Sisustushaaveita vuodelle 2019

Vuosi on alkanut hieman nikotellen, jolloin blogi on saanut myöskin paastota. Vauva sai vuodenvaihteessa rota-rokotteen, jonka tiimoilta hän sairasti reilu pari viikkoa ja päiväunet olivat hetkellisesti katkolla. Nuo päiväunet ovat käytännössä ainoa kirjoitushetki päivässä, joten ymmärrätte varmaankin haasteet sisällöntuotannossa.

Inspired by Love Sanna oli koostanut tulevan vuoden sisustushaaveita ja päätin koota saman itsekin. Tähän vuoteen liittyen pyörii mielessä huomattavasti isompiakin teemoja kuin sisustaminen, mutta hieman univajeisena on vaikea jäsentää niitä ja pukea sanoiksi ajatuksia. Palataan niihin myöhemmin ja inspiroidutaan vuoden sisusteluihin.

Viime vuonna tähän aikaan kuvittelin, että nyt olisin sisustamassa jo uutta kotia. Mutta kuinka ollakaan vanhoja ja tuttuja nurkkia kulutellaan edelleen. Viime vuosi opetti sen mitä ei ainakaan haluta tulevalta kodilta ja kuinka haastavaa on löytää edes se kompromissikoti perheelle pääkaupunkiseudulta. Asunnonvaihtoajatuksistani olen aikaisemmin kirjoitellut täällä.

Lähes sata prosenttisen varmaa on, että tänä vuonna pääsemme suunnittelemaan kylpyhuoneremonttia oli se sitten putkiremontin myötä tässä kodissa tai sitten seuraavan asunnon valintoja pohtien. Tämä onkin ensimmäinen kerta elämässäni, kun suunnittelen kylyhuonetta. Tämän asunnon kohdalla valintani olisivat hyvin selkeitä, mutta jollakin tavalla haluaisin tyylin linkittyvän talon 60-luvun aikakauteen. Marrakech Designin kuusikulmainen Danedelio-laattaa sopisi hyvin tähän aikakauteen ja tumman harmaa on puolestaan helppo ratkaisu lapsi- ja koiraperheessä.

Vaikka asunto saattaa vaihtua vuoden aikana, ei sisustushaaveilua tarvitse mielestäni laittaa tauolle. Tyyli ei muutu vaikka asunto vaihtuisi. Sellaiset kodit, jotka edellyttäisivät suuria muutoksia omaan tyyliin eivät tunnu omalta. Oma periaatteeni on, että hankkimillani kalusteilla on tiedossa pitkä käyttöikä joko itselläni tai sitten kierrätettyinä jollakin toisella. Tässä helpottaa se, että on sinut oman tyylinsä kanssa ja usein klassiset valinnat kestävät aikaa. Sellaisia olen pyrkinyt kokoamaan myös omaan vuoden 2019 sisustushaave- ja inspiraatio kollaasiin.

Helposti muunneltavat ja siirrettävät kalusteet löytävät varmasti paikan myös uudesta kodista. Sellaisia kalusteita ovat erilaiset hyllyt ja senkit, jotka toimivat tilanjakajina, laskutilana ja säilytystiloina. String –hyllyihin olen pohtinut laatikoston tai kaapin hankkimista, jolloin alimmat hyllyt ovat suojassa pieniltä käsiltä. Meidän nykyistä String sommitelmaa voi kurkata täältä.

Vuosia kestänyt ruokailutilan tuoliprojekti jatkunee tänäkin vuonna ja tilaisuuden tullen hankin valkoiselle seiskalle kaverin. Viime syksyn Habitare-messuilla rakastuin puolestaan Hakolan Day-tuoliin ja isolle Moon-rahille löytyisi meillä innokkaita käyttäjiä, kunhan pienempikin saavuttaa kiipeilyiän. Näillä hankinnoilla päivitettäisiin olohuoneen ilmettä, koska nykyisiä Interfacen sohvia emme vaihda ennen kuin asunto vaihtuu tai pahin sotkuikä lapsilla on ohi.

Vanhempi tytär on ilmoittanut, että haluaa nukkua pikkusiskon kanssa samassa huoneessa. Alkuun ajattelin, että tytöille tarvitaan omat makuuhuoneet, mutta mitä enemmän olen aiheesta keskustellut muiden äitien kanssa on makuuhuoneen jakaminen alkanut kuulostamaan hyvältä ratkaisulta. Siskosten keskinäinen vuorovaikutus ja side on niin kiinteä, että huonekaverista tulisi myös turvaa. Aika näyttää millaiseen nukkumisjärjestelyyn päädytään, mutta nyt hankintalistalla keikkuu tyylikäs kerrossänky. Tytär haaveilee Ryhmä Haun Kaja ja Samppa sängystä, mutta kun tällaista ei näytä markkinoilla olevan, olemme ehdottaneet hänelle hivenen konservatiivisempaa ratkaisua. Äidin silmään Oliver Furnituren Wood-kerrossänky olisi kaunis ja klassinen vaihtoehto.

Pehmeän harmaat ja beiget sävyt puolestaan houkuttelevat maalien väreissä. Putkiremontin myötä tässäkin asunnossa tiedossa on maaliremontti ja nyt valitsisin puhtaan valkoisen sijaan hieman sävytetyn maalin keittiön ja olohuoneeseen. Kauniita murrettuja ja luonnollisia sävyjä löytyi Jotunin Lady –sävykartasta.

Niin ja kaipa tyynyhullun haavekollaasiin täytyy pari tyynyäkin lisätä. Tekstiili puolella minua ihastuttavat Svensk Tennin kuosit, ikisuosikkini on mustavalkoiset elefantit ja nyt myös täyteläisemmät kukkakuosit houkuttelisivat. Oli hyvä koota omia ajatuksia kollaasiin, sillä mustavalkoinen vaihtui viileän hailakkaan vihreään. Se näyttikin omaan silmään tuoreemmalta ja raikkaammalta tässä yhdistelmässä kuin mustavalkoinen. Ennen minulla oli tapana leikelle sisustuslehdistä inspiraatiokuvat ja pyöritellä niistä erilaisia kokonaisuuksia, täytyy varmaan useammin kokeilla kollaasien kokoamista photoshopissa.

Tällaisin haavein lähdetään tähän vuoteen. Millaisia sisustushaaveita sinulla on tälle vuodelle?

Kauniin ja kohtuullisen joulun opetuksia

Tämä joulu on erityislaatuinen. Pienelle vauvalle tämä on ensimmäinen joulu ja meille muille ensimmäinen nelihenkisenä perheenä. Vauvalle jää tästä joulusta muistiin valokuvia ja ehkäpä joku lahja. Isosiskolle tämä joulu saattaa olla juuri se ensimmäinen, jonka hän muistaa lopun ikänsä. Omalla kohdalla kaikki taltiointi tästä joulusta saattaa olla tarpeen, koska univaje painaa jo hieman harteilla.

Millaisia muistoja haluan tyttärilleni antaa ja millaisia perinteitä nyt luomme perheeseen? Kohtuus on mielestäni hyvä ohjenuora joulun opiksi ja Modernisti Kodikas-blogin Kertun haastamana pohdin nyt kaunista ja kohtuullista joulua.

Minusta tuntuu, että hyvä joulumieli syntyy vähitellen joulua tekemällä eikä turboahdettuna muutaman päivän suorituksena. Tämä pätee niin joulukoristeisiin, lahjoihin kuin ruokiinkin. Joulu kaikessa runsaudessaan on melkoinen setti sulateltavaksi niin aikuiselle kuin lapselle. Valoja, värejä, makuja ja ihmisiä koettavaksi koko vuoden edestä. Joulun lämpö ja valo on mielestäni parhaimmillaan kuin sen jakaa pidemmälle ajalle.

Tunnelman luominen on minulle tärkeää ja olen aina halunnut tehdä meille kauniin joulukodin. Koristeiden suhteen noudatamme varsin maltillista linjaa, ikkunoihin laitetaan tähtiä, kynttilöitä ja valoja ripustellaan harkiten ympäri kotia. Kukat ja havut korvaavat säihkettä, tekstiilit vaihdetaan hieman pehmeämpiin sävyihin. Luonnollisista materiaaleista tulee mielestäni kaunis tunnelma ja minusta on ihanaa, kun ajan kanssa hankittuihin koristeisiin liittyy myös oma tarina.

Aikaisempina vuosina olen loihtinut kodin jouluilmeen muutama päivä ennen aattoa. Loihtia on aivan liian ruusuinen sana kuvaamaan säntäilyä kodinhengettärenä pistoksissa. Nyt olen ottanut koristeita esille vähitellen ja joulukukkiakin on ennätetty jo vaihtamaan tuoreempiin – näin tunnelmasta voi nauttia koko pimeän ajan ja voi välttää viimeisen viikon suorittamisen kodin somistamisen merkeissä. Ehkäpä tällä keinolla vältetään myös koristeluähky.

Maltillisuutta ja kohtuutta olen yrittänyt opettaa myös tyttärelle. Joululahjojen osalta emme halua hukuttaa häntä paketteihin ja opettaa, että jouluna kaikkialla eletään yltäkylläisyydessä. Tytöt saavat meiltä yhden vaatelahjan ja yhden isomman lelulahjan. Näissäkin lahjoissa olen pyrkinyt noudattamaan samoja periaatteita kuin muutenkin – en hakua kääriä joululahjapakettiin lasten valmistamia tuotteita. Vaatteet hankin mahdollisimman laadukkaina ja kotimaisina mikäli tämä on mahdollista. Etenkin nyt kun vaatteille on kasvamassa toinen käyttäjä, ei kirpaise maksaa hieman enemmän vaatteesta, jos se kestää toiselle käyttäjälle. Lelut puolestaan hankitaan lapsen lähtökohdista, niin että ne ovat niitä mitä he ovat toivoneet – kertakäyttöistä muoviroskaa ei hankita. Tytär sai koota lelukirjasta toiveensa ja ilahduin huomatessani, että kärsivällisen selailun tuloksena on noin viisi varsin selkeää toivetta.

Aikuisten lahjoissa olen jo vuosien ajan kiinnittänyt huomiota lahjojen kotimaisuuteen ja suosinut aineettomia lahjoja. Omista periaatteista lahjojen antajana olen kirjoitellut tässä postauksessa. Lahjan arvo ei ole itseisarvo vaan ajatus. Lahjojen antaminen on ihanaa, kun niissä on joku ajatus ja lahjan antaja on edes hetken ajatellut sen saajaa.

Lapselle olen myös halunnut opettaa, että kaikilla ei ole samanlainen joulu kuin meillä ja opettaa myös antamaan toisille. Joulukuun alussa kävimme tyhjentämässä säästöpossun, josta suurin osa laitettiin säästöön, yhdellä osalla hän sai valita jonkun lelun itselleen ja toisen lelun ikäiselleen lapselle. Tämä lahja käytiin viemässä Toivelahja puun alle, josta joku lapsi saa sen. Kerroin tyttärelle, että tämä voi olla sen lapsen ainoa lahja ja tuo kovasti iloa, jonkun jouluun.

Halusimme panostaa tänä vuonna tyttären tonttukalenteriin, jotta se tuo hänelle kaipaamaansa huomiota nyt vauvan ollessa tuore tapaus. Tonttukalenteriin on piilotettuna päivittäin viesti tontulta ja tonttu on piilotellut aarteitaan ympäri asuntoa. Joskus kalenterista on paljastunut marjapohjaisia karkkeja, toisena aamuna Ryhmä Haun hahmo, mutta paljon myös yhdessä tekemistä ja askartelua. Tonttu on esimerkiksi piilotellut tyttärelle uudet pinnit muskararin joulujuhlaan tai meille lumihiutaleiden tekoon tarvittavat materiaalit ja liput Hoplopiin.

Kalenterit sun muut vaativat hieman vaivaa ja ajankäyttöä, mutta niistähän ne muistot syntyvät. Mä haluaisin, että tyttäreni oppivat iloitsemaan koko joulun ajasta sen sijaan, että kaikki odotukset ovat aattoillan lahjasadossa. Toivoisin myös, että he muistaisivat yhdessä tehdyt asiat eikä stressaantuneena suu viivana tiuskivaa äitiä.

Näillä periaatteilla on tehty meidän perheen kaunis ja kohtuullinen joulu. Vanhempi tytär on aloittanut nyt joululoman hoidosta ja keskitymme joulupuuhailuihin yhdessä. Saattaa olla, että tilaisuuksia blogin päivittämiseen siunaantuu vasta ensi vuoden puolella, mutta seurailkaa Instagramin puolella meidän puolella, meidät löytää tämän linkin kautta.

Valoja ja varjokuvien

Valoa vihdoinkin. Harmaiden päivien jatkoksi kaivattiinkin jo aurinkoa ja valoa. Kotikin tuntui pitkästä aikaa raikkaalta, puhtaalta ja uudelta, kun aurinko valaisi huoneiston. Päivän aikana oli ihana katsoa valon ja varjon leikkiä. Tulipa nämäkin kuvat otettua kahteen kertaan aamu- ja iltapäivällä. Julkaistavaksi päätyivät nämä iltapäivän kuvat, joissa valo ja varjo leikkittelevät. Iltapäivän valo on myös lämpimämpi ja mielenkiintoisempi sinertävän taivaan kanssa.

Oikeastaan koko sen ajan, kun olemme asuneet tässä kodissa olen tuskaillut ruokailuhuoneen sisutuksen kanssa. Täältä ja täältä voi kurkata miltä ruokailutila näytti noin kolme vuotta sitten, onneksi tuo kuviollinen matto on jo siirtynyt kesäkodille. En vain saa kokonaisuutta mieleisekseni, vaikka puitteissa on paljon hyvää ja esineet yksittäisinä mielyttävät silmää. Tässä tilassa valon vaihtelut vaikuttavat tunnelmaan eniten ja se on yksi asia, josta erityisesti pidän tässä asunnossa. Pidän näkymästä olohuoneen suunnalta yli kaiken, jolloin ruokapöydän yli näkyy valokuvaseinä ja iso Ikean peili. Siihen se sitten jääkin. Sisustusta suunniteltaessa en osannut arvioida kuinka vallitseva osa sisustusta on isot ikkunat ja vaihteleva maisema. Niiden rinnalla ikkunalaudan asetelmat näyttävät pikkusievältä ja String-hyllyt taas sekavalta. Silmään kaihertaa myös patterit, huonokuntoiset ikkunat ja ykkösinhokkini sälekaihtimet.


Fakta on kuitenkin se, että String-hyllyt on porattu seinään kiviseinään niin tukevasti, ettei niitä siirrellä ilman pientä pintaremonttia. Taisin jopa luvata miehelleni, että nämä hyllyt on ja pysyy tässä asunnossa niin pitkään kuin mekin, mielellään vielä sen jälkeenkin. Näinpä olen miettinyt kuinka selkiyttäisin hyllyjen ilmettä. Hullujen Päivien jälkeen Stockmannilta saadulta alennuskoodilla ostin Menun JWDA-valaisimen. Himmentimellä varustettu valaisin tuo pehmeää valoa aamun ja illan hämärähetkiin ja on riittävän kompaktin kokoinen hyllyyn. Sen rinnalle kaipasin hieman väriä ja pieni viherkasvi pehmentää muutoin lasipainotteista kokonaisuutta.

Muutaman vuoden kirjahyllyä katsottuani voi vain todeta, että avoin kirjahylly ja monenkirjavat kirjojen selustat eivät ole minua varten. Silmääni kaihertaa siniset ja punaiset kirjan selkämykset niinpä huomaan karsivani hyllyn kirjoja ulkonäön perusteella, mikä nyt on tyhmyyden huipentuma. Vuoden sisällä on odotettavissa, että alahyllyn tavarat saavat jälleen kyytiä pienen ihmisen toimesta. Näinpä olemme harkinneet kaappielementin hankkimista String-hyllyyn, jolloin kirjat saavat kukoistaa kaikissa väreissään ja pienien käsien ulottumattomissa ovien takana. Muunneltavuus ja monikäyttöisyys ovat ehdottomasti String Systemsin vahvuuksia.

Kaunista illan jatkoa teille!

Marraskuinen hygge-hetki

Marraskuu houkuttelee käpertymään viltin sisään ja kaivautumaan sohvan nurkkaan glögilasi kädessä. Joskus nuorempana marraskuisen aamun pimeydessä töihin harppoessa katsoin kateellisena vaunuja työnteleviä äitejä ja ajattelin, kuinka he saavat tänä pimeänä aikana kaikessa rauhassa tunnelmoida kotona ja nauttia kodin lämmöstä. Ehkä käsitykseni kotiäitiyden arjen todellisuudesta oli hieman ruusuinen. Vauvakodissa ei välttämättä takkatulet loimua, vaaleat neulostyynyt ja taljat kutsu sohvalle lukemaan Jane Austenia kanelin tuoksuisen cappuchinon kera, enkelikellon hennosti kilistessä taustalla.

Visu Sillvan blogin Suvi kutsui kanssabloggaajat katsomaan pimeän marraskuun kauniimpaa puolta ja jakamaan tunnelmakuvia Instagramissa #mynovemberhygge –hastagin alle. Tämän innoittamana päätin minäkin ottaa marraskuisen hygge-hetkeni ja jakaa kuvat myös täällä blogin puolella.

Töissä ollessa tämä aika vuodesta on yleensä ollut kilpajuoksua kalenteria vastaan. Lähestyvät joulunpyhät kirittävät aikatauluja ja projekteja paiskitaan valmiiksi ennen vuoden loppua. Viikonloppuihin puolestaan rastitaan pikkujouluja ja muita illanistujaisia, mikä on toki parasta tähän aikaan vuodesta. Siinä samassa suoritetaan itsenäisyyspäivät ja vingautetaan pankkikortin magneettinauhat rullalle kiirepäissä suoritetuilla jouluostoksilla. Kodin rauhasta ei ole ennättänyt ihmeemmin nauttimaan ja jouluinen tunnelma on tullut rakennettua kotiin aatonaattona, josta esimerkkiä voi katsoa täältä viime vuoden joululta.

Vaikka vauva-arki on ajoittain melko kaoottista, on nyt kokonaisuudessaan ennemmän aikaa pysähtyä kotoiluun. Olen nyt syksyn aikana katsonut vauva sylissä olohuoneen ikkunasta sinisen hetken, jos toisenkin. Miettinyt siinä tämän pimeän vuoden ajan kauneutta. Toivonut samalla, kuinka voisin viettää nämä viikot tunnelmoiden eikä suorittaen.

Pedantihkona koti-ihmisenä tunnelmointiin heittäytyminen ja rentoutuminen edellyttää minulta sitä, että koti on siisti ja tavarat järjestyksessä. Nyt kun kädet vauvan toimesta varattuna ja kodin puunailulle jää minimaalisesti aikaa. Tonttuja ja hyviä haltiattaria ei ole myöskään näkynyt nurkkia sukimassa. Ehkä hygge-hetki ei vaadikaan puhtaudesta kiiltävää kotia. Vauva pitäköön sylipaikkansa siis.



Eräänä päivänä neiti nukkui hienot kolmen tunnin päiväunet ja hetken aikaa ennätin jo pohtia, mitähän tässä nyt tekisi. Siivoilujen sijasta kaivoin kaapista glögipullon ja suklaata, sytyttelin kynttilät ja kuuntelin äänikirjaa. Fiilistelin hetkestä, koska voin. Seuraavan kerran tällainen hetki saattaa koittaa vasta viikon tai kahden päästä, joten pysähdytään hetkeksi. Nämä hetket täytyy vain ottaa ja elää.

Lasissa oleva Blossan Mustaherukka-tähtianisglögi on ihan todella hyvää, suosittelen kokeilemaan etenkin jos pidät mustaherukkamehusta. Toinen vuoden alkoholittomista suosikeistani on Hans Välimäen mustikkainen vuosikerta glögi.

Mitkä ovat sinun keinosi ja vinkkisi pimeän vuodenajan selättämiseksi? Entä millainen on sinun marraskuinen hygge-hetki?

Hormonihyrränä asuntomarkkinoilla

Kun on pyörinyt puoli vuotta hormonihyrränä asuntomarkkinoilla ja pohtinut vaihtoehtoja asumiseen taivaan ja maan väliltä, on aika hengähtää hetkeksi. Asuntopyörityksen keskellä olen kaivannut hieman inhimillisyyttä ja kohtuullisuutta koko asumista koskevaan keskusteluun. Lisäksi viime viikkojen blogikeskustelut ovat myös herättäneet miettimään sitä, mikä asumisessa on oikeasti tärkeää ja mitkä asiat tekevät minulle kodin.

Kodin tunne on hyvin henkilökohtainen ja abstrakti, niinpä tämän postauksen sanoittaminen on ollut hivenen haastavaa. Toivottavasti saatte kiinni ajatuksesta. Omat kokemukseni perustuvat asunnon etsimiseen pääkaupunkiseudulla, mutta varmastikin samoja haasteita on muissa suuremmissa kaupungeissa.

Tällä hetkellä tuntuu, että olen saanut tarpeekseni asuntonäytöistä, mukamakeista remontoiduista kohteista, monien mahdollisuuksien loukoista tai ostajaehdokasta tytöttelevistä välittäjistä. En enää jaksa etsiä mahdollisuuksien kohdetta Oikotien hakuvahdeista ja tällä hetkellä koen, että asunnon etsimisen suhteen olemme jonkinlaisessa pattitilanteessa. En siis tule kertomaan postauksen lopussa ratkaisua asumiskuvioihimme, koska sellaista ei ole.

Viimeisen puolen vuoden aikana me olemme käyneet haistelemassa 60- ja 70-luvun kohteissa maakellarin tuoksua, tavaamassa satojen tuhansien eurojen hintaista korjauslistaa huonosti hoidetuissa taloyhtiöissä, kyselemässä salaojien kuntoa ja kuuntelemassa kuinka välittäjä myy mätää kultana. Olemme myös nähneet miten 2000-luvun alussa maalisudin nähnyt kohde muuttuu hiljattain remontoiduksi ja väärin asennettua parkettia kutsutaan ensiluokkaiseksi.

Olen koputellut kymmeniä seiniä tosimielellä purkua suunnitellen avaruuden toivossa ja olen oppinut millainen pommi on valesokkeli. Olen myös tavannut erittäin heikkoja ja vastaavasti erittäin hyviä välittäjiä. Näistä jälkimmäiset ovat auttaneet minua hahmottamaan koko asuntomarkkinan tilannetta ja toisaalta miettimään myös oman perheeni tarpeita.

Tällä hetkellä tuntuu, että unelmakoti tai sitä edes etäisesti muistuttava kohde lipuu jatkuvasti kauemmas omista hyppysistä. Vaikka yleistunnelma teeman suhteen on lannistunut, on asunnon etsimiseen käytetty aika myös opettanut meitä siitä mikä asumisessa on tärkeää.

Toimivuus

Tämä on syy, miksi ylipäätään etsimme uutta kotia. Nykyinen vajaan sadan neliön kotimme on riittävän kokoinen meille, vaikka perhe kasvaakin. Ongelma on kylpyhuoneen pienet neliöt, jotka pitävät sisällään vessan, suihkun ja pyykkihuollon. Kiitos näiden tehoneliöiden aamut alkavat vessa- ja suihkujonolla ja pyykinkuivausteline on osa olohuoneen sisustusta. Tämä ratkaisu ei yksinkertaisesti toimi ja kiristää tunnelmaa arkipäivinä aivan turhaan. Etsimme nyt toiminnoiltaan nykyaikaista kohdetta, kuitenkin estetiikasta tinkimättä.Toki yksi huone lisää, sauna ja pieni piha tai iso parveke olisivat tervetulleita.

Esteettisyys ja tunnelma

Vaikka olen valmis tekemään kompromissejä, on yksi kompastuskivi ollut kohteen yleisestetiikka. Lieneekö taustalla iän myötä oireileva hämäränäkö, mutta kaipaan kotiini valoa ja avaruutta. Ihastun selkeisiin pohjiin, jossa toiminnot seuraavat loogisesti toisiaan ja asunnon flow on hyvä. Vastaavasti matala huonekorkeus, pienet ikkunat ja sokkeloiset huoneet ahdistavat minua – kaipaan hieman tilan tuntua ympärilleni.

En ihan hevin myöskään tingi remontista ja materiaaleista, joilla se toteutetaan. Mieluummin pienemmät neliöt kuin huono laatu. Kauniisiin puitteisiin voi sitten ajan kanssa koota sisustusta. Kun nykyisessä kodissa on tottunut kauniiseen lattiaan ja tilavaan keittiöön, on niistä tinkiminen melko vaikeaa. Remontointi ja korkeaan tasoon pyrkiminen ei toki aina tarkoita huikeaa budjettia, mutta nämä ovat asioita jotka täytyy huomioida myös asunnon kokonaishinnassa. Valitettavasti tällä hetkellä pääkaupunkiseudulla on myynnissä kohteita, joissa edes kalliita taloyhtiöremontteja ei ole huomioitu riittävällä tasolla hinnassa.

Järkevät neliöt

Pääkaupunkiseudulla asuntojen keskineliöhinta on noin 4 200 euroa eli karkeasti laskettuna 50 lisäneliön hinta on 200 000 euroa. Sillä erotuksella saisi kotikaupungistani kokonaisen talon. Kun mittavan remonttia kaipaavien asuntojen myyntihinnat pyörivät yli puolessa miljoonassa, tuntee kohtalaisella omalla rahoituksella varustettu pariskunta itsensä varsin pers’aukiseksi ja on sanomattakin selvää, että kompromissejä täytyy tehdä.

Meillä ei ole tarvetta 180 neliölle, etenkin jos kohteen lämmitys nojaa vuosikymmeniä vanhaan tekniikkaan ja sähkölämmitykseen. Pelkään, että näissä kohteissa iso jälkilasku tule vuosien päästä korkeampina ylläpitokustannuksina. Neliöiden tuplaantuminen tarkoittaa myös remontoitavien ja sisustettavien neliöiden kasvua, emmekä lähtökohtaisesti halua hankkia lisää tavaroita vain tavaroiden takia. Tästä hyvän muistutuksen antoi viikonlopun Hesarissa myös Tomi Kouvola, joka muistutti suomalaisia siitä, ettei tavaroita hamstrattaisi suotta, vaan uuden hankinnan myötä laitettaisi vanha kiertoon.

Sijainti

Jos budjetti olisi rajaton, voisi tämän kohdan yliviivata listalta. Silloin kun mielessä on suuremmat neliöt, tehdään kompromissit juurikin sijainnin suhteen. Tunnin ajomatkan päähän Helsingin keskustasta saisimme kyllä rakennettua unelmatalomme, mutta suurempi kysymys on se viihtyisimmekö siellä? Aikaa on rajallisesti ja itse koen, etten halua pidentää työpäiviä parin tunnin työmatkoilla auton ratissa.

Pohjimmiltani olen pienen kaupungin tyttö ja ympäristön täytyy tuntua omalta, jotta saan hyvän hyggen myös kodin seinien sisäpuolelle. Nyt kun etsimme mukavaa aluetta koko perheelle, täytyy asiaa tarkastella myös lasten näkökulmasta. Millaiset koulut alueella on, onko päiväkoti lähellä, entäpä harrastukset ja kaverit? Minulle on todella tärkeää, että voin kasvattaa lapseni turvallisessa ympäristössä ja tarjota hänelle helpon arjen. Esikoinen aloittaa koulun neljän vuoden päästä. Koska vuodet kuluvat yhdessä silmän räpäyksessä, pitäisi meidänkin kyetä sitoutumaan seuraavaan asuinpaikkaamme pitkällä jänteellä.

Olemme asuneet nykyisellä asuinalueella lähes viisitoista vuotta ja voisimme hyvin asua täällä seuraavat viisitoista vuotta. Monet meidän arvostamat asiat löytyvät täältä ja samalla lapselle on muodostunut turvalliset kuviot omaan arkeensa. Suuremmat perheasunnot ovat täällä valitettavasti kortilla ja hinnoiteltu täysin epärealistisiksi meidän näkökulmasta.



Millaista elämää haluamme elää?

Neliöt, sijainti ja budjetti kietoutuvat kaikki siihen millaista elämäntyyliä haemme ja millaista elämää haluamme elää? Itselleni on kirkastunut se, etten ole valmis venyttämään lainahanoja tappiin ylihinnoitellun kompromissikohteen takia. En halua maksaa koko aikuiselämäni ajan jokaista liikenevää euroa kodista, joka on enemminkin kallis kompromissi kuin vuosien unelmien täyttymä. Enkä myöskään ole valmis ottamaan valtavia taloudellisia riskejä etenkin, jos lastina on menneiden vuosikymmenten rakennusvirheet ja lisäbonuksena terveyteen liittyvät riskit.

Kannustaisin muitakin miettimään asunnon hankkimista hieman inhimillisemmästä näkökulmasta ja toivoisin, että tiettyjä asumiseen liittyviä normeja haastettaisi yleisessä keskustelussa. Miksi lasta ei voisi kasvattaa kerrostalossa tai minkä takia hyvätuloinen sinkku ei voisi asua vuokrayksiössä, onko isot omakotitalot oikeasti nykyaikainen ja ekologinen asumistapa?

Olen pohtinut sitä, mistä asioista olisin valmis tinkimään seuraavan kodin takia, ruoasta, matkoista, omista ja lapsen harrastuksista ja yhteisestä ajasta? Teenkö omasta elämästä aivan liian kireää, jos sijoitan kaikki eurot kotiin, enkä vaikka arkea helpottaviin palveluihin kuten siivooja- tai lastenhoitopalveluihin, joilla paikataan aukkoja omissa resursseissa ja turvaverkoissa. Jos olemme tehneet jo nyt kovasti töitä, niin entäpä sitten, kun harteilla on kallion kokoinen asuntolaina ja lainan korkotaso nousee äkkiä. Minä en halua olla se vanhempi, joka ylitöistä palatessaan muistuttaa lapsiaan siitä, kuka nämä kodin seinät maksaa ja kohauttaa olkia yhteistä aikaa kaipaavien lasten kiukulle.

Uskon myös, että pidemmällä aikajänteellä on kannattavampaa sijoittaa kuukausittain ylimääräinen 100 euroa lastenhoitajaan ja treffi-iltaan puolison kanssa kuin ylimitoitettuun asuntolainaan. Jos jokin tulisi tässä tilanteessa kalliiksi, niin avioero. Unelmatalo ei takaa unelmaelämää.Yksinkertaisemmatkin valinnat riittävät onnelliseen kotiin.

Huhhuh, tulipa pitkä postaus, kiitos jos jaksoit lukea asuntoventilointiani tänne asti. Kerro mikä sinulle on tärkeää kodissa ja asumisessa?