Sisustustyynysisustamista ja unelmatuoleja

Habitaren jälkeen tuntui, että oma koti kaipaa hieman päivitystä. Uutta järjestystä, ehkä väriä pintaan tai edes uusia sohvatyynyjä. Jotakin. Olen kuitenkin päättänyt, että keskityn sisustustyynysisustamisen sijaan omien haavehankintojen tekoon. Sisustustyynyillä saa vaihdettua kodin ilmettä helposti, mutta vaihtelua hakeva sisustaja saa upotettua uusiin tekstiileihinkin useamman satasen vuodessa.

En ole koskaan osannut juosta viimeisten trendien perässä, pistää kotia tai vaatekaappia uusiksi tietyn muodin mukaisesti. Teen yleensä varsin harkitusti päätöksiä, mutta heikkouteni on kodintekstiilit ja niiden myötä kausisustaminen. Olen kuitenkin todennut, että uusien pyyhkeiden hankkiminen putkiremonttia odottavaan kylpyhuoneeseen on sama kuin pieni laastari tikattavaan haavaan, eikä yksikään sohvatyyny vie minua lähemmäksi unelmieni sohvaa.

Aivan askeettiseksi ei onneksi tarvitse heittäytyä. Sisustustyynysisustajan varastosta löytyy onneksi hieman vaihtoehtoja. Sen sijaan että, olisin hakenut kaupasta nyt niin ajankohtaiset konjakinruskeat sisustustyynyt, kaivoin kaapista Hayn puolukkapuuron värisen tyynyn ja sen kaveriksi hieman Marimekkoa ja Balmuirin mustikan värisen pellavatyynyliinan. Vahingossa syntyikin aika syksyinen yhdistelmä ja sellainen, jota en olisi kaupasta ottanut mukaani. Hayn tyynyn olen muuten hankkinut nelisen vuotta sitten, silloinkin hakusessa oli konjakinruskea, jota ei silloin löytynyt kaupoista. Täältä linkistä voi katsoa, miltä meillä silloin näytti.

Syksyiset kanervan ja vanhan roosan sävyiset kukat ovat myös itselleni hieman vieraampaa värimaailmaa, mutta nyt lämpöisän hempeät värit tuntuvat kotoisalta. En tiedä johtuuko tämän kaltaisen väriyhdistelmän miksaus hormoneista vai koko tekstiili-alan väritarjonnasta, sillä vauvan garderobi näyttäisi nyt matchaavan täydellisesti sohvatyynyihin.

Sohvatyynyjen taustalla vilahtaakin yksi haavehankintani, kokovalkoinen seiska. Tämä on yksi esimerkki linjanvedostani keskittyä kausisustamisen sijaan pidempi aikaisten hankintojen tekoon. Yhden pienemmän sisustajan unelmatuoli on saanut paikan olohuoneesta. Pieni neiti on jo pidempään puhunut omasta kiikkutuolista ja 366 Conceptin samettiverhoiltu lasten kiikkutuoli sattui puolisoni silmään Formessa. Näinpä tämä tuoli-ihanuus paketoitiin neidille syntymäpäivälahjaksi.

Me sisustuskoiran kanssa, toivotellaan teille kaikille hyvää viikonloppua!

Kolmivuotiaan juhlaa

Viikko sitten juhlittiin kolmevuotiasta yhdessä tämän kavereiden kanssa. Asunto täyttyi noin metrin mittaisista juhlijoista ja heidän vanhemmistaan. Töminää piisasi varmasti alakerran naapureillekin. Pienen lapsen elämässä parasta on, kun vanhempana pääsee osaksi luovaan ja mielikuvitukselliseen maailmaan. Vaaleanpunaiseen hörsötykseen on helppo heittäytyä mukaan etenkin silloin, kun näkee millaisen ilon nämä juhlat tuovat.

Tyttö alkoi puhumaan kolmevuotisjuhlistaan jo huhti-toukokuussa, vaikka varsinainen juhlapäivä olikin heinäkuussa. Vuosipäivää on toki skoolattu jo usemman kerran ja heinäkuussa syötiin jo yksi mansikkakakkukin. Nämä kaverisynttärit taisivat olla lapsen toivelistalla hieman korkeammalla. Selvänä toiveena oli kaverit, vaaleanpunainen kakku, hodarit ja leijonaa mä metsästän. Jos suunnitelma on näin selkeä eihän sitä voi kuin katsastaa kalenteria ja aloittaa juhlien järjestelyn.

Tällä hetkellä itsellä ei juuri ole ylimääräistä energiaa ja juhlajärjestelyistä olisi voinut tehdä yhden naisen tuskien taipaleen, jossa kakun kuorrutteen täydellisen pinkkiä sävyä hiotaan pitkin yötä ja välillä nostetaan kolme numeroa paisuneet jalat kohti taivasta. Oikastiin vähän. Kakku tilattiin Ekbergiltä, ihana juhlarekvisiitta löytyi PikkuVaniljasta ja helium-pallot puolestaan juhlamaailmasta. Hodarit huitaistiin yhteistuumin miehen kanssa, briossi-sämpylät Väyrysen leipomolta, nakit lapsille ja aikuisille nyhtöpossua – tuunakkeita eri makuun ja coleslawta.

Omaa juhlatunnelmaa kohotti jo etukäteen Freskan siivooja, joka kävi meillä ensimmäistä kertaa päivä ennen juhlia. Meinasi tulla itku, kun tuli puhtaaksi koluttuun kotiin – tämä on ehkäpä parhaita palveluksia, joita voi itselleen hankkia. PikkuVanilja puolestaan ratkaisi kerta heitolla monta somistusongelmaa – ruusukultaisena hehkuvasta juhlasetistä löytyi lautaset, kupit, ilmapalloja ja muuta pientä somistusta. Tyllipompomit ja valkoiset viirit kierrätetään vielä tytön huoneen somistukseksi.


Kemut olivat kuin pyörremyrsky, mutta hyvä sellainen. Pienten tyyppien ilosta sai hymyä seuraavaan viikkoon.

PS. Minä en ymmärrä kuinka kanssabloggaaja ennättävät ottamaan juhlien lomassa Pinterest-tasoista kuvaa, itse kun saan juuri ja juuri taltioitua päivänsankarin puhaltamassa kynttilöitä kakustaan. Juhlakuvaajana täytyy vielä hieman harjaantua.

Joululoman aikaa

Viikko sitten toivoin salaa, että koko joulu peruttaisi. Miehen kanssa tuumittiin, että vuoden päästä reissataan kauas kaikesta jouluhössötyksestä ja valmisteluista. Koko juhlaan tuntui kilpistyvän ensimmäisen lapsen jälkeisen työvuoden väsymys ja kaikki valmistelut tuntuivat mahdottomalta tehtävältä normaali arjen ohella. Tunnit vain loppui kesken. Vaan kuinka ollakaan, saatiin aatonaattona koti siivottua, kuusi kannettua sisään, lahjat hankittua ja täytettyä jääkaappi ruoalla.

Siinä samalla huomatta kodin jouluilmeestä tuli yhdistelmä hempeän pastelleja ja tummaa vihreää. Valikoin joulukukiksi ruusuja, vihreitä ja kukkivia marjoja – samoja värejä on H&M:n samettityynyissä. Joulustailauksen takana ei ollut sen kummempaa punaista lankaa, vaan kokonaisuus syntyi yllätyksenä itsellekin. Aikaisempina jouluina olen luottanut varsin selkeään ja klassiseen väripalettiin sekä valittuihin kimaltaviin yksityiskohtiin. Viime vuoden jouluilmeeseen voi kurkata täällä ja edellisen joulun tunnelmiin puolestaan tämän linkin takaa.

Joulun paras osuus on koittanut vasta välipäivinä. Sain järjestettyä muutaman lomapäivän ja olemme viettäneet tyttären kanssa meidän ikiomaa lomaa. Itse joulu hössötyksineen taitaa vielä mennä hieman yli tyttären ymmärryksen, mutta lomailu ja vapaus aikatauluista tekee myös hänelle hyvää. On ihana herätä aamulla ja katsoa tyttären kanssa aamuhämärässä lasten ohjelmia. Siinä viltin alla heräillään aamupalalle ja kohti päivän retkiä. Arkena aamut ovat kilpajuoksua kellon kanssa ja ennättämistä paikasta toiseen, joten tällainen rauhoittuminen tekee hyvää.

Aikatauluttomuus ja kunnon yöunet tekevät hyvää myös omalle luovuudelle ja innostukselle. Villasukkaillat kirjoja lukien tai Grownia katsoen lataavat ihanasti akkuja, etenkin jos glögimukillisen kylkeen saa piparkakun briejuuston, hunajat ja pähkinöiden kera. Muutaman päivän loman jälkeen ajatukset virtaavat aivan erilailla kuin ennen lomaa ja mieli on huomattavasti valoisampi.

Ehkä sitä joulua ei tarvitse paeta maailman ääriin, jos osaa rentoutua kotona. Sekin näyttää olevan taitolaji, jota täytyy vain harjoitella.

Päivitettyjä haaveita asumisesta

Viimeisen vuoden aikana omat asumiseen liittyvät haaveet ovat jäsentyneet uudella tavalla ja haaveista on tullut realistisempia. Aikaisemmin haaveet vaikkapa omasta talosta ja elämästä omassa unelmakodissa ovat olleet varsin irrallaan meidän omasta arjesta. Myös budjettimielessä haaveet ovat nyt oikeassa suhteessa. Haaveissa ei ole enää se parisataa neliöinen kivitalo merenrannalla kaukana naapureissa, vaan kompakti esikaupunkitalo.

Minä en kaipaa kotiini kuntosalia, jacuzzia, golf-kentän suuruista pihaa tai askarteluhuonetta, enkä usko avioliitossamme olevan tarvetta man gavelle. Oma tyyli on myös selkiytynyt ja hektisessä elämänvaiheessa kaipaan ympärilleni selkeyttä sekä rauhallisuutta. Näin ollen oma haavekuvastoni tämän hetken unelmakodista on varsin pelkistetty.

Talohaaveista puhuessa täytyy valmistautua ottamaan täyslaidallinen siitä, kuinka rakentaminen on kallista, talon hoitaminen vaivaloista ja ei todellakaan sovi tähän elämänvaiheeseen, kaikkineen talo on yksi loputon rahanreikä. Ihmisillä on aika vakiintuneita mielipiteitä omakotitaloasumisesta ja yleensä ne esitetään suoraan ilman sen suurempaa suodatinta. Minun mielestä olisi aika päivittää koko asumisen konseptia.

Suuret omakotitalot eivät ole realismia keskivertoperheelle pääkaupunkiseudulla – ei rakentamisen eikä ylläpidon näkökulmasta. Home via Lauran blogikirjoitus aiheesta kiteytti hyvin omatkin ajatukset asumishaaveiden päivittämisestä. Mä en halua käyttää kaikkea liikeneviä euroja asumiseen, vaan käyttää osan tuloista elämästä nauttimiseen ja säästää vielä jonkin verran. Korkotason ollessa matala en myöskään halua venyttää lainahanoja tappiin, vaan ennemminkin miettiä mitä tällä nykyisellä summalla saisi muualla. Näinpä oli hyvä aika päivittää omia talohaaveita ja etsiä vaihtoehtoja, kun tietyt reunaehdot on päätetty.

Periaatteessa voisimme asua nykyisessä kodissa tällä kokoonpanolla eläkeikään saakka, mutta omakotitalon kasvatteina kaipaamme tiettyjä asioita omasta talosta. Pihaa, saunaa, takkaa, tähän päivään suunniteltua pohjaratkaisua ja omaa rauhaa. Tietyllä tapaa kaipaan sitä elämäntapaa, joka taloon liittyy ja nyt, kun olen vuoden verran seurannut energistä tytärtäni, uskon vilpittömästi oman pihamaan jopa helpottavan elämäämme. Haluaisin myös uskoa, että hyvällä suunnittelulla on mahdollista tehdä suht’ helppohoitoinen piha.


Olemme jonkin verran katsoneet markkinoilla olevia erillis-, rivi- ja paritaloja. Kaikissa vaan tuntuu olevan, joku kivi kengässä ja lopulta remonttikustannukset kasvavat niin suureksi, että rakentaminen olisi kaikessa haastavuudessaan varteenotettava vaihtoehto. Etenkin vanhemmissa kohteissa mahdolliset kosteus- ja ilmanvaihto-ongelmat eivät houkuttele ottamaan riskiä, etenkin kun kohteet eivät täysin vastaa omaa unelmakuvastoa.

Oman unelmakodin visuaalinen maailma on myös päivittynyt selkeämpään suuntaan. Isoja ikkunoita, luonnonmateriaaleja ja avaraa tilan käyttöä, siinä olisi reseptini yksinkertaisimmillaan. Mikäli päädymme rakentamaan oman talon, toivoisin sen olevan ajaton ja muotoilultaan aikaa kestävä. Jos budjetti olisi rajaton talon rakenteissa yhdistyisi kivi- ja massiivipuu. Lattiassa olisi tammiparketti, ikkunoihin ilmettä toisi mustat pokat ja terassi jatkaisi oleskelualuetta suojaiselle sisäpihalle. Yhtenäisiä tiloja voisi jakaa kevyemmillä lasiseinillä ja meidän sosiaaliselle perheelle yhtenäinen olohuone-keittiö ratkaisu sopisi hyvin. Sisustus puolestaan pehmentäisi talon ilmettä ja viimeistelisi kodikkaan kokonaisuuden.

Asuntomessujen eri kohteet näyttivät hyvin sen, kuinka pohjaratkaisulla on suuri vaikutus tilan tuntuun ja toimivuuteen. 140 neliötä voi tuntua ahtaalta ja vastaavasti alle 120 neliötä yllättävän tilavalta. Itse olen tykästynyt moniin Kannustalon pohjiin, niiden selkeyden ja monipuolisten toiminallisuuksien ansiosta. 70-luvun taloista saa myös paljon ideoita tehokkaaseen tilan käyttöön.

Koska Suomessa tilasta on harvoin puuteetta, kansainväliset sivustot ovat tarjonneet minulle inspiroivia ideoita tiiviimpään rakentamiseen ja tilan käyttöön. Dezeen.com sivusto on tarjonnut minulle samanlaisia ahaa-elämyksiä kuin Grand Designs aikoinaan. Kuvat on poimittu Dezeen-sivustolta ja The Local Project -sivustolta.

Sisustusteema: budjettisisustamista viherkasvein

Sisustusrintamalla on ollut varsin lamaantunut meininki. En ole vielä elämässäni kohdannut parempaa sisustusinnon nujertajaa kuin lapsiperhearki. Kaaoksenhallinnan ytimessä on vaikea olla luova ja ylipäätään haaveilla muusta kuin koko huushollin kattavasta siivouksesta, jonka tuloksista saisi nauttia edes kokonaisen viikonlopun ajan.Verrattuna kolmen vuoden takaiseen elämään yksi lapsiperhearjen rajoitteista on hieman niukempi budjetti. Se summa mikä ennen jäi palkasta sisustamiseen ja vaatteisiin tai muuten vain mukavan elämäntavan rahoittamiseen, hupenee nykyään päiväkotimaksuihin ja gore-texiin. Näinpä varsin innoissani otin vastaan Suvin antaman haasteen, pohtia edullisia vinkkejä kodin sisustamiseen.

Asiaa voi lähestyä monelta kantilta ja sanoisin, että oman tyylin löytäminen on säästänyt itseltäni budjettia. Hutiostosten määrä laskee huomattavasti, kun tuntee oman tyylinsä ja tietää mitä tahtoo. Silloin kun on varmempi olo omasta tyylistään uskaltaa käyttää isompia summia hankintoihin ja säästää niihin pitkäjänteisesti. Uskon itse, että harkitsevuus auttaa säästämään budjettia pitkällä jänteellä. Suunnitelmallisuushan on A ja O kaikessa budjetoinnissa.

Nyt elämän kaaosvuosia eläessä olen oppinut arvostamaan suunnattomasti siisteyttä. Silloin kun sotkut kaihertavat silmään ei pysty nauttimaan oman kodin hyvistä puolista. Näinpä täysin ilmainen sisustusvinkkini on siivous. Siivous pätee myös sisustustekstiileihin, sohvatyynyjen pesu ja prässäys tuo niihin uutta ryhtiä ja raikastaa niitä. Mattojen pesu on Suomessa aivan liian kallista, mutta siltikin pesu tulee halvemmaksi kuin uuden osto.

Entä mikä sitten olisi hieman konkreettisempi pienen budjetin sisustusvinkki? Postauksen kuvitus antaakin tähän jo hieman osviittaa ja tähän vastaan, että viherkasvit. Meillä on saavutettu yksi etappi lapsenkasvatuksessa – kukkamullat pysyvät jälleen ruukussa. Tämän innostamana hankin meille hieman uusia viherkasveja raikastamaan kodin ilmettä. Viherkasveilla saa vähän väriä ja eloa kotiin.

Alun perin lähdin puutarhaliikkeeseen hankemaan peikonlehteä Aallon tarjoiluvaunuun, kun siinä pari vuotta paistellut rahapuu kyllästyi meihin ja tiputti lehtensä. Peikonlehti kasvattelee nyt lehtiään keittiön tasolla ja katsotaan kuinka suuri ryökäle siitä vielä kasvaa. Minua on peloteltu peikonlehden runsaalla kasvulla, joten katsotaan mitä saan aikaiseksi tämän kanssa.

Samalta reissulta peikonlehti sai kaverikseen varjoviikunan ja klusian. Klusia istuu täydellisesti tarjoiluvaunuun ja on hyvä pari Muuton valaisimen kanssa. Olin myös varsin vaikuttunut tämän vehkan hoito-ohjeesta – uskomattoman helppohoitoinen ja viihtyy melkein missä vain. Ruokailutila on valoisa ja olen onnistunut kuivattamaan siinä pari kentianpalmua, joten suosin kestäviä ja kiiltävälehtisiä kasvia tässä kohdassa.

Mysteeriostoksena mukaan lähti myös varjoviikuna, joka on vain yksinkertaisesti niin kaunis. Arvelin, että valoisassa viihtyvällä kasville olisi riittävästi valoa olohuoneessa. Jonkin verran vehka on tiputtanut lehtiään ja kerran olen siirtänyt sitä jo lähemmäs ikkunaa. Tuossa kiinakaapin vieressä olisi täydellinen paikka sille, joten toivotaan että lehtien tippuminen rauhoittuu tuosta.

Mä uskon, että noiden vehkojen hoidosta saa silmänilon lisäksi hyvän mielen itselleen. Tuo peikonlehti maksoi noin viisitoista euroa, klusia parikymppiä ja joukon arvokkain ostos oli kolmenkympin varjoviikuna. Kun näistä huolehtii, on niistä (toivottavasti) iloa pitkäksi aikaa ja hankintahinta vielä pienenee ajan saatossa.