluja ja muita illanistujaisia, mikä on toki parasta tähän aikaan vuodesta. Siinä samassa suoritetaan itsenäisyyspäivät ja vingautetaan pankkikortin magneettinauhat rullalle kiirepäissä suoritetuilla jouluostoksilla. Kodin rauhasta ei ole ennättänyt ihmeemmin nauttimaan ja jouluinen tunnelma on tullut rakennettua kotiin aatonaattona, josta esimerkkiä voi katsoa täältä viime vuoden joululta.

Vaikka vauva-arki on ajoittain melko kaoottista, on nyt kokonaisuudessaan ennemmän aikaa pysähtyä kotoiluun. Olen nyt syksyn aikana katsonut vauva sylissä olohuoneen ikkunasta sinisen hetken, jos toisenkin. Miettinyt siinä tämän pimeän vuoden ajan kauneutta. Toivonut samalla, kuinka voisin viettää nämä viikot tunnelmoiden eikä suorittaen.

Pedantihkona koti-ihmisenä tunnelmointiin heittäytyminen ja rentoutuminen edellyttää minulta sitä, että koti on siisti ja tavarat järjestyksessä. Nyt kun kädet vauvan toimesta varattuna ja kodin puunailulle jää minimaalisesti aikaa. Tonttuja ja hyviä haltiattaria ei ole myöskään näkynyt nurkkia sukimassa. Ehkä hygge-hetki ei vaadikaan puhtaudesta kiiltävää kotia. Vauva pitäköön sylipaikkansa siis.



Eräänä päivänä neiti nukkui hienot kolmen tunnin päiväunet ja hetken aikaa ennätin jo pohtia, mitähän tässä nyt tekisi. Siivoilujen sijasta kaivoin kaapista glögipullon ja suklaata, sytyttelin kynttilät ja kuuntelin äänikirjaa. Fiilistelin hetkestä, koska voin. Seuraavan kerran tällainen hetki saattaa koittaa vasta viikon tai kahden päästä, joten pysähdytään hetkeksi. Nämä hetket täytyy vain ottaa ja elää.

Lasissa oleva Blossan Mustaherukka-tähtianisglögi on ihan todella hyvää, suosittelen kokeilemaan etenkin jos pidät mustaherukkamehusta. Toinen vuoden alkoholittomista suosikeistani on Hans Välimäen mustikkainen vuosikerta glögi.

Mitkä ovat sinun keinosi ja vinkkisi pimeän vuodenajan selättämiseksi? Entä millainen on sinun marraskuinen hygge-hetki?